SINKKULUUKKU
[q]Takyon, 11.4.2009 13:26:
Mut entäs sit kun kompromissien tekeminen ja se että pitää aina miettiä tekemisiään toisen elämään sopivaksi alkaa pidemmän päälle ahdistamaan mut kuitenki on aivan perhanan kova pariutumisvietti ja läheisyyden kaipuu? 
[/q]
Mä en niin pahasti ees usko kompromisseihin, jos on oikea kumppani. Toki niitä "kompromissejakin" tulee tehtyä, mutta ei hampaita kiristäen - got the point?
Jokaisen omassa elämässä pitäisi aina ensimmäisenä tulla henkilö itse, sitten vasta muut.
Se, että "pitää miettiä" omat tekemisensä, kuulostaa heti jo niin negatiiviselta.
Voi että kun mun on vaikea selittää, en oikeen kunnolla löydä sanoja, mutta umm.... jos toisen kanssa tahtoo olla, löytyy myös se tahto elää yhdessä.
Kyllä sitä aikaa toisen kanssa löytyy, jos tahtoo. Se, miten pääset ahdistuksestasi eroon, on sun itse mietittävä - johtuuko se siitä, että haluat olla jonkun kanssa vain siitä läheisyyden kaipuusta, vai ootko oikeasti kiinnostunut myös ihmisestä hänen kaikkine menoineen ja luonteenpiirteineen? Tunnetko olosi jotenkin ahdistuneeksi jos et omasta mielestäsi saa aikaa toisen kanssa tarpeeksi?
Mä en tuohon ahdistukseen oikeen osaa sanoa, koska se ei mulle seukatessa (okei, kerran oon seukannut noin 3,5 vuotta) iskenyt ainakaan tuon omien ja toisen menojen suhteen. Olin jopa hirmu kiinnostunut menemään toisen menoihin mukaan, kun hän sitä itse pyysi - tai sitten jos en mennyt (en häntä toki kaikkialle seurannut), niin silloin otin sen oman aikani, mitä milloinkin tehden. Kaikki vaan meni niin luonnollisesti ja molempien luonteille sopivasti.
Mua jäi vähä mietityttään toi, kun sanottiin että eron jälkeen joutuu ystävätkin katsomaan uusiksi. Hm? Juu kyllähän ne vanhat ystävät siellä on ja pysyy, mutta henkkoht itelläni aina ne parisuhteen aikana sidotut ystävyydet pysyy silti eron jälkeenkin. Ok, oonhan mä melkein parhaimpia ystäviä eksäni kanssa nytkin, mutta jotenkin vaan.. En mä tiiä. Mä nään sen outona, et jos eroo ni pitäis niihin ystäviinkin katkaista välit (eri asiahan voi olla riitaisassa erossa, joka on mulle tuntematon käsite).
Käyn yhä eksäni kautta kavereiksi tulleiden kanssa kahvilla, ja joidenkin kanssa olen jopa paremmissa väleissä kuin mitä eksäni on heidän kanssa.
Kummasti myös ystävieni eksien kanssa olen väleissä. Vaikka heillä menee välit poikki, mä en nää sitä silleen, et mun ja ystäväni eksän tulisi katkaista välit.
Esimerkkinä yksi tapaus vuosien takaa, jossa ystävälläni meni ikävästi poikki hänen monen vuoden suhteensa - edelleen olen miehen kanssa yhteyksissä; messengerissä vaihdellaan kuulumisia ja keskustellaan niitä näitä jne, niinkuin kaverit tekevät.
Tämä oli vain yksi tapaus, vaikka niitä on monia. En vain osaa ajatella niin, että välit pitäisi katkaista kaikkiin eron myötä.
huomautan nyt siis vielä, että itselläni ei vain ole kokemusta riitaisasta erosta, joten henkkoht siinä voi olla pieni syy, mutta vaikka ystäväni ovat eronneet riitaisasti, se on heidän asiansa. Vaikken nyt hengaakaan kaikkien kavereiden eksien kanssa, niin kuitenkin kadulla vastaan tullessa moikkaamme ja saatamme vaihtaa pari sanaa. Tämä siis niiden kohdalla, keiden kanssa en ikinä mikään isompi ystävä ollutkaan.
