Parhaat sekoilut, pahimmat häröilyt :O eli tarinoita siletä
- « Edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- Seuraava »
En kehtaa jokaikistä häröilyäni tähän postata mutta pari voin kertoa.
Noh, heti ensimmäisenä tuli mieleen kun olin 4 vuotta sitten mansikkatilalla poimimassa mansikoita.
Minä ja kaverini siellä niitä poimittiin kun saimme erittäin *ttumaisen työnjohtajamme vihat niskaamme heti ensimmäisenä päivänä.
Jostain kumman syystä hän tuli arvostelemaan työmme tuloksia tyyliin "Ei pojat, ettehän te kaikkea keränneet" ja latoi jumalattoman läjän aivan valkeita raakoja mansikoita vasuihimme.
Noh, jouduttiin niitä raakoja mansikoita rahtaamaan keräyspisteeseen, eikä niitä tietenkään huolittu.
Saimme varoituksen siitä vaikka kerroimme että se *ttumainen työnjohtaja niitä meille tuputti. Häneltä kysyttäessä hän tietysti kiisti kaiken.
Kuulemma "kaupunkilaispennut eivät erota raakoja mansikoita tuoreista, oma vikansa".
Noh, minä hieman kimpaannuin siitä, mutta pidin mölyt mahassani.
Viikon keräämisen ja työnjohtajan kyräilyn jälkeen sain tarpeekseni.
Annoin viimeisen korini joillekin venäläisille mansikankerääjille ja haukuin työnjohtajan ihan pystyyn, käytin muunmuassa sanoja "ilmiselvä,pedofiili,vittuilet,pelkästään,vittuilemisen,ilosta,kyrpä...jne."
Sain porttikiellon sille mansikkatilalle, mutta reunat ne ovat minunkin maljassani prkl!
Toinen tarina tulee mieleen kun olin 9 vuotta...
Meidän perheellä oli silloin joskus asuntovaunu ja taisimme olla Kalajoen leirintäalueella.
Noh,meille veljeksille tuli jano ja löysimme asuntovaunun jääkaapista löydön!
Coca-Colaa! Jee!
Siinä sitten sitä ryypiskellessä ihmetteli miten se maistuu niin jännältä...
Jossain vaiheessa faija ryntäsi asuntovaunuun ja noitui "Perkele! Pennut juotte minun pirtuani! #@¤!"
Ei ihmekään että se maistui niin jännältä.... :hah:
Olipa näköjään jäänyt melkeen koko topic lukemati. Hyvä, että Hempp@ kirjoitti jotakin, ni nousi pinnalle.
Ahaa...täysin fiktiivinen...
Yllättävän hyvin kirjoitettu teksti. Karua tekstiä, mutta hyvä kirjoitustyyli. Tuli hieman mieleen Charlie Christensenin Aarne Ankka -tyyppinen väärinymmärretty yhteiskuntakannanottaja ja runoilija.LÄHESTYMISLENTO
Tuo aihepiiri oli mitä oli ja tarinan henkilö oli itse aiheuttanut tilanteensa. Siksi oli erittäin hyvä, että tarina oli kuvaus pahasta olosta, eikä valitus siitä. Itseaiheutettua kipua kun ei saa valittaa.
