Mitä/mikä rakkaus on?

[q]ville, 7.2.2008 17:26:
-klips-
[/q]

Loistavia pointteja jälleen, allekirjoitan

-M

[q]sapeli, 30.9.2004 22:43:
Rakkaus on kuin yhteinen kulhollinen karkkia Nameja napostellessa ei kannata ajatella että jossain vaiheessa ne loppuu tai muuten niiden syömisestä menee kaikki ilo... Ja molempien osapuolten pitää tuoda kulhoon aina silloin tällöin lisää namuja ettei ne lopu kesken.
[/q]

Kertakaikkisen söpösti ja osuvasti kiteytetty..*hihu* Sitähän se on..*sydän*


Rakkaus.
Kävellä paljain jaloin
terälehtiä ja murskattua lasia,
olla kaiken aikaa verillä ja suudelmilla.

- Tommy Tabermann

Ja tää, kertoo jollainlailla kaiken...
Rakkaus ei oo mikään pikkuasia, se ei oo pelkkää hymyilemistä ja onnea, eikä tosiankaan oo samanlaista joka päivä..voi olla samalla onnellinen ja suruissaan..tai ei. Jokainen päivä on kuitenkin erilainen rakkauspäivä
rakkaudessa pitää muistaa myös höpsötellä ja antautua sen tuomiin pyörteisiin!
On hyvä saada rakastaa ja tuntea rakkautta itseä kohtaan!

Rakkaus itsessään kuitenkin kertoo ja kuvaa enemmän kun mitkään maailman sanat!*sydän*

Haddaway

Rakkaus on Naurava Leijona joka syö sun egos.
- ^T^

Mä oon aina ajatellut että rakkaus on välittämistä jostain henkilöstä / esineestä niin paljon että on valmis uhraamaan henkensä sen puolesta. Esim. jos talosi olisi liekeissä niin pelastaisit sieltä rakkaimmat asiasi (oli se kumppani, koira, tietokone tai rahapossu) vaikka voisit itsekkin kuolla sinne.. Palomiehet jätetään tästä esimerkistä ulkopuolelle!

[q]migizz, 7.2.2008 19:40:
Mä oon aina ajatellut että rakkaus on välittämistä jostain henkilöstä / esineestä niin paljon että on valmis uhraamaan henkensä sen puolesta. Esim. jos talosi olisi liekeissä niin pelastaisit sieltä rakkaimmat asiasi (oli se kumppani, koira, tietokone tai rahapossu) vaikka voisit itsekkin kuolla sinne.. Palomiehet jätetään tästä esimerkistä ulkopuolelle!
[/q]

Ai eiks se palomies rakastanutkaan mua?

[q]ville, 7.2.2008 17:26:
---
Jammailija, 7.2.2008 12:53:
Ja jos täält löytyy semmosii pareja, jotka on oikeesti ollu onnellisesti lähemmäksi 10 vuotta yhdessä, niin kertokaapa ihmeessä, miten ton saa toimimaan. Ja kertokaa myös, että miten asiat ovat muuttuneet ajan myötä. Eikä mitään ympäripyöreitä ja lyhyitä filosofisia vastauksia, vaan suoraa ja realistista tekstiä.

---


Toisin kuin monet luulee, niin ei me vaavun kanssa olla oltu yhdessä kun vasta kahdeksan vuotta (itseasiassa taisi tulla eilen täyteen se 8 ).

Mä en usko, että on olemassa mitään yhteistä juttua kaikille ja sen avulla sitten homma saadaan toimimaan. Ihmiset arvostaa eri asioita ja siten joku toinen saattaisi vihata jotain mistä toinen pitää.

