Parhaat sekoilut, pahimmat häröilyt :O eli tarinoita siletä

Originally posted by Thunderbird:

Teippasin kuoren ja vaistonvaraisesti asetin teippirullan samaan paikkaan vaa'an päälle, josta olin sen ottanutkin. Teippirullan paino oli vähentynyt 3g.

Virkailija punnitsi kirjekuoreni, jonka paino olikin mystisesti kasvanut 258g:aan.

Originally posted by Thunderbird:
Tää ei oo mun oma juttu vaan netistä löydetty, mut oli vaan aivan pakko laittaa tähän
Virkailija katsoi minua ja kaveriani kuin idiootteja ja totesi kylmästi että tietenkin kuori painaa enemmän kun se on kaksinkerroin. Seurauksena oli meidän puolelta pidätettyä naurua ja perustelujen tiedustelua. Kun ilmakuplat menevät kirjekuoressa päällekkäin niin kuoren massa kasvaa, selitti ammattitaitoinen virkailija. Pitkän kinauksen ja avoimen naureskelun jälkeen pyysin virkailijalta tyhjää pehmustettua kuorta, jotta voisimme punnita sen yksin- ja kaksinkerroin ja todeta ne saman painoisiksi. Sepä ei käynyt, vaan kuorta ei saanut taittaa ellei sitä osta ensin. Päätin maksaa pelkästä nauramisen ilosta halutut 6mk ja yllätys yllätys eihän siinä mitään painoeroa ollut. Nyt nauratti jo niin perkeleesti että vesi tuli silmistä ja oli pakko ottaa vähän maasta tukea kädellä.

Virkailijalle iski pikku säppi ja hän haki paikalle jonkun krakakaulaisen pikkupomon joka ei ymmärtänyt asiaa yhtään paremmin ja meinasi tappaa meidät nauruun mietiskellessään fysikaalisia syitä kirjeen painon kasvulle.

toiv. en ole postannut tätä mihinkään vielä. tulipa mieleen vielä yksi juttu. siitä miten käy kun ajaa ylinopeutta. tämä kaikki oli ohi niin nopeasti ja shokeeraavasti, ettei siitä nyt naurua ainakaan irtoa, mutta ottakaapa opiksenne!

juhannuksena '00 olivat osa frendeistä menossa kaikiksi 3:ksi päiväksi Soapiin Raumalle. osa taas Exclusiveen Virroille. team Tampere, eli minä ja muutama frendi, päätimme lähteä tsekkaamaan Rauman ensimmäinen ilta yhden mukanaolleista autolla. matka oli tosiaan keikkaluonteinen, heti bileiden loputtua piti lähteä Tampereelle, koska yksi matkalaisista oli menossa duuniin seitsemäksi.

bileet loppuivat ja tuli lähdön aika, vaan eipä näy tyyppiä missään. lopulta juoksee jostain, en muista mitä oli ollut tekemässä. olin jo hieman vittuuntunut, koska lähdin matkalle pelkillä sandaaleilla (ei sukkia, olisi ollut tyylivirhe ;) ja hytkyin jalkani rakoille. Tampereelle lähdettiin sitten mittarissa 170 km/h, joka ei sinänsä ollut paha (eheh ;), koska tiellä ei ollut yhtään muuta liikennettä, ja oli valoisaa.

tiellä oli ajoittain metsäkyyhky- ja muita lintuparvia, jotka auton kuullessaan / nähdessään lähtivät jo kaukaa lentämään sivuille. varmaan n. 5:ssä näkemässämme parvessa sitten olikin yksi vastarannankiiski, joka sivulle lentämisen sijaan päätti lähteä kilpailemaan auton kanssa. tulos oli tietenkin, että linturukka, ennenkuin mitään ehdin tajuta, kopsahti tuulilasiin. :(

kaiken lisäksi kyyditsemämme frendi vielä myöhästyi duunista 5 min ja sai muistutuksen, että seuraavasta myöhästymisestä potkut. saihan se sit nekin.

t: KarriN

Tämä sattu mun yhdelle kaverille.

