Klubituslaisilla lapsia?
Viel ei oo, mut toivottavasti jossain välis jalois temmeltäis pikku prinssi tai prinsessa*hymy* Tai mulle kävis kyl molemmat*joo*
[q]S-T:
En nyt oikein osaa päättää, onko mun vaihtoehto "ehkä joskus" vai "on suunnitteilla" :] Joskus varmasti, mutta ei vielä hetkeen suunnitteilla...[/q]
sama täällä. Hölmöä etenkin, kun se tuotannollinen osapuoli puuttuu vielä kuvioista*hih*
Vaatii erityisen kumppanin että moiseen ryhtyisin, lapsia pykätään tähän maailmaan ihan liian heppoisesti.
Ei ole eikä tule... omia ainakaan.. Ehkä jos tästä aikuistun ja asia tulee ajankohtaiseksi rupean miettimään adoption mahdollisuutta. Tosin jos tämän hetkistä tilannetta ajatellaan niin eipä ole lapsia tulossa never ever.
Silti joskus sitä miettii et sellanen pieni "kinukki" tai "pikkunen musta" olis kiva olla 
[q]Cloud:
Ei ole eikä tule... omia ainakaan..
[/q]
Saanko tiedustella, että mikä tässä on takana?
Kysyn siis ihan puhdasta mielenkiintoani. Vakaumus?
Herättää aikamoista mielenkiintoa ihmiset,
jotka sanoo: "En koskaan aio hankkia lapsia."
Luulenpa, että tuo ajatusmalli heillä
muuttuu jossain vaiheessa elämää.
Yleensä he ovat kylläkin minun ikäisiäni
naisia, jotka sitä väittävät.
Vastaan: Aion hankkia joskus, mutta ei ole
vielä ajankohtaista elämässäni.
ei ole lapsia ei.. :) ehkä sitten joskus kun olen vanhempi yms.. Jospa sitten olis lasten aika.. :)
[q]Astaroth:
---
Cloud:
Ei ole eikä tule... omia ainakaan..
---
Saanko tiedustella, että mikä tässä on takana?
Kysyn siis ihan puhdasta mielenkiintoani. Vakaumus?
[/q]
Kaipa se on vakaumus, mutta takana ei ole pelkästään vakaumus.. ei ainakaan enää kauan jos se minusta riippuu.
Syitä en nyt jaska in public ruveta kummemmin esittelemään. Jos asia kiinnostaa syvällisemmän keskustelun muodossa niin tervetuloa privaan. (aiheena sellainen etten jaksa repostella in public)
[q]Cloud:
Syitä en nyt jaska in public ruveta kummemmin esittelemään. Jos asia kiinnostaa syvällisemmän keskustelun muodossa niin tervetuloa privaan.
[/q]
Sure.
[q]
Astaroth:
Saanko tiedustella, että mikä tässä on takana?
Kysyn siis ihan puhdasta mielenkiintoani. Vakaumus?
Herättää aikamoista mielenkiintoa ihmiset,
jotka sanoo: "En koskaan aio hankkia lapsia."
Luulenpa, että tuo ajatusmalli heillä
muuttuu jossain vaiheessa elämää.
Yleensä he ovat kylläkin minun ikäisiäni
naisia, jotka sitä väittävät.
[/q]
Minun kohdallani synkkä-ei-lapsille-linja johtuu kaikesta siitä, mitä siihen liittyy. Raskausaikana nainen on todella herkässä tilassa ja sanomisiaan saa oikeasti varoa (minun mielestäni). Lisäksi naiselle voi iskeä synnytyksen jälkeinen masennus ja lapsi voi olla koliikkinen. Sitten kasvaessa lapselle tulee uhmaikä ja muutamaa vuotta myöhemmin lapsi siirtyykin murrosikään. Unohtamatta sitä, että sitä jälkeläistä pitää tukea taloudellisesti pitkälle 20-vuotiaaksi (tai jopa 30-vuotiaaksi) asti. Lapsi voi myös ajautua väärille teille ja tehdä vaikka mitä pahaa.
Nykyaikana Suomessa ei myöskään tarvitse enää tuottaa jälkikasvua, jotta sitten vanhuuden saapuessa, olisi joku hoivaamassa. Suomessa ja muuallakin länsimaissa on suhteellisen kattavia vanhushoivapalveluita, puutteineenkin. Toivottavasti myös tulevaisuudessakin.
Faktahan on myös se, että lapsen tullessa oma vapaus rajoittuu suunnattomasti. Itsekästä? Kyllä, mutta näen elämän liian lyhyeksi, jotta haluisin lapsen mukanaan tuomaa vastuuta.
