Liikunta vs. Laiskottelu

Liikunta *sydän* Laiskottelu *sydän* Ei ne mitenkään toisiaan sulje pois.

Tällä hetkellä käyn 3 krt/vko salilla, 2 krt/vko Taekwon-Dossa ja kerran viikossa tanssitunnilla. Lisäksi useimmiten kerran tai pari Stretchingissä (en saa itse aikaiseksi venyteltyä, jos en mene ohjatulle tunnille) ja mahdollisimman paljon hyötykävelyä paikasta toiseen... Silloin kun jotain treenaan, teen sen tosissani, mutten vakavissani. Hauskaa pitää olla ja vaihtelenkin tanssilajeja, saliohjelmaa jne. niin usein, että mielenkiinto varmasti pysyy yllä.

Kaiken lopun ajan sitten laiskottelen ja syön

[q]Astaroth:

Nyt lukion loputtua tuosta hetkestä on elopainoa kertynyt n. 15kg lisää ja alkaa itseänikin suoraansanottuna vituttamaan. Mutta kun ei jaksa! Koko lukion ajan tuli pidettyä sama työtahti yllä ja on ilmeisesti jättänyt jälkeensä yleisväsymyksen, joka johtaa siihen, että kaiken vapaa-aikani käytän kotona maatessa tehden "ei mitään". Eikä inspiraatiota ole vieläkään näkyvissä.

[/q]

seyleisväsymys tai tunne, että ei jaksa, johtuu luultavasti nimenomaan urheilemattomuudesta. aktiivinen urheilu pitää mielen ja kropan virkeenä, ja öisin nukkuukin paremmin :)

Mulla on kyllä liikunnan määrä vähentynyt aika selkeesti ennen kävin aktiivisesti 3krt/vko salilla ja 2-3krt/viikossa taidoilemassa. Sillon tällön lenkillä tai uimassa. Nykyään mun kroppa ei oo aerobista liikuntaa nähnytkään, puntti saa riittää. Pitäs päästä takaisin ruotuun

tanssimisenkin voi laskee liikunnaks jos sitä harrastaa tarpeeks pitkään ja suurella teholla

En ole harrastanut mitään liikuntaa panemisen lisäksi sitten heinäkuun, kun välilevyt alkoi piippailee liian ahkerasti ja nyt tammikuussa rupesin harrastamaan vesijuoksua ja kuntopyöräilyä. Eli en siis mitään, mitä kutsuisin omalla tasollani urheiluksi vaan tavalliseksi kuntoiluksi. Parasta tässä "tauossa" on se, että tietää miltä tuntuu olla välillä urheilemattakin ja on enemmän aikaa säätää muuta kivaa, kuten esim Warcraft 3:sta Heh ja toinen hyvä puoli on se, jos ja kun saan selän kuosiin taas niin en malta odottaa sitä aikaa, kun pääsee taas kunnolla treenaa - sitä fiilistä!

Tässäkin oppii tuntemaan itseään enemmän, kun ei anna treenille liikaa arvoa. Ajattelen positiivisesti ja otan kaiken irti tilanteesta missä olen ja nautin siitä(kin) Muistan joskus sanoneeni itselleni et kuula kalloon jos joutuu olee kuukauden ilman treeniä, mut on jo puoli vuotta täynnä ilman mitään urheilua! :D
Onnellista ja nautinnollista liikunnan iloa kaikille, ketkä siihen vain kykenette!!

[q]ALIEN:

Onnellista ja nautinnollista liikunnan iloa kaikille, ketkä siihen vain kykenette!!
[/q]

Toi on just se mikä pitäis pitää mielessä ku ei millään jaksais enää sitä viimeistä sykkeenkohotusta tai viimeistä kyykkyä. On ihmisiä jotka tahtois liikkua, mutta eivät vaan pysty esim. vammojen takia.

Liikutaan me ja nautitaan siitä!*hihu*

Nykyään tulee vähän puoliväkisin patistettua itsensä urheilemaan pari kolme kertaa viikossa. Aiemmin tuli urheiltua vuosikaudet tosi fanaattisesti joka päivä jotakin. Kylläpä sitä onkin laiskistunut tässä vuoden parin sisällä...

[q]Pablo:
Nykyään tulee vähän puoliväkisin patistettua itsensä urheilemaan pari kolme kertaa viikossa. Aiemmin tuli urheiltua vuosikaudet tosi fanaattisesti joka päivä jotakin. Kylläpä sitä onkin laiskistunut tässä vuoden parin sisällä...
[/q]


ikä painaa jo..

Laiskotellaan talvi ja revitään sit kesällä kuntoa takas*nauru*

[q]ALIEN:
En ole harrastanut mitään liikuntaa panemisen lisäksi sitten heinäkuun, kun välilevyt alkoi piippailee liian ahkerasti ja nyt tammikuussa rupesin harrastamaan vesijuoksua ja kuntopyöräilyä.

