Suhteenrikkojat

[q]pipa:
Mun mielestä saa/pitää olla joskus vähän sika... ei elämässä muuten pärjää.. Voi voi jos joillain on niin paska suhde ja se ei kestä...
[/q]

”Maailma on paska paikka, joten voin ihan yhtä hyvin tehdä siitä paskemman”? Elämässä kyllä pärjää ihan hyvin ilman, että äityy siaksi. Tällöin ei tosin välttämättä saa kaikkea haluamaansa, mutta se on IMO voi voi ja niin kovin surullista. Iso kyynel ja kaikkea. Pärjääminen saattaisi muuten olla hieman helpompaa, jos kukaan ei ajattelisi esittämälläsi tavalla. Utopistinen vaihtoehto toki, sillä people equal shit, mutta saahan sitä spekuloida.

Jälleen pitää muuten huomauttaa siitä, että suhteen rikkominen ei millään muotoa ole moraalitonta. Jos oma moraali sellaisen sallii, niin silloin se on hyvinkin moraalinen teko. Amoraaliset ihmiset ovat mielikuvitusolentoja.

Mitä itse aiheeseen tulee, niin tällä erää riittäköön, että totean näin ateistisena agnostikkonakin välillä toivoneeni helvetin (ja vain helvetin) olemassaoloa. Kaikki nimittäin ovat elämänsä aikana tehneet jotain ansaitakseen menolipun sinne ja tarkoituksella toisten suhteen vain rikkomisen takia rikkoneet ihmiset sietäisivät päästä sinne pikavuorolla. A little eternal pain and suffering never hurt anyone.

Pohdiskellaanpa tässä nyt sitten aihetta hieman lisää downloadimisen valmistumista odotellessa. Minkälaisia ihmisiä nyt sitten voi hyvällä syyllä kutsua suhteenrikkojiksi? Ei muuta kuin listaa pystyyn. Pitäydyn nyt sitten periaatteessa parisuhteissa, vaikka näitä voi toki mahdollisuuksien mukaan soveltaa myös kaverisuhteisiin. Pettämiseksi lasketaan mikä tahansa asia, minkä parisuhteen petettävä osapuoli kokee pettämiseksi.

1a. Kolmas osapuoli, jonka kanssa petetään. Tietää suhteesta.

Kyseessä on siis tilanne, jossa kolmas osapuoli viettelee varatuksi tietämänsä henkilön tai antaa itsensä tulla tämän viettelemäksi. Koska kolmannella osapuolella on tieto suhteesta, voi tämän luokitella ns. ”kusipäiseksi toiminnaksi”, joka mitä todennäköisesti viittaa itsekkyyteen, hedonismiin ja täydelliseen kunnioituksen puutteeseen toisten parisuhteita kohtaan. Jos viettely onnistuu tai jos joutuu viettely-yrityksen uhriksi, voi vaakalaudalle joutuvan parisuhteen laadusta ehkä sanoa jo jotain. Kolmannen osapuolen toimiessa viettelijänä ei lopputulosta sen sijaan voi etukäteen ennustaa, joten suhteen huonon laadun takaa on turha hakea sosiaaliselle statukselle turvapaikkaa. Viettelyn kohteeksi joutuva voi taasen ajatella pelastavansa suhteen toisen osapuolen kusipäiseltä kumppanilta - olettaen, että petos tulee ilmi.

Moraalitonta toiminta ei ole niin kauan kuin kolmas osapuoli ei toimi omaa moraaliaan vastaan ja pettäjänä tässä tosiaan toimii vain suhteessa elävä henkilö. Kolmas osapuoli ei petä ketään, mutta hänen tekonsa on verrattavissa (joskin hieman ontuen) puukotuksen katsomiseen sivusta. Hänellä olisi ollut tilaisuus estää toista loukkaava toiminta ainakin omalla kohdallaan, mutta hän päätti olla välittämättä muista kuin itsestään. Jos kolmas osapuoli oli nimenomaan se viettelevä osapuoli, antaisi hän - näin samalla vertauskuvalla ratsastaen - käytännössä toiselle puukon käteen.

