SINKKULUUKKU
[q]Wolverine, 21.6.2010 16:08:
---
Sand3, 20.6.2010 21:16:
ei tossa mitään väärää ole, päin vastoin ihan hyvä että teet selkät kriteerit ja noudatat niitä. liian moni ihminen tyytyy nykyään liian vähään ja on siitä syystä onneton. tai sit tämä perus "olenpas tämän ihmisen kanssa vaikka tiedän ettei hän ole se oikea ja odottelen kunnes joku parempi tulee vastaan" setti mikä tuntuu yleistyvän vuosi vuodelta. onko oikeasti niin vaikeeta olla yksin?
toi että koet olevasi menevä ja urheilullinen ja haluat jonkun vastaavan on vain täysin normaalia. et varmaankaan tulisi onnelliseksi minkään sohvaperunan kanssa eikä omaa luonnetta kannata alkaa muokkaamaan vain että löytäisi helpommalla jonkun kenen kanssa olla (toki kompromisseja pitää tehdä mut tajusit varmaan pointin).
rima korkealle äläkä tyydy mihinkään muuhun kuin semmoseen joka tuntuu just oikeelta sulle!
[/q]
Mä olen syyllistynyt tohon et "ollaanpa nyt ton kanssa vaikka ei tää ole sitä, mitä mä haluan". Siinä on vähän sellainen sosiaalinen paine, että kun "sä nyt oot ton ikäinen niin sulla pitäis olla joku". Nyt en enää välitä, kyllä se joskus löytyy, ja pääasia on se et itse olen onnellinen, eikä se joku muu. Suhteella täytyy olla joku muukin arvo, kuin se et näytetään hyviltä yhdessä.
Rima on nyt asetettu korkealle ja sen ylittämiseen haaste annettu 
[q]Sand3, 20.6.2010 21:16:
Tänne on siirrytty jo hetki sitten ja on ollut itsetutkiskelun paikka. Mitä tulevaisuudessa mahdollisesti haluaa ja miltä pohjalta lähtee rakentamaan mahdollista seuraava parisuhdetta, vaikka sitä ei nyt tässä kaipaa (syksy kun tulee niin kainalopaikka on varmasti mielessä useammin kuin kerran).
Oon tässä miettinyt sitä et onko väärin laittaa ehtoja sille mitä haluaa? Toki ihminen asettaa ehtoja ulkonäön ja luonteen suhteen, mutta voiko vaatia enemmän ilman, että tulee väärin ymmärretyksi. Esim. koen olevani aika urheilullinen ja menevä, ja siksi haluaisin itselleni myös ihmisen joka lähtisi kanssani ulos kesällä heittelemään frisbeetä, salille tai talvella laskettelemaan. Kaipaan tekemistä päivittäin ja se sellainen sohvaan hautautuminen ei ole mun juttu, okei paitsi silloin kun on todellinen hemppaustarve. Villikko luonteeni takia, tarvitsisin myös henkilön joka osaisi rauhoittaa mua ja sanoa et "hei, mietippä nyt mitä olet tekemässä". Olenko liian vaativa kun luon tällaisia ehtoja itselleni?
[/q]
ei tossa mitään väärää ole, päin vastoin ihan hyvä että teet selkät kriteerit ja noudatat niitä. liian moni ihminen tyytyy nykyään liian vähään ja on siitä syystä onneton. tai sit tämä perus "olenpas tämän ihmisen kanssa vaikka tiedän ettei hän ole se oikea ja odottelen kunnes joku parempi tulee vastaan" setti mikä tuntuu yleistyvän vuosi vuodelta. onko oikeasti niin vaikeeta olla yksin?
toi että koet olevasi menevä ja urheilullinen ja haluat jonkun vastaavan on vain täysin normaalia. et varmaankaan tulisi onnelliseksi minkään sohvaperunan kanssa eikä omaa luonnetta kannata alkaa muokkaamaan vain että löytäisi helpommalla jonkun kenen kanssa olla (toki kompromisseja pitää tehdä mut tajusit varmaan pointin).
rima korkealle äläkä tyydy mihinkään muuhun kuin semmoseen joka tuntuu just oikeelta sulle!
