Piratismi

sillontällön Kazaalta jotain biisejä tulee etittiyä, kuitenki ostan cd-levyjä aina sillon ku on vähän ylimäärästä. Kuitenkaan ei viiti ladata laitonta musaa p2p systeemeistä koko ajan.

[q]siveys:
Harvan taiteilijan olen havainnut siinä määrin hengen hedelmiä synnyttävän, että siitä koko elämän ajan voisi päiväpalkkaa maksaa. Tämä on tietysti vain arvostuskysymys, josta on hankala väitellä niiden ihmisten kanssa, joiden käsityksen mukaan taide on jotenkin äärimmäisen arvokasta ja syvällistä, jonka tuottaminen vaatii jotain yli-inhimillisiä synnynnäisiä ominaisuuksia.[/q]

Taide on arvokasta. Paitsi tunnefrigideille ihmisille. Sen tuottamiseen ei tarvitse olla yli-ihminen, vaan ajatusten ja fiilisten kanavointi säveliksi/soundeiksi riittää. Jos ei tule omaa ideaa, niin aina voi seurata muiden jättämiä jälkiä ja nauttia luomisen ilosta. Tai sitten voi tietysti roiskia sequn matriisit täyteen satunnaisia ääniä ja päästää pahat fiilikset ulos. Itse arvostan useita konemusiikkia tuottavia kavereita(ni), vaikkeivät olisikaan kasvaneet musiikin ympärillä, opiskelleet sitä ja löytäneet siitä elämäntehtäväänsä.

[q]Tietääkö siveys, millaisen työn muusikko todellisuudessa joutuu tekemään ennenkuin voi aloittaa sen kuukauden-pari kestävän maagisen levytystyön?

Well.. En tiedä millä vuosisadalla sinä elät, mutta ainakin täällä 2000-luvun puolella levytystasoisetkin äänitykset voi hoitaa ihan kotivehkeillä. Tietotekniikka on ihmeellinen asia. Joten jos oikeasti omaat hyviä ideoita kappaleiden tekoon niin innokkaalta ja omistautuneelta muusikolta tuohon tuskin erityisen pitkään kuluu.[/q]

Mikä on erityisen pitkään? Äänien maailma on laajempi kuin kuvitteletkaan. Alkuun pääsee nykyään helposti, se on totta, kun ei tarvitse sijoittaa kalliiseen hardwareen jonka voi lähestulkoon korvata hankkimalla softaa kotipuuceelle. Biisiä syntyy vaikka samantien. Hyviä biisejä voi syntyä jo parin vuoden päästä, mutta jos käytät muiden tekemiä soundeja paljon oli ne ostetuista syntikoista tai sampleja, ne laulavat itsensä ulos. Ja soundisuunnittelun matka voi alkaa. Tässä vaiheessa muusikko on yleensä päässyt jo yli ”hee, painoin tuosta ja ääni meni iha rullalle” -vaiheesta, ja todella tietää eri laitteiden/softien vahvuuksia ja mitä asioita kokeilemalla voisi saada sitä olennaisinta, eli omaa soundia, aikaseksi. Tähän menee useita vuosia, ja siihen päälle sen oman soundin etsiminen. Tietty jos soittaa levyjä niin sieltä oppii hyvin paljon äänistä mitä voi olla mahdollista saada aikaseksi.


[q] Luonnollisesti soittimien ja tekniikan opetteleminen vie oman aikansa, mutta aika moneen muuhunkin rahaa tuottavaan puuhaan kyetäkseen pitää istua koulun penkillä varsin pitkään.. Tämä tääs on one time investment, jonka kuuluisikin maksaa itsensä takaisin käytäväsiivoajan liksaa paremmalla palkkauksella (btw nekin joutuu opettelemaan kaikkea kemiallisista puhdistusaineista yms..).[/q]

Kun istuu koulun penkillä pitkään ja tekee läksyt hartaasti, niin saa ammatin, josta on tietty palkka luvassa (olettaen että saa töitä). Jos valitset levyttävän muusikon tien, takeita leivästä ei ole. Rapakon takana yleinen sopimuskäytäntö on myös se, että artisti ottaa lainan levy-yhtiöltä studio- ja prässikulujen kattamiseksi, jota sitten maksetaan näistä ”kohtuuttomista rojalteista” pois aina break-even pisteeseen saakka (jolloin levy-yhtiö on saanut omansa pois ja artisti voi alkaa tienata elantoaan). On ihan selvää, että mihin tahansa ihminen ryhtyykin, sillä tiellä on opeteltavaa. Mutta jos usassa (tai missä vain) muusikko uskoo itseensä niin paljon, että ottaa jättilainan, -käsittäköön studiokulut tai -laitteet- tehdäkseen levyn joka sittemmin menestyy, niin eikö se jo osoita sellaista bisnesvainua josta ansaitsee kunnon, vaikkapa ihan sikaritason korvauksen?

