Suuri koirakeskustelu

[q]Mellu-, 5.10.2007 15:42:
---
merqus, 5.10.2007 15:37:
---
Mellu-, 5.10.2007 15:15:

---

---

Juu,kävin kattelee kasvattajien sivuja äsken ja aika rehellistä tekstii näkyis olevan.Elin-ikä n.5-7v ja jotkut jopa pidemmälle jollei noi sairaudet sitte puutu peliin tuolloin.Kylhä seki vaikuttaa joo mistä sen koiran ottaa ja miten sitä pitää jne.Moon kyl aina haaveillu tollasesta järeestä koirasta Must ne vaa o nii makeen näkösiä jne.Luonteest en tiijä ku en oo koskaa moita rotuu tavannu missää livenä :( Nähny vaa kaukaa.Mut mitä noist sivuist sai irti ni oli et aika tarkkaa toi noitte siitostouhu.. et koittavat kitkee pois niitä huonojapuolia mahd.paljon.. tietty kaikissa roduissa mut jotenki sain kuvat et toi o överitarkkaa jne. en sit tiijä.. mut kiinnostus heräs uudelleen ku kävin Euro power kennelin kotisivuilla vähän vaklaamassa =)
[/q]

Doggi-ihmiset järjestää aina välillä tapaamisia keskenään. Kannattaa mennä joskus mukaan johonki semmoseen ni pääsee vähän tutustumaan niin koiriin ku omistajiinki. Varmasti saa myös ihan käytännön vinkkejä, koska kokemusta löytyy :) Itsekin noissa aikoinaan käytiin ja sitä kautta tuli myös tuttavalle doggipoika (eikä jäänyt ainoaksi).

http://www.tanskandoggi.takaisin.fi/ sivustolla kannattaa käydä. Sieltä löytyy niin harrastajia ku kasvattajiakin.

Tahtoo mopseja kotiin

Ei oo ku 2 vaihtoehtoo..


Mäyräkoira & Mäyräkoira
Oikee & Kaupasta

[q]Leppäkerttu, 5.10.2007 16:00:
---
Peppermint, 5.10.2007 15:42:
Olikohan se Tanskassa vai Saksassa kun oli juuri 2 tanskandogia raadellut perheen pikkulapsen kuoliaaksi.

Eli ei mielellään vääriin käsiin semmoista koiraa.

Ja onhan se totta, että isot rodut ei elä yhtä pitkään kuin pienemmät.

---


Se oli Ranskassa. Mua harmittaa tällaset kontekstista irrotetut, suorastaan koiravastaiset kommentit.
--klips--
[/q]
Joo, kuin myös. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä että on koiria joita ei välttämättä kannata ottaa luonteensa takia ihan pienten lasten lellikiks, tulee mieleen lähinnä jotkut metsästykseen tarkotetut koirat, jotkut hirvikoirat esim. Mut toi on täysin paskapuhetta että joku yks tai kaks random-tapausta jossain tekis jostain koirarodusta huonon perhekoiran tai lemmikin yleensäkään. Lapsien kimppuun hyökkäilee ihan yhtä lailla esim. labbiksia, kultasia noutajia ja collieita noin vaikka esimerkkinä. Joita siis yleensä pidetään ihqdaa-perhekoirina. Ja monet pelätyt rodut, esim pitbullterrierit on useimmiten osaavissa ja vakaissa käsissä aivan ihania ja kilttejä tapauksia. Koirasta kuin koirasta saa väkivaltaisen ja aggressiivisen. Ja lähes koiran kuin koiran saa myös koulutettua niin että siitä ei ole mitään vaaraa kellekään :) Toki luonnevikaisia yksilöitä sekaan mahtuu (niinku meidän ihmistenkin sekaan) mutta voisin melkeen veikata että erittäin harvassa on koirat jotka rakastavassa, osaavassa ja asiaan panostavassa perheessä kasvatettuina ja hyvin hoidettuina hyökkäävät kenenkään päälle ja raatelevat ketään

Tollaset "OMG, KOIRA HYÖKKÄS LAPSEN KIMPPUUN!!!1"-kommentit ja uutiset ilman mitään taustatietoja on minusta täysin turhia. Enemmän mua ainakin pelottaa mielenvikaiset ihmiset kuin koirat.

[q]vanhus, 5.10.2007 15:10:
Rotua ei ole erityisemmin jalostettu vaan päässyt kasvamaan normaalin työn ohessa.

---

siis niinku TÄH
[/q]

Ehkäpä huonosti ilmaistu. Yritin sanoa että paimensukuisia lapinkoiria ei ole jalostettu ulkonäöllisten seikkojen takia, mikä on monilla muilla roduilla johtanut terveysongelmien lisääntymiseen. "Hyvänä" esimerkkinä vaikkapa sharpeiden terveysongelmat sokeutumisesta allergioihin.

