Mikä on elämän tarkotus?

[q]jippO:
42
[/q]
Ei, vaan toi on vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta, ja kaikesta sellaisesta. Perimmäistä kysymystä ei koskaan saatu selville, koska maapallo tuhottiin juuri ennen kuin se olisi päässyt lopputulokseen, kiitos Vogonien tiehallinnon.

Joskus tätä ”pohdin” ja tulin seuraavaan tulokseen:

”Pitää hauskaa ja lisääntyä.”

Hauskanpito on kuitenkin suhteellista. Koko aikaa ei voi olla kivaa, koska muuten se ei tuntuisi missään. Lisääntyminenkään ei ole kaikille pakollista, eikä itsetarkoituskaan, vaan pääasia olisi kasvattaa järkevää jälkikasvua maailmaan.

Mun mielest elämän tarkotus on kokea ja tuntea asioita niin hyviä kuin pahoja , jokainen kokemus opettaa jotain. Mut siin samal kun kokee itte niit juttui ni voi myös samal yrittää järkkää muille niit kokemuksii*nauru*

[muokattu 10.3.2004 16:06]

[q]~dream~peip.:
Mun elämän tarkotus on olla varottava esimerkki, mä teen kaiken väärin ja vaik en tekiskään mua saa potkia päähän ja vetää turpaan ja kohdella ihan miten huvittaa, mä oon olemassa jollekkin ihmiselle vaan sen hetken kun se mua tarvitsee ja välittömästi sen jälkeen mut unohdetaan kun musta ei enää oo minkäänlaista hyötyä mut sillon kun mä taas pyydän apua joltakin kukaan ei sitä kuule...tää on ilmeisesti mun elämän tarkotus...*dissaa**dissaa**eiei**hmph**ding**uuh**nyyh*
[/q]
Elämäänsähän voi jokainen paljon vaikuttaa, kuten siihen, miten sallii itseään kohdeltavan ja miten ei. Ja elämänsä tarkoituksen kai huomaa vasta sen loputtua? Ei VOI heti alkumetreillä heittää hanskoja tiskiin ja väittää vaan, että ”näin on tarkoitettu käyväksi”. Nyt tikkaat apuun ja ihmiset joukolla ylös sieltä itsesäälistä.

[muokattu 10.3.2004 16:22]

Lajinsa geenien edistäminen ja kuoleminen.

se mikä kunkin elämässä on päämääränä määrittää elämän tarkoituksen.

Tuntea elävänsä.

Ihmisen ainoa tehtävä elämässä on sama kuin muillakin luontokappaleilla tässä maailmassa:

Selviytyä ja lisääntyä.

ompa tyhmä kysymys,tai huonosti kysytty..jos ihmisenkeho ei menis pilalle missään vaiheessa nii mitä luulet kansalaisen elämän olevan jossain tuhannen vuoden päästä jos tää jatkuu tälleen?tarvitaan tasapainoa!
no mitä jos kaikki ihmiset tekis jos jokaikisellä ihmisellä naksahtais päässä ja menettäis kaiken mitä muistissa on?..oltaisko me taas vauvoja vai oltaisko me vapaita?
ajantaju masentaaa

Hmm, eikös jokaisella ihmisellä voi olla eri tarkoitus? eihän sitä ole ennalta määrätty :)
Mut,
Elämän tarkoitus on olla onnellinen :) ja siihen on monta eri tapaa saavuttaa se tila :)

[q]lostgone:
Lajinsa geenien edistäminen ja kuoleminen.
[/q]
Taas niin überpositiivinen ajatelma....mutta totta.....musta ihminen tekee myös samalla lailla työnsä kuin muurahaiset....jokainen pienen osan suuresta pesästä....me teemme oman osamme yhteiskunnan ja jälkipolvien hyvinvoinnin eteen....mutta jos tuhotaan metsää ja saastutetaan niin onko jälkipolvilla parempaa tulevaisuutta.....
Mutta kaikki on suhteellista....

Voiko jokin taho määrittää oman tarkoituksensa vai määrittyykö se aina ulkopuolisten tahojen toimesta?

Voiko olla useita samanaikaisia tarkoituksia? Voiko tarkoitus vaihtua?

Kenellä tai millä on oikeus määrittää tarkoitus? Mikä voi muuttaa, poistaa tai lisätä tarkoituksen?

Onko tahon toimittava toteuttaakseen tarkoituksensa? Entä jos tarkoitukset ovat ristiriidassa keskenään?

Puhutaanko yleisesti ottaen elämästä: ihmisen, eläinten, kasvien, bakteerien yms elämänä vaiko yksittäisen ihmisen elämästä?

