Kun toinen pettää...

YKSI PETTÄÄ, TOINEN JÄTTÄÄ

Tää on tää aihe, josta en välttämättä haluais pälättää, ensikski olen suht pedantti asian suhteen, eikä ole kokemusta; en siis ole ikinä pettänyt naistani, en edes ajatellut, uskoo ken tahtoo. Mut näistä lähtökohdista tähän postiin tulee varmaan vähintäänkin perverssi näkökulma.

Sen kummempia tilastoimatta tuntemistani parisuhteista reilusti yli puolet on sisältänyt pettämistä. Ja nyt siis sovitaan pettämiseksi se, että harrastaa fyysistä sukupuoliyhteyttä muun kuin kumppaninsa kanssa ilman tämän suostumusta. Itse en kylläkään erottele ajatuksen tasolla tapahtuvaa toivetta (se voi olla jopa kipeämpää), ei fantasiaa, edellisestä, mutta en jaksa vaipua tuohon suohon tässä ja nyt.

Se on ongelma, että eletään harhaluulossa, jossa kaikkien tulisi seurustella ja elää jonkinmoisessa parisuhteessa vaikka väkisin, joku niinkin vatipäinen sarja kuin Sinkkuelämää, nimensä vastaisesti keskittyy siihen miten sen Oikean löytää, ja pian sittenkin! Jos et seurustele, varsinkaan kauniin/komean partnerin kanssa, sinussa täytyy olla vikaa, etkä voi olla suosittu. On biologista kelloa ja äidin epäilyjä (kyllä, mutsi on tosissaa pari kertaa kysyny oonko homo, kun ei oo vielä jälkikasvua !) Ite siis en oo ollu vakkarisuhteessa, poislukien vakipanot (hilpee sana), vuosiin, mut on vaakamambot vedetty vastikään, ja vastakin. Tällaisissa irtokarkkisuhteissa pitää vain muistaa painottaa toiselle mistä on kysymys, eikä lupailla jotain auvoista käsi kädessä autiotaloon ja liikennevaloon visiota. Nii, ja paiseiden välttämiseks, spärdärit käyttöön.

Toisaalta. Avioliitto ja siitä johdetut parisuhdemallit ovat kuitenkin perua ajalta, jolloin ihmisen keski-ikä oli hieman kolmenkymmenen paremmalla puolella. Eli uskollisuuden tuli kestää kymmenen ehkä 15 vuotta maksimissaan. Nyt kituutetaan satavuotiaiks ja ihmetellään, miksi ei "rakkaan" eritteet enää maistu nektarille kolmenkymmenen vuoden jälkeen. On toki poikkeuksiakin, kuten on ihmisiä jotka pystyvät juoksemaan satasen alle 10 sekunnin, mut itse en taida siihen pyrkiä, on paljon muutakin. Toki on tärkeetä ottaa seksimieltymyksistäkin selvää ennen ku täräyttää liperilassen puheille, ettei sit hämmästy ja pety, ku "se ei puhu mikkiin tai anna laittaa kakkoseen".

Eikä pariuskollisuus oo mikää ihmisen mitottama ideaali. Onhan luonnossaki esimerkkejä, ainaki albatrossit elää saman kumppanin kanssa koko elämänsä, ja ku toinen delaa, ni sit murehditaan soolona (ois kyl kiva tosiaan tietää et onks toi vaa joittenki romanttisten ornitologien disinformaatiota, mut haluisin uskoo et ei). Ja joutsenet... "Ottakaatten oppi joutsenista, ne lähtee syksyin, palaa keväin..." (E.Leino)

Jotenkin vain en "tajua" pettämisen ideologiaa. Miksi alkaa seurustella, jos ei pysty siihen. Miks ostaa maltaita, ku kaljaa saa pullossa? Tiedän ihmisiä, jotka jatkavat yhdessäoloa useiden kymmenien rysän päältä palamisienkin jälkeen. Hirveetä huutoa ja itkua jonkin aikaa, ja sitten on kaikki hyvin taas. Kai jotkut saavat kiksinsä siitäkin, toivottavasti kyse on tästä; sadomasokistisesta alistamis ja herruus tasapainottelusta, eikä vain yksipuolisesta vittumaisuudesta ja välinpitämättömyydestä.

