estäisitkö itsemurhan?
Juuh, en kai minäkään sitä menisi estämään, mutta auttaa toki yrittäisin parhaani mukaan, jos siis tilanne olisi aito. Joutunut liiaksi katselemaan ja kuuntelemaan näitä "moi, haluun vaan huomioo ja viiltelen jos en saa" sakkia... 
Kai sitä jotain pitäis yrittää tehdä jos toinen on esim. hyppäämässä sillalta. Ihan oman mielenrauhan takia en vois vaan seistä tumput suorina ja odottaa, että toinen tappaa ittensä. Vaikka kuinka ihmiset ovat vastuussa omista elämistään ja jokaista pitäisi tukea tärkeissä päätöksissä jne. 
[q]Lene:
"Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn eli meditaation ja henkisen kasvun kautta.
[/q]
Ääh. Nirvanahan ei varsinaisesti ole mikään
lopullinen tila jota tavoitellaan, se on vain yksi
vaihe henkisessä kasvussa; eräänlainen ovi
jonka avattuaan voi jatkaa edelleen jatkaa matkaa.
Zen-buddhalaisuuteen maailmankuvaan
taipuvaisilla henkilöillä tähän viitataan
mieluummin termillä satori. Nirvana ei myöskään
ole se tila jossa tajutaan elämän olevan
kärsimystä, vaan päästään tällaisen käsitteellistämisen
yli. 
Lisäksi, Nirvanan tavoitteleminen sinänsä
on yksi niistä asioista joista on luovuttava
saavuttaakseen sen.
siinä Lene kuitenkin oli oikeassa, että
itsemurhalla ei voi saavuttaa tällaista tilaa mitenkään,
koska satorissa kyse on nimenomaan kokemuksesta
ja ymmärryksestä kohoavasta henkisestä tilasta,
eikä kaikesta luopumisesta, kuten kuolemassa.
Ylipäätään koko satori/nirvana -käsitteen selittäminen
ateistille tai edes kristitylle on vähän hankalaa, kun
se kuitenkin liittyy tiiviisti myös karmaan, ja
sielunvaellus buddhalaisuudessa on yks eniten
väärin ymmärretyistä uskonkappaleista joten
antaa olla tällä erää.
Terv. 'Soto-koulukuntahan se rulex'
[q]Christinah:
Hmm.. saako tässä välissä kysyä, että _mitä_"hyötyä" on ihmiselämällä tuon jälkeen tai siis voiko se elämä tosiaan palautua enää oikeasti kunnolliseksi muutakuin vähän sinne suuntaan, ikuisella lääkekierteellä? Jos ei kerran puhuminen enää auta vaan viimeinen toivo on lääkkeet ja sen tyyppinen hoito niin sekö on sitten se oikea ratkaisu kaikkeen? Älä tapa itseäsi vaan popsi lääkkeitä. Hakeudu ns. hoitoon.
[/q]
Mitäköhän tää ns. hoitoon tarkoittaakaan? Veikkaan että et ole juurikaan perehtynyt psyykelääkkeisiin, tai ihmisiin joiden täytyy psyykelääkkeitä käyttää. Jos on tutkittu ihmisen aivoja ja havaittu masentuneilla erilaisuutta verrattuna ns normaaleihin, ja pystytään lääkkeiden avulla nämä viat korjaamaan, niin sinun mielestäkö pitäisi enemmin tappaa itsensä kuin popsia lääkkeitä??
Ja jos ei puhuta pelkästään masennuksesta, vaan muistakin mielen sairauksista. Ymmärrätkö yhtään, että lääkkeiden avulla moni, siis todella moni pystyy elämään normaalia ja jopa miellyttävää elämää. Niin että mikä hyöty ihmiselämällä onkaan sen jälkeen kun hankkii itselleen apua vaikka psyykelääkkeiden muodossa...?
Ja ei, tämä ei ollut mikään puheenvuoro lääkkeiden puolesta, että kun vähän kolottaa pientä päätä niin purkista vaan helpotusta. Vaan että joissakin tapauksissa lääkitys on ehdoton edellytys kohti parantumista.
