Mitä/mikä rakkaus on?

[q]Bio:
rakkauttakin on monenlaista
[/q]

niin. mäkin rakastan sua vaik en muista sua Taaskaan.

[q]pHaze:
---
BlueWind:
Rakkautta on päätös rakastaa.
---
[/q]

Runollista, mutta valitettavasti myös kehämääritelmä. Vai mitä se rakastaminen sitten on?

[q]
Rohkeutta on tuntea pelkäämättä. Myötätuntoa on välittää toisen kärsimyksestä. Uhrautumista on kärsiä toisen puolesta. Kunnioitusta on hyväksyä toinen vikoineen. Luottamista on uskoa toisen välittävän. Ymmärtämistä on antaa anteeksi. Ja rakastamista on tehdä kaikkea tätä.
[/q]

Tämä onkin jo huomattavasti selkeämpi määritelmä. Ylläolevia pitäisin välttämättöminä, mutta en kuitenkaan riittävinä asioina ihanteellisessa parisuhderakkaudessa. Peräänkuulutan nyt sitä, että oman kumppaninsa rakastamiseen liittyisi se hurmaamisnäkökulmakin. Enkä nyt välttämättä tarkoita sitä, että ihastuisi kumppaniinsa uudestaan ja uudestaan, vaikka se ideaalitilanne ehkä olisikin. Hurmaaminen voi olla ihan hetkellinen elämys ja saattaa syntyä ihan pienistä asioista, kuten ilmeestä tai valon osumisesta oikealla tavalla toisen kasvoille ja sen läsnäolo tuo suhteeseen ”sitä jotain”.

Jos toinen ei edes ajoittain saa olemuksellaan sydäntä pamppailemaan tai hyppäämään muutaman iskun yli, niin mahdollinen rakkaus on silloin kuin ystävysten välistä rakkautta. Tuoltakin pohjalta parisuhde voi hyvinkin toimia, mutta ainakin itse toivoisin vähän jotain enemmän. En itse haluaisi elää sellaisessa suhteessa, jossa rakkaus muodostuisi vain minun päätöksestäni omistautua toiselle, uskoa tähän ja hyväksyä tämä itsenään - en, vaikka varsin kyyninen olenkin.

Lisää kirjoittelen sitten kun on enemmän aikaa.

[q]pHaze:
Rohkeutta on tuntea pelkäämättä. Myötätuntoa on välittää toisen kärsimyksestä. Uhrautumista on kärsiä toisen puolesta. Kunnioitusta on hyväksyä toinen vikoineen. Luottamista on uskoa toisen välittävän. Ymmärtämistä on antaa anteeksi. Ja rakastamista on tehdä kaikkea tätä.
[/q]
Uih. Erittäin osuva määritelmä. Ja tähän kun lisätään Epan hurmaamisnäkökulma (hauska termi *hymy*) niin ollaan asian ytimessä. *sydän*

[q]epailija:
---Peräänkuulutan nyt sitä, että oman kumppaninsa rakastamiseen liittyisi se hurmaamisnäkökulmakin.---

---Hurmaaminen voi olla ihan hetkellinen elämys ja saattaa syntyä ihan pienistä asioista, kuten ilmeestä tai valon osumisesta oikealla tavalla toisen kasvoille ja sen läsnäolo tuo suhteeseen ”sitä jotain”.---

---Jos toinen ei edes ajoittain saa olemuksellaan sydäntä pamppailemaan tai hyppäämään muutaman iskun yli, niin mahdollinen rakkaus on silloin kuin ystävysten välistä rakkautta.---
[/q]
Kyllä romanttiseen rakkauteen (eli tarkoitan Epan termein parisuhderakkautta) kuuluu ajoittain myös nuo sydämen \”rytmihäiriöt\”. Se voi olla niinkin pieni asia kuin vaikka rakkaan hymy oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joka sen tekee.

Eiks se oo rakkautta et on valmis tekemään mitä tahansa sen toisen eteen *sydän*

[q]pHaze:
---
BlueWind:
Rakkautta on päätös rakastaa.

---
Samaa mieltä, ja taidanpa vielä pistää tähän yhden kirjoituksen joka joskus päähäni aiheesta tuli:

Rohkeutta on tuntea pelkäämättä. Myötätuntoa on välittää toisen kärsimyksestä. Uhrautumista on kärsiä toisen puolesta. Kunnioitusta on hyväksyä toinen vikoineen. Luottamista on uskoa toisen välittävän. Ymmärtämistä on antaa anteeksi. Ja rakastamista on tehdä kaikkea tätä.
[/q]

Rakkaus on mielestäni epäitsekkyyttä ja kunnioitusta.

