SINKKULUUKKU
---
Kuinkas nopeasti te 30+ miehet olisitte valmiita sitoutumaan, jos oikea sattuisi kohdalle? Tarkoitan siis yhteenmuuttoa, naimisiinmenoa ja lapsia...
---
No, aiemman historian perusteella sanoisin että yhteenmuuttoon olen yleensä valmis aika saman tien - pari kuukautta riittävän intensiivistä seurustelua riittäisi siihen ihan hyvin. Tykkään jakaa arkea.
Naimisiinmeno voisi nousta mieleen vuoden onnistuneen yhdessä asumisen jälkeen, lapsien hankinta ehkä siinä samassa vaiheessa tulisi ainakin puheeksi.
Mutta mä oonki niitä harvoja jotka tykkää sitoutumisesta.
Mä luulin, että olisin itse samanlainen, että kaikki aika nopeaan tahtiin, mutta enää en ole niin varma asiasta. Olen seurustellut vuoden verran ja en ole vieläkään varma haluanko muuttaa yhteen, jotenkin se tuntuu tosi isolta jutulta ja pelottaa. Toisaalta haluan kyllä naimisiin ja lapsia ja mieluiten suht pian. Ristiriitaista? :D
vaikka heti. 2krt ollut pitkässa avoliitossa ja nyt 2v sinkkuna. ihanaa kun kiva nainen olisi ja sen kans yhteinen taival!
---
Joo ihmeesti sitä aina tänne päätyy. Työkaverikin just kuittas että eihän miun perässä mitkään miehet pysy ku kolme kertaa viikossa pitää päästä Proteuksen keikalle :D
---
Hih*tirsk* Tää on paras kommentti vähään aikaan :)
Simmonen äijäReivaaja rinnalle sitten joka fanittaa samalla tavalla.
Joo täytyy myöntää että kaikki miun vähänkään pidemmät suhteet on ks artistin keikoilta löydetty *joo*. Muuten toinen saattais olla vähän turhanki erilainen kun itelle tuo asia on sen verta tärkeä. Mut ei kyl missään nimessä samalla tavalla tarvi tykätä, kivahan se vaan jos joskus lähtee messiin ;)
Kuinkas nopeasti te 30+ miehet olisitte valmiita sitoutumaan, jos oikea sattuisi kohdalle? Tarkoitan siis yhteenmuuttoa, naimisiinmenoa ja lapsia...
En nyt osaa tarkkaa aika sanoa, mutta silloin kun nuo asiat tuntuisivat oikeilta ja suhde olisi tarpeeksi vakaalla pohjalla. Yhtään en halua kiirehtiä yhdessäkään suhteessa, vaan mielummin rakennan pohjan vakaaksi, jotta se kestää. Avioliittoa en kyllä varmaan harkitsisi pariinkaan vuoteen lainkaan enkä lapsia. Edellisestä liitosta on 2 lasta ja jos vielä kolmas tulee, haluan nähdä hänen kasvavan ja kehittyvän vieressä en etäisänä. Joten ainakin itse haluan pelata asian kanssa varman päälle, mutte myöskään edetä liian hitaasti.
Mä luulin, että olisin itse samanlainen, että kaikki aika nopeaan tahtiin, mutta enää en ole niin varma asiasta. Olen seurustellut vuoden verran ja en ole vieläkään varma haluanko muuttaa yhteen, jotenkin se tuntuu tosi isolta jutulta ja pelottaa. Toisaalta haluan kyllä naimisiin ja lapsia ja mieluiten suht pian. Ristiriitaista? :D
Mä luulen et se riippuu tosi paljon siitä kumppanista ja siitä millainen se suhde on. Voihan olla että ihastun johonkin ihmiseen, mut en vaikka siedä sen elintapoja.
---
---
cut
---
Ei toi pettäminen oo päivän trendi, päivän trendi on et suuri osa ihmisistä yksinkertaisesti on selkärangattomia kusipäitä. En kyl itse arvosta pettämistä lainkaan ja kuuntelin viimeksi tänään järkyttyneenä kun duunikaveri kerto miten saa siitä parhaimmat kiksit ikinä. Mitäs siihen sit sanomaan..