[size=8]Aamu on ehkä sinänsä huonoa aikaa kirjottaa tänne, musta nimittäin tuntuu että mun sormet kirjoitti erittäin sekavan tekstin. Toivottavasti ees joku edes sitten tajus mun pointin.[/size]
[q]ezzy, 31.10.2009 13:48:
Toki se on stressaavampaa (riippuu tietty työstäkin), mutta en mä nyt siltikään näkis, että se estäis seurustelua. Mut henkilökohtaisia juttujahan nämä ovat. Aika rajoittavaa vaan jättää seurustelematta duunin takia.
Itsellä tosiaan hajoo pää aika nopsaan, jos pitää olla 247 yhdessä about kenen tahansa kanssa. Oma tila ja aika on vaan ihan elintärkeetä vaikka sillä ajalla ei mitään järkevää varsinaisesti tekiskään, pelkkä musan kuuntelu yksin on jo terapeuttista.
[/q]
Joo en mäkään kyl jättäis oikeen tyypin eteen tullessa seukkailua sillä syyllä :D
Mut esim equ jonka muistan aina valittavan päänsä hajoamisesta tuon duuninsa takia (enkä oikeestaan mitään muuta), niin jotenkin ymmärrän että ei sillon kyl kannata mitään tyttöystävää miettimään. Toisaalta taas, jos siel duunis koko ajan onkin niin ei siinä kyl ketään uutta tuu tavattuakaan, ellei si duunipaikalta (joka ei sinänsä oo kyl mikään hyvä vaihtoehto).
Ja joo, henkkoht juttuja, kaikilla ei riitä energiaa töiden lisäks sitten sitä suhdetta pitää yllä, joka on kyl aika surullistakin. Mut siks mä kyl oikeestaan lopetinkin vuorotyöni, koska pää hajos. Ja yks niistä syistä oli et saisin taas ystäväni ja menetetyn parisuhteeni takasin. No, kaikkea ei voi saada paremmaksi mutta silloin sitä ei ole tarkoitettukaan. Mut oon mä silti aika ilonen nyt kun ei oo vuorotyötä, että mulla on sentäs niitä ystäviä nyt :)
Tulipa taas vähä tyhjä ja turha viesti, mut joo, ymmärrän kyl ezzy sun pointin paremmin ku hyvin.
[q]aada, 21.12.2009 21:38:
Oletko muuten varma, ettei ne ihmiset ole ollut sulle rehellisiä (eli tiesi alusta alkaen, ettei se johda mihinkään) vai tuliko niille jotain muuta, esim. itseen liittyvää? Ainakin itselläni on käynyt niin, että olen ollut jonkun kanssa ihan tosissani, mutta en kuitenkaan itseni takia ole sillä hetkellä voinut jatkaa juttua. Tästä sitten toiselle on saattanut jäädä käsitys, etten ole ollut rehellinen tai että olen vain käyttänyt häntä hyväkseni.
[/q]
No en oikeestaan tiiä, kun se tässä just koomisinta onkin - ei sanota mitään. Mykkäkoulu / yhteydenpidon loppuminen / välttely. Sit pitäis aatella ettei itessä oo mitään vikaa?
Kai tapaan aina ne urpot, jotka ei vaan siis osaa sanoa mitään, ja luulee että on jotenkin helpompaa vaan jättää sanomatta? Aatella, et kyl se tosta unohtaa, kunhan tarpeeks kauan on hiljaa?
Mut todellisuudessa se just jättäny ne arvet. Jos toinen ei osaa edes sanoa mitään syytä miksi ei jutustamme tullutkaan mitään, tai ei vastaa enää edes "mitä kuuluu"-viesteihin, niin kyllähän sitä jää vaan miettimään, että jotain täytyy itsessä olla vikana, ettei toinen uskalla edes sanoa syytä..
Ikinä kun en ole myöskään kuullut niitä legendaarisia sanoja "se ei oo sussa, vaan mussa".
Auts? 