1b. Kolmas osapuoli, jonka kanssa petetään. Ei tiedä suhteesta.

Asetelma muuten sama kuin edellä, mutta kolmas osapuoli on autuaan tietämätön toimintansa luonteesta. Mielestäni tällaisessa tapauksessa on täysin kohtuutonta lähteä pitämään kolmatta osapuolta syyllisenä yhtään mihinkään. Pahimmassa tapauksessa hän on juuri toiminut pahoin omaa moraaliaan vastaan ja joutuu niin ikään kärsimään pettävän osapuolen toiminnan seurauksena.

2a. Kolmas osapuoli, johon ihastutaan. Tietää suhteesta.

Kyseessä on siis tilanne, jossa varattu henkilö ihastuu kolmanteen osapuoleen ja päättää lähteä häntä tavoittelemaan. Kolmas osapuoli, joka ei siis ole ihastunut, joutuu valinnan eteen: antaako pakit ja mahdollisesti ilmoittaa asiasta suhteen toiselle osapuolelle tai käyttääkö tilaisuuden hyväkseen - ja mahdollisesti ilmoittaa asiasta suhteen toiselle osapuolelle. Puntariin joutuvat jälleen kolmannen osapuolen arvot.

Jos arvostaa parisuhdetta, niin pakkien antaminen tuntuisi luonnolliselta vaihtoehdolta. Asiasta ilmoittaminen ihastujan kumppanille voisi joko perustua siihen, ettei koe kenenkään ansaitsevan ihastujan kaltaista kumppania tai sitten siihen, että haluaa tarkoituksellisesti tuottaa harmia jommallle kummalle osapuolelle (tai molemmille). Myös molemmat edellämainituista syistä ovat käypiä motiiveja ja on niitä toki muitakin, kuten vaikkapa sosiaalisen kenttäkokeen laatiminen parisuhteen rasituskokeen muodossa puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta.

Jos kolmas osapuoli ei kuitenkaan parisuhdetta arvosta, niin valinnan ratkaisee pitkälti se, mitä hän ihastujasta haluaa. Tällöin todennäköisyys että asiasta ilmoitetaan ihastujan kumppanille olisi myös luultavasti pienempi, sillä eihän häntä vaaraan joutuva parisuhde taikka loukattava kumppani kiinnosta. Toiminta ei taaskaan ole moraalitonta niin kauan kuin kolmas osapuoli on sinut tekojensa kanssa, mutta kuten tällä foorumilla eräs jo niin nokkelasti ilmaisikin: tyylipisteitä siitä on turha odottaa (näin vapaasti mukailtuna). Kusipäisyyskerrointa lisää ihastuneen henkilön julma hyväksikäyttö ja esineellistäminen, joka sekään ei siis ole moraalitonta toimintaa.

2b. Kolmas osapuoli, johon ihastutaan. Ei tiedä suhteesta.

Jälleen vastaava tilanne ilman tietoa toisen varaustilanteesta. Kusipäisyyskerrointa kasvattaa korkeintaan toisen tunteiden hyväksikäyttö, mutta muuten kyse on normaalista yksipuolisesta ihastumisesta.

-- Downiminen valmis. Lisää tekstiä paremmalla ajalla, jos jaksan. Nokkelimmat pokkelimmat osaavat jo varmaan tosin suurin piirtein arvata mitä seuraaviin kohtiin tullaan kirjoittamaan... --

3a. Kolmas osapuoli, joka ihastuu. Tietää suhteesta.

Kyseessä on siis tilanne, jossa kolmas osapuoli ihastuu varatuksi tietämäänsä yksilöön, joka ei tiettävästi ole häneen ihastunut. On jälleen valinnan paikka. Lähteäkö tavoittelemaan tuota varattua yksilöä vai kunnioittaako toisten suhdetta ja pitää tunteensa omana tietonaan? Jälkimmäinen valinta on ihan selvä peli. Ihastumiset menevät ohi ja jos kyse on kerran yksipuolisesta ihastumisesta, niin turha sitä on päätään seinään hakata, koska siitä ei välttämättä synny mitään tulosta. Jos taas kolmas osapuoli lähtee taas hakemaan kusipäisyyskertoimia, niin on lukuisia asioita joita voidaan ottaa huomioon.