---
Miten olis, vaikka: "Mulle on turha jauhaa tota paskaa, mua ei kiinnosta vitunka vertaa." tahi: "Jos sulla oo mitään muuta puhutavaa niin lopeta toi munaton paskan jauhamine ja jatka hommias." tahi: "Tavuki vielä ni mä kilautan muijalles." ...Vaihtoehdoille vain mielikuvitus on rajana, ja kun kerran tekee tiettäväksi mitä sietää ja mitä ei niin jää tulevat "järkytykset" siihen top tykkänään. Kun avaa sen sanallisen arkkunsa niin se harvoin jää huomaamatta.
No kyllähän mä sanoin sille suoraan että mun mielestä toi on täysin selkärangatonta toimintaa enkä mä arvosta sitä pätkääkään :)
tolla "mitäs siihen sit sanomaan" tarkoitin lähinnä et mun on turha ruveta jeesustelemaan kuitenkaan, jokainen tekee omat valintansa elämässään ja elää sitten niiden päätösten kanssa. kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti vain pysty elämään korkean moraalin tasolla enkä mä niitä vihaa vaan koitan tuntea myötätuntoa heitä kohtaan. se on paljon vaikeampaa mutta samalla palkitsevampaa kuin yksinkertainen vihan tunteminen :)
[q]niomic, 8.5.2008 06:00:
Itse koen oikeasti et tässä vastapuolta itseäänkin häiritsee tuo puoli (siis feidaaminen) itsessään ja kun siihen epäkohtaan hyökätään noin suorasti, tulee monilla ihmisillä defenssinä vastahyökkäys välittömästi päälle. Suoraansanottuna inhoan tuota tapaa. Sanot mitä vaan negatiivista tai ylipäätänsä annat (ei täysin positiivista) palautetta, rakentavasti tai ei, ni sieltä tulee et "ei oo kuule sulla paljoo varaa sanoa" "no ite teet aina näin ja näin" "aijaa, no mites sillo 5v sit ku unohdit kastella mun kukat!" "ei sunkaan mutsi kyl mikään mestarikokki tosiaankaan ole!"
:D
[/q]
Ei helvetti toi "hyökkäys on paras puolustus" -asenne on NIIN perseestä!
Varsinkin kun itse olen vähän sellaista lajia, että mieluummin vetäydyn kuoreeni ja sanon asiat harkiten, niin etten turhaan loukkaisi. Jos siis yritän rakentavasti sanoa jotakin toisesta ja siihen hyökätään täydellä höyryllä päälle (ja hyökkäys kohdistuu siis minuun itseeni), niin mä ulkoisesti "alistun", koska en osaa antaa takaisin samalla mitalla.
Nyt kun elelen sinkkuna, niin noita yhteenottoja ei juurikaan tietenkään tule, joten jos tällainen tilanne pääsee syntymään, olen entistä enemmän pihalla. Töissä juuri muutama viikko sitten otin yhteen työkaverin kanssa.
Asia oli niinkin kummallinen, että en halunnut kertoa hänelle erästä tietämääni juorua, mutta hän tiesi minun tietävän jotakin, jota hän ei tiennyt. Hän painosti minua kertomaan. Ihan konkreettisesti peruutin kahvihuoneen toiseen laitaan ja hän seurasi sylki suusta vaahdoten perässäni. Lopulta kerroin hänelle asian ja hän suhtautui, että "Kyllä sä nyt ton olisit vonut mulle kertoa. Etkö sä luota muhun?". Vastasin tietenkin, että en luota kyseisissä asioissa, jonka jälkeen työkaveri ensin hieman puolusteli itseään ja sitten alkoi "Kuule. Sä oot sellanen tyyppi. Sä aina töksäyttelet ja sanot todella ilkeästi asioista!" jne jne. joka ei edes liittynyt kyseiseen asiaan millään lailla. Minä seison hiljaa nurkassa, kädet nyrkissä.
Pitäisi ehkä siis hankkia poikaystävä, jotta saisi paukkuja kohdata arjen riitatilanteita. NOEI!
