estäisitkö itsemurhan?
Vähän riippuu...
Threadin aiemmat viestit läpi lukiessani ajatuksia herätti eniten se, miten monet suhtautuivat vähäksyvästi "niihin vain huomion takia ranteitansa viilteleviin." Mielestäni ei ole ihmisen terveeseen psyykkiseen tilaan kuuluvaa ajatella itsemurhan tekemistä saati yrittää sitä. (Säästäkää minut esoteerisilta kulteilta ja ideologioilta, ok?) Minusta on ilmeistä, että em. henkilöt eivät osaa ilmaista positiivisten sosiaalisten kokemustensa ja/tai suhteidensa puutetta muulla tavalla ja itse ylläpitää niitä omalla aktiivisuudella tai luoda uusia ihmissuhteita.
Ajatelkaapa miltä heistä tuntuisi, jos sanoisitte heille, että he "vain kerjäävät huomiota" - pitkänkin ajan kuluttua epäonnistuneen/ei oikeasti aiotun yrityksen tapahduttua.
Useimpien ihmisten (ellei kaikkien?) elämän merkitykselliseksi kokeminen riippuu kuulumisesta yhteen tai useampaan yhteisöön ja kaikesta siitä, mitä se tuo mukanaan.
Riippuu täysin tilanteesta. Tuskin siinä ehtisi kovinkaan kauaa vääntelemään ja kääntelemään mielipidettään asian eettisistä/moraalisista/ym puolista...eli jos joku tärkeä/läheinen ihminen olisi kyseessä, varmasti estäisinkin...mutta jos ventovieras....njaa, varmaan tekisin suurkaupunkilaisittain ja jättäisin luojan lykkyyn.
Ite en kyllä ymmärrä millään niitä jotka haluavat pakolla pitkittää parantumattomasti hyvin sairaan/vammaantuneen ihmisen elämää. Hiljattainen tapaus USA:sta on taas hyvä esimerkki. Nainen on maannut 15vuotta sängyssä halvaantuneena eikä toivoa parantumisesta ole. Nainen haluaa itse kuolla mutta sitten naisen perhe haluaa pitää naisen väkisin hengissä. Jopa presidentti Bush kiiruhti allekirjoittamaan lain jotta naisen kärsimyksiä voitaisiin pitkittää.
Miten joku voi kuvitella että ihminen pitäisi elämästä jossa ei voi mitään muuta tehdä kuin laskea sekunteja ja katsella mitä maailmassa tapahtuu. Jokainen armomurhaa vastustava pitäisi laittaa itse tai joku hänelle läheinen ihminen sänkyyn 30 vuodeksi ilman kykyä puhua, liikkua jne. Mikäköhän mahtaisi olla mielipide sen jälkeen. Helppohan se on spekuloida sohvalta kaljaa juodessa että "joo, kyl olis siistii ku ei tarvis muuta tehä ku pohdiskella vaan asioita".
Eikä se tarkoita sitä että jotkut eettiset säännöt tulisi rikottua lopullisesti ja että jatkossa kuka vain voisi tappaa itsensä. Asiasta voisi päättää tapauskohtaisesti.
[q]Air:
Ite en kyllä ymmärrä millään niitä jotka haluavat pakolla pitkittää parantumattomasti hyvin sairaan/vammaantuneen ihmisen elämää. Hiljattainen tapaus USA:sta on taas hyvä esimerkki. Nainen on maannut 15vuotta sängyssä halvaantuneena eikä toivoa parantumisesta ole. Nainen haluaa itse kuolla mutta sitten naisen perhe haluaa pitää naisen väkisin hengissä. Jopa presidentti Bush kiiruhti allekirjoittamaan lain jotta naisen kärsimyksiä voitaisiin pitkittää.
Miten joku voi kuvitella että ihminen pitäisi elämästä jossa ei voi mitään muuta tehdä kuin laskea sekunteja ja katsella mitä maailmassa tapahtuu. Jokainen armomurhaa vastustava pitäisi laittaa itse tai joku hänelle läheinen ihminen sänkyyn 30 vuodeksi ilman kykyä puhua, liikkua jne. Mikäköhän mahtaisi olla mielipide sen jälkeen. Helppohan se on spekuloida sohvalta kaljaa juodessa että "joo, kyl olis siistii ku ei tarvis muuta tehä ku pohdiskella vaan asioita".
