30v kriisi... (thirty people topic)
[q]spoinkel, 11.11.2007 14:24:
---
Skenemursu, 11.11.2007 01:19:
Meillä olis myös 2 lasta joille minulla oli jo nimet: Sonja & Semi.
---
Nigga please, et kai oikeasti kelannut antaa lapsellesi nimeksi Semi?
Vois penskaa nimittäin semisti vituttaa tuo nimi isompana.
[/q]
kyllä mä olin kelannut... tosin näin nyt ei käynyt. Yksi lapsi joka tuli nykysuhteen mukana on nimeltään Siwaporn, ja kutsumanimeltään Ning. Mikä on ihan kiva nimi kyllä... mitä nimiin tulee niin hämmentävää hieman on se, että meillä kaikilla kolmella on eri sukunimet ja se pitänee varmaan joskus korjata... meistä tuskin tulee Järvisiä, kun se nyt ei vaan oikein taivu Thaimaalaisittain kauheen helposti :)
pöh
mul on 21 kriisi *känni*
Mulla oli ihan järkyttävä kolmenkympin kriisi!
Olin aatellu joskus alta parikymppisenä, että yli 25 vuotiailla ei ole elämää... No, sit 25 vuotiaana aattelin, et yli 3-kymppisillä ei ole elämää... Ja tota rataa mennään varmaan viiden vuoden välein hautaan asti... 
Niin, mä oletin, että 3-kymppisenä olen vakiintunut, mulla on lapsi, mies, asuntolaina, koirakin ehkä... Mutta kuinkas sitten kävikään??
Olin eläny liki 9v parisuhteessa mua 5v vanhemman kundin kanssa ja sit rupesin himoitsemaan nuorempia miehiä... Kuolasin busseissa teinipoikia, jotka tuoksu joltain Axelta... 
Ja sitten selvisi, ettei tää mun seurustelukumppanini halua lapsia!, just kun mulle kriittisen kolmenkympin rajapyykin lähestyessä tuli ekaa kertaa elämässä vauvakuume. Äh!
Eli tein sit aika radikaalit, laitoin miehen vaihtoon, muutin asumaan yksin, vaihdoin jopa duunipaikkaa, koska entinen oli liian lähellä eksää.
Ja nyt oon onnellinen! No, en oo ylettömän rikas, mutta sitäkin enemmän rakastunut ihanaan (NUOREEN!) mieheen, mulla ei oo lapsia edelleenkään, mut jos niitä ei oo mulle tarkotettu, niin ei sitten väkisin!
31v oli jo paljon helpompi täyttää, kun tuntu, että pystyy hengittämään kunnolla. Musta tuntuu muutenkin, että mun elämä vaan paranee, mitä pidemmälle tää etenee... Eli katotaan uudestaan, kun täytän 60v, kuinka hienoa se sit on! Toivottavasti en sillon kuitenkaa enää roiku Klubbarissa.....*pahis*
Mä odotan nyt 27-vuotiaana 30:ä samalla tavalla kuin odotin 9-vuotiaana ekaa täyttä kymppiä. Suhdelukukin on sama, puuttuu 1/10 ja jännittää kuin perhosia ois vatsa täynnä.
Parhaat vuodet on nyt meneillään, ja niitä tulee olemaan lopun ikää. Mä ajattelen aina, että vanhuus alkaa vasta palvelutalosta. Otan isästä mallia ja pysyn hyvässä kunnossa pitkälle keski-ikään, tod.näk. hamaan hautaan saakka. Okei sitä faktaa että soluja alkaa kuolla enemmän kuin niitä uusiutuu siinä 28 tienoilla ei voi ohittaa, mutta teräkunnon säilyttäminen on hyvin mahdollista pitkälle yli viidenkympin. Ja vaikka henkisesti olo ois tuhatvuotinen niin se ei tarkoita että pilkeen tarvitsisi himmentyä silmissä.
