Tupakoinnin lopettaminen.

Saisivat kieltää lailla koko myrkyn. Mielellään vielä kansainvälisesti niin sitten ehkä mäkin pääsisin eroon. Ylimääräsiä nauloja vaan arkkuun, kun röökin kans on tekemisissä. Nyt kun tuli puheeks niin taidampa mennä savukkeelle.

Lopetin taas vaihteeks, vaikken sillai vakituisesti polttanukaan. Mutta sekin on liikaa. Kerrasta vaan poikki ja kärsimystä muutama päivä ni se on siinä. Nyt 2vk polttamatta.

[q]anti, 3.1.2006 16:24:
---
Mä tuun puhaltaa ihanaa röökinsavua postiluukusta ^____^
[/q]

hississä on valmiiksi tunnistin, joka räjäyttää kaikki anti/anttonit

kolmas päivä polttamatta ja hyvin menee

Itse lopetin tos puol vuotta sitten ilman mitn laastareita tai muita poppakonsteja. Sitä ennen olin polttanut n.3vuotta. Oli kyl toosi hyvä ratkasu ja ihmettelen et pystyin..

[q]Karvinen, 3.1.2006 19:16:
kolmas päivä polttamatta ja hyvin menee
[/q]

Sama homma.

[q]anti, 3.1.2006 16:24:
Mä tuun puhaltaa ihanaa röökinsavua postiluukusta ^____^
[/q]
Et varmaan tuu *släp*

Kohta vuoden ollut polttamatta ja nykyään ei tulisi edes mieleenkään lykätä mokomaa käärylettä suuhun...

[q]blade, 3.1.2006 19:33:
---
Karvinen, 3.1.2006 19:16:
kolmas päivä polttamatta ja hyvin menee

---


Sama homma.
[/q]


Minäkin polttamatta jo kolme päivää ei ihan helppoo kyl oo ku oon polttanu kumminki jo n.8 vuotta mut toivottavasti tää nyt onnistuu!! ja onnea kaikille jotka yrittää samaa

Laskin aikaisemmin viikkoja kuinka kauan olen ollut polttamatta 1,2,3,5,8,12,17... Tänään huomasin, että olen ollut polttamatta tasan 4 kuukautta! Koska ajan laskeminen on motivoivaa en aijo siitä luopua, mutta siirryn laskemaan kuukausia!
Jännä juttu sinänsä, mutta silloin kun juon alkoholia tupakka tuoksuu hyvälle. Ja saatan suorastaan toivoa, että ihmiset ympärilläni polttavat. Tämä helpottaa huomattavasti baarissa olemista. Missään tapauksessa en kuitenkaan halua enää maistaa tupakkaa.
Selvimpäin tupakka sen sijaan haisee ihan kamalalle! Entiset tupakoitsijat ovatkin pahimpia valittajia*grr* Johtunee ehkä siitä, että savuttomat ovat jo kyllästyneet valittamaan. Kyllähän nekin valittivat aikaisemmin... ja paljon
Olen kyllä hirmu ylpeä itsestäni, että olen pysynyt lujana ja pystynyt nujertamaan tupakan. Pari kiloa on tullut lisäpaino, mutta niistä on turha valittaa kun en edes kuntoile. Taisin kyllä luvata jotain kuntoiluun liittyvää uutena vuotena
Pidän peukkuja kaikille, jotka yrittävät lopettaa ja onnittelen kaikkia, jotka ovat pystyneet lopettamaan

havaitsin eilen, että ei enään edes pahemmin tee mieli savukkeita, vaikka on sitä tullut poltettua jo jokunen vuosi :)
välillä tulee vielä joitakin 'aaltoja' mutta kun on kokoaika jotain tekemistä, niin eipä tuo nyt niin paha ole.

ja tuossa joskus kun kävin ulkona ja joku ukko poltti siinä röökiä, niin tuli fläsäri, rööki on omaan nenään haissut erilaiselle sillon kun ite aloitteli, ja nyt haisi samalle! =)