Tätä pohtiessani tuli mieleen, että ehkä tuossa on osaltaan syytä, että joskus itse saatan sortua vetämään riitelyyn niitä "Silloinkin sä..." juttuja. Jos riitatilanteessa minulle ei ole annettu tilaa sanoa omaa mielipidettä, niin kyllähän se saattaa kaivella vielä myöhemminkin. Toisaalta olen myös oppinut sitä, että kaikkea toisten sanomaa ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Myös tilannetekijät kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi niin, että väsyttettynä ja ärsytettynä saattaa laukoa vähän todellisuudesta poikkeavia mielipiteitä.
Ehkäpä näillä meriiteillä olisinkin parempi tyttöystävä nykyään, kuin mitä olen ollut aikaisemmin.
---
---
---
cut
---
Ei toi pettäminen oo päivän trendi, päivän trendi on et suuri osa ihmisistä yksinkertaisesti on selkärangattomia kusipäitä. En kyl itse arvosta pettämistä lainkaan ja kuuntelin viimeksi tänään järkyttyneenä kun duunikaveri kerto miten saa siitä parhaimmat kiksit ikinä. Mitäs siihen sit sanomaan..
---
Miten olis, vaikka: "Mulle on turha jauhaa tota paskaa, mua ei kiinnosta vitunka vertaa." tahi: "Jos sulla oo mitään muuta puhutavaa niin lopeta toi munaton paskan jauhamine ja jatka hommias." tahi: "Tavuki vielä ni mä kilautan muijalles." ...Vaihtoehdoille vain mielikuvitus on rajana, ja kun kerran tekee tiettäväksi mitä sietää ja mitä ei niin jää tulevat "järkytykset" siihen top tykkänään. Kun avaa sen sanallisen arkkunsa niin se harvoin jää huomaamatta.
---
No kyllähän mä sanoin sille suoraan että mun mielestä toi on täysin selkärangatonta toimintaa enkä mä arvosta sitä pätkääkään :)
tolla "mitäs siihen sit sanomaan" tarkoitin lähinnä et mun on turha ruveta jeesustelemaan kuitenkaan, jokainen tekee omat valintansa elämässään ja elää sitten niiden päätösten kanssa. kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti vain pysty elämään korkean moraalin tasolla enkä mä niitä vihaa vaan koitan tuntea myötätuntoa heitä kohtaan. se on paljon vaikeampaa mutta samalla palkitsevampaa kuin yksinkertainen vihan tunteminen :)
Kyllä-kyllä. Mainitemastasi palkitsevuudesta en sen suurempia ryhdy spekuloimaan, kun itse rähähdän tuollaiset mieluummin ruotuun ja takaisin maan pinnalle kuin kallistun kannallesi, vaikken vihaa tunnekkaan. Tämäkin vain jos brassailu pääsee pintaan allekirjoittaneen aikana ja eritoten siten, että minun moista oletetaan sietävän. Muutoin ei liikuta sen pätkän vertaa kanssaihmisten keskinkertaisuus. :)
---
---
---
---
Nyt mennyt 14kk ilman treffejä, eikä näytä putki katkeavan. Olo on ollut sellainen, että olisi mukava ihan vaan avoimin mielin tutustua uusiin ihmisiin. Jos nyt sitten jotain sieltä löytää ystävien lisäksi, niin en panis pahakseni, mutta pääpaino olisi uusilla ystävillä. Se vaan ei ujolle pölhölle ole helppoa...
---
Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin niin joku nettideittailu näyttää olevan nykyaikaa. Kävin itse ihan läpällä parilla treffeillä sitä kautta ja niitä treffipyyntöjä tulee kyllä aika paljon että testaa jotain suomi24:ää.
En saa tosta yhdestä naisesta mitään selvää. Välillä se on täysin kylmä ja sitten välillä taas vaikuttaa siltä kuin sitä kiinnostaisi. Yksi luonteenpiirre mitä arvostan ihmisessä eniten kaikesta on rehellisyys. Itsekin joutunut monta kertaa paskaan tilanteeseen joka on tuntunut ikävältä mutta mielestäni ei olisi oikein toista kohtaan olla kertomatta tunteistaan, jos tuntuu siltä ettei vaan natsaa niin sit ei natsaa. Mä haluaisin vain samaa kohtelua takaisin, ei mun maailma murene jollei naista kiinnosta, niitä tulee aina lisää. Mut tuntuu siltä että turhaan mä kulutan aikaani johonkin pelaamiseen, loppupeleissä homma on tosi yksinkertainen. Tai sit olen vain putkiaivo joka näkee asian yksinkertaisena.