Voiko sitten kyseisen tilanteen, siis pettämisen ja/tai petetyksi tulemisen viimeiseen asti välttäminen johtaa siihen, että itseasiassa välttää itse sitoutumista? Omalla kohdalla kyllä, kai. Itse olen nähnyt niin, että seurustelu lopetetaan puhumalla, ei panemalla. Jos ei enää nappaa, ja avara maailma innostaa, se pitää sanoa. Täälläkin mainostettu riskinottokyky tässä suhteessa puuttuu, mut toisaalta taas tiedän, että "mikä tapahtuu rakkaudesta, tapahtuu hyvän ja pahan tuolla puolen" (Nietzsche). Eli kun suurin kolmesta, kovin koukku, rakkaus, sehän kestää ja kärsii kaiken!, astuu areenalle, silloin voi heittää kaiken muun pesuveden mukana klasista mäelle. Se on ehdoton. Liian usein vain ajatellaan, että nyt sitä sitten rakastetaan kun on kerta nussittuki, että se olisi joku mittari. Jos olisin jakanut rakkautta kaikilla pornonhakureissuilla, olisi takki jo aika tyhjä, eikä vertailukohteita enää missään. Onneksi näin ei ole, tunnen sen. Eihän kuitenkaan ole minun vikani, jos toinen ei ymmärrä rakastaa takaisin?

Tietenkin pettämiseen tarvitaan se kolmaskin osapuoli, ja tässä törmään omiin multistandardeihini jälleen kerran; sitä osaa on kyllä tullut esitettyä turhan usein, ei tosin ikinä omassa ystäväpiirissä. (Vanhan Liiton Säännöt: kaverin vaimoa ei panna, eikä poliisille puhuta.) Tämäkin fakta osaltaan on osoittanut minulle olevani jäävi vaatimaan toiselta samaa ehdotonta uskollisuutta niin tekojen kuin ajatusten tasolla kuin vaadin... ei, tiedän itseni toteuttavan. Tää on tätä mielen sekaluostarielämää, jossa onneksi abbedissana kanssani asustaa Se Oikea.

Sitä paitsi on kevät! Mahlat valuu ja tikanpojat kiipeilee reittä pitkin kuuhun. Eikä se edes ilmene kirkkaimmillaan minihameissa, mikroissa tai kireissä valkosissa t-paidoissa, vaan siinä avoimen ja iloisen kiimasessa kiillossa, joka killertää jokaisen pystyvän silmäkulmassa ihan á naturel. Katotaas taas syksyllä, kun masentaa ja ollaan orpoina ojassa, kyllä silloin tuttu ja turvallinen vaihtoehto taas muistuu mieliin ja on aika antaa ruskan ajaa karju kotiin, siis jos näin sikalan hoitaja päättää.

Nää aihiot on vaa nii tunnetason hommia, et järkeilyllä pääsee vaa rangelle puuykkösen kaa, jos aikoo ottaa oman händärin selville pitää kiertää monta reikää, ja opetella puttaamaanki. Ja ihan ilman virallista greencardia, eikä kukaan oo pro. (aika paska golf-analogia...) Hyvä lähtee siitä, ettei tee toiselle pahaa.

"Ei ole rumaa rakkautta, eikä kaunista vankilaa." - Pierre Gringore

Love In!

- äänikihymiöpettää -

Originally posted by H.Abismo:

Tietenkin pettämiseen tarvitaan se kolmaskin osapuoli, ja tässä törmään omiin multistandardeihini jälleen kerran; sitä osaa on kyllä tullut esitettyä turhan usein, ei tosin ikinä omassa ystäväpiirissä. (Vanhan Liiton Säännöt: kaverin vaimoa ei panna, eikä poliisille puhuta.) Tämäkin fakta osaltaan on osoittanut minulle olevani jäävi vaatimaan toiselta samaa ehdotonta uskollisuutta niin tekojen kuin ajatusten tasolla kuin vaadin... ei, tiedän itseni toteuttavan. Tää on tätä mielen sekaluostarielämää, jossa onneksi abbedissana kanssani asustaa Se Oikea.

Word, loistoposti ja repesin pari kertaa...

