Omia tai kuultuja kokemuksia yrityksestä tehdä kaverisuhteesta vakavampaa?
blaaah..
no voi tietty.. onhan noita tapauksia ollu useampikin..
ite en vaan oikein ymmärrä sitä et pikkuhiljaa alkaa diggaa toisesta.. mulla se on se rakkautta ensisilmäyksellä menossa *sydän*
Toki voi, mutta ei välttämättä kannata (todella hyvät kaverit ovat monella harvassa).
[q]hardikaveri, 3.2.2006 10:05:
ite en vaan oikein ymmärrä sitä et pikkuhiljaa alkaa diggaa toisesta
[/q]
Niin, tottahan tuokin on. Mutta tunteet voi syventyä ihan hurjasti, kun oppii tuntemaan toista, ja on tavallaan varmempi siitä, millainen toinen on...
Me tavattiin vaavun about vuosi ennen kuin alettiin seurustelmaan ja sillä välillä oltiin hyviä kavereita. Kokemusta voin sanoa, että hyvin toimii.
Omakohtasia kokemuksia on sen verran että erään suhteen pohjalla oli 4 vuoden hyvä ystävyys, valitettavasti se suhde kuitenki päättyi, sitä kesti noin 2 vuotta
veikkaisin et se toimii paremmin, kuin et alkaa kahvittelun ja parin leffan jälkeen seurustelee. Tuntee ainakin paremmin yms.
Omakohtaisesti tosi vaikea uskoa että kenenkään kaverin kanssa tulisi suhteen laatu muuttumaan. Itse olen tosi ihastumispohjainen, eli huomaan heti sellaiset tyypit jotka kiinnostavat ihastumismielessä. Vaikea kuvitella että ihastuisin tutustumisen jälkeen, kun yleensä se tulee 0,03 sekuntia kunnollisen tapaamisen jälkeen. Mutta tätä voisi kyllä yrittää kehitellä, ei hullumpi ajatus näin järjen kanssa mietittynä 
Kyllä voi. Ei tosin välttämättä, on tullut sekin todistettua, mutta ei se mitään, eipähän tarvitse jälkikäteen miettiä ja haaveilla että entäpä jos, ja harmitella kun ei aikanaan ottanut riskiä ja kokeillut. Sitäpaitsi, kyllähän myös oman exän kans voi olla hyvä kaveri.
Oon seurustellu kultani kanssa nyt 7.5kk, sitä ennen oltiin vuosi ystävällisesti asialinjalla. Tavattiin ja pikkuhiljaa tutustuttiin opiskelun merkeissä, mutta ajoitus ei ollut heti kohdallaan. Hän seurusteli enemmän tai vähemmän onnellisesti omalla tahollaan ja mulla meni muuten vain huonosti.. Pelkän ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella en todellakaan olisi uskonut, että tämän ihmisen kanssa löytyy yhteinen sävel, mutta voi miten väärässä sitä voikaan olla!
Kaikesta huolimatta ystävyys kuitenkin syveni omalla painollaan. Mitä enemmän oltiin tekemisissä sitä enemmän haluttiin olla tekemisissä, ja mitä paremmin toisen oppi tuntemaan sitä enemmän toista alkoi arvostaa (ja haluta). Asialinjan pitäminen oli välillä todella vaikeaa, mutta mitä ollaan nyt juteltu niin kyllä kumpikin on lahjakkaasti fuskannut ja piilotellut tunteitaan..
Jos olisin vainoharhainen, voisin murehtia sitä että kultani on ihastunut minuun varattuna ollessaan, ja voi mahdollisesti tehdä niin uudestaan, mutta äh.. Meillä on aika paljon yhteisiä ystäviä (lähinnä kurssikaverit), mutta totta kai molemmilla on myös omat kaverit, kummallakin molempia sukupuolia, mutta en usko että ketkä tahansa kaksi hyvää ystävää voisivat muodostaa parisuhteen.. Ensinnäkin molempien elämässä pitäis olal tilausta parisuhteelle, ja sit kumpaakin täytyy kiinnostaa nimenomaan se toinen osapuoli, eikä se taida kuitenkaan olla kovin yleistä.. ajoitus tässäkin..