[q]merqus, 5.10.2007 18:01:
---
Mellu-, 5.10.2007 15:42:
---
merqus, 5.10.2007 15:37:
---
Mellu-, 5.10.2007 15:15:


Doggi-ihmiset järjestää aina välillä tapaamisia keskenään. Kannattaa mennä joskus mukaan johonki semmoseen ni pääsee vähän tutustumaan niin koiriin ku omistajiinki. Varmasti saa myös ihan käytännön vinkkejä, koska kokemusta löytyy :) Itsekin noissa aikoinaan käytiin ja sitä kautta tuli myös tuttavalle doggipoika (eikä jäänyt ainoaksi).

http://www.tanskandoggi.takaisin.fi/ sivustolla kannattaa käydä. Sieltä löytyy niin harrastajia ku kasvattajiakin.
[/q]

Kiitos tosi paljon, pitääki ku suomeen pääsee ni mennä johonki miittii kattelee noit.Mut eniten mua tosiaa mietityttää toi to 3 kuolinsyyt 1.sydänvika 2.syövät 3.joku mahajuttu mikälie olikaan. Koska sydänvikanen/ongelmainen koira ei oo mitää kaunista katseltavaa,varsinkin kun se kohtaus tulee Yks tuttu tossa mulle vinkkas et kandeis ottaa joku ei niin jalostettu rotu niin säästyy eläinlääkärikuluista aika paljon,KUULEMMA.Mutta mutta.. onneks ei oo ihan heti ajankohtasta tosiaan ni kerkee vatvoo ja miettii vaihtaa mielipidettä viel moneen kertaa :D

[q]mikke, 5.10.2007 18:12:
---
Leppäkerttu, 5.10.2007 16:00:
---
Peppermint, 5.10.2007 15:42:

-tappajakoirakeskustelu-
[/q]

Joo, ja kuten kaikki tietää.. niin jotku rodut ei oo siit helpoimmasta päästä kasvattaa ja kouluttaa.Esim iskällä oli joskus ollu staffi,oli ollu saatanan kovapäinen pentuna ja viel aikuis-iälläkin mutta hyvin koulutettuna siitä ei ollut vaaraksi kellekkään.Jotkut koirarodut taas on nii miellyttämishaluisia et ne juoksee vaikka seinään jos niiltä sitä pyydät.Että että.. Aika hyvin voidaan koulutus-vaiheessa mennä lepikkoon ja siitä seuraa sitten onnettomuuksia sekä surua ja murhetta..yleensä.Valitettavaahan se on,ja tietty o noit mielenvikasii koiriiki (ja ihmisii todellakin *toktok*) mutta luulenpa että suuri prosentti niistäki on syntyjää ollu ihan normaaleita haukkuja ja/tai ihmisiä, niille on vaa käyny jotai mikä o saanu ne sekasin ja nimenomaan pelkäämään.

Turha koiran kuritus (jota joskus valitettavasti joutuu todistamaan aika ajaoin) on mun mielestä nii väärin,JOS koiran on opettanut tottelemaan tiettyjä käsyjä ei lyömistä tarvita.Mutta jotku vissii ihan omaksi iloksee läpsivät ja potkivat koiriaan Meillä kotona ollaan pysytty siinä et näppäsy sormella kuonolle riittää ja sana "ei". Joskus joutuu koiran raahaamaan/kutsumaan/viemään kattomaan tekosiaan mutta sekään ei must oo mitenkään väärin tai "liian kovaa" käsittelyä..ei tarvitse kun kerran tehdä niin koira oppii ja se keino on sitten historiaa ja samoin se mitä se koiruus o väärin tehnyt.. harvemmin uusii "rikostaan"

että näin i think i lost my point somewhere maby :D

[q]Mellu-, 5.10.2007 20:08:
Yks tuttu tossa mulle vinkkas et kandeis ottaa joku ei niin jalostettu rotu niin säästyy eläinlääkärikuluista aika paljon,KUULEMMA.
[/q]

Oman kokemuksen perusteella toi pitää kyllä ihan paikkansa. Rahansäästön lisäksi on myös kiva kun koira on terveenä. Mutsilla oli kaksi koiraa, collie ja sheltti. Collie oli aika usein hoidettavana syystä tai toisesta ja vaikka sheltti oli terveempi ( mitä nyt 10kg lihaksikkaampi kuin keskivertosheltti :) niin kyllä sitäkin vietiin hoidettavaksi.

Exän koira (sekarotuinen / jotain sukua lapinkoirille) eli taas täysin terveenä noin 14:sta vuotiaaksi, minkä jälkeen vanhuus iski. Jalat alkoivat ensin täristä, sen jälkeen aistit heikkenivät ja ilmeisesti tuli vanhuudenhöppänäksikin kun ei välillä enää tunnistanut. Ulkona jaksoi kuitenkin leikkiä ja kirmata loppuun saakka melkein täydellä vauhdilla.

