Kämppikset

--

Kimppakämpän ihanuus ja kurjuus.

Millaisia kämppiksiä teillä on ollut, mitkä on olleet parhaat/pahimmat? Millainen olet itse kämppiksenä?

Eka kämppä missä asuin yksin, Hoasin solu Malmilla, oli aika kokemus. Toinen kämppis ei ollut koskaan kotona ja toinen ei puhunut mulle...tää hiljaisempi kantoi viel kaikki safkat omaan huoneeseensa (kattiloissa) ja hädin tuskin vastas jos sanoin sille moi.

Turussa asuessani mulla taas oli todella ihana kämppis. Mukava tyttö, jonka kans saattoi jutella kaikesta tapahtuneesta ja kattoo yhdes telkkarii jne. Se siivos yhtä usein kuin mä, piti kotia muutenkin kunnossa ja ei eli muutenkin saman tyylisesti. Mut se päätti et muuttaa syksyllä yksiöön, joten jos joudun palaamaan Turkuun mun pitää etsiä uusi kämppis:/

Nyt on tietysti paras kämppis mitä on ollut

Mä toivon et mä olen mukava kämppis. Mut siis en sellaiselle, joka ei haluu sosialisoida kotona, mä en meinaan osaa kököttää omassa huoneessani suljetun oven takana. Mä tykkään leipoo, ja siivouskin onnistuu koska sotkuinen koti on ei-ei.

Kämppiksen kanssa asumisessa on puolensa. Jos ostaa ruuat ym. yhdessä, selviää vähän halvemmalla koska ne ei ehdi yleensä pilaantua. Ja sitten se että kotona on joku jolle voi puhua, on ihan kiva juttu. Toisaalta varsinkin seurustellessa yksinasuminen rokx...

--

Mulla on kaksi kämppistä.

Ensimmäinen näistä on teekkari, joka on opiskellut
7 vuoden opiskelijauransa aikana vajaa 40 ov. Mutta se on
hyvä pelaamaan verkkopelejä :>

Toinen kämppis on yksi tuttu englannin filologian opiskelija,
jonka onnistuin tänne huijaamaan

En tiedä millainen itse olen kämppiksenä, mutta nuo on ihan
mukavia ihmisiän, ja ihan hyvin yhteiselo sujuu Ne eivät
ole koskaan valittaneet liian kovasta musiikistakaan. Sen
sijaan täällä on käynyt viimeisen puolen vuoden sisään kolme
eri ihmistä valittamassa metelistä muista asunnoista

Olen silti erittäin tyytyväinen, että pääsen muuttamaan tästä
syksyllä keskustayksiöön..

kämppikset...

muutin syksyllä ekaa kertaa "yksin" erään tytön kanssa, jonka kanssa oli synkannut todella hyvin monta vuotta. no, hän löysi poikakaverin, joka ei ollut ehkä parasta seuraa kämppikselleni. asuminen ei enää toiminut ja nämä kaksi muuttivat pois...

mutta, anyway, nyt asun ihmisen kanssa jota todella rakastan ystävänä ja arvostan ihmisenä. homma on mielestäni lähtenyt käyntiin aika hyvin ja yritän olla mahdollisimman helppo, joka porvarisperheen kakaralta ei aina ole niin yksinkertaista...

on aivan uskomattoman ihanaa puhua ihmisen kanssa, joka ymmärtää samojen asioiden päälle, tehdä ruokaa (fetasalaattia...), katsoa telkkua ja vaan olla. kun molemmat vielä arvostamme omaa rauhaa ja osaamme olla hiljaa itseksemme, olen jumalattoman onnellinen nykyisestä tilanteestani!

toivottavasti tämä ei lopu lyhyeen, sillä nyt kaikki on taas pitkästä aikaa hyvin...

se oli kai siinä. toivottavasti...

ps. jos luet tämän, niin kiitos kulta, kun olet jaksanut minua.

Kun pienenä fuksina muutin soluun, kämpän yhteiset tilat oli niin kaameassa kunnossa, ettei niissä juuri houkuttanut oleilla. Tästä syystä ja muutenkin jokainen eli aika omaa elämää. Hauskaa oli se, että toinen kämppis oli teologian opiskelija ja toinen...hmm, "elämäntaiteilija".

Sitten alkoikin remontti ja muutin "evakkoasuntoon" toiseen rappuun. Säätelyistä johtuen "jouduin" tyttösoluun, oi niitä aikoja! Parhaat kämppikset mitä minulla on ollut!