Eikä se tarkoita sitä että jotkut eettiset säännöt tulisi rikottua lopullisesti ja että jatkossa kuka vain voisi tappaa itsensä. Asiasta voisi päättää tapauskohtaisesti.
[/q]
Puhut todellakin asiaa 
Itse oon miettinyt tuota ja paljon. Enkä ite todellakaan tahtois olla tollasessa tilanteessa.
Kyl toivoisin jotain parempaa. Letkut veke vaan tms. Tollanen EI oo elämää 
Mutta, itsemurhan estäminen..
Välillä tuntuu, että olisi parempi, jos sitä ei olisi omalla kohdalla oltu estämässä.
MUTTA; Jos kaverini/poikakaverini tahtoo lähteä, olisi todella kiva saada puhua asiasta, yrittää auttaa ja tehdä niin paljon kuin vaan voi. Olla OIKEASTI läsnä, eikä vain taputella selkään.
Mutta joskus vaan on tajuttava, ettei ite voi tehä toisen puolesta päätöksiä. Kaikki lähtee siitä toisesta.
Itsarihan on kuitenkin aikas itsekäs teko.
Näin siis ajatellaan. Mä en enää sitä osaa noin aatella...Sitä on vaan joskus niin nurkkaan ajettuna, rikki, hajalla etc.
Tottakai se on sattunut kun rakas (rakkat) ihmiset ovat lähteneet, mutta niitä ymmärtää vaan jotenkin paremmin.
Ääähh... en mä tiijä mitä yritän selittää. Jätän sen fiksummille.
No voi hellan duudelis.
Mä en voi tajuta noita "ihmisellä vapaa tahto" -tyyppisiä käsityksiä. Mä en vois ikinä antaa jonkun tehdä itsemurhaa ja sitten jatkaa tyytyväisenä elämääni. "Nyt katselen tähtiin ja tiedän että sillä on hyvä olla." "Hymyilen kyynelieni läpi." Mitä paskaa.
Missä sillä on parempi olla? Mihin se menee? Entä jos ei ole mitään? Jos kuolema ei kerran ole sen kummempaa kuin kävisi paskalla, miksi lähteä bileistä jo nyt? Elämässä on monia asioita, jotka ovat merkittävämpiä kuin paskalla käynti, joten miksi jättää kaikki ne kokematta ja päättää maallinen taival "paskalla käyntiin"? Entä jos itsemurhan tekijä katuukin juuri silloin, kun on liian myöhäistä? Juuri ennenkuin iskeytyy asfalttiin se ajatteleekin "mitä vittua olenkaan tekemässä?"
En myöskään tajua niitä esiin nousseita ajatuksia, joiden mukaan on jotenkin itsekästä surra itsemurhan tehnyttä. Mielestäni lähinnä itsemurha on se itsekäs teko. Miksei sitten vaan saman tien irtisano kaikkia ihmissuhteitaan? Mitä sitä nyt turhaan muiden ihmisten tunteista tai ajatuksista välittämään! Minä olen yksilö ja minun yksilönvapauttani ei saa rajoittaa mikään! Saan tehdä mitä haluan muista ihmisistä sen enempää välittämättä!
Mikä voi olla niin kamalaa, että ainut ratkaisu on itsemurha? Ok, ymmärrän armomurhan. Mutta esim. äitini työkaverin tytär teki itsemurhan koska hänen poikaystävänsä oli jättänyt hänet. Kuinka älykäs ja harkittu teko. Sitä tyttöä ei enää mikään tuo takaisin. Kyseisen äidin surusta on turha puhuakaan, etenkin kun tytär oli viimeisinä tekoinaan laittanut äitinsä kännykkään äitienpäiväksi muistutuksen: hyvää äitienpäivää, rakastan sua vaikka olenkin poissa.
