30v kriisi... (thirty people topic)

Tää on kyl hyvä idea (=topiikki), mut ite oon sen verran knässit just, ettei pysty syväluotaamaan näitä asioita.

Facebook toimii hyvänä kanavana 'tutkia' koulukavereiden ym tuttujen elämää. Yhdessä luokkakokouksessa oon ollu ja siellä kyllä näki sen mitä ylä-asteella arveli jengistä. Kärjistäen; mimmit meni yliopistoon ja kundit amiksen kautta töihin suoraan :D

Mulla on enää n 1v 11kk jäljellä elämää(?) ennen tota maagista 30-numeroa. Sit pitäis olla pramee portfolio valmiina - tai sitten ei

Onko tää topick-super vielä kymmenen vuoden päästä elossa?

Rajapyykki tuli ja meni, aluks ahisti eipä enään, oikeestaan i don't give a shit .. ikä on aikalailla vaan luku ..

[q]Howdy, .. ikä on aikalailla vaan luku ..
[/q]

Mä luotan tohon ^__^

[q]nethr, 11.11.2007 01:48:
---
Howdy, .. ikä on aikalailla vaan luku ..

---


Mä luotan tohon ^__^
[/q]
tota mä just pelkäänkin... varsinkin kun se alkaa kolmosella... jos muistelen mitä itse kelasin teininä 30v ihmisistä... hitsi mä muistan kun mä lauloin omalle äitilleni "olen kolmekymppinen" !!! kohta sitä lauletaan mulle... (ei oikeastaan mä pakenen vuorille viikoksi ja jätän luurin himaan ja hivuttaudun takaisin mestoille silleen ettei kukaan edes huomaa mitään...

Ei tämä pahalta tunnu...enää. 2006 kun tämä 30 vuotta tuli täyteen aloin vakavasti miettiä, että missä sitä on nyt. Mitä on saavuttanut ja mitä vielä saavutettavissa. Mietin materialistiselta kannalta, että olisikohan sitä pitänyt tehdä jotain toisin, kun vanhoja luokkakavereita tulee isojen ja kalliiden autojen kanssa vastaan, mutta olen tyytyväinen siihen elämään, mitä on elänyt ja nythän tämä seikkailu on vasta alussa. Potkitaan kimpassa noita räkänokkia tieltä pois ja otetaan reitti kohti auringonlaskua.

Mutta itse topikin aiheeseen, niin en nuorempana ihan oikeasti tiennyt, mitä sitä tekee, kun on 30 vee.

[q]nethr, 11.11.2007 01:38:
Tää on kyl hyvä idea (=topiikki), mut ite oon sen verran knässit just, ettei pysty syväluotaamaan näitä asioita.

Facebook toimii hyvänä kanavana 'tutkia' koulukavereiden ym tuttujen elämää. Yhdessä luokkakokouksessa oon ollu ja siellä kyllä näki sen mitä ylä-asteella arveli jengistä. Kärjistäen; mimmit meni yliopistoon ja kundit amiksen kautta töihin suoraan :D

Mulla on enää n 1v 11kk jäljellä elämää(?) ennen tota maagista 30-numeroa. Sit pitäis olla pramee portfolio valmiina - tai sitten ei
[/q]

itseasiassa facebook toimi yllättävän heikosti... sieltä löytyi 2 vanhaa luokkakaveria, samat olin jo löytänyt koulukaverit.comista... ongelma on se, että en kirveelläkään muista ihmisten sukunimiä... hyvä jos etunimiä... jos sais jostain listan nimistä.. koitan ottaa kouluun yhteyttä jos heiltä sellainen liikenisi...

[q]Howdy, 11.11.2007 01:48:
.. ikä on aikalailla vaan luku ..
[/q]

Tyytykää kohtalooonne. Kaikille se se on edessä kuitenkin.

Tässä kohtaa ei ollut havaittavissa 30v kriisiä. Totesin vaan että vuosi lisää ja se oli siinä... Helppoa...

en minä päiviä laske, mutta facebookin avustuksella
näköjään 103 päivää jäljellä..

ja 13 vuotiaana en tod kelannu mitään kolmikymppisen elämää,
tuskimpa kelaan vieläkään :D tulee kun on tullakseen

Elämän valinnat tehdään välillä ikävuosissa 20 - 30v, jos silloin et tee valintoja, niin olet pelkkä hylkiö. Tuo 35v pamahtaa juurikohta mittariin, ja totesin etä ei tästä enään nuorruta, joten pitänee lopettaa erinäisiä nettijuttujakin ja olla "aikuinen".

itsellä ei ollut minkäälaista kolmenkympin kriisiä.. ei sitä enää tule paljoa ikää mietittyä.