Itsehän en halua aloittaa suhdetta ennen kuin on omatunto kohdillaan. Ei siinä toisen seurassa pääse rentoutumaan jos ei ensin ole tyytyväinen itseensä.
Pietari sen sanos...
Surettaa mahdottomasti kun tapailuviritys kaatuu juuri joulunalla, juuri kun itse on ihan 
ja juuri kun järkyttävän pitkästä aikaa saa halia ja pussailla sydämensä kyllyydestä.
[q]Pinxu, 17.6.2005 13:52:
Saavun taas tälle osastolle auringon saattelemana 
[/q]
Osastolle...
Ahahahahaa... 
Tuli ihan mieleen jokin mielisairaalaosasto tai vastaava, nojoo.. 
[q]MesMeRise, 22.2.2008 13:45:
---
Miltzu, 22.2.2008 13:38:
---
^Petunia, 22.2.2008 13:29:
En nyt ymmärrä, haluuko pojat nykyään olla jonku ihan idari muijan kans jota ne vihaa ihan sikana ja jonka seuras on ihan helvetillistä olla?!
---
Usko pois mulla on joskus ihan samanlainen fiilis... "Sä oot tosi hyvä tyyppi ja mä en halua ottaa sitä riskiä että menetän sut ystävänä jos tästä ei tulekaan mitään" on kans ihan mun lemppari :) Joo, sen jälkeen onkin tosi helppoa olla vaan kavereita. Olisit miettinyt sitä hetken ennen kun tungit kieltä mun kurkkuun viime yönä.
No, jos ihan rehellisiä ollaan niin mä en oo ihan varma että kuulunko mä tänne luukkuun enää. Kai mä niin kauan kuulun kunnes "virallisesti seurustellaan"...
---
Yhtä toimiva on myös, "mä tykkään susta tosi paljon, ja oot tosi ihana ihminen, mut en nyt vaan ole valmis seurustelemaan." 
[/q]
se on se ikuinen mutta. Ihan sama mitä sitä edeltää, kun mutta nollaa ne sanat kuitenki.
[q]Deuce, 7.6.2010 22:02:
En ymmärrä kyl tosiaan miksi olla aivan ehdoton jossain niinkin triviaalissa asiassa kuin musiikki (vaikka se olisikin sinun elämä) tai vaikka pukeutuminen. Tai ehkä se oon vaan minä, mut minusta nyt enemmän kantsis kattoo sitä mitä se ihminen oikeesti on persoonana ja onko se yhtään samalla aaltopituudella tai että jakaako se samoja arvoja edes jossain määrin. Tottakai musiikkimaku kertoo ihmisestä monesti paljon, mutta ei sen minun mielestä pitäisi määrätä defaulttina minkälainen hän on ihmisenä tai voiko hänen kanssaan tulla toimeen. Tietysti joillekkin musiikki voi olla niinkin tärkeää, se vain tuntuu henkilökohtaisesti niin omituiselta.
[/q]
En mä määrittele ihmistä sen mukaan, mitä musiikkia kuuntelee. Ei se vaikuta persoonaan (kai?), mutta kun tässä olikin kyse siitä mitä siinä suhteessa haluaa.. Ja kun on toiveista/haaveista kyse, niin omissa ainakin se mahdollinen kumppani on samanhenkinen kuin minä, myös musiikkimaullisesti.
Todellisessa elämässähän saattaa olla että rakastun palavasti johonkuhun joka paukuttaa heviä tai oopperaa päivittäin, mistä sitä tietää.
[q]ezzy, 7.6.2010 13:06:
---
aada, 7.6.2010 12:59:
---
Vähän sama juttu noiden baarien kanssa. Ei tarvitse tykäkä baarissa soitettavasta musiikista, muttei saa olla sen suhteen niin ehdoton, ettei osaa nauttia illasta lainkaan vain moisen jutun takia.
---
Seura saa olla aika ällistyttävän hyvää, että viitsisin lähteä johonkin onnelaan tai vastaavaan istumaan iltaa ja kiduttaa itseäni...kahvilat tai ruokamestat voittaa kyllä baarit anytime.