Mielestäni Serotonot oli kunnon asenteella messissä tässä asiassa. Kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa. Mun on helvetin vaikeeta kuvitella yhtäkään älyllistä ja ymmärrettävää syytä itsemurhaan. Siinä vaiheessa kun makaisin jalat ja kädet irtileikkattuna jossain kuopassa torakoiden keskellä ja edessäni olisi 50 miestä, jotka aikovat raiskata minut - siinä vaiheessa haluaisin tehdä itsemurhan. Mitään tuota pienempää syytä itsariin en voi kuvitella.
Ja tämän tunteellisen purkauksen lopuksi: jos olisitte valmiita estämään jonkun läheisen ihmisen itsarin, miksette tuntemattoman itsaria? Tai avohoitopotilaan? Tai pedofiilin? Mikä tekee näistä vähemmän kallisarvoisia yksilöinä?
Jeps. Yrittäisin kyllä estää ja olen yrittänytkin ja onnistunutkin...ainakin kerran.
ei itsemurhaa voi estää. no ehkä ihan alkuvaiheessa kun ihminen vasta alkaa kelailee itsarii, vois vielä onnistuu kääntää sen pään... 
[q]siveys:
miksi itsensä lopettaminen ei ole mikään vaihtoehto?
[/q]
Onhan se vaihtoehto.....huono sellainen...ei ole mitään takuuta että on olemassa jotain muuta tämän elämän jälkeen, ja se ois niinkuin siinä! kyllä elämä on liian nastaa ja ihanaa että sen haluaisi tai antaisi jonkun muun lopettaa ennenaikojaan...
[q]Avernian:
Mitäs sitten vaikkei olisikaan tuonpuoleista? Eihän siitä ole kyse ollenkaan. Vaan lähinnä siitä että jos elämä ei olekaan nastaa ja ihanaa pluristelua, niin sen saa omasta päätöksestään lopettaa.
[/q]
Aivan....ja kukaan muuhan ei liity itsarin tehneen ihmisen elämään? itsari on raukkamaisin tapa paeta elämän vastoinkäymisiä ja teon tehnyt ei ajattele jälkiseurauksia muille, perheenjäsenet ja ystävät jne.
[q]Hartzu:
---
Avernian:
Mitäs sitten vaikkei olisikaan tuonpuoleista? Eihän siitä ole kyse ollenkaan. Vaan lähinnä siitä että jos elämä ei olekaan nastaa ja ihanaa pluristelua, niin sen saa omasta päätöksestään lopettaa.
---
Aivan....ja kukaan muuhan ei liity itsarin tehneen ihmisen elämään? itsari on raukkamaisin tapa paeta elämän vastoinkäymisiä ja teon tehnyt ei ajattele jälkiseurauksia muille, perheenjäsenet ja ystävät jne.
[/q]
Eli sun mielestä elämä on jonkinlainen
sosiaalinen velvollisuus? Että elämää
eletään muiden takia?
[q]Tres:
---
Eli sun mielestä elämä on jonkinlainen
sosiaalinen velvollisuus? Että elämää
eletään muiden takia?
[/q]
Kerroppa parempi syy olla tällä pallolla kun muitten ihmisten iloiseksi tekeminen?
[q]Termiittien kuningas Tilli:
---
Tres:
---
Eli sun mielestä elämä on jonkinlainen
sosiaalinen velvollisuus? Että elämää
eletään muiden takia?
---
Kerroppa parempi syy olla tällä pallolla kun muitten ihmisten iloiseksi tekeminen?
[/q]
Itsensä iloiseksi tekeminen?
Muutenkin, jos joku tuon lopulta päättää pitemmän harkinnan jälkeen tehdä, niin pyrin iloitsemaan hänen ratkaisustaan.
[q]Kolera:
Muutenkin, jos joku tuon lopulta päättää pitemmän harkinnan jälkeen tehdä, niin pyrin iloitsemaan hänen ratkaisustaan.
[/q]
Ellei se sitten ole joku läheinen, jota ehkä olisit voinut auttaa "jos vain olisit tiennyt"... 
[q]Termiittien kuningas Tilli:
---
Tres:
---
Eli sun mielestä elämä on jonkinlainen
sosiaalinen velvollisuus? Että elämää
eletään muiden takia?