[q]Apo, 5.10.2007 20:31:
---
Mellu-, 5.10.2007 20:08:

Oman kokemuksen perusteella toi pitää kyllä ihan paikkansa. Rahansäästön lisäksi on myös kiva kun koira on terveenä aina. Mutsilla oli kaksi koiraa, collie ja sheltti. Collie oli aika usein hoidettavana syystä tai toisesta ja vaikka sheltti oli terveempi ( mitä nyt 10kg lihaksikkaampi kuin keskivertosheltti :) niin kyllä sitäkin vietiin hoidettavaksi.

Exän koira (sekarotuinen / jotain sukua lapinkoirille) eli taas täysin terveenä noin 14:sta vuotiaaksi, minkä jälkeen vanhuus iski. Jalat alkoivat ensin täristä, sen jälkeen aistit heikkenivät ja ilmeisesti tuli vanhuudenhöppänäksikin kun ei välillä enää tunnistanut. Ulkona jaksoi kuitenkin leikkiä ja kirmata loppuun saakka melkein täydellä vauhdilla.
[/q]

joo, kyllä se on kivempi kattoa tervettä ja iloista koiraa Meijäki labbikset eli molemmat aika vanhoiksi ja loppuvuosiinsa asti oli täysil aina messissä ja hymyileviä =) Sitten tosin vanhuus iski molempiin..

Ite ny pohdin kovasti haluunko jonkun tietynrotusen koiruuden vai kävisikö säkä ja löytäs jonku ihku seropin jostai puuntakaa tai vastaavasti esim.opaskoirakoulusta poispotkitun yksilön.. dunno sunno

Btw, Suomessakin oli tapaus missä amstaffi tappoi perheen vauvan, siitä nousi mieletön haloo,pitäisi kieltää kys.koirat suomessa jne.. Mutta tämäkin tapaus oli perheen puhdas moga. Perheellä oli kaksi amstaffia ja lapsiakin oli. nartulla sattui olemaan juoksu ja uros suljettiin jostain syystä ajattelematta vauvan kanssa huoneeseen, ja jokainen voi päätellä uroksen turhautumisen kun ei pääse juoksuisen nartun luo, kukaanhan ei varmasti tiedä mitä huoneessa tapahtui, ehkä uros yritti astua vauvaa tms, mutta tahallaan ei kuitenkaan sitä tappanut. Oli ikävä virhe vain, ja näitähän sattuu.. :/

Koirissa ei ole sen enempää luonnevikaisia kun ihmisissäkään, vaan ihmiset onnistuvat virheellisellä kasvatuksella (mm.liian kova koulutus, väkivalta, liian kovat pakotteet) pilaamaan monia koiria.

Itse opiskelen ongelmakoira kouluttajaksi ja on joutunut opettelemaan ihan uudet metodit, siis pehmeät ilman pakotteita, mutta pakko myöntää että parempiin tuloksiin olen päässyt ilman pakotetteita, esim. naksu on paras keksintö ever :)

[q]Tiah, 5.10.2007 22:54:
Btw, Suomessakin oli tapaus missä amstaffi tappoi perheen vauvan, siitä nousi mieletön haloo,pitäisi kieltää kys.koirat suomessa jne.. Mutta tämäkin tapaus oli perheen puhdas moga. Perheellä oli kaksi amstaffia ja lapsiakin oli. nartulla sattui olemaan juoksu ja uros suljettiin jostain syystä ajattelematta vauvan kanssa huoneeseen, ja jokainen voi päätellä uroksen turhautumisen kun ei pääse juoksuisen nartun luo, kukaanhan ei varmasti tiedä mitä huoneessa tapahtui, ehkä uros yritti astua vauvaa tms, mutta tahallaan ei kuitenkaan sitä tappanut. Oli ikävä virhe vain, ja näitähän sattuu.. :/

Koirissa ei ole sen enempää luonnevikaisia kun ihmisissäkään, vaan ihmiset onnistuvat virheellisellä kasvatuksella (mm.liian kova koulutus, väkivalta, liian kovat pakotteet) pilaamaan monia koiria.

Itse opiskelen ongelmakoira kouluttajaksi ja on joutunut opettelemaan ihan uudet metodit, siis pehmeät ilman pakotteita, mutta pakko myöntää että parempiin tuloksiin olen päässyt ilman pakotetteita, esim. naksu on paras keksintö ever :)
[/q]

hirmusesti neuvoja kehiin sitte vaa meille kaikille ku kerta pro olet :))

Hah, olen kaukana prosta vielä :/ toi on pirun vaativa koulutus ja hitto, oon vasta alussa :( vasta nyt käydään läpi käytöshäiriöiden anatomiaa ja piru et on vaikeeta.. Menee pieni ikuisuus että olen tosi pro :D

