SINKKULUUKKU
Itse taas haluan tutustua eritavalla ajatteleviin ihmisiin, se on nimenomaan sitä että antaa toisille tilaa ajatella miten ajattelevat. Toki kukin tavallaan, jos tuntuu hankalalta tulla toimeen eri ajatusmaailman omaavien ihmisten kanssa niin turha on sitä yrittääkään :) En itse osaa vaan luokitella ajattelutapoja oikeisiin tai vääriin, en usko mihinkään absoluuttiseen totuuteen missään asiassa.
Mutta jos ajatukset ovat jo valmiiksi vastenmielisiä, onko mitään intoa tutustua? Hankala kuvitella, että koskaan voisin täysin olla oma itseni innokkaan poliitikon tai hevarin kanssa. Jotkut asiat ei vaan kiinnosta, edes sillä tavalla, että niihin jaksaisi tutustua ollenkaan. Tapasin kesän lopulla tosin japanilaistytön, jonka pienellä avustuksella innostuin Japanin kulttuurista ja animesta etc. Mutta se oli vain siksi, koska suhtauduin jo valmiiksi "japanisyöpään" neutraalisti.
<e> Typot
---
cut
---
Mutta jos ajatukset ovat jo valmiiksi vastenmielisiä, onko mitään intoa tutustua? Hankala kuvitella, että koskaan voisin täysin olla oma itseni innokkaan poliitikon tai hevarin kanssa. Jotkut asiat ei vaan kiinnosta, edes sillä tavalla, että niihin jaksaisi tutustua ollenkaan. Tapasin kesän lopulla tosin japanilaistytön, jonka pienellä avustuksella innostuin Japanin kulttuurista ja animesta etc. Mutta se oli vain siksi, koska suhtauduin jo valmiiksi "japanisyöpään" neutraalisti.
<e> Typot
pointti oli se että minua ei haittaa se että joku ajattelee eri tavalla. en näe omaa ajatustapaani absoluuttisen oikeana, enkä toistenkaan. Toki jos toista ihmistä haittaa se että en ajattele samalla tavalla ja kokee hillitöntä tarvetta käännyttää minua niin sitten hommasta ei tule mitään.
---
Kumppanin metsästyksestä...
Kun hakemalla haemme itsellemme kumppania, sitä "toista puolikasta" jotta tuntisimme olevamme kokonaisia, haemme yleensä egon määrittelemien ja hyväksymien piirteiden mukaista ihmistä, ja usein nämä hakukriteerit ovat suoraan sanottuna aika mahdottomia.
---
Ps. Voisko joku kertoa mulle, että mikä toi ego on? Sillai että tämmönen vähän tyhmempikin ihminen tajuaa..
Kuten aada tuossa jo mainitsikin, kyllä joillain ihmisillä on tiukkojakin kriteereitä valintaa tehdessä :)
Ja toisin kuin aurinkoneiti sanoi, en itse käyttäessäni sanaa Ego tarkoita hänen mainitsemaa versiota (Ego = aikuinen) tuosta käsitteestä.
Käsitteellä Ego tarkoitan yksinkertaisesti tietoista mieltä. Sitä ajatuksia tuottavaa, sinua pääsi sisällä joko kannustavaa tai tuomitsevaa sekä asioita murehtivaa mieltämme (näin muutaman esimerkin antaakseni). :)
---
Joo, en mäkään ketään käännyttämään ala. Kukin saa olla sitä mieltä mitä on. En silti halua itse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat tietyistä asioista mielestäni väärin tai liian eri tavalla.
Oothan sä tavallaan tekemisissä siveydenkin kanssa, vaikka teidän ajatuksilla vaikuttaa olevan aika vähän yhtymäkohtia, ja ihan hedelmällisen oloisia keskusteluitakin ootte aikojen saatossa käyneet.
Vai menikö multa nyt jotain ohi? Onko sulle "tekemisissä oleminen" vain irl tekemisissä olemista?
