Mikä on elämän tarkotus?

[q]trini:
Mistä sä oikeeesti voit tietää miltä tuntuu lähtöhetkellä?
[/q]

meitsi tietää. mut sori, ei pysty kertoo ku lupasin etten kerro kellekkään. ne rupee kuumottaa mua muuten

[q]trini:
V..tutuksen tai ei-v..tutuksen määrää ei voi kukaan mitata, se ei voi millään olla suurempi kuoleman hetkellä kuin elettäessä....Vai oletko itse kenties kokenut?
[/q]

Totta, v***tuksen tarkka kvantitaavinen määrittely ei onnistu mutta kyllä mä ainakin pystyn sanomaan että esim. eilen v***tti enemmän kuin tänään, jolloin eilinen v***tus oli siis suurempi kuin tämän päiväinen. Tai 10v sitten v***ti toistaiseksi kaikkein eniten kun ryssin ja pääsin melkein hengestäni.

Mutta pätee tietty vain oman v***tuksen vertailussa, muiden kanssa vertailua onkin jo hankalampi tehdä

[q]trini:
Mistä sä oikeeesti voit tietää miltä tuntuu lähtöhetkellä?
[/q]

Niin, en mä tiedäkään - siksi yritän arvata

*ding*tää on se asia minkä kanssa olen taistellu monia kertoja*hymy*
jos olisi taivas niin mielestäni elämä olisi silloin testi niinkuin aatamille ja eevalle mut ne vaan ei kestäny testiä söi omenat/luovuttivat.
mutta jos ei sitten ole mitään tämän elämän jälkeen niin eikai tässä elämässä ole muutaku elää täysillä ja pitää hauskaa sen minkä kerkeää*hymy*
mulla on käyny mielessä vaan nuo ajatukset enkä jaksa uskoa että tän jälkeen ei olisi mitään*hmph* mitä sitten kun kuolee? olikos se siinä sitten.*eiei* ei kivaa*nyyh**nauru*

edelleenkin jarkevin tulos tahan kysymyksen on NUSSIMINEN!!!

....miettikaapas sita apinat

[q]Epailija:

Avaruudessa on paljon lujaa vauhtia kiitäviä kivenkappaleita ja pienempiä hiukkasia, joten alus tarvitsisi vahvan panssaroinnin ja moduulirakenteen, että semmoinen sentin kokoinen hippunen ei upottaisi koko laivaa.......
[/q]
Onhan se kyllä hankala juttu. Edelleen olen vaan sitä mieltä että on aika turha yrittää olla liian varma siitä mitä tullaan seuraavan parin sadan vuoden aikana keksimään ja mitä ei. Jos joltain 70-luvulta otettaisiin ihminen tähän päivään, niin hieman ihmeissään saattaisi olla. Ja joo ei ehkä päde ihan 1-1 tämän hetken ja 2080 vuoden välillä, mutta kuitenkin.
[q]
Ehdottomasti suurin ongelma on kuitenkin ihmisjoukon sulkeminen tuollaiseen purtiloon tuhansiksi vuosiksi. Ihmistä itseään suurempaa riskitekijää ei tuollaisessa projektissa ole.
[/q]
Tähän luulisi olevan jotain nukutus-ratkaisuja tms olevan keksitty siihen mennessä kun (automaattiohjauksella toimiva)avaruusalus on rakennettu.

[q]
Bush on varsin hyvä todiste siitä, että ihmiset antavat mitä kummallisimpien henkilöiden johtaa itseään. Tosin saihan se Hitlerkin kansan tukemaan itseään...
[/q]

Joo, kyllä varmaan joitain esimerkkejä löytyykin. Tuskin vaan kaikki ratkaisevissa asemissa olevat ovat niin tyhmiä.

[q]Mila:

Onhan se kyllä hankala juttu. Edelleen olen vaan sitä mieltä että on aika turha yrittää olla liian varma siitä mitä tullaan seuraavan parin sadan vuoden aikana keksimään ja mitä ei. Jos joltain 70-luvulta otettaisiin ihminen tähän päivään, niin hieman ihmeissään saattaisi olla.
[/q]

Uskoisin, että 70-luvulta otettu raketti-insinööri ei kyllä välttämättä mitenkään suuresti hämmästelisi edistyksen määrää. Maailman muotokieli varmaan hämmentäisi enemmän kuin mikään muu.