---
Noi nettideitit harvoin toimii. Eihän siinä oo oikeestaan ees edellytyksiä siihen.
Riippuen mimmosesta nettideittimestasta sen oot "pokannu" ja kuinka paljon tekstii se on kirjottanu, saatat tietää intiimejäkin asioita sen menneisyydestä tai mitoista tai sitte mennään vaan sillä perusteella että toinen on kivannäkönen siinä 5-10v vanhassa kuvassaan, mutta todellisuudessa ei tiedä mitään kemiasta tai muustakaan yhteisestä.
Sitten mennään pakkopulla treffeille, joissa molemmat tenttaa toisiaan ja kattoo miten toinen vastaa kysymyksiin.
Ittellä jääny oikeestaan kaikista tollasista vaan ajanhaaskausfiilis. Onneks en sellasilla tarjoo mitään ni ei tuu rahallisesti takkiin*nauru*
Yleensä ottaen sanoisin, että harrastusten/duunien yms kautta löytää todennäköisemmin jonkun "todellisen" kumppaniehdokkaan. Esim itte löytäny omat exät bilettämisien kautta.
Ainakin silloin on yhteinen musamaku, jossain määrin samankaltainen elämäntyyli ja mahdollisesti yhteistä kaveriporukkaakin missä molemmat viihtyy.
---
Joo no tää kyseinen nainen ei ole tota kautta löydetty vaan just harrastuksen kautta löydetty.. Enkä vieläkään ota siitä selvää, eiköhän tää ajan myötä selkene. Päätin että turhaan stressaan, jos sitä gimmaa kiinnostaa niin eikhöän se itsekin ota yhteyttä ja sitten voi koittaa sopia jonkun tapaamisen ens viikolle tms.
Mut mä oon kyllä sitä mieltä että tollainen nettitreffailu on vitusti järkevämpää kuin se baarissa ördääminen mitä suurin osa harrastaa. Tottakai ihmiskemia on sellainen asia mitä ei voi feikkaa mutta ainakin tuolla pystyt valikoimaan hyvin että kenen kanssa voisit kuvitella meneväsi ulos ja saat jonkinlaisen arvion siitä minkälainen tyyppi on kyseessä. Itse tapasin pari gimmaa ja toinen niistä oli erittäin hyvä ja siitä oliskin voinut tulla jotain mutta homma meni liian hankalaksi joten katsoin parhaimmaksi vaan olla pitämättä yhteyttä enää. Pointti oli kyl että mun mielestä toi on nykyään ihan hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin.
---
No joo en meinaa sitä baaripokailua todellakaan tolla mitä meinaan. Aina unohdan että se on optio, kun oma biletyyli ei sisällä bileitä pillun ja päihteiden vuoksi.
Lähinnä meinaan sitä, että kun bileissä tulee muutenkin kokoajan tutustuttua uusiin ihmisiin, joko kaverien kautta tai sitten muuten vaan rupeen jutttelee ni siinä samalla tulee helposti tutusttuu toiseen. Ja siis se toimii jos yrittää tutustuu niihin ihmisinä ja kavereina. Sitten jos kemiat kohtaa ni kaveruudesta voi kehittyä jotain muutakin.
Voihan baareihin mennä etsimään kumppania ihan ilman hirveää juopottelua taikka saman tien sänkyyn menemistä? Kyllähän sinne voi mennä vain istuskelemaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa ja samalla tutustua moniin varteenotettaviin miehiin?
---
Sinkkuluukku what's up! Täällä taas :/
---
Moe muru! <3 Lohdutan: Mulla on ainaski kivaa täälä. Voi tehhä kaikkee pölöö, kuten päättää lähtee yksinään maailmalle ja muodostaa kasoja ihmisten kanssa. Suosittelen! Pus!