[/q]

Minulta leikattiin noin vuosi sitten välilevyn pullistuma.
Voi rehellisesti sanoa, että toipuminen on ollu yhtä helvettiä.
Vieläkään selkä ei ole hyvä mutta toivo elää.

Juuri ton leikkauksen takia jouduin aloittamaan salilla käynnin.
Onneksi innostun siitä.
Alku oli aika pakko menemistä mutta nykyään on ihan eri sävel kellossa.

Nykyään käyn jopa crossing tunneilla mikä on todella hauskaa ja palkitsevaa.

[q]PuuhaOsku:
[/q][q]nykyään käyn jopa crossing tunneilla mikä on todella hauskaa ja palkitsevaa.[/q]

oikeassa oot, tänään on taas mentävä!!

Liikunta on erottamaton ja erittäin tärkeä osa elämääni ja identiteettiäni. Voisin sekä fyysisesti että psyykkisesti paljon huonommin, jos en voisi liikkua. Viikottainen ohjelmani on, harvoja esim. edellisyön pitkistä raveista tai flunssasta johtuvia poikkeuspäiviä lukuunottamatta, seuraavanlainen: 6 kertaa viikossa astanga joogaa tunnin ajan ja 5 kertaa viikossa puoli tuntia vauhdikasta kävelyä, pyöräilyä, luistelua tms. Ennen harrastin myös vaativampia lajeja, kuten juoksua ja maastohiihtoa, mutta koska haluan kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla astanga joogassa, jouduin luopumaan niistä. Joogassa on syvyyttä paljon enemmän kuin tavallisissa lajeissa. Luonteeltani olen yksilölajeihin suuntautuva.

Ennen kuin aloitin aktiivisen elämäntavan, en ymmärtänyt liikunnan merkitystä vaan pidin sitä pakkopullana. Nyt sitä vastoin arvostan liikuntaa paljon, koska se kehittää ei vain kehoa vaan myös mieltä, kuten itsekuria, itsetuntoa, pitkäjänteisyyttä ja paineensietokykyä.

Mulle riittää hyötyliikunta herätessä ja nukkumaan mennessä.
Siihen vaan tarvitaan toinenkin ihminen*justjoo**pihkassa*

Liikunta, se on elämä. Jos mulla ei ole mitään harrastusta niin ei tästä tulis mitään. Kaikki paineet pystyy siellä purkamaan.
Mut nyt tää liikunta on ohi ainakin kuukauden verran.. Meni nilkka eilen turnauksessa.

Kyllä mulla urheilu on ollut aina osa elämää *sydän* Lukion loppuun asti tuli urheiltuu päivittäin pelaamalla tennistä, ratsastamalla meiän hepalla , lenkkeilemällä tai lihastreeneillä.

Nyt tennis on jäänyt aika lailla vähemmälle, ku ei oo tarpeeks rahaa... Ratsastettua tulee väh. pari kertaa viikossa ja bileissä tulee tanssittua. Mutta sekä aerobinen kunto ja lihaskunto on kyllä huonontuneet aika lailla... Huono omatunto tämän asian takia. Pitäis lenkkeillä ja tehä lihastreenei enemmän, mutta aina sitä keksii jotain muuta tekemistä. Koulukin vie niin paljon aikaa. No kesällä sitten on hauska taas liikkua paljon

Omalla kohdalla koululiikunta pilasi koko liikkumisen halun moneksi vuodeksi.
Vasta vuosien jälkeen alkoi liikunta kiinnostaa, ja huomasin että sehän voi oikeasti olla todella kivaa, ja antaa elämälle paljon sisältöä. Ja hyvä niin, koska mikään ei pura paineita (työ, koulu, jne) paremmin kuin liikunta. Etenkin jotkin kamppailulajit silloin kun treeneissä vedetään itsensä niin piippuun että eivät meinaa jalat alla kestää.

Kyllä liikunta merkitsee paljon. Se pistää elimistön toimimaan ja saa hyvän olon. Joskus pari laiskottelupäivää tekee kyllä hyvää, intensiivisen harjoitteluputken jälkeen. Palautuu jotenki paremmin, ja sit taas liikkeelle!
Neljä kertaa viikossa punttia ja sit pari kävely ja pyöräilypäivää päälle. Tosin jos on hyvät bileet tiedossa, missä pääsee tanssii tosissaan, se käy hyvin liikunnasta kans..*iloinen*

En mä lopettais liikkumista, kuin pakosta

Eiköhän se riitä kertomaan tarpeeks mun liikunnasta etten aina jaksa nousta istumaan että voisi syödä samalla kun kattoo telkkaria*nauru* Onneksi ei tuu kateltua enää niin paljon niin ei tule niin paljon nysvättyä sohvalla...

LIIKUNTA!

Jokainen päivä meikäläisen täytyy päästä harrastamaan jotain ainakin pariksi tunniksi, jotta tuntee olonsa hyväksi.

Kuinka usein sinä liikut? Miten tosissaan? Mitä liikunta merkitsee?

Vai houkutteleeko ei-niin-aktiivinen elämäntapa enemmän?

Kerro ihmeessä.