[q] Ja voisinpa väittää, että harva oikeasti hyvä musiikki on kovin hampaat irvessä, hiellä ja tuskalla väännettyä.. Että jos sinun mielestäsi musiikin tuottaminen on ankaraa ja rankkaa työtä, niin suosittelen ammatinvalinnan uudelleenharkintaa. Jos kerran harrastelijatkin kykenevät tekemään hyvää musiikkia samalla luomisprosessista äärimmäisesti iloiten niin mihin ihmeeseen me niitä hampaidenkiristelijöitä tarvitaan?[/q]

Ensinnäkin, riippuu tekeekö musiikkia kateuden irveellä vaiko tyynellä omistautuneisuudella. Omistautuneisuus tarkoittaa käsittääkseni vakaumusta, jonka ihminen tekee elämässään tärkeää asiaa kohtaan, ja tekee kaikkensa viedäkseen tämän asian niin pitkälle kuin omalta osaltaan voi. Sitä ei tehdä rahan takia (idiootit omistautuu rahalle), vaan kutsumuksesta. Nykyajan ihmiselle tämä tuntuu olevan vieras käsite.
Toisekseen moni hieno sävellys on syntynyt suurien tunnekuohujen tuloksena, ei hampaita kiristellen ja pyrkien! Kauniin melodian takana saattaa olla sulkeutunut kaveri yksin kyynelissä, täynnä vihaa, ja purkaa pahaa oloaan säveliin. Tai täynnä rakkautta, ihan mitä vain. Itse en tunne parempaa tunneviestintää kuin musiikki. Naura pois. Sinunko mielestäsi hyvä musiikki syntyy sitten Marco Bjurströmin ”ah kaikki on niin naminami, sunshine and lollipops” -elämänkatsomuksen kautta?
Kolmanneksi, suosittelen sinua harkitsemaan uutta ammattia Idols 2:n tuomaristossa. Tuo ammatinvalintakommenttisi sopii sinne melko yhteneväisesti.

[q]Jone:
---
Anna kun arvaan; Oot syntyperäinen helsinkiläinen?

[muokattu 18.8.2004 19:32]
[/q]

Ensimmmäiset 3 vuotta elämästäni taapersin Helsingissä. Vuosien tauon jälkeen palasin synnyinjuurille, mutta en tunne kuuluvani tänne... Huono homma jos ympäristö alkaa tarttuun noin näkyvästi. Henkiset juuret on Hvnk:lla ja Hollannissa.

[q]Luminescent:
Ensimmmäiset 3 vuotta elämästäni taapersin Helsingissä. Vuosien tauon jälkeen palasin synnyinjuurille, mutta en tunne kuuluvani tänne... Huono homma jos ympäristö alkaa tarttuun noin näkyvästi. Henkiset juuret on Hvnk:lla ja Hollannissa.
[/q]

Jos läppä ei ihan avautunut, niin perunoita ei kasvateta iskemällä maahan siemeniä.

[q]Jone:
---
Jos läppä ei ihan avautunut, niin perunoita ei kasvateta iskemällä maahan siemeniä.
[/q]

Maanviljelyssä on varmasti monta asiaa josta olen auttamattoman tietämätön. Tuo perunaläppä liittyi aikasempaan rinnastukseen musiikin ja perunan hinnasta.

[q]Luminescent:
Maanviljelyssä on varmasti monta asiaa josta olen auttamattoman tietämätön. Tuo perunaläppä liittyi aikasempaan rinnastukseen musiikin ja perunan hinnasta.
[/q]

Joo, kyllä mä tiedän mihin se liittyi. En silti voinut lakata repeilemästä ”perunansiemenille”, joka on IMO likipitäen yhtä hauska läppä kun kaverini ala-asteella sanoi, että ”onpa tolla linnulla pehmeet karvat.” Kaupunkilaisnuorten vieraantuminen luonnosta aiheuttaa mussa suurta huvittuneisuutta.

[q]Jone:
---
Kaupunkilaisnuorten vieraantuminen luonnosta aiheuttaa mussa suurta huvittuneisuutta.
[/q]

Tajusinpa....

[muokattu 19.8.2004 01:07]

[q]phanatic:*yadda yadda* fillari *yadda yadda*
..katson oikeudekseni vastata epäoikeudenmukaisilla toimilla mikäli katson lopputuloksen olevan jokseenkin neutraali.[/q]
Tulehan sitten uudestaan keksimään oivia letkautuksia kun saat ladattua fillarin netistä aiheuttamatta penninkään vertaa kuluja fillarin valmistajalle tai sen myynti- ja markkinointiportaalle.

