Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä

[q]Real Charly, 1.7.2009 10:54:
Puuttumatta tähän sen enempää on pakko sanoo tähänväliin, että Raamattu nimisiin kansien sisäpuolelle on kirjoitettu seuraavaa: "Jumala on rakkaus." Tuskin tarkottaa sitä et se diggaa et ihmiskunta tuhoo toisensa, olettaisin.
[/q]

Entä jos raamattu onkin väärässä?

Ylipäänsä melkoista itsensä yliarviointia ihmikunnalta kuvitella, että se voisi tietää mitään oletetetun täydellisen ja kaikkivoipaisen olennon (=jumala) preferensseistä yhtään minkään suhteen.

Mä tiedän erään henkilön, jonka luona hänen omien sanojensa mukaan ramppaa jotain olioita, sekä salakuuntelevat häntä pistorasioden kautta. Hänen diaknoosinsa on skitsofrenia. Pitäisköhän ton saarnamiehenkin tarkastuttaa pollansa...

Mut on kasvatettu uskonnottomasti. Ei uskovaksi, ei ateistiksi, meillä asiasta ei vaan puhuttu sen enempää, mitä se nyt lapsen kyselyissä tuli selitetyksi. Joillakin on jumala, joillakin ei ole. En edes tiennyt, ovatko vanhempani uskossa vai ei. Sitä asiaa ei opetettu merkitykselliseksi. En myöskään kokenut häiritsevänä sitä, ettei mua oltu kastettu. Eka kerta lapsuudesta, kun muistan miettineeni miksi minä en, pitäisikö minunkin, oli joskus alle kymmenen vanhana, kun serkkutyttö luki iltarukouksen kädet ristissä.

Pitihän munkin toki sit kokeilla sitä. Istuinhan mä uskonnontunneillakin, en kylläkään ymmärtänyt, miksi mun pitää opetella jotain omituisia satuja ulkoa, mutta oletin sen olevan jotenkin kyseenalaistamaton totuus, että sellainen maailma on. Neljännellä kirjoitin uskonnonkokeeseen, että jeesus taikoi veden viiniksi, enkä ymmärtänyt, miksi se nauratti vanhempiani enemmän kuin opettajaa. Viidennellä-kuudennella-seiskalla podin elämäni suurimmat elämänkatsomukselliset, henkilökohtaiset maailmantuskat, mielessä pyöri niin itsemurha, rakkaus kuin oikeuteni syödä olentoa, joka on joskus ollut tunteva ja elävä. Jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani yläasteen alussa, ja samaan syssyyn päätin mennä riparille. Pääosin yhteisöllisyyden takia, mutta myös siksi, että jos se jumala lopultakin olis ymmärrettävissä mullekin. Ei sitä koskaan ollut näkynyt, kun rukoilla yritin.

Mua ei otettu riparille. Paikallisen seurakunnan ripariasioista päävastuussa ollut pappi heitti jonkun tähtitieteellisen summan, joka mun ois pitänyt maksaa päästäkseni mukaan, ja siltikään hän ei ymmärtänyt, miksi mun sinne olis pitänyt päästä, kun en kirkkoonkaan kuulunut. Sillä hetkellä totesin, että ei ole jumalaa mulle tässä maailmassa. Isi totesi asiasta raportoituani, ettei se ois suostunut maksamaan mun riparireissusta kymppiäkään, jolloin mulle selvis sen uskomattomuus ja kirkon rahastusmentaliteetti. Hetken mietin vielä wiccalaisuutta ja muuta vastaavaa, mutta en saanut niistäkään mitään järkevää irti. Tyypit leikkii noitia tai varajeesuksia, antaapa leikkiä. Mulla ei ollut, eikä ole vieläkään, mitään tarvetta sellaiseen.