Nykyään sitten kämppiksinä on kaksi "kököttäjää", toinen on täyskököttäjä-ei-moikkaaja, toinen vähän avoimempi. Ihan hyvin menee. Minä olen se, joiden sietokyvyn villakoirat yleensä ekana ylittää -> siivoan. Kostoksi en koskaan osta vessapaperia ja soitan musaa liian lujalla joskus "vääriinkin" vuorokaudenaikoihin.

Originally posted by Saskia:
--
Eka kämppä missä asuin yksin, Hoasin solu Malmilla, oli aika kokemus. Toinen kämppis ei ollut koskaan kotona ja toinen ei puhunut mulle...tää hiljaisempi kantoi viel kaikki safkat omaan huoneeseensa (kattiloissa) ja hädin tuskin vastas jos sanoin sille moi.
--

Oho,

Ite asun tällä hetkellä myös HOASin solussa Koivukylässä ja kämppiksenä on yksi mukava pakistanilainen jonka kanssa saa kaikkia outoja poliittisia debaatteja päälle. Sitten on tämä kolmas Suomalainen kaveri joka on kuin juuri kuvaamasi hissukka. Tyyppi pitää kaiken omaisuutensa huoneessaan (Vaatteet yms) ja ainoastaan safka jääkaapissa kertoo onko äijä kenties paikalla. Tyyppi on oppinut sulkemaan ovensa äärimmäisen hiljaa ja minkäänlaista melua kaverin olemassaolosta ei vaan kuule.

Mielenkiintoisen tästä tekee se, että minä ja tuo Pakistanilainen heilutaan aika paljon tuossa olohuoneessa, tehdään safkaa ja ovetkin on yleensä molemmilla auki ja silti tämä hyssykkä pysyy huoneessaan. Puoli vuotta olen solussa asunut ja kaveria nähnyt noin sekunnin ajan yhteensä ja sekin vähä on ollut lähinnä takaraivoa. Koputuksiin tyyppi ei vastaa ja se määrä spekulaatiota mikä kaveripiirissä tästä tyypistä liikkuu ei ole ihan vähäistä.
Viimeisimpien spekulaatioiden mukaan kaverilla ei siellä ainenkaan telkkaa ole ja elämä menee tietokoneen ääressä luurit korvilla

Jotenkin pelottavaa toisaalta, että huoneistossa on yksi tälläinen 'tuntematon' tekijä ja ei tiedä onko se ihan rajatapaus vai ainoastaan vähän ujo. Jääkaappitilanteesta päätellen tyyppi on välillä parikin viikkoa poissa kämpiltä, mutta kaikenkaikkiaan tuntuu, että tässä asuu kämpillä ihan yksin kun tuo Pakistanilainenkin on poissa aika usein.

ÅÅh hyvä topici.

Melko tarkalleen tasan vuosi sitten perustimme kahden kaveruksen kanssa Symbioosi nimisen "kommuunin" Helsingin Myllypuroon. Ja ainakin tähän mennessä elo on sujunut melko mutkattomasti. Toisen asukkaista olen tuntenut jo kohta 8 vuotta ja toisen muutaman vuoden, joten täysin tuntemattomien seuraan ei tarvinnut muutaa.

Kommuunissa asumisen omakohtaiset miinukset ja plussat:

-Oma rauha. Vaikka asummekin yli 100 neliön asunnossa, jokainen omistaa kohtuu isot huoneet ja olohuone sekä keittiö ovat tilavia silti välillä tekisi mieli murhata kaikki ja tunkea heidät pieninä paloina pakastimeen, vain että voisi olla hetken yksin kotona.
-Kolmen ihmisen kaveripiiri. !Aina! joku ihminen kylässä.
-kolmen ihmisen elämisestä lähtee aika paljon ääntä, varsinkin, jos on aikainen herätys aamulla.
-Kämppisten huonot päivät. Jokaisella on näitä joten silloin kannattaa pysyä poissa jaloista yleisen rauhan vuoksi.
-Yhteistilat ovat aika karut, koska kukaan ei tahdo pistää vähäisiä rahojaan esim. olohuoneen sisustamiseen.
-Epäjärjestys ja likasuus.Vaiken itse olekkaan kovin innokas siivoaja, niin joskus meinaa pinna palaa kun maitopurkkeja sun muuta roskaa löytyy mistä sattuu.