[/q]
Mielestäni tuo on vähän liian ehdotonta, tai en välttämättä ainakaan itse jaksaisi katsoa jos toinen alkaisi narisemaan tälläisistä, mielestäni aika pienistä jutuista. Ja toisaalta, olisihan se aika tylsää, jos itse kävisin näkemässä ystäviä tms. tälläisissä paikoissa ja toista ei saisi ikinä mukaan.
Enkä nyt ihan ymmärrä, miten joku Onnela tms. voi olla niin kamala paikka, ettei siellä voi yhden illan verran olla. Ihan tavallisia ihmisiä siellä käy, alkoholitarjoilu pelaa ja musiikkina soi joku tavallinen pop, mitä kuulee muutenkin kaikkialla.
[q]aada, 7.6.2010 20:30:
Enkä nyt ihan ymmärrä, miten joku Onnela tms. voi olla niin kamala paikka, ettei siellä voi yhden illan verran olla.
[/q]
Ei se paikka, vaan ne ihmiset ja ne lukuisat pahoinpitelyt ja uhkailut, mitä siel on yks jos toinenkin joutunut kokemaan. Ainakin stadin entisessä Onnelassa. Yks epävarmojen kääliöiden ja wannabe-kriminaalien tai juoksupoikien jätepuristamo. Ja sama meininki näyttäis olevan myös Flamingossa. Mut oikeesti hyvä vaan, et sellaisia mestoja on, koska muutenhan samat roskat eksyis laatumestoihin :)
En ymmärrä kyl tosiaan miksi olla aivan ehdoton jossain niinkin triviaalissa asiassa kuin musiikki (vaikka se olisikin sinun elämä) tai vaikka pukeutuminen. Tai ehkä se oon vaan minä, mut minusta nyt enemmän kantsis kattoo sitä mitä se ihminen oikeesti on persoonana ja onko se yhtään samalla aaltopituudella tai että jakaako se samoja arvoja edes jossain määrin. Tottakai musiikkimaku kertoo ihmisestä monesti paljon, mutta ei sen minun mielestä pitäisi määrätä defaulttina minkälainen hän on ihmisenä tai voiko hänen kanssaan tulla toimeen. Tietysti joillekkin musiikki voi olla niinkin tärkeää, se vain tuntuu henkilökohtaisesti niin omituiselta.
Pakko kyllä myöntää, että on hieman yksinäinen olo juuri nyt.
Joo, ajatuksistahan se muutos lähtee, mutta myöksin teoista, jotka muuttavat ajatuksia.
Tein eilen listan (:D) mitä haluan muuttaa...eli kyllä selkeä tie on valmis muutoksen alulla! :D No ei vaan, mun pitäisi ehkä olla vähemmän riippuvainen, uskaltaa luottaa enemmän. Viettää ehkä enemmän aikaa yksin ja ottaa vähän etäisyyttä. Sitten parisuhdekin alkaa olla kivempi. :-)
... hmmm tuli vain mieleen et kannattaa kans kertoa, tai edes mainita, kumppanille sit et miks ottaa etäisyyttä *piis**joo*
kyllä.. mä nyt vaihdan puolta, toivottavasti en vain hetkiseksi.. 
[q]tomii, 6.6.2010 14:10:
---
aada, 6.6.2010 08:46:
---
Niin, kaipa se menee noin, jos musiikki näyttelee isoa osaa elämässä. Itselläni taas musiikki ei ole mitenkään kauhean iso juttu ja en hae yhteenkuuluvuuden tunnetta toiseen sitä kautta. Toisaalta, en kyllä itsekään ehkä ymmärtäisi, jos musiikki olisi toiselle todella tärkeä asia ja maku sen suhteen olisi rajoitunut todella suppeaksi.
---
Joo toi on tietty se toinen puoli, että ei kaikkia kiinnosta musiikki mitenkään älyttömästi ja silloin ei myöskään laita noille jutuille pakosti niin paljoa painoarvoa. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin tällaisella musiikkiin painottuneella foorumilla, niin ei todellakaan kaikki ole syvällä musiikissa. Mullakin on kavereita, joita ei juurikaan haittaa mitä baarissa tai radiossa soitetaan, eivätkä kuuntele kotona juuri ollenkaan musiikkia. Meitä on joka junaan. :)
[/q]
Niin, mun mielestä on siis kyllä todella positiivista, jos musiikki kiinnostaa noin ylipäänsä ja maku sen suhteen on hyvä ja laaja. Tarkoitin lähinnä tuolla "ettei se ole niin tärkeä asia" sitä, että jos toista ärsyttää joku tietty musiikkityyli tms. niin sitä ei tarvitse sitten kuunnella, ainakaan jos aiotaan viettää yhdessä aikaa.