Itsellä jo viides vuosi ilman tupakkaa, kuutisen vuotta ehdin tupakoida kunnes tuli ajatus että pakko lopettaa nyt. Ensimmäinen puoli vuotta oli täyttä helvettiä jos suoraan sanoo, sain kauheita paniikkikohtauksia tavallisissa tilanteissa ja luulin sekoavani suorastaan. Nyt tilanne rauhottunut ja paniikkikohtaukset jäivät mutta hallinnassa.
Vaikka lopettaminen voi olla todella vaikeaa, se kannattaa oikeasti. Ihan turhaa touhuahan tupakoiminen on.

uuteen vuoteen tuli luvattua että lopuu,
on lipsunu mut kovaa vauhtii mennään savuttomuuteen.
aamut pahimpia...

Mä olin kolme kuukautta polttamatta muuta kun silloin jos juon, selvinpäin ei tehnyt edes mieli röökiä. En myöskään ostanut kertaakaan tupakkaa. Muutama viikko sitten kuitenkin podin niin rankkaa vitutusta että aloitin polttamaan uudestaan. Ihan ku se nyt oloa parantaisi, ei edes maistunut ollenkaan hyvältä.

Sitä onneksi kesti vaan muutaman päivän ja nyt oon ollut pari viikkoa ihan kokonaan polttamatta. Hyvä minä! Toivottavasti pystyn pitämään tän*joo*

Mä kerään vielä motivaatiota lopettamiseen...*uuh* Mistäköhän sitä löytys...?*hmph*

Haluaisin kyllä lopettaa, mut hermot menis varmaan jo heti alkuunsa. Sit taas toisaalta vaikka tupakoinnissa ei oo mitään järkeä, niin se kuitenkin on liian kivaa kun vaikka ollaan jossain iltaa istumassa... Tosi vähän tulee itekseen kotona ollessa poltettua mut heti kun johonkin lähtee tai joku kamu tulee käymään, niin johan alkaa tekee mieli röökiä...*grr*

[q]MiMoSa, 26.1.2006 13:32:
Mä kerään vielä motivaatiota lopettamiseen...*uuh* Mistäköhän sitä löytys...?*hmph*
[/q]
http://www.yliopistonapteekki.fi/displayArticle.do?articleId=2681

[q]Haluaisin kyllä lopettaa, mut hermot menis varmaan jo heti alkuunsa.[/q]

Sama ongelma mulla. Jos tupakoinnin lopettaminen ois helppoa ja yksinkertaista, että vaan ottais ja lopettais eikä siitä seurais minkäänlaista ahdistusta niin kyllähän sen lopettais, mutta kun se tyssää jo alkuunsa.. Tulee vaan niin kärttyinen, tyhjä ja toimeton olo. Vaikeita tilanteita riittää aamusta iltaan: kahvitauot luentojen välissä, myöhässä olevan bussin odottaminen, kun kaveri tarjoaa baarissa.. Vaatii paljon tahdonvoimaa kieltäytyä kerta toisensa jälkeen! Poikaystävä-parkakin joutuu kärsimään ylimääräistä kiukuttelua ja härökohtauksia, mutta on luvannut kestää jos minä vaan onnistun pysymään savuttomana.

Onneksi tuota kaikkea itkua ja hammasten kiristystä pystyy kuitenkin helpottamaan ennakoinnilla ja varautumisella. Tein ennen lopettamispäätöstä listan kaikista asioista miksi haluan lopettaa ja suunnitelman mitä teen säästyneillä rahoilla ja kuinka palkitsen itseni vaikkapa kuukauden savuttomuuden jälkeen. Mietin etukäteen myös tilanteet joissa kiusaus voi käydä liian suureksi ja vähän toimintastrategioita miten selviytyä noista.. Koitan muutenkin pitää itsestä vähän entistä parempaa huolta ja hallita stressiä ja työmäärää muuten kuin valvomalla öitä, kittaamalla litroittain kahvia ja vetämällä ketjussa röökiä..