+Aina joku paikalla, ei pääse yksinäisyys yllättämään. Jos ei ole mitään tekimuistä, niin voi vaikka mennä visiitille seinän taakse. Mahdollistaa myös mukavat extemporee teot, joihin tavalliseti tarvitsisi ihmisille soittelua ja suunnittelua.
+Kolmen ihmisen kaveripiiri, vaikka tämä oli miinuksen ylempää on asioilla yleensä kaksi puolta.
+Ruoka, netti ym. muut ostokset tulevat halvemmaksi, koska se jakautuu kaikkien kesken.
+Kolmen ihmisen tavarat. On Tv:t stereot,cd:tä, pc, ps1,ps2,dreamcast etc.

Lisää miinuksi ja plussia varmaankin löytyy, ei vaan nyt tule mieleen, mutta omatkokemukseni yhdessäasumisesta voi kiteyttää yhteen näillä beatlesin sanoilla:
How do I feel by the end of the day
(Are you sad because you're on your own)
No I get by with a little help from my friends,
I get high with a little help from my friends,
Oh, I'm gonna try with a little help from my friends.

*Mainos*
Joskus tulevaisuudessa näille sivuille on tulossa ErittäinN laadukkaat sivut kommuunistamme. Tulossa mm Symbioosi simulattori, jossa voi kävellä vapasti kommuunissa, jutella asukkailee etc. etc.
Tällä hetkellä sieltä löytyy vain muutamamia bilekuvia.
http://www.kolumbus.fi/symbioosi
*Mainos*

(edit: linkki ei toiminut)

[ 26 April 2002: Message edited by: Pan ]

Asun omakotitalossa vuokralla, kämppiksiä on kaksi. Toinen on tosi mukava tyyppi, toinenkin on sinänsä ihan kiva tyyppi vaikkei pahemmin jutellakaan, mutta se kuuntelee aivan saa-ta-nan huonoa musiikkia, aika kovalla volyymillä tietysti. E-type, scooter, darude, kaiken maailman kiksupaskaa ja muuta "urheiluruututeknoa". Muutaman kerran on tehnyt hieman mieli "valistaa" ja antaa sille vaikka lainaan jotain oikeaa musiikkia. Toisaalta ehkä se sitten on tyytyväinen niihin paskalevyihinsä.

Ekoja kämppiksiä olivat aikanaa tupakaverit armeijassa ja se meni...ohi.
Paimiossa opiskellessani asuin yhden Raahelaistyypin kanssa joka oli aika hiljainen ja ei ollut pahemmin edes paikalla -> yhteiselo meni ok. + sillä oli mikroaaltouuni

Irkuissa asuessani mulla oli parhaat mahdolliset kämppikset, eli jo muuttaessani kaveri asui siellä lapsuudenkaverinsa kanssa. Kämppä oli kolmio ja täysin varustettu jo valmiiksi ja kaverit olivat kovia kokkailemaan,joten sekin puoli oli kunnossa. Oltiin kaikki samassa firmassa töissä, mikä sekin oli hauskaa. Kaikki nörttejä, mutta mä oli ainoa bilefriikki. Toinen lähti pois ja tilalle tuli joksikin ajaksi turusta opiskelemaan tullut jannu ja se oli myös huippu tyyppi ja bilettäjä Se lähti jouluna ja sen jälkeen sinne tuli kämppiksen tyttöystävä suomesta ja edelleen kaikki sujui huvin.

Mulla ainakin on mennyt yhteiselo kaikkien kanssa oikein hyvin, vaikka en mikää siivousintoilija olekaan. pidän tiskaamisesta ja imuroinnista äästäsekaisinhymiö:

[ 26 April 2002: Message edited by: Chris Wicked ]

surkeimmat kämppikset olivat noin kymmenen kappaletta nistejä jotka pesiytyivät kämpälleni

Muutin 16vuotiaana parhaan ystäväni kanssa HOAS:in soluun.Kaikki meni hyvin, kunnes yhtäkkiä jotain tapahtui ja ystäväni tavarat alkoivat salakavalasti "kadota" yhteisistä tiloista ja hän itsekkin muuttui todella oudoksi.Eräänä päivänä satuin vilkaisemaan hänen huoneeseensa ja jokapaikassa lojui pyyhkeitä levitettynä pitkinpoikin.Hän oli piilottanut tavaroitaan pyyhkeiden alle.Viikon päästä hänen äitinsä tuli muuttamaan tyttärensä tavarat..hmmm.En ole edes kuullut tästä naisesta sen koommin.

