Mikä jännittää?

elämä.

huominen ratsastus unelmien hevosella*hihu*
ja tää on kuitenkin jo toinen kerta*blush*

Mä kyllä jännitän melkein kaikkea, mutta eniten uusien ihmisten tapaamista ja soittamista tuntemattomille ihmisille

Ja ens lauantaita kyllä jännitän niin paljon, että en varmaan viikkoon syö mitään enkä varmaan nukukaan *sydän*

Huominen työhaastattelu :o

[q]Jutu, 13.1.2007 23:51:
...soittamista tuntemattomille ihmisille

[/q]

Mä jännitän jostakin systä kanssa puhelimessa puhumista vieraille ihmisille. Tiedän, että se on aivan järjetöntä, mutta näin vaan on ollut jo useammat vuodet. Nykyään tosin tuo on onneksi hellittänyt jonninverran. :) Mutta kaikista mieluiten hoidan kaikki asiani kasvotusten, jos vain mahdollista. Jostakin syystä se, että näen toisen kasvot, kun hoidan asiani, kuten esim. taannoin tapahtuneen nettiliittymän laskutukseen liittyvän virheen hoitamisen, on hitosti helpompaa kuin soittaa ja koittaa puhelimesa sumplia asia kuntoon. :)

huominen....

Ens kuussa oleva matka. Tai ei se matka sinänsä, vaan se lentäminen

[q]pirpeli, 14.12.2006 12:29:
Mä jännitän maailman tyhmintä juttua. Junaan menemistä :D Mulla on siis lippu, paikkalippu ja kaikki, ja silti jännittää etsiä sitä paikkaa..Entäs jos ei löydy? Entäs jos siinä istuu joku, ja joudun pyytämään häntä siirtymään? Entäs jos olen väärässä? :D:D:D Aika outoa. Mutta..Se menee aina ohi, kun nousen junaan. Samantien, humpsis vaan, jännitys on poissa. [/q]

Joo mul on kans toi juna homma kans!!!! (lähinnä kaukojuna) tai jos bussilla menee uuteen paikkaan niin miten se menee pysäkit ym...ym...(vaikee sanoo kuskille pysäkin nimee*hih*)

Tentit koulussa, kokoukset töissä, vapaa-ajalla jonon pituus määränpäähän.

Mun koirulla on huomenna laskettuaika...synnytys..niin pieniä poikasia...Iiiiks! Saa nähdä pyörrynkö

[q]Sssan*, 16.2.2007 10:50:
Mun koirulla on huomenna laskettuaika...synnytys..niin pieniä poikasia...Iiiiks! Saa nähdä pyörrynkö
[/q]

IIh...mikä koira?

[q]Lyylikki, 16.2.2007 11:03:
---
Sssan*, 16.2.2007 10:50:
Mun koirulla on huomenna laskettuaika...synnytys..niin pieniä poikasia...Iiiiks! Saa nähdä pyörrynkö

---


IIh...mikä koira?
[/q]

Mopsihan se...sellanen ruttunen, pieni ja hauskan näkönen tällä hetkellä tosin erittäin isolla vatsalla varustettu! Toivottavasti meillä ei vaan tuu ihan kauheen pitkä yö..*hikoil*

Täällä myös yksi, joka jännittää kummia juttuja ja ihan liikaa ja aivan turhaan. Puhelin oli pitkään mörkö, mutta vuosi sihteerin hommia onneks helpotti vähän. Tuntemattomille en edelleenkään mielelläni soita vaan menen mielummin käymään jos mahdollista (esim. jonkun ajan varaaminen).

Esiintymispelkoinen olen hyvin suuresti, ja nyt onkin kova paikka edessä, kun ensi kuussa pitäisi nousta lavalle laulamaan yksin kaksi kappaletta. Mulla jännitys saa hyvin konkreettisia muotoja, tärinän ja punastelun ja sydämen hakkaamisen sun muiden lisäksi tarpeeksi jännittävässä tilanteessa minä joko pyörryn tai oksennan. Varsinkin pyörtymisessä olen kunnostautunut jo sen verran monesti, että sen tunnistan jo tosi hyvin, että koska vaan jännittää "normaalisti" ja koska ihan oikeasti lähtee taju, eli lähden kyllä menemään ennenku oikeesti kaadun.