Silti. Vanhat tavat istuu tiukassa ja tuntuu pahalta luopua monista tottumuksista, jotka liittyvät tupakointiin, vaikka kuinka tietää että tuo “tuttu & turvallinen” vie mut ennenaikaiseen hautaan jos en lopeta.. Pakko oli lopulta tehdä myönnytys, että ajattelen tätä jotenkin tilapäisenä kokeiluna, jonka suhteen toivon parasta. Tuntuu niin surulliselta ajatella, ettei enää ikinä polttais yhtään pikkutupakkaa! Säälittävää, tiedän kyllä, mutta niin se vaan on.. Ajattelen, että jos repsahdan niin sitten alkaa vaan uusi lakko, no biggie.. Oon kyllä kuullut että pitäis ajatella ja puhua koko ajan ‘lopettamisesta’, ei ‘lakosta’ mutta noh, jokainen psyykkaa itseään omalla tavallaan. Pahaa oloa voi tietenki koittaa helpottaa myös esim. apteekin nikotiinikorvaushoidoilla. Ei oo noista omia kokemuksia mutta kurssikaveria auttoivat ja nyt sillä on yli vuosi röökivapaata elämää takana.*hymy*

Mulla on nyt takana kolme savutonta viikkoa. Lyhyt aika, mutta tuntuu ikuisuudelta melkein 7 vuoden polttamisen jälkeen. Olen ihan ylpeä itsestä ja koitan jatkaa tällä linjalla. Tsemppiä kaikille lopettajille ja heidän läheisille. Se voi olla vaikeeta, mutta se ei ole mahdotonta!

[q]Cloudberry, 26.1.2006 14:33:
Pakko oli lopulta tehdä myönnytys, että ajattelen tätä jotenkin tilapäisenä kokeiluna, jonka suhteen toivon parasta. Tuntuu niin surulliselta ajatella, ettei enää ikinä polttais yhtään pikkutupakkaa!
[/q]
Ei tuossa ole mitään pahaa, jos se auttaa eteenpäin. Itse lupasin itselleni vielä muutaman vuoden tupakoimattomuuden jälkeen, että vielä minä sitten vanhana annan itselleni luvan polttaa. Vaan toisin kävi, kun pääsin tästä addiktiosta oikeasti eroon, ei tulisi mieleeni laittaa mokomaa haisukäärylettä suuhun, enää ikinä.

Jokainen nikotinisti tietää sen vaikeaksi, mutta tupakasta voi päästä eroon lopullisesti. Tsemppiä kaikille lopetustuskissa kärvisteleville!!

Kämppis lähti viikonlopuksi pois ja jätti huoneensa ikkunan ja oven auki ja ulkona on pakkasta ja tuli kylmä ja piti mennä laittaan ikkuna kiinni ja siellä lojui ainakin saatana kolme kartonkia valkosta Marlboroa pitkin poikin! ARGH!

Ei oo mun merkki mutta näin tuskaisessa olotilassa maistuis tuokin..

Lisää näitä ja se siitä lopettamisesta..
Onneksi on ees jonkinlaista impulssikontrollia olemassa!

Helevettiiii...

Itselläni alkoi lakko nyt viikonloppuna. Tällä hetkellä olo on aika vittumainen. Jatkuvasti hermostunut olo. Vapisee, kuumottaa ja on muutenkin vittuuntunut/jännittynyt. En kerennyt polttamaan kuin kolme vuotta säännöllisesti mutta silti tuo riippuvuus on kehittynyt. On niin fyysisiä kuin henkisiä riippuvuus oireita. Onkos täällä muita lopettaneita? Tänne voisi keräillä vinkkejä/tunnelmia. Muitakin vaan mukaan.