Jos et jostain syystä tajunnut, niin tällä on aika paljon merkitystä sen kanssa onko lopputulos neutraali vai ei.

[q]Jone:
---
Luminescent:
Maanviljelyssä on varmasti monta asiaa josta olen auttamattoman tietämätön. Tuo perunaläppä liittyi aikasempaan rinnastukseen musiikin ja perunan hinnasta.

---


Joo, kyllä mä tiedän mihin se liittyi. En silti voinut lakata repeilemästä ”perunansiemenille”, joka on IMO likipitäen yhtä hauska läppä kun kaverini ala-asteella sanoi, että ”onpa tolla linnulla pehmeet karvat.” Kaupunkilaisnuorten vieraantuminen luonnosta aiheuttaa mussa suurta huvittuneisuutta.
[/q]

****muhaha*'***Tää teidän läppä on taas ihan parasta viihdettä!*** *muhaha****

_______________________Sanan säilällä vuan!!!_____________________________

[q]siveys:
Tulehan sitten uudestaan keksimään oivia letkautuksia kun saat ladattua fillarin netistä aiheuttamatta penninkään vertaa kuluja fillarin valmistajalle tai sen myynti- ja markkinointiportaalle.

Jos et jostain syystä tajunnut, niin tällä on aika paljon merkitystä sen kanssa onko lopputulos neutraali vai ei.
[/q]Kato ei tollaset pienet, helposti sivuutettavat faktat oo ennenkään tätä ristiretkeä tässä seurassa pysäyttäneet ;)

[q]Luminescent:
Taide on arvokasta.
[/q]
Niin, mutta kuinka arvokasta? Onko toinen taide toista arvokkaampaa? Miten mittaat taiteen arvon? Voiko jokin taide kenties ollakin arvotonta?

Tottakai millä tahansa voi olla arvoa, mutta vain jos ihminen sitä tälle antaa.. Muttei subjektiivinen arvo vielä indikoi mitään muuta kuin subjektiivista arvoa.

[q]Sen tuottamiseen ei tarvitse olla yli-ihminen, vaan ajatusten ja fiilisten kanavointi säveliksi/soundeiksi riittää.
[/q]
Ikävä kertoa, mutta hyvää musiikkia voi kyllä tehdä myös ilman, että niihin \”kanavoi\” ajatuksia ja fiiliksiä. Ja vaikka biisin tekijä olisikin omasta mielestään kanavoinut biisiin ajatuksia ja fiiliksiä niin se mitä siitä lopulta kuulijalle välittyy suodattuu niin rankasti kuulijan oman maailmankuvan läpi, että hyvä jos edes yleiskuva biisin perimmäisistä juurista pääsee perille.

Mutta ei siinä ole mitään vikaa, eikä se tarkoita, etteikö musiikki tai muu taide herättäisi satunnaisesti tunteita ihmisissä, jotka enemmän tai vähemmän sattuman kautta löytävät sanoille tai kuville merkityksen omasta elämästään tai mielikuvituksestaan.

[q]Itse arvostan useita konemusiikkia tuottavia kavereita(ni), vaikkeivät olisikaan kasvaneet musiikin ympärillä, opiskelleet sitä ja löytäneet siitä elämäntehtäväänsä.
[/q]
Kyllä minäkin arvostan musiikkia tuottaviani ystäviäni, mutta se, että he tuottavat mielestäni hyvää musiikkia ei ole mitenkään erityinen juttu niiden muiden asioiden seassa, joita ihmisissä arvostan.

[q]Äänien maailma on laajempi kuin kuvitteletkaan.
[/q]
Otetaanko mittanauha? Siis seriously - joo kyllä mä ymmärrän, että musiikkia on monenlaista ja erikoistuminen mihin tahansa vie aikaa.. Ei mun mielestäni ole kuitenkaan mitään tarvetta erityisesti glorifioida musiikkia ja muita taiteita epämääräisillä lausahduksilla, jotka kuulostavat kivalta.. Mutta niin - meillä jokaisella on oma näkemyksemme.

[q]Kun istuu koulun penkillä pitkään ja tekee läksyt hartaasti, niin saa ammatin, josta on tietty palkka luvassa (olettaen että saa töitä). Jos valitset levyttävän muusikon tien, takeita leivästä ei ole.
[/q]
Well.. Sen lisäksi, että kouluttautuu työhön ja saa töitä sinun pitää vielä kaikenlisäksi tehdä ne työt.. Herraisä joka arkipäivä 8 tuntia! Ei ole helppoa työläisen elämä ei..