Otetaan esimerkkejä tarkoituksesta:

Otan käteeni vasaran ja sanon: ”tämän avsaran tarkoitus on rikkoa ikkuna”. Heitän kyseisen vasaran kohti ikkunaa ja ikkuna menee rikki. Jos minä en olisi koskaan ollut interaktiossa vasaran kanssa ei sillä koskaan olisi ollut tällaista tarkoitusta. Vasara myös menettää tarkoituksensa kun se on sen täyttänyt - eli kun ikkuna on rikki ei vasralla enää todennäköisesti ole tätä tarkoitusta.

Samaan aikaan kun viskelen ko. vasaraa joku muu voi ajatella, että juuri kyseisellä vasaralla on yleisesti ottaen tarkoitus hakata nauloja puuhun. Vaikka vasaralla olisi hakattu kuinka monta naulaa (tai ei yhtään) on vasaralla edelleen sama tarkoitus. Katoaako tämä tarkoitus mikäli se ihminen kuolee, joka ajatteli vasara tarkoituksen olevan naulojen hakkaaminen? Mitä jos vasara menee rikki niin, että sillä ei enää voi hakata nauloja puuhun - onko sen tarkoitus edelleen hakata nauloja puuhun, vai menettääkö se tarkoituksensa?

Vasara on nyt rikki eikä sillä ole mitään tarkoitusta. Minä vasaran omistajana päätän käyttää vasaran kahvan lämmikkeeksi ja heitän sen takkaan - annan vasaralle siis uuden tarkoituksen: lämmittää. Onko minulla oikeus tehdä tämä siksi, että minä olen vasaran omistaja? Olisiko jollain muulla oikeus heittää vasara takkaan? Minun mielestäni ei, sillä vasara on minun. Olisiko jollain muulla oikeus antaa vasaralle tarkoitus lämmittää, vaikka minä en antaisikaan heittää vasaraa takkaan? Voiko vasaralla siis olla tarkoitus, jota se ei voi täyttää siksi, että minä estän sen? Entä voiko vasaralla edelleen olla tarkoitus hakata nauloja, vaikka se tosiasia, että se on rikki estää sen?

Voiko jokin muu kuin ihminen antaa tarkoituksen? Esimerkiksi apina voi osata käyttää lyijykynää tarkoituksena jättää jälkiä paperiin. Entä pala paperia? Voiko pala paperia antaa tuulelle tarkoituksen kuljettaa palan nuotioon, jotta pala voisi palaa? Ei kai?

Ylipäätään tarkoitus lienee siis käsite, joka vaatii jonkinlaisen tarpeen - esim, tarve rikkoa ikkuna, hakata naula puuhun tai lämmittää. Voiko olla tarkoitusta mikäli ei ole minkäänlaisia tarpeita?

Voiko olla tarvetta mikäli ei ole elämää? Oletetaan, että on tietokone, joka toimii sähköllä. Tietokoneessa on ohjelma, joka sanoo, että tietokoneen on jatkettava toimintaansa ja se tarvitsee tähän sähköä. Tietokoneen ohjelma sanoo, että mikäli sähkö on vähissä sitä on haettava lisää. Voidaanko sanoa, että tietokoneella on tarve sähkölle ja siten, että sähköllä on tietokoneen näkökulmasta tarkoitus pitää tietokone käynnissä. Vai onko kysymys vain siitä, että tietokoneella ei itsellään ole tarpeita, mutta sillä, joak on tietokoneen ohjelmoinut on ollut tarpeita? Onko kyse tästä edelleen silloinkin jos ohjelmoidaan tietokone, joka simuloi ihmistä ja luo itselleen tarpeita voidakseen pysyä toiminnassa? Vai onko tässäkin vain kyse tietokoneen laatijan tarpeesta pitää tietokone päällä tai saavuttaa tietokoneella jotakin? Onko kaiken tarkoituksen siis lähdettävä tarpeesta, jota ei voi olla ilman ajatuksia, joita ei voi (kai) olla ilman elämää?

Jos elämä on tarkoituksen ehdoton edellytys niin voiko elämällä itsellään olla tarkoitusta? Ei kai ainakaan mitään ennalta määrättyä tarkoitusta. Luonnollisesti kuten vasarallekin, voi joku päättää antaa elämälle tietyssä vaiheessa jonkinlaisen tarkoituksen. Mutta onko sillä jotakin eroa onko jokin asia luotu jotakin tarkoitusta varten vai onko tarkoitus liitetty tähän asiaan sen jo ollessa olemassa?