Tulipas tässä mieleen näitä muitten juttuja lueskellessa yks aikas hyvä juttu mikä tapahtu mulle ja kaverille vuoden 2001 Koneistossa. Suhailtiin 2 kaverin (1 poika & 1 tyttö) lauantaina turkuuseen ja oltii päätetty et koska ollaa vaa yks yö perillä ni voidaan se vähä aika mitä nukkua keritään, nukkua autossa..No joskus 7.30 minä ja toinen kaveri (poika)saavuttiin takas autolle ja alettiin olee jo suht väsyneitä ku oli tullu jammailtuu silleen suht sopivasti (hyvät kinkerit oli muute illalla :) )..No ei siinä autossa saanu sitten minkäänlaista asentoa jossa ois unen päästä saanu kiinni..parin tunnin pyörimisen jälkeen luovutettiin ja alettiin ihmettteleen et missäs meiän kauneemman sukupuolen edustaja on ja kun ei saatu sitä kännykästäkään kiinni ni päätettiin käydä nopeesti aamu-uinnilla maauimalassa. No otettiin kamat takakontista ja ku oltiin suljettu se ni huomattiin et avaimet jäi sisälle! No vittu kuuppa sen verran edellisestä illasta jumissa et ei ollu kaikista terävimmillään ja paniikkihan siinä iski..Molemmat meistä kiros siinä aikansa ja siit päätetttiin yrittää vääntää takapenkki jotenkin niin et saatais avaimet takas, mut eihän se onnistunu ku olis pitäny eka päästä takakontista vääntää kytkin sellaseen asentoon et sen takapenkin sais käännettyy lappeelleen.. No siinä ihmeteltiin sit et mitäs tehtäis..kävi mieles soittaa faijalle Vantaalle et lähtee tuomaa vara-avaimia tai poliisille soitto et tulkaa jeesaamaan :D No joku 45min oli sit menny ennen ku kaveri hogas et ei stana voitais vaikka vaa avata toi takakontti tosta kuskin penkin vieressä olevasta katkasijasta.. :king:
Nii et sellasta..onneks ei soitettu ainakaa poliisille, ne olis vaa taas ihmetelly et kyllä voi teknomusiikkikansa sitte olla tyhmää ja vähä-älystä :D
edit:typos
Kerronpa tässä sitten kokonaisuudessaan Rauman jussi 2000-reissun,kun parhaan ystäväni kanssa tehtiin tämä matka...
Ehkä olisi ollut parempi pysyä kotona?
1. moka: Istuttiin junassa ja kaveri söi ruokaa onnistuen tiputtamaan sitä valkoiselle paidalle... eikun junan vessaan puhdistamaan paita ja legendaarinen lause "Festareilla pitää aina kärsiä"
Tästä siis kaikki alkoi.
2. Tampereella piti olla junanvaihto ja kävelimme muitten ihmisten kanssa ykkösraiteelle -ei junaa missään ja lähtöön oli enää 5min aikaa. Selvisi, että mitään junanvaihtoa ei ollutkaan, vaan saman junan etummaiset vaunut jatkoivat eteenpäin. Hyvin kulki tieto...
3. Uusi konnari kysyi, että aiommeko tosiaan mennä Raumalle... kertoi, ettei siihen aikaan enää mennyt Kokemäeltä mitään dösiä Raumalle, aamun ensimmäiset vasta klo 11 tienoilla (kello oli jotain 19?). No saimme samalla lipulla mennä Poriin asti.
4. Olimme Porin linkkuasemalla klo 23 ja dösä Raumalle oli mennyt juuri VIISI minuuttia sitten. Seuraava meni vasta puoli kahdelta yöllä...
5. Olimme lopulta Raumalla joskus kahden aikaan yöllä ja emme löytäneet festarialuetta. Kävelimme noin 4km, kunnes löysimme ensimmäisen teltta-alueen... TÄYNNÄ. Näin kävelimme yhteensä lähes 5km eteenpäin, kunnes löysimme vapaata tilaa teltallemme. Järjestäjät myös sanoivat, ettei tähän aikaan enää saisi rannekkeita mistään, mutta onneksi oli kilttejä ihmisiä ja saimme ne.
6. Saatuamme kaikki telttakamat ulos säilytyspussista, taivas antoi kaiken veden tulla sateena alas. Teltta kastui, me kastuimme, ihan kaikki oli märkänä. Jee? Teltan kokoomiseen meni ainakin 2 tuntia, koska emme edes tienneet minkä näköinen se olisi koottuna.
7. Teltta lainehti vettä sisältä, mutta onneksi meillä oli tyhjä siideripullo ja nurtsilta löytyi lasten pikkulapio, jonka avulla ladoimme vettä pulloon.
8. Tulin kuumeeseen, koska oli kastunut eikä minulla ollut edes makuupussia saatika alustaa... Kuumeen takia sain myös helposti auringonpistoksen ja olin aivan sekaisin.
9. Juhlinta oli niin ja näin... oi ihana jussi.
Kaikki vitutti
10. Soapin bileissä ei saanut mistään ilmaista vettä, joten juoksin aina teltta-alueelle juomaan ilmaista vettä. Matkaakin kertyi joka kerta aika kivasti...