En toki vieläkään tiedä, onko jumalia olemassa, mikä minä olen sanomaan, mihin kukaan saa uskoa ja mikä kenenkään todellisuutta on. Mulla niitä ei ainakaan tämän tiedon mukaan ole, mulle usko on myös tietoa. Uskon harvoihin asioihin, joista mulla ei ole mitään konkreettista todistetta. Miks mun edes pitäis uskoa, mitä hyvää mä siitä elämääni saisin, sitä en ole koskaan tajunnut. Monien jumalat ovat mun näkökulmastani lähinnä jotain omantunnon ja kohtalonuskon väliltä, jotain, jonka avulla on helpompi hyväksyä mitä on tapahtunut, ja uskaltaa katsoa elämää vielä huomiseen. Mulle riittää se, että uskon itseeni. Osaan kyllä itsekin päättää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Hervoton uteliaisuus ja päätä seinään -elämäntapa potkii mua eteenpäin päivän kerrallaan. Eipähän tarvitse syyttää sims maapallo -version kaikkivaltaisen pelaajan kusipäisyyttä siitä, että se on ohjelmoinut muhun mielialahäiriöitä, yliliikkuvat nivelet, lentopelon ja viimeisimpänä viisaudenhammassäryn. Saan myös riemuita saavutuksistani, koska olen tehnyt ne itse sisulla tai semivahingossa. Kukaan ei tän tiedon mukaan ole käyttänyt jotain koodia siihen, että oon selvinnyt hengissä kaikesta tähän asti sattuneesta. Mulla on jotain varmaa ja konkreettista, johon uskoa, ja jonka nään jokaisena päivänä elämäni loppuun asti. Moi, olen anni, mun on huojentavaa uskoa itseeni.


Vaikka mua ei muuden uskonnot ja uskovaisuudet juuri liikuta, ainakaan niin kauan, kun mua ei niiden varjolla sorreta, on kyseinen kampanja yks parhaimmista asioista, joita olen koskaan todistanut. Olen aivan jumalattoman (hehehehehehe) kyllästynyt siihen, että uskovaisilla on oikeus sanoa uskonsa ääneen, tunkea sitä koulussa opetukseen, aamunavauksiin ja erinäisiin juhlatilaisuuksiin, kertoa että jumala on olemassa, mutta mulle suututaan ihan helvetisti (hehehe jne.) siitä, jos sanon että no ei sitä kyllä mun mielestä ole olemassa.

Miksi uskovat niin usein kokevat oman totuutensa olevan se ainoa versio asiasta, jota maailmassa saa tuoda julki? Onko se epävarmuutta siitä, että muiden ajatusten perustelujen kuuleminen pistäisi kyseenalaistamaan omaa uskoaan? Mua ei ole kertaakaan ripariepisodin jälkeen mietityttänyt muiden uskomuksia kuunnellessa, että onkohan toi oikeassa ja minä väärässä. Mitäs vitun väliä sillä ois, niin kauan kun kummallakin osapuolella on hyvä olla oman asiansa kanssa, eikä tarvetta hakata omaa totuuttaan toiseen pesäpallo- tai edes pingismailalla.

[q]anniharha, 1.7.2009 12:26:
-snip-
[/q]

Oot paras *sydän*

Mä muistan ala-asteella uskonnon kokeessa eräs luokkakaveri joutu reksin puhutteluun kirjoitettuuaan uskonnon kokeessa jeesuksen ristiinnaulitsemiskuvaan inrin tilalle postilaatikko. Muhun toi kotona ja koulussa tapahtunut tuputus oli tehonnut sen veran hyvin, että mä pidin tätä postilaatikko juttua sillon todella karmeena asiana. Näin jälkeenpäinhän toi asia naurattaa*nauru*

[q]anniharha, 1.7.2009 12:26:
-paljon asiaa-
[/q]
Hyvin kirjoitettu!*joo*

Uskontojen monimuotoisuudesta vielä...

Uusia uskontoja syntyy kokoajan. On monia lahkoja jotka väittävät että niiden johtaja on jumala tai vähintäänkin ihmeitä tekevä profeetta. Ei ole mitään perusteita väittää etteivätkö he olisi yhtä oikeassa (tai väärässä) kuin mikä tahansa vanha uskonto.

Turha ottaa mitään kirjaa vasta-argumentiksi. Kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan ja väittää mitä tahansa. Kalevalakin on raamattuun verrattava kirja.

Maailma on täynnä "näkyjä" näkeviä ja "ihmetekoja" tekeviä ihmisiä. Heihin suhtaudutaan kuitenkin varauksellisesti ja heitä pidetään ensisijaisesti hulluina. Miksi suhtautua yhtään eri tavalla 2000 vuotta sitten "näkyjä" nähneisiin tai "ihmetekoja" tekeviin ihmisiin?