[q]
Vastaan: Aion hankkia joskus, mutta ei ole
vielä ajankohtaista elämässäni.
[/q]
Totta, vaikka kuulostin aika ehdottomalta, en ole sitä. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa joudun taipumaan ja alan isukiksi. Kuka tietää, ehkä jopa haluan sitä silloin.
[q]mikkihiiri:
Nykyaikana Suomessa ei myöskään tarvitse enää tuottaa jälkikasvua, jotta sitten vanhuuden saapuessa, olisi joku hoivaamassa. Suomessa ja muuallakin länsimaissa on suhteellisen kattavia vanhushoivapalveluita, puutteineenkin. Toivottavasti myös tulevaisuudessakin.
[/q]
Ja minä kyllä kannan korteni kekoon että joku on maksamassa munkin eläkettä 
Mutta kyllähän niitä syitä on muitakin.
[q]Janne:
Irrrma ja ~hyny~:hän saavat lapsen aivan näillä hetkillä, elleivät jo saaneet. 
Heidi pakkaili kiksulevyjä synnytyssalissa soitettavaksi jo jokin aika sitten - tietääkö joku, onko vauva jo syntynyt?
Niin ja Blondiella ja Kuusirpillä on lapsi myös.
[/q]
eipä ole vielä tullut ulos. mut eiköhän se sieltä kohta tule. Godfather odottelee jo.
[q]Pikachu:
ei toi raskausaika topicci nyt ihan samaa asiaa mun mielestä aja..
Meillä on vauva!!*plur* koht 4kk ikäinen Ellen 
[/q]
enkä vieläkään ole nähnyt :(
" jätä tyri lapan"
"nih..noh.. yrmeet vaa! " :DDD
[q]mikkihiiri:
Työteliäitä maahanmuuttajia ja lestadiolaisia riittää aina.
[/q]
Niijoo... Hyvä pointti. Noei...
Man. You're one twisted fuck. Noei...
[q]ALIEN:
" jätä tyri lapan"
"nih..noh.. yrmeet vaa! " :DDD
[/q]
RUHAHAHHAHHAHAH!!!
[q]mikkihiiri:
Minun kohdallani synkkä-ei-lapsille-linja johtuu kaikesta siitä, mitä siihen liittyy. Raskausaikana nainen on todella herkässä tilassa ja sanomisiaan saa oikeasti varoa (minun mielestäni).
[/q]
Enköhän minä anna sen naiselleni anteeksi, kun hän jaksaa kantaa jälkeläistämme sisällään 9kk, syö kahden edestä ja stressi on monta kertaa kovempi, kuin neljä askia kessua päivässä polttavan ensimmäisellä lakkoviikolla. :)
[q]Lisäksi naiselle voi iskeä synnytyksen jälkeinen masennus ja lapsi voi olla koliikkinen.
[/q]
Puhumattakaan geenimutatioista johtuvista sairauksista ja geeniperinnöllisistä sairauksista. Riskit ovat aina olemassa ja kasvavat sitä suuremmiksi, mitä vanhemminksi tullaan. Ne on jopa saatu ihan vuosilleen määriteltyä nuo riskiprosentit vanhetessa. Mutta silti tämä ei riitä minulle kuitenkaan karkoitteeksi olla saamatta lasta. Masennuksen tullessa pysytään paremman puoliskon rinnalla ja se, että lapsi syntyy sairaana, ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi olla onnellinen.
[q]Sitten kasvaessa lapselle tulee uhmaikä ja muutamaa vuotta myöhemmin lapsi siirtyykin murrosikään.
---
Lapsi voi myös ajautua väärille teille ja tehdä vaikka mitä pahaa.
[/q]
Ja tässä vaiheessa mielestäni testataankin kasvattajan lapsen elämää alustavan työ tulokset, sekä lapsen omaa järkeä. Et voi enää olla vastuussa kaikesta hänen tekemisestään, hänelle siirretään vastuuta tuossa vaiheessa elämää. Monet meistä ovat tehneet kaikkea tyhmää jannuvuosiensa aikana (joita itse vielä vietän, hä hää!), mutta ei kuitenkaan monien vanhemmat taida kuitenkaan manata lastaan sen takia helvetin syövereihin. Vanhemmat ovat sietäneet/rakastaneet minua kaiken jälkeen ja minä tunnen jo siitäkin melkein velvoitetta, että käyn läpi samanlaisen elämänkoulun, kuin vanhemmuus.
Ja kaikkiin näihin lapsuuden vaiheisiin sisältyy mielestäni niin paljon kokemisen arvoisia asioita, jotka haluan kokea ennen kuolemaani - aina lapsen ensiaskeleista lähtien.