[q]ezzy, 22.2.2010 14:49:
---
Säty, 18.2.2010 20:47:
koht 1,5v sinkkuna. WOW! Olen nirso ja se on hyvä. Hyviä ja huonoja hetkiä on. Mutta sellaista tää on.
---
Nirsoudella säästää mielenterveyttään pitkällä tähtäimellä :)
[/q]
True. Plus talouttaan ja mitä kaikkea muuta (juu tiedän että vakiintuvan parisuhteen myötä saattaa tulla lapset ja asuntolainat jotka vie rahaa paljon, mutta meinaankin tässä näitä turhia seukkaussuhteita).
itekin oon suht ronkeli enkä nää sitä mistään suunnasta pahana. Juu kylhän se on aiheuttanut mm. hellyydenkaipuuta (joskus aika pahaakin sellaista) mutta ite en nää "huvikseen seukkailussa" mitään järkeä. Toki jotkut tykkää deittailla koko ajan ja pitää jonkinlaista suhdetta yllä, mut itellä on aika paljon kriteerejä mitkä miehen täytyy täyttää että ansaitsisi mun ihastuksen ja sitä myötä huomion.
[q]pululu, 25.2.2010 10:42:
Niin onko joku menossa (oikeasti) tuonne sinkkuhuutokauppaan? Ei sinne kyllä yksinkään uskalla mennä 
[/q]
Mä oon ainakin menos paikan päälle! o/
[q]Cloud, 24.2.2010 15:48:
---
ezzy, 24.2.2010 12:31:
No toiset tykkää mennä tuota tietä, itse en. Vituttaa ton tyylinen hyväksikäyttö/läpinäkyvyys :)
---
Nii en mäkään. Kyllähän se tasa-arvon nimissä on niin, että chiksit maksaa ja minä naatiskelen :)
Tasa-arvo kunniaan ja niinpäin pois......
[/q]
Öh? Kuka on missää maininnu et se menis noin?
Vai oliks toi vaa säälittävä provo/sarkasmi?
[q]kinderi, 25.2.2010 14:33:
(Paitsi että mä en lähde kenenkään kanssa syömään näiden mun ruokavammojen takia x) )
[/q]
Hihi, mäkin tykkään enemmän siitä et ravintolan sijaan tekee yhessä ruokaa tai mies kokkaa tai mä kokkaan ^___^ Miehen pitää osata kokata! Se on kriteeri mistä en vaan tingi.
[q]aada, 24.2.2010 20:18:
Niin ei se hyväntekeväisyys olekaan kauhea juttu, vaan se millä se saadaan tässä aikaan. Mielestäni tämä on jotenkin nöyryyttävää ja alentavaa, tulee mieleen lähinnä jotkut karjamarkkinat.
[/q]
Ja ketä tässä nöyryytetään jos ihmiset itse tuonne saavat ilmoittaa itsensä huutokaupattavaksi? Vapaaehtoisesti? Ettei ketään pakoteta?
[q]aada, 24.2.2010 20:39:
---
Freja, 24.2.2010 20:28:
---
aada, 24.2.2010 20:18:
Niin ei se hyväntekeväisyys olekaan kauhea juttu, vaan se millä se saadaan tässä aikaan. Mielestäni tämä on jotenkin nöyryyttävää ja alentavaa, tulee mieleen lähinnä jotkut karjamarkkinat.
---
Ja ketä tässä nöyryytetään jos ihmiset itse tuonne saavat ilmoittaa itsensä huutokaupattavaksi? Vapaaehtoisesti? Ettei ketään pakoteta?
---
En tarkoittanutkaan sitä noin. Toki juttu perustuu vapaaehtoisuuteen ja monet voivat pitää sitä hauskana ideana, eli he eivät koe juttua nöyryyttävänä millää tavalla. Omasta mielestäni kuitenkin koko kuvio on nöyryyttävä ja tunnen lähinnä jonkinlaista myötähäpeää niitä kohtaan, jotka itsensä tuollaiselle alistavat.
[/q]
Ookoo.
