Kämppikset

Originally posted by Caro²:
Sori, unohdin mainita. Wappu on ollut viimeisen viikon, ja jatkuu vielä ensiviikon. Kyseessä on lappeen Rannan tekn.korkeakoulun "bailu-keskus" missä on pippaloita vähän väliä, ja vähän joka puolella... mainittakoot nyt, että sen jälkeen kun lopetin, niin muut tahot jatkoi yli 3tuntia... Yks lopettaa, toiset jatkaa. Ja on siinä järkeä jos on montakymmentä ihmistä ulkona grillaamassa ja hinkumassa musiikkia.

ahaa...se on siis sun kämppäs mistä tulee sitä Bryan Adams-kiksuversiota yms. muita ihania rallatuksia.

Originally posted by happosepi:
No sitten

Tässä teille häiriöksi ensimmäinen ja toinen linkki poppisetistä pihalle

Kun muutin kotoa ennen kuin monet plattarilaisista olivat syntyneetkään, asuin neljä v. yksiössä Tampereella, sitten muutin Englantiin...

* 10 hengen tyttösolu, jossa muut brittejä + 1 pohjoisirlantilainen. Kivaa oli, saippuasarjoja katottiin rööki suussa.

* 5 hengen sekakämppä slummissa, 3 englantilaista sairaanhoito-opiskelijaa. Idiootteja.

* 5 hengen kämppä saman slummin toisessa laidassa. Aikuisopiskelijoita, asiallista mutta kaikki muutettiin ulos aika pian.

* 6 hengen valtava lukaali Tampereella Tammelantorin laidassa. Tykkäsin kovasti, vaikka äänekkäät mielipiteeni varmaan kävivät parinkin hämäläisen hermoille. Ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, kun lähdettiin alakerran pubiin ex tempore -känninvetoon. TV-ohjelmat katseltiin aamu-tv:stä ostoskanavaan, lama-ajan opiskelijoita kun oltiin.

* 3 hengen opiskelijasolu Tampereen laidassa metsän keskellä. Tytöt vaihtuivat, oli saksalaista illat pitkät puhelimessa kailottajaa, siivoushysteerikkoa ja pari kivaakin tyttöä. Asunnoton poikakaverini hengasi meillä yhden kesän silloin kun en itse hengannut viikonloppuja keskustassa edelleen hyvien ystävieni seurassa.

* 2 hengen kaksio Kalliossa. Eka kämppis muutti ekaa kertaa omaan asuntoon, oli täynnä itseään ja näytti ilman meikkiä ihan naakan perseeltä, vaikka oli omasta mielestään kovinkin ihana. Aika äkkiä sain sen lähtemään. Seuraava kämppis oli kivempi, mutta hommasi mulle kertomatta huoneeseensa kesäksi sekopäänaisen Englannista, joka mm. käytti simaa keittokomeron kuumalla ikkunalaudalla niin, että pullo lopulta räjähti eräänä yönä. "Hyvä että räjähti yöllä, sulle olis voinut käydä pahasti jos olisit ollut siinä vieressä." No kidding?

Asun yhä samassa kaksiossa, mutta nyt jo neljättä vuotta poikaystäväni kanssa. Tämä järjestely on kivoin tähän saakka. Mies tiskaa aina, enkä minä edelleenkään osaa viedä roskia