11. Paluumatka sunnnuntaina ja herätys klo 9. Pidimme kunnolla meteliä, jotta muitakin olisi vituttanut (heh).
Kävelimme yli 5km, kunnes löysimme vr:n dösäaseman... tyhmät turistit joo. Lyhyemmälläkin matkalla olisi selvinnut, mutta tuli hieman kierrettyä.
12. Pääsimme dösään ja vasta Kokemäellä kerrottiin, että siellä ei pääsekään vaihtamaan junaan ratatöitten takia. Dösä ajoi suoraan Tampereelle asti, jossa meillä oli aikaa vaihtaa junaan ruhtinaalliset 5 minuuttia!!! Selvisimme juuri, mutta juna oli aivan täynnä, joten istuimme paskahuussin vieressä koko loppumatkan Stadiin. Hevijätkät vittuili koko matkan ajan ja paska haisi...
IHANAA?
Mä en reissaa enää ikinä....
edit; typoja pois
[ 13 April 2002: Message edited by: Roosa ]
Helmi tarina!
Vuosi 2001 ja paikkana vm. -89 Hiace Ranskalaisella motarilla n. 15km Bayonnesta Mont-de-Marsanin suuntaan. Kuumotettiin Hiacella menemään niin kovaa kun se kulki, eli n. 140-150km/h koska oli vähän kiire kotiin. Tunnelma oli ihan hilpeä vaikka oli kolme täyskasvuista ihmistä hytissä.
Poppi soi ja matka taittui.
Ei aikaakaan kun tuli pissahätä ja päätimme kurvata levähdyspaikalle. Levähdyspaikan rampille tullessamme kuski sitten hätäänty, että "KAASUPOLJIN EI NOUSE!!!KAASU ON HIRTTÄNY!!!" Eihän se paku siinä pysähtyny ja kaahattiin levähdysalueen läpi reipasta hunttia. OK...Takasin motarille. Mä repesin sit ihan hulluun nauruun toisen kaverin kanssa, oli pirun hupaisaa ku se kuski oli vähän hädissään. Naurettiin siinä varmaan monta minuuttia sen toisen kaverin kanssa tätä kaasujuttua ja kuski huus hirveessä pinnassa meille. Tilanteen tekee ehkä vielä hullummaksi se, että Hiace otti mittarin mukaan uudet huiput 160km/h ja pujoteltiin muita autoja siinä motarilla. Siinä alko hymy vähän hyytymään ku tajuttiin, et ei näin voi jatkaa kovin pitkään kun Ranskassa on niitä pirun tietulleja. Yritettiin keksiä miten saatais kaasu taas toimimaan, soitettiin mm. Toyotan huoltoon suomeen. Ei auttanu muuta kun sammuttaa auto aina välillä ja rullata sit vähän matkaa. Nilkutettiin sit on/off systeemillä seuraavalle huoltsikalle joku 2km, jarru- ja ohjaustehostin ei tietenkään toiminu ku auto ei ollu koko aikaa käynnissä. Huoltsikan pihassa ajettiin vielä kukkalaatikko kumolleen kun jarrut ei oikein pitäny.
Huoltsikalla alko sit armoton säätäminen kun yritettiin saada joku huoltotyyppi kattomaan meidän autoa. Kello oli jo aika paljon, eli huoltotyypit oli lähteny kotiin. Loppujen lopuksi siihen sit tuli joku hinausautolla ja otti meidät ja Hiacen kyytiin. Se sitten vei meidät johonkin korjaamolle mikä oli keskellä ei mitään. Taas alko setviminen ja äijä sano, että autoa voidaan korjata vasta seuraavana päivänä. Tähän väliin voisin lisätä, että minä olin porukan ainoa ranskankielen taitoinen ja minunkin ranska oli neljän lukiokurssin aikana opittu, eli aika pirun huono. Kun saatiin hinaus (550mk) maksettua äijä ajo meidät pihalle ja pisti ovet kiinni. Siinä me seistiin pimeellä pihalla paskana olevan Hiacen kanssa :sad: Ei auttanu muu ku yrittää korjata auto ihan ite taskulampun valossa. Jollain ihmeen kaupalla saatiin auto toimimaan parin tunnin ihmettelyn jälkeen ja kotimatka jatku. Päästiin silloiseen kotikaupunkiimme Cahorsiin joskus klo 4.30 aamulla ja yritettiin löytää kämpällemme (Oltiin käyty ko. kämpässä kerran aikasemmin ja nukuttu siellä yksi yö, eli kaupunki oli täysin vieras meille). Ei tietenkään löydetty kämpille vaan suunnattiin ekaan hotelliin mikä löydettiin.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja Hiace toimi tämän kommelluksen jälkeen lähes moitteettomasti. Takaluukku petti kerran ja yhden Tanskalaisen hepun 20 000 markan fillarin vanteet lenteli pitkin Cahorsin katuja, mutta se on jo toinen tarina...