[q]
Tähän luulisi olevan jotain nukutus-ratkaisuja tms olevan keksitty siihen mennessä kun (automaattiohjauksella toimiva)avaruusalus on rakennettu.
[/q]

Niin juu. Syväjäädytyksen unohdin ihan täysin. No, ehkä sekin saadaan joskus toimimaan.

[q]
Tuskin vaan kaikki ratkaisevissa asemissa olevat ovat niin tyhmiä.
[/q]

Pahempaa. Tuntuvat useimmat olevan vielä kavereita keskenään - ainakin yhden valtion rajojen määräämässä mittakaavassa.

[q]trini:
Elämän tarkoitus=pysyä hengissä
[/q]

Kukaan ei selviä elämästä hengissä, joten epäonnistuminen elämän tarkoituksen toteuttamisessa on varmaa. Onko koko homma siis ajanhukkaa?

Lassissa ja Leevissa oli hyvä, kun Lassi kysyi isältään luontoelokuvaa katseltuaan, että onko elämän tarkoituksena todellakin vain pysyä hengissä siihen asti, että saa hankittua jälkeläisiä, niin Lassin isä vastasi, että hänen mielestään jälkeläisten tuottamisen osuutta on suuresti yliarvioitu. :)

Jossain kirjassa puolestaan sanottiin, että jos elämällä ylipäänsä on tarkoitusta, se on se, että oppii ja tutkii uusia asioita ja siirtää tätä tietoa tuleville sukupolville.

Mun mielestä oppia, kuulua johonkin ja rakastaa

”Enjoy the little things, and the big things will take care of themselves.”

- Garfield

[q]Avernian:
Elämän tarkoitus on saada jotain aikaan ja lopetta klubbarissa hengailu.
[/q]

Tuo taitaa päteä ainoastaan niihin joilla on elämä.

Sopiva ohjeistus elämän tarkoitukseksi keskivertoihmiselle -

Kohtele muita paremmin, kuin miten haluaisit heidän kohtelevan sinua. Samalla etsi, kehity ja löydä.

Empiiristen tutkimusteni jälkeen olen päätynyt seuraavaan lopputulokseen:

Elämän tarkoitus on jatkaa sukua ja ylläpitää siten lajin säilymistä.

Eikä ketään haittaa jos pitää hauskaa siinä välissä :)

Ei elämällä ole tarkoitusta.

Jos ymmärrät tämän ahdistumatta, olet löytänyt sen.

Ei ole tarkoitus ymmärtää elämää, vaan elää ymmärtämättä

Mennään askel eteenpäin, otetaan takapakkia ja ihmetellään lähtöruudussa. Ja vastaus topicin kysymykseen: en tiedä.

Lisääntyä ja täyttää maailma ...

Se mikä on elämässä epäreiluinta, on tapa jolla se päättyy.
Elämä on itse asiassa yhtä helvettiä.
Se vie suurimman osan ajastasi ja mitä saat kiitokseksi?
Kuoleman! Minun mielestäni elämä pitäisi elää takaperin.

Hoidetaan pahin tälli eli kuolema, pois alta heti alkuun.
Tämän jälkeen siirrytään vanhainkotiin, josta sinut passitetaan pihalle
koska olet liian nuori ja hyväkuntoinen.
Saat kultakellon ja aloitat työelämäsi korkeimmalta pallilta.
Teet töitä 40 vuotta, kunnes aloitat riemukkaan opiskeluelämän.
Kuntosi paranee koko ajan, ja näytät päivä päivältä paremmalta.
Ryyppäät ja riehut ja seksielämäsi on yhtä sekoilua valmistuessasi
yläasteelle
menemiseen.
Käyt läpi ylä- ja ala-asteet, jossa koulutehtävät helpottuvat vuosi
vuodelta.
Lopussa saat kultaisen tähden vihkoosi kun lasket 1+2 oikein.
Olet lapsi ja elät viimeiset vuotesi ilman vastuuta leikkien, syöden ja
nukkuen.
Lopuksi kellut äidin vatsassa 9 kuukautta, jonka jälkeen päätät elämäsi
orgasmiin!