Tuota mentaalista uskollisuusvaatimusta ei voi kuitenkaan ollenkaan ymmärtää, itselläni lähtee assosiaatiot karkaa ihan kaikissa asioissa, ehkä pää on niin laho ja mieli niin löysän fleksiibeli että pitäisi kehittää joku vakava käsienpesuvimma tai jokin muu obsessiiviskompulsiivinen pakko-oireyhtymä, jos enää tässä vaiheessa yrittäisi täysin kontrolloida omia mielleyhtymiä. Zenissä ja suurimmassa osassa mahayana buddhistisessa medidaatiossa ajatusten ja assosiaatioden pitää antaa virrata vapaasti ja olla takertumatta mihinkään niistä, vaikka ne olisi kuinka häiritseviä tai merkityksellisiä. Koko sen tekniikan tarkoitus on osoittaa ajatusten substanssittomuus ja heijastuma tyhjyydestä - "generation from the Void". Nagarjunalle maailma oli tyhjä, koska kaikki suhteellisuus ja merkitys on aina mielessä. Anyway, koko opetuksen tarkoitus oli osoittaa että mieli ja maailma ei ole sama, eikä täysin erilläänkään.

Itse olen huomannut omien aggressio- ja vihatunteiden kanssa, että ajatus ja teko ovat usein erittäin kaukana toisistaan. Rakkaus, viha, aggressio, myötätunto ovat energiaa ja ne voi kanavoida täysin erilaisiin, jopa vastakkaisiin, toimintoihin sen alkuimpulssin jälkeen. Olen huomannut tekeväni hyviä asioita tai ilmaisseeni jonkun suhteellisen ihmisystävällisen eleen, vaikka joskus ensireaktio on ollut mielessä hakata joku paskaksi - asia, mitä ei pystyisi enää varmaan edes tekemään. Lama Ole Nydahl sanoi tuossa puolitoista vuotta sitten kun tapasin sen : "If you act like Buddha, you become one...". Pidemmän päälle persoonasta, joka tarkoittaa maskia, tulee systemaattinen käyttäytymismoodi ja kun tekee hyviä asioita susta tulee hyvä.

Itse olen kaksi kertaa yrittänyt pokaa kavereitteni äksiä ja täytyy sanoa, ettei tilannearvio ollut aivan skarpimmillaan. Mutta toisen vaimoa...hyi, never.

ps. Ole on tulossa viikonloppuna Suomeen. Itselleni ehkä ei tarpeeksi älyllistä attityydia, mutta jätkä on kuitenkin aito guru. Timanttipolku

[ 21 March 2002: Message edited by: Dani Cior ]

Originally posted by Dani Cior:
Word, loistoposti ja repesin pari kertaa...

Tuota mentaalista uskollisuusvaatimusta ei voi kuitenkaan ollenkaan ymmärtää, itselläni lähtee assosiaatiot karkaa ihan kaikissa asioissa,..

Tietenkään ei pidä asettaa ajatukselle esteitä, mutta tarkoitinkin varsinaista pettämistä ajatuksenakin... En ite oo tavannu yhtäkään vastakkaisen sukupuolen edustajaa, etten olisi edes subliminaalisesti miettinyt millaista seksiä siinä olisi tarjolla... Mutta en siis ole mennyt niin pitkälle, että olisin ajatellut partnerini pettämistä ja sen viemistä teon asteelle.

Peace Out!

- suojaushymiöpettää -

Originally posted by H.Abismo:
En ite oo tavannu yhtäkään vastakkaisen sukupuolen edustajaa, etten olisi edes subliminaalisesti miettinyt millaista seksiä siinä olisi tarjolla...

Oho, u iz way more a man than I iz. Täytyy kyllä tunnustaa että sama ei päde täällä, ehkä puolet oikeassa iässä olevista tapauksista saa aikaan samanlaisen assosiaatioketjun, ehkä jopa vähemmän, en ole miettinyt asiaa...

Pettämiset on ikäviä juttuja ja tuntuu et ihmisillä ei ole hajua mitä tekee siinä vaiheessa kun tämmönen juttu tapahtuu. Mulla ollu monesti ihmissuhteet todella sekaisin ja pää vaan hajoaa. Ollu muutama kundi joihin olen oikeasti voinu luottaa ja niiden kanssa halunnut suhdetta jatkaa, niistä joista vaistoan saman tien että tämä tyyppi ei varmasti ole uskollista sorttia jätän jutun sille tasolle etten ite lähde juttuun mukaan täysillä. Pieni vaisto täytyy olla.