Halusin aina muusikoksi, mutta olen niellyt sen karvaan pettymyksen ettei musiikinteolla elä. Päätin opetella tekeen koneella muutakin kuin ääntä, ja nyt viihdyn eräällä it-mediapajalla nettisivujen kehityspuolella. Mulle on oikeastaan aina ollut ihan sama mitä teen työkseni, kunhan teen töitä ja saan soittaa, tehdä musaa, urheilla. Elää. Jos jokin asia verottaa niin että tallaa em. juttujen päälle, ennenpitkää alkaa ahdistaan.
Halusin aina jälkikasvua alle 25-vuotiaana, haluisin edelleenkin mutta "se oikea" toinen puoli jäi menneisyyteen kun kasvettiin teini-iästä ulos. Onneks ei oo vauvakuumetta, ei tarvi väkisin roiskia hyvää siementä mihin sattuu. Keskittyn nyt rauhassa itseeni, lapsia tulee sitten kun ne katsoo parhaaksi tulla.
Pohjimmiltaan olo kaiken suhteen on sellainen kuin sen aina olen halunnutkin olevan, mikä on todella kivaa.
Itsellä tuohon rajapyykkiin on vielä melkein 3 vuotta, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että on nähnyt tarpeeksi monta 40+ ja 60+ ihmistä, jotka elää edelleen elämäänsä sellaisella asenteella, että se on varmasti elämisen arvoista, jotta voisi turvallisin mielin luottaa kykenevänsä myös itse asennoitumaan läpi elämän kestävään onnellisuuden ylläpitämiseksi työskentelyyn.
30 tuli ja meni. Mitään kriisiä ei vielä ole ollut. Oikeastaan päin vastoin. Usein hoenkin että elämä alkaa vasta kun täyttää 30. Elämä on jotenkin selkeempää ja tulot ovat riittävät, että voi toteuttaa
asioita mitä nuorempana halusi.
Oikeastaan ainoa selkeä muutos on, että kaveripiiri nuorenee. Koska 30v ihmiset "perheentyvät"
ja todella moni katoaa pois elämästä nyhjöttämään "scriptatutta" elämää...
Itse jatkan lähes samaa elämää kun mitä 20-vuotiaana oli. Harrastukset on samoja, ajankäyttökin menee hyvin samoissa kuvioissa.
Kukin tavallaan, mutta itselleni ei ainakaan tällähetkellä tunnu luontevalta "luovuttaa" ja siirtyä "normiin". Mutta eihän sitä mitä elämä tuo tullessaan.
-- xybo
[q]Janne, 11.11.2007 14:51:
http://www.youtube.com/watch?v=-TfXOT2FU5s
[/q]
:D
Nykyään harvoin näkee Suomen vesillä Evinruden perämoottoreita :)
Mutjoo, aiheeseen.. Luulin lapsena et 30-vuotiaana asun omakotitalossa vaimon ja muutaman muksun kanssa. Ehkä siks kans ku vanhemmat oli siinä tilanteessa jo parinkympin iässä. Hieman ehkä ahdistaa toi 30v ja sitä alkaa miettimään et mitäs mä nyt olen saanu aikaan ja mitä mun pitäis saada aikaan. Ei kai siinä auta muu kuin mennä päivä kerrallaan ja kattoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei jaksa turhaan alkaa stressata tälläisillä ikäasioilla kun muutenkin toisia juttuja riittää stressattavaksi.
[q]Janne, 11.11.2007 14:51:
Koska tämä on Klubitus, niin vielä mielipide bilettämisestä. Mielestäni Suomeenkin pitäisi saada asenneilmapiiri ja kulttuuri, joka tukisi hauskanpitoa myös yli kolmekymppisenä. Esim. briteissä ja Alankomaissa bileissä käyvät niin nuoret kuin viisikymppisetkin. Minkä vuoksi hauskanpidon ja sosiaalisuuden pitäisi loppua vakinaistumiseen ja lapsiin? Itse ainakin aion nauttia musiikista, ystävistä ja discofiilingistä vielä pappanakin! 