(Vaiks okei, oon tullut siihen tulokseen, notta välillä kaipaan kyä semmoista läheistä suhetta jonkun yhen spessun ihmisen kanssa, mutta se tulloo sit joskus jos on tullakseen. Elämässä on onneksi paljon muutakin elettävää.)
Tarviiko siihen yhden? Spessun kyllä varmastikin..
Huomaan olevani todella epäreilun ihanassa asemassa itse elämässäni, kun niitä spessuja, ihania, halikasoitettavia ihmisiä on useampikin. ^__^
Ihmettelen kun jotkut ihmiset kertoo hakevansa turvallisuuden tunnetta parisuhteesta, ja siitä että on se joku yksi, johon tukea. Itselleni huomattavasti turvallisemmalta tuntuu se, että on läheinen turvaverkko joka koostuu useista ihmisistä, ja yhden oleminen merkittävästi muita läheisempi tuntuu itse asiassa varsin turvattomalta ja ei-tavoiteltavalta tavalta olla. Niin en langeta liiaksi oman hyvinvointini tukemista yksille harteille, ja toisaalta usemmasta erilaisesta ihmisestä saa huomattavasti laajemman kirjon erilaisia tukirakenteita erilaisten tilanteiden tarpeisiin, ja toisaalta myös lukuisia näkökulmia.
Toisaalta useammat läheiset suhteet pysyvät todennäköisesti kuitenkin hieman vähemmän läheisinä, kuin se yksi ylitse muiden -tyyppinen suhde. Itselleni tämä tuntuisi sopivan oikein oivallisesti, kun se yksin oleminenkin tuntuu sen verran mukavalta useimmiten.
(saa nähdä miten tottunut olen olemaan olematta yksin ja millaisia totuttautumisoireita on alkuun sitten kun taas on enemmän mahdollisuuksia itsekseen oloon)
Kamalan vakavia juttuja on tänne päässyt patoutumaan. Jäbien pitäis relaa vähä 
Ei se elämä niin kamalaa ole sinkkuna, ainakaan paljoa. 
Mista tietaa, etta omistaa ikuisuuskortin?
Siitä et on vaikee ja pahempi kuin PikkuMyy
---
Hei mussukka kerro mulle muuten sellainen mielenkiintoinen fakta et miks naiset käyttäytyy niin epäloogisesti? Taas todistettiin se asia et jos itse osoitan että mua kiinnostaa niin nainen on tosi hankala ja lopulta mul menee hermot eikä kiinnosta enää. Okei ymmärrän et pitää leikkii vähän vaikeesti saatavaa MUTTA... sit jos tylytän sitä ihan täysin niin yhtäkkiä se onki kiinnostunut ja haluaa nähdä. Mä en niinku oikeesti vaan ymmärrä :D
---
Heipä hei toinen mussukka. :D
Kaikki naiset ei käyttäydy epäloogisesti. Eikä kaikki miehetkään. Osa käyttäytyy molemmista sukupuolista, mutta en yleistäisi moista ilmiötä vain toiseen sukupuoleen. Itse suosin suoraa puhetta ja suoraa toimintaa. Pelaaminen sun muu on ihan bullshittiä ja totaalinen turn off. Joko kiinnostaa tai ei kiinnosta. Jos ei hae mitään vakiintumista yhden ihmisen kanssa, niin senkin voi sanoa suoraan ja kivaa voi olla muulla tavoin ja reilulla pelillä. Simple as that. Ehkäpä tapailemasi nainen tykkää pelata pelejä. Toiset tykkää, toiset ei. Kaikki naiset ei kuitenkaan moista harrasta. :)
Toi muussika vaan jotenki muistuttaa mussukkaa niin paljon et oli ihan pakko heittää :D <3
Mut joo näinhän se on että ei saa yleistää, tulin itsekin siihen lopputulokseen että mä oon vaan tavannut jotain omituisia tapauksia viime aikoina ja niitä hyviäkin naisia löytyy jostakin.. mut se hyvä tyyppi tulee sit vastaan joskus kun on sen aika, siihen asti pitää vaan keskittyä ja nauttia elämästä :)
ps. ensimmäiset yli 7 tunnin yöunet takana pariin viikkoon, 10h unta putkeen teki niiiiiiiiiiiin gutaa ja elämä maistuu <3
hanki sixpack > mene ulkoilmatapahtumaan ilman paitaa > saa seuraa > profit???
