masennus...

[q]onni3mk, 4.11.2006 14:07:

Jos masennus johtuu jostain aivoista puuttuvasta aineesta, niin silloin lääkitys on suurin osa hoitoa, Jos näin ei ole, vaan masennus johtuu esimerkiksi tunne-elämän häiriöistä tai huonosta itsetunnosta, ei lääkkeillä tehdä muuta kuin pidetään potilas toimintakysyisenä, jotta hän jaksaa käydä puhumassa ammattiauttajalle ja hoitaa jokapäiväisia asioita ja auttaa itseään.

Usein masennukseen liityy, miten tämän sanoisi oikein, kieroutuneita ajatuksia (jos ymmärrät yhtään mitä tarkoitan), joista on hyvä puhua. Myös omiin tuntemuksiin ja ajatuksiin saa selkeyttä puhumalla. Ei se omassa päässä hautominen paljoa auta vaikka lääkitys olisikin kunnossa.

Lääkkeet usein aiheuttavat yleistä välinpitämättömyytta, ettei mikään oikein tunnu miltään, koska jotta ne tasaavat masennusta ne tasaavat myös sitä toista puolta. Näin on esimerkiksi mulla ja useita samakaltaisia kommentteja olen kuullut muiltakin. Ja myöskin ammattiauttajat ovat sanoneet näin. Tämä on aika yleinen syy, etteivät kaikki masentuneet halua lääkkeitä.

Mä en tarkoittanut, etteikö lääkkeiden ja terapian yhteinen käyttäminen johtaisi parhaisiin tuloksiin, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto kaikille.
[/q]

Totta. Hoito on yksilöllistä. Ja kyllä, lääkkeet ikävä kyllä aiheuttavat paljon sivuoireita. Hyöty haitta suhteen miettiminen on tärkeää. Toiset ovat herkkiä kaikille lääkkeille, heille on vaikeaa ja joskus mahdotonta löytää sopivaa lääkitystä.

Tiedän mitä tarkoitat näillä "kieroutuneilla ajatuksilla" ja niihin se terapia auttaa parhaiten, ei lääke.

Mun käsityksen mukaan aivoissa on aina biokemiallisia muutoksia jos on masennusta:
( Tehokkaiden masennuslääkkeiden biologisten vaikutusten perusteella on esitetty useita osin päällekkäisiä teorioita, osin toisensa pois sulkevia teorioita. Näiden mukaan mas.tilojen taustalla olisi keskushermoston noradrenergisten, dopaminergisten, serotoninergisten tai kolinergisten toimintojen tai niiden välisen toiminnallisen tasapainon häiriintyminen. Uudempia oletuksia ovat teoriat häiriöstä välittäjäaineiden kulkua säätelevissä kalvopumpuissa tai hermosignaalia postsynaptisessa hermosolussa säätelevissä toisiolähettien toiminnoissa. Masennusalttiuden on myös esitetty liittyvän keskushermoston biologisten rytmien desynkronisaatioon; tämän "rytmihäiriön" mas.lääkkeet korjasivat. Osin tähän teoriaan liittyvästi on arveltu, että mas.tilojen taustalla on pitkittyneen stressin laukaisema hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais/kilpirauhastoimintojen häiriöitä.)

Lähde: Psyykenlääkeopas, Matti O. Huttunen, Duodecim

jes juat nyt ja niin vitun lujaa...oikein itkettää...

[q]

Suosittelen tos vaiheessa kyl ehdottomasti et meet lääkärille ton takia. Yleensä suomalaisilla muutenkin on ihan liian suuri kynnys hakea apua.. :( Voimia!
[/q]

Joo. Käynkin terapeutilla ja lääkärillä, mut on helvetillistä ku tää sairaus vaan jatkuu ja jatkuu. Nyt oon syöny 1,5v masennuslääkkeitä ja ilman mielialalääkitystä en pärjää ollenkaan. Lääkitysestä huolimatta tulee itsemurha-ajatuksia ja oon välillä yhä repiny ranteita auki. Tuntuu, ettei jaksa mitään, ja samalla on jopa aggressiivinen olo vaikka en todellakaan pidä siitä tunteesta ja siitä, mitä siitä olosta on seurannu. Joskus sitä vaan menee hermot aivan ja sit alan tahtomattani heittelemään jopa omaa poikaystävääni esineillä, joita käteen sattuu. Sen jälkeen iskee paha olo siitä, kun on satuttanu toista ja aggressiivisuus kääntyy itseäni päin viiltelemällä ja itsemurha-ajatuksilla ja -yrityksillä.