Tämän jälkeen kyllä on olut pelkästään onnistuneita kämppissuhteita.Yksin asuminen välissä on kyllä tehnyt hyvää.

Nyt asun kahden kämppiksen kanssa joita rakastan ylikaiken.Ollaan todella jaettu itkut/huudot/ilot ja riemunkiljahdukset.Olen iki onnellinen tästä asumistilanteesta ja vielä kesä edessä

Mun eka kämppis oli suomen kielen lukija, jolla oli kämpässään minimalistinen interjööri ja jääkaapin sisältö vielä minimalistisempi. Äijä söi päivittäin al denteksi keitettyjä makarooneja ketsupilla maustettuna, eikä aina raaskinut edes juoda maitoa vaan lorautti vaan raanavettä. Rahasta ei ollut ruokavalio kuitenkaan kiinni... Mutta tosi hyvä tyyppi oli, käytiin päivittäin tuntien pituisia keskusteluja populaarikulttuurista ja ennen kaikkea lingvistiikasta. Kerättiin sen kanssa seinille surkuhupaisia mainoksia, kuten esite "Jeesuksen rakkautta Jyväskylään" jota haalittiin tusinan verran ja liimattiin oveen. Vieraat vähän ihmettelivät...

Toinen kämppis oli mr. anteeksi-että-olen-olemassa. Juteltiin sen kanssa viikon aikana noin 10 sekuntia tyyliin "kävitsä hakee postit" - "hmmjoo" - "ahaa". Fiilis oli kuin asuisi omassa kämpässään, jäbä tuskin pisti nenäänsä ulos huoneestaan. Ei siitä ottanut selvää, onko se matkoilla vai kämpillä.

Noh, onneks ei oo ollut ketään kännissäriehujia tai pilkunnussijoita kämppiksinä, kun keittiön kunto on välillä ollut hieman randomi. Nyt asun toki onnellisesti 20m^2 yksiössä jossa aion viihtyä vielä hyvin pitkään.

Tuli mieleen yks juttu.. Tutulla oli kämppiksenä eräs hullu bilettäjä, ja kun tuttu ei ollut puoleen viikkoon käynyt kämpillään, niin eräänä iltana klubilla hän kuulee huhuja että joidenkin hörhöjen kämpillä on käynnissä kolmatta päivää jatkot... Kunnes joku paremmin tietävä valaisee että hei se on muuten sun kämppä.

Olen paska kämppis, koska olen laiska ja hankala. Juttelen kyllä ihmisten kanssa, jos se mitään auttaa.

hmm....

Asuin joskus aikoinani yhden kaverin kanssa yksiössä yhden kesän ja yhteiselo onnistui vallan mainiosti, vaikka tilaa olikin vähän! Keitettiin makaronia ja ryypättiin ja rällättiin koko kesä! Oli ihan hauskaa!

Välissä asuin taas melkein vuoden vanhempieni luona kunnes muutin YKSIN asumaan! Sekin oli tosi jees...

...mutta päätettiin sitten muuttaa erään kaverin kanssa yhteen. Aluksi pelotti, et mitä jos siitä ei tuukaan mitään ku olin tottunut asumaan yksin, mutta hyvin on mennyt!
Vain pari kertaa ollaan tapeltu, eikä nekään tappelut johtuneet yhdessä asumisesta!
Meillä on hauskaa yhdessä ja tehdään tosi hyvää fetasalaattia! Mä en edes ennen tykänny fetajuustosta....
Mä saan olla sillon rauhassa ku haluan, samoin kämppikseni, mut kuitenkin vietetään paljon yhdessäkin aikaa sekä kotona että muualla! Katotaan telkkarii, jutellaan, ollaan vaan, tehdään ruokaa, syödään, juodaan, käydään bileissä jne. ja hauskaa on, vaikka ollaankin loppujen lopuks tosi erilaisia!

On olemassa vain yksi asia, joka mua välillä ottaa päähän:
Tämä kämppikseni polttaa tupakkaa omassa huoneessaan, josta savu ja HAJU leviää pikkuhiljaa koko asuntoon, vaikka sovittiin silloin kun muutettiin yhteen, että sisällä ei polteta! Asunnossamme ei edes saisi polttaa sisällä tupakkaa....

Originally posted by Saga:
jos luet tämän, niin kiitos kulta, kun olet jaksanut minua.