[/q]
Toivottavasti asiat muuttuvat täällä suomessakin :)
Vanhempaa jengiä käy onneksi nykyisin bileissä ihan kohtuupaljon, mutta tuo lapset ja parituminen taitaa nakertaa aika monia. Monet, jotka alkavat seurustella "normintyypin" kanssa, vähentävät bileissä käyntiä seurustelun alkaessa ja lapsen syntyessä homma loppuu kokonaan.
Kokemusta voin sanoa, että jos molemmat käy bileissä, niin "bileuran" lopettaminen ei tule mieleen vaikka seurusteluvuosia takana onkin, sormessa rengas ja ehkä sitten joskus saattaisi pikkuisiakin tulla :)
Itse aiheesta: Suuri 30 on edessä ensi vuonna. Suuria tunteita ei ainakaan vielä herätä, elämä tuntuu kuitenkin ihan mukavasti rullaavaan eteenpäin. Kotona joku joka rakastaa, viikonloppuna näkee hyviä ystäviä, terveys ei reistaile, duuni on jees, rahasta ei oo stressiä ja harrastukset pitää leikkimielisenä :)
Niin, kolkytkaks tulee täs lähiaikoina täyteen...
Kriiseistä en tiedä, mut vajaa 10 vuotta sitten tuli painettua töitä niin julmetusti, et kai sitä nyt ottaa takas noita "menetettyjä vuosia", kun asiat alkaa olla vähän enemmän järjestyksessä...
Joskus tulee kelailtua, mitä sitä onkaan saanut aikaan, muuta kuin helvetisti velkaa ja erittäin haasteellisen työmaan itselleen, mut aina niitä löytyy positiivisiakin puolia kuiteski.
Niinku muutamat on jo todenneet, niin tää on jotenkin selkeempää nyt, kun taloudellinen puoli ei rajoita samalla tavalla kuin parikymppisenä. Toisaalta olen ollut ehkä "vanha mieleltäni" aikaisemmin, joten se oma ikä alkaa lähestymään :)
LuonteriSurf, tuo Suomipunk legenda, kitetytti kolmikymppisyyden aikanaan näin
YMMÄRTÄÄKSEEN MITÄÄN TÄYTYY OLLA AIKA VANHA
TÄYTYY TÄYTTÄÄ 30 VUOTTA TÄYTYY TÄYTTÄÄ MONTA KERTAA
YMMÄRTÄÄKSEEN MITÄÄN TÄYTYY OLLA IKÄLOPPU
TÄYTYY KULKEE KOHTI HAUTAA HORJUVIN ASKELIN
:)
niin muistaakseni se hesari deadline testi anto silloin mulle eliniäksi 56 joten tässä ollaan jo pitkälti elämän ehtoopuolella.... ja paikkakunnan vaihdos Suomesta Thaimaahan tuskin sitä pidentää :(
[q]Skenemursu, 11.11.2007 15:47:
Yksi lapsi joka tuli nykysuhteen mukana on nimeltään Siwaporn
[/q]
Mä voin täyttää 30, 40 tai 70, mutta niin lapsellisille vitseille, kuin mitä tuo nimi tuo mieleen, tulen repeilemään aina 
Toinen juttu on pulujen säikäyttely, jota harrastin 5-vuotiaana ja jota teen varmaan eläkeläisenä. Mitä väliä, vaikka muut pitäisivät kahjona.
Tässä on ainakin itselleni henkinen nuoruus defined.
[q]spoinkel, 12.11.2007 00:41:
Mä voin täyttää 30, 40 tai 70, mutta niin lapsellisille vitseille, kuin mitä tuo nimi tuo mieleen, tulen repeilemään aina
Tässä on ainakin itselleni henkinen nuoruus defined.
[/q]
Mä en kehdannut laittaa mitään..aluksi..Kun tuo kuitenkin on ihan paikallinen normaali nimi. Mut silti...nauroin vedet silmissä*nauru* Varsinkin kun ipe keksi laittaa toisen kauppaketjun ja loppuosaa tarkoittavan synonyymin peräkkäin. Eihä tällaselle saisi nauraa...EIPÄ. Kai :D Mutta ihan kiva, että lapsella on myös lempinimi, toimii varmaan ainakin Suomessa paremmin :)
Ja musta on hienoa, että mösjöö Ossilla on asiat hyvin siellä maailman ääressä^_^
[q]pirpeli, 12.11.2007 01:08:
---
spoinkel, 12.11.2007 00:41:
Mä voin täyttää 30, 40 tai 70, mutta niin lapsellisille vitseille, kuin mitä tuo nimi tuo mieleen, tulen repeilemään aina
Tässä on ainakin itselleni henkinen nuoruus defined.
---
Mä en kehdannut laittaa mitään..aluksi..Kun tuo kuitenkin on ihan paikallinen normaali nimi. Mut silti...nauroin vedet silmissä*nauru* Varsinkin kun ipe keksi laittaa toisen kauppaketjun ja loppuosaa tarkoittavan synonyymin peräkkäin. Eihä tällaselle saisi nauraa...EIPÄ. Kai :D Mutta ihan kiva, että lapsella on myös lempinimi, toimii varmaan ainakin Suomessa paremmin :)
Ja musta on hienoa, että mösjöö Ossilla on asiat hyvin siellä maailman ääressä^_^
[/q]
no hitto jos se näin hauskaa oli niin kokeilkaas tätä: mun tyttöystävän oikea nimi on Prapaporn
edit: nyt lähti off-topiciksi... mutta takas aiheeseen... Tiesto oli täällä perjantaina... tossa 100m päässä kämpiltä soittamassa.. yritin lähtee ulos mutta nukahdin 22.15 :) alkaa ikä painaan...
[q]Skenemursu, 12.11.2007 01:11:
no hitto jos se näin hauskaa oli niin kokeilkaas tätä: mun tyttöystävän oikea nimi on Prapaporn
[/q]
No mut siis....Mutkun kutkun. No okei. On tuokin vähän hauska. Tosin oma toinen nimeni on Ursula, mikä ei sinällään ole hauska. Mutta verratkaapa huviksenne Ariel- elokuvan Ursula merennoitaan :DDD Irtoo makeet naurut varmasti :D
hehei... kokeilkaapas hupiinne ottaa yhteyttä ala-aste kavereihinne... mä tavoitin juuri yhden ala-aste luokkakaverin joka ei meinannut alkuunsa puhua kanssani sillä kertoi saaneensa kuulla, minun harrastavan huumeiden maahantuontia Thaimaasta :)
Oli pakko vähän toputella että vaikka ulkomaankauppaa luenkin niin en ole vielä niin pitkälle päässyt, että olisin maahantuontia jo aloittanut. Tosin asiassa on sen verran perää, että kun faija tuossa 6kk sitten kävi Thaimaassa ja kysy mitä kannattais viedä Suomeen niin sanoin hänelle että "huumeissa on kuulemma hyvät katteet" :)
mutta hei nyt tiedettä jos haluatta ostaa Thaimaassa käsin tehtyjä huimausaineita maahantuonti hintaan niin mulle vaan privaa !!!
[q]Skenemursu, 12.11.2007 19:55:
hehei... kokeilkaapas hupiinne ottaa yhteyttä ala-aste kavereihinne... mä tavoitin juuri yhden ala-aste luokkakaverin joka ei meinannut alkuunsa puhua kanssani sillä kertoi saaneensa kuulla, minun harrastavan huumeiden maahantuontia Thaimaasta :)
[/q]
Kaikkea sitä ihmiset uskoo tarkistamatta mitenkään :D Kaipa se sitten on kivaa levitellä tollasia juttuja.
[q]ezzy, 12.11.2007 19:59:
---
Skenemursu, 12.11.2007 19:55:
hehei... kokeilkaapas hupiinne ottaa yhteyttä ala-aste kavereihinne... mä tavoitin juuri yhden ala-aste luokkakaverin joka ei meinannut alkuunsa puhua kanssani sillä kertoi saaneensa kuulla, minun harrastavan huumeiden maahantuontia Thaimaasta :)
---
Kaikkea sitä ihmiset uskoo tarkistamatta mitenkään :D Kaipa se sitten on kivaa levitellä tollasia juttuja.
[/q]
mietin kovasti, että yleensähän tälläsiin juttuihin on joku hiuksen hieno punainen lanka tai idea mistä johtopäätös on tehty... voisiko olla esim. se, että olen Klubbarissa sekä Liberaalien jäsen?!
[q]Skenemursu, 12.11.2007 20:30:
---
ezzy, 12.11.2007 19:59:
---
Skenemursu, 12.11.2007 19:55:
hehei... kokeilkaapas hupiinne ottaa yhteyttä ala-aste kavereihinne... mä tavoitin juuri yhden ala-aste luokkakaverin joka ei meinannut alkuunsa puhua kanssani sillä kertoi saaneensa kuulla, minun harrastavan huumeiden maahantuontia Thaimaasta :)
---
Kaikkea sitä ihmiset uskoo tarkistamatta mitenkään :D Kaipa se sitten on kivaa levitellä tollasia juttuja.
---
mietin kovasti, että yleensähän tälläsiin juttuihin on joku hiuksen hieno punainen lanka tai idea mistä johtopäätös on tehty... voisiko olla esim. se, että olen Klubbarissa sekä Liberaalien jäsen?!
[/q]
Ja asut Thaimaassa (joka saattaapi tietyn tyyppisiä kärmeskieliä vituttaa...)
Itse koin kolmekympinkriisin ensioireet jo kaksikymppisenä kun silloinen paras kaveri täytti kolmekymmentä ja näin omin silmin miten rankkaa se on heilua sen jälkeen...Nyt tuohon ikään on vielä kolme armon vuotta aikaa...
Ajattelin avata tälläisen topicin, meille 30 pian täyttäville tai jo täyttäneille "thirty people" ihmisille.
Eli: mitä kelasitte 13-vuotiaana siitä missä asutte, mitä työtä teette ja perhe jne jutuista kun täytätte 30v?
Itselläni on 4kk aikaa kunnes tämä maaginen luku tulee täyteen ja olen huomannut, että mitä lähemmäksi se tulee sitä suurempi "30v kriisi" on. Aika eri tavalla kuviot on mennyt kuin silloin suunnitteli...
yritin asian tiimoilta myös saada kiinni vanhoja luokkakavereitani ala-asteelta ja kysellä kuulumisia. Hauskaa viihdekyttä itselleen ja kavereilleen saa kun koittaa ensin arvata ja kirjata paperille mitä kaveri voisi mahdollisesti tehdä ja minkälainen hänen elämänsä on ja katsoa kuinka lähelle osui.
Itse kelasin 12-13 vuotiaana, että kun täytän 30v minulla on varakas vaimo jonka vuoksi minun ei itse tarvi tehdä töitä vaan voin harrastella vanhojen moottoripyörien entisöintiä ja matkustella. Meillä olis myös 2 lasta joille minulla oli jo nimet: Sonja & Semi. Asuisimme jossakin luksus kämpässä Tampereella ja meillä olis oma talouden hoitaja sekä puutarhuri.
Mitenkäs kävikään? No aikaa on vielä 4kk korjata asioita, mutta tämän hetkinen tilanne.
- Työ: teen freelancer pohjalta lähinnä nettisivuja sekä jatkan edelleen hitaasti eteneviä opintojani Chiang Mai yliopistossa Thaimaassa.