En jaksa vihan purkauksiani, ja meinaapa kiukku taas viedä vallan. Siks kirjoitanki tänne, etten alkais purkamaan kiukkua jotain toista satuttaen. Itselläni ei ole niin väliä, vaikka siinä loukkaisinkin itseni tai melkeen mieluummin jotain pahempaa. Läheiseni pitää mua elävien kirjoilla, mutta itse ei vaan välillä jaksa taistella ollenkaan.

[q]ee102, 5.11.2006 23:25:
Joo. Käynkin terapeutilla ja lääkärillä, mut on helvetillistä ku tää sairaus vaan jatkuu ja jatkuu. Nyt oon syöny 1,5v masennuslääkkeitä ja ilman mielialalääkitystä en pärjää ollenkaan. Lääkitysestä huolimatta tulee itsemurha-ajatuksia ja oon välillä yhä repiny ranteita auki. Tuntuu, ettei jaksa mitään, ja samalla on jopa aggressiivinen olo vaikka en todellakaan pidä siitä tunteesta ja siitä, mitä siitä olosta on seurannu. Joskus sitä vaan menee hermot aivan ja sit alan tahtomattani heittelemään jopa omaa poikaystävääni esineillä, joita käteen sattuu. Sen jälkeen iskee paha olo siitä, kun on satuttanu toista ja aggressiivisuus kääntyy itseäni päin viiltelemällä ja itsemurha-ajatuksilla ja -yrityksillä.

En jaksa vihan purkauksiani, ja meinaapa kiukku taas viedä vallan. Siks kirjoitanki tänne, etten alkais purkamaan kiukkua jotain toista satuttaen. Itselläni ei ole niin väliä, vaikka siinä loukkaisinkin itseni tai melkeen mieluummin jotain pahempaa. Läheiseni pitää mua elävien kirjoilla, mutta itse ei vaan välillä jaksa taistella ollenkaan.
[/q]

Ootko kokeillut eri lääkevaihtoehtoja? Kuinka usein käyt siellä terapeutilla? Ehkä noin pahassa tilanteessa vois harkita jo osastoa ja intensiivisempää hoitoa? Voimia nyt kovasti sulle!

[q]suvituuli, 2.11.2006 11:21:
Itse en pidä lääkkeitä huonona vaihtoehtona jos ne oikein käytettynä parantavat ihmisen elämää.
[/q]

Monien lääkevastaisuus on mielestäni välilä jopa vähän järjetöntä. Miksei käyttäisi lääkkeitä, jos ne kerran voivat parantaa ihmisen oloa ja elämänlaatua oikein käytettynä? Tietysti myös syyhyn on puututtava, eikä vain oireeseen, mutta ainakin lääkkeet voivat toimia alkuhelpotuksena.

[q]pupuTupuna, 7.11.2006 12:42:
Monien lääkevastaisuus on mielestäni välilä jopa vähän järjetöntä. Miksei käyttäisi lääkkeitä, jos ne kerran voivat parantaa ihmisen oloa ja elämänlaatua oikein käytettynä? Tietysti myös syyhyn on puututtava, eikä vain oireeseen, mutta ainakin lääkkeet voivat toimia alkuhelpotuksena.
[/q]

Oon ihan samaa mieltä. Tietysti jokainen haluaisi olla terve ja elää ilman lääkkeitä mutta ikävä kyllä sairauksia on ja ikävä kyllä niihin sairastutaan. Mutta joihinkin sairauksiin on olemassa lääke, jolla voidaan ainakin helpottaa oloa (ei aina), vaikka itse sairautta ei varsinaisesti voisikaan parantaa.

Mitä masennuslääkkeisiin tulee, monet ovat lääkevastaisia sivuoireiden vuoksi, joita voi olla huomattavan paljon. Usein kuitenkin kokeilemalla muita valmisteita löydetään se sopiva lääke (ei aina tässäkään tapauksessa).

Jokaisen tulisi miettiä sitä hyöty/haitta suhdetta. Jostain täytyy usein elämässä luopua saavuttaakseen jotain muuta. Kumpi on kenellekkin pienempi paha; masennus vaiko mahdollisesti parempi olo sivuoireineen. Eihän se niin yksinkertaista tietenkään aina ole, jotkut eivät löydä koskaan sopivaa masennuslääkettä. Eri lääkekokeilut vuosien ajan voivat olla niin turhauttavia, ettei ihminen jaksa enää uskoa lääkkeisiin ja toteaa, että on helpompi elää ilman lääkitystä.

tulipa sitten otettua kunnon syöksykierre. 2 viikkoa sairaslomaa ahdistuneisuushäiriön ja mielialaongelmien takia ja päälle ssri-napit ja unilääkkeet. vittu kun ei huvita mikään ja samalla raivostuttaa tää paikallaan makaaminen.

