30v kriisi... (thirty people topic)
Huh toukokuussa paukkuu 30 rikki, tosin ei sitä ikinä uskoisi, sen verta lapsenmielinen olen ja aion ollakin niin pitkään kuin mahdollista ;)
[q]genki, 1.2.2008 08:48:
---
Skenemursu, 1.2.2008 04:28:
---
summasummarum: 30 vuotiaana koulut aloitetaan!
---
ei yhtään paha idea! kun olin 20 ei kiinnostanut koulut yhtään eikä oikeen tiennyt edes mitä haluais lähtee tekemäänkään. nyt kun on 10v duunia alla niin on jo paljon paremmin kristallisoitunut se että mitä haluaa tehdä ja mihin haluais ehkä erikoistua vielä tarkemmin tulevaisuudessa.
jengi on täälläkin oikeesti niiiin nuorta! meil on kaikilla vielä elämä edessä ihan kokonaan!
[/q]heh otetaan sen verran takasin etta juuri tuli hylsy statistiikasta :)
tosin jain vain pisteen lapipaasysta ja taa oli vasta mid-term joten ei viela paniikkia :)
[q]Skenemursu, 2.2.2008 08:50:
---
heh otetaan sen verran takasin etta juuri tuli hylsy statistiikasta :)
tosin jain vain pisteen lapipaasysta ja taa oli vasta mid-term joten ei viela paniikkia :)
[/q]
statistisesti jos vedat hylsyn tosta ni niit tulee pari lisaa seuraavan 3kk aikana
Elokuussa poksahtaa ja johan tähä ikään on ehtiny aika paljon saada aikaankin. Omatkin koulut on jääneet vähän heikolle painoarvolle, mutta nyt tammikuussa aloitin tutkintoon johtavat etäopiskelut ja homma tuntuu jopa järkevältä. Työelämästä on saanu niin paljon vastakaikua, että on helppo suhteuttaa opetettavat asiat omaan osaamiseen.
Mutjoo, viime syksynä oli pikku "kriisiä" ilmassa ku alko pohdiskelemaan, että täs on jo 10 vuotta ollu töissä ja viel reilu 30v edessä :)
*poks**poks* 5.3.2008 *poks**poks*
Vähä jo kuumottaa..*igor* Onkohan kyseessä ne "kuumat aallot"..*hikoil**grr*
[q]yana, 2.2.2008 09:46:
---
Skenemursu, 2.2.2008 08:50:
---
heh otetaan sen verran takasin etta juuri tuli hylsy statistiikasta :)
tosin jain vain pisteen lapipaasysta ja taa oli vasta mid-term joten ei viela paniikkia :)
---
statistisesti jos vedat hylsyn tosta ni niit tulee pari lisaa seuraavan 3kk aikana
[/q]mutta ma luotan Bart Koskoon etta todennakoisyyksia ei ole olemassa :) luin muuten tenttikirjan sijaan sumeata logiikkaa... ei auttanut todennakoisyys laskennassa ;)
Liityn tähän porukkaan.. toukokuussa on Totuuden Hetki sit.. pahin kriisi varmaan jo takana, mutta eipä silti tää asia mitenkään jaksa mua naurattaa. Ihmiset aina sanoo, että näytän niin nuorelle, mutta so not, silti olen jo lähes 30 vee. 
Kohtalaisen nuorelta sitä näytetään itsekkin mutta syyskuussa pamahtaa pyöreet tiskiin. Kyllä ne vuodet sitten vierii ja aika juoksee. Noh ikähän on vaan pari numeroa... keho ja mieli nuorena.
K-30 bileet vaan kehiin 
[q]L@t, 2.2.2008 11:08:
K-30 bileet vaan kehiin
[/q]
Hyvä idis! Messissä!!!
Jos jotain inhoan jossain bileissä on se, että kun katon ympärilleni hokaan, että lähes kaikki on mua nuorempia. En pidä siitä fiiliksestä. Ei tässä nyt niin vanhoja vielä olla!!
[q]MissKoo, 2.2.2008 11:10:
---
L@t, 2.2.2008 11:08:
K-30 bileet vaan kehiin
---
Hyvä idis! Messissä!!!
Jos jotain inhoan jossain bileissä on se, että kun katon ympärilleni hokaan, että lähes kaikki on mua nuorempia. En pidä siitä fiiliksestä. Ei tässä nyt niin vanhoja vielä olla!!
[/q]
E i p ä !
Kolmenkympin kriisi 
Ikä on vaan numero.
[q]Equalizer, 2.2.2008 11:14:
---
MissKoo, 2.2.2008 11:10:
---
L@t, 2.2.2008 11:08:
K-30 bileet vaan kehiin
---
Hyvä idis! Messissä!!!