En kyllä oikein ymmärrä vuodatuksesi relevanttiutta - jos sulle ei ole töitä valitsemallasi alalla niin sitten sä uudelleenkouluttaudut tai rupeat kaupan kassaksi. Ei mikään koulutus tai harjoittelu takaa leipää - ei edes se, että olisit valmis tekemään koulutustasi vastaavaa työtä..

[q]Mutta jos usassa (tai missä vain) muusikko uskoo itseensä niin paljon, että ottaa jättilainan, -käsittäköön studiokulut tai -laitteet- tehdäkseen levyn joka sittemmin menestyy, niin eikö se jo osoita sellaista bisnesvainua josta ansaitsee kunnon, vaikkapa ihan sikaritason korvauksen?
[/q]
No sanotaan nyt vaikka näin, että jos riski epäonnistumiseen on pieni niin ei sen korvauksenkaan mitenkään hirveästi pitäisi kasvaa.. Ja toisaalta jos riski epäonnistumiseen on suuri niin tarkoittaako se enemmän sitä, että riskin ottaja ansaitsee paljon suuremman korvauksen, vaiko sitä, että riskin ottaja on vaan yksinkertaisesti tyhmä? Missä tässä välimaastossa menee se raja, jossa kohtaa artisti voi sanoa, että \”hyvän bisnesvainuni ansiosta ansaitsen nämä miljoonat\”?

Karrikoituna esimerkkinä minä voin hypätä jokaiseen vastaantulevaan kaivoon, sillä minua saattaa onnistaa ja kaivon pohjalta saattaa löytyä vaikkappa viimeviikon lottoarvonnan voittanut kuponki.. Mutta jos minä sen kupongin joskus satun löytämään niin en minä varmaan sitä silti ansaitsisi.

[q]Sitä ei tehdä rahan takia (idiootit omistautuu rahalle), vaan kutsumuksesta. Nykyajan ihmiselle tämä tuntuu olevan vieras käsite.
[/q]
Itse ainakin luen maisteritasoisen tutkinnon päästäkseni nauttimaan opettajan järkyttävän suuresta palkasta, joten voisin väittää, että kutsumuksella ei ole tähän mitään osaa eikä arpaa

[q]Naura pois. Sinunko mielestäsi hyvä musiikki syntyy sitten Marco Bjurströmin ”ah kaikki on niin naminami, sunshine and lollipops” -elämänkatsomuksen kautta?
[/q]
Minun mielestäni minulla ei ole minkäänlaista oikeutta sanoa, että minkälaisissa olosuhteissa ihmiset saavat/voivat tehdä hyvää musiikkia ja millaisissa taas ei.. Itseäni ei kyllä kiinnosta hetkeäkään onko musiikin tuottanut avaruusolentojen tekoäly vaiko tunnekuohuissaan korahteleva pikkusibelius, kunhan se kuulostaa minun korvaani hyvältä.

Toivoin, että tänne olis kirjoittanut muutama ”alan pitkäaikainen ja vakava harrastaja”, mutta toisaalta ymmärrän, etteivät kirjoittele.

Siksipä pidän itsekin pääni kiinni.

[q]Jone:

Joo, kyllä mä tiedän mihin se liittyi. En silti voinut lakata repeilemästä ”perunansiemenille”, joka on IMO likipitäen yhtä hauska läppä kun kaverini ala-asteella sanoi, että ”onpa tolla linnulla pehmeet karvat.” Kaupunkilaisnuorten vieraantuminen luonnosta aiheuttaa mussa suurta huvittuneisuutta.
[/q]

[offtopic]
No siis mä olen sukujuuriltani about niin lande kuin vaan voi ihmisen lapsi olla, mutta enpä silti voi lähteä leuhkimaan tiedoistani maanviljelyksessä
Eikös perunankylvöön muuten käytetä siemenperunoita
[/offtopic]

Muttajoo itse aiheeseen;
Olenko minä ainoa kuka miettii sitä, että tämänhetkinen äänestystulos korreloi luultavasti laajemminkin noin yleisesti nettiä / koneita käyttävään ”nuorempaan” väkeen?

Yli puolet warettaa lähes kaiken... Se on muutes aika paljon se...