- Asuminen: Tampere on muuttunut Thaimaaksi. Asun tyttöystäväni kanssa pienessä 30m2 studio kämpässä vuokralla lähellä Chiang Main keskustaa. Tällä hetkellä tosin olen Reykjavikissä Islannissa. Miksi olen Reykjavikissä... en tiedä mutta koko ajan vakuuttuneempi olen, että sillä on jotain tekemistä tämän 30v jutun kanssa ja piti tulla jäädyttämään aivot, ja ottaa vähän etäisyyttä asioihin jotta tietää paremmin mitä tehdä ja mitä haluaa...
- Parisuhde: elän tuoreessa 6kk kestäneessä suhteessa joka toimii hyvin, ja varsin hyvin näin kun on riittävästi maata ja km välissä (Reykjavik - Chiang Mai), mutta toimii myös kun on ihossa kiinni. Lapsia on yksi, tosin ei biologisesti oma, mutta tämä ei minulle ole mikään ongelma. Täytettyäni 18v en ole oikeastaan nähnyt mitään tarvetta jatkaa omia geenejäni eteenpäin. Tyttöystäväni on myös ilmoittanut, että ei voi saada enempää lapsia joten se siitä, ellei sitten adaptiota harkita.
Summasummarum: jottei nyt tulis väärää käsitystä, en vuodata tässä kuinka elämäni olisi päin helvettiä... ei todellakaan. Asiat on hyvin. viimeisen 10v aikana olen kerennyt nähdä ja kokea paljon, ehkä jopa riittävästi, että sitä alkais oleen valmis ottamaan vastaan tuon 30 rajapyykin.
Sitten näihin arvausleikkihin luokkakavereistani... lähinnä mitä kelasin että he tekevät kun ovat 30.
Antti:
arvaus: todennäköisesti pappi, kahden lapsen isä ja asuu Tampereella rivitalossa.
todellisuus: valmistui Bristolista maisteriksi 2004 ja on sen jälkeen asunut ja työskennellyt Lontoossa yritysjohdon konsulttina.
Hanna:
Arvaus: toimii jonkin asteisena pomona hevostalleilla joistaa omistaa osuuden. Kouluttaa hevosia ja opastaa tulevia kilparatsastajia. Naimisissa 2 lasta, 3 koiraa ja omakotitalo ylöjärvellä.
Todellisuus: Valmistu Hallintotieteiden maisteriksi vuonna 2004 Vaasan yliopistosta. työskentee kv-koordinaattorina EU-tietokeskuksessa. Osti avomiehensä kanssa asunnon Nokialta. Vapaa-aikana ratsastaa.
Jani:
Arvaus: ammattilais tennispelaaja, asuu Monacossa ja reenaa joka päivä. Iso talo uima-altaalla sekä useita malleja rakastajattarina saman katon alla.
Todellisuus: Ravintola alan ja turvallisuusalan yrittäjä Tampereella. Asuu rivitalossa tietojeni mukana koiransa kanssa kaksin.
Kalle:
Arvaus: Rakennusmestari; toimii päällikkönä talonrakennusprojekteissa. Vaimo ja viisi lasta. Asuu Tampereella omakotitalossa.
Todellisuus: Perheellinen (ei tarkemapaa tietoa) sähköasentaja, asuu Tampereella
Saara:
Arvaus: taiteilija, maalaa, runoilee, tekee musiikkia, asuu yksin boheemissa töölö penthouse kämpässä ja elää hieman hipahtavaa elämää, tod. näk. polttaa pilvee säännöllisesti.
Todellisuus: opiskelee (tai on valmistunut) vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa maisteriksi. Tarkoitus suunnata ulkomaille töihin valmistuttua. Asuu avomiehen kanssa. Ja harrastaa nettikeskustelu palstoja.
siinä toistaiseksi löytämäni... mutta etsintä jatkuu... toivottavasti näistä kukaan ei ota hernettä nenään jos löytää itsensä. Ja korjata saa jos olen saanut väärää informaatiota tilanteesta.