Eikähän toisten mielipiteisiin ja ajatuksiin vaikuttamisen tarvitse olla käännytystyötä, mutta jos et kerro vääräoppisille mitä mieltä itse olet, he pienemmällä todennäköisyydellä päätyvät kyseenalaistamaan väärät mielipiteensä ja mahdollisesti oikaisemaan niitä.
Mutta ehkä tällaiset utilitaristiset näkemykset ovat niitä mistä ollaan eri mieltä? Oonko väärässä jos must pieni kyseenalaistaminen on harvoin pahasta (vaikka saattaakin ajoittain syödä jonkin verran aikaa)?
pointti oli se että minua ei haittaa se että joku ajattelee eri tavalla. en näe omaa ajatustapaani absoluuttisen oikeana, enkä toistenkaan. Toki jos toista ihmistä haittaa se että en ajattele samalla tavalla ja kokee hillitöntä tarvetta käännyttää minua niin sitten hommasta ei tule mitään.
Tuskin tostakaan saa absoluuttia.
Niin. :)
---
Mutta jos ajatukset ovat jo valmiiksi vastenmielisiä, onko mitään intoa tutustua? Hankala kuvitella, että koskaan voisin täysin olla oma itseni innokkaan poliitikon tai hevarin kanssa. Jotkut asiat ei vaan kiinnosta, edes sillä tavalla, että niihin jaksaisi tutustua ollenkaan. Tapasin kesän lopulla tosin japanilaistytön, jonka pienellä avustuksella innostuin Japanin kulttuurista ja animesta etc. Mutta se oli vain siksi, koska suhtauduin jo valmiiksi "japanisyöpään" neutraalisti.
<e> Typot
Heh @ "innokas poliitikko tai hevari"
En ole itsekään erityisen innostunut politiikasta ja vielä vähemmän hevistä, mutta en näe mitään syytä alkaa boikotoimaan ketään siksi että hän on innostunut jostain mistä en itse niinkään välitä. Ne tuskin kuitenkaan ovat ainoita asioita, joilla kukaan elämäänsä täyttää, tai ainoita puolia ko. ihmisessä. Ja jos jonkin yhden kiinnostuksen kohteen vuoksi tyrmäät koko tyypin, et ehkä saa ikinä tietää mitä muita hienoja kiinnostuksen kohteita tai ominaisuuksia hänellä on. Eihän kaikesta tarvitse käydä syväluotaavia keskusteluita, jos tuntuu siltä että näkemykset tai kiinnostukset aiheeseen liittyen on vain liian kaukana toisistaan. Mutta että ei voisi olla oma itsensä seurassa, jota kiinnostaa eri asiat.. Miksi?
Toinen juttu on se, että jos pysyy tiiviisti omassa kuplassaan, ei niin herkästi tule vastaan uusia jänniä asioita. Jos joskus päätyisin juttelemaan enemmän jonkun politiikasta kovasti innostuneen kanssa, saattaisin huomata, että sehän on itse asiasssa tosi mielenkiintosta ja kivaa! Mutta jos annan heti kättä naamaan, kun joku sanoo 'politiikka', en koskaan tiedä.
---
pointti oli se että minua ei haittaa se että joku ajattelee eri tavalla. en näe omaa ajatustapaani absoluuttisen oikeana, enkä toistenkaan. Toki jos toista ihmistä haittaa se että en ajattele samalla tavalla ja kokee hillitöntä tarvetta käännyttää minua niin sitten hommasta ei tule mitään.
---
Tuskin tostakaan saa absoluuttia.
Eikä tarviikkaan
Tos on kans hyviä vinkkejä. Ei tosin ihan helppoja, mut elämä on.
http://www.wosco.org/books/Philosophy/The_Existentialism_of_Jean_Paul_Sartre.pdf
(Psst. Ehkä vähän turhan halpa, mut elämä on.)
