SINKKULUUKKU
[q]Zenni, 11.7.2008 14:58:
Toivottavasti ei tarttis täällä enää kauaa kuluttaa aikaa.. saas nähä :p
[/q]
Mitä mitä?!? Pelkäätsä jääväs vanhaksi piiaksi kun haluat sitoutua? :D
[q]Mar6, 24.5.2008 09:00:
Ei se toki mahdotonta ole että tulevien lasteni äiti kävelee aamubileissä vappuaattona vastaan mutta epäilen sitä vahvasti. Tervehenkisyydellä tarkoitan taas sitä että joka viikonloppuinen parin päivän dokaaminen ja valvominen bileissä ei välttämättä ole se mitä haluan elämältäni, monella himobilettäjällä (Kuten ehkä aikoinaan mullakin) elämän keskeinen sisältö ja tekeminen liittyy jollain tavalla noihin.. [/q]
Ehkä pitäisi kehittää joku kerho tai yhteisö klubittajille joilla on aiemmin mennyt lujaa mutta jotka ovat nyt rauhoittuneet mutta yhä diggailevat konemusiikista ja käyvät välillä bileissä? Siinä ois koko paketti! 
Eron jälkeen on tullut pohdittua kliseitä, onko ruoho vihreempää...
Kannattaako muuttaa omaa tapaa toimia seuran etsimisen suhteen.
Edellinen iso suhde oli iso ja ainakin mun kohdalla pitkä. 6,5 vuotta.
Tuon jälkeen on ollut ongelmana että ei jaksais käydä kaikkea läpi uudestaan...... mutta en ole varmaan tarpeeksi erakoitunut, jotta uudestaan käyminen olisi jees.
"tai sit oon vaan jo kalkkis"
Lähdin kokeilemaan tässä erilaista lähestymistapaa, mutta lopputulos oli hankala.
Ajoin itseni pahaan tilaan oman terveyteni kanssa.
Tiedä sitten pitääkö odottaa sitä ns. oikeata vai annanko ajan huljua.
[q]_nua, 27.5.2008 12:07:
Ja mitä tohon oikeen odottamiseen tulee, niin ite en ainakaa usko siihen.
Koska kukaan ei varmasti oo "se oikee heti" jotta pystyy kunnolla ihastumaan /rakastumaan. Pitää oppia tuntemaan toinen hyvin ja sitä ei tapahdu jos ei anna kenellekkään mahdollisuutta.
[/q]
itsellä taas käyny peräti 2 kertaa niin että heti ensi tapaamisella on osunut ja uponnut. eli kyllä, olen niitä harvinaisia jotka uskoo rakkauteen ensi silmäyksellä. aina ei välttämättä tunne ole ihan molemminpuolinen, ja jälkimmäistä näistä tapauksistakin jouduin metsästämään sitten hetken aikaa ennenkuin tärppäsi, mutta omalta osalta homma oli selvä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen.
[q]_nua, 27.5.2008 12:07:
Pitää oppia tuntemaan toinen hyvin ja sitä ei tapahdu jos ei anna kenellekkään mahdollisuutta.
[/q]
Mie en annakkaan. Pelottaa vaan että säikäytän ihmiset pois sillä millanen olen. Tutustumisessakin tietty kestää useampi vuosi ja monikaan sellaista jaksa, jos vähänkää tietää minusta. Aattelen että on helpompi olla hiljaa asioista ja loppu tulos että oon yksin. Enkä halua sitäkään, ajatustapoja pitäs muuttaa, niissäkin kestää ennenkuin ne muuttuvat. Ajatukset on niin että ajattelen ettei monikaan ymmärrä minua, ehkä pitäisi antaa jotain esitteitä että lue nuo enneku mietit haluatko tutustua minuun. Vai pitäskö ekaksi kertoa nuita asioita sit huomata ettei toisesta kuulu mittää enää, vai antaa olla ja sit tulee yllättäen joku psykoosi ja toinen on ihan hukassa*ding* Ja mulle on sanottu ettei monikaan mies jaksais mua yli 2vuotta ja sehän parantaa minun itsetuntoa hirveästi tollain sanoa.
Tämäkin menee jo liian sekavaksi enkä mie pysy ite mukana mutta jotakin epäselkeää vuodatusta ja mietintää.
tuntuu ees turhauttavalta alkaa kertoo mittään ko se loppu tulos on se että mielisairaita pelätään
[q]Freja, 8.12.2008 10:40:
---
anniharha, 7.12.2008 23:01:
Miks asioista tarviiki tehä niin hiton monimutkaisia? Jos tykkää toisesta ja toinen tykkää takas ni eikö vois vaan olla eikä miettiä et mitä jos tää kusee, ja siks jättää yrittämättä. Blaah.