[q]nuance, 4.1.2007 15:19:
tulipa sitten otettua kunnon syöksykierre. 2 viikkoa sairaslomaa ahdistuneisuushäiriön ja mielialaongelmien takia ja päälle ssri-napit ja unilääkkeet. vittu kun ei huvita mikään ja samalla raivostuttaa tää paikallaan makaaminen.
[/q]

mistäköhän mä saisin tommosen lääkityksen..

yritä kestää

[q]nuance, 4.1.2007 15:19:
tulipa sitten otettua kunnon syöksykierre. 2 viikkoa sairaslomaa ahdistuneisuushäiriön ja mielialaongelmien takia ja päälle ssri-napit ja unilääkkeet. vittu kun ei huvita mikään ja samalla raivostuttaa tää paikallaan makaaminen.
[/q]
:( voimia sinne!

[q]fine, 4.1.2007 15:24:
mistäköhän mä saisin tommosen lääkityksen..

yritä kestää
[/q]
no minä en pidä itseäni masentuneena vaan paskanlaiskana, mutta kyllä mäki noita ssri-nakkuloita sain kun sukulaiset potki mut lääkärille kaks kertaa. Tosiaan oli vielä ihan joku perus ylilääkäri. tietty unilääkkeitä nyt ei antanu mut eipä oo univaikeuksia muutenkaan.

[q]Kolera, 4.1.2007 17:20:
no minä en pidä itseäni masentuneena vaan paskanlaiskana, mutta kyllä mäki noita ssri-nakkuloita sain kun sukulaiset potki mut lääkärille kaks kertaa. Tosiaan oli vielä ihan joku perus ylilääkäri. tietty unilääkkeitä nyt ei antanu mut eipä oo univaikeuksia muutenkaan.
[/q]

mulle nappulat määräs ihan tavallinen terveyskeskuslääkäri. en mäkään univaikeuksia erityisemmin valitellut, mut noi ssri:t saattaa kuulemma aiheuttaa unettomuutta ni laitto tenoxit varmuuden vuoks :D

Hassu juttu, että antavat nukahtamislääkkeitä ihan vaan varmuuden vuoks

[q]onni3mk, 4.1.2007 18:00:
Hassu juttu, että antavat nukahtamislääkkeitä ihan vaan varmuuden vuoks
[/q]
Uskoisin ettei paljoa helpota jos on muutenki jo tirisemässä mielialojen kanssa että siinä vielä valvoo sen +48h päälle. Muutenkin mahollista pitää noilla perusvuorokausrytmiä yllä jos ei meinaa uni tulla muutenkaan.

[q]Kolera, 4.1.2007 18:04:
Uskoisin ettei paljoa helpota jos on muutenki jo tirisemässä mielialojen kanssa että siinä vielä valvoo sen +48h päälle. Muutenkin mahollista pitää noilla perusvuorokausrytmiä yllä jos ei meinaa uni tulla muutenkaan.
[/q]

Mä tiedän, mutta ei lekurien kovin helposti niitä pitäisi antaa.

[q]onni3mk, 4.1.2007 18:08:
---
Kolera, 4.1.2007 18:04:
Uskoisin ettei paljoa helpota jos on muutenki jo tirisemässä mielialojen kanssa että siinä vielä valvoo sen +48h päälle. Muutenkin mahollista pitää noilla perusvuorokausrytmiä yllä jos ei meinaa uni tulla muutenkaan.

---


Mä tiedän, mutta ei lekurien kovin helposti niitä pitäisi antaa.
[/q]

Yleislääkärit määräävät valitettavasti hyvin helposti lääkkeitä jotka usein eivät ole sopivia. Itselleni kävi juuri näin muutama vuosi sitten. Vasta pitkän odottelun jälkeen, päästyäni psykiatrille, tuli joku tolkku lääkityksen suhteen. Yleislääkärit ja terveyskekuksien lääkärit eivät aina ole erityisen perehtyneitä mielenterveysongelmiin, vaan määräävät lääkkeitä sen kummemmin perehtymättä potilaan tilanteeseen.

Mutta mutta...Psykiatrille pääsy ja ylipäätään hyvään hoitosuhteeseen pääsy vaatii joko pitkää odottamista tai paljon rahaa.

[q]Android, 4.1.2007 18:19:
---
onni3mk, 4.1.2007 18:08:
---
Kolera, 4.1.2007 18:04:
Uskoisin ettei paljoa helpota jos on muutenki jo tirisemässä mielialojen kanssa että siinä vielä valvoo sen +48h päälle. Muutenkin mahollista pitää noilla perusvuorokausrytmiä yllä jos ei meinaa uni tulla muutenkaan.