The existentialism of Jean-Paul Sartre is an account of the way that we
humans exist, in contrast to the ways in which such things as chairs and
tables, fl owers and trees, rocks and planets, and cats and dogs exist. It aims
to elaborate the central structures of our lives, around which all the things
that we do are built. This topic is interesting in its own right and Sartre’s
consideration of it is among the most thorough and systematic available.
But there is more reason than this to study it. For answering the question of
exactly what we are is also central to addressing some of the pressing issues
that we all face. This is what motivated Sartre. He intended his philosophy
to be much more than an abstract theory to be studied in libraries. He
wrote about it in the popular press and illustrated it in his fi ction because
he saw the questions of how we should treat one another, how we should
organise our societies, and how we should each think about our own plans
and hopes and dreams as simply unanswerable unless we consider them
within the framework of a theory of human existence and as receiving only
disastrously wrong answers when the framework itself is wrong.
..Siis voi se toki olla toisinkin päin, muttei tarvii.
---
Joo, ajatuksistahan se muutos lähtee, mutta myöksin teoista, jotka muuttavat ajatuksia.
Tein eilen listan (:D) mitä haluan muuttaa...eli kyllä selkeä tie on valmis muutoksen alulla! :D No ei vaan, mun pitäisi ehkä olla vähemmän riippuvainen, uskaltaa luottaa enemmän. Viettää ehkä enemmän aikaa yksin ja ottaa vähän etäisyyttä. Sitten parisuhdekin alkaa olla kivempi. :-)
---
... hmmm tuli vain mieleen et kannattaa kans kertoa, tai edes mainita, kumppanille sit et miks ottaa etäisyyttä *piis**joo*
Hyvä vinkki! ;-) Kiitos siitä.
Sinkkuilu on kivaa kunhan hali- ja seksikumppaneita on. Ei välttämättä tarvitse olla kuin yksi jonka kanssa homma toimii, mutta kunhan niitä on :)
Aika jännä, mun mielestäni sinkkuilu on kivaa silloin kun on ystäviä joiden kanssa puuhata kaikkea arkipäiväistä, keskustella diippejä, peilata kokemuksiaan ja ajatuksiaan jne jne.
Niin me ollaan erilaisia. :)
Mutta tuosta sun viestistä tulikin uus korkealentoinen ajatus ja siitä retorinen kysymys. Meinaatkos, että sitten jonkun muun pariutumisonni, tavoitteet, tahi metodit olis jonkun toisen cup of tea tällä foorumilla jotenkin erityisesti? Kun kerran Aada ei ole sun cup of tea niin onko täällä sitten joku muu joka on? Mua jopa alko kiinnostamaan, että kukas se voisi olla ja miltä lähtökohdilta.
Ihana kysymys, en malta odottaa vastausta. ^_^
---
Totta, tarkoitin lähinnä seurustelua tälläisen henkilön kanssa. En ainakaan minä hirveästi pitäisi siitä, etten voisi jakaa musiikin aarrearkkuani hänen kanssaan tai nauttia reiveistä yhdessä. Ei se minua tietysti haittaa jos joku tykkää ehdottomasti P.Räsäsestä, se on ihan ok, mutta se tuskin ilmeneekään joka päivä. Sen sijaan hevarilla tai poliitikolla tämä tulisi selväksi varmasti lähes päivittäin. "Arvaa mitä Niinistö teki?!" "Kuuntele tää, niin kovaa mättöö"
Makuasioista kuten musiikista on mun mielestä turha stressata ja tiukentaa kriteereitä, ne kun menevät useimmilla jo muutenkin varsin tiukalle elämänkatsomuksesta, arvoista, keskinäisistä kemioista ja sen semmosista. Harvat ihmiset ovat esim. musiikin suhteen niin yksiulotteisia, että kuuntelisivat ainoastaan heviä, ja että yhdessä ollessaankin pitäis hevin koko ajan pauhata taustalla.