Tietenkin olen jaksanut! Kiitos itsellesi...Mä en aina oo kauheen helppo!

Ekaa kertaa asun poissa kotoa ja kappas; kämppiksenä toinen bilettäjä! Jotenkin oli luonnollista valita Ellu kämppikseksi, kun kuitenkin haluttiin kummatkin muuttaa jo pois himahimasta.
Annetaan toisillemme oma rauha, mikä on meille kummallekin tärkeää. Säädetään omia juttuja ja katotaan aina Salatut telkkarista.

Itse olen ehkä vähän laiska siivoomaan, mutta yritystä on
Yritän myös olla popittamatta liikaa.

On tuo Ellu kokonaisuudessaan hauska täti!

Mulla on ollu aina "onnea" kämppiksien kanssa.

Ensimmäinen kämppis oli lukiosta vanha luokkakaveri, jonka kanssa keskusteltiin pääosin irkin välityksellä
Kiusattiin naapureita niin että toinen soitti musiikkia riittävän kovalla, ja toinen arvuutteli irkin (ja tietysti jonkun yleisen kanavan) välityksellä että mikä soi, plus sitten tietty että "Käytkö kattomassa onko makaroonit jo keittyneet" jne tekstiä.. Sen kanssa oli erihauskaa!

Seuraava kämppis saatiin samaan asuntoon samoin keinoin kuin sain itseni aikoinaan (Lähetettiin Loasille postia että nyt kun tuo toinen lähtee, niin olisiko mahdollista saada tuo kämppikseksi, kun sillon meitä kumpaakaan ei häiritse toisen musan soittaminen, jne).
Tämän kanssa on mukavaa pelailla korttia, ja muutenkin hillua eessuntaassun.

Itse olen kämppiksenä varmasti monen kauhu. Musiikkia soi lähes jatkuvasti (yölläkin), (tosin aikaisemmat kämppikset oli ihan yhtä yö-eläjiä kuin itsekkin) eikä se musiikki ole aina ihan hiljaa.. Viimeaikojen villitys on avata iso ikkuna pihalle, ja virittää pa-setti maitolaatikoilla ikkunan korkeudelle, ja kääntää nupit kaakkoon.. Kaukaisimmat valitukset on tullut jostain reilun parinsadan metrin päästä toisesta talokohteesta (tiistai aamuna lopetin soittamisen klo 05:30, ja otin kamat sisään.. siitä jatkoi sitten muut ihmiset pihalla)..
Muutenkin saatan väsyneenä olla hyvinkin antisosiaalinen, ja vittumainen. Mutta niinhän me kaikki.
Täytyy vaan yrittää löytää joku hyvä kämppis jos nykyinen vaihtaa koulua ensivuonna.

Originally posted by Caro²:

Viimeaikojen villitys on avata iso ikkuna pihalle, ja virittää pa-setti maitolaatikoilla ikkunan korkeudelle, ja kääntää nupit kaakkoon.. Kaukaisimmat valitukset on tullut jostain reilun parinsadan metrin päästä toisesta talokohteesta (tiistai aamuna lopetin soittamisen klo 05:30, ja otin kamat sisään.. siitä jatkoi sitten muut ihmiset pihalla)..

Häiritset siis tarkoituksella muita? Onko tuossa mitään järkeä?

tähän mennessä on tullut asuttua neljässä eri kimppakämpässä tai solussa ja pian vaihtuu nykyiseen mestaan uudet kämppikset. may the force be w. me!

silti väitän että soluasuminen on PALJON helpompaa kuin jonkun ihanan oman kullan kanssa... vaikka jälkimmäinen sujuessaan on.. no... kyllä tiedätte.

eka solu tuli jaettua kahden hauskan maalaispoijjaan kanssa joiden kanssa oli helppoa ja kovin etanolipitoista, ainut riesa oli toisen kämppiksen kovaääninen ja kärkevämielipiteinen naisystävä joka kertoi vieraillessaan miten paistinpannu pestään ja mitä vikaa on miehissä jotka tupakoivat ja käyvät kapakassa. onneksi ko kämppis muutti ihastuttavine naisystävineen avoasunnon onneen ja tilalle tuli todellinen asuntosäästäjä joka säästi asuntoa käyttämällä sitä vain yhteen yöpymiseen vuodessa...