[q]diffas:
rakkaus on sitä kun on pahaolo jatkuvasti!
[/q]
Susta voisi rakentaa aika härön profiilin sen perusteella, mitä olet vastaillut tämän tyylisiin kyselyihin

[muokattu 19.4.2004 13:27]

Rakkaus on sitä että kun katsoo toista silmiin niin tuntuu siltä että koko maailma pysähtyy ja sisimmän valtaa niin uskomattoman hyvä olo. Se on joustavuutta, kunnioitusta ja toisen huomioon ottamista. Se on rehellisyyttä ja avoimmuutta... Sen vaan tuntee eikä silloin sanoja tarvita.

Psykokemiallinen reaktio

Mull ei oo mitää hajuu mitä o rakkaus. Oon monta kertaa luullu olleeni rakastunu, mutt mistä voi tietää et se on totta. Ite etsin leffoist ja laulunsanoist vastausta, leffois rakkaus vaa tuntuu aina olevan tavallaa nii täydellist... onks ees olemass täydellist rakkautta? Voiko yhtä ihmistä rakastaa loppu elämänsä vai muuttuuko se rakkaus jossain vaihees josku muuks?

Niinä kertoina ku oon luullu olleeni rakastunu, oon määritelly rakkauden jokseenkin näin: valmiutta tehä mitä tahansa toisen puolesta, halua jakaa ilot ja surut hänen kanssaa, sydämmenpamppailuja, aamuhellyyttä, suoria sanoja, puhdasta totuutta, välittämistä, mustasukkaisuutta, ymmärtämistä ja jakamista. Toivottavasti mitää ei unohtunu

Mä olen rakastanu mun elämäni aikana yhtä jätkää. Tosin ollaan kyl erottu ja nykyään ollaan vaan todella hyviä ystäviä...mut, mut ihastumiset on sit ihan eri juttu, ihastua voi vaikka joka päivä...ja ainakin ittellä se tuo pientä säpinää elämään ja hymyn huulille. Rakkaus on sitä että ottaa toisen huomioon, on luotettava ja hellä. Ja ne maagiset kolme sanaa mä sanon vasta siinä vaiheessa kun todella sitä tarkotan...mulle ei oo mikään pikku juttu tunnustaa toiselle rakkauttanani...*sydän*

[q]kuilu:
---
Epailija:
---
BlueWind:
Rakkautta on päätös rakastaa.
---
Runollista, mutta valitettavasti myös kehämääritelmä.
---
Toi ei viel ihan oo kehäpäätelmä, jos määrittelee (primaari)lauseessa substantiivia verbillä, eli se on (väite)lause.
[/q]

Sanoinkin, että kehämääritelmä. Tosin ei se ehkä ihan suoraan olekaan, vaan lähinnä implikoi sellaisen. Informaatiosisältö tuossa on kuiten pitkälti nolla, ainakin jos verbi rakastaa tulkitaan rakkauden kokemisena.

Rakkaus on päätös kokea rakkautta eli päätös kokea päätöstä kokea päätöstä kokea...

[q]
Ei o kahta rakkautta samanlaista, “ei ole rumaa rakkautta, eikä kaunista vankilaa”.
[/q]

Totta. Kukin rakkaus on oma otuksensa ja sitten vielä itse rakkaudelle löytyy lukemattomia keskenään näennäisen ristiriitaisia määritelmiä.

Rakkaus on vahvuutta, kykyä kestää vastoinkäymiset ja hyväksyä toisen puutteet.
Rakkaus on heikkoutta, täydellistä aseettomuutta toisen valossa.

...und so weiter.

[q]
---
Peräänkuulutan nyt sitä, että oman kumppaninsa rakastamiseen liittyisi se hurmaamisnäkökulmakin. Enkä nyt välttämättä tarkoita sitä, että ihastuisi kumppaniinsa uudestaan ja uudestaan, vaikka se ideaalitilanne ehkä olisikin. Hurmaaminen voi olla ihan hetkellinen elämys ja saattaa syntyä ihan pienistä asioista, kuten ilmeestä tai valon osumisesta oikealla tavalla toisen kasvoille ja sen läsnäolo tuo suhteeseen ”sitä jotain”.
---
Mut tota se kahdenvälinen rakkaus IMO parhaimmillaan on. :) Se ei liity siihen, se on sitä.
[/q]

Se on sitä, mutta se ei myöskään mielestäni pelkästään riitä. Kyllä siinä pitää sitä päättäväisyyttäkin olla mukana, mutta jos pitäisi jokin yksittäinen asia nimetä, mikä tekee rakkaudesta kokemisen arvoisen, niin pistäisin rahani juuri tuolle hevoselle.