Omasta kokemuksesta voin sanoa:

- Parisuhde on tasan niin hyvä, kun sun olos sillä hetkellä on. Jos duunissa on törkeä kiire, stressi painaa maanrakoon ja auringon puute masentaa, ei kumppani näitä asioita onnistu muuttamaan. Se kumppani voi ehkä parantaa sun oloa, mutta jos elämä menee muuten alas vessanpöntöstä, se heijastuu ennen pitkää parisuhteeseen. Välillä on kausia, joissa toisilla menee hyvin ja toisella paremmin. Tällöin "vihaisempi" osapuoli helposti aiheuttaa pahaa oloa koko suhteeseen ja siten tilanteessa auttaisi, että tämä tiedostetaan ja syytä etsitään. Ratkaisua tuskin löytyy heti, mutta tärkeää on, että molemmat tietävät missään mennään ja mihin olisi ehkä hyvä mennä. Jos omaa parisuhdetta katsoo, niin "kireitä" fiiliksiä on ollut molemmilla, mutta jo pelkästään se, että yhdessä on todettu, että nyt on paha ajanjakso ja siitä pitää päästä eroon, auttaa kovasti. Ei se tarvitse mitään 10h syväluotaavia keskusteluja, vaan yksinkertaista tiedostamista.

- Yhteiset kiinnostukset. Joku aina välillä väittää, että liian samanlainen ei saa olla, mutta mä en tähän usko. Jos molemmat on duunissa 9-17, kumpikin käy eri harrastuksissa, näkee eri kaverit, shoppailee eri aikaan ja vietää aikaa omissa oloissa, niin yhteistä aikaa ei 24h vuorokaudessa juuri jää. Jos yhteisiä harrastuksia / kiinnostuksenkohteita ei ole, sitä helposti kasvaa yhä enemmän erilleen. Mä uskon, että mitä enemmän kasvaa erilleen, sitä vähemmän yhdessäolo kiinnostaa. Ja sitten jossain välissä toinen tapaa tyypin jonka kanssa on "ihan tajuttomasti yhteistä" ja vanha kumppani jää.

- Aika ja hauskanpito. Kun aikaa on muutenkin vähän, niin sen ajan käyttäminen riitelyyn ei taatusti nosta fiiliksiä. Jos samaan aikaan pitää hauskaa esim. kaveriden kanssa, mutta ei oman kumppanin, niin ei ole ihme jos koti ei nappaa. Esim me vaavun kanssa juhlitaan oikeastaan aina yhdessä. Vedetään yhdessä pönttö täyteen ja nautitaan siitä. Fiilistellään yhdessä kesän ekaa piknikpäivää. Nautitaan hyvästä leffasta jne. Kiireenkin keskellä me erikseen varataan aikaa sille, että molemmilla on kivaa. Yhdessä hymyily ja nauraminen tekee aina hyvää.

- Toisen ymmärtäminen. Samanlainen ei tarvitse olla, mutta toisen sielunmaisemaa pitäisi ymmärtää. Esim. vaavun pitää hyväksyä, et mulla on tapana hävittää vähäksi aikaa esineitä ja mun pitää hyväksyä, et vaavulla tulee lopuksi aina kiire, vaikka aikaa olisi ollut 2h. Ei näistä ominaisuuksista tarvitse pitää, mutta ne pitää tiedostaa ja niistä valittaminen ei oikeasti auta. Toinen on sellainen kun on ja harvemmin toinen ihminen muuttuu toiseksi vaikka kävisi 100h keskustelun. Monet sen sijaan ei tätä tajua, vaan yrittävät jatkuvasti muuttaa toista ja / tai haukkua / riidellä tällaisen asian takia. Kyllä vaavu saattaa todeta, että taas sä hävitit jotain tai mä saatan kiroilla kun taas mun pitää silittää vaavun paita, mutta me molemmat tiedetään, että riitely ei auta, se vain pahentaa. Parempi siis olla hiljaa ja keskittyä niihin mukaviin asioihin :)

- Läheisyys & seksi. Ei varmaan ole olemassa pitkää parisuhdetta jossa molemmat aina haluaa yhtä paljon, joten tämän asian kanssa pitää ihan oikeasti tehdä töitä. Samaa reikää / munaa kun kaluaa vuodesta toiseen niin tottakai välillä hommasta voi tulla rutiinia. Pienillä jutuilla voi kuitenkin olla älyttömän suuri merkitys ja monesti kannattaa kokeilla niitä pieniä juttuja. Tässä jutussa jokainen vaan on niin yksilöllinen, että yleisneuvoja ei oikein voi antaa.... kai sitä vaan voisi sanoa, et homma vaatii jossain määrin oman itsensä yllättämistä.