Se oli tenuttamassa oikein olan takaa, ja siinä tietysti
sivussa alkoi nälkä pukkaamaan. No, onneksi Esso snack&shop oli vielä yömyöhään auki ja makoisa hodari-kokis-meal kutsui houkuttelevasti luokseen.
Siellä Essolla oli tapana, että tilauksen tehtyään piti itse ottaa juoma, ja kassatäti tekee sillä välin hodarin.
No, kaveri sai jotenkin ihmeen kaupalla sen verran pinnistettyä itsestään, että myyjä sai tilauksesta selvää ja alkoi kasaamaan herkullista nakkisämpylää hieman huojuvalle asiakkaalleen. Kaverini suunnisti sillä välin juoma-automaatille, ja fiksuna poikana mietti jo etukäteen mitä sanoa, kun myyjä tulee kysymään mitä mausteita herralle saisi olla.
Valitettavasti putkiaivoteoria toimii miehille ainakin kännissä, sillä mietiskely vaati sen verran aivokapasiteettia ettei hoksottimet riittäneet enää huomaamaan että muki oli jo täynnä ja kokista valui lattialle ja kengille kaverin yhä painaessa mukia automaatissa.
Myyjä tietysti huomasi tulvan ja tuli huutaen paikalle: "Mitä sinä oikein teet!!!?"
Kaverini ei vieläkään tajua lorottavansa limua lattialle, vaan toteaa tyynesti: "Ketsupilla."

--

Eräs pieni ja syrjäinen nurkka CeleGenessä AP:n setin aikana (tosin sellainen että kuka tahansa olisi voinut tulla ja huomata)

Onneksi musiikki peitti äänet.



--

[ 31 May 2002: Message edited by: Saskia ]

Saskialla viestiksi, että jotkut jopa huomasivat. Oletan että on samasta tapauksesta kyse

Originally posted by Saskia:
--

Eräs pieni ja syrjäinen nurkka CeleGenessä AP:n setin aikana (tosin sellainen että kuka tahansa olisi voinut tulla ja huomata)

Onneksi musiikki peitti äänet.



--

[ 31 May 2002: Message edited by: Saskia ]

--

Ei se mitään. Hauskaa oli kuten varmaan huomasitte.



--

nyt kyllä kerrotte että mitä siellä tapahtui!

...vaikka tää ei toi paljastustopiikki ookaan niin aika läheltä liippais mullakin aihetta tuossa taannoin ...eiku

Oltiin lauantaina nauttimassa väkijuomia ja jossain vaiheessa päätettiin vaihtaa paikkaa. Kuljettiin Rautatietorin läpi. Siinä ympyrä-Ärrällähän on aina niitä englantia puhuvia tyyppejä jotka myy niitä luomupähkinöitä.
Joku tuli kauppamaan mulle jotain, mutta en kuullut mitä se sanoi. Ajattelin että se on niitä pähkinänmyyjiä, joten vastasin "Not interested". Kaveri katto vähän oudosti ja kaivoi jonkun kirjan esille. Se selitti taas jotain ja kuulin vain sanan "Buddha". Sanoin monta kertaa englanniksi ettei mua kiinnosta. Äijä sano aina jotain mistä en saanut selvää. Lopuksi se kysy "Where are you from?". Mä siihen:"From here, Helsinki", johon kaveri taas: "Miksi helvetissä sä puhut englantia kun mä yritän myydä sulle joogakirjaa?".
Nolotti ihan vähän....

(Tässä demotarina sieltä jostakin, ja täysin fiktiivinen... Varsinainen vika posti tällä sivulla.)