Kolmas osapuoli voi usealla tavalla yrittää saada ihastuksensa kohteen. Hän voi esimerkiksi kertoa rehellisesti tunteistaan ja pyytää mahdollisuutta, siirtäen täten vastuun toiselle. Tästä saa tyylipisteitä kusipäisyyskertoimen sijaan. Tilanne on toinen, jos ensin lähdetään tietoisesti rikkomaan toisen suhdetta, jotta tämän voisi sitten tuuliajolta yrittää napata itselleen. Tosin tällöinkin täytyy hetkeksi pysähtyä miettimään. Jos ihastuksen kohde on onneton nykyisessä suhteessaan (mutta ei siis siltikään ihastunut kolmanteen osapuoleen), voi tämän suhteen rikkomista pitää jopa armollisena tekona, vaikka motiivit olisivatkin puhtaan itsekkäät. Onnellisen suhteen rikkominen taas on usein varsin hankalaa, mutta taidokkaasti tehtynä tämäkin on mahdollista ja bonuskerroinkin on varsin korkea. Suurin este tahdon saamiselle läpi on tässä tapauksessa kuitenkin se, että kyse on yksipuolisesta ihastumisesta. Vaikka suhteen saisikin rikottua, ei tämä takaa, että saisi toisen sitten itselleen.

3b. Kolmas osapuoli, joka ihastuu. Ei tiedä suhteesta.

Aah. Yksipuolisen ihastumisen perustilanne kolmannen osapuolen näkökulmasta. Kärvistelläkö vai lähteäkö käännyttämään toista... Kun ei tiedä suhteesta (eikä todennäköisesti ihastuksen yksipuolisuudestakaan), niin ei voi ansaita kertoimiakaan. Ei muuta kuin onnea matkaan, kummalle tielle tässä tilanteessa sattuukin sitten päätymään. Siinä vaiheessa kun toisen varaustilanteesta saa tiedon, siirrytään tarkastelemaan tilannetta kohdan 3a mukaan.

-- Taas aika pitää luova tauko. Lene oli kyllä ihan oikeassa, että vasta kohta viisi oikeastaan koskee suhteenrikkojia. Muiden kohdalla termiä täytyy tulkita hieman laveammin. --

4a. Kolmas osapuoli, joka ihastuu ja johon ihastutaan. Tietää suhteesta.
4b. Kolmas osapuoli, joka ihastuu ja johon ihastutaan. Ei tiedä suhteesta.

5. Kolmas osapuoli, joka tahallaan pyrkii vain tuhoamaan suhteen

[muokattu 25.6.2004 13:31]

[q]Epailija:
Elämässä kyllä pärjää ihan hyvin ilman, että äityy siaksi. Tällöin ei tosin välttämättä saa kaikkea haluamaansa, mutta se on IMO voi voi ja niin kovin surullista. Iso kyynel ja kaikkea.
[/q]
Justin sanoisi 'Cry me a river'

olen aina ajatellut asian niin, että jos mies hyppäisi kovin helposti suhteestaan minun matkaani, ehkä hän hyppäisi helposti myös minun luotani jonkun seuraavan matkaan.
toisaalta, kunnioitan parisuhteita erittäin paljon. nykyaikana, kun eroprosentit ovat mitä ovat, en todellakaan tunne mitään tarvetta pyrkiä tietentahtoen aiheuttamaan suruja kenellekään.

mutta joillekin tuntuu sinnetänne paneminen olemaan yksi itsetunnon suurimpia kohottajia. ja varsinkin, jos onnistuu olemaan niin suurenmoisen viehättävä ja ihana, että pystyy pokaamaan varatun miehen. varsinkin osa naisista mieltää varatun miehen kanssa pelehtimisen niin, että johan nousee kuin kohisten naissukupuolen arvoasteikossa ylemmäs. ainakin ohi sen luuserin, joka ei onnistu miestään tyytyväisenä pitämään. tuon ilmiön paikkansapitävyydestä on täälläkin taas saatu hyviä todisteita.

luulisi, että kaikkein vaikeinta ja palkitsevinat on se, että pystyy pitämään yhden ja saman henkilön tyytyväisenä piiiiiiiiitkässä parisuhteessa. harvalla vaan siihen on potentiaalia, joten siksi kai tyydytään jakamaan persettä varatuille, kun se ei yleensä johda yhtään mihinkään vakavampaan...

en tiedä onko ihmistä luotu yksiavioiseksi.. ilmeisesti ei... tuntuu vähän siltä...
mä taidan ryhtyä joutseneksi....