Joku joskus sanoi, että nykyisin jengi haluaa kasvaa aikuiseksi ja vasta sitten saada lapsia, ennen saatiin lapsia ja sitten kasvettiin aikuiseksi. Ehkä tämä sama pätee parisuhteeseen. Monet haluaa ensin olla "jotain" ja vasta sitten ollaan valmiita miettimään, onko toi toinen sopiva vai ei. Sitten kun ollaan "jotain", niin haetaan täydellistä muottia, joka istuisi juuri siihen omaan elämäntilanteeseen. Mun mielestä parisuhde ei voi olla tällainen. Parisuhde vie elämässä aikaa enemmän kun mikään muu, sillä toisen ihmisen kanssa voi periaatteessa elää koko elämän...
[/q]
No huh! Vaikutuin. Hyvää tekstiä! Tulipa hyvä mieli*sydän*!

[q]ville,
...
[/q]

Todella fiksua tekstiä, aika samanlaiset ajatukset itsellä parisuhteesta. Omat pitkät suhteet ovat juurikin rikkoutuneet muutaman mainitsemasi kohdan ongelmien takia.

[q]ville, 7.2.2008 17:26:


Toisin kuin monet luulee, niin ei me vaavun kanssa olla oltu yhdessä kun vasta kahdeksan vuotta (itseasiassa taisi tulla eilen täyteen se 8 ).

Mä en usko, että on olemassa mitään yhteistä juttua kaikille ja sen avulla sitten homma saadaan toimimaan. Ihmiset arvostaa eri asioita ja siten joku toinen saattaisi vihata jotain mistä toinen pitää.

Omasta kokemuksesta voin sanoa:

- Parisuhde on tasan niin hyvä, kun sun olos sillä hetkellä on. Jos duunissa on törkeä kiire, stressi painaa maanrakoon ja auringon puute masentaa, ei kumppani näitä asioita onnistu muuttamaan. Se kumppani voi ehkä parantaa sun oloa, mutta jos elämä menee muuten alas vessanpöntöstä, se heijastuu ennen pitkää parisuhteeseen. Välillä on kausia, joissa toisilla menee hyvin ja toisella paremmin. Tällöin "vihaisempi" osapuoli helposti aiheuttaa pahaa oloa koko suhteeseen ja siten tilanteessa auttaisi, että tämä tiedostetaan ja syytä etsitään. Ratkaisua tuskin löytyy heti, mutta tärkeää on, että molemmat tietävät missään mennään ja mihin olisi ehkä hyvä mennä. Jos omaa parisuhdetta katsoo, niin "kireitä" fiiliksiä on ollut molemmilla, mutta jo pelkästään se, että yhdessä on todettu, että nyt on paha ajanjakso ja siitä pitää päästä eroon, auttaa kovasti. Ei se tarvitse mitään 10h syväluotaavia keskusteluja, vaan yksinkertaista tiedostamista.

- Yhteiset kiinnostukset. Joku aina välillä väittää, että liian samanlainen ei saa olla, mutta mä en tähän usko. Jos molemmat on duunissa 9-17, kumpikin käy eri harrastuksissa, näkee eri kaverit, shoppailee eri aikaan ja vietää aikaa omissa oloissa, niin yhteistä aikaa ei 24h vuorokaudessa juuri jää. Jos yhteisiä harrastuksia / kiinnostuksenkohteita ei ole, sitä helposti kasvaa yhä enemmän erilleen. Mä uskon, että mitä enemmän kasvaa erilleen, sitä vähemmän yhdessäolo kiinnostaa. Ja sitten jossain välissä toinen tapaa tyypin jonka kanssa on "ihan tajuttomasti yhteistä" ja vanha kumppani jää.