Kertokaahan rakkaat nyt, että mitenkä sitä jännitystä sais jotenkin lievitettyä? Pieni jännitys on pelkästään hyvä asia, mutta kun se tosiaan menee minulla aivan överiksi. Itse olen toistaiseksi ton laulujutun suhteen mietiskellyt seuraavia:
- Hyvä valmistautuminen. Biisit vedetään ulkoa, mutta en usko sen muodostuvan ongelmaksi. Molemmat biisit on mulle ihan tuttuja ja molempia treenataan opettajan kanssa viimeiseen asti. Kyllähän se jollain lailla helpottaa, kun tietää, että osaa.
- Mulla on itselläni suuri visio siitä, miten mun pitäisi ne kappaleet siellä laulaa. Pelkona onkin, että jos ne ei sitte mee just niinku ajattelin, niin en sitte osaa keskittyä enää ollenkaan. Siksi oonkin tässä itselleni hokenut, että neljää poikkeusta lukuunottamatta kukaan siitä yleisöstä ei oo ikinä kuullu mun laulavan. Eli pointtina se, että ei ne tiedä yhtään, mitä odottaa, eikä tiedä, miten olin itse esitykseni suunnitellut. Niin kauan ku vaan laulan jotain, niin ne luultavasti luulee, että se kuuluu esitykseen.
- Mielikuvaharjotuksia oon koettanu tehdä paljon. Miettinyt, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Aluksi kaikki tollaset ajatukset aiheutti hillitöntä hyperventilaatiota, mutta sitte vaan pakotin itteni miettimään. Tota vähän vaikeuttaa se, etten tiedä ollenkaan minkälainen se esiintymispaikka on ja yleisön määrääkin on vain arvioitu. Mutta toisaalta oon noitakin koettanu sitten kelata ihan sillä, että kun en tiedä, niin tosiaan mietin sitten pahimman kautta.

Olen myös hitaasti lämpeävää tyyppiä, joten uskoisin, että jos vaan pysyn pystyssä ekan biisin loppuun, niin toka on jo paljon helpompi. Mistäs sitä tietää, jos vaikka innostun vetämään oikein kunnollakin. Tuo touhu on myöskin varsin vapaaehtoista, eli jos se tuntuu lopulta aivan ylivoimaiselta, niin jätän tekemättä. Mutta kyllä mä aion yrittää, eihän siitä esiintymispelosta muuten pääse ku esiintymällä ja mä itse asiassa uskon, että opin vielä nauttimaankin esiintymisestä.

Huh, tuli pitkä teksti, mutta ai että muuten helpotti kun sai purkaa tota pelkoa vähän kirjoituksenkin muotoon :D Joka tapauksessa ihan mielelläni kuulisin, jos joku osaisi antaa jotain pieniä vinkkejä, että olisi tämä odotus ja lopulta se itse tilanne edes vähän siedettävämpää.
[size=8]Yleisöä en kyllä suostu kuvittelemaan alasti, menis vaan kaikki keskittyminen ja sitte vasta punastelisinkin :P[/size]

Todettakoon tähän loppuun vielä, että loppujen lopuksi voin ainoastaan voittaa. Oon jännityksen takia jo oksentanu häissä alttarille kesken seremonian ollessani morsiusneitona, ei sitä noloutta enää mikään ikinä ylitä

mä meen ylihuomenna kampaajalle, ja semmonen jännittää joka kerta

[q]Mimir, 23.4.2007 17:31:
Kertokaahan rakkaat nyt, että mitenkä sitä jännitystä sais jotenkin lievitettyä? Pieni jännitys on pelkästään hyvä asia, mutta kun se tosiaan menee minulla aivan överiksi. Itse olen toistaiseksi ton laulujutun suhteen mietiskellyt seuraavia:
[/q]