No, mulla periaatteessa on kyllä oma hoasin solukämppä, mutta enpä juurikaan siellä asustele, käyn vaan kääntymässä.(Useimmiten kun ne yöt tulee vietettyä ihan muualla )
Kämppä toimii mulle lähinnä siis tavaravarastona, työntekopaikkana, riehumispaikkana, oman rauhan hakemispaikkana jne. Sinällään musta ei siis varmaan kauheesti ole häiriötä kämppiksille, kun en kauheasti paikalla ole, mutta sitten toisaalta,toisaalta...
Mulla taitaa olla ihan eri vuorokausirytmi kun 2lla kämppikselläni.Kämppikset menee nukkumaan siinä 21-22 aikoihin, kun minä kukun useimmiten johonkin 02 asti(ja vastaavasti aamulla mieluusti nukkuisin pitkään,jos vain mahdollista). Ja mieluusti kuuntelisin silloin musiikkia jne, mutta koitan olla kohtelias ja hieman hillitä elämöintiäni.. Jos piipahdan kämpällä kuitenkin päiväsaikaan niin silloin ei _voi_ olla ilman musiikkia- yksin ollessa on pakko kuunnella ja fiilistellä hyvää musaa, ja hillua sen mukaan
Oma kämppä taitaisi siis sopia mulle parhaiten :P
Sinällään nuo kämppikset on ihan mukavia.Toinen on vähän puheliaampi, toinen taas on yleensä hipi hiljaa, ja huoneessaan, mutta toimeen tullaan kuitenkin.Ainakaan vielä ei mitään suurempia konflikteja ole ollut..

¤C

kannattaa kyllä olla tarkkana.

eli lämpimästi suosittelen kaikille yksinasumista edes jossain elämänvaiheessa.

Ei sitä koskaan tiedä mitä se mun kämppis Iiro kopissaan puuhaa..

noei,Joulukuun alussa sit tuli muutettua pois kotoa Salosta Turun metropoliin,enkä ole kyl päivääkään katunut.

Ollaan Iiron kans kuitenkin sen verran erilaisia,et ollaan suuremmilta riidoilta vältytty.

et ei siit sen enempiä.

Originally posted by Mimako:
enkä minä edelleenkään osaa viedä roskia

Mulla sama juttu ja se on aika paha, kun asuu yksin toisinaan on pakko ottaa itseään niskasta kii...muuten mä oon ihan siivosti. Pidän jopa tiskaamisesta

No Suomessa asuessani oli vähän moninaista kämppistä. Solu oli mielenkiintoisin.

Ekaksi kun muutin soluun (HOAS / Siltamäki) niin siellä asui Malmin lentokentällä opiskeleva lennonjohtajaharjottelija ja joku tyyppi, jota en koskaan nähnyt. Se toinen tyyppi muuttikin joku kuukausi sen jälkeen pois. Näin muuttopäivänä ohimennen sen mutsin, joka oli juuri poistumassa kämpästä, kun tulin ulos huoneestani joskus puoliltapäivin. Sen tilalle muutti joku rokkari tyyppi, hyvä jätkä, joka vain liian myöhään paljastui kanssa pössyttelijäksi (olin jo muuttamassa itse pois kämpästä...). Se lennonjohtajaksi opiskeleva asui vain viikolla siellä ja silloinkin oli omassa huoneessaan. Juuri sellainen hiiri kaveri... Muutti sekin sitten parin kuukauden päästä pois. Kukaan ei muuttanut tilalle.

Eli kolmen solussa oltiin minä ja se rokkari. Mä olin jo heti muuttovaiheessa tehnyt sellasen, että kun kurkkasin uuniin, en avannut, vaan sen mustan lasin läpi mitä siitä näkyi, ja havaitsin, että jotain tippui uunissa, niin ilmoitin HOASille, etten tule käyttämään uunia siellä asumisaikana, ellei sitä joku tule siivoamaan ensiksi asumiskuntoon. Samoin jääkaappi, jonka kun aukaisin ensimmäisen kerran, avasin sitten ikkunan ja kävin kirpparilta ostamassa oman jenkkikaapin omaan huoneeseeni. Aivan helkkarin kätevä muuten. Kun pelittää yötä myöten lanin kanssa omassa huoneessaan kavereiden kera on kiva kun ei tarvii sängystä nousta kaljaa tai batteryä hakemaan...

Sen rokkarin kanssa elo olikin muuten ihan kivaa, se oli melkein kokonaan poissa, niinkuin minäkin. Molemmilla oli sellanen elämäntyyli, että saattoi olla viikon kateissa ja sitten tulla sunnuntaiyönä kello kolmelta kaveriporukan kanssa dokaamaan sinne. Aikaisempien kämppisten kanssa näin en voinut tehdä. Nyt se sopi molemmille.