- Aika ja hauskanpito. Kun aikaa on muutenkin vähän, niin sen ajan käyttäminen riitelyyn ei taatusti nosta fiiliksiä. Jos samaan aikaan pitää hauskaa esim. kaveriden kanssa, mutta ei oman kumppanin, niin ei ole ihme jos koti ei nappaa. Esim me vaavun kanssa juhlitaan oikeastaan aina yhdessä. Vedetään yhdessä pönttö täyteen ja nautitaan siitä. Fiilistellään yhdessä kesän ekaa piknikpäivää. Nautitaan hyvästä leffasta jne. Kiireenkin keskellä me erikseen varataan aikaa sille, että molemmilla on kivaa. Yhdessä hymyily ja nauraminen tekee aina hyvää.

- Toisen ymmärtäminen. Samanlainen ei tarvitse olla, mutta toisen sielunmaisemaa pitäisi ymmärtää. Esim. vaavun pitää hyväksyä, et mulla on tapana hävittää vähäksi aikaa esineitä ja mun pitää hyväksyä, et vaavulla tulee lopuksi aina kiire, vaikka aikaa olisi ollut 2h. Ei näistä ominaisuuksista tarvitse pitää, mutta ne pitää tiedostaa ja niistä valittaminen ei oikeasti auta. Toinen on sellainen kun on ja harvemmin toinen ihminen muuttuu toiseksi vaikka kävisi 100h keskustelun. Monet sen sijaan ei tätä tajua, vaan yrittävät jatkuvasti muuttaa toista ja / tai haukkua / riidellä tällaisen asian takia. Kyllä vaavu saattaa todeta, että taas sä hävitit jotain tai mä saatan kiroilla kun taas mun pitää silittää vaavun paita, mutta me molemmat tiedetään, että riitely ei auta, se vain pahentaa. Parempi siis olla hiljaa ja keskittyä niihin mukaviin asioihin :)

- Läheisyys & seksi. Ei varmaan ole olemassa pitkää parisuhdetta jossa molemmat aina haluaa yhtä paljon, joten tämän asian kanssa pitää ihan oikeasti tehdä töitä. Samaa reikää / munaa kun kaluaa vuodesta toiseen niin tottakai välillä hommasta voi tulla rutiinia. Pienillä jutuilla voi kuitenkin olla älyttömän suuri merkitys ja monesti kannattaa kokeilla niitä pieniä juttuja. Tässä jutussa jokainen vaan on niin yksilöllinen, että yleisneuvoja ei oikein voi antaa.... kai sitä vaan voisi sanoa, et homma vaatii jossain määrin oman itsensä yllättämistä.

Joku joskus sanoi, että nykyisin jengi haluaa kasvaa aikuiseksi ja vasta sitten saada lapsia, ennen saatiin lapsia ja sitten kasvettiin aikuiseksi. Ehkä tämä sama pätee parisuhteeseen. Monet haluaa ensin olla "jotain" ja vasta sitten ollaan valmiita miettimään, onko toi toinen sopiva vai ei. Sitten kun ollaan "jotain", niin haetaan täydellistä muottia, joka istuisi juuri siihen omaan elämäntilanteeseen. Mun mielestä parisuhde ei voi olla tällainen. Parisuhde vie elämässä aikaa enemmän kun mikään muu, sillä toisen ihmisen kanssa voi periaatteessa elää koko elämän...
[/q]

Loistavaa, fiksua tekstiä. *sydän*

Rakkaus ei ole täydellistä, rakkaus on epätäydellisyyden hyväksymistä. Rakkaus on kyky kasvaa pieneksi. :)

Mun täytyy kompata muita

Asiaa kirjoitat parisuhteesta, etenkin tuo alla oleva kolahti!!!