Myönnettävä on, että itsekkin tulee harrastettua tuota waretusta jonkin verran, mutta lupaan parantaa tapani tulevaisuudessa, paransinhan tapani pummillamatkustamisenkin kanssa (nämä sinällään ovat muuten aika hyvin verrattavissa kummassakaan ei ihan suoraan kävellä kenenkään lompakolle pöllimään rahaa, mutta varkautta molemmat omalla tavallaan ovat)

Yksi asia mitä olen miettinyt on se, että varsinkin ohjelmissa tuntuisi olevan lisenssien hinnoissa aika paljon ”ilmaa”. Siis kun vertaa esim. peleihin; niissäkin aivan tuhottomasti duunia mutta lopullinen hinta on silti ”vaan” muutaman kympin kun taas ohjelmat maksavat ihan järjestään monta sataa. Uskaltaisin väittää, että monien pienempien ohjelmien tekoon kuluu jopa vähemmän aikaa, rahaa, vaivaa ja resursseja kun ”keskikokoiseen” tai ”isoon” peliin, mutta hinta on silti moninkertainen.
Toisaalta tämä on ihan mutua, ohjelmoinnista tai softantuottamisesta en tiedä juuri mitään.

[q]JustinSane:
Yksi asia mitä olen miettinyt on se, että varsinkin ohjelmissa tuntuisi olevan lisenssien hinnoissa aika paljon ”ilmaa”. Siis kun vertaa esim. peleihin; niissäkin aivan tuhottomasti duunia mutta lopullinen hinta on silti ”vaan” muutaman kympin kun taas ohjelmat maksavat ihan järjestään monta sataa. Uskaltaisin väittää, että monien pienempien ohjelmien tekoon kuluu jopa vähemmän aikaa, rahaa, vaivaa ja resursseja kun ”keskikokoiseen” tai ”isoon” peliin, mutta hinta on silti moninkertainen.
Toisaalta tämä on ihan mutua, ohjelmoinnista tai softantuottamisesta en tiedä juuri mitään.
[/q]

Tähän pääsyynä on lähinnä kuluttajasektori- ja yrityssektorin volyymi- ja maksukykyerot, sekä digitaalisen median luomisvaiheen jälkeiset, alhaiset duplikointikustannukset. Pelejä myydään miljoonia halvalla, siinä missä yrityssoftia myydään kymmeniä tuhansia kalliilla. Tuotantokustannukset ovat keskimäärin samat ison luokan pelissä ja ison luokan ohjelmistossa, ja varsinkin kun duplikointikustannukset digitaalisessa informaatiossa ovat erittäin alhaiset, kannattaa kertakäyttöohjelmia (esim. pelit) myydä paljon ja halvalla, ja sitten näihin myydä lisäosia ja laajennuksia vielä halvemmalla.

Sen sijaan esimerkiksi ison yrityksen tarpeisiin räätälöityä ohjelmistoa saatetaan myydä korkeintaan 200 lisenssiä, jolloin tuotantokustannukset pitää kattaa isommalla kappalehinnalla, jonka ohjelmiston tilannut yritys maksaa. Ero ei ole vastaava kuin esimerkiksi autoissa, sillä lopullisen kappalehinnan merkitys voiton saavuttamisessa ei ole olennaista, vaan kappalehinnan suhteuttaminen kysyntään. Sen takia monista ns. kovan luokan ohjelmistosta on saatavissa riisuttuja versioita esimerkiksi opiskelijoille kohtuuhintaan, sillä alkuperäishintainen tuote jää muuten tältä kuluttajaryhmältä ostamatta. Siinä mielessä versiointi palvelee hyvin ohjelmistomarkkinoiden tarpeita, ja joskus on jopa mielekästä tarjota ohjelmistosta erittäin riisuttu versio ilmaisjakeluun, jotta saadaan kasvatettua ohjelmistosta tietoista ihmisryhmää.

Tässä mielessä ohjelmistokauppa on erittäin mielenkiintoinen, koska tuotteen jakelukustannukset ja niistä johtuvat menetykset voidaan jättää suoraan tuotteen hinnasta pois, mikäli näin halutaan. Esimerkiksi OEM-versioiden myynti käyttöjärjestelmistä toimii hyvänä esimerkkinä sellaisesta kaupasta, mihin itse mielelläni näkisin ohjelmistokaupan etenevän; ei turhaan pakkomyydä kallista manuaalia ja tutustumislehdyköitä, vaan maksetaan ainoastaan siitä, mitä tarvitaan. Tässä mielessä ammattikäyttöön suunnitellut ohjelmistot vaikuttavat välillä älyttömän kalliilta verrattuna harrastajaohjelmistoihin; esimerkiksi softasamplerin tai VSTi-instrumentin tekemiseen kulutettu aika ja vaiva tuskin on missään suhteessa esim. Doom 3:sen vastaavaan, mutta kun softasyntikkaa myydään arviolta 30 000, doom 3:sta myydään miljoonia. Tämä varmaankin selittää sen, miksi VSTi-syntikat waretetaan niin usein, ja doom 3 on helppo käydä ostamassa kaupasta muutaman kympin hintaan. Jos softasynat sijoittuisivat hinnaltaan ~100 eur pintaan, saattaisi myyntivolyymi kasvaa huomattavasti, mutta tuskin tuote tuottaisi niin paljoa voittoa valmistajalleen..