[q]Dives:
ok eli toisinsanoen sinun mielestäsi ihminen ei saa päättää edes niin perus asiaa kuin elää vai kuolla?
entä syödä? käydä töissä? jos ei huvita tehdä mitään elämässä eikä halua elää niin sun mielestä se on oikein estää sitä ihmistä kuolemasta?
se on eri asia jos joku yhtäkkiä päättää vaan tappaa ittensä jonkun asian takia mutta harkittu sellainen on mielestäni ihmisen oikeus.
mä en usko jumalaan mutta se on ainoa jolla on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta? ok eli siis sellainen "olento" jonka olemassaoloon et itsekkään usko niin saa sitten päättää elämästä ja kuolemasta? mietippä vähän mitä sanot.
minun henkilökohtainen mielipiteeni on että henkilö itse on se joka päätää omista asioistaan. PISTE.
[/q]
Ja sitten..asiat yleensä, ja varsinkaan itsemurha ei taida olla ihan niitä mustavalkoisimpia. Ongelma on lähinnä se, että on kovin vaikea tietää, onko oman elämänsä päättämistä haluava täysin tietoinen aikeissaan ja psyykkisesti tasapainossa.
Kuten LizBleak tuossa kirjoittelikin, kun ihminen on masentunut, hän ei välttämättä todellakaan edes tiedä olevansa masentunut. Vaan pitää itseään sellaisena kuin on, ja ajatuksiaan ns normaaleina. Juurikin sen vuoksi, kun aivoissa tapahtuu aivokemiallisia muutoksia.
Tällainen henkilö voi todellakin tietyssä elämnvaiheessa haluta itsemurhaa. Mutta entä sitten kun on kulunut vuosia aikaa, ja masennus on takanapäin, ja henkilö on kiitollinen elämästään ja niistä jotka apua tarjosivat. Oletko yhäkin samaa mieltä että tappakaa vaan itsenne jos siltä tuntuu..?
[q]Shaznay:
Pakko korjata yks juttu, jonka tajusin vasta nyt.. Niin siis, mä en usko siihen samaan jumalaan mihin varmaan suurin osa teistä uskoo. Nyt ehkä tajuutte ton mun aikasemman vähän paremmin :)
[/q]
Mieltäni jää silti kalvamaan tuo esittämäni kysymys: Entä jos jumala käskee jonkun tappaa itsensä? Estäisitkö tällöin itsemurhan? Päätöshän on päätösvallan omaavan tekemä ja vain toteutus jää henkilölle itselleen.
[q]Tres:
--- Nirvana ei myöskään
ole se tila jossa tajutaan elämän olevan
kärsimystä, vaan päästään tällaisen käsitteellistämisen
yli.
Lisäksi, Nirvanan tavoitteleminen sinänsä
on yksi niistä asioista joista on luovuttava
saavuttaakseen sen.
[/q]
Hmm, avartavaa*poks*
Joo, nämä tuntuu olevan niitä ikuisuus mietelmiä, jotka kaiken kiertelyn ja kaartelun jälkeen päättyvän samaan tilanteeseen, josta lähdettiin... Korkeintaan sillä erolla, jonka Sokrates taisi pukea sanoiksi suunnilleen: "Tiedän vain yhden asian, sen nimittäin, etten suinkaan ole viisas ja juuri siinä olen teitä viisaampi".
Ignorance is a bless 
mä en tiedä estäisinkö... riippuu kuka se on ja miksi on tekemässä itsaria*ding* esim jos pedofiili olisi tekemässä itsaria niin voisin olla kannustamassa....
[q]peepe:
---
Dives:
ok eli toisinsanoen sinun mielestäsi ihminen ei saa päättää edes niin perus asiaa kuin elää vai kuolla?
entä syödä? käydä töissä? jos ei huvita tehdä mitään elämässä eikä halua elää niin sun mielestä se on oikein estää sitä ihmistä kuolemasta?
se on eri asia jos joku yhtäkkiä päättää vaan tappaa ittensä jonkun asian takia mutta harkittu sellainen on mielestäni ihmisen oikeus.
mä en usko jumalaan mutta se on ainoa jolla on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta? ok eli siis sellainen "olento" jonka olemassaoloon et itsekkään usko niin saa sitten päättää elämästä ja kuolemasta? mietippä vähän mitä sanot.
minun henkilökohtainen mielipiteeni on että henkilö itse on se joka päätää omista asioistaan. PISTE.