[q]
---
Jos toinen ei edes ajoittain saa olemuksellaan sydäntä pamppailemaan tai hyppäämään muutaman iskun yli, niin mahdollinen rakkaus on silloin kuin ystävysten välistä rakkautta. Tuoltakin pohjalta parisuhde voi hyvinkin toimia, mutta ainakin itse toivoisin vähän jotain enemmän.
---
Ai siis kaverusten kesken parisuhde toimii?
[/q]

Minun mielestäni se ei ole ideaalinen tilanne, mutta kyllä se hyvinkin saattaa toimia. Omakohtaista kokemusta ei kuitenkaan löydy, mutta eikö tämä pieni maailma ole pullollaan parisuhteita, joissa ollaan lähinnä tottumuksen takia? Jatketaan yhteiseloa, vaikka kipinää ei enää olekaan; tyydytään niihin muihin kohtiin tuossa rakkaudessa. Vai vetelenkö liian villejä johtopäätöksiä?

[q]
---
En itse haluaisi elää sellaisessa suhteessa, jossa rakkaus muodostuisi vain minun päätöksestäni omistautua toiselle, uskoa tähän ja hyväksyä tämä itsenään - en, vaikka varsin kyyninen olenkin.
---
Sitä kutsutaan yksipuoliseksi rakkaudeksi, rakkaudeksi ilman vastakaikua. Tylyintä mahdollista rakkautta.
[/q]

Tarkoitin, että minultakin puuttuisi se kipinä. Että vain päättäisin rakastaa jotain, vaikka en tästä hurmaantuisikaan.

Kipinä ilman vastakaikua on kyllä varsin tylyä, sitä en kiellä.

[q]
Rakkaus on raju tauti, siihen kuolee seisaalteen ja silmät jää auki.

Jokainen rakastaa tavallaan. Jotakin. Toivottavasti.

Älkää kituko liikaa, sillee sopivasti, et sit osaa seuraaval kerral, eikä enää pelkää olla oma ittesä.

- <3hymiö<3 -
[/q]

Kauniita sanoja, viisaita ajatuksia.

[q]Nancy:
Mä olen rakastanu mun elämäni aikana yhtä jätkää. Tosin ollaan kyl erottu ja nykyään ollaan vaan todella hyviä ystäviä...mut, mut ihastumiset on sit ihan eri juttu, ihastua voi vaikka joka päivä...ja ainakin ittellä se tuo pientä säpinää elämään ja hymyn huulille. Rakkaus on sitä että ottaa toisen huomioon, on luotettava ja hellä. Ja ne maagiset kolme sanaa mä sanon vasta siinä vaiheessa kun todella sitä tarkotan...mulle ei oo mikään pikku juttu tunnustaa toiselle rakkauttanani...*sydän*
[/q]

sama juttu .. enpä ole sitä kellekkään sanonut piiiiiitkään aikaan .. ja voi hyvinkin olla etten enään sanokkaan .. time tells ja turhaan sitä ei tule käytettyä ikinä ..

[q]Arrrmi:
rakkaus palauttaa rakastamasi ihmisen kokoajan ajatuksiisi. Se on välittämistä, mikä muistuttaa tämän ihmisen olemassaolosta viivähtämällä vain hetken ajatuksissa tai aivan sotkemalla muut ajatukset. Rakkautta on se kun suunnittelee edellisen päättyessä jo seuraavaa näkemistä ja tietää siitä koituvan ilon tunteen. Se tuo hymyn kasvoille.*sydän*

Rakkaus on myös viha ja surua ja satuttavaa.

Tämänhän kaikki tietävät. ...

[muokattu 18.4.2004 09:52]
[/q]

Olen täysin samaa mieltä kanssasi*joo*

[q]Hansu:
Susta voisi rakentaa aika härön profiilin sen perusteella,
mitä olet vastaillut tämän tyylisiin kyselyihin
[/q]

Luulen myös, että siitä tulis niin härö, että se ei kestä
nähdä päivänvaloa.

Ihanaa, ihmiset vastailee.

Mun mielestä luottamista ja et voi keskustella toisen kanssa kaikesta. Se tuntuu vatsassa perhosina joka päivä ku näkee sitä ihmistä jota rakastaa...*joo*Ja myös sitä kun tappelee nii pyritään selvittämään asiat...

[muokattu 18.8.2004 14:09]

Itse jakaisin käsitteen rakkauteen ja Rakkauteen. (R)akkaus pienellä ärrällä on näistä kahdesta ehkä se tärkeämpi ja pysyvämpi, mutta siitä puhutaan vähemmän koska Rakkaus isolla ärrällä on se mikä järisyttää maata ja kuivaa suun ja polttaa sydäntä...