Uskon pohjalla on kuitenkin lopulta _henkilökohtainen_ vakaumus, joka on sisäistä kokemusta. Se, ettei niitä kokemuksia pystytä tuomaan tieteen piiriin, todistaa siitä ettei se kokemus ulotu oman kehon ulkopuolelle. Siitä syystä ei ole syytä olettaa sen takana olevan mitään suurempaa totuutta.
Siitä voi vetää myös johtopäätökset mikä uskonnon asema pitäisi olla yhteiskunnassa/tieteessä.

En halua silti vähätellä sitä henkilökohtaista vakaumusta. Joillekin sillä on suuri merkitys ja se voi antaa heille paljon hyvää, ja jos se ei aiheuta pahaa muille, niin siitä vaan sitten.

[q]ollip1, 1.7.2009 08:37:
Ensiksi voisi katsoa sitä millaista elämää kunkin sanan sanoja on elänyt. Miten eli Mohammed, miten eli Jeesus? Miten eli joku muu joka on jotain merkittävää sanonnut? Jeesus ei tehnyt kenellekään pahaa, rakasti vihamiehiään ja sanoi rakastakaa vihamiehiänne. Mohammed taisteli, tappoi ja sanoi, että uskokaa sanani tai seuraajillani on syy tappaa teidät. Kumpi on mielestäsi uskottavampi Jumalan edustajan (siis kandidaatti tässä ymmärryksen vaiheessa) asenne?
[/q]
me joudutaan edelleen helvettiin, jos ei uskota jeesuksen sanaa. jumala tuhosi kaupunkeja, manasi vitsauksia ja ruttoa ja hukutti koko maailman. sitten tulee parrakas mies hymyn kera sanomaan, että on se hyvä jätkä. ja mehän emme tiedä miten jeesus eli, kun raamatussa hänen elämästään puuttuu n. 18 vuotta

[q]Jeesus osoitti tunnusteoillaan olevansa voimakkaampi ja hallitsevansa sairaudet, riivaajat, luonnonvoimat, synnin ja kuoleman. Mohammed ei mitään näistä.
[/q]
kysytäänkö muslimilta?

[q]Vaikka ei vielä uskoisikaan, että se mitä Raamatussa on kirjoitettu, on totta, kumpi näistä on mielestäsi uskottavampi kandidaatti elävän Jumalan edustajaksi?
[/q]
edelleenkin: ei kumpikaan, koska kummankaan olemassaoloa ei olla hyväksyttävästi todistettu

[q]Jumala ei tyrkytä itseään meille, mutta auttaa Häntä etsivien löytää itsensä.
[/q]
onneksi ihmiset hoitavat tällaiset asiat hänen puolestaan

[q]Sen vuoksi, joka aikoo päästä tuntemaan Jumalan, hänen pitää etsiä Häntä.
[/q]
se, että minä uskon, ei tarkoita että minä tunnen tai tiedän

[q]Nyt kenet olet valinnut parhaaksi kandidaatiksi, tutki hänen sanojaan, mitä hän sanoo. Jos esim. yo selityksen mukaan ajattelet, että Jeesus voi oikeasti olla kandidaatti Jumalan aidoksi edustajaksi, lue esim. Luukkaan, Markuksen tai Johanneksen evankeliumi. Rukoile, että Jumala puhuisi sen kautta juuri sinulle ja avaisi tien Hänen luokseen. Oletko tosissasi? Etsi kunnes löydät. Juuri näin minä löysin Jeesuksen ja Jumalan.
[/q]
omalla kohdalla mitä enemmän olen oppinut raamatusta, sitä skeptisemmäksi olen tullut

[q]Ainoa mitä Raamatun Jumala haluaa, on, että Hänellä ja sinulla olisi henkilökohtainen suhde. Tätä ei voi kukaan muu antaa kuin Jumala itse sinulle, siksi sitä pitää hakea itse suoraan Jumalalta.
[/q]
miksi sitten sitä evankeliumia pitää saarnata ympäri maailmaa ja ylistää häntä kimpassa?