Vähän sama juttu noiden baarien kanssa. Ei tarvitse tykäkä baarissa soitettavasta musiikista, muttei saa olla sen suhteen niin ehdoton, ettei osaa nauttia illasta lainkaan vain moisen jutun takia.
[q]Freja, 6.6.2010 21:25:
Niinno, jos molemmille musiikki on tärkeetä niin onhan se ihan kiva esim chillaa sunnuntaina himassa ja kuunnella jotain fiilikseen sopivaa musiikkia.. ilman et se toinen rupee nihkeileen et vittuku paskaa musaa, ei täs pysty ees rentoutuun.
Toki sitä voi chillaa ilmankin musiikkia mut.. :D
Ihan sama onko kyse musiikista tai vaikka elokuvista, jos pitää niitä tärkeänä elämässä niin on se mukavaa jos kumppani tykkää samoista.
Vaikka oonkin musiikin suhteen suht kaikkiruokanen, niin silti edesmenneessä suhteessa alkoi asiat menee siihen, et mul oli oma kone toises huonees ja eksäl toises, molemmat piti ovet kiinni ja luukutti omaa musaansa - eksä death metallia ja mä mitä millonkin, mut en sitä.
Ja onhan se kiva olla toisen kainalossa ja kattoa elokuvaa, kuin se että toinen nököttää sohval ja kattoo elokuvaa, ja toinen pysyy kaukana ku "ei vois vähempää kiinnostaa".
[/q]
Musiikista päästään sitten suoraan näihin muihin asioihin, eli tarviiko olla samat mieltymykset kaikissa asioissa vai osaavatko ihmiset joustaa ja oppia pitämään toista osapuolta mielyttävistä asioista? Ja kuka joustaa ja kuinka paljon olet itse valmis joustamaan kummpanisi vuoksi? Ite kauheana mielyttäjätyyppinä omat asiat jää helposti syrjään ja teen kaiken mitä toinen pyytää ilman juurikaan minkäänlaista vastaansanomista.. eli tossun alla ollaan helposti, ehkä oma heikko luonnekkin on osasyynä tähän asiaan.
[q]sts:
Mielumminin 22v sinkkuilua kuin vitusti paskoi suhteita... itse vaihtaisin kaikki vanhat kohellukset pois...
kilobitti:
vaikka noi tuntuu jälkeenpäin kuinka typeriltä, itse en niitä vaihtaisi pois...jokaisesta olen kumminkin jotain oppinut, joka saattaa auttaa selviämään jos joskus vaikka tapais jonkun merkityksellisen.
[/q]
Olen aivan samaa mieltä; vähintäänkin niistä oppii. Ja kai nyt on jäänyt jotain hyviäkin muistoja niistä suhteista, ei kai kaikki ole voinut olla pelkästään negatiivista? 
Esimerkiksi mun pitkäaikaisin ex on nykyään mun oikein hyvä kaveri. Paremmin meillä näin menee. 
[q]ezzy, 7.6.2010 13:06:
---
aada, 7.6.2010 12:59:
---
Vähän sama juttu noiden baarien kanssa. Ei tarvitse tykäkä baarissa soitettavasta musiikista, muttei saa olla sen suhteen niin ehdoton, ettei osaa nauttia illasta lainkaan vain moisen jutun takia.
---
Seura saa olla aika ällistyttävän hyvää, että viitsisin lähteä johonkin onnelaan tai vastaavaan istumaan iltaa ja kiduttaa itseäni...kahvilat tai ruokamestat voittaa kyllä baarit anytime.
[/q]
Tästä mä olen ihan samaa mieltä. Harmittaa pirusti kun mun läheisin ystävä käy normibaarissa eikä ollenkaan bileissä, eikä siis päästä yhdessä ulkoilemaan.. Tuskin siis ihan heti minkään miehenkään takia moiseen paikkaan eksyisin.
