Syysmasennus

Kieltämättä joskus vähän ahdistaa, kun töihin mentäessä ja palattaessa on säkkipimeää, mutta mulla on enemmän väsymystä, masennuksesta ei niinkään voi puhua.
Viikonlopun kännireissut hyvässä seurassa kesäpäiviä muistellen antaa voimaa tulevalle viikolle*hymy*

[q]Armin:
Pohdinkin, että kuinka moni kärsii syysmasennusta jos on käsiäkseen lainkaan ja missä määrin.
Ja jos kärsii niin millä lievittäisi sitä.
[/q]
joka vuotinen ongelma minulla. onneksi tän vuoden pahin on jo ohi (toivottavasti).

silloin kun olen masentunut sulkeudun yksi kotia, kuten tein tänäkin vuonna. siellä sitten mietiskelen asiota ja yritän selvittää mikä se todellinen syy masennukseen on. nyt meni about 2 viikkoa, ennen kuin sain selvitettyä syyn masennukseeni.

ohjeena masentuneille voisin sanoa, et puhukaa ystäville. se auttaa.

Mun mielestä syysmasennukseen auttaa kun heittäytyy täysin hulluksi. Nojoo... Ihastuminen on kyl parasta lääkettä, se virkistää aivan tajuttomasti. Suosittelen kaikille*hali*

kieltämättä seurustelu auttaa, kuin myös urheili

kieltämättä ihastuminen ja seurustelu auttavat, kuin myös urheilu ;)

Täällä myös kaamosmasennus päällä. Tosin olo ei ole sellainen kuin yleensä masentuneella vaan jatkuvaa väsymystä. Tähän auttaa liikunta kaikkein parhaitan. Kirkasvalohoitoa en ole koskaan kokeillut mutta mielenkiinnosta tuota voisi joskus koittaa.

[q]Kooaliini:
Täällä myös kaamosmasennus päällä. Tosin olo ei ole sellainen kuin yleensä masentuneella vaan jatkuvaa väsymystä. Tähän auttaa liikunta kaikkein parhaitan. Kirkasvalohoitoa en ole koskaan kokeillut mutta mielenkiinnosta tuota voisi joskus koittaa.
[/q]
En sit tiedä onko mulla masennus vai mikä, mutta unta ei saa mitenkään... Ja sit ku nukahtaa, ni herää jonkun 3-4 tunnin kuluttuu taas ihan pirteenä.

syksy = paskaa
nihkeetä ku aamul herää on pimeetä ja sit sillee oot koulus sisäl ei kerkee ees näkee valoo... sit ku menee himaan on taas pimeetä... eiei onneks pääsen täst pimeydest pois

Mulla iskee kanski aina kaamosmasennus tähän aikaan vuodesta.. Yleensä mä haluan vain nukkua koko ajan, koska on niin pimeetä ettei oikeen muu huvittais. Täst masennuksesta oon kyl ainaki aikasempina vuosina selvinny ihan vaan ulkoilemalla ja bilettämällä.. Meinaa sillon katoo se ahdistus et koko ajan pitäs ajatella tätä pimeyttä

matkustakaa thaimaaseen!!

Ei syksy kyllä masenna yhtään, paras vuodenaika. Kesä sen sijaan... yh. No, eipä enää mikään vuodenaika masenna kun pääsin eroon 11 vuotta kestäneestä masennuksesta, mutta ajatuskin kesästä hirvittää silti.

Jos oikeasti kärsii SAD:sta niin kannattaa tosiaan kokeilla kirkasvalohoitoa tai uudempaa sarastusvalohoitoa, jonka pitäisi olla vielä tehokkaampaa, se toimii ikään kuin ”auringonnousuna” kirkastuen vähitellen. Noita lamppuja saa myös vuokrattua.

[q]alien:
matkustakaa thaimaaseen!!
[/q]

I'm on my way. (Lähtö 4 viikon päästä)

masennus?

en käytä.

[q]patis:
masennus?

en käytä.
[/q]

eihän sitä käytetä, vaan koetaan.. ;)

syksy on mun mielest perseestä.. pitää vaan treenaa ja tavata joku ihana nainen *sydän*

mä en ole kyllä ikinä masentunut syksystä. Syksyllä on ihanan pimeää, voi polttaa kynttilöitä ja pukeutua lämpimästi Kaikki (mukavat) elämän käännekohdat sattuu usein syksyllä. Syksyllä kaikki on ikäänkuin uutta. Kevät sen sijaan masentaa mua paljon enemmän

En kärsi minkäänlaisesta syysmasennuksesta. En ole muistaakseni koskaan kärsinytkään. Ainoa reaktio keliin on vähän kiroamista mutta ei ikinä ala masentamaan koska toisaalta se on mukavaakin että on alkanut tulla pimeää joka tuo paljon rauhallisemman olon. Välillä tahtoo vähän valoakin mutta siihen auttaa kirkasvalo joita saa vaikka mistä. Se kuulemma toimii todella hyvin mitä pari kaveria on sitä mainostanut.
Ei syksy ole masentavaa..ehkä vähän ärsyttävää mutta on se myös mukavaa kun tulee vähän viileämmät kelit ja sitä odottelee innokkaasti että lumi tulee. Toisaalta se fiilis loppuu heti jos joutuu tekemään lumitöitä

Masentaa ja rajusti, mutta tuskin se syksystä johtuu. Ei vaan tuu mistään mitään ja kaikki tuntuu vitun turhalta.
Menis jo pois.*poks*

Viikon jo kipeenä. Se jos mikä masentaa. Kun ei pääse ulos, ei voi harrastaa liikuntaa eikä tavata muita ihmisiä. On niin yksinäinen ja turhautunut olo.

No offtopiccia tavallaan, sillä minä pidän syksystä. Mutta nyt ei vaan jaksa enää

Luin tämän viikkoisesta Helsingin Sanomien NYT-liittestä tavoista joilla lievittää syysmasennusta.

Pohdinkin, että kuinka moni kärsii syysmasennusta jos on käsiäkseen lainkaan ja missä määrin.
Ja jos kärsii niin millä lievittäisi sitä.

Itse muistan joskus olevani (joitakin vuosia sitten) niin masentunut, että kun heräsin aamulla niin ensimmäiseksi teki mieli itkeä ja eikä uskaltanut lähteä ulos tihkusateeseen ja jäi vaan makaamaan koko päiväksi sänkyyn peitto kirjaimellisesti päälakea hipoen. Mutta tämäkin oli vain ääripäästä.
Huomasin myöskin olevani lievästi masentunut alkusyksystä, ja joinakin vuosina mitä kauemmin lumentulo kestää sen enemmän masennun, kun kaikki tuntuu painavan päälle ja stressaa.

Nyt olisi mitä parhain ajankohta olla masentunut mutta en ole koska elämässä asiat luistaa ja olen korviani myöten ihastunut myöskin.

Olen myäs miettinyt omaltakin kohdalta, että kuuluiko se masentuneisuus teini-ikään vai onko se jatkutkuvaa ja missä määrin. Siis kaipaisin kuulla kokemuksia ja miten jokainen syksyn ja pimeän tulon kokee.

Ja millä tavoilla ehkäistä mahdollinen syysmasennus tai parantaa sitä.

Onko sellaista edes olemassa kuin syysmasennus?

[muokattu 14.11.2003 14:27]