-rumaankanpoikanenuhuu

[q]Lene:
Mitä moraaliin tulee niin mun käsittääkseni sen lisäksi, että jokaisella on tietyt omat mittapuunsa, moraaliset lähtökohdat saa myös itsensä ulkopuolelta. Eikös se niin ollut, että ainoastaan todella ”kehittynyt” persoona pystyy itse luomaan itselleen moraaliset lähtökohdat. En nyt unenpöpperössä muista kenen teoriasta oli kyse.
[/q]

No onhan tuollaisia teorioita maailma täynnä, mutta ei se tarkoita, että ne olisivat tosia. Yksilöt eivät toki ihan tyhjästä yleensä omaa moraaliaan kehitä, vaan se tulee pitkälti kasvatuksen ja ympäröivän kulttuurin kautta. Myös biologisilla vaistoilla on todennäköisesti lusikkansa sopassa. Omat kokemukset, kohtaamiset muiden ihmisten kanssa ja pohdinnat sitten muovaavat kunkin moraalia omalla tavallaan. Voidaan siis sanoa, että lähtökohdat tulevat lapsuudessa ulkopuolelta, mutta mittapuu on myös yksilön aikaansaama. Huomaa, että sanat lähtökohta ja mittapuu tarkoittavat eri asioita. Jos ajoit takaa sitä, että vaikka yksilöillä onkin omat moraalisäännöstönsä, niin on myös olemassa jokin universaali moraalisäännöstö johon kaiken voisi suhteuttaa, niin olet valitettavasti väärässä. Tästä olen tosin tainnut aiemmin puhua enemmän kuin tarpeeksi.

Oli moraalin pääpiirteet sitten opittu tai itse kehitetty, niin tämä asia ei kuitenkaan muutu: Jokaisella henkilöllö on oma moraalikoodistonsa, joten moraalitonta henkilöä ei olekaan. On vain henkilöitä, joiden moraali ei mene yksiin valtavirran moraalin kanssa.

nojoo...aika perseestä lähtee puimaa juttua täällä....ehkä vika onki suhteessa eikä siinä joka tunkee väliin...*täh*

[q]J-Tone:
Ei kai toimivaa onnellista suhdetta voi ulkopuolinen rikkoa?
[/q]

ei voikaan, mut jos \”suhteen rikkoja\” huomaa että suhteessa on jotain pielessä ja iskee silloin. näin teki (entinen) hyvä ystäväni, jolle olin vuodattanut silloisen parisuhteeni ongelmia. ihmiset, jopa ystävät ovat välillä tosi ilkeitä.*eiei*

[q]ville:
Täytyy kyllä sanoa, että jopas on osalla sinisilmäisiä ajatuksia suhteen rikkojista ja ylipäätään suhteen tilasta, jos se rikkoutuu kolmannen osapuolen takia. Kertoo kai osittain siitä, kuinka nuorta ja kokematonta porukkaa täällä on =)

Mielestäni suhde voi olla _täysin_ vakaalla pohjalla ja molemmat osapuolet voivat olla _täysin_ tyytyväisiä, vaikka suhde menee poikki.
..jne..
[/q]

Tämä taisikin olla ensimmäinen järkevä postaus tässä topicissa :) Lähes jokaisessa postauksessa etsittiin syyllisiä ym, mutta näin vanhemmalla iällä voi tietysti sanoa, että asiat ei todellakaan ole niin yksinkertaisia. Ei ole olemassa mitään yhtä ja absoluuttista rakkautta - suurin osa ihmisistä seurustelee useita eri kertoja "elämänsä rakkauden" kanssa (kuten sanotaan), ja silti eroavat. Eihän tämän pitäisi olla mahdollista jos tätä topiccia lukee.. Samoja ajatuksia löytyi kyllä myös "miksi eroaisit tyttö/poikaystäväsi" -threadista.