[q]aada, 24.2.2010 23:16:
Mielestäni tuo huutokauppa on liian suora ja läpinäkyvä ja sen vuoksi nöyryyttävä.
[/q]
Mutta kun *lyö päätä seinään* siinä ei missään sanota että HUUTOKAUPPAA TÄSTÄ ITSELLESI PANO. Siinä nimenomaan painotetaan hyväntekeväisyyttä, hauskaa seuraa baari-illaksi (pois normeista että sen seuran pitäisi aina olla tuttua kenen kanssa se vietetään), ja että _Se ei ole vain sinkuille tarkoitettu_. Miksi et nyt ymmärrä, että tässä on kyse hyväntekeväisyydestä; ihmiset keräävät rahaa hyvään tarkoitukseen jossa on mahdollisuus myös käydä hyvä tuuri ja tutustuakin vallan mukavaan ihmiseen ja saada uuden ystävän.
[q]Tiedän, että lahjojen ostelu ja tarjoilu on pohjimmiltaan itsensä myymistä, sen takiahan siitä vitsailenkin. Maailma kuitenkin toimii tiettyjen tapojen ja konventioiden mukaan ja mielestäni paras on sopeutua siihen ja pyrkiä toimimaan tässä ympäristössä itselleen edullisella tavalla.[/q]
Huom, sinun maailmasi toimii näin. Mutta ei nykymaailma. Esimerkiksi juuri Suomessa tämä kulttuuri on sellainen, että täältä ei montaa miestä löydy joka ilman napinoita ja nupinoita, pelkästä hyvästä tahdosta, ostaisi naiselle koruja, kukkia ja suklaarasioita ja tarjoaisi kaiken naiselle tämän itse käyttämättä hupiin yhtään rahaa.
Itseni mielestä tällaisen käytöksen olettaminen on nöyryyttävää miehiä kohtaan. Onhan se kiva että nainen "tuntee arvonsa" mutta.. Show some respect, woman! Minä tunnen oloni ennenkaikkea epämukavaksi jos joutuisin olettamaan että mies maksaisi kaiken. En halua vaikuttaa siivelläeläjältä, vaan näyttää että pärjään omillani ja minulla on varaa ja uskallusta esim tarjota miehelle toinen kierros, jos hän on tarjonnut ensimmäisen.
Hieman minun ajatusmaailmaani tässä, ole hyvä.
[q]Cloud, 25.2.2010 22:36:
Pliide elä nosta itseäsi jalustalle ja kuvittele tietäväsi asioista enemmän kuin muut sillä näinhän ei asian laita ole. Enkä minä vänkännyt. Kunhan kysyin mielenkiinnosta ihmisten näkemyksiä tästä asiasta. Ja ei minullakaan ole aikomusta tästä asiasta kanssasi tämän enempää keskustella kun ei siitä kumpikaan mitään hyödy ellet välttämättä tietysti halua.. mutta jotenkin tuohonkaan en usko.
[/q]
Mielestäni on vain turha vetää kihlasormuksia mukaan tähän "huorauskeskusteluun", koska se on ihan eri asia.
Miten olen sitten mielestäsi nostanut itseni jalustalle? Haluaisin myös, että osoittaisit sen että missä vaiheessa minä olen sanonut että aadan toiminta on huoraamista. Missään vaiheessa en ole niin sanonut, vaan yrittänyt vänkää tuosta hyväntekeväisyystapahtumasta. Myöhemmin toin esille oman näkemykseni ja tykästymiseni lahjojen osteluun liittyen.
Kirjoitit tuolla aikasemmin "btw. miksi täällä yhtä äkkiä kaikki onkin kalliita lahjoja "kultaa ja timantteja" kun alunperin se huoraaminen oli jo sen illallisen vastaan ottaminen toiselta.." -- kun minä en ole missään vaiheessa yhdistänyt juttujani siihen, vaan kertonut (kuten jo yllä mainitsin) omat mielikuvani parisuhteessa lahjojen ostosta.
[q]aada, 27.2.2010 19:17:
Ja on löytynyt jo, useampikin itseasiassa. En vain ole halunnut heidän kanssaan mitään sen enempää.
