Kolahtaako kirjat?

Kakarana tuli luettua aivan järjettömän paljon, vaikka tietysti kirjojen sisältö oli sitä yhtä ja samaa pääasiassa. Vieläkin tosin tykkään esim. S.E Hintonin kirjoista ja joistakin suomalaisista nuorten kirjoista. Muuten koitan tutustua klassikoihin ja kaikenlaisiin kirjoihin. Rikos ja rangaistus oli niin mielenkiintonen että tekee mieli päästä Pietariin

Viimeks sain luettua aivan mahtavan kirjan Milan kunderan Tietämättömyys *sydän* ja täl hetkel kesken on viel toi Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Dostojevskin Rikos ja Rangaistus Pitäis vaan olla enemmän aikaa lukee, nykyään tuntuu et ei aika enää millään riitä.

Viimesimmät lukemani kirjat ovat:
James Redfield Yhdeksän oivalluksen tie
James Redfield Kymmenes oivallus
James Redfield Shamblan salaisuus

Dalai Lama: Avosydämin

Seuraavaksi jotain Buddha tai Zeni -juttuja sekä Dalai Laman Onnellisuuden taito.

Noita ennen tuli luettua Terry Pratchettia aktiivisesti ja päätin, josko lukis jotain josta olis hyötyäkin.

Ainiin ja yks kaveri sai innostumaan näistäkin:
Richard Sennett: työn uusi järjestys
Risto Rinne & jotain muita: Oppimisen uusi järjestys

Vinkkejä suht helppolukuisista buddhismin kirjoista otetaan vastaan. Valkoista lootussutraa aloittelin mutta se ei jostain syystä maistunut. Taidankin yrittää lukea sen.

Viimeks luin sen Colin Igguldenin - Emperor, The Gates of Rome. Pitäis saada se The Death of Kings jos se on tullut jo.

Käsikirjasta on myös tv-sarja 80-luvulta,
ja se onkin ton kuunnelman ohella paras
formaatti tolle materiaalille.

Kyllä kirjat kolahtaa...

...luen englanninkielistä scifi-kirjallisuutta...

-olen siis virallisesti nerd

Joo, kolahtaa välillä.. pääosin tykkään fantasia kirjallisuudesta mut jos kirja on hyvä ni kyllä sen lukee, kertoi se mistä tahansa :)

[q]yana:


sain just loppuun asimovin I,Robot:in. oon lukenu sen viimeks joskus melkein 20v sit =D

seuraavaks vois kerrata säätiö-sarjan. niitten lukeminen on kuitenkin jokseenkin erilainen kokemus näin vanhempana kuin sillon 10v skidin.

*amazonistatilail*

[muokattu 20.3.2004 22:19]
[/q]

Ah, Asimovin kirjat :) jokseenkin erilaista kirjallisuutta :P todella mahtava kerronta tyyli :)

Ei.

[q]La Petite:
...luen englanninkielistä scifi-kirjallisuutta...
[/q]

sain just loppuun asimovin I,Robot:in. oon lukenu sen viimeks joskus melkein 20v sit =D

seuraavaks vois kerrata säätiö-sarjan. niitten lukeminen on kuitenkin jokseenkin erilainen kokemus näin vanhempana kuin sillon 10v skidin.

*amazonistatilail*

[muokattu 20.3.2004 22:19]

philip k. dick on ollut lukemistossa viime aikoina.

[q]Steven Hoaks:
Linnunradan käsikirja liftareille on tullut luettua vissiin kertaa! Aivan loistava suosittelen kaikille!

Älytön huumori

Mieletön tarina

Loistavat hahmot

Ja kirjan lukeneille henkilöille pieni muistutus...

”Ja he roikkuivat aivan niinkuin tiilet EIVÄT roiku”
[/q]


miekin haluun lukee tän
eli pitää metsästää..ellei steven sulla oo tätä omana ja lainaat sitä mulle..

no uusin harry potter 1050 sivua meni kahdessa pävässä.. joten kyl mä saan sen aika nopeesti varmaan luettuu... tossa edellisellä sivulla kun mulla on pieni lista kirjoja niin ne luin kaikki noin viikossa.. `*hih*`mähän sanoin että mulla on nyt lukukausi meneillään...