Vaikka ihminen rakastaisi yhtä ihmistä, voi ihan hyvin rakastua toiseen. Mulla on tästä henkilökohtaisesta elämästä muutamia kokemuksia sekä seurustelevana että ns. suhteenrikkojana, ja voinkin sanoa että reaktiot on yksilöllisiä. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vaan valinnasta; vaikka suhde olisi kuinka "täydellinen", on olemassa se vaihtoehto että täydellisessä suhteessa elävä lähtee toisen mukaan.

Keskimäärin joka 11. seurustelukerta johtaa avioliittoon, joten tästä voikin sitten laskea.. :)

Edit: olipa näköjään aika vanha threadi :D

[q]Lene:
Mutta eikö ihminen voi olla ”moraaliton” omaa ”moraalikoodistoansa” vastaan? [/q]

Ei voi, sillä moraali on yksilön käsitys oikeasta ja väärästä. Mitään muuta määrettä ei ole. Kun puhutaan etiikasta, asia on taas toinen.

Mutta jos minun mielestäni ihmisten tappaminen on oman moraalikäsitykseni mukaan oikein, niin voin tehdä sitä ihan niin paljon kuin huvittaa syyllistymättä mihinkään moraalisesti väärään tekoon. Ja jos taas olen tappamatta, vaikka oman moraalini mukaan se olisi oikein, ei se silti ole minkään vastaista, en vain tapa.

Toistan,

MORAALI = Yksilön käsitys oikeasta ja väärästä

pitääkö moraalin sitten toimia jotenkin johdonmukaisesti? eikö voi esmes toimia joka tilanteessa eri tavalla.

[q]Lene:
Entä, jos mielestäsi on väärin tappaa joku, mutta silti tapat niin eikö tämä siis sodi moraaliasi vastaan?
[/q]

Jos käsitykseni tappamisesta on se, että se on väärin ja tapan jonkun, niin tottakai olen toiminut oman moraalini vastaisesti. Mutta tästä ei ollut kyse tuossa edellisessa viestissä.

Kaikki on suhteellista...
Ihmiset tappaa toisiaan. Toiset elää mestois mis keski-ikä o 24 WEEE jeee...

[q]Lene:
Entä, jos mielestäsi on väärin tappaa joku, mutta silti tapat niin eikö tämä siis sodi moraaliasi vastaan?
[/q]

Sanonpa tämän, kun Fucking Nobody jätti tämän erikseen sanomatta: Teoilla ei ole moraalia, joten niiden kutsuminen moraalittomiksi on suorastaan virheellistä. Teot voivat olla moraalin vastaisia tai moraalin mukaisia. Ihminen ei myöskään ole amoraalinen (moraaliton), vaikka toimisi moraaliaan vastaan, sillä ei se moraalikoodisto siinä mihinkään katoa. Muutenhan olisi täysin epäloogista edes puhua moraalin vastaisista teoista.

[q]Lene:
En muista kyselinkö jo aiemmin, että onko henkilöllä moraalikoodistoa, jos hän toimii mielivaltaisesti välittämättä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Eikö moraalikoodisto edellytä johdonmukaisuuta tai ainakin sen jonkinlaista tiedostamista?
[/q]

Voiko henkilö toimia näin? Jos jokin asia on henkilön mielestä väärin, niin mikä saisi hänet tällöin toimimaan mielivaltaisesti tällaisesta välittämättä? Onko vastaavasta esimerkkejä? Muistathan, että moraali on subjektiivinen asia. Se, mikä sinusta näyttää mielivaltaiselta, voi toimijan mielestä olla tämän moraalikäsityksen mukaan hyvinkin perusteltua.