[q]Ihminen on luonnostaan selin Jumalaan päin ja tekee rikoksia Jumalaa vastaan.
[/q]
eikä vähiten itsensä luojan ansiosta

[q]Siksi tarvitaan sovitus ennenkuin rauha Jumalan kanssa syntyy.
[/q]
kaikkien ihmisten perusteeton sovitus kaikkivoipan jumalan omasta ohjelmointivirheestä

[q]Ihmisen pitää koko sydämestään "kääntyä ja uskoa evankeliumi". Tämä tarkoittaa sitä, että käännytään omilta synnin teiltä Jumalaan päin ja uskotaan Jeesuksen sovittaneen minun rangaistukseni ja otetaan Jeesus vastaan sellaisena kuin Hän on.
[/q]
minun silmissäni tuo tarkoittaa sitä, että minun pitää jo uskoa evankeliumiin ennen kuin edes alan sitä lukemaan ja minun pitää lukea sitä jeesus-lasien läpi

[q]Jeesus on Herra ja Vapahtaja.
[/q]
päättäkää nyt että onko jeesus nyt hänen poikansa vai hän. tappoiko jumala itsensä ristillä? onko jumala kuollut tai jos jumala on ikuinen, niin onko ketään kuollutkaan ja perisynti edelleen sovittamatta?

[q]mrskndr, 1.7.2009 12:40:
---
anniharha, 1.7.2009 12:26:
-snip-

---


Oot paras *sydän*
[/q]

Komppaan +1. Aika pitkälti omat ajatukset kans kiteytettynä tossa. Mitään vihjettä yli-otusten olemassaolosta en ole nähnyt, päinvastoin, miljoona syytä miksi moisia ei voi mitenkään olla olemassa. Yleisesti ottaen olen välinpitämätön uskonasioista. Muut tuhlatkoon varojaan ja aikaansa moisiin.

[q]ezzy, 1.7.2009 13:42:
(On) miljoona syytä miksi moisia ei voi mitenkään olla olemassa. Yleisesti ottaen olen välinpitämätön uskonasioista. Muut tuhlatkoon varojaan ja aikaansa moisiin.
[/q]
Ja kaikki perustuu jo tiedettyyn, joiden absoluuttista varmuutta ei ole todistettu. Aaveita voi hyvinkin olla olemassa. Ehkei nyt niin egoistisessa muodossa kuin me tykkäämme asian käsittää, eli ei kuolleita perheenjäseniämme jne.
Näät ne miljoona syytä syyksi olla uskomatta, kun oikeasti ne vain todistavat sen hyvin epätodennäköiseksi.
Jos ei usko Jumalaan uskoo johonkin muuhun, ehkäpä itseäsi, tai jotain muuta. Tai ehkäpä luulet uskovasi itseäsi kun uskotkin vain muita. Ehkäpä luuletkin uskovasi muita, kun uskotkin vain itseäsi.
Mikään vaihtoehto ei ole kovinkaan epätodennäköinen kellään.

[q]ollip1, 1.7.2009 08:37:

Vaikka ei vielä uskoisikaan, että se mitä Raamatussa on kirjoitettu, on totta, kumpi näistä on mielestäsi uskottavampi kandidaatti elävän Jumalan edustajaksi?

Jos esim. yo selityksen mukaan ajattelet, että Jeesus voi oikeasti olla kandidaatti Jumalan aidoksi edustajaksi, lue esim. Luukkaan, Markuksen tai Johanneksen evankeliumi. Rukoile, että Jumala puhuisi sen kautta juuri sinulle ja avaisi tien Hänen luokseen. Oletko tosissasi? Etsi kunnes löydät. Juuri näin minä löysin Jeesuksen ja Jumalan. Ainoa mitä Raamatun Jumala haluaa, on, että Hänellä ja sinulla olisi henkilökohtainen suhde.

[/q]

Millään tavalla en halua uskontoasi loukata, mutta entä ne loput evankeliumit, jotka aikanaan raamattua luodessa jätettiin pois? Jokaisella opetuslapsella sanotaan olleen oma evankeliuminsa. Jos raamatun sana on totta, niin se on pappisyhteisön luoma kuva.