Ainiin, unohdin ihan omastani kertoa, eli mulla on tollanen Virolainen DingoKenguru..
Eli rotuveikkauksia mitä on esitetty on faaraokoira, itseasiassa eka joka tulee kaikilla mieleen, mutta selkeästi pidempi karva vaikkei pitkäkarvanen ookkaan, sitten tulee mieleen basenji, shiba, collie, ompa ehdotettu dopperia ja sakemanniakin :D Ja tänää viimeks mietti et toihan vois hyvin olla joku austarian joku koira :D ehkä siks et siit tulee mieleen Dingo ja ei oo yks tai kaks kertaa kun joku tullut heittää et hei onks sul Dingo narussa..
Tyttöjen perään on vähän liiakskin eli kohta lähteepi pallit kyllä pois ;)

Sit mul on tossa tollanen 14-vuotias länsigöötänmaanpystykorva tyttönen, ikä alkaa vähän painaa mutta intoutu se vähän agilityradalla kun käytiin virkistään muistia. Vähän on näkö heikko ja kuulo myös (tai sitten on vaan valikoiva kuulo)

Haaveissa staffi kanssa, tai sitten pitti.. tai sitten vaan tyydyn noihin mun virolaisiin sekarotuisiin kavereihini ;) vaikka ehkäpä joskus kun on pro noissa ongelmakoirissa voi ottaa kodin vaihtaja/ongelma pitin tai staffin, tällä hetkellä en uskaltais, mut joskus kun sit vuosien päästä oon se pro ;)

[q]Mellu-, 5.10.2007 20:18:
---
mikke, 5.10.2007 18:12:
---
Leppäkerttu, 5.10.2007 16:00:
---
Peppermint, 5.10.2007 15:42:

-tappajakoirakeskustelu-

---


Joo, ja kuten kaikki tietää.. niin jotku rodut ei oo siit helpoimmasta päästä kasvattaa ja kouluttaa.Esim iskällä oli joskus ollu staffi,oli ollu saatanan kovapäinen pentuna ja viel aikuis-iälläkin mutta hyvin koulutettuna siitä ei ollut vaaraksi kellekkään.Jotkut koirarodut taas on nii miellyttämishaluisia et ne juoksee vaikka seinään jos niiltä sitä pyydät.
[/q]

Voi että miten särähtää korvaan nää staffiyleistykset... Hyvinkoulutettuna ei ollut vaaraksi kenellekään?!? Ai että muuten staffi olisi? Voi jeesus, tottakai jokainen koira pitää kouluttaa, lienee sanomattakin selvää, mutta ihan vaan tiedoksi että yleensä ottaen staffi on ihmisrakkain rotu mitä on. Nuolee kyllä naamaa sen verta innolla että kuolaan voit tukehtua. Koirasta kun koirasta saa pieksemällä vihaisen, se on nähty maailman sivu, siihen ei ole rodulla mitään väliä. Ja mitenköhän sitä "kovapäistä" on koulutettu? Paljonko kokemusta tällä "kouluttajalla" oli? Ymmärsikö mitään siitä kuinka positiivisella motivoinnilla näitä bulli-rotuisia koulutetaan? Turhanpäiväinen uhoaminen ja "koiralle pitää näyttää kuka käskee"-tyypit saa aikaan kovapäisiä mistä koirasta vaan. Tarttee sitten sen yhden staffi-kokemuksen perusteella julistaa että staffit on vaarallisia? Ei ihan taida itsepäisyys ja vaarallisuus olla sama asia, mitä?

*toktok*

Ja jos jäi mietityttämään niin täältä löytyy siis staffi, ja ehkä tämä tapaus on ollut melkoisen helppo kouluttaa. Ennenkaikkea staffi on hyvä harrastuskoira siksi, että se on sata kertaa kiinnostuneempi minusta kuin muista koirista. Kontakti säilyy, ja sitä ei kiinnosta hevon helvettiä vaikka toiset koirat (meidän treeneissä ne ovat yleensä pienet, haukku-intoiset terrierit) käyvät toistensa päälle vieressä, se ei staffia hetkauta. Yleistäminen että "ovat vaikeita kouluttaa"-on mielenkiintoinen lausahdus ihmiseltä jolla ei ole staffia, joka ei ole sellasita yrittänytkään kouluttaa? Tottakai bulli-rotujen koulutus noin yleensä kysyy kouluttajalta siinä mielessä enemmän, ettei näillä ole sitä palveluskoirarotujen miellyttämisenhalua siinä määrin että huvikseen alkaisivat tekemään. Mutta kun löytyy oikea motivaattori niin siitä se lähtee. Meillä ei tämän yltiösosiaalisen kanssa ole olult minkäänlaista koulutusongelmaa.