---
Ja sitten..asiat yleensä, ja varsinkaan itsemurha ei taida olla ihan niitä mustavalkoisimpia. Ongelma on lähinnä se, että on kovin vaikea tietää, onko oman elämänsä päättämistä haluava täysin tietoinen aikeissaan ja psyykkisesti tasapainossa.
Kuten LizBleak tuossa kirjoittelikin, kun ihminen on masentunut, hän ei välttämättä todellakaan edes tiedä olevansa masentunut. Vaan pitää itseään sellaisena kuin on, ja ajatuksiaan ns normaaleina. Juurikin sen vuoksi, kun aivoissa tapahtuu aivokemiallisia muutoksia.
Tällainen henkilö voi todellakin tietyssä elämnvaiheessa haluta itsemurhaa. Mutta entä sitten kun on kulunut vuosia aikaa, ja masennus on takanapäin, ja henkilö on kiitollinen elämästään ja niistä jotka apua tarjosivat. Oletko yhäkin samaa mieltä että tappakaa vaan itsenne jos siltä tuntuu..?
[/q]
no jaa.. masennut on valitettavasti sellainen juttu jonka olen onnistunut käymään läpi ja en tosiaankaan sitä tiedostanut ennen kuin siitä sitten tokenin mut joo itsetuho ja tollaset oli aika pitkälti mielessä.
tosin siihen se jäikin, oli vähän että jos muut ei oo mua saanut hengiltä niin en mä nyt itteäni nirhaa, sitäpaitisi kuolema on se helppo tie ulos. sillä sitten mentiin läpi.. luonne kysymys toi on mielestäni..
mutta itsemurha on aika tapauskohtainen juttu.. en mä nyt ainakaan kattelis vierestä jos joku leikkaa ranteensa auki..
hoitoon ehdottomasti..mieluiten terapia (yksityiset!!!).jotku psykiatriset osastot ja lääkeet:)
[q]Tres:
Lisäksi, Nirvanan tavoitteleminen sinänsä
on yksi niistä asioista joista on luovuttava
saavuttaakseen sen.
[/q]
"Dude, you should totally read this book I bought - it has answers to all the Zen koans!!!!"
[q]Avernian:
---
Sirppu:
hoitoon ehdottomasti..mieluiten terapia (yksityiset!!!).jotku psykiatriset osastot ja lääkeet:)
---
Miksi? Perustele.
[/q]
Siis äänestin että estäisin vai miten se meni... ei mee takuuseen estäisinkö mutta yrittäisin ainakin.
siksi ko mulle ei oo vaikuttanu nuo mielesterveysaseman keskustelu ajat.. toi yksityiset terapia..vaikka onki sika kalliita rahotus löyty ainaki mulle. osastolla ollaan turvassa ja siel ei voi tehdä itselle mitään.. Mie uskon itsekkin että aina voi selvitä ja sen jälkee ku on ollu kauheaa ja halunnu kuolla nii onni viel jostain luukusta paistaa. Ei tää maailma nii kauhea paikka ole.. varsinki kun jaksaisi taistella ja hakea hoitoa.. itsehän sitä monesti ei saa aikaseksi.. mutta jos on vähänkää joskus tajuissaa nii sanoo jolleen lähimmäiselle että tahtoo parantua.. no oon sanonu että tahon pois pois pois viekää pois .. tarkotan sillä kuolemaa. itse oon niin viel kunnos että ajattelen että miehän taistelen tässä nyt ja haen apua. vaikka oon osastolta pois lähtenytki ko hyvä olo ollu sitten (ei johtuen lääkkeistä), Osat lääkkeistä auttavat..en mie oo sitä mieltä että lääkkeet naamaa ja sit kotiin lepään. mitänä mie osaisin perustella.. ko vaikeeta sotkua tulee tässä mielen tilassa.. huoah!
Mie oon kiltti ja uskon ettei kukaa oikeesti halua kuolla.. jos on elämänilo.. ja sen saa, mie ainaki uskon.. olikohan tämä minu avautumistani vai epätoivosta perusteluani..anteeksi..eh*ding*
Mulla on yksi kaveri, joka on suunnitellu itsemurhaa, mut ei oo ainakaan vielä toteuttanut. Se tuntuu olevan todella masentunut. Mä haluaisin kovasti auttaa, mut en oo saanu vielä suutani auki tästä asiasta. Ongelmana on vielä se etten kehtais, koska olimme aikanaan ihastuneet toisiimme.