Onhan minullakin näitä stooreja taskussa vaikka millä mitalla,on vain eri asia jaksaako niitä kertoa kun ne ovat pirun huonoja :excellent:
I: Hyppäsin vauhdissa olevan auton kyytiin.Otin kyydissä olleelta tytöltä puhelinnumeron.
II: Vedin kerran kännissä jotain...Noh...Jotain :D
III: Alaikäinen+Viking Line+alkoholi = avonaiset rystyset ?
IV: Piti pienenä kokeilla onko se rannalla oleva levä liukasta.Olihan se.
V: Kaaduin pikkuveljen skootterilla kuudenkympin vauhdeissa.Polvi ja kädet auki.
Jne...
IV: Piti pienenä kokeilla onko se rannalla oleva levä liukasta.Olihan se.
Piti pienenä kokeilla onko se punaisena hehkuva hellanlevy kuuma. Olihan se.
IV: Piti pienenä kokeilla onko se rannalla oleva levä liukasta.Olihan se.
Piti pienenä kokeilla onko se punaisena hehkuva hellanlevy kuuma. Olihan se.
Piti pienenä kokeilla sattuuko, jos menee kuperkeikoilla rappuset alas.
Sattuhan se :D
Heh. Kuukaus sitte tapahtu meille sellanen, että kaasupoljin ei myöskään noussu, mut se johtu siitä, että kaasupolkimesta lähtevä vaijeri oli katki. Eli moottori toimi, mutta kaasu ei. Onneks hajos sit yhdessä Dublinin suurimmista risteyksistä ruuhka-aikaan. Oli kiva mennä seitsemän kaistan yli ryömittäen ykkösellä."KAASUPOLJIN EI NOUSE!!!KAASU ON HIRTTÄNY!!!"
AA-Roadwatch lähetti paikalle McGyverin, joka koitti fiksailla. Saatii sit väsättyä jotain sen äijän kanssa ja saatiin aikaseks sellanen narunveto sieltä moottorista, eli kämppis ajo ja minä vaihtelin vaihteita. Kun kämppiksen oikea käsi oli varattu kaasunarun vedolle.
Ja motarilla tietty se naru katkes, eikä siinä pimeydessä nähny enää laittaa sitä takasin. Dieselmoottori jaksaa ryömittää, joten motarilla sit ykkönen sisään... kakkonen sisään... kolmonen sisään... nelonen sisään... vitonen sisään... 40km/h vauhtia! Hätävilkut päällä pengertä pitkin sit päästii kotiin. Työmatka oli kello 15:30 - 23:15, matkaa 66km ovelta ovelle.
Kikkailin sitte himassa vähä paremman väliaikaisratkasun paremman valon kanssa.
Piti ala-asteikäisenä... Oisko ollu kuudesluokkalaisena, kokeilla että kestääkö joen yli juosta jäätä pitkin. Ku jää taipu tosi paljon ku siitä juoksi. Ja jos yhtää hidasti, jalka meni jäästä läpi. Kesti, muuten en varmaan olis tässä kirjoittamassa.IV: Piti pienenä kokeilla onko se rannalla oleva levä liukasta.Olihan se.
Miksi lapset on tyhmiä?
Yläasteella piti koittaa saako rappuset kaaduttua koulussa, kuin elokuvissa. (Yhden opettajan kanssa oli kärhämää ja se tuuppas snadisti - no, koski olkapäähän ja mä "horjahdin".)Piti pienenä kokeilla sattuuko, jos menee kuperkeikoilla rappuset alas.