Noi mainitsemasi keinot on varmasti hyviä Jos jännitys on kuitenkin todella fyysistä ja voimakasta (tärinä, sydämen hakkaaminen, hyperventilaatio, äänen vapina, pistot rintakehässä ja muljahdukset) niin beetasalpaajista voi olla apua. Noista fyysisistä oireista lähtee usein se ketjureaktio, eli jännittää niitä oireiden ilmaantumista esiintyessä. Itse olen huomannut, etten jännitä esiintymistä enää psyykkisisti samalla lailla :)

Miten uusi firma lähtee pyörii... paljon on tekemistä...

[q]Hyzenthlay, 23.4.2007 18:08:
Noi mainitsemasi keinot on varmasti hyviä Jos jännitys on kuitenkin todella fyysistä ja voimakasta (tärinä, sydämen hakkaaminen, hyperventilaatio, äänen vapina, pistot rintakehässä ja muljahdukset) niin beetasalpaajista voi olla apua. Noista fyysisistä oireista lähtee usein se ketjureaktio, eli jännittää niitä oireiden ilmaantumista esiintyessä. Itse olen huomannut, etten jännitä esiintymistä enää psyykkisisti samalla lailla :)
[/q]

Iso kiitos tuosta vinkistä :) Tosiaan mulla menee aivan ketjureaktiona se jännittäminen. Etenkin pyörtymistapauksissa on tuntunu olevan kyse nimenomaan siitä, että siinä vaiheessa, kun alkaa tulla jännityksestä huono olo ja just muljahtelee, tulee ekana ajatus "en kai mä nyt pyörry". Sitte alkaa jännittää ihan vaan sitä ja sen voi jo arvata miten se päättyy..

Asunnon ostaminen. Huomenna pitäis jättää tarjous, ja tuntuu, et miljoona asiaa vielä mietittävänä. Unelma-asunto löytyi etenkin hinta ja sijainti huomioiden, joten ehkäpä se on sit tässä.

Huh, oon ihan vihreä näis asuntokaupois. Onneks perheestä löytyy juridista jelppiä, ni ei tarvitse ihan sokkona ampua.

Mut siis hjuva fiiwis jännityksestä huolimatta! :)

[q]Mimir, 23.4.2007 20:11:
Iso kiitos tuosta vinkistä :) Tosiaan mulla menee aivan ketjureaktiona se jännittäminen. Etenkin pyörtymistapauksissa on tuntunu olevan kyse nimenomaan siitä, että siinä vaiheessa, kun alkaa tulla jännityksestä huono olo ja just muljahtelee, tulee ekana ajatus "en kai mä nyt pyörry". Sitte alkaa jännittää ihan vaan sitä ja sen voi jo arvata miten se päättyy..
[/q]

Tiedän kyllä mistä puhut, itse kärsiny tosta jo monta vuotta :s Onneks sitten juttelin lääkärin kanssa, olis pahimmassa tapauksessa saattanut opiskelut takkuilla (meillä kun on aika paljon noita esiintymisiä). Parsta on se, että vois keskittyä itse asiaan, mitä esittää, eikä siihen jännittämiseen. Ja se, että voisi olla oma itsensä siel ihmisten edessä. Ehkä se päivä koittaa viel joskus

En mitään tämän tapaista löytänyt nopealla silmäilyllä, joten ajattelinpa perustaa uuden topicin aiheesta.

Eli, mikä jännittää?

Itse olen oikea jännittäjien jännittäjä. Jännitän kaikkia esiintymisiä ihan kauheasti, tenttejä, bileitä, uusia tilanteita, matkoja ja joskus tuntuu, että jännitän ihan ilman selvää syytäkin.

Tänään jännittää ihan hirmusti, kun huomenna on ensimmäinen haastattelu opinnäytetyöhöni. *jännittäjähymiö*