[/q]
Kuin heidän rahat ja lahjat?
[q]thomas, 5.4.2009 23:01:
---
Meke, 5.4.2009 22:30:
Dodiin...Piti mennä treffeille ensi viikolla mutta treffit peruuntui kun nainen oli alkanut tapaileen jo jotain muuta kiinnostavampaa. Olikohan tämä toka kerta tänä vuonna kun käy näin.
Onneksi olen jo humalassa ettei tarvi alkaa ryyppään vitutukseen
---
naiset...
[/q]
Äläs nyt yhtään ku o tollasia miehiäkin! :D
[q]Lyylikki, 22.9.2009 12:45:
nainen on parhaimmillaan siinä 25-35 vuotiaana. 
[/q]
AAMEN! Ihanaa, vihdoinkin voin iloita kun joku muukin sanoi noin, ei tarvi enää ressata että oisin vanhentunut enkä olis enää himoittava kun oon lähempänä kolmee- kuin kahtakymmentä :D
Hmm, nyt täytyy kyl myöntää et vähän pelottaa tää tuleva syksy, ei oo sitä kainaloo missä olisi turvassa ja levollinen, mihin voisi nukahtaa, missä tuntisi olonsa onnelliseksi niinä pimeinäkin iltoina.
Apua. :/ Tää syksy tuli vähä liia äkkiä.
[q]aada, 21.12.2009 19:45:
Olisiko ihan väärin ja ihan tyhmää tutustua ihmiseen, käydä treffeillä, nukkua yhdessä, harrastaa seksiä tms. jos ei oikeasti näe mitään yhteistä tulevaisuutta?
[/q]
Ei todellakaan. Sua aikasemminkin jo quottasin, josta kyllä kävi jo ilmi mun mielipide.
Noin ei saa tehdä toiselle! Ei vaan saa!
Rupee ihan surettaan kun tällasia ihmisiä kuitenkin on Tuun surulliseksi, muistuttaa liikaa omista epäonnistumisista ihastumisieni saralla.
[q]ezzy, 1.12.2009 15:49:
suurin osa tekee duunia eri osastoilla. mut matkat menee yhdessä :)
[/q]
Mul onki kokemusta siitä et toinen on muutaman metrin päässä :D Ja sitä en suosittele kenellekään :D
Edit siis joo, ois voinu ehkä jo alkupostaukseen laittaa et eihä siin mitään et jos toiset o eri osastoil jne, mut just toi koko ajan toisen kuuleminen ja näkeminen.. Puuhh! :D
Onni, mä oon samaa mieltä. Yks mies tänne kiitos nyt heti!
[q]aada, 16.12.2009 22:19:
Mielestäni itseään ja valintojaan voi pohtia myös muuten kuin ihmissuhteiden tai parisuhteen kautta. Ja en kyllä välttämättä halua jatkuvasti kyseenalaistaa huvin vuoksi itseäni ja valintojani - aika rankkaa joka päiväisen elämän kannalta. Ei elämää mielestäni kannata huvin vuoksi tehdä turhan vaikeaksi, se kun on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.
[/q]
Herrajumala, eihän sitä kyseenalaistamista minkään huvin vuoksi tehdä, vaan siksi että kasvetaan ihmisinä ja sopeudutaan paremmin ympäröivään maailmaan (ja loppuviimeks pysäytetään karman pyörä, katkaistaan jälleensyntymien loputon ketju ja päästään lopulliseen nirvanaan).
Ihannoinniiku silt varalta ettet tienny, sä et ikävä kyllä suinkaan ole täydellinen (koska säkin olet vain, niin, ihminen). Jos haluaa tätä asiantilaa korjata, on välillä ihan hyvä aina silloin tällöin miettiä et olikohan ne omat valinnat ihan kaikissa suhteissa okei, ja olisko mahdollista että maailmassa olis muitakin tapoja olla ja elää kuin se oma pieni kupla jonka on itselleen rakentanut.
Toisaalta sit taas, jos ei halua korjata sitä niin ei tietenkään oo mikään pakko, mut onko sekään nii fiksuu.