Nyt odotan kirjastosta lisää Chuck Palahniukin kirjoja lainaksi...

Kyl ne on joskus kolahtanu ja kovaa, mut nyt on jääny vähän vähemmälle.
Noita Kingin kirjoja tuli luettua pari.

Paras kirja on kyl Bram Stocker Dracula..*pahis* Siitä ei pääse mihinkään.*piis*

Lukeminen on ihan mahtavaa. Paljon paremmat kun leffat, koska kirjoissa se ikäänkun tapahtuu oikeesti, Leffoja kun kattelee niin tulee välillä mieleen että mitäköhän ne puuhaileen nytten tossa kameran toisella puolella. Mutta kirjoissa on vain sinä, kirja ja om mielikuvitus mukana.

erlend loen kirjoja tullut viime aikoina luettua.

[q]Steven Hoaks:
Linnunradan käsikirja liftareille on tullut luettua vissiin kertaa! Aivan loistava suosittelen kaikille!

Älytön huumori

Mieletön tarina

Loistavat hahmot

Ja kirjan lukeneille henkilöille pieni muistutus...

”Ja he roikkuivat aivan niinkuin tiilet EIVÄT roiku”
[/q]

Mä en oo tosta koskaan innostunu:
eka tarina on kirjotettu alunperin
radiokuunnelmaks, yks jakso kerrallaan
ja sen takia ei oikein toimi kirjana. Toisen
kirjan luki ihan ongelmitta kun se
oli vähän koherentimpi kokonaisuus,
mut kolmannen jälkeen iski paha
väsymys ku Adams toistaa niitä
samoja kolmee perusvitsiään eri
variaatioina. Näppärää sanailua, ei juuri
muuta. Brittien ja Ranskalaisten perusongelma.

Humoristeista Pratchettilla on enemmän
paukkuja, ja sen tarinat on muutaki
ku peräkkäisiä tapahtumia ja deux ex
machina -juonenkuljetusta niinku
Adamsilla, vaikka Pratchettinkin ongelmana
alkaa oleen kaavamaisuus tälleen
esim. 26 discworld -kirjan jälkeen

Mitä vakavampaan scifiin tulee, niin
löysin genren äsken uudestaan monen
vuoden tauon jälkeen, ja kiitos tästä
kuuluu M. John Harrisonin mainiolle
Light-teokselle. Kirjaa on hehkutettu
vähän ehkä liikaakin, ja scifin tilasta kertoo
varmaan jotain se, että teosta on pidetty
merkittävänä genren uudistajana, vaikka
IMHO siinä nyt ei mitään kovin uutta
ja ihmeellistä sinänsä ole - pikemminkin
Harrison on saanut yhdisteltyä
vanhoista teemoista uuden keitoksen,
ja leväyttänyt aikaperpektiivin ja mittakaavat
sellaisiksi että lukija tuntee väkisinkin itsensä
hyvin pieneksi.

Kirjan parasta antia onkin tapa, jolla
Harrison esittää universumin ihmeiden
mittavuutta galktisessa mittakaavassa
(planeettoja - kokonaisia aurinkokuntia -
jopa tähtiryhmiä jotka on tuotettu keinotekoisesti
yhden kosmisen mittakaavan ilmiön tutkimiseen *ding*)
ja toisaalta historiaa miljoonien ja miljardien
vuosien ajalta siten, että aikavälien
pituus tulee ymmärrettäväksi, jos kohta
edelleen hämmästyttäväksi inhimillisessä
mittakaavassa (Sivilisaatioita, jotka on alunperin
tullu tutkiin ehkä kaikkeuden vanhimman
sivilisaation jäännöksiä, ja ovat sittemmin
itse hävinneet, ja jäljellä on vain miljoonia
vuosia vanhoja jäänteitä - esim. edellämainitut
keinotekoiset tähtijärjestelmät *ding*).
Tässä todellista sense of wonderia.