[q]Tiah, 5.10.2007 22:54:
Btw, Suomessakin oli tapaus missä amstaffi tappoi perheen vauvan, siitä nousi mieletön haloo,pitäisi kieltää kys.koirat suomessa jne.. Mutta tämäkin tapaus oli perheen puhdas moga. Perheellä oli kaksi amstaffia ja lapsiakin oli. nartulla sattui olemaan juoksu ja uros suljettiin jostain syystä ajattelematta vauvan kanssa huoneeseen, ja jokainen voi päätellä uroksen turhautumisen kun ei pääse juoksuisen nartun luo, kukaanhan ei varmasti tiedä mitä huoneessa tapahtui, ehkä uros yritti astua vauvaa tms, mutta tahallaan ei kuitenkaan sitä tappanut. Oli ikävä virhe vain, ja näitähän sattuu.. :/
[/q]

Tämä on mulle ihan uutta: mistä olet mahd. kuullut tälläisestä tapauksesta? Vai sekoitatko sen kymmenen vuoden takaiseen vauvan kätkyt-kuolemaan? Vauva todettiin ruumiinavauksessa kuolleen kätkyt-kuoleman.

[q]Tiuge, 7.10.2007 12:31:

---
[q]

Voi että miten särähtää korvaan nää staffiyleistykset... Hyvinkoulutettuna ei ollut vaaraksi kenellekään?!? Ai että muuten staffi olisi? Voi jeesus, tottakai jokainen koira pitää kouluttaa, lienee sanomattakin selvää, mutta ihan vaan tiedoksi että yleensä ottaen staffi on ihmisrakkain rotu mitä on. Nuolee kyllä naamaa sen verta innolla että kuolaan voit tukehtua.[/q]

Olet osittain oikeassa,mutta ainakin mitä mä oon lukenu kirjoista yms ja kuullu tuttavilta ni staffi ei oo mikää helpoin kouluttaa,eikä todellakaan suositella ihmiselle jolla ei oo ennen ollu koiraa.Sama homma se o toisinkipäi. "helppo kouluttaa" nojoo.. ehkä sanavalinta oli väärä,mut oli meijän häpä ja on edelleen (leonbergi siis) aika kovapäinen mut sitä se oli jo pentuna ennen ku meille tuli.Kasvattajaki oli vaa ilonen et soitettii ja haluttii toine pentu koska se oli just aatellu meijä perhettä sen pennun uudeksi kodiksi koska teis et meil osataan koirii käsitellä ja niinpä ei väääryttä pääse tapahtumaan.
[q]
Koirasta kun koirasta saa pieksemällä vihaisen, se on nähty maailman sivu, siihen ei ole rodulla mitään väliä. Ja mitenköhän sitä "kovapäistä" on koulutettu? Paljonko kokemusta tällä "kouluttajalla" oli? Ymmärsikö mitään siitä kuinka positiivisella motivoinnilla näitä bulli-rotuisia koulutetaan? Turhanpäiväinen uhoaminen ja "koiralle pitää näyttää kuka käskee"-tyypit saa aikaan kovapäisiä mistä koirasta vaan. Tarttee sitten sen yhden staffi-kokemuksen perusteella julistaa että staffit on vaarallisia? Ei ihan taida itsepäisyys ja vaarallisuus olla sama asia, mitä?[/q]

Älä ny siihen kuiteskaa synnytä hyvä nainen.Kuka on puhunut mistään pieksemisestä,ainakin jos viittaat toho meijä iskään ja sen staffiin ni kiitos kun tiedät asian paremmin kuin minä.Isällä on kyl paljon kokemusta koirista ja niiden kouluttamisesta jne ja ko. koira kuitenkin "oppi tavoille" ja oli kuulemma aivan ihana sitten kun löydettiin yhteinen polku nimeltä - minä,meidän perhe ja staffi nimeltä mickey Tie ei ollut helppo mutta kuljettu kuitenkin.


***

Mitä mä tässä ny yritän vissii sanoa on se et staffit varmasti on hyvii ja ihanii koiria mut _ymmärtääkseni_ (lue: Ymmärtääkseni) "luokitellaan" rotuihin joita ei suositella kokemattomille koska herkästi menee koira pilalle juu nou, eikä kyse ole vain ja ainoastaan jostai hakkaamisesta vaan voidaa mennä lepikkoo muillakin tavoilla IMO.


Joo.. toivottavasti täst ny joku sai tolkkua ja ei,en todellakaan haluu haastaa riitaa enkä vittuilla kenellekkään.Olen pahoillani jos loukkasin jotain tai jonku koiraa/koirarotua jne.Se ei ollut tarkoitukseni, tarkotus oli saada faktoja pöytään ja keskusteluu aikaseksi.

kiitos ja anteeksi.