Originally posted by Uhuu:

Näkemykseni mukaan (siis taas kertaan), toisen kunnioittaminen on kaiken perusta. Ei rakkaus kaadu siihen, että huomaamme toisissakin ihmisissä mukavia piirteitä. Yleensä ne saavat vain sen oman murusen näyttämään entistä paremmalta!!

Wööördd!!! Miks ei kaikki ajattele noin? Oikeesti, just tän puuttuminen saa mut joskus vihaamaan koko parisuhdekulttuuria. Joskus se vaan tuntuu syövän ihmisten välistä kanssakäymistä aika pahasti. Rakkaus..öh..mitä? Ei ainakaan nyhräystä, ymmärtäkää ihmeessä se!

edit: Uran eka tuplaus, jee! Oli kai niin painokasta asiaa et ihan häkelty..


[ 23 March 2002: Message edited by: mmm... ]

no hmm.

jos seksinpuute parisuhteessa johtaa pettämiseen niin henk. koht. mielummin ottaisin vastaan toisen osapuolen pikku maininnan siitä, ettei saa himojaan tyydytettyä tarpeeksi usein kuin kuulisin seuraavana maanantaina kaverilta kaupungilla mitä olikaan tullut tehtyä...

Eikös suhteesta kannattaisi lähteä siinä vaiheessa, kun tulee kutinaa ettei voi olla pettämättäkään?
no miehet kai kutisee 24/7, mut eihän niihin pidäkään luottaa..

;)

yksi juttu mikä tuli tässä mieleen kun mietiskeli asiaa ja sitä mikä saa esim. mun isän ja äidin pysymään yhdessä 25 vuotta ja edelleenkin (vietettiin tossa taannoin hääpäivää heidän kanssa)on se, että suhdettahan täytyy myös "hoitaa". Eli pienet piristykset naisellesi, itse laitan silloin tällöin ruuan valmiiksi siiheksi kun tyttöystävä tulee töistä, sytytän kynttilät ruoka pöytään, tarjoilen ruuan, hoidan sen jälkeen roippeiden siivoukset ym.
joskus käyn ostamassa kukkia ilman mitään erityistä syytä koska haluan osoittaa hänelle että välitän ja rakastan häntä ja että hän on tärkein asia minulle maailmassa.
Arki pitäisi osata katkaista välillä ja esim. matkat on hyvä keino siihen. Rantalomat jossain etelässä viikon verran tekevät todella paljon, jo pelkkä ympäristön vaihto tekee mielestäni sen tempun että arki häviää ja se sama "rutiini" jollain tavoin poistuu.
tosin eihän esim. jollain opiskelija parilla ole välttämättä rahaa etelän matkaan, mutta esim. 20 h risteilyt ei nykyisin hirveästi maksa, siellä kuitenkin pystyy järjestämään romanttisen illallisen (jos ei mene seisovaan) kahden hengen pöytään, miksei esim. helsinginkin ravintoloissa, niistä löytyy paljon mukavia ravintoloita joihin saa intiimin kahden hengen pöydän ja kynttiläillallisen! Mun mielestä pienet asiat tekee ja hoitaa suhdetta paljon, huomionosoitukset, yhdessä tekeminen, matkustelu, illanvietto kynttilän valossa, romantiikka, pienet lahjat silloin tällöin ym ym. Pitemmässä suhteessa arkea on vaikea välttää, sehän tulee sieltä kun alun huuma loppuu pitemmän yhdessäolon jälkeen, mutta mun mielestä em. asioilla sitä "arkea" saadaan poistettua ja suhteessa säilyy sitä "kipinää"!

Originally posted by *Linda*:
-kaikki-djt-pettää- tyypeistä

Ei voi hyväksyä, ei voi allekirjottaa, eikä saa yleistää

*sanoutuu irti*

lainaukset poimin tuolta taaempaa Varvanan viestistä.

Nykyisessä yhteiskunnassa miehen ja naisen (tai miehen/miehen jne) välinen rakkaus on nostettu huomattavan korkeaan arvoon. -sniketisnik- Samalla syntyi yhteiskunta, joka on melkein hysteerinen rakkauden vuoksi.