On helpompi hengittää kun toiselle ihmiselle ja itselleen ei aseta sellaisia paineita että toisen on oltava mukana kaikilla elämän osa-alueilla ja että kaiken pitäisi olla yhteensopivaa 24/7 - jos tyttöystävä ei käy reiveissä, niin reiveissä voi käydä sit kavereiden kanssa ja tyttöystävän kanssa tehdä jotain muuta. :)
Takyon, eihän sitä tiedä. Tai minä tiedän.
Ihan mielenkiinnosta on pakko tälläinenkin kuriositeetti sanoa, että ->
Aada joka tuntuu olevan hyvinkin "erilainen" nuori tällä foorumilla monienkin mielestä on kuitenkin tapoinensa se jolla se parisuhde löytyy ja on.
Ja moni muu joka Aadan tapoja ajatellen nostaa karvansa pystyyn ei kuitenkaan tunnu suhdetta "saavan/löytävän/pysyvän"
Onhan siinä jotain kuriositeettia kun sen asian näin asettelee..
Ihan tuli vain yks kaks näin mieleen tälläinenkin.
Pakko vielä sanoa tähän liittyen, että mulla on sellainen tietty rytmi, missä teen asiat ja tapa, jolla käyttädyn kun haluan seurustella.
Montako kertaa sä sitten olet käynyt tän prosessin läpi, että tällainen rytmi on päässyt syntymään?
Miettiessäni kysymystäsi "Miten toimitte, jos olette kiiinnostuineita seurustelemaan jonkun kanssa?" tajusin, että en voi kyllä väittää yli kymmeneen vuoteen ajatelleeni vastaan tulevia ihmisiä potentiaalisina seurustelu- tai elämänkumppaneina. Elämässä jo valmiiksi muista syistä olleet ihmiset ovat kyllä välillä päässeet lipumaan jotakuinkin seurustelusuhdetta vastaavaan asemaan mun elämässäni, mutta se ei ole missään vaiheessa tapahtunut mitenkään tarkoitushakuisesti.
Olen myös yllättäen muuttunut tässä vuosien varrella sen verran, että noita yli kymmenen vuotta sitten elettyjä aikoja on ihan turha miettiä, joten täytyy van yksinkertaisesti todeta, että jos mä jostain syystä haluaisin tänään alkaa seurustelusuhteen kaltaiseen suhteeseen ja löytäisin sellaisen ihmisen, jonka kanssa haluaisin tämän unelmani potentiaalisesti täyttää niin ei mulla kyllä todellakaan siihen mitään rytmiä tai kaavaa olisi.
Jollain tasolla tällainen prosessiajattelu kyllä kuitenkin kiehtoo pientä järjestelmäarkkitehtiä sisälläni. Tällä hetkellä prosessini potentiaalisten seurustelukumppanien ilmaantumiseen reagoimisesta seuraa pääosin seuraavaa kaavaa:
1. Hylkää lähestymisyritys.
Teoriassa uskon kuitenkin siihen, että jonkinlainen seurustelusuhteen kaltainen ihmissuhde voisi sopia elämääni kunhan se täyttäisi tietyn määrän kriteereitä. Epäilen kyllä suuresti, että nämä kriteerit olisivat tässä elämäntilanteessa siinä määrin tiukat, että todennäköisyys niiden täyttävien yksilöiden löytymiselle olisi harvinaisen alhainen - mutta ei siitä varmaan haittaakaan olisi että niitä vähän hahmottelisi ja lisäisi kaavaan seuraavan kompleksisuusasteen:
1. Arvioi nopeasti täyttääkö lähestyvä ihminen vähintään 90% asetetuista kriteereistä.
2. Mikäli täyttää, ala sitten miettimään miten haluat asiaa lähestyä. Mikäli ei, hylkää lähestymisyritys.
Jos kaavan suorittaminen olisi nopeata niin tämä avaisi mahdollisuuden myös sille, että lähtisi systemaattisesti lisäämään syötteiden määrää esimerkiksi deittipalveluiden kautta.