Hassu tapaus oli sellainen, kun heräsin eräs sunnuntai aamu meteliin ja tulin kattelemaan mikä meininki, niin kämppis oli ovet selällään ulos saakka meidän terassilla dokaamassa kahden jannun kanssa. Ei muistanut kummankaan nimee, kun oli ne vasta edellisenä iltana tavannu. Sitten dokattiin ja "chillattiin" sunnuntai.

Ulkomaille sitten muutin ja jätin kamoja aika paljon kämppikselle. Täälläpä on ollu sitten sillälailla kämppikset, että on ihan kohteliaisuussyistä pitänyt vähän vaatteita päällä kotona ja ollut remuamatta öisin. Kumpikin käy mulle, ja normaalistikin kun olen kotona yksin, siis ilman ryyppykavereita, niin tulee istuttua ihan hiljaa joko omassa huoneessa tietokoneen äärellä tai sitten television vierellä. Muuten en oikein kotona ole. Ja varsinkin kun on jääkaappi omassa huoneessa, niin eipä sitä edes keittiössä tule käytyä. Elikkä viikolla olen ollut melko näkymätön.

...vaan viikonloppuisin...

Silloin sunnuntai aamuyöstä kun kömpii kotiin nukkumaan, niin silloin saattaa olla, että aina ei kerkeä sänkyyn saakka kun nukahtaa, että rappusista ja eteisestä herääminen ei ole uutta minulle...

Eli ainakin henkilökohtaisesti olen siitä riippuen, että miten sovitaan, aika hiljainen tai sitten melko remuisa kaveri.

Originally posted by Chris Wicked:
Mulla sama juttu ja se on aika paha, kun asuu yksin...

Ai niin, eikös Chrissin edelliset kämppikset edellisessä elämässä ollu muuten siivoja, mutta öisin taisi olla meteliä...

Originally posted by Reverend_R:
Ai niin, eikös Chrissin edelliset kämppikset edellisessä elämässä ollu muuten siivoja, mutta öisin taisi olla meteliä...

ne oli tosi hiljasia

Muutettiin kaverin kanssa kimppaan tuossa alkuvuodesta ja hyvin ollaan tähän saakka pärjätty. Sillä saattaa tietenkin olla osuutta asiaan, että ollaan oltu hyviä kavereita ekasta luokasta lähtien ja tunnettiin toistemme metkut jo ennalta. Itse en voisi kuvitellakaan muuttavani saman katon alle ventovieraan kanssa.

Siivoamisen kanssa ei ole ongelmia, sillä remontoitua luukkua pitää siistissä kunnossa ihan mielellään. Pientä kaaosta kuitenkin on jatkuvasti, muutenhan paikka tuntuisi liian kliiniseltä. Ruokaa laitetaan yhdessä useamman kerran viikossa ja olen saanut kämppiksenkin innostumaan kokkailusta. Vaikka yhteiselossa on omat haittansa ja rajoituksensa niin kyllä seura ja ison kämpän edut vievät voiton.

Onhan noita känppiksiä ehtiny olemaan jokunen :)

Ensimmäinen känppis oli hyvä ystävä lukioajalta. Kuunneltiin suurinpiirtein samanlinjasta musiikkia, sapuskat tehtiin aina puoliksi ja muutenkin elettiin ku seurusteleva pariskuna (paitsi ei naitu..) :D

Jos oli asiaa, huudeltiin irkin kautta. Välillä toinen soitti biisejä lujalla ja toinen arvuutteli irkkiin satunnaiselle kanavalle mitä soitettiin.. joskus arvuutteli myös naapuritalon kaverit :D

Muutti jyväskylään AMK:hon, ja valmistuu sieltä kohta. harmi..

-

toinen känppis oli myös kaveri lukiosta. Hänellä sitten oli muutama hieman ärsyttävä piirre. Ensinnäkin hää siivos alkuunsa ihan kokoajan, sitten vihelteli jatkuvasti ja kolmanneksi tahallaan ärsytti.. oli vähän tyttömäinen olemus muutenkin satunnaisesti.. mikä toisaalta oli ihan söpöä :scared:
Muutti pois helsinkiin, meni töihin, siellä edelleen.