---
Mä oon miettiny tätä kans useasti, mutta päätynyt siihen tulokseen, että jos miettii jotain tollasta et "entä jos tää kusee", siellä on pohjalla jotain muutakin kuin vain pelkkä tuo ajatus.
Tarkoitan siis, että silloin ei ehkä vaan tykkää toisesta "tarpeeks" .. eli ei pakosta niitä syitä tiedosta, miksi ei lähde edes yrittämään, mutta jokin vaan sisimmässä sanoo ettei homma kannata.
En oo ikinä ollu hyvä selittämään asioita, mutta ehkä tästä jotain selkoa sai? :D
[/q]
Mä taas oon törmännyt useammankin kerran tuohon lauseeseen niin, ettei se nyt ihan sitäkään ois ollut, ettei ois tarpeeksi tunteita ollut pelissä. Ainakin kerran todistetusti niin, että toinen on epävarmuuttaan säikähtänyt niitä tunteita ja pelännyt satuttavansa itsensä kanssani, jos olisi vain antanut mennä. Kyseinen jannu oli ensirakkauteni, ja heti hyväksyttyäni tilanteen jäi vuorostaan itkemään perääni, muttei uskaltanut tehdä aloitetta jolloin mä en taas tajunnut, että se ois kuitenkin tahtonut yrittää. Asia selvis puoli vuotta myöhemmin erinäisten vähemmän mukavien sattumusten kautta, missä vaiheessa molemmat oltiinkin jo onnistuttu masentumaan osittain myös toistemme takia. Kaks vuotta yritettiinkin sit olla ystäviä, eikä siitä mitään tullut, kun molemmilla oli edelleen myös ne tunteet mukana kuvioissa, muttei edelleenkään osattu tehdä asialle mitään. Pystyttiin kumpikaan siirtymään eteenpäin seuraaviin suhteisiin tai suhdeyritelmiin vasta kun välit katkaistiin kokonaan.
Toinen juttu taas nyt ei ole missään vaiheessa muka juttu ollutkaan, lähinnä aivan hullua säätämistä ilman järkeä pelkän hitonmoisen molemminpuoleisen vetovoiman ehdoilla. Tavattiin vuosi sitten, jolloin kummallakin oli sellainen tilanne ja olo, ettei kyennyt edes kuvittelemaan itseään treffailuun tai suhteeseen, joten tehtiin periaatepäätös ettei nähtäis enää uudelleen. Eihän se sit toiminut, unohdettiin se sopimus tokan kerran jälkeen. Nopeasti kuvioon tuli myös molemminpuoleinen mustasukkaisuus, joka yleensä on tunne jota vihaan sekä itsessäni että toisessa. Kun mulle puolen vuoden kuluttua selvisi, ettei se ollut koko aikana oikein edes katsellut muita tyttöjä, uskalsin kysyä, että vieläkö hän on sitä mieltä ettei tahdo treffailla ketään. Vastaukseksi sain ensin epämääräisen "ei vaan kiinnosta yhtään kun en ole sellaista tyttöä tavannut jota tahtoisin toista kertaa nähdä" (niinjoo, monettako kertaa minua...) ja samaan hengenvetoon epälooginen "enkä mä pysty jos mä muutan ens vuonna enkä mä kykene etäsuhteeseen mitenkään niin ei siitä tulis mitään". Ömmm, jos kerran on etäsuhteen kussut niin nyt ei voi enää edes treffailla siksi, että voisi seuraavana vuonna joutua uudelleen samaan tilanteeseen?
Enhän mä nyt siihen kuitenkaan mitään uskaltanut kommentoida, olin vaan muka tyynen rauhallinen ja überc00l ja joojoo, eihän muakaan oikeasti kiinnostais. Eipä, mutta mulla ei ollut munaa kertoa tunteistani sillä pelolla, että sit seuraavan puoli vuotta sais enää vain katsoa muttei koskea. Monta kuukautta kuuntelinkin samaa virttä joka kerta kun nähtiin, aina se tahtoi kertoa et vieläkin suunnittelee muuttamista. Lopulta se tuli ulos jopa muodossa "en mä voi sun kans kun meidän juttu loppuu kuitenkin JOS muutan". Mä en ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt vääntämään sille rautalangasta sitä, että ensinnäkin mahdollinen virallinen treffailu ei nyt välttämättä vielä johtais suhteeseen, ja toisekseen sitä, että suhdekinhan vois ihan hyvin karahtaa jo ennen sen muuttumista etäsuhteeksi. Jätin myös mainitsematta, että ainoa mun alan jatkokoulutus mikä yhtään on pitkään aikaan kiinnostanut sattuu olemaan siinä kaupungissa, johon hän muuttaa. Epävarmuuttani mä en mitään pystynyt sanomaan, en siksi etteikö ois tarpeeksi kiinnostanut.