(edellisen postauksen lukumäärät ovat suuntaa antavia, takapuolesta reväistyjä heittoja. En tiedä tarkkoja lukuja niin peli- kuin ammattilaisohjelmistokaupastakaan)

[q]Ana:

Tähän pääsyynä on lähinnä kuluttajasektori- ja yrityssektorin volyymi- ja maksukykyerot, sekä digitaalisen median luomisvaiheen jälkeiset, alhaiset duplikointikustannukset. Pelejä myydään miljoonia halvalla, siinä missä yrityssoftia myydään kymmeniä tuhansia kalliilla. Tuotantokustannukset ovat keskimäärin samat ison luokan pelissä ja ison luokan ohjelmistossa, ja varsinkin kun duplikointikustannukset digitaalisessa informaatiossa ovat erittäin alhaiset, kannattaa kertakäyttöohjelmia (esim. pelit) myydä paljon ja halvalla, ja sitten näihin myydä lisäosia ja laajennuksia vielä halvemmalla.

Sen sijaan esimerkiksi ison yrityksen tarpeisiin räätälöityä ohjelmistoa saatetaan myydä korkeintaan 200 lisenssiä, jolloin tuotantokustannukset pitää kattaa isommalla kappalehinnalla, jonka ohjelmiston tilannut yritys maksaa. Ero ei ole vastaava kuin esimerkiksi autoissa, sillä lopullisen kappalehinnan merkitys voiton saavuttamisessa ei ole olennaista, vaan kappalehinnan suhteuttaminen kysyntään. Sen takia monista ns. kovan luokan ohjelmistosta on saatavissa riisuttuja versioita esimerkiksi opiskelijoille kohtuuhintaan, sillä alkuperäishintainen tuote jää muuten tältä kuluttajaryhmältä ostamatta. Siinä mielessä versiointi palvelee hyvin ohjelmistomarkkinoiden tarpeita, ja joskus on jopa mielekästä tarjota ohjelmistosta erittäin riisuttu versio ilmaisjakeluun, jotta saadaan kasvatettua ohjelmistosta tietoista ihmisryhmää.

Tässä mielessä ohjelmistokauppa on erittäin mielenkiintoinen, koska tuotteen jakelukustannukset ja niistä johtuvat menetykset voidaan jättää suoraan tuotteen hinnasta pois, mikäli näin halutaan. Esimerkiksi OEM-versioiden myynti käyttöjärjestelmistä toimii hyvänä esimerkkinä sellaisesta kaupasta, mihin itse mielelläni näkisin ohjelmistokaupan etenevän; ei turhaan pakkomyydä kallista manuaalia ja tutustumislehdyköitä, vaan maksetaan ainoastaan siitä, mitä tarvitaan. Tässä mielessä ammattikäyttöön suunnitellut ohjelmistot vaikuttavat välillä älyttömän kalliilta verrattuna harrastajaohjelmistoihin; esimerkiksi softasamplerin tai VSTi-instrumentin tekemiseen kulutettu aika ja vaiva tuskin on missään suhteessa esim. Doom 3:sen vastaavaan, mutta kun softasyntikkaa myydään arviolta 30 000, doom 3:sta myydään miljoonia. Tämä varmaankin selittää sen, miksi VSTi-syntikat waretetaan niin usein, ja doom 3 on helppo käydä ostamassa kaupasta muutaman kympin hintaan. Jos softasynat sijoittuisivat hinnaltaan ~100 eur pintaan, saattaisi myyntivolyymi kasvaa huomattavasti, mutta tuskin tuote tuottaisi niin paljoa voittoa valmistajalleen..
[/q]

Kiitokset hyvästä vastauksesta

Jotain tuohon suuntaan itsekkin uumoilin ja tästä päästäänkin sitten muutaman aasinsillan kautta markinnoinnin, myynnin ja kysynnän peruskysymyksen äärelle:
Jos tuotteen hintaa lasketaan, kasvaako myynti niin paljon, että lopullinen tuotto on sama tai korkeampi kuin silloin kun myynti on pienempi ja hinta korkeampi? (A x B = y, A-c x B = y+c, jossa A on hinta, B myyntivolyymi Y tuotto ja c muutos, terveisiä matikan reputuskurssilta *nauru*)

Toki esim. VST-tavaran kohderyhmä on hyvinkin rajattu ja siinä ei myyntivolyymi kuitenkaan pääsisi älyttömästi kasvamaan, mutta suljetaanko korkealla hinnalla mahdollisuus kohderyhmän kasvamiseen?