--

Kolmas känppis oli hiljainen kaveri, en sitä paljon nähnyt, olin intissä tammikuusta lähtien, joten 3kk ehdittiin olla saman katon alla. lähti jonnekin, en tiedä minne.

--

Neljäs känppis oli sitten heinäpoika, kasvatti jotain rehua huoneessaan itserakennetussa kasvihuoneessa. Koko känppä haisi, eikä hää muutenkaan jaksanut aina tiskailla kamojaan, enkä kyllä näin ollen itsekään. Ei oikein natsannu yhteiselo, muutti pois, koska olin "tämmönen".

--

Viidennen känppiksen kohdalla hain plattarilla ja klubbarilla känppistä (jos joku muistaa), ja sellainen löytyi, Radar nimellä raapustelee. Aika pitkälti omissa huoneissamme ollaan, irkin kautta sosialisoidaan pääosin. Ellei sitten olla jossain muualla samaan aikaan. Ei mitään keskusteluongelmaa, mutta turha sitä juosta toisen huoneeseen kun irkkikin on keksitty :)
Siivoilu kuului alkuun myöski radarin toimenpiteisiin kohtuu ahkerasti.. tainnu vähentyä aika radikaalisti kyllä :D

--


Itse olen sitten melko omalaatunen tapaus kait.. en jaksa hirveesti liikuskella oman huoneen ulkopuolella, en myöskään hirveesti siivoile oman huoneen ulkopuolella - enkä omassa huoneessa. Tavaraa on känpässä vähän jokapuolella, se varmaan vituttanee känppistä aina satunnaisesti (kokoajan). Usein tavarat kuitenkin liittyy jollakin tapaa kerhon pyörittämiseen (soittovehkeitä, tietokoneita, tms).

Emt.. radar voi varmaan jakaa tarkempaa inffoa minkälaine känppis olen. Tosin, niitä jatkuvia ähellyksiä mitä huoneesta kuuluu, ei tarvi kertoa :laugh:

Opiskeluaikoina asuskelin kaverin kanssa kolmiossa. Ei ikinä tullu mitään riitaa ja kaikki sujui hyvin. Ei sovittu mitään tiskaus/siivous-vuoroja, molemmat teki sitten kun kerkes, eikä kumpikaan ollut sellanen et olis koittanu tehdä vähemmän kuin toinen. Kumpikin osti omat ruoat, mut aina sitä tuli lainailtua toiselta eri juttuja.

Sitten parin vuoden päästä siihen kämppään tuli kolmas kaveri asumaan. Siihen aikaan kaikki seurusteli ja harvoin näki kumpaakaan frendiä, ainakaan samaan aikaan. Silloin olikin hauskaa kun kaikki oli paikalla. Ja kun kolme asui niin silloinkaan ei tullut mitään ongelmia, ehkä äijillä on toi asuminen jotenkin huoletonta.

Loppujen lopuks asuin nelisen vuotta siin kolmios. Oli kyl hauska vaihe elämäs, varsinkin ne ryyppyillat :hah:

Asuin yhteensä 3 vuotta solussa, joista vuoden Turussa ja kaksi Hesassa. Mulle kyllä riitti se, etenkin loppuaikoina alkoi kaikki mahdollinen ja mahdoton ottaa rankasti päähän.