[q]Lene:
Voisi ehkä sanoa, että todellinen rakkaus on pyyteetöntä. Sen puolesta se kestäisi kaikki ikävyydet ja surutkin, koska sen rakkauden antamisen ehtona ei ole, että toinen rakastaisi samalla tavalla - vaikkakin toivottavaa olisi.[/q]

Tätä siis tarkoitan rakkaudella - Rakkaus on sitä ns. alkuhuumaa.

[q]Tosin herää kysymys, että mistä nämä surut sitten muodostuisivat? Ehkä kenties siitä, ettei toinen ota rakkautta vastaan? Vai rakastaako ihminen todellakin jotakuta itsensä vuoksi eikä sen toisen vuoksi? Rakkaus on mielestäni enemmän antamista kuin ottamista - jos ottamista ollenkaan, vastaanottamista lähinnä. Välittämistä, hoivaamista, suojelemista, ilon ja surun jakamista no matter what it takes. Ja kohteena voi olla kuka tai mikä tahansa. Sukulainen, kumppani, ystävä tai eläin. Tuntematon? [/q]

Samaan johtopäätökseen ollaan päädytty - \”rakkaus on enemmän antamista kuin ottamista\” - mutta olen myös huomannut että jollain tasolla tois(t)en täytyy olla avoin sille rakkaudella ja huolenpidolle mitä haluaa antaa.

Uskon, ehkä vähän pessimistisesti, että se Rakkaus on kemiaa ja hormoneja, viehätystä tietyn näköiseen oikean sukupuolen edustajaan, joka helposti syvenee kun ihmiseen tutustuu koska ko. kemikaalit sumentaa arvostelukyvyn. Kun on ihastunut johonkin, ei ole enää sen ihmisen suhteen oma itsensä koska sen kanssa jutellessa alkaa endorfiinit yms. kuohumaan.

Tämä kemia kuitenkin lopahtaa jossain vaiheessa, yleensä riippuen parista kuukaudesta muutamaan vuoteen - kemiaa opiskeleva ystäväni mainitsi kaksi vuotta jonkinlaisena tyypillisenä maksimirajana. Olen itse kokenut tämän ja uskon siihen.

Kun kemiat ovat loppuneet, jäljelle jää vain rakkaus (pienellä ärrällä), joka kestää vain jos ihmisillä on tarpeeksi yhteistä, välittävät toisistaan kuin parhaat ystävät, ja jaksavat yrittää pysyä yhdessä vaikkei kaikki olisikaan enää ruusunpunaista.

Mielenkiintoistahan asiassa on se että tätä samaa rakkautta on hyvien ystävien välillä - pyyteetöntä välittämistä, niinkuin Lenekin mainitsi. Miksi me sitten niin kovasti kaivataan sitä ilmeisesti vääjäämättömästi ohimenevää Rakkautta? Onko se vain biologian määrittelemä pakottava tarve?

voisin sanoa tälleen:

Rakkaus on uhrautumista toisen puolesta odottamatta sitä että saisit sitä vastineeksi.

Tämän totesin aikanaan sen jälkeen kuin oli hajonnut suhde, tajusin että vaikka ei olisikaan yhdessä niin ei toivo toiselle muuta kuin hyvää ja olisi valmis auttamaan toista vaikka itse siitä kärsisi ilman vaatimuksia toista kohtaan.

Sellaiseksi minä ainakin lasken rakkauden.

...ihanaa...

Olen tässä miettinyt että mitä rakkaus on? Onko se hyvän olon tunnetta? Sitä että tietää että joku välittää? Kaipaus, onnellisuus, kaikenlainen hyvän olon tunne? Kuulukos tuo kaikki siihen? Mitä siihen ei kuulu? Keskustelin tänään aiheesta ystäväni kanssa jolla on juuri mennyt poikki kumppaninsa kanssa muutaman vuoden seurustelun jälkeen.. Voiko rakkaus kuolla? Perheen välinen rakkaus vs. kumppanien välinen, mitä muuttujia koette vuosien aikana ja mitäs sitten kun ne katoavat?

ai niin... Kerran eräs fiksu austraalialainen(tai uusi-seelantilainen) nainen sanoi näin:

[q] Love ain´t somethin lak uh grindstone dat´s de same thing everywhere and do de same thing tuh everything it touch. Love is lak de sea. It's uh movin´ thing, but still and all, it takes shape from de shore it meets, and it´s different with every shore.
-Zora Neale Hurston [/q]

tälläistä tänään..