[lisäys]

Ja kuinka alas hinta pitäisi saada ja kuinka paljon enemmän etua laillisen tuotteen ostamiseen pitäisi saada jotta saataisiin waretus pääosiltaan kuriin ja siirrettyä warettajat tuotteen viralliseen myyntiryhmään?

[/lisäys]

Kiperiä kysymyksiä ovat, eipä taida win-win tilannetta löytyä vaikka kuinka kääntelisi

[muokattu 19.8.2004 14:06]

[muokattu 19.8.2004 14:12]

[q]JustinSane:
---
Kiitokset hyvästä vastauksesta

Jotain tuohon suuntaan itsekkin uumoilin ja tästä päästäänkin sitten muutaman aasinsillan kautta markinnoinnin, myynnin ja kysynnän peruskysymyksen äärelle:
Jos tuotteen hintaa lasketaan, kasvaako myynti niin paljon, että lopullinen tuotto on sama tai korkeampi kuin silloin kun myynti on pienempi ja hinta korkeampi? (A x B = y, A-c x B = y+c, jossa A on hinta, B myyntivolyymi Y tuotto ja c muutos, terveisiä matikan reputuskurssilta *nauru*)
[/q]

Niin, tosta tuli hyvä esimerkki mieleen. Yhdessä kirjassa annettiin esimerkkinä Encyclopedia Britannican (?) kaikki kirjat, jotka siirrettiin CD:lle, jota yritettiin myydä samaan hintaan, kuin itse kirjaversiota. Jonkin aikaa tämä onnistuikin, kun kirjastot sun muut ostivat kyseistä multimedia-ajan uustuotetta, mutta kuluttajamarkkinoille muistaakseni 900 dollarin pintaan hinnoiteltu romppu oli aivan liian kallis. Tässä mielessä informaation arvo itsessään arvioitiin väärin, sillä se, että ihminen on valmis maksamaan 900 euroa kirjasarjasta, ja saa jotain materiaalista hyllyynsä joka säilyttää arvonsa, ei kerro sitä, että ihminen pitäisi itse informaatiota jonka kirjat sisältävät niin arvokkaana. Informaation duplikointikustannukset tippuivat huomattavasti, kun yli kymmenosaista kirjaa ei tarvitse enää painaa, vaan voidaan prässätä romppuja murto-osalla kirjasarjan kustannuksista. Tässä yritettiin arvottaa informaatio entisten tuotantokustannusten määritelemällä jälleenmyyntihinnalla, ja mentiin pahasti metsään.

K.o. firma tiputti rompun hintaa 129 dollarin liepeille, ja tarjosi opiskelijoille ”mail-in rebate”-tyylisen jälkialennuksen, muistaakseni muutaman kympin summalle. Romppua myytin paljon enemmän, kunnes Microsoft toi Encarta-romppunsa markkinoille, jota myytiin huomattavasti enemmän, sillä se oli samantien suunnattu kotimarkkinoille. Pikku hiljaa alalle tuli muitakin kilpailijoita, ja markkinatalouden, kysynnän ja tarjonnan dynamiikka asetti hinnan nykyiselle tasolle, jolla voidaan maksimoida voitot. Tämä oli lähinnä esimerkki siitä, miten informaation arvoa ei pidä suoraan siirtää loppukäyttäjälle, vaan ennemminkin tehdä pitkä ja tarkka demografiaselvitys tuotteen mahdollisista asiakkaista, ja sovittaa tuotteen hinta heidän budjettiinsa. Olennaisinta on kappalemyynti, ei niinkään hinta.

Warez väheni kun siirryin OS X:ään. Yksinkertaisesti johtuen siitä, etten ole löytänyt mieluista p2p-agenttia. En tosin tällä hetkellä kaipaakkaan.

Musiikista: Luonnollisesti kovoltani löytyy kappaleita joita en ole ostanut - tosin en myöskään levitä niitä. Näistäkin kipaleista suurin osa on bootlegejä ja ”special edittejä” joita en ole kaupasta löytänyt.

Miika: Mitä Michael Jackson teki perunamaalla?