LÄHESTYMISLENTO

Sudanis pallomahaset nahalla peitetyt lastenmuotoset luukasat syö viikos vähemmän kaloreita, ku on mun paskapökäleessä, joka kelluu vessanpöntössä
Vitut siitä.
Jenkeis "tähtisyyttäjä" käristää oikeusvaltionsa "demokraattista" päämiestä 250 miljoonal dollaril.
Vitut siitä.
Poliitikot valittaa, ku kansa ei käy äänestämäs niitä ja niitten kavereita, ja sit ku niitten pitäis oikeesti tehdä jotain, ni käsiä levitellen ne vitun tyhjäpäät mutisee jotai konsensuksesta ja mystisistä markkinavoimista.
Vitut siitä.
Missä vitussa se nousukausikin on?! Saatana lama kuulemma taittunu ja kaikki menee niin vitun hyvin taas, ku maksettii pankkituet ja tehtii loistava verouudistus. Missä siihen nousukauteen voi tutustua? Näkymätön nousukausi.
Vitut siitä.
Vakuutuslaitokset tyrkkää kilpaa vakuutuksia vaikka mitä vastaan, varsinki köyhyyttä, mut sit ku jotai tapahtuu ni heti ne on kitisemäs ja kohtelemas sua ku ilmaa.
Vitut siitä.
Mummoja potkitaa, teinit on raskaana, kukaa ei muista enää HIViä, pörssiuutiset lupaavat "antakaa meille rahaa, niin huomenna saatte enemmän, varmasti!", vuokra maksamatta, rahat loppu, jääkaappi tyhjä.
Vitut siitä.
Mul on laskut.
Tuntuu ku hampaat halkeilis, lihakset kramppailee, snadei "ötököitä" lentää ilmas, pieniki ääni syöksee kauhun ja pelon valtakuntaan, lepopulssiki on epätasanen 120. Tum-tum-tumti-tum-tu-tu-tu-tumti-tum! Lyö sentään.
"Nytkö tuli lähtö?" on poltettu tulikuumal hehkuval raudal hyytelöityneitten aivojen pinnalle. On lauantai ja mä istun täristen himassa kattellen töllöä tajuumatta hitustakaa mitä sielt tulee. Hiki valuu pitkin nahkaa ja kädet tärisee kylmästä. Nurinpäinkäännetty ja tarkkaan imeskelty muovipussi istuu irvistellen pöydällä: "Hähää, onko kivaa? Eipä!" Takana on neljä valvottua vuorokautta, enkä mä ees oo ihan saletti mitä mä oon vetäny. Aivan ku siit vois koskaan olla satavarma. Neljä päivää ja neljä yötä on nyt mennyttä, kaikki se nauru, lämpö ja elämän voima kadonnu ja vaihtunu tähän tytisevään kuolemafriikkailuun. Vähän väliä katon puhelinta, et pitäiskö soittaa ambulanssi. Mä en pysty ees kelaa kui kauan mä oon radottanu kaiken kaikkiaan, viikon breikist on aikaa... vittu ei muista.
Nyt ei pidä flipata.
"Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää..." Nauraisin, jos en olis nii kauhuissani.
- Nyt loppu. Mä sanon sen ääneen uskotellakseni ittelleni et päätös ois sillee varmempi.
Silloin puhelin soi, ja mä hyppään kattooon, tai siis hyppäisin jos pystyisin nopeisiin liikkeisiin, mut ajatuksen irvikuvat kiitää paniikis vikisten pitkin katonrajaa. Mä en meinaa ees vastata, mut nään et se on Tumppi.
- Mitä Tumppi?
- Tu Blue Roomii.
- Ootsä Blue Roomis?
Aivot eivät todellakaan toimi.
- Enkäku Blue Roomis.
- Mä oon koht siellä.
Oon vähän kahden vaiheilla. Mitä jos ne haluu lähtee bailaa? Siihen en kykene, mut onhan se kiva nähä Lah(d)en tuttuja täällä ja sitäpaitsi Tumpil vois olla poistoo, laatupajautusta, ja se auttais kyl ens yön yli. Ei ku vatteet niskaa ja tunnottomin jaloin ja vellipolvin harppomaa pitkin Punavuorta.

Meinasin kävellä Roban pitkäks ja ohi Blue Roomist, mut näin Tumpin ja Tuijan ikkunast ja koukkasin sisään. Mun alun pitäen piti ottaa kahvi ja tää mieles suunnistin baaritiskille.
- Öö... makein siideri mitä on.
- Laitetaako jäitä?
- Joo, kaks. Onks toi makeinta?
Kyyppari katteli mua vähä huvittuneesti. Ilmeisesti olotilani oli luettavissa.
- Voin mä laittaa tähän vielä sokeria, jos sä haluut.
- Antaa olla, korahdan ja meen pöytään.
T&T oli ollu ostoksilla ja ne näytti mulle uusia vermeitään. Ne oli ihan makeita, tietty. Mut kyl ne huomas mun downit.
- Ootko paskana?
- Jätkä hikoilee, onko tullu vedettyy stimulantteja?
Mä sit kerron mennen ajan valitut; kommellukset, sekoilut ja tähtihetket, jotain jätän kertomattakin. Mut nei ollu lähös bailaa.
- Ihan vaan tultii ostoksille. Junaki lähtee koht.
Lähin saattaa niit Steissille. Matkalla Diananpuistossa otin savut puheeksi.
- Joo, olimmä aatellukki heittää sulle jointin, mut otakki kaks, oot sen verran pahannäkönen.
Tumppi heitti jojot, ja kuin reilu frendi ikään, otin samantien 180, hyvästelin pariskunnan ja "vikkelästi" kipitin takasin kohti kotipesää läpi jo katuja täyttävän lauantain bilettäjien yövuoron.
- Hullut!