Lopulta mä sain kuitenkin tossa pari kuukautta sitten sanottua sille suoraan, että moi, mä tykkään susta. Siitä lähtien se on vaan sekoillut sanoissaan kun oon mennyt juttelemaan, ja hokenut että hän taiskin jo löytää jonkun toisen tytön ja että mitä mä oikein pelleilin kun väitin että tykkään. Ja kun oon alkanut selittää asiaa uudestaan, sille on tullut kiire karata paikalta kuuntelematta vastaustani. Ja kumma kyllä, sitä toista tyttöä ei koskaan ole näkynyt. Edelleen se myöskin hermostuu joka kerta, kun ilmaannun paikalle muussa miesseurassa. Että tunteita tai ei, mut epävarmuutta ainakin. Molempien puolelta. Oon puol vuotta opetellut nyt hyväksymään sen faktan että se lähtee, eikä mua oikeastaan enää edes harmita, mä tein jo kaikkeni kun kerroin tunteeni. Siinä ei ollut miestä sanomaan kyllä eikä miestä sanomaan ei, joten ei siinä sit olis ollut miestä mulle tarpeeksi.
Ehkä se tekee musta itsestäni playerin, kun valitsin (jälleen kerran) satunnaissäätämisen sen sijaan, että oisin ajoissa tunteeni myöntänyt tai että oisin tyytynyt niihin helpompiin tapauksiin joita olis tarjolla ollut. Mut niin kauan kun ne muut olis olleet nimenomaan tyytymistä, ei niissä ois ollut tarpeeksi potentiaalia. Tiedän kyllä vallan vahvasti, milloin kiinnostus on niin vahvaa, että se menee järjen yli. Silloin yksikin yö on enemmän, kuin suhde jonkun toisen kanssa.
Ja siis kyllä, välillä se on myös sitä, ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta tarpeeksi. Paskalla mäihällä se on sitä, että yhteen pistetään kaksi ihmistä, jotka ovat liian töhöjä osatakseen toimia toistensa suhteen niinkuin tahtoisivat. Paskimmalla mäihällä se on epävarmuutta, joka hiertää vielä pitkään säätämisen loputtuakin.
Freja hei, jos sä et osaa selittää selkeästi (vaik kyl mä tajusin tai ainakin luulen tajuavani mitä meinasit) niin mä en osaa selittää lyhyesti :DD
[q]AlexS, 29.5.2008 14:39:
Hmm, luulen että haluan pois.
[/q]
Ei käy! "Jos ei heilaa helluntaina..."
ei tietenkää piä alkaa muuttamaan, pittää olla oma itteni. Kyllä mie sen tiän. Mutta kyllä minua toisaalta pitää muuttaa kun on vanhoja automaatioita ja suojautumiskeinoja joita enää ei tarvitse tässä nykyelämän tilanteessa. Miten saa varmuutta ensin ennekun alkaa kertomaan ees pikkuhiljaa. Jos tekee sellaista mitä ei oikeasti halua tai ei hallitse, leimataanko minut sitten sellaiseksi m itä on tehny, jos johtuu jostain psyykkisestä sairaudesta?
En halua että kuvittelen että ihmiset pelkää minua ja sitten oon aina vaan yksin. Pitääks mun mennä itseluottamuskurssille, vai oliko se vain 80-luvun muotivillitys?
[q]kaynessi, 13.11.2008 20:49:
Mut se mua häiritsee, että kaikki seurustelevat kaverit hokevat koko ajan mantraa: Kyllä sä sen oikean vielä löydät. Tai kyllä se sieltä vastaan tulee. Tai koeta nyt kestää..
Siis mitä ihmettä, ymmärrän että kristillisessä yhteiskunnassa perhe on ainoa oikea elinmuoto, näkeehän sen jo verotuksen suunnittelussa. Mutta miksi minä sinkku ihminen olen jollakin tavalla viallinen jota tarvitsee sääliä ja kannustaa pariutumaan. ? Eikö sinkku ihminen voi olla onnellinen? Tarviiko ihminen parisuhteen ollakseen onnellinen? Ja jos tarvitsee niin miksi? Jostakin kummallisesta syystä kaikista surullisimmat ihmiset jotka olen tavanneet ovat olleet parisuhteessa...
Ihmettelen vaan
[/q]
Tääkin on hyvä pointti. Tuolla toisen luukun puolella kommentoin moniavioisia suhteita, mutta pakko kommentoida täällä sitten asian toista puolta. :)
Kaikki ihmiset eivät todellakaan tarvitse parisuhdetta ollakseen onnellisia. Olisi aika surullista, jos elämästä ei voisi nauttia ilman parisuhdetta. Sääli on kyllä niin turhaa tavaraa sinkkuuteen liittyen, varsinkin jos ihminen on onnellinen. Eipä sillä säälillä tosin auteta sellaistakaan ihmistä, joka ei ole onnellinen, oli hän sitten sinkku tai parisuhteessa.