[q]siveys:
Ikävä kertoa, mutta hyvää musiikkia voi kyllä tehdä myös ilman, että niihin ”kanavoi” ajatuksia ja fiiliksiä. Ja vaikka biisin tekijä olisikin omasta mielestään kanavoinut biisiin ajatuksia ja fiiliksiä niin se mitä siitä lopulta kuulijalle välittyy suodattuu niin rankasti kuulijan oman maailmankuvan läpi, että hyvä jos edes yleiskuva biisin perimmäisistä juurista pääsee perille.[/q]

Jos pystyy tyhjentämään ajatuksensa ja alkaa vaikkapa piirtää satunnaisia kuvioita paperille, niin tulokseen vaikuttaa vähintäänkin alitajunta. Jos vertaa vaikkapa epäkeskopuristimeen, joka suoltaa samoja maadotusjousia päivästä toiseen, jossa lopputulos on selvä, niin onko sellainen mielenkiintoista? Kyllä musiikkiakin pystyy tekemään mekaanisella otteella, mutta jos (ihmisen)ajatusta ei tarvita, niin miksi sitä 90-luvun myyttiä, maagista nappia josta tulee itsestään teknoa, ole vielä koodattu?

Se että kuulija/näkijä käsittää teoksen erilailla kuin taiteilija itse, tekeekin taiteesta ihmeelisen asian. En ole filosofi, mutta tämä on mielestäni kauniisti ilmaistu, ainakin kuulostaa kivalta: \”Kosmoksen kauneus ei ole moninaisuus ykseydessä, vaan ykseys moninaisuudessa\” (Umberto Eco, Ruusun nimi)

[q]Kyllä minäkin arvostan musiikkia tuottaviani ystäviäni, mutta se, että he tuottavat mielestäni hyvää musiikkia ei ole mitenkään erityinen juttu niiden muiden asioiden seassa, joita ihmisissä arvostan.[/q]

Ei se tosiaan tee ihmisestä jotenkin parempaa jos tekee hyvää musiikkia. Monia pahoja asioita kylläkin pystyy välttään.

[q]En kyllä oikein ymmärrä vuodatuksesi relevanttiutta - jos sulle ei ole töitä valitsemallasi alalla niin sitten sä uudelleenkouluttaudut tai rupeat kaupan kassaksi. Ei mikään koulutus tai harjoittelu takaa leipää - ei edes se, että olisit valmis tekemään koulutustasi vastaavaa työtä..[/q]

Tehdään nyt selväksi, etten tienaa musiikilla yhtään mitään. Tää on mulle vain rakas harrastus, joka näillä näkymin tulee jatkumaan läpi elämäni. Tietysti haaveita on, mutta... sitä ennen menen takaisin kouluun ja luen myös tutkinnon...

[q]No sanotaan nyt vaikka näin, että jos riski epäonnistumiseen on pieni niin ei sen korvauksenkaan mitenkään hirveästi pitäisi kasvaa.. Ja toisaalta jos riski epäonnistumiseen on suuri niin tarkoittaako se enemmän sitä, että riskin ottaja ansaitsee paljon suuremman korvauksen, vaiko sitä, että riskin ottaja on vaan yksinkertaisesti tyhmä? Missä tässä välimaastossa menee se raja, jossa kohtaa artisti voi sanoa, että ”hyvän bisnesvainuni ansiosta ansaitsen nämä miljoonat”?[/q]

Ei kukaan artisti ole niin tyhmä, että kehaisisi omaa vainuaan. Useilla artisteilla ei sellaista olekaan, tekevät minkä kokevat hyväksi. Mä olen tyhmä itsekin, kun olen satsannut ison rahan kotistudioon, joka ei tuota yhtään mitään! Tosin talouteni ei missään vaiheessa käynyt lähelläkään riskirajoja... Jos joku on niin onnekas, että säveltää menestyvän poplevyn, niin hyvä sille. Itse ainakin iloitsen niiden puolesta. Yhden suomalaisen purkkatuottajan kuulin kerran letkauttavan, etteivät nämä ja nämä projektit olleet mitään vahingonlaukauksia... On se vähän omahyväistä, muttei anna aihetta kateuteen.

Nyt on tullut jo ihan liikaa ot-juttua...

Muistakaa tämä:

http://kadreg.free.fr/perso/moules/warez-communism.jpg

Eli pääasiallisesti tälläinen digitaalinen waretus, eli tietokoneella harrastettava toiminta. Virokopiot sun muut sitten asia erikseen ja niitä käsiteltäköön toisaalla.

Muutamia pureskeltavia:
Onko piratismi sallittavaa missään olosuhteissa? Esim. haluaa kokeilla jotain ohjelmaa / peliä ilman demo/shareware-versioiden rajoituksia? Varmistaa vain softan yleisen toimivuuden koneessaan (jos vaikkapa demoa tai sharewarea ei ole saatavilla)

Mitä piratismille pitäisi tehdä? Panostaa kopiosuojaukseen enemmän? Koventaa rangaistuksia ja parantaa valvontaa? Ei mitään?

”Oma waretukseni”-esseet ovat tervetulleita myös

Möh.

Parempia vastausvaihtoehtoja galluppiin saa toki ehdottaa ihan vapaasti

[muokattu 17.8.2004 13:42]