Sit työn alla on parhaillaan Ivan Gontsarovin
Oblomov. Tän kirjan kanssa on vaan
se ongelma, et perinpohjaisena laiskurina
alan aina tuntee hirveetä tarvetta alkaa
siivoon luettuani parikin sivua tästä
klassisesta vetelehtijästä, kun pitää todistaa
itselle että ei ihan yhtä banaalille tasolle ole
livennyt kuin Oblomov

[muokattu 21.3.2004 14:44]

[q]Steven Hoaks:
Linnunradan käsikirja liftareille on tullut luettua vissiin kertaa! Aivan loistava suosittelen kaikille!
[/q]

Kai olet (ja muutkin H2G2:ta hehkuttaneet) tietoinen, että Käsikirjasta on tulossa leffa? Projektihan on ikivanha ja ehdittiin jo kuopata Adamsin kuoltua, mutta pari vuotta myöhemmin elvytettiin uudestaan. Kuvaukset alkavat pian. http://www.imdb.com/title/tt0371724/

[q]kuilu:


yksittäisiä teoksia

GG Marquez : Sadan vuoden yksinäisyys ( Macondon kylään muuttaisin jos voisin)
F Dostojevski : Peluri ( riippuvuus tämäkin )
[/q]

Nää on just ne jätkät, jotka mä olisin laittanu tonne kirjailijoita- kategoriaan. Ja toi ison D:n Pelurit on ehkä heikoimpia esimerkkejä kaverin kyvyistä; lähinnä se on rahapulaa paikkamaan tehty välityö (ko. herra kun tapasi hassata fyrkkansa peleihin.) Sinänsä ei kyl hullumpi kuvaus pelihimon riivaamista.

G. Garcia Marquesilta Sadan vuoden yksinäisyys on varmaan se kirja, josta kandee alottaa, mut jos haluu tosi diippii shittii, Patriarkan syksy on iha must. On kyl paljon raskaampi lukunen ku toi toinen.

Ja Dostojevski! Niin.. Rikos ja rangaistus on klassikoiden klassikko. On pudonnu kaikille, joiden tiedän sen lukeneen, ja täysii. Ihan tosi hyvä kirja. Jos haluu kuitenkin alottaa tutustumisen jostain ohuemmasta, kantsii lukee Kirjoituksia kellarista/ Kellariloukko. Sillä on kaks nimee, kun eri suomentajat on päätyny eri ratkasuun. Mollemmat käännökset kyl toimii.

Vähän uudemmista venäläisistä suosittelen mitä lämpimimmin M. Bulgagovin mainiota Saatana saapuu Moskovaan, ja D. Haarmsin Sattumia.

Nää on mun mielestä parhaita kotimaisia: A. Kivi: Seitsemän veljestä, T. Jansson: Muumi- sarja. Jos mahdollista, lue muumikirjat kronologisessa järjestyksessä; sillai ne hahmot syvenee ihan mahtavasti sarjan edetessä.

Muitki hyvii on iha sikana, mut ei nyt jaksa ruveta kaikkii listaamaan. Yks hyvä tapa löytää hyviä kirjoja on panna merkille omista suosikkikirjoista mahdollisesti löytyvät viitteet: jos kirjailija mainitsee vaik romaanissaan jonkun muun kirjan, sen voi ottaa suosituksena lukea ko. teos.

Just tänään sain luettua ekan kirjan kannesta kanteen sitten peruskoulun (pois lukien koulukirjat). Tulipa myös huomattua ettei kirjojen lukeminen niin tylsää olekaan miltä se saatiin kouluaikoina tuntumaan.*hymy* Vähän harmittaa, että lukemisesta on jäänyt niin ikävä kuva kouluajoista, vaikka lehtiä ym. olen aina lukenut mielelläni. Käsittääkseni se on myös paljolti siitä kiinni missä määrin kotona on harrastettu lukemista, elikkä siltäkään puolelta ei järin ole rohkaisua tullut. Harmi sinänsä. Ehkäpä kiinostus lukemiseenkin vielä herää..