Mistä syistä jättäisit tyttö/poikaystäväsi?

[q]Lene:
En mä kyllä toisen jättämistä pettämisen takia välttämättä pitäisi kostona vaan nimenomaan sinä järkiratkaisuna.[/q]Tuo nimenomaan pitää paikkansa ainoastaan jos asiaa on edes yritetty selvittää, ei silloin jos se on automaattinen reaktio tapahtuneeseen ilman mitään muiden asioiden huomioonottamista.

[q]Toisen ihmisen toimintahan todistaa, mitä hän ajattelee, miten hän suhtautuu tms. Ehkä se todistaa, ettei toinen välitäkään toisesta tarpeeksi tms.? Ehkä hän ei kunnioita toista tarpeeksi? [/q]Mielestäni pelkkä pettäminen ei vielä itsessään todista mistään muusta kuin hetkellisestä ajattelemattomuudesta ja harkintakyvyn puutteesta. Loppu on täysin kiinni sen syistä, toisen asenteesta ja miljoonasta muusta asiasta.

[q]Mistä petetty oikeasti voi tietää ja luottaa toisen motiiveihin jatkaa suhdetta? Ainakin tuntuu olevan uskoa siihen, että ihmiset oikeasti rakastavat toisiaan. Pidetään jopa itsestäänselvyytenä. Miksi? Eikö ole luonnollista, että petetty kyseenalaistaa sen tms.?[/q]Se on luonnollinen suojarefleksi, mutta siis juuri nimenomaan refleksi. Tapa yrittää suojautua kivulta. Sillä ei välttämättä ole vielä mitään tekemistä todellisuuden ja tilanteen kanssa. Tietty voi lähteä siitä olettamuksesta, että jos toinen kerran jollain tavalla, edes noin pahalla, pettää luottamuksen, niin tähän ei ole enää ikinä luottamista. Minä kuitenkin mieluummin pyrin uskomaan ihmisiin, antamaan anteeksi ja antamaan toisen mahdollisuuden. Veikkaisin että on aika vaikeaa saada pysyvää ihmissuhdetta aikaiseksi jos sille toiselle ei voi antaa virheitä anteeksi ja ottaa luottamuksensa pois noin täydellisesti ja lopullisesti edes yrittämättä ymmärtää ja korjata asioita.

[q]Luottamushan on ihmissuhteiden peruspilari. Tuuppaappa se kumoon niin kaikki romahtaa. Ja mihin luottamus kohdistuu? Mm. siihen, ettei toinen satuta toista - ei henkisesti, ei fyysisesti. [/q]Jos perustat luottamuksesi tuohon, niin olet mielestäni kyllä aika tehnyt typerän ratkaisun. Luota pikemminkin siihen, että toinen varmasti satuttaa, ainakin henkisesti jos ei fyysisesti. Itse näkisin paljon järkevämmäksi luottaa ja uskoa siihen, ettei toinen halua sinulle mitään pahaa, viakka virheitä tekisikin. Jokainen satuttaa, joskus, tahallaan suutuksissaan tai vahingossa ajattelemattomuuttaan, mutta kuitenkin.

[q]Jos toinen löisi/raiskaisi niin olisiko vastaus sama? Toiselle pitää vaan antaa virheet anteeksi? Nämäkin teot todistaisivat jotain suhteen luonteesta.[/q]Raiskaukseen en rupea kommentoimaan mitään, mutta lyömiseen soveltaisin ihan samoja sääntöjä kuin pettämiseenkin; Yksittäinen virhe tulee antaa anteeksi, mutta toistuva toisen satuttaminen ja loukkaaminen on jo jotain, minkä seuraamukset sitä aiheuttava osapuoli tietää, ja jota ei enää tule katsella.

[q]”On silti mahdollista ettei tämä ole täysin tajunnut tekonsa seuraamuksia - -.” Tuohan kuulostaa aivan naurettavalta. Kukaanhan ei todellakaan voi olettaa, ettei pettämisellä olisi seuraamuksia[/q]Ehkä se kuulostaa naurettavalta koska sinulta meni taas pointti kaksi metriä pään yli. Kyllä kai jokainen tietää että pettäminen satuttaa, mutta pettäjälle itselleen kyse on niin paljon petettyä pienemmästä asiasta, että ennenkuin tekonsa seuraamukset näkee, on yleensä täysin mahdoton kyetä ymmärtämään ja käsittämään kuinka paljon se toista satuttaa.