Tää koko topicki on ihan absurdi. Ai mix?

[q]
Näät ne miljoona syytä syyksi olla uskomatta, kun oikeasti ne vain todistavat sen hyvin epätodennäköiseksi.
[/q]

Vastoin yleistä käsitystä, väitteen "jumala ei ole olemassa" voi kyllä todistaa.

Ongelma on vain siinä, että käsite "jumala" on epämääräinen ja väitteellä voidaan tarkoittaa mitä tahansa. Aluksi pitäisi määritellä mitä "jumala" tarkoittaa.

Monet uskonnot kuitenkin määrittelevät hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia jumalasta ja hänen toiminnastaan. Näistä monet voidaan todistaa vääräksi. Ristiriitoja näistä väittämistä on helppo löytää.

Se aukko mikä mahdolliselle jumalalle jää jäljelle, ei enää monellekaan täytä heidän määritelmäänsä jumalasta. Siten kyseinen määritelmä jumalasta tulee todistetuksi vääräksi.

http://uskomaton.fi/kampanja/images/stories/mielenosoitus2-small.jpg

Aika hyvä vastaveto paavilta.

[q]ollip1, 1.7.2009 08:37:
Kumpi on mielestäsi uskottavampi Jumalan edustajan (siis kandidaatti tässä ymmärryksen vaiheessa) asenne? Jeesus osoitti tunnusteoillaan olevansa voimakkaampi ja hallitsevansa sairaudet, riivaajat, luonnonvoimat, synnin ja kuoleman. Mohammed ei mitään näistä. Vaikka ei vielä uskoisikaan, että se mitä Raamatussa on kirjoitettu, on totta, kumpi näistä on mielestäsi uskottavampi kandidaatti elävän Jumalan edustajaksi?
[/q]

Mun vastaus on Muhammed. Jumala osaa myös olla äärettömän julma (esim. Sodom, Gomorra) ja on raamatun mukaan tappanut paljon ihmisiä jotka ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Siksi Muhammed soturina on uskottavampi edustaja Jumalalle kuin Jeesus.

Sitäpaitsi Jeesus on (tärkeä) profeetta myös islamissa. Niin ovat myös Nooa, Abraham, Mooses jne. Islamissa Jeesus ei vaan ole Jumalan poika, eikä häntä ristiinnaulettu.

[q]tommy_wave, 1.7.2009 14:17:
---

Näät ne miljoona syytä syyksi olla uskomatta, kun oikeasti ne vain todistavat sen hyvin epätodennäköiseksi.

---


Vastoin yleistä käsitystä, väitteen "jumala ei ole olemassa" voi kyllä todistaa.

Ongelma on vain siinä, että käsite "jumala" on epämääräinen ja väitteellä voidaan tarkoittaa mitä tahansa. Aluksi pitäisi määritellä mitä "jumala" tarkoittaa.

Monet uskonnot kuitenkin määrittelevät hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia jumalasta ja hänen toiminnastaan. Näistä monet voidaan todistaa vääräksi. Ristiriitoja näistä väittämistä on helppo löytää.

Se aukko mikä mahdolliselle jumalalle jää jäljelle, ei enää monellekaan täytä heidän määritelmäänsä jumalasta. Siten kyseinen määritelmä jumalasta tulee todistetuksi vääräksi.
[/q]

Aivan. koska Jumalaa ei voi ymmärtää, sen todistaminen vääräksi on vähän sama ku lähtis jauhaa gravitoneista.
Jumalalla on ollut erittäin suuri, jopa täysin kiistämätön merkitys ihmiskunnalle. Siltikin voi olla, että häntä ei edes ole olemassa. Tässä vaiheessa mä yleensä laitan suuni kiinni Jumalasta tässä yhteydessä.
Jumala ON olemassa. Se, millä tasolla hän ainakin varmasti on, on mielenkiintoisempaa kuin hänen kieltäminen todistaakseen olemassaolonsa järkevyyden ylivertaisuutta. Se ei imo ole rakentavaa, eikä sillä pystytä oikeasti vaikuttamaan positiivisesti.

[q]anniharha, 1.7.2009 12:26:
Läpäti lää[/q]
Meitsi diggas kovasti tästä postaukseta.