Fredantoria ylittäessäni törmäsin Katiin.
- M-moi... Moi!
Se siis muisti mut.
- Mä tulin just sOdasta ja oon ihan paskana, eikä oo ketää muka missään, onks sul valiumia?
Jaahas, rauhattomien kattojärjestö koolla.
- Öö, ei.
Huomasin kuitenki mimmin tärinän ja aidon hätäilyn, mitään näkemättömät silmät, vahanaamion ja kyynelposkisen klovnin hymyn..., joten.
- Mut on mul laatupajaria, jos on paha olla. Mä asun tos Albertinkadulla...
- Kyl mä muistan mis sä asut! Mitä sä oikeen luulet...
Misu sukels kainaloon ja alko lirkuttaa. Miten ois voinu olla passaten, sitäpaitsi kaks Hampin jojoo riittäis meille mainiosti, vielä aamullekin asti. Sitä paitsi muija oli suht herkkubodi, kurvit just siellä mis piti. Turhaan kuitenkin silmäilin nyt Katin mainittuja ja koeteltuja uhkeita muotoja, siis ajatellut seksuaalisia ja tunnustinkin vajavaisuuteni suoraan.
- Täl kertaa kyl voi jäädä se vaakamambo vähemmälle, oon nimittäin huokeen klesana ja oksa velttona.
- Eihän sitä koskaan tiedä...

Kati alkoi raahata mua pitkin Punavuorenkatua. Itseasiassa mua alko miltei heti vituttaa, et olin siihen törmänny. Mimmis ei mitään vikaa, sinällään, mut näis laskuissa ei kaipaa läheisyyttä, varsinkaa toisen kylmähikisen nihkeenahan. Mut friikin mieli muuttuu nopeasti, ja tällä kertaa se oli Katin ajatus joka poukkoili ja siis mutkin säästi.
Punavuoren Ahvenen, tai frendien kesken Aneemisen Kampelan, kohdalla nimittäin Kati rääkäs.
- Äääk! Nadja on tuolla! Nadja on tuolla.
Mä jäin seisomaan ulos, kun mirri sinkas sisään ja näin ku se meni parin mimmin luo jutskaamaan ja halailemaan. Mä olin vähän niinku kiikun kaakun, pitäiskö pinkasta karkuun? Mut se sano et se muistaa mis mä asun, vaik sitä kyl epäilenki. Sil on kuitenki mun numero tallessa, se on just sellanen muija, joka säästää kaikki puhelinnumerot, perkeleen... Kati nousi sisällä seisomaan ja katso mua jotenki syyllisen näkösenä. Sit se lähti tulemaan ulos. Toi ilme voi tarkoittaa vain... Se oli vieressä.
- Hei... tota, oisitsä ihan pahana jos mä en tuliskaa teille? Ku toi...
Kati oli löytänyt kukkaa parempaa, itseasiassa parempaa kuin valium, ainakin mielestään, joten yritin esiintyä edes neutraalisti.
- Ei siin kato mitää. Mä oon niin paskana et ei must seuraa ois ollukkaa.
- No hei sitten.
Kati kääntyi, mutta pysähtyikin ja vetäisi taskustaan omenamehupullon, sellaisen lasisen, purkinmuotoisen.
- Nii, mä pöllin tän tuolt sulle.
- Hei... vittu, tänks.
Niinku totesin, ok-mimmi. Kaikki saa mitä tarvii.

Vaik väitinki, et näis laskuis ei kaipaa läheisyyttä, ni kyllä tyhjä kämppä hyppäs silti silmille, ku seisoin oviaukossa ja kattelin räjähtänyttä parinkymmenen neliön luukkuani. Olis tähän kyl seura kelvannu, ei tietty kuka tahansa, vain se yksi... No huhhuh, ei kovin! Tähän asti riitti kukan psykologinen vaikutus; se että sitä oli taskussa, se että se hieman smellas nenään povarissa olevasta röökiaskista asti. Raput iskivät jälkivaikutuksena, hengitys puuskahteli, hiki syöksähti otsalle ja pumppu aloitti jälleen krupamaiset jatsifillit ja crescendot. Ja kuten todettua, unelmien nainenkin asettui jonnekin katonrajan taakse piiloon, vakoilemaan ja ilkkumaan: " Mä en vittu anna sulle ikinä." Vaatteet asettelin lattialle pudottamalla. Vielä pystyessäni koukkasin kylppärin kautta pesemässä naaman ja hampaat, hampaiden harjaus auttaa aina, kumma juttu muuten, oisko se sitä että sen liittää nukkumaan menemiseen?