Mulla on kuitenkin edelleen se Tamperelaisen tytön metsästämiseen tarkoitettu deitti-ilmoituskin pitkälti draftivaiheessa, joten tuskin tämänkään kokeilun etenemisen suhteen kannattaa alkaa hengitystänsä pidättelemään ;)
Tokihan voisin myös esimerkiksi yrittää outsourcata näiden kriteerien laadintaa.. Eli ne kaksi ihmistä, jotka jaksoivat lukea tämänkin kilometriviesti loppuun saakka säälistä minua kohtaan voisivat olla ihania ja listata muutamia ehdotuksia kriteereiksi, joita potentiaalisen tulevaisuuden kumppanini tulisi täyttää! Kiitos! Rakastan teitä! <3 :D
Mä en oikeestaan odota kumppanilta mitään muuta kuin kavereiltakaan. Odotan ehkä sitä vain enemmän.
Ja kai siinä on jonkinlainen lupaus siitä olemassa, että on toiselle se tärkein(tai polyssa yks tärkeimmistä) jota ajatellaan ensin.
Tavallaan siis nään seurustelun enemmänkin elämänkumppanuutena ja omanlaisenaan parhaana ystävänä.
Kaikkea sitä mitä teen suhteessa voin tehdä myös ystävien kanssa ja toistepäin.
Niin ja siis muita parhaita ystäviäkin voi olla ja nekin ovat elämänkumppaneita, mutta rakkauden tyyppi vaikuttaa ehkä jotenkin siihen myös.
Mun suhdekäsitykset toi edellisessä suhteessa suuria ongelmia, kun hän halusi perinteisemmän suhdemuodon, eikä oikein osannut keskustella tai tehdä komptomisseja tilanteen suhteen sillälailla, että molemmat oltaisiin voitu olla onnellisia siinä.
Myös mun seksuaalisuuden "moraalittomuus" nousi siinä esille, kun en yksinkertaisesti nähnyt mitään pointtia sen käsityksille siitä, että seksi on ja kuuluu vain meidän välille(olin kuitenkin monogaminen sen aikaa, kun suhdetta jatkui).
---
Meinaatkos, että sitten jonkun muun pariutumisonni, tavoitteet, tahi metodit olis jonkun toisen cup of tea tällä foorumilla jotenkin erityisesti? Kun kerran Aada ei ole sun cup of tea niin onko täällä sitten joku muu joka on? Mua jopa alko kiinnostamaan, että kukas se voisi olla ja miltä lähtökohdilta.
-- Cloud
---
Ihana kysymys, en malta odottaa vastausta. ^_^
Itsekin koin tämän kysymyksen varsin kiinnostavana.
---
Joo, en mäkään ketään käännyttämään ala. Kukin saa olla sitä mieltä mitä on. En silti halua itse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat tietyistä asioista mielestäni väärin tai liian eri tavalla.
---
Itse taas haluan tutustua eritavalla ajatteleviin ihmisiin, se on nimenomaan sitä että antaa toisille tilaa ajatella miten ajattelevat. Toki kukin tavallaan, jos tuntuu hankalalta tulla toimeen eri ajatusmaailman omaavien ihmisten kanssa niin turha on sitä yrittääkään :) En itse osaa vaan luokitella ajattelutapoja oikeisiin tai vääriin, en usko mihinkään absoluuttiseen totuuteen missään asiassa.
No mutta alkaisitko vaikka seurustelemaan ihmisen kanssa jonka mielestä eläinten kiduttaminen on ok? Tai vaikka ihmisten tappaminen?