[q]Neljännellä kirjoitin uskonnonkokeeseen, että jeesus taikoi veden viiniksi, enkä ymmärtänyt, miksi se nauratti vanhempiani enemmän kuin opettajaa.[/q]



[q]Jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani yläasteen alussa, ja samaan syssyyn päätin mennä riparille.[/q]
Mut eihän kasvissyönnillä ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Raamatussahan lihansyönti on oikein positiivinen juttu. Kaiken muun lisäksi sun nuoruuden uskiskokemus oli siis myös tältä osin pahasti ristiriitainen. ;(


[q]Miks mun edes pitäis uskoa, mitä hyvää mä siitä elämääni saisin, sitä en ole koskaan tajunnut.[/q]
No ei tarvi pelätä kuolemaa, koska kuoleman jälkeen alkaakin toinen elämä, ihan oikeesti hei. Lol xiit. Ja sit jos elämässä on ihan tosi tosi tosi vaikeeta, ni Jussista ja Jessestä saa kivat mielikuvituskaverit jotka auttaa pahimman yli ja korvaa tyhjiöitä elämässä. Ei pidä aliarvioida kieltämön voimaa, kieltämö on kova juttu. [pieni](Puhumattakaan miten siistiä hallitsijoille on, että kansa pysyy ruodussa mielikuvituksen avulla.)[/pieni]

Mun mielestä on vaan huono vaihtokauppa, että näiden kivojen kieltämöiden lisäksi joutuu ottamaan elämään painolastiksi kristinuskon negatiiviset setit, kaikenmaailman säännöt ja rajoitukset ja syyllistykset. Mutta eihän se yleensä mikään tietoinen valinta olekaan.

Siksi mun mielestä ehkä kovimpia tyyppejä ovatkin nämä modernit uudiskristityt, jotka omaksuvat kristinuskon pääpiirteissään, jonka jälkeen poistavat siitä negatiivisia puolia. Jotkut diggaa homoista, toiset ajaa tasa-arvoa, kolmansilla ei ole helvettiä jne. Siis ei siinä vielä mitään, että kehittää ihan itse oman uskontonsa ja jumalansa, siihen pystyy kaikki. Mutta että kykenee olemaan 100% vakuuttunut itse keksimänsä jumalan aidosta olemassaolosta, se on mun mielestä kova juttu! Mulla ei ainakaan mitenkään veny henkinen kapasiteetti moiseen.

Oon ehkä vähän kade. Kyllä mäkin pystyn kuvittelemaan kaikkia siistejä Jumalia (siistimpiä kuin se Raamatun jätkä for sure), mutta ei niihin sit kukaan kuitenkaan tosissaan usko. ;( En ees mä ite ;( buhuhuu. Eikä ees anna mulle kirkollisveroa.


[q]Eipähän tarvitse syyttää sims maapallo -version kaikkivaltaisen pelaajan kusipäisyyttä siitä, että se on ohjelmoinut muhun mielialahäiriöitä, yliliikkuvat nivelet, lentopelon ja viimeisimpänä viisaudenhammassäryn.[/q]
Toikin itse asiassa sisältyy uskonnon etuihin. Todellisuuden paskoja juttuja helpompi on hyväksyä, että no nyt vaan kävi näin koska se on Jumalan tahto, ja jos nyt kävikin paskasti ja epäreilusti, niin kyllä kaikki sit kuoleman jälkeen korvataan kunhan oon kiltisti. Kuoleman jälkeen MÄ oon taivaassa ja kaikki ne paskat tyypit kadotuksessa, NII! Oikeesti!


[q]Saan myös riemuita saavutuksistani, koska olen tehnyt ne itse sisulla tai semivahingossa. Kukaan ei tän tiedon mukaan ole käyttänyt jotain koodia siihen, että oon selvinnyt hengissä kaikesta tähän asti sattuneesta. Mulla on jotain varmaa ja konkreettista, johon uskoa, ja jonka nään jokaisena päivänä elämäni loppuun asti. Moi, olen anni, mun on huojentavaa uskoa itseeni.[/q]
No mut menee se uskovaisillakin niin, että hyvät jutut omia saavutuksia. Sitä on nääs muistettu rukoilla tai muuten vaan olla hyviä tyyppejä, niin Jumala on suonut hyvän jutun x. Omaa saavutusta sekin siis tavallaan.