Eka solu Turussa oli ihan ok, huoneeni oli tosi iso ja yliopistolle lyhyt kävelymatka. Siinä oli kaksi kämppistä, toinen oli suomenruotsalainen ummikko joka ei koko vuoden aikana puhunut mulle yhteensä viittä sanaa enempää, ei vaikka tervehdin aina keittiössä törmätessämme, kotiin tullessa jne. Nimenkin sain selville ovesta... Ei se tainnut kovin hyvin suomea osata, mutta oltaishan me voitu jutella ruotsiksikin. Tyypin hiljaisuutta kuvaa hyvin se, että ekan viikon ajan luulin sitä ihan oikeasti joko mykäksi tai kuuroksi, kun sanaakaan en sen suusta kuullut. Harkitsin jo kirjoittavani asiani paperilapulle ja näyttäväni sitä sille, kunnes kuulin tyypin puhuvan kerran puhelimessa. Kolmannessa huoneessa asui parikin tyyppiä sinä aikana kun siellä olin, olivat molemmat ihan mukavan tuntuisia mutta tosi harvoin niitä kumminkaan näin.

Hesan soluhuone oli paljon pienempi, 10 neliötä, ja ajan myötä ne seinät meinasi todellakin alkaa kaatua niskaan. Kämppisten kanssa ei tullut ihan hirveästi hengattua, molemmat olivat fukseja ja usein omissa riennoissaan, kun minä taas olin jo opiskellut kauemmin ja viihdyin melko hyvin kotosalla. Toinen oli suomenkielen opiskelija, josta ei ole pahaa sanottavaa, oikein mukava tyyppi jonka kanssa tuli usein juteltua niitä näitä. Toinenkin oli ihmisenä ihan mukava, sellainen wannabe-taiteilija, mutta ihan mahdoton sottapytty. Sillä nyt ei ole väliä missä kunnossa oma huone on, mutta yleiset tilat olisi syytä pitää ihan suht koht kunnossa. Tämä mm. jätti tyhjät vessapaperirullan hylsyt ajelehtimaan lattialle, vessassa oli jossakin ämpärissä kuraiset tohvelit lillumassa kuukauden päivät, vähäisen keittiötilan varastivat kattilat joissa oli homeista puuroa, eteiseen raahattiin metsästä isohkoja kivenmurikoita ja puunoksia jotakin taidejuttua varten yms. Pikkujuttuja sinänsä, mutta pidemmän päälle ne alkoivat nostaa vitutuskäyrää eksponentiaalisesti. Yksi elämäni onnellisimmista päivistä on edelleenkin se, kun sain tietää pääseväni yksiöön :heart:

Itse asuin hetken aikaa kimppakämpässä parin kaverin kanssa. Muuten oli ihan jees, mutta hieman luonteeltani sotkuisempana henkilönä taisin aiheuttaa harmistusta siivousvimmaisemmassa kämppiksessäni useampaan otteeseen... ;)

Jos tässä vaiheessa elämää elämäntilanne muuttuisi täysin, uskoisin että yksiö olisi kuitenkin vaihtoehto nro 1.

En viittiny uutta topicia alkaa tekeen niin ajattelin asian hoitaa tässä. Olen muuttamassa Vantaalle opiskelemaan EVTEKiin ja etsin kämppää ja kämppistä sieltä. Soluun ei huvittais muuttaa vaan mielummin johonkin yksiöön tai kaksioon kun on noita levareita, viinyylejä ja laitteita. Teen tasavertaisesti hommat kuin hommat kämpän siistiinä pitämiseksi ja diggaan konemusasta. Yhteyttä voi ottaa e-mailiini:
izmo_@luukku.com

Oon asunut 4 otteseen HOASissa pisimpään noin 14 kuukautisen jakson Kannelmäessä. Muut jaksot on ollut, eka 8 kuukautta Itäkeskuksessa ja toka 3 kuukautta Töyrynummella, vielä 7 kk jakso Itä-Pasilassa tohon väliin. Sitten olen asunut 6 kk kommuunissa Krunikassa ja nyt kohta vuoden Eirassa.