Eka kerta kun luen mistään rakkauden historiaa, ja vaikka just viime postissani tonne plattarikitinätopikkiin ehdin uhota, et sillä ei ois niin väliä kuka sanoo, niin täs on ehkä yks niitä aiheita jotka poikkeuksina vahvistaa säännön

Rakkaus on ladattu täyteen odotuksia ja tunnelatausta, jopa tietyllä tavalla nostettu elämän keskeisimmäksi tavoitteeksi.

Rakkaus on aina ollut ja tulee aina olemaan kaiken elämän keskeisin tavoite. Ennen vaan oli jotain mille ei kukaan vielä sillon osannu antaa nimeä, tänään on käsite rakkaus ja sen reilut 6 miljardia sävyeroa. Ilman rakkautta ei ehkä ois mitään rakkaudesta hysteerisenä säntäilevää yhteiskuntaa?

Erilaiset metkat jakautumiset, mätimiset, munimiset, ja purensuaniskastajamurisenleikit on tehny sijaa aina vaan monimutkasemmille tavoille toteuttaa sisäistä jalostusta ja edistää lajin jatkumista, kunnes ollaan tultu tämmöseen ratkasuun nimeltä rakkaus. Eiks se Iso Juttu eliölajeille oo kuitenkin lajin jatkuminen ja sitä kautta myös jatkumiselle tärkeiden ominaisuuksien kehittyminen?

Rakkauden tunteen uskotaan usein olevan jotain todella ylimaallista, kaikkivoipaa, sellaista joka nostaa irti arjesta.

Ainakin mun kropassa toi on vieläpä aika paha understatement - rakkaus on kirkuvan korkeella jossain kaikkivoivan ylimaallisen taivaallisuuden takana ...ihan vakavastikin sanoen, naisen rakastaminen ja rakastamana oleminen on parasta mitä mä oon ikinä kokenu. Enkä salettiin oo ees ainoo.

Lajin jatkumiselle kun ei riitä pelkkä lisääntyminen- poikasille pitää niin sanotusti kasvaa karvat, ennen ku se projekti on pulkassa. Ja rakkaus nyt vaan sattuu olemaan se naurettavan vähälle tieteelliselle huomiolle jääny neurobiokemiallinen mekanismi, joka pitää ihmisparin kasassa vallitsevissa olosuhteissa parhaimmassa tapauksessa jopa siihen asti, että pienokainen pärjää omillaan.

Siis sen lisäks et toi mekanismi käynnistyy sillon, kun meihin sisäänrakennetut sensorit höhähtää punaselle. "Kaikki seis, Naaras näköpiirissä" saattaa alottaa sen mikä jatkuu ehkä "Kulta mikä annetaan sille nimeks jos se onki poika" ja päättyy kenties vasta yhteisessä haudassa.

Tämän vuoksi ihmiset hakevat rakkaudessa orgasminkaltaista onnellisuuden tilaa, eivät tasaista arkista kumppanuutta.

Kaikki ihmisetkö? Hassuu et sä sanot noin... eiks sun mielipide tosta onnellisuudesta ollu se, et se on kaiken tavottelemisen arvonen? Toiset hakee ehkä kovia&jyrkkiä nousuja, toiset tasasta pitkää onnellisuutta. On kuitenkin helvetin oleellista, et kummatkin parista on onnellisia, ei onnettomista ihmisistä vaan yksinkertasesti oo mihinkään, etenkään terveen hymyileviä aikuisia tuottavaan lastenkasvatukseen. Jokaisen henkilökohtasella kontolla on sitten tulkita ees sen verran tunteitaan, et tajuaa mikä on vaan hetken hurmosta ja mitkä tunnelmat vois jatkuu, kunnes Vauvasta alkanut Vastuu on kannettu.

Toinen juttu, mikä oikeuttaa mun silmissä rakkauden ykkösposition: neljä silmää näkee enemmän ku kaks ja neljä kättää kantaa enemmän ku kaks. Kun kaks ihmistä tykkää oikein kovasti toisistaan, ne tukee toisiaan. Saa aikaan, ajattelee ja rakentaa. Te kaks ootte tästä varsin hyvä esimerkki, monta kaunista asiaa ois jääny tekemättä jos te ette ois ollu pari.