[q]Miksi uskovat niin usein kokevat oman totuutensa olevan se ainoa versio asiasta, jota maailmassa saa tuoda julki? Onko se epävarmuutta siitä, että muiden ajatusten perustelujen kuuleminen pistäisi kyseenalaistamaan omaa uskoaan?[/q]
On, koska uskonnoissa on niin paljon epäloogisuuksia ja sisäisiä ristiriitoja. Täällä on esitetty moneen otteeseen mielipide että ihmisillä olis joku sisäinen tarve kehitellä itselleen jumalia yms. Itse en usko moiseen. Uskon että ihminen uskoo lapsena ihan mitä tahansa, ja aikuisena sen mitä vaivautuu ottamaan selvää. Mutta jos mitään uskonnollista settiä ei lapsena opetettaisi (epätodennäköistä), ni luultavasti olis kyllä aikuisiällä tosi vaikea alkaa uskoa minkäänlaiseen jumaltyyppiin vain koska jossain kirjassa sanotaan niin. (Pl. herätyksen saaneet entiset nistit, kriminaalit jne, mutta niillähän nyt ei ole päänupissa ollut ihan kaikki kondiksessa alun alkaenkaan.) En ole tutkinut asiaa, mutta väittäisin että useammasta uskovasta tulee aikuisiän kynnyksellä ateisti kuin ateistista uskovainen.

Ja toinen syy massiiviselle tuputtamisen määrälle on tietysti se, että mitä enemmän jäseniä uskonnolla x, sitä enemmän massia ja vaikutusvaltaa uskonnolla x. Ei ihmiset kuitenkaan saa kasvaa uskonnolliselta opetukselta rauhassa, vaan lapsien värväämisessä on jatkuva propagandasota käynnissä eri uskontojen/lahkojen välillä, vähän niinkuin äänestäjien värväämisessä vaalien aikana. Parempi että tulevat meidän puolelle kuin meidän kilpailijoiksimme tai jopa vihollisiksimme.

Vitun törkeäähän se on manipuloida lapsia sellaisella tavalla, mutta minkäs teet, kun asiasta päättää jamppoja jotka uskovat siihen itsekin. Vähän samalla tavalla kuin Itä-Suomen hovioikeudessa pedofiilien tuomioita jakaa (ilmeisesti) toiset pedofiilit.

[q]alek szahala, 1.7.2009 14:22:
"Vapaa-ajattelijaa ei ole"[/q]

:( Toihan nyt on ihan naurett-

[q]Juhgu, 1.7.2009 14:34:
---
alek szahala, 1.7.2009 14:22:
"Vapaa-ajattelijaa ei ole"
---


:( Toihan nyt on ihan naurett-
[/q]

- Mä en tykkää sun äitin ruuasta!
- No en mäkään sit sun!

Toisessa kuvassa tuolla sivuilla oli paavi ja kaks imaamia jumalalappujen kanssa, ja joku gospeljannu kusella dösää vasten :D

edit: http://uskomaton.fi/kampanja/

Elikkä topicissa on kyse uskonnottomien kampanjasta.

http://www.uskomaton.fi/
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/06/903280
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1664951
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903189267249_uu.shtml
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135244415452

Asiasta voisi tänne liittää lisääkin linkkejä sitä mukaa kun niitä tulee.

Mitä mieltä olette?

Itse olen mukana kampanjaa tukemassa ja siitä kuullut jo kauan aikaa sitten veljeltäni joka on aktiivi vapaa-ajattelija. Nyt olen vain huomannut että uskonnottomien mielipiteitä ei juurikaan kunnioiteta ja monen mielestä meillä ei saisi olla oikeutta kampanjoida omien uskomuksiemme puolesta.

Onko kampanja mielestänne liian hyökkäävä? Omasta mielestäni se on aikas hyvä ja parhaillaan käännän sitä Thai kielelle jotta saadaan kaveri porukalla täällä paidat päälle kanssa.

kommentteja/ideoita/nillitystä..

edit: pari linkkiä lisää..