Menestys on ollut varsin vaihteleva ja meininki hyvin erilaista. Itäkeskukseen muutin 18 vuotiaana kun en jaksanut asua enää faijan kanssa, aluksi olin täysin kykenemätön asumaan yksin ja suurimman osan ajasta vitutti asua solussa ja varsinkin Itäkeskuksessa kun se tuntui jotenkin hiton tylyltä ja rumalta mestalta. Olin yksinäinen ja paljon nuorempi kuin muut solussa asuneet, jotka oli varsin mukavia sällejä. Solussa asuminen ei vaan luonnistunut tuohon aikaan mitenkään. Törynummella oli kaunis luonto, mutta en tullut erittäin kokoomuslaisen ja tiukkiksen oloisen kämppikseni kanssa erityisemmin hyvin toimeen ja etsin vain omaa kämppää, sellainen löytyi ja asuin siinä kämpässä yli 4 vuotta. Sinnekin sopeutuminen kesti aikansa.

Itä-Pasilassa asuin ulkomaalaisten vaihto-oppilaiden kanssa yhdessä ja ne vaikutti erittäin fiksuilta ja mukavilta ihmisiltä, venäläinen biokemisti oli sympaattinen ja käytiin useita keskusteluja. Asuin suurimman osan ajasta tyttöystäväni yksiössä mikä oli ajoittain molemmille jokseenkin raskasta, opiskelin siihen aikaan melko ahkerasti joten vietin varsin paljon aikaa tietokoneella ja lukusalissa. Ok, se oli vain joku puolen vuoden jakso mutta sentään jotain:)

Kruunuhaassa asuminen oli melko kaoottista, kämppikset vaihtui mielipuoliseen tahtiin kun vuokranantaja pyöritti jotain epämääräistä karusellia pumpatakseen vuokralaisilta ulos maksimaalisen summan rahaa, Käyn vieläkin oikeudenkäyntiä vuokranantajaa vastaan ja ilmeisesti on tulossa takkiin, tosin suurin osa kustannuksista on jotain vuokranantajan kuluja, joista olen valittanut. Yksi kämppis oli hankala, muut erittäin miellyttäviä. Itse olin luultavasti melko ok, paitsi välillä soitin kovalla mättömetallia. Kämpillä viihdyin lähinnä katsomassa telkkaria ja tietokoneella, muuten olin ulkona jossain, varsinkin koko kesän olin ulkomailla, duunissa ja ulkona asunnosta. Pari kämppistä oli erittäin mainioita heppuja, toinen otti Nokialta loparit, myi lähes kaikki hi-tech kamansa ja antoi ison osan videoistaan ja kirjoistaan yms mulle ja painui Kreikan saaristoon ja Brasiliaan. Toinen järkkää Leppäkosken Rytmiä ja tekee paljon musaa ja on duunissa mm. Faces-etnofestareilla ja olen siihen vieläkin yhteydessä.

Nykyisen kämppikset ovat sitten varsinainen lauma suuria taiteilijoita. Kämppä on iso ja olohuone on hiton siisti ja tosi hyvällä paikalla. Jenkkikämppis kokkaa loistavasti ja aina on säpinää, omaa rauhaa ei niin paljon ole, tosin aina voi sulkea huoneen oven ja jumittaa rauhassa vaikka kirjaa lukiessa. Toisaalta en viihdy sisätiloissa erityisemmin enää muutenkaan kun lukea voi mieluummin ulkona, tietokoneita on joka paikassa ja treenejä on 4-5 kertaa viikossa. En käy himassa kuin juttelemassa, katsomassa joskus uutisia töllöstä, nukkumassa, syömässä ja pesemässä vaatteet. Olen oppinut kokkaamaan kun on opetettu lähes kädestä pitäen ja aina pystyy kysymään neuvoa ja saa apua. Yhden kämppiksen kanssa on ollut tappeluja ja parin muun kanssa huutoa, yleisesti on ollut varsin kivaa asua. Paljon säpinää ja touhuamista ja erittäin taiteellinen sekä intellektuaalinen ilmapiiri, olohuone on täynnä kirjoja ja erilaista disainia ja taidetta yms sälää ja ikkunasta on kaunis näköala puistoon, jos vituttaa voi sitä käsitellä kämppisten kanssa ja yleensä kaikki ovat toisten tukena. Saa nähdä saadaanko pidettyä se kämppä. Muuten haluisin muuttaa ulkomaille asumaan, Aasiaan tai jonnekin Iberialle mieluiten.