Reilu puoli vuotta maagiseen kolmeenkymppiin jäljellä ja sellasta pientä tutinaa on ollut ilmassa. Lähinnä sitä on kai tajunnut, ettei enää onneksi ole ihan teini, vaikka kuvitteleekin olevansa edelleen 22v ja kuuminta hottia :)

elokuussa tuli jo 33v mittariin. minkäänlaista ikäkriisiä mulla ei oo missään vaiheessa ollu. oon jo kauan aikaa sitten päättänyt etten aio kasvaa kokonaan 'aikuiseksi' ja se päätös pitää edelleen.

ihminen on mieleltään juuri sen ikäinen kuin itse haluaa! ei liene ihme että olen monasti saanut henkinen ikä testissä tulokseksi 17v. :D

(disclaimer: tämä tulos johtuu siis siitä että olen lähes aina valmis kaikkeen pelleilyyn ja hulluuksiin, toisaalta vastapainoksi sitten taas olen hyvin vastuuntuntoinen ja kunnollinen kansalainen)

saa nähdä mitkä on aatokset sitten kun vajaan 7 vuoden päästä pamahtaa 40v täyteen ja vielä istutaan iltaa frendien kanssa pelaten pleikkarilla NHL:ää ja otetaan kalsarikännit kuten tässä on jo viimeiset 15 vuotta tehty...

Hms. En mä ole oikeastaan koskaan potenut minkäänlaisia ikäkriisejä. Nyt kun olen 33, olen mielestäni juuri sopivan ikäinen. Nuorempana sitä tottakai teki niitä suunnitelmia elämänsä suhteen, mutta ei ne kaikki aina toteudu. Tai oikeastaan toteutuu, jos todella haluaa. Ainakin mun kohdalla ne on toteutuneena. Toivoin löytäväni kunnollisen ja ihanan miehen rinnalleni jossain vaiheessa, tuossa se nyt tuhisee. Lapsia ei ollut suunnitelmissa, omia ainakaan. Miehen mukana sitten tuli lapsikin, ja "pienen" totuttelun jälkeen ihan tosi kiva tapaus on tuo neiti :) Tai ei se koko aikaa kiva oo.... se on lapsi :D

Työtä, jota haluan tehdä, saan tehdä paraikaa. Paikka ei valitettavasti ole kamalan mieluinen, mutta opettelen ottamaan työn työnä, niin eiköhän tuolla jonkin aikaa kestä. Mutta jos toinen paikka tulee eteen, sitten sitä.

Matkustella olisin aina halunnut enemmän. Rahatilanteet vain ovat olleet niin huonot, että se ei ole ollut aikuisiällä mahdollista. Ehkäpä tässä vielä pääsee kuitenkin reissuillekin, toivottavasti.

Uusi mukava koti siintää ihan lähitulevaisuudessa*jiihaa*, se on mieletön juttu. Yhteinen, iso ja mieleinen koti<3.

Kolmekymppiset ihmiset ovat aika mahtavassa iässä. Nuoruuden hullutuksista on ehkä otettu opiksi, mutta kuitenkaan ei olla liian "vanhoja" tekemään nuorekkaita juttuja, sellasia joista pitää ja joista tulee hyvä olo. Elämänkokemusta on, mutta myös elämää jäljellä. Kuten missä tahansa iässä. Juuri se ikä, missä kulloinkin on, on se oikea :)

eipä tässä mitään erikoista ole mielessä pyörinyt.
ikä on vaan numeroita imo.

tuohon vielä se 3v aikaa mut voin ainakin sanoa etten mä muista mikä ajattelin olevani sitten isona. Ei ole koskaan ollut muutenkaan mitään tavotteita ja sen kyllä huomaa =P

Opettajaksi opiskelu oli joskus yhtenä mahdollisuutena mutta totesin etten nyt ehkä kovin sovelias siihen. Juuri muualle en pääsis ku ala-asteelle ja siellä sitten pitäis nykyään olla opettaja ja kasvattaja ja välittää niistä muksuista enkä varmaan nakkais paskaakaan niiden hyvinvoinille

itsellä vajaa kaksi vuotta kyseiseen tapahtumaan. Tällä hetkellä en osaa pelätä tai kauhistua asiasta, koska henkinen ikä ei vastaa edes tätä 28:aa. olen vakuuttunut siitä, että sitä maagista aikuisuutta en ole vielä kohdannut ja että se liittyy lasten hankintaan.