seuraava "solu" oli aika mielenkiintoinen, kaksi huonetta, keittiö, kaksi vakioasukasta ja kaksi osa-aikaopiskelijaa muuten nurkissa 2-4päivää viikossa. kämppikset oli muuten ok, mutta turkulaisia, tepsifaneja ja konemusiikkivihaajia... sopu säilyi niin kauan kun muisti pitää musiikin ja urheilun poissa keskustelunaiheista... mitä jää? tv:n roskasarjat ja kaljanjuonti :P

kolmas symbioosi sijaitsi irkuissa ja siitä riittäisi juttua pieneen romaaniin mutta typistetään näin että puolalais-venälais-saksalaisen mimmin ja irlantilais-amerikkalaisen oikeistoradikaalimaanviljelijän kanssa saa kaikkia hassuja keskusteluja aikaiseksi. siis silloin kun käyttää kämppää muunakin kuin vaatevarastona.

tämä nykyinen ja viimeisin asuminen on ollut sitten parasta mitä kimppa-asuminen voi olla: sopu säilyy, läppä lentää, paikat pysyy siistinä ja jääkaappi täynnä kun molemmat jakaa saman asenteen. hauskanpitokin onnistuu vaikka musamaku kohtaa vain yello-massive attack-linjalla.

Originally posted by happosepi:
Häiritset siis tarkoituksella muita? Onko tuossa mitään järkeä?

Sori, unohdin mainita. Wappu on ollut viimeisen viikon, ja jatkuu vielä ensiviikon. Kyseessä on lappeen Rannan tekn.korkeakoulun "bailu-keskus" missä on pippaloita vähän väliä, ja vähän joka puolella... mainittakoot nyt, että sen jälkeen kun lopetin, niin muut tahot jatkoi yli 3tuntia... Yks lopettaa, toiset jatkaa. Ja on siinä järkeä jos on montakymmentä ihmistä ulkona grillaamassa ja hinkumassa musiikkia.

Originally posted by Caro²:
Sori, unohdin mainita. Wappu on ollut viimeisen viikon, ja jatkuu vielä ensiviikon. Kyseessä on lappeen Rannan tekn.korkeakoulun "bailu-keskus" missä on pippaloita vähän väliä, ja vähän joka puolella... mainittakoot nyt, että sen jälkeen kun lopetin, niin muut tahot jatkoi yli 3tuntia... Yks lopettaa, toiset jatkaa. Ja on siinä järkeä jos on montakymmentä ihmistä ulkona grillaamassa ja hinkumassa musiikkia.

No sitten

Itse olen asustellut "kimppakämpässä" reilu 1,5 vee. Kämppiksinä olivat hyvä vanha ystäväni ja nykyinen hyvä ystäväni, silloinen sivarikaverini jonka tänä aikana onnistuin "käännyttämään" kiksuteinistä Hyvää musiikkia(tm) soittavaksi DJ:ksi.. =D

Homma toimi sikäli hyvin että kertaakaan tuona aikana emme varsinaisesti tapelleet edes kotitöiden tekemisestä. Joskin ne jäivätkin yleensä tekemättä. =) Kaksi kolmesta (incl. me) kämppiksestä kun ei ollut kaikkein siivousintoisimpia tyyppejä ja kolmas sitten enemmän tai vähemmän alistui tähän. Kämppä sijaitsi varsin keskeisellä paikalla joten jatkoja siellä järjestettiin kohtuullisesti mutta en muista että nekään olisivat sen suuremmin välejä kiristäneet.

Silti kyllä nyt yksin asuessa olen viihtynyt paremmin. Vaikka olen kyllä ihan kohtuullisen sosiaalinen ihminen, kaipaan todella usein myös yksinäisyyttä ja rauhaa joita ei yhteisasumuksesta oikein löydy, varsinkin jos ihmisillä on erilaiset vuorokausirytmit ja meteliä kantautuu jostain päin kämppää jatkuvasti. Tapaan kavereita loppujen lopuksi mieluummin vaikka baarissa. =) Kyllä tosin tämä huomattavasti siedettävämpi järjestely oli silti kuin avoliitto jota myös on tullut kokeiltua ja jossa oli pään sietokyky kyllä koetuksella.

Itse olen kämppiksenä varmaan aika keskitasoa. Olen kyllä todella laiska siivoamaan ja tiskaamaan mutta toisaalta otan muut omissa toimissani huomioon, en herkästi nillitä silloinkaan kun muiden käytös vituttaa ja silloin tällöin jopa kannan safkaa ja viinaa yleiseen jakeluun. =)