Mun mielestä ei voi yleistää ettei staffi sopisi ensimmäiseksi koiraksi. Tunnen monta ihmistä, joille staffi on tullut ensimmäiseksi koiraksi ja ihan yhteiskuntakelpoisia koiria niistä on kasvanut. Eiköhän se ole ihan tyypin motivaatiosta ja maalaisjärjenkäyttökyvystä kiinni kannattaako ottaa staffia tai mitä tahansa muuta rotua "ekaksi koiraksi". Tärkeintä on, että ottaa koiran kunnolliselta kokeneelta kasvattajalta, joka valitsee sopivan pennun omistajalle. Mun ensimmäinen koira oli labbis, joka oli ihan painajainen kouluttaa. En kuitenkaan menis yleistämään ettei labbis sovi kenellekään ensimmäiseksi koiraksi.

[q]Leppäkerttu, 7.10.2007 22:01:
Mun mielestä ei voi yleistää ettei staffi sopisi ensimmäiseksi koiraksi. Tunnen monta ihmistä, joille staffi on tullut ensimmäiseksi koiraksi ja ihan yhteiskuntakelpoisia koiria niistä on kasvanut. Eiköhän se ole ihan tyypin motivaatiosta ja maalaisjärjenkäyttökyvystä kiinni kannattaako ottaa staffia tai mitä tahansa muuta rotua "ekaksi koiraksi". Tärkeintä on, että ottaa koiran kunnolliselta kokeneelta kasvattajalta, joka valitsee sopivan pennun omistajalle. Mun ensimmäinen koira oli labbis, joka oli ihan painajainen kouluttaa. En kuitenkaan menis yleistämään ettei labbis sovi kenellekään ensimmäiseksi koiraksi.
[/q]

Jeps.. puit mun sekavat ajatukset sanoiksi.Eihän siis voida perjaattees mennä yleistämään mihinkää suntaan mutta _ainakin_ kaikissa koirakirjoissa yms mistäedelleen oon lukenu mainitaan ettei ko.rotu mielellään kokemattomiin käsiin.Mutta tietty voivat olla väärässäkin Kasvattajalta/kasvattajilta saa kyl aika hyvin neuvoi yms tietoa koiran hankintaan... hyvin tarkasti meijätki "kuulusteltii" ennen ku ruettii pentuu valitsemaan / sopimaan kyläilystä jne. Tjooh..

Juu ja en Mellu tarkoittanut teidän koiraa sillä pieksemisellä tietenkään, ajatukset lensi kirjoitusta nopeammin, ja tuli sekavasti sanottua kaksi eri asiaa samaan, anteeksi siitä. Piti siis sillä pieksemisellä viitata näihin nyt velloneisiin koiratappelu-keskusteluihin (se dokkari jossa Suomesta haettiin Irkkuihin pittejä jne), että huonosti pitämällä saa koirasta ja varmasti staffistakin siinä missä muista vihaisen. Yleensä ottaen koska itsellä on staffi niin kiehuu herkästi yli yleistykset bulli-rotuisista, ja kun katsoo moniko staffin omistajista on ensimmäistä omaa koiraa ottamassa (kuten minä&avo, perheissä ollut koiria mutta tämä oli ensimmäinen oma), niin kuten Leppäkerttu sanoi, niin varsin yhteiskuntakelpoisia koiria on tullut näistäkin. Staffi on rotu joka sopii toisille mainiosti ensimmäiseksikin koiraksi, ja toisille ei edes sadanneksi. Maalaisjärjellä ja motivoivalla koulutuksella staffi on mitä mainion perhekoira, ja meillä kuten monilla muilla harrastukoira myös (agia, tottista ja näyttelyitä). Munajatkeeksi koiraa hakevat tai pihakoiraa hakevat iskevät takuulla kirveensä kiveen.

Ja koulutuksesta vielä sen verran, että on niitä huomattavasti haasteellisempia rotuja kouluttaa kuin staffit. En tiedä yhtäkään todella hankalaa (koulutusmielessä) staffia, mutta sen sijaan tunnen pari jackrusselia, yhden snautserin, yhden rotikan jne. joiden omistajat eivät tunnu saavan koiriinsa kontaktia ja koulutusta perille, mutta en siltikään väittäisi että mikään näsitä roduista olisi aina hankala kouluttaa. Näissä tapauksissa kyse näyttäisi olevan nimenomaan kouluttajan kykyjen vajavaisuudesta, esim. rotikka ei kunnioita omistajaansa yhtään.

Siirrytään nyt sanomasta tänne kun kerta aiheesta löytyy jutunjuurta.

Suuri koirakeskustelu
kaikkea koirista,niiden hoidota,koulutuksesta,roduista,sairauksista,ongelmista,kokemuksista jne jne kaikkea siis maan ja taivaan väliltä ihmisen parhaasta ystävästä


Itse voisin alkuun kertoo omasta koira-kokemuksistani:

Meillä on ihan aina ollu koira/koiria kotona,sillon ku olin pieni meillä oli musta labradorinnoutaja nimeltää "Lordi".Kiltti kuin mikä,ei koskaan tarvinnut kaulapantaa,vahti kotia ja meitä lapsia ku haukka.Sen sauraksi otettiin suklaan ruskea labbis-pentu (Nutella nimeltään).Lordi kuitenkin alkoi olemaan aika vanha ja se sai sydänkohtauksen kuumana kesänä ja sen jälkeen päätettiin lopettaa sen kärsimykset.RIP Lordi, olit hieno koira.