tässä kesän sotasuunnitelma
[q]siveys, 3.6.2008 21:20:
---
Takyon, 3.6.2008 20:21:
Ottaisin siis ihan mielelläni vastaan ruuanlaittajan Maksut luonnollisesti.. niin :)
---
Ootko sä varma, että sä haluat sitä ruokaakin, etkä vaan maksaa? ;)
[/q]
No olis se oikeestaan aika perseestä olla vaan kokoajan maksamassa, varsinkin kun sitten se itse asia josta maksaisin jäis tekemättä ;)
Miehet eivät ymmärrä naisia, eivätkä naiset miehiä.
http://areena.yle.fi/toista?id=1172388
Toisaalta useammat läheiset suhteet pysyvät todennäköisesti kuitenkin hieman vähemmän läheisinä, kuin se yksi ylitse muiden -tyyppinen suhde.
Mielenkiintoinen hypoteesi. Sen validiutta eri tilanteissa arvioidessani tajusin, että "suhteen läheisyys" on varmasti aika erilainen käsite eri ihmisille.
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Sana on toki aiheesta muutenkin vapaa. Kiitos <3
---
Taidan kanssa omistaa ikuisuus kortin tänne....
---
No mut hei, sähän otit sen mun tontin täällä sillo itelles kun muutin pois täältä.. (näin jälkikäteen ajateltuna ainoastaan väliaikaisesti, koska täällähän sitä taas ollaan oltu jo parisen kuukautta. *igor*)
Kaipa sitä pitää etsiä täältä itselleen uusi tontti, missä kyhjöttää..
Se on elämää ei sen enempää, jos nykyään tulee vastaan suhde mikä kestää niin se on ISO ihme =).
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Ajatusvirtaa: ekana tulee mieleen se, kuinka usein toista näkee, tai pikemminkin kuinka usein toisen kanssa jakaa todellisuuttaan. Päivittäisten kuulumisten tai lapsuusmuistojen jakaminen molemmat tärkeitä. Laatu voi joissain tapauksissa korvata määrän, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Määrääkin täytyy olla.
Sitten toisena indikaattorina, tai ehkä liittyen tuohon ensimmäiseen, tarvitseminen. Tämä toimii ainakin minulla vähän käänteisesti - voin testata tätä miettimällä miten elämäni muuttuisi jos henkilö X ei olisi siinä enää; kuinka paljon jäisin kaipaamaan. Usein mitä enemmän toisen kanssa jakaa, sitä suurempi osa omaa elämää tästä tulee, ja sitä enemmän tätä jää kaipaamaan jos hän lähtee.
Jotenkin tähän tuntuisi vielä liittyvän sellainen sana kuin "luottamus", mutta en oikein saa siitä otetta. Jonkinlainen tunnepohjainen varmuus siitä että on toiselle rakas tuntuisi kattavan tämän, mutta sitä on vaikea mitata. Tiedän että sanat tai teotkaan eivät aina pysty tätä välittämään totuudenmukaisesti.
Miten suhdetta voisi pyrkiä lähentämään? Voi viettää enemmän aikaa yhdessä; pyrkiä ymmärtämään toista paremmin (eli joko enemmän sitä määrää tai laatua, tai molempia) ja toisaalta myös avata omaa elämäänsä enemmän toiselle. Siitä joko seuraa tai ei seuraa nämä loput kaksi.
Kai tämä vastaa tuohon etäisen suhteen kysymykseen myös, vai vastaako?
---
Kuinkas nopeasti te 30+ miehet olisitte valmiita sitoutumaan, jos oikea sattuisi kohdalle? Tarkoitan siis yhteenmuuttoa, naimisiinmenoa ja lapsia...
---
En koskaan..? O_o
---
Doug Stanhope - Marriage
Doug Stanhope - Abortion Is Green
Kyllä :)