Paradoksi tietysti on että aina toinen ei ole luottamuksen arvoinen - siihen on vain uskottava.

Luottamukselle ei oo kukaan muu antamassa arvoa ku jokainen ite. Jokainen saa ihan oikeesti luottaa ihan kehen haluaa, ja niin se käytännössä tapahtuukin.

Tohon pettämiseen en kyl ota muuta kantaa kun et oleellistahan ei oo se miten petetään, missä pettettiin, oltiinko kännissä, miksi petettiin, satuttaako ja vituttaako, vaan se mitä tapahtuu sen jälkeen...Pettämisen jälkeen se giljotiinikysymys on Rakastatsä?

Kaks kyllä-vastausta on niin kutsuttuja valttikortteja, jotka putsaa ainakin mun pelissä koko pöydän kaikesta turhasta paskanjauhannasta.

:jii:

[edit: Pitkien Postien Vihaajat ryn pyynnöstä sakset laulo on vaan tylsät sakset]

[ 26 March 2002: Message edited by: pakana ]

Originally posted by pHaze:
Ei voi hyväksyä, ei voi allekirjottaa, eikä saa yleistää

En ole kyllä ennen kuullu sanontaa *kaikki djt pettää*. Tosin aina on ollut puhetta, että dj:llä naisia piisaa. Kaksi minun tietämää DJ:tä vaihto silloin joskus teini-iässä naisia kuin sukkia. Voi niitä särjetyjen sydämmien määrää, ihan hirvittää ajatella. Ja ongelmia mitä niistäkin tuli jälkeen päin. No joo, se oli sitä aikaa se. Kyllä ne nyt on pariutuneet vakituiseen suhteeseen ja parantaneet tapansa. Mutta, samaapa monet muut jätkät teki oli ne dj:tä tai ei. Ihanturha yleistää.

edit: typo

[ 27 March 2002: Message edited by: mark hamilton ]

Originally posted by Noste:
Rantalomat jossain etelässä viikon verran tekevät todella paljon, jo pelkkä ympäristön vaihto tekee mielestäni sen tempun että arki häviää ja se sama "rutiini" jollain tavoin poistuu.
tosin eihän esim. jollain opiskelija parilla ole välttämättä rahaa etelän matkaan, mutta esim. 20 h risteilyt ei nykyisin hirveästi maksa, siellä kuitenkin pystyy järjestämään romanttisen illallisen (jos ei mene seisovaan) kahden hengen pöytään, miksei esim. helsinginkin ravintoloissa, niistä löytyy paljon mukavia ravintoloita joihin saa intiimin kahden hengen pöydän ja kynttiläillallisen! Mun mielestä pienet asiat tekee ja hoitaa suhdetta paljon, huomionosoitukset, yhdessä tekeminen, matkustelu, illanvietto kynttilän valossa, romantiikka, pienet lahjat silloin tällöin ym ym. Pitemmässä suhteessa arkea on vaikea välttää, sehän tulee sieltä kun alun huuma loppuu pitemmän yhdessäolon jälkeen, mutta mun mielestä em. asioilla sitä "arkea" saadaan poistettua ja suhteessa säilyy sitä "kipinää"!

Ymmärrän pointtisi, keskusteltiin frendin kanssa juuri samasta aiheesta ja tultiin lopputulokseen että nämä illallis ym. käsitykset on melkoisen kliseisiä sovinnaisuuksia. Itse en näe romanttisissa illallisissa oikeastaan kovinkaan paljon romanttista, vaivaantuisin vain siinä tilanteessa. Aidosti romanttista on kaikkien goottiromantikkorunoilijoiden perinteiden mukaan luonto, jylhät vuoret, valtameret, täysikuu ja tähtitaivas. Mieluiten veisin vaikka kumppanin alpeille tai Norjaan laskemaan tai Nepaliin/ Dharamsalaan tujottamaan vuoria.

Tähänaikaan vuodesta olisin kyllä enemmänkin
huolissani heikoista jäistä.

Kyllä ne jäät pärjää, usko pois kisunen, vaikka vähän heikottaakin...ne on ne heikot päät ku vie turmioon.

Originally posted by pakana:
[edit: Pitkien Postien Vihaajat ryn pyynnöstä sakset laulo on vaan tylsät sakset]

Tollaset yhdistykset voi sucksia v**tuun...