Noh, nutellan koulutus meni vähän käteen kun se ei koskaa oppinut että pihasta ei saa lähetä mihinkään,jätit sen hetkeksikin yksin ni se paino menee siihen samaiseen pihaan kilsan päähän,useempaa otteeseen joku naapuri oli bongannu sen ja tuonu kotiin.Sen takii jouduttii rakentaa aidat koko talon ympärille mut tyylikkäästi se siltikin pääs karkaamaan jostai rakosesta jos esim ulko-ovi oli vahingos jääny auki.Tietty oli ihan kaamee paniikki aina ku se ei ollukkaa kotona...herra vielä vanhoina päivinään (13v.) karkaili narttujen luokse :D

Melkeenpä heti Lordin lopettamisen jälkeen Nutski karkasi sen ainoan kerran kauemmaksi,raukka lähti vissii ettii lordia Poliisit oli ottanu sen talteen AHTIALASTA (meiltä siis joku 18km) ja kaulapannan osotelaatan avulla sit soittivat meille ja kysyivät et onks meilt koira hukassa (oli pikkanen helpotus ku se löyty,oli ollu päivän kateissa)Broidi (kenen koira se perjaattees oli) oli ihan paniikissa et jos sille ois käyny jotai.

Tämän tampauksen jälkeen päätettiin otta toinen koira nutskin seuraksi (nutella tässä vaiheessa 4v). Etittiin jonku aikaa sopivaa,mut ei tuntunut millään löytyvän.Sitten isä erään työreissun jälkeen tuli kotiin ja kertoi jutelleensa yhen tutun lääkärin kanssa jonka tuttavaperha oli laittanu pennun opaskoirakouluun mutta se haukku oli vetäny mummot kumoon siel ja "potkittu" siis pois sielt ja oli lopettamisvaarassa koska omistaja perhe EI halunnut sitä enään itselleen.Iskä mietti ehkä yhen päivän ja sitte suunnattiinki jo Helsinkiin koiran haku reissulle :) En muista missä päi hkiä se perhe asu mutta sieltä se koiruus kuitenkin mukaan lähti.Ensivaikutelma oli aika suloinen. Koira oli tosi tosi energinen ja sen naama oli vähän hassu labradoriksi Ihan ku ois seinään törmänny :D Suuret suklaasilmät joiden ystävällisyyttä ei voi sanoin kuvailla,olin myyty *sydän* Niinpä Rondo lähti meidän matkaan,Vantaan kohdilla se alkoi ulisemaan ihan kauheesti..oltii sillee et WTF..iskä sit sano et oltii sen opaskoirakoulun kohilla just.. en noi elukat ihmeellisiä.

Rondo ja Nutski tuli heti tosi hyvin toimeen (vaikka molemmat olikin uroksia) ,ei minkää sortin ongelmia siinä suhteessa.Hassu juttu minkä muistan ko koirista on se et Nutella oli ihan hulluina palloihin.. ja Rondo ei ollu eläessää nähnykkää vissii palloa :D Katto vaa hölmistyneenä ku toine juoksee innoissa pallon perässä *tirsk*Aina ei voi tajuta nii.Näiden koirien kanssa vierähti ihanat vuodet,oli suruja oli iloja..ihan kotikoirina siis toimivat,ei mitää agilityjä tai näyttelyit.Harrastettii kaikkee mahollista niiden kanssa ja mikää ei oo ihanampaa ku mennä metsää koiran kanssa kireenä pakkas-aamuna *sydän* Molemmat pysy terveinä ihan vanhoiks asti.

6 vuotta sitten Hankittiin sitten kolmas koira,merkkiä Leonberg (narttu). Cavaleons Fidility nimeltään (tuttujen kesken Talibanella eli Nella) Hassu karvapallo mist en ite tykänny alkuunkaa enkä missää muodossa..en tiijä miks.Se oli alusta asti sellai löllykkä,laiska ku mikä :D Ja sen lempipaikka on edelleen meijä keittiön yks nurkka missä se hengaili aina pentuna.Nellalla on _vähän_ yliliikuvat lonkat ja se pystyy makaa ihan ihme akropaattisissa asennoissa,mm. sillee et se näyttää ihan sammakolta ylhäältäpäi.

Sitten muutama vuosi jälkeen päin meille tuli tää meijä patteriperse eli Cavaleons happy Valentine aka Häppäri ,samaa merkkiä ku Nella ja narttu kans*lmao* Eli tässä vaiheessa meillä on neiljä koiraa (Nutski n.12v,rondo n.10v ja nää kaks terroristia) Häppäri oli ihan toista maata kuin Nella,kokoajan jossai menossa ja häntä täyttä ympyrää pyörien.Oppi nopeesti tavoille ja niin päin pois, ei siis mitään ongelmia.