*sääli*
jos se on sulle sanonu niin nii kai se pyytää apua.. uskoisin?!
Mitä kehtaamista siinä on.. menneet on menneitä ja jos tilanne on huono ja haluut auttaa jutteleen vaan rohkeena.. uskon että hän pitää sua tärkeenä jos kerran ollu tunteita sua kohtaa sellasia suurempiakin tai pienempiäkin.
Minu ei kannattis kai kirjoitell näitä juttuja.. nyt. eh tulee kai vähä epäymmärrettävää tekstiä?!
siinä on sekin, et se ei oo sanonu sitä mulle , vaan oon saanu tietää siitä muuta kautta.
Pääsääntöisesti kyllä, mutta riippuisi varmaan vähän tapauksesta.
Ammattietiikankin takia kyllä estäisin aina, melkein keinolla millä hyvänsä ja tapauksesta riippumatta. Piste. Itsemurhan motiivit on yleensä hetkellisiä, ongelmista voi selvitä, apua voi saada melkein tilanteessa kuin tilanteessa. En mitenkään voi ajatella, että kellään olis "oikeus kuolla" ja että mä katsoisin sitä vain vierestä tekemättä mitään. Mitä enemmän perehtyy itsemurhan syihin ja itsemurhaa yrittävien elämäntilanteisiin, sitä varmempi on siitä, että se on estettävä, jos vain mahdollista.
Parantumattomasti ja pitkäaikaisesti sairaiden oikeustoimikelpoisten ihmisten kohdalla voisin hyväksyä.
Ehdottomasti yrittäisin ainakin puhua mahdolliselle kandidaatille "järkeä" (huono sanavalinta) päähän. Syyllisyydentunne jälkeenpäin olisi varmasti aika musertava, jos en edes yrittäisi tehdä asialle mitään.
[q]Timce:
Ehdottomasti yrittäisin ainakin puhua mahdolliselle kandidaatille "järkeä" (huono sanavalinta) päähän. Syyllisyydentunne jälkeenpäin olisi varmasti aika musertava, jos en edes yrittäisi tehdä asialle mitään.
[/q]
Siis kylläh.. 
Monivalinnasta puuttuu vaihtoehto "Riippuu tapauksesta." Tämä on oma näkemykseni. Useimmilla vakavia vaikeuksia kohtaavilla ihmisillä syytä elämänsä lopettamiseen ei ole, vaan he vain voivat liian pahoin ja ovat joutuneet reunalle. Joillakin taas voi olla täysi syy lopettaa elämänsä, jos toivoa ei enää ole ja jäljellä on vain kipu - kipu, joka voi kestää kauan ennen väistämätöntä kuolemaa. Tästä ilmeinen esimerkki on parantumaton hitaasti rappeuttava sairaus.
En myöskään puuttuisi tilanteeseen, jos vaarantaisin samalla oman terveyteni/henkeni.
Luin jokin aika sitten brittiläisen The Times -lehden sivuilta, miten eräs mies oli ollut läsnä sisarensa tappaessa itsensä yllä mainitun kaltaisen sairauden vuoksi. Naiselta, joka oli entinen pankkivirkailija ja ehkä 40-vuotias, oli kulunut yli 24 tuntia ja lähes kymmenen yritystä tukehduttaa itsensä muistaakseni muovipussilla.
Lehdelle mies sanoi olleensa tietyllä tapaa ylpeä sisarestaan (mitä kaikki eivät varmasti ymmärrä). Viranomaiset olivat tutkineet, oliko mies syyllistynyt rikokseen osallisuudestaan naisen kuolemaan, vaikka käsittääkseni hän oli vain ollut henkisenä tukena paikalla. Syytettä ei oltu nostettu.
Mielestäni ihmisellä on oikeus hyvin perustellusta syystä lopettaa elämänsä ja en hyväksy kristillisen kirkon tabuasennetta, jolla se ajaa elämän pakkoylläpitämistä.
Elämän raaimpia ja repivimpiä tosiasioita on, että joissain tilanteissa mitään toivoa ei enää ole.