Kunnon asento sohvapatjalla ja heitän jopon huuleen. Tumppi tekee aina stydejä sätkiä ja sen kukka on niin spesiaalia. Hetken polteltuani huomaan päänsäryn ynnä muun kivun hävinneen. Ajattelen kaiken selkeästi ja hitaasti. Tietyt aistit korostuvat aika ajoin. Rentous valahtaa päälle kuin saavillinen lämmintä jakinmaitoa. Suuta kuivaa, korjaan sen omenamehulla, ja maailma hidastuu. Tämä hetki saa minut omakseen, tai minä hyväksyn sen omaksi ajakseni, miten vain. Nyt sillä ei ole merkitystä, itseasiassa on vain Nyt. Ei enää laskuja menneestä, ei huomisen maailmanloppua, ei enää pelkoa, televisiokin katoaa, sen kahleet muuttuvat. Suon itselleni illan ensimmäisen hymyn. Alan hitaasti, raukeasti etsiä patjalla nukkuma-asentoa, sammutan valot jättäen mitäänsanomattoman näköradion nukahtamaan ja sytytän toisen jointin. Tehtyäni siitä aamutökön alkaa näkökenttäni reunoille ryömiä pimeyttä, unen läiskiä, jotka kasvavat vaativimmiksi ja haluttavimmiksi. Unen näkee, sen tietää tulevan, koko nukahtamisprosessi on selkeästi aistittavissa. Ymmärrän nukahtavani, tiedän sen. Ja viimein mustuuden ollessa täydellinen, se täyttyy väreistä ja muodoista. Ja sitten, todellisuuden black-out.

Valintani sekin.

[ 17 June 2002: Message edited by: H.Abismo ]

[ 16 June 2002: Message edited by: esther ]

tulipa vaan mieleen tässä semmoinen pikku juttu joka tapahtu itse asiassa yhdelle kaverille nyt viime provinssissa..

oli lauantai-ilta ja kovasti paljon oltiin jo ehditty juhlia (lue juoda) ja kova pissahätä kipristeli jossain siellä alavatsan tuntumassa.saatiin sitten kaverin kanssa loistoidea mennä kokeilemaan p-matea (siis sitä tyttöjenpippelilaitettamikälie ) marssimme p-mate-kojulle hilpeissä tunnelmissa ja ostimme omamme.tajusimme systeemin nopeasti ja tyytyväisinä loroteltiin ihan tyttöjä varten tehtyihin pisulaareihin.hetken kuluttua kaverini pää kurkisti viereisestä aukosta (se oli semmonen pyöree systeemi) ja kaverilla oli semmonen ilme et se haluais sanoo jotain mut ei saanu mitään suusta ulos.katoin sitä vähän aikaa ihmeissäni ja kun se astu sit vähän enemmän ulos sieltä aukostaan niin huomasin mitä oli tapahtunut...oli "vähän" tullu touhutippoja.kaveri oli ollu turhan hätänen ja "ne-loput-mitkä-jäi-sinne-tötsään" oli pitkin sen housun puntteja ja ei ollu mitään pelkkiä tippoja..

hieman nolona sit kaveri meni sieltä ulos ja mä hirnuen perässä.kaikeksi onneksi oli lämmin ilma ja aurinko kuivatti kaverin housut nopeesti.mahto vaan olla sunnuntaina hienoo olla samoilla housuilla vielä koko päivä

no mut rapatessa roiskuu

Originally posted by esther:
nyt kyllä kerrotte että mitä siellä tapahtui!