Sattuhan se :D
Mustelmilla selvisin. Mut olipa sillä ilme. :D
..Mut olipa sillä ilme..
I bet !
:)
IV: Piti pienenä kokeilla onko se rannalla oleva levä liukasta.Olihan se.
Piti pienenä kokeilla jääkö pakkasella kieli tiiliskiveen kiinni. Jäihän se..
...työntäny pakkasella kieltäni mihinkään mihin se vois jäädä kiinni.
Suosittelen kokeilemaan. :happyroll:
Oltiin kaverin kanssa viime talvena pulkkailemassa hieman ehkä, mmh... kyseenalaisessa "mäessä". Kaveri oli juuri saanut videokameran, ja liiallisen Jackassin ja CKY:n katselun seurauksena sain kovin fiksun idean... Sanoin kaverille (kertomatta mitä aioin tehdä) että "sit kun huudan niin ala kuvaamaan".
Bad idea!
Lopputulos: kaksi tuntia TYKS:ssä, selkärankakuvaus, käsi paketissa ja aivan loistava leffapätkä "dab_kuolee.mpg" joka loppuu kuvaan lääkärin antamasta paperilapusta jonka otsikko on "Kotihoito-ohjeet päävamman saaneelle potilaalle". :rolleyes: :king:
Edit: ai niin, seuraavana iltanahan sitten oli silti pakko lähteä bileisiin. Maanantaina paikat olivat rehellisesti sanottuna aika helv***n kipeät. :laugh:
Mistä ton saa imuttaa?!"dab_kuolee.mpg"
Mistä ton saa imuttaa?!"dab_kuolee.mpg"
Itse olen valitettavasti hukannut sen, mutta yritän metsästää jos jollakin kaverilla olisi vielä tallella.
Helmi tarina!
Ohoh, tästä on jo niin kauan aikaa, että olin jo unohtanut kyseisen reissun!
Tulipa tässä mieleen yksi toinen viime kesältä (todistaa sen, etten ole edelleenkään oppinut olemaan reissaamatta);
Päiväreissu Bratislavaan oli ollut täydellinen pettymys (huijausyritys ravintolassa sekä törkeän "hei olen matkalippujen tarkastaja"-huijauksen todistaminen) saivat hermot palamaan. Eli eikun asemalle kyselemään jatkoyhteyksiä Romanian Transsilvaniaan.
1. Paikallisen VR:n infotiskillä työskennellyt nuori tyttönen tulosti meille junayhteyden... jonnekin Kroatian korpeen! Meni vartti, kun saimme selitettyä, että A) Romania EI ole Kroatiassa, B) Zagreb ON Kroatiassa, C) Sibiu (jonne tahdoimme) ON Romaniassa, ei siis Kroatiassa, kuten hän koko ajan luuli.
Itä-Euroopan karttamme oli ahkerassa käytössä session ajan :laugh:
2. Noin tunti ennen junan lähtemistä tajusimme, että se lähteekin toiselta asemalta... ei sitten muuta kuin sokkona paikallisbussiin, jolla köröttelimme onnellisesti aseman ohi. Iäkäs saksaa hyvin puhuva mummeli kertoi meille tämän tiedon ja jäi meidän kanssa jollain pysäkillä pois kertoakseen miten pääsisimme asemalle. Siinä vaiheessa aikaa oli vain n. 15min eikä seuraavasta bussista ollut tietoakaan... Noooo, viereiselle tielle tuli TAKSI!!! Mummeli lähti meiän kanssa juoksemaan taksin luokse ja kertoi slovakiaksi kuskille minne mennä. Asemalla oltiin reilut 5min ennen junan lähtöä eikä oikeata raidetta löytynyt mistään ja automaatti ei suostunut antamaan rahaa. Joku "vr-täti" huomasi meidän ahdingon ja opasti tulliin. Slovakialaiset kattoivat vain passit, mutta itävaltalainen mies halusi tonkia rinkkoja (ja enää oli vajaa 5min aikaa!!) Äijä ihmetteli saippuakupla-tölkkiä sekä tupperware-mukia, jonka sisällä oli nestemäistä vaatteiden pesuainetta. Mutta ehdittiinpä junaan.