Mä olen pienestä pitäen saanut olla tekemisissä ihanan naisen kanssa, joka ei vaan yksinkertaisesti halua seurustella. Hän viihtyy itsekseen, oman elämänsä rouvana. Jotkut voisivat ajatella, että onkohan hän itsekäs, läheisyyteen kykenemätön, tai kenties jotenkin muuten vain vinksahtanut. Nope, vallan ihana, lämmin ihminen, joka on onnellinen.
Itse koen, että olisi hienoa ja toivottavaa, että ihminen voisi löytää onnen itsestään, ennen kuin lähtee hakemaan sitä toisen ihmisen kautta - tällöin kun koko maailma ja onni takertuu ja käpertyy helposti liioiksi sen yhden ihmisen ympärille. Toisaalta ymmärrän myös heitä, jotka kaipaavat läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta yksinäisiin hetkiinsä - nämä kun tuppaavat olemaan useimmille ihmisille luonnollinen osa ihmisyyttä.
Itse olen oppinut nauttimaan yksinolosta ja -elosta, mutta olen myös kaivannut yksinäisinä hetkinä läheisyyttä, enkä sitä häpeile. Se on meikäläisen mielestä tän elämän rikkaus, kun yleensä joutuu väkisinkin kasvamaan kipukohtien kautta, ja ne kipukohdat myös usein muuttuvat elämän kulmakiviksi. :)
Just nyt tuntuu silta etten ma lahtis tasta luukusta menee vaikka raahattais. 
En. Taa on mun koti. 
[q]Kiralia, 29.5.2008 18:43:
---
AlexS, 29.5.2008 14:39:
Hmm, luulen että haluan pois.
---
Ei käy! "Jos ei heilaa helluntaina..."
[/q]
Oli kyl helluntaina...:I
[q]Miltzu, 24.12.2009 16:04:
Aika harva sitä kuitenkaan parin tapaamisen jälkeen on valmis muuttamaan toiselle puolelle maapalloa toisen perässä ja tuo on, että ei kai se ihan paska jätkä kuitenkaan ole. Tai sit se vaan halusi ilmaiselle Australian-lomalle *nauru**nauru*
[/q]
Älähän unohda kuitenkaan että näitäkin tapauksia sattuu ja sinunkin lähipiirissä on myöskin yksi pariskunta jotka sen onnistuivat saamaan toimimaan.
Mutta toisaalta, tarinasi saa minun hälytyskellot soimaan helvetin lujalla, olehan varovainen ettet satuta itseäsi.
Alan olemaan sitä mieltä, että mun ei kannata edes seurustella kun kehitän joka tapauksessa ongelmia joka ikisessä ihmissuhteessa olipa se toinen kuinka täydellinen tai epätäydellinen tahansa. *uuh**nyyh*
[q]lunake, 1.6.2008 20:23:
Missä mun kollikisu luuraa? *täh**tirsk*
[/q]
Konnussa. Eikun jossain samoilemassa Rivendellistä pohjoiseen. :p
[q]Avernian, 2.6.2008 14:40:
---
lunake, 1.6.2008 20:23:
Missä mun kollikisu luuraa? *täh**tirsk*
---
Konnussa. Eikun jossain samoilemassa Rivendellistä pohjoiseen. :p
[/q]
Mites toi Mordor? 
Missä mun kollikisu luuraa? *täh**tirsk*
Alan kyllästyä miehiin ihan totaalisesti. Miksi ne on aina niin hemmetin hankalia 
Pitäis vaan suosiolla olla sinkku ja lakata yrittämästä.
[q]Puistokemisti, 18.5.2008 12:11:
---
Nitta, 18.5.2008 12:08:
---
Puistokemisti, 18.5.2008 12:00:
Haluaisin esittää kysymyksen:
Saahan sitä kitistä, sehän vaan osoittaa siitä ihmisestä millainen se on ;) Ja kannattaako sellaisen perään haikailla 
---
U has a good point.
[/q]
And U has a good *sydän* 
[q]AlexS, 29.5.2008 20:44:
Oli kyl helluntaina...:I
[/q]
Milloin oli helluntai 
Ei sillä ettei olisi vielä heilaa mutta ihan tutkimuksellisesti kiinnoistaisi että pitääkö tuo vanha sanonta lainkaan paikkaansa 
[q]Annakins, 2.6.2008 17:20:
---
Nitta, 2.6.2008 17:05:
---
AlexS, 29.5.2008 20:44:
Oli kyl helluntaina...:I
---
Milloin oli helluntai
---
Tais olla 11.5. eli samana päivänä ku äitienpäivä.
[/q]
Eli jos näin, niin uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että ei pidä paikkaansa enää lain tuo sanonta
Voitte viitata sitten tähän minun tutkimukseeni 