[q]ville, 7.2.2008 17:26:

...
- Toisen ymmärtäminen. Samanlainen ei tarvitse olla, mutta toisen sielunmaisemaa pitäisi ymmärtää. Esim. vaavun pitää hyväksyä, et mulla on tapana hävittää vähäksi aikaa esineitä ja mun pitää hyväksyä, et vaavulla tulee lopuksi aina kiire, vaikka aikaa olisi ollut 2h. Ei näistä ominaisuuksista tarvitse pitää, mutta ne pitää tiedostaa ja niistä valittaminen ei oikeasti auta. Toinen on sellainen kun on ja harvemmin toinen ihminen muuttuu toiseksi vaikka kävisi 100h keskustelun. Monet sen sijaan ei tätä tajua, vaan yrittävät jatkuvasti muuttaa toista ja / tai haukkua / riidellä tällaisen asian takia. Kyllä vaavu saattaa todeta, että taas sä hävitit jotain tai mä saatan kiroilla kun taas mun pitää silittää vaavun paita, mutta me molemmat tiedetään, että riitely ei auta, se vain pahentaa. Parempi siis olla hiljaa ja keskittyä niihin mukaviin asioihin :)

[/q]

[q]Lyylikki, 7.2.2008 16:40:
---
No minä itse olen ainakin semmoinen pälpättäjätyyppi, että sitten jos se pälpätettävä loppuu, niin suhde alkaa olemaan karilla. Näin on käynyt. Jostain syystä lopetettiin vain toisillemme puhuminen. Siis yhtään mistään puhuminen, enkä edes tiedä miksi.
---

[/q]

Hmm, liekö puhumattomuus syy kariutumiseen vai oire kariutumisesta? Ehkä kumpaakin? On hienoa että pälätys kuitenkin jatkuu nyt

Musta täällä on ollut tosi hienoja pointteja parisuhteesta, erityisesti villen kirjoitus sai minut liikkis-herkkiksen melkein kyyneliin

tätä <3

Paulo Coelhon kirjassa The Witch of Portobello sanottiin aivan lopuksi yksi havahduttavimmista kommenteista rakkaudesta mitä olen tähän mennessä elämässäni lukenut. Tämä tosin osittain spoilaa kirjan lopun, joten suosittelen koko kirjan lukemista niille joita Paulo Coelhon tuotanto muutenkin kiinnostaa - muille tässä spoileri.

[q]sapeli, 4.6.2008 22:20:

That was the only time I dared to ask her: "Why do you love me?"

She replied: "I don't know and I don't care."

[/q]
Niin Totta että ihan tippa meinas tulla linssiin.. *sydän*

Rakkaus on mulle sitä, kun ei ihan tarkkaan itekään pysty määrittämään sitä hyvää olotilaa, mitä toista kohtaan tuntee. Kun ei löydä sanoja sille mitä omassa päässään käy läpi. Kun toista tulee ikävä jo ennen kun se lähtee. Kun on toisen lähtiessä sekä surullinen, mutta myös onnellinen samaan aikaan. Kun tulee olo, että ensmäistä kertaa elämässä voi oikeesti olla oma itsensä toisen kanssa. Kun tuntee olevansa maailman onnekkain ihminen, kun saa olla toisen kanssa.

Ja tietty sitä, kun uskaltaa pierasta pienessä yksiössä toisen läsnäollessa!

Ja pakko pistää vielä ote tänpäiväsestä päiväkirjamerkinnästä:
"Aina kun sä oot mun lähellä, mä omistan koko maailman, kun me suudellaan, koko universumin. Tän rikkaammaksi ei ihminen voi enää tulla!
Mä rakastan sua!"

Varmaan sitä, kun alkaa näkemään ton pupun ja miesystävän välillä yhdennäköisyyttä, ja hellyyttää katsella:

rakkaus on myös pieniä tekoja... :)

sokeeta aika tyhmää ja ihanaa:)

Kai se on vaan joku sana, minkä joku on keksinyt sellaiselle olotilalle, mille ei löytynyt sanoja.

Jaa´a... Molemminpuolisena kun tuon sais joskus koettua...