No, viime juhannuksena sitten päädyttiin lopulta monen mutkan kautta yhteen eikä olla sen jälkeen eroon päästy. Jännitti kyllä aluksi että tulikos nyt mokattua ja raskaasti, eikä uskaltanut heti kertoa yhteisille kavereille, kun ei tiennyt miten asiat siitä eteenpäin menisivät.. Mutta hyvinhän tämä on sujunut, suorastaan loistavasti! 
Ystävänä kaikessa rauhassa tutustuminen toiseen ilman mitään seurusteluun liittyviä paineita oli kyllä meille paras mahdollinen lähtökohta. Nyt me etsitään yhteistä asuntoa. 
Muuten.. Tuli vain mieleen, että myös mun vanhemmat oli ensin vain kurssikavereita, jotka ei aluksi edes pitäneet toisistaan.. 
..ja tänä vuonna tais olla niiden 25-vuotishääpäivä.. 
Tämähän näyttää ihan mukavalta.... :)
Pari kertaa onnistunu pilaamaan hyvän ystävyyssuhteen seukkailulla, kyynikko minussa ei siis suosittele moista. Ongelma tulee siitä kun (eikunsiis JOS *hih*) se suhe päättyy, paluuta entiseen ei enää ole.
Minun ja mun kullan stoori lähti liikkeelle juuri hyvästä ystävyydestä ja pitkälle yli kaksi vuotta ollaan jo asuttu yhdessä. Naimisiin mennään kunhan keritään.
Totta on kuitenkin, että joskus kavereihin tai ystäviin sekaantumalla voi pilata koko "suhteen".
Mun elämän pisin suhde kanssa alkoi ystävyydestä Jotenkin siinä vaan tuli sellainen tilanne että lopulta molemmat tunsi vetoa toisiinsa ja se oli sitten sanomattakin selvää että molemmat haluaa myös jotain enemmän - ja lyötiin hynttyyt yhteen 
(Kuulostaa joltain tuhmalta metaforalta *hih*)
Toisaalta taas on ollut myös sellaisia ihastumissuhteita joista on ollut vaikea palata edes kaverilinjalle, kun sitä kaverilinjaa ei koskaan tullut asetettua vaan hypättiin suoraan syvempiin vesiin... Eli siinä mielessä vaikuttaisi kaikin puolin (suhteen kannalta) paremmalta olla ensin ystäviä
Sitten taas kaveruuden kannalta... No, sanotaanko että jos molemmat osapuolet välittää suhteen päätyttyä yhä toisistaan niin sen kaveruuden voi imo saavuttaa uudelleen - eli on pikemminkin poikkeus kuin sääntö että välit menee kokonaan poikki suhteen jälkeen jos olitte jo sitä ennen hyviä kavereita.
Se pitää kuitenkin sanoa että minkäänlainen ylimääräinen tai uudenlainen kontakti tai tunteilu kaveruudessa tulee muuttamaan jollain tavalla tilannetta - ei välttämättä parempaan tai huonompaan, mutta ainakin erilaiseksi. Toisaalta, tätä muutosta tapahtuu elämässä koko ajan joka tapauksessa, mutta jos itse on tavallaan saanut sen aikaan niin sitä tuppaa helposti syyttämään itseään...
Mutta loppujen lopuksi jos niitä tunteita on alkanut tulemaan niin pahempi on mun mielestä elää vaillinaisesti ja katua menetettyä mahdollisuutta ja "what-if"ejä kuin kokeilla ja pettyä kerralla. Mitä pikemmin elämässä muutos tapahtuu niin sitä nopeammin siitä pääsee myös toipumaan.
[q]sapeli, 3.2.2006 14:16:
--clip--
[/q]
Word!!
Vielä ku saisin sen kaverinkin ymmärtämään tän/ajattelemaan näin...
[q]hardikaveri, 3.2.2006 10:05:
ite en vaan oikein ymmärrä sitä et pikkuhiljaa alkaa diggaa toisesta.. mulla se on se rakkautta ensisilmäyksellä menossa *sydän*
[/q]
Miten voi rakastaa ihmistä, jota ei edes kunnolla tunne? Rakkaus ei ole mikään asia mikä noin vain yht'äkkiä "syntyy". Minä taas väitän, että mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei edes ole olemassakaan. Ihastuminen taas on ihan eri asia. Vaikea ymmärtää miten voi oppia rakastamaan toista ihmistä silmänräpäyksessä.
