Kuolema...

joskus ei vaan jaksa ja jotkut päättää olla yrittämättä

[muokattu 21.5.2004 21:48]

mä haluun samanlaisen lopun ku Dottiella Studio 54- leffas.
Just joskus 80-90 vuotiaana mut kuitenkin viel sellases kunnos et mun ei tartte missään vaihees maata sairaalassa vaan käyn edelleen vaan bilettämässä..!!!

Mut pitää ehdottomasti polttaa tuhkaksi, jonka joku läheinen voi sitten mahdollisuuksiensa mukaan sirotella jonnekin kivaan paikkaan.
Ykköstoivomuksena olisi tuhkani sirottelu alpeilla joltain korkealta huipulta tuuleen, se olis mulle valtavan suuri kunnianosoitus, ja yritänkin tehdä lähipiirilleni selväksi että arvostaisin sitä suuresti.
Toinen vaihtoehto olis tuhkan sirottelu mereen. Siinä on jotain samankaltaista villiä vapautta kuin vuorien avarissa maisemissa puhaltavassa tuulessa.

En voi sietää ajatusta, että mut haudattaisiin hautausmaalle arkussa, ja että iso joukko ihmisiä surisi mua sitä tarkotusta varten valitussa tilaisuudessa. Ne, jotka kokisivat velvollisuudekseen tulla hautajaisiini, voisivat jättää tulematta. Ne, jotka muistaa tahtoisivat, tekisivät sen kaikessa rauhassa, omalla tavallaan.

kuolema on todistus siitä, että kaikki läheisemme (kuin myös me itse) olemme lainassa toisillamme. tästä syystä lähimmäisiä ei tulisi pitää itsestäänselvyyksinä, sillä laina-aika voi päättyä milloin tahansa.

oma lapsenikin on vain lainassa minulla.... jos ymmärrätte mitä tarkoitan. kielikuvana tuo ajatus on mielestäni aivan valtavan kaunis ja kertoo elämästä tärkeän olennaisuuden.

itse haluan myös polttohautauksen ja tuhkat siroteltavaksi erääseen kauniiseen, tummaan metsälampeen. kuolemanjälkeisestä elämästä taas olen sitä mieltä, että kun elämä loppuu se loppuu... ei ole taivasta tai helvettiä... tai ehkä tavallaan on taivas... se ettei ole mitään.

-irrallisialauseitakirjoittelevauhuu

Viime loppusyksystä olin yhden kaverini kanssa tutustunut yhteen mukavaan poikaporukkaan. Tänään sain tietää, että yksi heistä on kuollut. 12.5.2004 kotkassa tapahtuneessa auton satama-altaaseen ajossa kuoli kolme ja oli yksi henkiin jäänyt.
en tuntenut muita kuin yhden näistä kuolleista, ja sekin on liikaa, mutta toivon kaikille heille rauhaa.

Vähän taas offtopicii mutta tää on lähin foorumi mitä löysin, eikä viittiny uutta alottaa...

Tänään oli mun isän äidin hautajaiset, miten joskus aiemmin täällä foorumissa että pystynkö itkee kun hän kuolee ja tänään se tuli. En oo varmaan itkeny 3-4 vuoteen että jo oli aikakin Kaikki tunteet tuli vaan esille kun laitoin kukan kirstun (onkohan toi oikee nimi: arkkuu???) päälle. Ei vaan pystyny pitää kyyneleitä sisällä enää... ja se helpotti kummasti, jos nyt niin voi sanoo...

Mulla on jotenki ollu vaikeuksii kertoo ihmisille että hän on kuollu. En oo vissiin halunnu vaivata muita mun ongelmilla. Kaikilla tuntuu olevan niitä muutenkin ihan tarpeeks. Olen varmaan kertonu pelkästään yhdelle ihmiselle että hän kuoli, vaik oisin halunu huutaa sen kaikille ihmejuttu...

Mutta nytten tässä ja nyt avaudun kaikille teille klubbarin jengille, koska olen tullut luotta suurinpaan osaan teistä että ootte oikeesti hyviä ihmisiä pohjimmiltaan, ja kiitos että olette olemassa Ootte eka ryhmä mihin oikeesti tunnun kuuluvani. Nytten lopetan avautumsen ja annan teidän jatkaa elämäänne Kiitos jos jaksoitte lukee tämän kaiken.

Tumppi (Neodragon)

Tohon saako kuolemasta nyhtää huumoria liittyen..
Mun mielestä jossain oli sanottu aika hyvin, että
”Mille tahansa saa nauraa mutta ei kenelle tahansa”.
Toi on aika hyvä nyrkkisääntö IMO

[muokattu 9.6.2004 21:02]

Lapsenakaan mä en ole koskaan osannut itkeä hautajaisissa, enkä mä ole oikeastaan koskaan nähnyt kuolemassa mitään surullista. Ehkä se mikä eniten masentaa on se kun muut läheiset on surullisia...

Mulla on aivan vankkumaton usko kuolemanjälkeiseen \”olemassaoloon\”, eikä mua siis huoleta oma tai muiden kuolema. Meillä ihmisillä on tosin tapana kiintyä toisten ihmisten läsnäoloon, mutta tämähän on täysin (hyvällä tavalla) itsekäs tottumus. Kukaan ei koskaan sure mitään muuta kuin omaa pahaa oloaan, ja se oma paha olo aina johtuu omasta itsestä. (Painotan yhä että tämä on täysin luonnollista.)