Nyt mennään aika äärirajoille, mutta siis pointtina on, että ei kai kaikki ajattelutavat voi olla "ihan ok". Tai siis periaatteessa voi toki, mutta yleensä ihmisillä on jotain mielipiteitä oikeasta ja väärästä ja he haluavat jakaa elämänsä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat näistä suunnilleen samalla tavalla.
---
---
Mutta jos ajatukset ovat jo valmiiksi vastenmielisiä, onko mitään intoa tutustua? Hankala kuvitella, että koskaan voisin täysin olla oma itseni innokkaan poliitikon tai hevarin kanssa. Jotkut asiat ei vaan kiinnosta, edes sillä tavalla, että niihin jaksaisi tutustua ollenkaan. Tapasin kesän lopulla tosin japanilaistytön, jonka pienellä avustuksella innostuin Japanin kulttuurista ja animesta etc. Mutta se oli vain siksi, koska suhtauduin jo valmiiksi "japanisyöpään" neutraalisti.
<e> Typot
---
Heh @ "innokas poliitikko tai hevari"
En ole itsekään erityisen innostunut politiikasta ja vielä vähemmän hevistä, mutta en näe mitään syytä alkaa boikotoimaan ketään siksi että hän on innostunut jostain mistä en itse niinkään välitä. Ne tuskin kuitenkaan ovat ainoita asioita, joilla kukaan elämäänsä täyttää, tai ainoita puolia ko. ihmisessä. Ja jos jonkin yhden kiinnostuksen kohteen vuoksi tyrmäät koko tyypin, et ehkä saa ikinä tietää mitä muita hienoja kiinnostuksen kohteita tai ominaisuuksia hänellä on. Eihän kaikesta tarvitse käydä syväluotaavia keskusteluita, jos tuntuu siltä että näkemykset tai kiinnostukset aiheeseen liittyen on vain liian kaukana toisistaan. Mutta että ei voisi olla oma itsensä seurassa, jota kiinnostaa eri asiat.. Miksi?
Toinen juttu on se, että jos pysyy tiiviisti omassa kuplassaan, ei niin herkästi tule vastaan uusia jänniä asioita. Jos joskus päätyisin juttelemaan enemmän jonkun politiikasta kovasti innostuneen kanssa, saattaisin huomata, että sehän on itse asiasssa tosi mielenkiintosta ja kivaa! Mutta jos annan heti kättä naamaan, kun joku sanoo 'politiikka', en koskaan tiedä.
Totta, tarkoitin lähinnä seurustelua tälläisen henkilön kanssa. En ainakaan minä hirveästi pitäisi siitä, etten voisi jakaa musiikin aarrearkkuani hänen kanssaan tai nauttia reiveistä yhdessä. Ei se minua tietysti haittaa jos joku tykkää ehdottomasti P.Räsäsestä, se on ihan ok, mutta se tuskin ilmeneekään joka päivä. Sen sijaan hevarilla tai poliitikolla tämä tulisi selväksi varmasti lähes päivittäin. "Arvaa mitä Niinistö teki?!" "Kuuntele tää, niin kovaa mättöö" Mutta öh, kavereilta tuollaista voi odottaakin, eikä sitä tarvitse ikuisesti kestää, vaikka myös heillä on vahvat ja kiinnostavat puolensa. Tuo oli esimerkki, koska en tiedä politiikasta mitään, enkä myöskään hevistä, joten kahvipöytäkeskustelussa noista aiheista tunnen itse olevani siinä kuplassa. Oppiihan sitä ihminen kestämään tietysti kaikenlaista, mutta mieluummin karsin jo alusta alkaen sellaisia persoonia pois, joiden kanssa tiedän siipien kantavan vain lyhyen matkaa. Mielestäni on myös mukavampi aloittaa, kun on jotain yhteistä.
Jos välttämättä haluaa yrittää niin en sitäkään pane pahakseni, jos vain osaa tuoda sen esille, mikä minussa niin kiinnostaa ja silloin kiinnostun jo itsekin.