---
Kerroppa parempi syy olla tällä pallolla kun muitten ihmisten iloiseksi tekeminen?
[/q]
Ai elämän tarkoitusta kyselet. 
Joka tapauksessa tarkoitin sitä, että
elämässä kiinni pitävä tekijä ei voi olla sosiaalinen
paine. Itsekästä on vaatia kärsimyksen jatkuvan.
Esittää vaatimus, että henkilö luopuu viimeisestäkin
oikeudestaan päättää omasta elämästään.
Ja ennenkuin aletaan enempiä nihilistiksi syyttämään,
niin edelleen: sopeutuminen siihen, että osa ystävistäni
on päätynyt itsemurhaan kaikista aktiivisista ja passiivisista
estoyrityksistäni huolimatta on yksi niistä syistä jotka
ovat johtaneet tässä esille tuomaani näkemykseen.
Ihmistä ei voi vangita elämään, se johtaa pahimmillaan
syvään katkeruuteen ja yhä syvenevään vihaan niitä
olosuhteita kohtaan, joissa yksilö elää. Toiset sietävät
enemmän ja toiset vähemmän. On itsekästä vaatia, että
jokaisen meistä olisi kannettava tämä taakka koska
me, toistaiseksi elossa olevat, olemme sen tähän asti
kantaneet. Aina voi yrittää auttaa, mutta on varauduttava
siihen, että keinot eivät riitä.
[q]Nacu:
---
Kolera:
Muutenkin, jos joku tuon lopulta päättää pitemmän harkinnan jälkeen tehdä, niin pyrin iloitsemaan hänen ratkaisustaan.
---
Ellei se sitten ole joku läheinen, jota ehkä olisit voinut auttaa "jos vain olisit tiennyt"...
[/q]
Itseasiassa tarkoitinkin lähinnä ystäväni/tuttavani itsemurhaa, josta pyrkisin iloitsemaan. Tottakai se olis ikävää, mutta ei ole minun tehtäväni tulla kertomaan miten ihmisen pitää elää.
Lähinnä tuollainen tapaus mistä pyrkisin iloitsemaan on jo sellainen ettei siinä ole mahdollista auttaa, koska ei ole mitään autettavaa.
[q]Kolera:
Lähinnä tuollainen tapaus mistä pyrkisin iloitsemaan on jo sellainen ettei siinä ole mahdollista auttaa, koska ei ole mitään autettavaa.
[/q]
Voi auttaa ojentamalla sen aseen tai työntämällä kalliolta...
Mut juu, ymmärrän kyllä pointtisi. Onneksi maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. 
[q]Tres:
Eli sun mielestä elämä on jonkinlainen
sosiaalinen velvollisuus? Että elämää
eletään muiden takia?
[/q]
Se on NIIN helppoa laittaa ajatuksia toisteen "suuhun"/komenttiin...Jos elämän ajattelee noin, niin ei sitten muuta kun tabut suuhun, hirttosilmukka kaulaan ja pää kaasu-uuniin ja siellä vielä ase ohimolle ja hyppää ylimmästä kerroksesta alas...."Sosiaalinen velvollisuus"*justjoo* miten ois niinkin kliseinen ajatus että elämä on ainutkertainen lahja?*piis* 
[q]Hartzu:
---
Tres:
Eli sun mielestä elämä on jonkinlainen
sosiaalinen velvollisuus? Että elämää
eletään muiden takia?
---
Se on NIIN helppoa laittaa ajatuksia toisteen "suuhun"/komenttiin...Jos elämän ajattelee noin, niin ei sitten muuta kun tabut suuhun, hirttosilmukka kaulaan ja pää kaasu-uuniin ja siellä vielä ase ohimolle ja hyppää ylimmästä kerroksesta alas...."Sosiaalinen velvollisuus"*justjoo* miten ois niinkin kliseinen ajatus että elämä on ainutkertainen lahja?*piis*
[/q]
Jos lukisit myös myöhemmän kommenttini,
huomaisit mahdollisesti että tämä oli vastine
omalle ääripäällesi. 
[q]koo, 23.3.2005 23:22:
-clips_
[/q]
respect.