3. Junahan meni sitten Itävaltaan, jonne ei ollut vyöhykettä, mutta aateltiin koittaa, että "jospa se konnari ei tajuais". Vielä mitä, tajushan se. Olin ennen reissuun lähtöä saanut äipältäni 20 euron setelin, jolla piti ostaa kankaita sille. Toi 20e pelasti meidät, koska muuten ei olisi ollut rahaa maksaa tota matkaa!! (matka maksoi kahdelta 17e, että tiukille meni sekin).
4. Olimme siis jollain pikkuasemalla keskellä Itävallan maaseutua. Juna tuli, mutta vaunut oli merkitty huonosti eikä tiedetty mikä niistä meni Romaniaan (lopulta selvisi, että sillä junalla pääsi Bukarestiin, Belgradiin ja Budapestiin). Passit katsottiin junassa noin 7 kertaa, koska vaihdettiin koko ajan paikkoja. Konnari tuli meidän kohdalle vasta Unkarin Györissa. Rustattiin paniikissa se Bruck A.D. Leit (tjsp) ja kirjotettiin päälle Györ ni eipä tarttenut maksaa mitään :D Onneksi se konnari ei tsekannut niitä juna-aikoja, koska ne ei todellakaan täsmännyt, hahahhaaa.
5. Aamulla oli Romanian Simeriassa (tää vasta landea olikin!!!) vaihto. Olin pistänyt kännykän herättämään puoli tuntia ennen junan saapumista sinne. No, känny herätti ja 5minuuttia sen jälkeen huomasin talon kyljessä pienellä kirjoitetun Simeria-kyltin. What?! Kyselin paikallisilta "Simeria, Simeria????" ja ne nyökytteli. En oo varmaan koskaan juossut niin lujaa junasta pois! Lopulta se juna lähti ennen aikojaan jatkamaan matkaa.... okei?
----------------------------
Ainiin ja sit toinen stoori Romaniasta (kopioitu suoraan matkapäiväkirjasta);
"Vielä viimeisilläänkin romanialaiset onnistuivat sekoiluissaan täydellisesti: Brasovin asemalla menimme ensimmäiselle lippuluukulle, joka oli auki. Pienen jonotuksen jälkeen kysyimme junaa Varnaan ja täti ystävällisesti ohjasi meidät hallin toiselle puolelle, josta löytyi kansainvälinen myynti. Hetken odottelun jälkeen pääsimme juttelemaan elämässäni vastaantulleista ihmisistä toiseksi cluelessimman virkailijan kanssa: hän osasi kertoa meille, että suoraa yhteyttä Brasov-Varna ei ole olemassakaan, vaan meidän täytyy ottaa juna ensin Bukarestiin ja vaihtaa siella Varnan junaan. Vähän ihmettelimme, koska bahn.de oli sanonut, että löytyy suora - vaihdoton - yhteys, mutta koska emme olleet varmoja niin pyysimme sitten paikkavarauksen Brasov-Bukarest -välille. Tässä vaiheessa täti ystävällisesti kertoi meille, että ko. luukulta saa vain ensimmäisen luokan paikkavarauksia. No, kaksi luukkua sivuun ja taas pienen jonottelun jälkeen luukulta löytynyt täti sitten paikkavarausta pyytäessamme kertoi meille, että tämä on kansainvalisten junien paikkavarauksia varten; teidän Brasov-Bukarestinne ostetaan tuolta hallin toiselta puolelta, kotimaisten junien tiskiltä...
Aseman virallisia työntekijöitä huomattavasti paremmin meitä osasi auttaa asemalla aikaansa paljon viettävä paikallinen mies, joka tarjoaa matkustajille majoitusta; hän osasi kertoa meille - hyvin selvällä ja helposti ymmärrettavällä englannilla - junan rakenteen, reitin, lähtöajan, raiteen ja jopa kuinka paljon juna todennaköisesti on myöhässä Brasoviin saapuessaan... ja kaikki nappiin."
Ja me pääsimme suoraan Varnaan vaihtamatta kertaakaan junaa!!!
Mistä ton saa imuttaa?!
Itse olen valitettavasti hukannut sen, mutta yritän metsästää jos jollakin kaverilla olisi vielä tallella.
Löytyi! :)
http://www.heartandhouse.com/dab_kuolee.mpg
- « Edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- Seuraava »