Olin tossa juuri Portugalissa!!Saavuttiin Lissaboniin ja päämäärämme oli sao bras del alpotero:matka 500km!
No Mikäs bussissa mennessä ja juodessa olutta etc...
Bussi pysähtyi 1 kerran. Jossain 20 km ennen päämäärää
mulla alkoi tuntua että pitäis päästä niinku forreal kuselle!siinä sitten helpotin oloa ja avasin housut siinä ja sanoin kaverilleni;että jos tulee jotain hidastus-töyssyjä niin mulle tulee housuun!
Ei siinä kestänyt kuin pari min niin tottakai sieltä ne hidasteet tulivat!
No sitten sain siinä hyvässä hapessa idean ja sanoin frendille että antaa sen tyhjän pringless-purkin mulle!
helpotus&pienehko hävetys nimittäin tässä pringless purkissa ei kylläkään äänenvaimennin toiminut laisinkaan ja koko dösä almost varmaan sitten kuuli kun sielä bussin perällä lorotin siihen purkkiin!sitten tovin siinä kustuani
aloin huomaamaan etää prkl tää purkki ei riitä!!no selvittiin onnella ja purkki oli piri-pinnassa!
bussista astuessa oli monella hymy herkässä ja saatiin siitä kyllä hyvät naurut loppujen lopuksi=)

£spoomassive£

Originally posted by qinie:
Olin tossa juuri Portugalissa!!Saavuttiin Lissaboniin ja päämäärämme oli sao bras del alpotero:matka 500km!
No Mikäs bussissa mennessä ja juodessa olutta etc...
Bussi pysähtyi 1 kerran. Jossain 20 km ennen päämäärää
mulla alkoi tuntua että pitäis päästä niinku forreal kuselle!siinä sitten helpotin oloa ja avasin housut siinä ja sanoin kaverilleni;että jos tulee jotain hidastus-töyssyjä niin mulle tulee housuun!
Ei siinä kestänyt kuin pari min niin tottakai sieltä ne hidasteet tulivat!
No sitten sain siinä hyvässä hapessa idean ja sanoin frendille että antaa sen tyhjän pringless-purkin mulle!
helpotus&pienehko hävetys nimittäin tässä pringless purkissa ei kylläkään äänenvaimennin toiminut laisinkaan ja koko dösä almost varmaan sitten kuuli kun sielä bussin perällä lorotin siihen purkkiin!sitten tovin siinä kustuani
aloin huomaamaan etää prkl tää purkki ei riitä!!no selvittiin onnella ja purkki oli piri-pinnassa!
bussista astuessa oli monella hymy herkässä ja saatiin siitä kyllä hyvät naurut loppujen lopuksi=)

£spoomassive£

*Bump*

:cool:

seuraavan tarninan olen vain kuullu tapahtuneen
ei mitään käsitystä kenelle ja koska, mut enivei:

eräs henkilö (leikitään nimeksi vaikka teemu)
vietti oikeen vauhtisan/sekavan viikonlopun
bilettäen ja jatkoillen kämpillä ym.

jossain vaiheessa teemu sitte alkoi miettimään että
noniin, se viikonloppu tais olla tässä ja ei muutaku
arki alkakoon ja töihin.

näin myös kävi, teemu katsoi kelloa ja huomasi
onnekseen että kerkee vielä just ja just ajoissa
töihin..
noh..hän myöhästyi kuitenkin viis minuttia, ajatteli että:
"eipä tuo mitään, menen äkkiä koppiini
ei se pomo mitään huomaa".
pomo kuitenki kutsui vähän myöhemmin
hänet puheilleensa mikä meni kutakuinkin näin:

pomo:"kuules teemu, tämä sun myöhästely alkaa pikkuhiljaa riittämään."
teemu:"okei..voinhan mä koittaa ajoissa tulla minutilleen, mutta enhän mä tänään ollu ku viisi minuttia myöhässä?"
pomo:"ihan hyvä, mutta kuule ku tänään on jo tiistai".
:rolleyes:

...ihan alasti, ilman housuja!!!! :D :D :D

http://groups.msn.com/finlandexchange2003
Ja sieltä oikee alakulma My weekend in Kauhejoki

Siinä oli yks "normaali" viikonloppu muutamalla englantilaisella vaihto oppilaalla kauhajoella...
Yks pohjanmaalainen kaveri siinä esittelee sukukalleuksiaan ulkomaalaisille jotka ei oo tottunu ottamaan viinaa samaan tyyliin ku suomalaiset!!!
Ite olin mukana kyseisis bileis, ja huh huh ku sai nauraa naama vääränä koko illan!! :D
No tais jäädä vaihtareille ikimuistonen kokemus suomesta!!!!! :hah: