Kolahtaako kirjat?

[q]MkkA, 13.7.2005 18:28:
---
Ana-5000, 18.4.2005 14:23:
Nyt on kesken...... Tervon 'Myyrä'

---


Vanhaa postausta quotan, mutta millanen oli toi myyrä verrattuna aiempiin tervon romaaneihin?
[/q]

En osaa sanoa, en ole Tervolta muuta lukenut. Mutta Myyrä on ihan viihdyttävä, hyvä suorastaan.

No ei kyl oikeen kolahda.. Tulee luettua hirveen vähän, vaikka pitäis kyllä varmaan lukea enemmän. Ja aivan varmasti löytyisi paljon semmoisiakin kirjoja, jotka olisivat todella mielenkiintoisia, mutta kun ei vaan saa ikinä mitään aikaan..

Täytyisi kyllä joku päivä marssia kirjastoon ja lainata muutama kirja

Hobitti eli sinne ja takaisin

Nyt kun Hobitti leffa pitäis olla tulossa ens vuoden lopussa niin päätin lukea kirjan. Muutenkin ihan hyvää vaihtelua kun oon ahkerasti scifiä ahminut.

Jos muistelee Tolkienin Taru Sormusten Herraa niin tämä Hobitti-kirja on paljon nopeatempoisempi ja lyhyempi sekä helpompaa luettavaa. Samoja hahmoja ja alueita esiintyy mitä TSH:kin. Saa nähdä miten ne Hollywoodissa vääntää tästä kirjasta kaksi leffaa.

Robin Cookin tuotantoa jonkun aikaa jo keräillyt, jokainen kirja vie hyvin mukanaan.
Tällä hetkellä luennassa kuitenkin uusin keräilykohteeni, Tess Gerritsen ja häneltä opus Katoaminen. Parin sivun jälkeen olin jo koukussa

Viimeistelen tässä toiseen kertaan luettua Sujata Masseyn Rei Shimura ja Tappava Manga kirjaa.

Sopivaa kesälukemista. Hyvin kirjoitettua, ei turhan raskasta ja sijoittuu Japaniin. Toimii minulle. Muutenkin tuohon sarjaan koukussa aika teholla. Seuraavaksi kehään joko Ari Paulowia taikka Dean R. Koontzin Frankenstein sarja.

Solaris tuli luettua ja ymmärrän hyvin kirjan klassikkoaseman. Hyvä tarina, todella mielenkiintoinen kirjoitusasu vaan hieman töksähtelee valitettavasti. Älykkäästä scifistä ja pyskologisista kirjoista kiinnostuneille suosittelen.

Suosittelen psykologisesta jännityksestä pitäville myös Chris Carterin (ei, ei SE Chris Carter) Crucifix Killer ja Executioneria.

Parhaita dekkareita, jotka olen lukenut ikuisuuteen, etenkin tuo Executioner. Crucifixissa näkyy sen olevan kirjailijan esikoinen, toisessa kirjassa kerronta on hiottu jo korkealle tasolle. Kumpikin on sarjamurhaaja kirjoja ja kirjoittaja on ollut profiloijana jonkin aikaa, joten tietää mistä kirjoittaa ja sen huomasi.

Michael Harner: Shamaanin tie

Alastair Reynolds - Lunastuksen Arkki

Tuli tämä kolmen kirjan paketti luettua väärässä järjestyksessä, mutta ei haitannu ollenkaan. Oli ihan jännää lueskelle se näin päin. Mutta taattua Reynoldsia taas. Vinkiksi niille jotka aikovat lukea näitä kirjoja niin lukekaa ensin nämä: Ilmestysten avaruus, Lunastuksen arkki ja Sovituksen kuilu. Ne toimivat hyvin pohjana ainakin seuraaville kirjoille: Prefekti, Kuilukaupunki, Timanttikoirat Turkoosit & turkoosit päivät. Tilasin jo netistä pari englanninkielistä kirjaa, jotka liittyvät tähän maailmaan. Ja syksyllä ilmestyy uusi suomennettu kirja, joka myös liittyy ilmestysten avaruuteen.

Sain vihdoin ja viimein luettua Anne Frankin päiväkirjan, pitäny jo pitkään lukea mutta sain vasta nyt hankittua sen. Oli kyllä mielenkiintonen kirja, ja vaikka lopputulos olikin tiedossa, oli silti yllättävän kammottavaa lukea lopputeksteistä "Annen ja siskon ruumiit ovat todennäköisesti joukkohaudassa".

Sori jos spoilasin, ei pitäis enää yllättää ketään

Jos aihe kiinnostaa suosittelen Dean R,. Koontzin Prodigal Son kirjaa. Hyvin kirjoitettu ja vie mukanaan. Hyvä avaus koko Frankenstein sarjalle. Frankenstein sijoitettuna nykyaikaan uusilla twisteillä.

Juuri luettu Murakamin South Of The Border West Of The Sun

Loistava loistava kirja. Jotenkin itse koin sen aika surumieliseksi, mutta saattoi olla omasta fiiliksestä kiinni.

Nyt menossa saman herran Wind-Up Bird Chronicle (vain 603s, 3 kirjaa), joka vaikuttaa taas hieman vinksahtaneelta teokselta.

Divarista löytyi joskus varhaisteini-iässä aiemmin kukemani Greg Bearin Päät, kovaa scifiä kovalta scifikirjailijalta. Avautuu vähän toisella lailla aikuisiällä.

Tänä kesänä ehtinyt lukaista:

The Demon Haunted World: Science As a Candle in the Dark
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Demon-Haunted_World

The Dragons of Eden: Speculations on the Evolution of Human Intelligence
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Dragons_of_Eden

Tällä hetkellä luen Arthur C. Clarken
Songs of Distant Earthia
http://en.wikipedia.org/wiki/Songs_of_Distant_Earth)

ja samalla tietty kuuntelen Mike Oldfieldin matskua samalle kirjalle:


<3


Ja seuraavaksi on vuorossa raksun ostama lahja Robert Wrightin teos
The Evolutionn of God
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Evolution_of_God

Thomas Harrisin Nuori Hannibal luvussa

Haruki Murakami: The Wind-Up Bird Chronicle *plur**sydän*

In a Tokyo suburb a young man named Toru Okada searches for his wife's missing cat. Soon he finds himself looking for his wife as well in a netherworld that lies beneath the placid surface of Tokyo. As these searches intersect, Okada encounters a bizarre group of allies and antagonists: a psychic prostitute; a malevolent yet mediagenic politician; a cheerfully morbid sixteen-year-old-girl; and an aging war veteran who has been permanently changed by the hideous things he witnessed during Japan's forgotten campaign in Manchuria.

Nyt on työn alla Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, mukavan kummallinen. Oon aika huono lukemaan kirjoja, mutta venäläiset sekopääkirjailijat putoo, Gogol... nyt en pistä hymiöö

[q]homppa, 26.3.2007 22:20:
tällanen tuli mieleen (toivottavasti ei oo aiemmin tässä threadissa tullu vastaan) et kyllähän ne kirjat kolahtaa, jos lattialle tippuu. Vai onkohan se ennemmin vähän niinkuin sellanen *thump* ääni, tömähdys? Mielipiteitä anyone?
[/q]

kyllähän se on selvä *slbäm* jos etu- tai takakansi osuu tasasesti koko alalleen

Jännäripuolelta olen jättänyt viime aikoina nelisen kirjaa ihan suosiolla kesken ennen puoltaväliä, kun ei vain ole yhtään kiinnostanut kynäilijän rahantahkoamispyrkimykset tai hänen kahdella sanalla luonnostelemiensa "henkilöiden" kohtalot. (Älkää sortuko sen Suomessa asuvan amerikkalaisen Johnsonin Kari Vaara -dekkareihin, ellette todella ole klisee-riippuvaisia!!!) Siksi olikin mukava napsaista uneliaan lähikirjastomme pikalainahyllystä Belinda Bauerin "Hautanummi" - imaiseva ja aihepiiristään huolimatta rento esikoisjännäri, jonka olisin imuroinut yhdellä istumalla, jos en olisi tyhmyyttäni aloittanut lukemista suunnilleen nukkumaanmenoaikaani.

Tarinan kaksi keskeistä henkilöä ovat 12-vuotias Steven, jonka eno on kadonnut tai joutunut sarjamurhaajan uhriksi - lainausmerkit saattaisivat tulla kyseeseen, sillä "eno" on kuollut poikaa nuorempana ennen tämän syntymää - sekä... Niin, se pedofiilisarjamurhaaja, Avery, joka istuu elinkautista monesta muusta lapsenmurhasta, mutta ei juuri tästä enon tapauksesta. Steven haluaisi löytää enonsa ruumiin syistä, jotka kirjassa perustellaan aika ylimalkaisesti, mutta kuitenkin uskottavasti, ja niinpä hän lähettää kirjeen kyseiselle sarjamurhaajalle saadakseen hautapaikan selville. Sarjamurhaaja vastaa, ja näiden kahden keskushahmon välille sukeutuu niukkasanainen, vankilasensuuria uhmaava kirjeenvaihto.

Kirjailija Bauerin kuningasväläys on ollut säilyttää henkilöistä keskeisemmällä, Stevenillä esiteinin - ei siis nuoren taikka pikkulapsen - näkökulma asioihin ja ennen kaikkea seksiin. Pedofiili Avery ei sellissään muuta teekään päivät pitkät kuin ajattelee lasten seksuaalisuutta, kun taas Steven keskittyy mieluummin pysymään väleissä kotiväkensä ja kaverinsa Lewisin kanssa sekä välttelemään koulun ilkiöjengiä. Seksi on hänelle vielä jotain pelkästään puheista tuttua, mutta henkilökohtaisesti ja käytännön tasolla melko etäistä, vaikka sekin elämänalue aika ajoin ja yhä useammin tuppautuu muodossa jos toisessa hänenkin päivärutiineihinsa. Siksi onkin harmi, että kirjan ainoa kauneusvirhe on se, etteivät nämä kaksi maailmankatsomusta kohtaa lopussa niin dramaattisesti ja älykkäästi kuin tarinan kehittely antaisi odottaa. Mutta koskapa dekkareissa tai jännäreissä kliimaksi lunastaisi odotukset? Tärkeintä ja koukuttavintahan on usein juonen kehittely ja tarpeeksi samaistuttavat henkilöhahmot, ja tässä nopeasti luettavassa paketissa nämä osiot olivat totisesti mallillaan.

Pedofiilit ovat taatusti vaikea aihe rikoskirjailijoille, siinä missä kenelle tahansa meistä. Ruotsalainen kirjailijakaksikko Roslund & Helström loivat uskottavamman ilmapiirin ja jämäkämmän lopun, mutta pakkomieltissään teennäisemmän pedofiilin romaaniinsa "Peto". Bauerin Avery taas on liian yksioikoinen ja viihteellinen, eikä "tarpeeksi vastenmielinen". Ja ehkei ihan kaikkia mielen pohjamutia ole tarpeen kenenkään penkoakaan, kirjailijoidenkaan.

Tuossa on tullut luettua Dean R. Koontzin Frankenstein sarjaa. Kirjasarja on ikäänkuin jatkoa Mary Shelleyn teokselle ja sijoittuu nykyaikaan. Viktor Frankenstein jatkaa yhä tuttuja puuhiaan Helios nimellä nykyään luoden uutta rotua, jonka on tarkoitus syrjäyttää vanha rotu.

Seuraavaksi lähtee lukuseen H.P Lovecraftin Vaaniva Pelko Ja Muita Kertomuksia / Kootut Teokset III