Mun mielestä voi ja mun mielestä tämä on kanssa tosi hyvä tapa tutustua toiseen, kun ensin on vain kaveripohjalla. Ja olenpa ollutkin tällaisessa tilanteessa aikoinaan, jossa ystävyydestä kehittyi suhde (joskin lyhyt sellainen). Mutta harmikseni olosuhteet sitten olivat loppupeleissä aikalailla suhdetta vastaan ja myöhemmin, kun olosuhteet olisivat olleet otollisemmat, tämä kaverini ei enää tainnut tuntea samalla määrin näitä romanttisia tunteita minua kohtaan. Harmittava juttu, mutta eipä voi minkään.
[q]Android, 3.2.2006 14:59:
---
hardikaveri, 3.2.2006 10:05:
ite en vaan oikein ymmärrä sitä et pikkuhiljaa alkaa diggaa toisesta.. mulla se on se rakkautta ensisilmäyksellä menossa *sydän*
---
Miten voi rakastaa ihmistä, jota ei edes kunnolla tunne? Rakkaus ei ole mikään asia mikä noin vain yht'äkkiä "syntyy". Minä taas väitän, että mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei edes ole olemassakaan. Ihastuminen taas on ihan eri asia. Vaikea ymmärtää miten voi oppia rakastamaan toista ihmistä silmänräpäyksessä.
[/q]
no sitä on vähän vaikee selittää..
ehkä siinä ensin pistää silmään ulkonäkö, sit persoonalliset piirteet ja hyvyys..
sit kun oppiii tuntemaan toista paremmin sit alkaa kunnioitus yms rakkauden tekijät...
mutta pointti mulla oli tossa se että en ymmärrä sitä et ensiks ollaan kavereita.. siis ilman minkäänlaisia tunteita.. ja sit lämmetään pikkuhiljaa.. siis ilman minkäänlaisia tunteita..
kyl mä oon sellasii tapauksiikin nähny et ne on kavereita, mutta silti tyyliin pussailee (ja tai nai) ja sit vakavampaa...
eka fysiikka sit rakkaus
vai meinaatteko että ootte vaan kavereita ilman et olis koskaan tullu mieleenkään et toi on kaunis.. haluisimpa kiksauttaa tota.. onpas ihana ihminen.. yms
[q]Android, 3.2.2006 14:59:
---
hardikaveri, 3.2.2006 10:05:
ite en vaan oikein ymmärrä sitä et pikkuhiljaa alkaa diggaa toisesta.. mulla se on se rakkautta ensisilmäyksellä menossa *sydän*
---
Miten voi rakastaa ihmistä, jota ei edes kunnolla tunne? Rakkaus ei ole mikään asia mikä noin vain yht'äkkiä "syntyy". Minä taas väitän, että mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei edes ole olemassakaan. Ihastuminen taas on ihan eri asia. Vaikea ymmärtää miten voi oppia rakastamaan toista ihmistä silmänräpäyksessä.
[/q]
Näin on! Nää ns. ensisilmäyksellä rakastumiset tai viikon suhteen jälkeen jos sanoo rakastavansa ovat vaan tätä nykyajan hölönpölyä... median luomaa hype-rakkautta millä ei ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.
mä taisin sanoo mun vaimolle ekaa kertaa rakastavani häntä n. 1kk jälkeen!!!
6 vuotta avioo takana..
ja joo ihastuin ensisilmäyksellä..
ensin ulkonäkö/persoona/hehku yms
viikkojen sisällä muu persoonallisuus, ajatukset ja hämmästyttävä samankaltaisuus!
Niin, olen tässä miettinyt viime aikoina...Voiko kaveruudesta kehittyä suhde, ja kuinka vakaalla pohjalla se on? Miten vaikuttaa, jos päätyy harrastamaan kaverin kanssa seksiä?
Itse olen sitä mieltä, että kaveruudesta voi kehittyä suhde. Toisen tuntee jo alunalkaen silloin hyvin, kuvioihin tulee vain syvempiä tunteita. Pelkona tietysti on, että se suhde ei kehitykään, koska jollain tasolla arvostaa toista "vain" kaverina.
Se, että päätyy seksiä harrastamaan, on ehkä vaan kiinni kummankin haluista. Sen jälkeen voi käydä niin, että ei haluta edes nähdä koskaan. Mutta jos kummallakin on pää ja tunteet kohdallaan, voi se olla vakavamman suhteen hyvä alku.
Mielipiteitä, vastaväitteitä, kritiikkiä, kannustusta :)