Jos jotain inhoan jossain bileissä on se, että kun katon ympärilleni hokaan, että lähes kaikki on mua nuorempia. En pidä siitä fiiliksestä. Ei tässä nyt niin vanhoja vielä olla!!
---
E i p ä !
[/q]
just yks frendi sano mulle eilen, ettet oo mikään teinityttö enää
IKÄKRIISI, ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!! noh, minkäs teet. Näillä mennään, onneks en oo yksin
pitäähän dj-nite täällä k-50 diskojakin .. hehe
Heh, just muutama päivä sitten raapustin blogiini aiheesta. Aikaa on vielä reilu pari vuotta, mutta kriisi iskee päälle kovaa vauhtia...
En jaksa uudestaan kirjotella [size=7](alkaa vaan taas ahdistaa kun miettii liikaa)[/size], joten tässä merkintäni tuolta muualta:
Parin vuoden päästä käyn jo neljättäkymmentä!
Viime viikolla kehityskeskustelussa osastonhoitajani mainitsi, että on ollut hienoa seurata kuinka minusta on kolmen ja puolen vuoden aikana kehittynyt aikuinen, vastuullinen nainen. Kommentti tuntui tuolloin imartelevalta, mutta asiaa alitajunnassa pohtiessani olen kyllä huomannut saman jo jonkin aikaa sitten, enkä niin imartelevissa merkeissä.
Joukkoliikennevälineessä istuessani monesti kuuntelen nykynuorten jutustelua, ja useasti huomaan kauhistuvani yhä nuorempien ja nuorempien jutuista ja käyttäytymisestä. Yleensä minua on vain ärsyttänyt kuunnella pissisten ylitsevuotavaa ihqutusta ja leuhkimista kuinka aikuisia he jo omasta mielestään ovat, mutta nykyään useimmin järkytyn kuin ärsyynnyn.
Muutama viikko sitten bussilla töihin mennessäni mm kuuntelin kuinka sellainen minua olkapäähän saakka oleva pikku nassikka kehuskeli kilpaa kavereilleen bileillan juomingeistaan. Kuinka minttuviina pistää pään sekasin ja kuinka työttöjä vikitellään ja nuoleskellaan. Olin ihan järkyttynyt, kun poika näytti mielestäni vielä niin nuorelta etten olisi edes uskonut hänellä vielä ottavan edes eteen. Toisena päivänä niin ikään bussilla kulkiessani kuuntelin ja taas järkytyin kuinka ehkä yläasteikäinen tyttö puhui (tai huusi) puhelimessa. Kaikkien vittu -sanojen seassa keskustelua käytiin mm tulevasta laivareissusta, kuinka sinne saataisiin luvat järjestettyä, kun tytön äiti luuli tytön olevan menossa Sipooseen yökylään, eikä suinkaan laivalle bilettämään. Kuinka laivalla vedettäisiin päät täyteen ja iskettäisiin kundeja... Niin ja kuinka juomat hankittaisiin kun kenelläkään ei paperit olleet kunnossa.
Kaikkein järkyttävintä ei ole ollut kuunnella noita, minusta vielä niin lasten juttuja vaan tajuta että itse olen varmasti teininä ollut ihan samanlainen ja tajuta kuinka kauan siitä on. Mietin kuinka vanhalta minä näytänkään noitten pikku pissisten silmissä, ja tunnen itseni ikälopuksi. Ei, en missään nimessä enää haluaisi olla edes pari kymppinen, olin silloin niin naiivi, kokematon ja niin tietämätön elämän murheista, raakudesta ja siitä mitä haluan olla. Mutta nyt kun tiedän mitä elämältä haluan ja olen siitä suurimman osan jo saavuttanutkin, niin miksi sitten tuntuu tältä. Tuntuu, että en ole vielä valmis, enkä aikuinen ennen kuin loputkin haaveista on saavutettu. Tiedän myös että minulla ei ole mitään järkevää syytä kiirehtiä asioiden kanssa, mutta silti on tunne että aika loppuu kesken.
Tämä taitaa olla sitä kolmenkympin kriisiä, josta olen kuullut puhuttavan. Ei auta kuin kestää ja odottaa käykö tämä vain pahemmaksi ennen kuin helpottaa...
[q]Jinx, 2.2.2008 11:16:
Kolmenkympin kriisi Ikä on vaan numero.
[/q]
Mieleltään voi olla minkä ikänen tahansa, mut kroppaa kyllä sanelee iän tuomat säännöt, ainakin naisilla...
Riippuu mitä elämältään haluaa...