---


Mä tiedän, mutta ei lekurien kovin helposti niitä pitäisi antaa.

---


Yleislääkärit määräävät valitettavasti hyvin helposti lääkkeitä jotka usein eivät ole sopivia. Itselleni kävi juuri näin muutama vuosi sitten. Vasta pitkän odottelun jälkeen, päästyäni psykiatrille, tuli joku tolkku lääkityksen suhteen. Yleislääkärit ja terveyskekuksien lääkärit eivät aina ole erityisen perehtyneitä mielenterveysongelmiin, vaan määräävät lääkkeitä sen kummemmin perehtymättä potilaan tilanteeseen.

Mutta mutta...Psykiatrille pääsy ja ylipäätään hyvään hoitosuhteeseen pääsy vaatii joko pitkää odottamista tai paljon rahaa.
[/q]

So true... Itselläni kanssa antoivat vääriä mielialalääkkeitä vaikka kuinka kauan ja nyt melkein 4kk jälkeen vasta tajusivat että kyse on ollu koko ajan paniikkihäiriöstä (ja sen aiheuttamasta masennuksesta)...
Nyt kokoajan paljon parempi fiilis kun oikeet nappulat käytössä.. :)

Plää, älkää nyt sanoko, ettei psykologit määrää valitettavan usein vääriä lääkkeitä. Mulle ei oo ees tehty diagnoosia kunnolla. Koko kuuden vuoden aikana.

Myönnän et psykologit ja psykiatrit on mielenterveysasioissa paljon parempia kuin normi lääkärit, mut en mä nyt ihan kehumaan alkais.

Mut joo, ehkä mulla on vaan ollu huono tuuri [size=7]Rahaa siihen tarttis et sais kunnon hoitoa[/size]

[q]onni3mk, 4.1.2007 18:40:
Plää, älkää nyt sanoko, ettei psykologit määrää valitettavan usein vääriä lääkkeitä. Mulle ei oo ees tehty diagnoosia kunnolla. Koko kuuden vuoden aikana.

Myönnän et psykologit ja psykiatrit on mielenterveysasioissa paljon parempia kuin normi lääkärit, mut en mä nyt ihan kehumaan alkais.

Mut joo, ehkä mulla on vaan ollu huono tuuri [size=7]Rahaa siihen tarttis et sais kunnon hoitoa[/size]
[/q]

Pyskologeista en osaa sanoa kun ei ole kokemuksia, mutta itse olen kokenut että hoitava psykiatrini on kuin eri maailmasta verrattuna niihin "syö näitä ja parin viikon päästä kyllä helpottaa"-lääkäreistä...

Mutta joo, toki huonoja psykologeja ja psykiatreja varmaan löytyy, mutta uskaltaisin väittää, että riski saada ihan vääränlainen lääkitys on suurempi jos käy yleisellä terveysasemalla. Tämä on varmaan myös tapauskohtaista.

Rahaa ei pahemmin ole täälläkään mutta onneksi on YTHS. YTHS:ssäkin ongelma on tosin se, että joutuu (aluksi) odottamaan kauan ennen kun pääsee asiantuntijalle. Itse olen kuitenkin ollut erittäin tyytyväinen hoitoon, mutta jos ei ole opiskelija tai ei kuulu esim. YTHS:n piiriin niin joutuu tosiaan maksamaan hyvin suuria summia jos haluaa saada hyvää hoitoa (ainakin Helsingissä). Kela korvaa terapiani melkein kokonaan, mutta sitäkin päätöstä joutui odottamaan ties kuinka kauan ja se paperisota korvauksien saamiseksi meni välillä naurettavuuksiin.

Kuusi vuotta ilman kunnon diagnoosia kuulostaa kyllä tosiaan huonolta tuurilta.

[q]Android, 4.1.2007 18:56:
Kuusi vuotta ilman kunnon diagnoosia kuulostaa kyllä tosiaan huonolta tuurilta.
[/q]

Nojoo, onhan noita diagnooseja pyöriny noissa papereissa, mut se tuppaa aina vaihtumaan psykologinkin vaihtuessa.

masennus...mua masentaa,ehkä se on oikee sana tälle ololle...päälllisin puolin/ulkopuolisten silmin kaikki on ok,mut ei ikävä kyl oo,myönsin sen vast itelleni ja se joutu jotai kirvelee pikkasen.haluisin olla kova persoona mut oon liian heikko kohtaamaan liian monta ikävää asiaa samoina päivinä.ja muutenkin lisää haasteit elämään et joku tuntuis joltain.