Joskus nuorena tyttönä olin vakuuttunut, jollain aivopesullisella tavalla, että olen yhden lapsen perheen äiti joskus 25-vuotiaana eli toooosi vanhana. Kun 20-v. lähestyi olin vakuuttunut noiden lapsellisten kelojen olevan ihan sontaa. Nyt kun 30-v. lähestyy, lapsien hankinta siirtyy kauemmas ja kauemmas ajatuksissa. Itse asiassa ollaan päätetty avopuolison kanssa, että niitäpäs ei hankittaisi ellei sitte seuraavan etapin eli 40-v:n korvilla jotaa mielenhäiriötä tapahtuis molemmilla, tai aiemmin. Eihän sitä tiedä.
Suhdepuolella olen täydellisessä tilanteessa. Voi olla, että jos olisin sinkku, voisi kolmenkympin kelat olla erilaiset kuin nyt vuosia jatkuneessa, onnellisessa suhteessa, jossa voi odottaa jokaista yhteistä päivää ilman huolta. Naispuolisissa porukoissa voi kolmenkympin odotus olla hirveätä aikaa
Jos olisin sinkku, en varsinaisesti naisporukoissa pyörisi, en ole ikinä pyörinyt koska ne on mitä on (poikapuolisia kavereita on enemmän), niin kolmenkympin voisi ehkä kuitenkin ottaa vastaan huumorilla ja rennommin.

Nuorena aina mietiskelin, että milloin se aikuisuus sitte iskisi päälle ja kelat oli lähinnä sellaisia, että ihan kuin koko minä, koko ihminen muuttuisi joksikin mystiseksi aikuiseksi. Taas kun parikymppi lähestyi aloin huomata, että samat ajatukset ja fiilikset mulla on päässä edelleen kuin silloin kun olin nuori "sama pää kesät talvet", että eihän tässä mihinkään muututa. se oli helpottavaa.

Nuorena tiesin varmaksi, etten kotikaupunkiini Kotkaan tulisi jäämään. Tämän sain toteutettua yhdessä silloisen poikaystävän, nykyisen kihlatun kanssa kun sain opiskelupaikan Helsingistä. Helsinki on ollut aina ainoa vaihtoehto kotikaupungille mitä olen voinut ajatella.

[q]Skenemursu, 11.11.2007 01:19:
Meillä olis myös 2 lasta joille minulla oli jo nimet: Sonja & Semi. [/q]

Nigga please, et kai oikeasti kelannut antaa lapsellesi nimeksi Semi?

Vois penskaa nimittäin semisti vituttaa tuo nimi isompana.

Ajattelin avata tälläisen topicin, meille 30 pian täyttäville tai jo täyttäneille "thirty people" ihmisille.

Eli: mitä kelasitte 13-vuotiaana siitä missä asutte, mitä työtä teette ja perhe jne jutuista kun täytätte 30v?

Itselläni on 4kk aikaa kunnes tämä maaginen luku tulee täyteen ja olen huomannut, että mitä lähemmäksi se tulee sitä suurempi "30v kriisi" on. Aika eri tavalla kuviot on mennyt kuin silloin suunnitteli...

yritin asian tiimoilta myös saada kiinni vanhoja luokkakavereitani ala-asteelta ja kysellä kuulumisia. Hauskaa viihdekyttä itselleen ja kavereilleen saa kun koittaa ensin arvata ja kirjata paperille mitä kaveri voisi mahdollisesti tehdä ja minkälainen hänen elämänsä on ja katsoa kuinka lähelle osui.

Itse kelasin 12-13 vuotiaana, että kun täytän 30v minulla on varakas vaimo jonka vuoksi minun ei itse tarvi tehdä töitä vaan voin harrastella vanhojen moottoripyörien entisöintiä ja matkustella. Meillä olis myös 2 lasta joille minulla oli jo nimet: Sonja & Semi. Asuisimme jossakin luksus kämpässä Tampereella ja meillä olis oma talouden hoitaja sekä puutarhuri.