Varsinki ku huomaa epäjumalien Palvojan tekstin muheutuneen sitten viimeisen. Bueno rollo. Anna palaa jii, tuntuu putoovan! Ja anna niitten sucksien olla, selkeesti uupu jotain out-takeja, mut notkeeta oli.

Lav In!

- ajatushymiöpettää -

Originally posted by Dani Cior:
Ymmärrän pointtisi, keskusteltiin frendin kanssa juuri samasta aiheesta ja tultiin lopputulokseen että nämä illallis ym. käsitykset on melkoisen kliseisiä sovinnaisuuksia. Itse en näe romanttisissa illallisissa oikeastaan kovinkaan paljon romanttista, vaivaantuisin vain siinä tilanteessa. Aidosti romanttista on kaikkien goottiromantikkorunoilijoiden perinteiden mukaan luonto, jylhät vuoret, valtameret, täysikuu ja tähtitaivas. Mieluiten veisin vaikka kumppanin alpeille tai Norjaan laskemaan tai Nepaliin/ Dharamsalaan tujottamaan vuoria.

Joo, ehkä ne on kliseisiä, mutta ainakin mulle ne toimii, mutta ehkä tällaisetkin asiat riippuu aika paljon myös kumppanista, mistä hän pitää, minkälainen hän on henkilönä jne. Monesti olen myös miettinyt sitä, kun puhuit että vaivaantuisit illallisen vietossa, että hyvä kumppani on myös sellainen jonka kanssa ei välttämättä koko ajan tarvitse puhua vaan voi myös olla hiljaa ja olla vain.. pitää toista vaikka kädestä kiinni..
Mutta kuten sanottu olemme kaikki erilaisia ja tykkäämme kaikki erilaisista asioista..

Mitäs hittoo tähän pettämiseen nyt otettiin rakkaus mukaan.. ei se rakkautta vaadi se pettäminen tai sen loppumista saati sitten oikeaa pettämistä jos toinen on sitä mieltä että tekos oli pettämistä.
olettekos ajatelleet tosiaan jos vaikka rakastat kahta ihmistä? valinta edessä vai? ja miksi?
koska et voi rakastaa kahta.. ja jos petät toista et rakasta toista? mitä häh?!

Hauskinta kokoasiassa on se että pettämistä tapahtuu ja tulee tapahtumaan ja todellisuudessa te kaikki olette pettäneet jollain muotoa, jos ette omasta mielestänne niin partnerinne mielestä tai ainakin jonkun mielestä..
teistä jokainen on pettänyt jo sillä että olette kirjoittaneet tänne partnerianne eräiden tahojen mielestä.. mihin itse en kuulu koska en pidä itseäni pettäjänä.. näin vain minulle on siteerattu..


se että luottamus on kaiken perusta tai sitten rakkaus.. jaa no aika moni suhde on tottumuksen voimalla pystyssä.
rakkaus jaa a ... mikä on rakkaus ja mikä on ihastus... kuten sanoin rakastaa voi monia ja monin tavoin..
Seksi jaa ei kaikki sitä tarvitse moni sitä tarvitsee kuitenkin se että ovatko osapuolet tyydytettyjä on parin ongelma.. seksin puutteeseen ne suhteet kariutuu?? mutta eikö sille voisi tehdä jotain?
Kunnes nämä "Perus ongelmat" saadaan korjatuksi Tulee pettämisiä tai ihan vain eroja.. ja se on Faktaa se.. jos joku muuta väittää kehtaan sanoa tässä ja nyt häntä Täysin mustavalkoisesti ajattelevaksi naiviksi Bakaksi (baka=Tyhmä)

Originally posted by Cloud:
Mitäs hittoo tähän pettämiseen nyt otettiin rakkaus mukaan.. ei se rakkautta vaadi se pettäminen tai sen loppumista saati sitten oikeaa pettämistä jos toinen on sitä mieltä että tekos oli pettämistä.
olettekos ajatelleet tosiaan jos vaikka rakastat kahta ihmistä? valinta edessä vai? ja miksi?
koska et voi rakastaa kahta.. ja jos petät toista et rakasta toista? mitä häh?!