Johdonmukaista moraalikoodistoa ei olekaan, sillä kyse on fiilispohjalta valituista arvotuksista, mutta sitä ei IMO myöskään voi olla tiedostamatta. Moraalikoodiston mukaan pahoja tekoja voi ihan hyvin tehdä, mutta jos ne on itse luokitellut pahoiksi, niin miten olisi mahdollista olla huomaamatta tätä? Toisaalta joskus itse teko voi olla tekijän mielestä hyvä, mutta odottamattomat seuraukset pahoja. Onko tällöin toimittu moraalikoodistosta välittämättä?

Moraalikoodisto ei vaadi sitä, että aina toimitaan sen mukaan mikä on oikein - siinä on pohjimmiltaan kyse vain arvotuksista. Toiminta on asia erikseen.

[q]Lene:
Lyhyt lyhyesti tokaisen, että ihmiset voivat olla satunnaisesti välinpitämättömiä ja itsetuhosia jne., jolloin ne moraaliset arvot ei paljoa paina vaakakupissa, vaikka sitten jälkeenpäin painaisikin.
[/q]

Mutta ei se moraalisuus itsessään mihin katoa, vaikka noin olisikin. Vaikka pitäisi kaikkia asioita hyvänä, pahana tai yhdentekevänä, niin kaikki ääripäävaihtoehdot ja näiden välimuodot ovat moraalia. Moraali on yksilön käsitys hyvästä ja pahasta. Oli tämä käsitys minkälainen tai miten ailahteleva tahansa, niin se kuitenkin on.

[q]Epailija:
---
Lene:
Lyhyt lyhyesti tokaisen, että ihmiset voivat olla satunnaisesti välinpitämättömiä ja itsetuhosia jne., jolloin ne moraaliset arvot ei paljoa paina vaakakupissa, vaikka sitten jälkeenpäin painaisikin.

---


Mutta ei se moraalisuus itsessään mihin katoa, vaikka noin olisikin. Vaikka pitäisi kaikkia asioita hyvänä, pahana tai yhdentekevänä, niin kaikki ääripäävaihtoehdot ja näiden välimuodot ovat moraalia. Moraali on yksilön käsitys hyvästä ja pahasta. Oli tämä käsitys minkälainen tai miten ailahteleva tahansa, niin se kuitenkin on.
[/q]

Muuttuuko yksilön moraali sitten sen mukaan, miten toimii? Esimerkiksi jos pitää ihmisen tappamista pahana, mutta kuitenkin tappaa, niin onko sen jälkeen välttämätöntä alkaa pitää tappamista hyväksyttävänä?

En tosiaan ymmärrä suhteenrikkojia, mutta jos suhteenrikkoja onnistuu aikeessaan, niin silloin on kyllä suhteessakin joku pahasti vialla..

[q]*PinkBunnY_81*:
En tosiaan ymmärrä suhteenrikkojia, mutta jos suhteenrikkoja onnistuu aikeessaan, niin silloin on kyllä suhteessakin joku pahasti vialla..
[/q]

suhteessa saattaa myös olla vain pieni hetkellinen särö johon osuessaan rikkoja voi laittaa palasiksi jotain josta olisi voinut saada vielä jotain todella eheää ja upeaa.

vaan paska tsäkä on aina paska tsäkä. ei taida herua taaskaan viittä miljoonaa lauantaina.

[q]Wollypog
suhteessa saattaa myös olla vain pieni hetkellinen särö johon osuessaan rikkoja voi laittaa palasiksi jotain josta olisi voinut saada vielä jotain todella eheää ja upeaa[/q]

Jos suhde ei kestä säröjä, niin siinä on sillonkin jotain vialla*hihu*, ja jos heti pikku särön tullessa erehtyy tekemään jotain peruuttamatonta, niin siitäkin voi jo päätellä paljon, kannattaako sellainen suhde vai ei.
Luultavasti tuollainen suhde rikkoontuisi ennen pitkää, ilman muitakin osapuolia.

Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka yrittävät rikkoa parisuhteen tunkemalla väliin??
Eräs nimeltämainitsematon klubituksen käyttäjä alkaa jo olemaan ammattilainen edellämainitussa asiassa. Minusta ihmissuhdetta kohtaan pitäisi osoittaa jotain kunnioitusta, mutta jotkut eivät vain näköjään halua. On se tosiaan kumma juttu miten jotkut käyttäytyy.