Selittää sen sitten kuoleman väistämättömyydellä ja luonnollisuudella, Jumalan tahdolla, kohtalolla tai karmalla niin kyllähän se niin on että kaikkien on kuoltava ja siinä ei ole mitään surettavaa. Kun oivaltaa sen että meidän onnemme ei oikeasti riipu kenestäkään toisesta, voimme nauttia heidän läsnäolostaan täydemmin, ilman huolta milloin se loppuu.

... En tiedä oliko tästä kellekään mitään iloa, mutta tuollaisia olen itse ajatellut aiheen tiimoilta. Juttelen näistä asioista ihan mielelläni jos joku haluaa jutella - ottakaa yhteyttä profiilin kautta.

mun hyvä ystävä otti itseltänsä viime yönä hengen.. en tajuu
olo on aika tyhjä.

Olen kohdannut kuolemaa monella eri tavalla elämäni aikana ja jollain tavalla siihenkin voi tottua tai oppia ymmärtämään ja käsittelemään helpommin ja paremmin.
Paras tapa on yksinkertaistaa: kaikki kuolee.

[q]unik:
Olen kohdannut kuolemaa monella eri tavalla elämäni aikana ja jollain tavalla siihenkin voi tottua tai oppia ymmärtämään ja käsittelemään helpommin ja paremmin.
Paras tapa on yksinkertaistaa: kaikki kuolee.
[/q]

niinhän me kuollaan, mut ei mun paras kaveri juhannus päivän yönä :(

..haluisin et läheiset pystyis elämään ilman surua..(vaikka se kuuluu asiaan, mut se ois niin paljo helpompaa ilman sitä.ainakii oman kokemuksen mukaan)
..itte uskon taivaaseen ja helvettiin, mut en siihen et helvetti on jossain alhaalla ja taivas ylhäällä..
..kun miettii,ni mun mielestä ne on täällä, meidän keskuudessa..itte me se helvetti tänne luodaan jne.

Mun veli kuoli keskiviikkona. Syy ilmeisesti aivokalvontulehdus. Kaikki tapahtu niin nopeesti etten vieläkään oo oikee ymmärtäny mitä on tapahtunu. Kyl sitä väistämättäkin miettii et miks noin nuorelle ja terveelle pitää tapahtua jotain tollasta?*nyyh* Mut jotenki se vaa eilenki jotenki rauhotti ku tuli sellanen fiilis et samppa olis ollu tossa vieressä, tietäen et sillä on nyt varmasti hyvä olla.

Kun on kylmä,
tulee viimeinen sade.
Se puhdistaa,
se tuomitsee
ja se pelastaa.
Toiset sateeseen kuitenkin hukkuvat.
Toiset ohi ajan nukkuvat.
Kaikki kuitenkin samalta viivalta lähtevät.
Ties minne he pääsevät.
Mutta kuitenkin, viimeistä sadetta odotamme.
On vielä paljon elettävää,
sekä nähtävää.
Sitten kun viimeinen sade tulee,
kaikki yhdessä hukkuu ja menee.

Mitä jos tämä päivä onkin viimeinen?
Osaisimmeko sanoa hyvästi?
Osaisimmeko olla rauhallisia?
Olisimmeko surullisia vai ehkä helpottuneita?

Osaisimmeko elää kuin viimeistä päivää?


Niinpä niin... Vaikea kuvitella sellaista tilannetta. Itse tuskin osaisin elää kuin viimeistä päivää.

Sinne vei, nousi siivilleen,
rakkaani, lähti taivaaseen.
Miksei hyvästejä sanonut,
ottanut minua mukaan?
Ei lisäaikaa anonut,
tulen perässäsi, sen lupaan.
Toivottavasti näet minut sieltä,
kun hymyillen vilkutan.
Miksi sinä, miksi niin,
miksi sinut valittiin kuolemaan.
Miksi sinä, miksi niin,
lensit ylös taivaisiin...

sua kaipaamaan jäin kyynel poskella, rakasta ihmisitä kaivaten<3 <3

Jonkulaiset bileet saa pitää sitte ku oon kuollu. Sellaset reivihenkiset hautajaiset ois ihan mukava asia, mutta pääasia, ettei ne ois sellaset perinteiset hiljaiset hautajaiset, joissa ei kuulukaan ku surra. Mää haluan, että läheiseniki ennen kaikkea jatkavat omaa elämäänsä ja pyrkivät tekemään siitä hyvän ja mielekkään. En oo koskaan kuulunu mihinkään uskontoihin, joten uskonnollisia hautajaisia en ainakaan halua! En tiiä, mitä tapahtuu sitte ku kuolee, mutta vaikka en osottaisikaan tietäväni kuoltuani mistään mitään, toivon että toiveitani hautajaisteni suhteen kunnioitetaan ainakin hiukan.

sitten kun teen kuolemaa, tahdon olla järjissäni, hereillä ja todella tuntea kuoleman.
ei mitään rauhallista uinumista pois. tuntea että nyt henki lähtee ja että tässä tää nyt oli.
kuoleman jälkeen mua ei saa haudata mihinkään.
mun tuhkasta voitaisiin pykää pikkiriikkinen timantti joka siirtyisi oitis lapsen lapselle.
Se vois sitten rahapulassa myydä mummonsa.

[q]Shira:
Se vois sitten rahapulassa myydä mummonsa.
[/q]
Ja paljonkohan se timantin puristaminen mahtaa maksaa?

[q]hallucinogen:
---
Shira:
Se vois sitten rahapulassa myydä mummonsa.

---

Ja paljonkohan se timantin puristaminen mahtaa maksaa?
[/q]

no mä säästelen siihen rahaa*nauru*
minähän en mitään testamenttaa.

paitsi...hummm...voiko ihminen testamentata esmerkiksi pernansa lapselleen etc?