Ööö... quotataa. Mitä häh? Mitäs pettämistä se on jos ei petä sellasta ihmistä, joka ei rakasta sua? Lähinnä tääl pettämisel kait tarkotetaan sukupuoliyhteyttä jonkun muun kuin partnerin kanssa, ja ilman partnerin suostumusta. Kylhän se ois ideaalia, jos ois blondi, brunetti, punapää ja kalju, kaks molemmis kainalois!

Hauskinta kokoasiassa on se että pettämistä tapahtuu ja tulee tapahtumaan ja todellisuudessa te kaikki olette pettäneet jollain muotoa, jos ette omasta mielestänne niin partnerinne mielestä tai ainakin jonkun mielestä..

Hauskinta!? Mielenkiintoinen huumorintaju, vähintäänkin morbidi... "Kaikki olette pettäneet..." Alkaa saamaan uskonnollisia mittakaavoja tää postaus, mistä sä siteeraat?

teistä jokainen on pettänyt jo sillä että olette kirjoittaneet tänne partnerianne eräiden tahojen mielestä.. mihin itse en kuulu koska en pidä itseäni pettäjänä.. näin vain minulle on siteerattu..

Kaikki on pettäny, paitsi et sä et siihen ryhmään kuulu? Vai onks tää tällane "rikkinäinenpuhelin"-ilmiö, siteeraat aivan päin pärsettä?

se että luottamus on kaiken perusta tai sitten rakkaus.. jaa no aika moni suhde on tottumuksen voimalla pystyssä.
rakkaus jaa a ... mikä on rakkaus ja mikä on ihastus... kuten sanoin rakastaa voi monia ja monin tavoin..
Seksi jaa ei kaikki sitä tarvitse moni sitä tarvitsee kuitenkin se että ovatko osapuolet tyydytettyjä on parin ongelma.. seksin puutteeseen ne suhteet kariutuu?? mutta eikö sille voisi tehdä jotain?
Kunnes nämä "Perus ongelmat" saadaan korjatuksi Tulee pettämisiä tai ihan vain eroja.. ja se on Faktaa se.. jos joku muuta väittää kehtaan sanoa tässä ja nyt häntä Täysin mustavalkoisesti ajattelevaksi naiviksi Bakaksi (baka=Tyhmä)

Mitkä "Perus ongelmat"? Luuletko, et on olemas joitain perusongelmia, jotka ratkaistuaan pääsee pettämisestä ja/tai eroista? Faktaa on se, että ihminen pettää toista ihmistä maailman tappiin asti. Postisi ongelma on että se julistaa kahta eri asiaa samassa yhteydessä. Ensin: rakkaus ei kuulu pettämiseen. Ja sit lopuks: rakkaus onki yks perusongelmista, jotka tulisi "ratkaista".

Ei voi pettää sellaista ihmistä, joka ei ensinkään luota sinuun. Voit tietenkin olla osallisena yleisemmässä petoksessa, joka muka kohdistuu harmaaseen massaan, kun koko systeemi tai pienempi järjestelmä tarkoituksellisesti aiheuttaa paskaa. Pahinta on itsensä pettäminen, itselleen valehtelu, koska siitä jää aina kiinni. Niin kauan kuin pettää itseään, pettää kaikkia muitakin. No nyt mentiin yleiselle petostasolle, ja kyllä, olen syyllinen yleiseen petokseen. Se on absurditeetti, joka pitää tunnistaa, tai se pistää homman kusemaan, ennemmin tai myöhemmin.

"Me emme ole täysin syyllisiä, emme aloittaneet historiaa, emme myöskään ole täysin viattomia, sillä jatkamme sitä." -A.Camus (vapaasti lainattu, jälleen kerran)

Ja loppuun lempi Piinaviikon quotti, vaik... Tai no "niin rakasti Isä Poikaansa, että..." eli olkaa hyvätten:

...Ja silloin esirippu repes kahtia halki, haudat levis ku Jokisen eväät ja kukot kieku niin perkeleesti saunan kiukaalla. Silloin Jeesus huusi suureen ääneen:" Jumalauta ollaanko Pispalassa, kun on verinen perse ikkunassa?" (H.Salama, Juhannustanssit, sensuurin iskemä kohta...)

Rai-rai-ruohoa kaikille!

Love In!

- jumalahymiöpettää -

[ 28 March 2002: Message edited by: H.Abismo ]