[q]Unohtamatta sitä, että sitä jälkeläistä pitää tukea taloudellisesti pitkälle 20-vuotiaaksi (tai jopa 30-vuotiaaksi) asti.
[/q]
Kyllä ja se varmasti on vaikeimpia asioita vanhemmuudessa. Mutta en voisi evätä lapseltani tulevaisuutta vain sen takia, että en haluaisi uhrata varallisuuttani kehenkää muuhun ihmiseen, se olisi mielestäni epäinhimillistä. Sen ymmärrän, että jos elämäntilanne ei yksinkertaisesti salli lasta varallisuuden osalta.
Mutta jos omat vanhempani ovat minua pystyneet elättämään huonoilla liksoillaan vielä poikkeuksellisen ylellisesti, niin kyllä minunkin on siihen pystyttävä pelkästään oman omatuntoni vuoksi.
[q]Nykyaikana Suomessa ei myöskään tarvitse enää tuottaa jälkikasvua, jotta sitten vanhuuden saapuessa, olisi joku hoivaamassa. Suomessa ja muuallakin länsimaissa on suhteellisen kattavia vanhushoivapalveluita, puutteineenkin. Toivottavasti myös tulevaisuudessakin.
[/q]
Mutta vanhainhoitojärjestelmä ei korvaa koskaan lähimmäisenrakkautta. Enkä haluaisi maata vanhana letkuissa tietäen, ettei kukaan tule koskaan katsomaan minua.
[q]Faktahan on myös se, että lapsen tullessa oma vapaus rajoittuu suunnattomasti. Itsekästä? Kyllä, mutta näen elämän liian lyhyeksi, jotta haluisin lapsen mukanaan tuomaa vastuuta.
[/q]
Sanotaan, että aikuistuminen alkaa siitä, kun alkaa ajattelemaan muitakin, kuin itseään. ;)
Saas nähdä, milloin se minun osaltani tapahtuu.
[q]Avernian:
---
mikkihiiri:
näen elämän liian lyhyeksi, jotta haluisin lapsen mukanaan tuomaa vastuuta.
---
Hate to burst your bubble, mutta käytännössä eläminen loppuu muutenkin tässä vanhetessa. Yhtä hyvin voi pyöräyttää mukuloita, jotta on jotain hauskaa sitten myöhemmin. Ja jotain mitä varten elää, jotain tarkoitusta omaan omaisuuden keräämiseen yms. Eli se, että ne luovutetaan jälkeläisille.
---
kilobitti:
sama täällä. Hölmöä etenkin, kun se tuotannollinen osapuoli puuttuu vielä kuvioista*hih*
---
Onneksi sentään työnjohto on kunnossa 
[/q]
Tässä täytyy olla kyllä täysin eri mieltä. Ei helvetti mitään lapsia pöllimään omaisuutta, tai laittamaan pakkohoitoon/ laittamaan minua pakkohuostaanottoon jotta saisivat minun omaisuuteni kun olen 60+ Helvetti kakruille kuuluu räääppeet jos sitäkään.. Ok ok en halua enkä aijo hankkia lapsia, mutta jos itse ne hankkisin ja kasvattaisin.. kuuluisi lasten helvetti vanhoilla päivillä kustantaa mulle se kaikki viagra ja nuoret huorat jotta pappa saisi pitää hauskaa jota ei pystynyt pitämään kun heitä hoisi.. Ei helvetti mun rahoihin ei kajoa kukaan muu kun minä =?)
ok ok tooosiii yli ampuva teksti mutta bottom line on tosi
[q]
Avernian:
Hate to burst your bubble, mutta käytännössä eläminen loppuu muutenkin tässä vanhetessa. Yhtä hyvin voi pyöräyttää mukuloita, jotta on jotain hauskaa sitten myöhemmin. Ja jotain mitä varten elää, jotain tarkoitusta omaan omaisuuden keräämiseen yms. Eli se, että ne luovutetaan jälkeläisille.
[/q]
Eläminen loppuu vanhetessa toki, mutta ei lapset tuo välttämättä mitään hauskaa. He voivat joutua rikoksen teille ja sitten tulla pieksemään vanhaa isäänsä, jotta saavat tarpeeksi rahaa päivittäiseen heroiiniannokseensa. Siinä voi sitten miettiä, että olipas hauskaa lisääntyä. Ja omaisuuden voi jättää hyväntekeväisyyteen perinnöksi, onhan siinäkin tarkoitusta elämällä.
Niin ja hauskaa on myös bingota tai hakata päivät pääskytysten rahapelejä.
Ihan sama. Jatkakaa minun puolestani.