Muutaman vuoden jälkeen päin alkoi Nutski olemaan jo sokea ja kuuro,sen korvat tulehtu ja mäti jatkuvasti.Tytöt vuorotellen nuolivat vanhuksen korvia et sil ois parempi olla.Samoin sen tassut alko kuivumaan ja halkeilemaan..tieto oli ettei se enää kauaan jaksais ja kohta se vaa kärsii,eli lähtö alkoi lähenemään.Oli mun ammattikoulun tokavika talvi ja iskä soittaa mulle kouluun " Mellu kuule,homma on nyt nii et Rondol o takapää halvaantunut,joko vanhuuttaa tai sit se o jääny noide isompien koirien jalkoihin vahingossa,Mä atteelin et annetaan poikein mennä kerralla..ei oo järkee jatkaa enää koska ne kärsii molemmat kohta pelkästään.Ei niit kumpaakaa voi parantaa ja ne on jo vanhoja.Aattelin soittaa et haluuks lähtee mukaan eläinlääkärille?" Lamaannuin ihan täysin...mun rakas Rondoni oli tiensä päässä Se joka mua lohdutti ja joka mun sängyssä nukku salaa ja piti mulle seuraa niin paljon kun vaan halusin.Josnka kanssa oli koettu niin paljon yhdessä.Minusta ei kuitenkaan ollut eläinlääkärille lähtiäksi,koska meil oli kokeita enkä voinu olla niistä poissa.Kävin välitunnilla hyvästelemässä rakkaat pojat ja menin kokeeseen (mikä tietty meni ihan perseelleen).Kokeen jälkeen ajoin kotiin ja autoin iskää kaivaan pojille haudan meijän Lordin viereen takapihan puskien taakse.Käärittiin Pojat niiden omaan mattoon ja laskettiin ikuiseen uneen...Sytytin kynttilän vielä muistoksi ja hetken itkin siinä Menetin yhden parhaan ystävän sinä päivänä.RIP Nutski ja Rondo *sydän* En unohda teitä koskaan.

Elämä kuitenkin jatkuu,Nella ja Häppäri kasvavat ja kasvavat..Molemmat pienen uroksen kokosia ja aivan hellyyttäviä kotikarhuja*plur* Nellaa käytettii kerran näyttelyssäkin mut eihän siit mitää tullu ku neidille iski paniikki ku äippää ei näkyny missään.Häpää ei vois kuvitellakkaan vieväsä mihinkään..sehä räjähtäs innostuksesta.Meil oli pienii ongelmia koirien kynsien leikkamisen kanssa,kynsileikureit ei voinu käyttää..josati syst ne niit pelkäs ja pidä siin ny sitte 50-60kg koiraa paikallaan No kasvattaja neuvo et käyttäkää viilaa.. joo no siit show syntyki Tietty se kutittaa ku kynsii viilataan ja lopputulos oli ihan sama ku aina ennenki, kynnet oli edelleen pitkät ja koirasta näky vaa ahteri ku se juos hanee :D Ratkastii homma sit nii et viilattii se mikä pystyttii ja sit asfaltille vaa kävelee..kyl ne kynnet siit kuluu..ja ongelma oli ratkastu.

Nella meinattiin pennuttaa viime talvena mutta röntgenkuvien jälkeen selvis ettei se oo mahdollista :/ Sen yliliikkuvat lonkat estää synnyttämisen,koska ne voi lähtee paikoiltaan ja se ois tosi kivuliasta koiralle itelleen.Siispä se siitä ideasta Ois tullu ihan mahtavia pentuja kyl..Iskä ehdotti et pennutetaan Häppäri.. joo.. 60kg ADHD-koiria.. kuka haluu ??

Sitten mä otin itelleni kissan ku asuin poissa kotoa ja kissahan tietty tuli kans kylää ku mä tulin :D Koirien ilmeet oli aika hyvii ku ne sitä matkustuskoppaa katteli ja kuunteli et mikäs hitto siel murisee.Meni ehkä 2h niin Häppäri ja kissa menee ku majakka ja perävaunu.Nykyää nukkuvat kaikki yhdessä isossa karvakasassa kaks koiraa ja kissa niiden päällä


Että näin meillä :) Ite haaveilen taas omasta koirasta,ja IMO koiran pitää olla koiran kokonen eli luultavimmin haluisin Tanskandogin tai Leonbergin.Tosin ensimmäisestä ei oo mitää kokemuksia :/
Että milläsii ne o luonteeltaa,onko vaikee kouluttaa,sairastelevatko paljon jne.

Leonbergeistä sen verra et ne o aika terveitä koiria ku niit ei oo överijalostettu ja kasvattajat pennuttavat narttusa ulkomaalaisilla uroksilla (eli ei tuu sukurutsausta).