[q]violet_angel, 2.2.2008 12:49:
Heh, just muutama päivä sitten raapustin blogiini aiheesta. Aikaa on vielä reilu pari vuotta, mutta kriisi iskee päälle kovaa vauhtia...
En jaksa uudestaan kirjotella [size=7](alkaa vaan taas ahdistaa kun miettii liikaa)[/size], joten tässä merkintäni tuolta muualta:
Parin vuoden päästä käyn jo neljättäkymmentä!
Viime viikolla kehityskeskustelussa osastonhoitajani mainitsi, että on ollut hienoa seurata kuinka minusta on kolmen ja puolen vuoden aikana kehittynyt aikuinen, vastuullinen nainen. Kommentti tuntui tuolloin imartelevalta, mutta asiaa alitajunnassa pohtiessani olen kyllä huomannut saman jo jonkin aikaa sitten, enkä niin imartelevissa merkeissä.
Joukkoliikennevälineessä istuessani monesti kuuntelen nykynuorten jutustelua, ja useasti huomaan kauhistuvani yhä nuorempien ja nuorempien jutuista ja käyttäytymisestä. Yleensä minua on vain ärsyttänyt kuunnella pissisten ylitsevuotavaa ihqutusta ja leuhkimista kuinka aikuisia he jo omasta mielestään ovat, mutta nykyään useimmin järkytyn kuin ärsyynnyn.
Muutama viikko sitten bussilla töihin mennessäni mm kuuntelin kuinka sellainen minua olkapäähän saakka oleva pikku nassikka kehuskeli kilpaa kavereilleen bileillan juomingeistaan. Kuinka minttuviina pistää pään sekasin ja kuinka työttöjä vikitellään ja nuoleskellaan. Olin ihan järkyttynyt, kun poika näytti mielestäni vielä niin nuorelta etten olisi edes uskonut hänellä vielä ottavan edes eteen. Toisena päivänä niin ikään bussilla kulkiessani kuuntelin ja taas järkytyin kuinka ehkä yläasteikäinen tyttö puhui (tai huusi) puhelimessa. Kaikkien vittu -sanojen seassa keskustelua käytiin mm tulevasta laivareissusta, kuinka sinne saataisiin luvat järjestettyä, kun tytön äiti luuli tytön olevan menossa Sipooseen yökylään, eikä suinkaan laivalle bilettämään. Kuinka laivalla vedettäisiin päät täyteen ja iskettäisiin kundeja... Niin ja kuinka juomat hankittaisiin kun kenelläkään ei paperit olleet kunnossa.
Kaikkein järkyttävintä ei ole ollut kuunnella noita, minusta vielä niin lasten juttuja vaan tajuta että itse olen varmasti teininä ollut ihan samanlainen ja tajuta kuinka kauan siitä on. Mietin kuinka vanhalta minä näytänkään noitten pikku pissisten silmissä, ja tunnen itseni ikälopuksi. Ei, en missään nimessä enää haluaisi olla edes pari kymppinen, olin silloin niin naiivi, kokematon ja niin tietämätön elämän murheista, raakudesta ja siitä mitä haluan olla. Mutta nyt kun tiedän mitä elämältä haluan ja olen siitä suurimman osan jo saavuttanutkin, niin miksi sitten tuntuu tältä. Tuntuu, että en ole vielä valmis, enkä aikuinen ennen kuin loputkin haaveista on saavutettu. Tiedän myös että minulla ei ole mitään järkevää syytä kiirehtiä asioiden kanssa, mutta silti on tunne että aika loppuu kesken.
Tämä taitaa olla sitä kolmenkympin kriisiä, josta olen kuullut puhuttavan. Ei auta kuin kestää ja odottaa käykö tämä vain pahemmaksi ennen kuin helpottaa...
[/q]
Voin kertoo, ei käy 
Tai sit mulla on vaan korkeampi kriisi kuin muilla, mutta tunnen kanssa olevani välillä ihan törkeen vanha ja 'kokenut'. Enkä haluaisi itsekään olla mikään parikybänen, enkä jaksa sellasten tyttöjen kanssa oikein hengatakaan kun ei mulla ole mitään yhteistä niiden kanssa. Mutta silti.. jotenkin tää on kamalaa, vaikkei itseään haluaisi muuttaakaan.
wtf..mikä ihmeen kolmenkympin kriisi..huh
Päätin kauan sitten etten asiaa stressaa, rajapyykki tuli ja meni. Kivaa on edelleen ja hauskaa osataan pitää, vaikka järki on tullut päähän ja tietyssä mielessä "aikuistunut". Se pilke pitää säilyttää ;)
Joskus ikä käy mielessä, sitten sitä miettii että mitä väliä ..