En ole missään vaiheessa edes ajatellu että löytäisin jonkun joka ei kävis ollenkaan bileissä, ihan vaan koska minä käyn ja haluan käydä myös tulevaisuudessa.
Musiikkimaku sit taas saa sisältää melkein mitä vaan, itekkin kuuntelen millon mitäkin, vaikka konemusiikki onkin lähinnä sydäntä.
---
No postasin sille Fiverr-palvelusta ostamani videon, jossa joku neekeri oli tehnyt minusta mainosvideon.
---
:D täh
Siis mitä jospa kerron nyt totuuden. Se nainen oli joku taskalainen sairaahoitaja opiskelija joka yritti tehdä vähän rahaa minun kustannuksella myyden minulle maksullisessa palvelussa video seksi kun olin valokuvani perusteella sen mielestä surullinen. Ihan niin kuin tällaisen päätelmän voi tehdä valokuvanperusteella joka on otettu tahallaan huonolla kameralla oikeasta kulmasta ja oikeassa valoituksessa ja vähän photoshopattu naama virheitä pois. Tottakai tällainen nuori nainen jolla sossun tuet ja opintotuki ei riitä elämiseen alkaa vittuilla jos en suostu sen palveluihin.
Kuulostaa tietyllä tapaa jopa omalta tarinaltani 
Exvaimo päätti hankkia yksinhuoltajuuden ja saikin sen heittämällä oikeudessa tottakai, kun äiti on. Kun vanhempien välit ovat riitaiset (=ex-vaimo haukkui, häiritsi kotirauhaa, uhkaili, kiristi), ei yhteishuoltajuus tullut kyseeseen. Sain tapaamisoikeuden valvottuihin tapaamisiin, joihin ei ole kuin perusteena etten ole saanut harjoitella lasten hoitoa.
Koska tapaamismatka oli niin pitkä, alkoivat lapset kummasti sairastella ja tapaamiset peruuntuivat ja lopulta siirrettiin heidän kotiinsa. Olin suostunut tähän järjestelyyn ihan puhtaasti lasten edun nimissä, jotta ympäristö olisi heille tuttu. Tällöin mahdollisesta tapaamisesta ilmoitettiin korkeintaan 4pv ennen mahdollista aikaa, ota tai jätä.
Viimeisin veto on, että hän hakee minulta tapaamisoikeutta yhä edelleen pois, kunnes lapset täyttävät 12v vuorollaan (ovat kohta 3 ja 2). Perustelee mm ettei lasten etu ole tavata isäänsä, eikä ole etuni tavata heitä, jotta saisin oman elämäni järjestykseen. Oma elämäni on jo järjestyksessä, kunhan vielä kouluun pääsen. Nyt sitten tapellaan oikeudessa kolmatta vuotta.
Luultavimmin en pysty enää parisuhdetta solmimaan, koska en uskalla luottaa ihmisiin tämän jälkeen.
Eihän tuo musiikkimakujen yhteneväsyys ole mitenkä elinehto , mutta kyllä se perkeleesti helpottaa elämää ja vähentää säätämistä...
Itel ton asian kans propleemana ollu yleensä että joko eukko kuuntelee konemusaa, tai sit metallia , mut ei kumpaaki...(Itsellä siis pääsääntöiset genret) Ja sit aina saanu kuunnel joko "ei vittu jaksa tämmöst örinää" , tai "vittu mitä jumputusta"...
Ehkä vittumaisin tilanne oli kyl kun eukko ei lähteny bileisi kun ei tykänny "jumputuksesta"
, mut sitku siel o niitä "puolialastomia eukkoi" (TM) niin ei munka pitäis mennä ilman vahdintaa :D
Kyl bileis tuli silti käytyä mutta sai kyl aina aika yksinkseen keskustel sit viikon sen jälkee, joten tässä musamaun yhteneväisyys olis helpoittanu asioita.
Sama kun taas toisinpäin aikoinaan, halus lähteä johonki keikalle / festareille ja ei eukkoa ei kyl sit kirveelläkää uhaten olis saanu lähtemään mukaan.
Mitä tästä opimme ? Emme muuta kuin että vanha sanonta pitää paikkansa , "Nainen on miltein yhtäturha keksintö kun pillu"