Enivei jos asioiden ei tarvitse yrittää täyttää tarkoitustaan niin mitä merkitystä on tarkoituksella?

mutta onko muurahaisilla jonkinlainen jumalamuurahainen joka ”vaikuttaa” jokaiseen muurahaiseen jotta ne tietäis mitä pitää tehä ku syntyy?vai tapahtuuko se ihan itestään? onko muurahaisella mielikuvitusta? jos vastaat ei,joo,ei ,ois kiva tietää miten perustelet vastauksen..

Eli siis elämällä ei ole mitään tarkoitusta, kunnes joku elävä olento antaa sille tietoisesti tarkoituksen.

Kun elämä syntyi ei elämällä voinut olla mitään tarkoitusta.

Voidaankin kysyä voiko elämällä olla mitään perusteltua tarkoitusta mikäli vain elämästä voi seurata tarkoitus ja elämä oli itse aluksi vailla tarkoitusta?

[q]Njah:
mutta onko muurahaisilla jonkinlainen jumalamuurahainen joka ”vaikuttaa” jokaiseen muurahaiseen jotta ne tietäis mitä pitää tehä ku syntyy?
[/q]
Hyvin epätodennäköistä mikäli geeniperimää ja ympäristövaikutusta, joita ei kyetä selittämään ei nimitetä ”jumalaksi”.

[q]vai tapahtuuko se ihan itestään?
[/q]
Siis se, että muurahaiset tietää mitä niiden pitää tehdä? En mä menisi takuuseen siitä, että ne tietää mitä niiden pitää tehdä sillä tasolla miten me ihmiset käsitämme ”tietämisen”. Muurahaisen aivot voivat olla vaikkapa tilakoneen kaltaiset, jolloin muurahaisen lihakset ja elimet toimii tietyssä tilanteessa niin kuin sen aivojen senhetkinen tila sanelee. Tämän jälkeen erilaisista sensoreista tulevat tiedot ja aivoissa jo olevat tiedot virittävät aivot jälleen uuteen tilaan, jonka mukaan muurahaisen lihakset ja elimet toimivat. Tällöin muurahainen ei ”ajattele” tai ”tiedä” mitään vaan se vain toimii kuin monimutkainen kone.

Kuka tietää, vaikka ihminenkin toimisi tällä tavoin, mutta vain hieman suuremmalla muistikapasiteetilla ja erikoistuneemmalla aivojen tilakoneen rakenteella.

[q]onko muurahaisella mielikuvitusta?
[/q]
En usko, että muurahaisen aivot olisivat niin monimutkaiset, että ne mahdollistaisivat mielikuvituksen kaltaisen toiminnan. Ainakin tuntuu siltä, että se olisi muurahaisen kaltaiselle elukalle täysin hyödytön ominaisuus ja siksi olisi erittäin epätodennäköistä, että evoluutio olisi suosinut sellaisia muurahaisia, jotka omaavat mielikuvituksen.

Yleisestikin voisi olettaa, että mielikuvitus tarvitsee toimiakseen esim. ajantajua ja kehittynyttä muistia, joten muurahaisten aivojen olisi todennäköisesti oltava paljon muurahaista isommat, jotta ne pystyisivät tarjoamaan mielikuvitukselle vaadittavat toiminnot.

Luulin todella kauan että mun elämän tarkoitus on muiden miellyttäminen...

Nyt mun elämän tarkoitus on että teen asiat niin, että miellytän itseäni

*sydän* *sydän*

ei ole tarkoitus olla tyly tai ylimielinen tms

Mä voin sanoa, että oon joutunu miettimään tätä ehkä vähän muista syistä kuin te useammat, ja tulin siihen tulokseen, että elämä on mahdollisuus.
Tää on tietenkin vain mun henk.koht mielipide, mutta mielestäni toi yksi sana pitää sisällään sen kaiken. Hyvässä ja pahassa mielessä.

Siveys sanoikin jo pitkälti kaiken sanomisen arvoisen.

Elämään itseensä ei sisälly tarkoitusta, vaan mahdollinen tarkoitus on olemassa vain meille, eikä sekään ole universaali taikka vakio. Siis klassinen ”an sich, für uns”-asetelma.

Elämän tarkoitus on elää niin, että toteuttaa itseään kuten haluaa. Ja niin, että tuntee itsensä onnelliseksi... Kokee asioita niin paljon kunnes on riittävästi, muttei aiheuta tietoisesti muille mielipahaa. Elämä on seikkailu.

Mikä on elämän tarkotus, miks me eletään, mistä me ollaan tultu?