Mitenkäs kävikään? No aikaa on vielä 4kk korjata asioita, mutta tämän hetkinen tilanne.

- Työ: teen freelancer pohjalta lähinnä nettisivuja sekä jatkan edelleen hitaasti eteneviä opintojani Chiang Mai yliopistossa Thaimaassa.

- Asuminen: Tampere on muuttunut Thaimaaksi. Asun tyttöystäväni kanssa pienessä 30m2 studio kämpässä vuokralla lähellä Chiang Main keskustaa. Tällä hetkellä tosin olen Reykjavikissä Islannissa. Miksi olen Reykjavikissä... en tiedä mutta koko ajan vakuuttuneempi olen, että sillä on jotain tekemistä tämän 30v jutun kanssa ja piti tulla jäädyttämään aivot, ja ottaa vähän etäisyyttä asioihin jotta tietää paremmin mitä tehdä ja mitä haluaa...

- Parisuhde: elän tuoreessa 6kk kestäneessä suhteessa joka toimii hyvin, ja varsin hyvin näin kun on riittävästi maata ja km välissä (Reykjavik - Chiang Mai), mutta toimii myös kun on ihossa kiinni. Lapsia on yksi, tosin ei biologisesti oma, mutta tämä ei minulle ole mikään ongelma. Täytettyäni 18v en ole oikeastaan nähnyt mitään tarvetta jatkaa omia geenejäni eteenpäin. Tyttöystäväni on myös ilmoittanut, että ei voi saada enempää lapsia joten se siitä, ellei sitten adaptiota harkita.

Summasummarum: jottei nyt tulis väärää käsitystä, en vuodata tässä kuinka elämäni olisi päin helvettiä... ei todellakaan. Asiat on hyvin. viimeisen 10v aikana olen kerennyt nähdä ja kokea paljon, ehkä jopa riittävästi, että sitä alkais oleen valmis ottamaan vastaan tuon 30 rajapyykin.

Sitten näihin arvausleikkihin luokkakavereistani... lähinnä mitä kelasin että he tekevät kun ovat 30.

Antti:
arvaus: todennäköisesti pappi, kahden lapsen isä ja asuu Tampereella rivitalossa.

todellisuus: valmistui Bristolista maisteriksi 2004 ja on sen jälkeen asunut ja työskennellyt Lontoossa yritysjohdon konsulttina.

Hanna:
Arvaus: toimii jonkin asteisena pomona hevostalleilla joistaa omistaa osuuden. Kouluttaa hevosia ja opastaa tulevia kilparatsastajia. Naimisissa 2 lasta, 3 koiraa ja omakotitalo ylöjärvellä.

Todellisuus: Valmistu Hallintotieteiden maisteriksi vuonna 2004 Vaasan yliopistosta. työskentee kv-koordinaattorina EU-tietokeskuksessa. Osti avomiehensä kanssa asunnon Nokialta. Vapaa-aikana ratsastaa.

Jani:
Arvaus: ammattilais tennispelaaja, asuu Monacossa ja reenaa joka päivä. Iso talo uima-altaalla sekä useita malleja rakastajattarina saman katon alla.

Todellisuus: Ravintola alan ja turvallisuusalan yrittäjä Tampereella. Asuu rivitalossa tietojeni mukana koiransa kanssa kaksin.

Kalle:
Arvaus: Rakennusmestari; toimii päällikkönä talonrakennusprojekteissa. Vaimo ja viisi lasta. Asuu Tampereella omakotitalossa.

Todellisuus: Perheellinen (ei tarkemapaa tietoa) sähköasentaja, asuu Tampereella

Saara:
Arvaus: taiteilija, maalaa, runoilee, tekee musiikkia, asuu yksin boheemissa töölö penthouse kämpässä ja elää hieman hipahtavaa elämää, tod. näk. polttaa pilvee säännöllisesti.

Todellisuus: opiskelee (tai on valmistunut) vaatesuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa maisteriksi. Tarkoitus suunnata ulkomaille töihin valmistuttua. Asuu avomiehen kanssa. Ja harrastaa nettikeskustelu palstoja.

siinä toistaiseksi löytämäni... mutta etsintä jatkuu... toivottavasti näistä kukaan ei ota hernettä nenään jos löytää itsensä. Ja korjata saa jos olen saanut väärää informaatiota tilanteesta.