[q] - paitsi jos uskoo täysin varmaksi, ettei jää kiinni.[/q]Tällä ei siis ollut mitään tekemistä asian kanssa.

[q]Pettäjä toimii aina tahallisesti, kun vähintään pitää mahdollisena, että toinen siitä loukkaantuu. [/q]Pettäjä käy tahallisesti panemassa muuta, mutta tämä ei välttämättä tarkoita tahallisesti loukata toista, ts. tee asiaa toisen satuttamisen takia. Tuomittavaa? Kyllä. Loukkaavaa? Kyllä. Pahantahtoista? Ei.

[q]Se, jota petetään, asettaa ne rajat pettämiselle.[/q]This is just plain stupid. Tuollaista sääntöä ei tarvitse käyttää kuin niiden jotka eivät alunperinkään luota kumppaniinsa. Jos luottaa, voi antaa toisen asettaa omat rajansa tietäen ettei tämä kuitenkaan ylitä sitä rajaa, jonka itse kokee pettämiseksi. Kysehän on täysin siitä, mikä todella tehdään tosissaan ja mikä ei. Henkkoht voisin ihan hyvin mennä tunkemaan vaikka kieleni jonkun toisen naisen kurkkuun ilman että hetkeäkään edes harkitsisin tämän kanssa sänkyyn hyppäämistä, tai mikä vielä tärkeämpää, kumppanini vaihtamista tähän toiseen. Yleensä koko homma on lähinnä pelkkää vitsailua ja harmitonta hauskanpitoa. Kun molemmat tietävät tämän ja luottamus on olemassa, ei ole niin merkityksellistä ja tarpeellista asettaa tarkkoja rajoja tai vahtia toista, ja voi antaa toiselle myös vapaammat kädet eikä pistää liikaa hiluja nilkkoihin.

[q]PS. Kostaminen tekee gutaa ja ihmisethän ovat hyvin persoja tällaisille fiiliksille. *vink*[/q]Lue: Ihmiset ovat kakaramaisia typeryksiä.

[q]Hyzenthlay:
en ole mikään superitsekurinen ihminen väittänyt olevanikaan, ja totta kai erehtyminen on inhimillistä. Siinä ei varmaan kukaan ole eri mieltä. Ja itsekurin puutteesta johtuvia virheitä olen tehnyt niin raha- kuin opiskeluasioissakin, mutta pettäminen ei vieläkään ole mielestäni näiden kanssa samalla vakavuusasteella.[/q]Ei ehkä noiden asioiden kanssa, varmaan kenenkään mielestä, mutta joillekin se on vähemmän vakava juttu kuin toisille. Ja sinulla on siis olemassa jokin maaginen raja, jossa pääsi sisällä oleva vakavuusaste ylittää kriittisen pisteen ja siitä yli meneviä asioita on mahdoton käsittää, ymmärtää tai antaa anteeksi, ja niistä on täysin turha edes keskustella, koska mahdollisia seuraamuksia on vain yksi?

[q]Tai sitten mulla on jotenkin kummasti ollut niin hyviä suhteita, ettei ole tehnyt mielikään pettää *nauru*[/q]Hassua, niin jotenkin kummasti mullakin, tai ainakaan en ole ikinä yrittänyt hankkiutua tilanteeseen jossa olisin voinut ketään pettää. Mutta veikkaisin silti että jos sinun ei ikinä millään tavalla tee mieli pettää tai olla kenenkään muun kuin oman kumppanisi kanssa, niin kyseessä on enemmän ”denial” ja oman pääsi sisällä olevat itsellesi asettamat raja-aidat ja tunteiden tukahduttaminen kuin se että suhteesi on niin ylimaallisen hyvä. Miksi muuten joutuisit edes puhumaan niistä monikossa?

jos se kävis naimas toista ilman lupaa..
pussailla yms saa mut jos panee ni sholong...*uros*

[q]Epailija:
En kyllä sanoisi, että siinä on aina kyse kostosta tai että päämääränä olisi vain ja ainoastaan satuttaa toista. Teko on voinut satuttaa toista niin pahasti, että tämä ei kestä enää katsoakaan pettäjää ilman, että sattuisi hemmetisti (Edit: No kidding! x) ). Jos toinen katuu vielä päälle, niin tilanteesta saattaa tulla tuskaisempi, koska vihaamisesta tulee vaikeampaa ja halu antaa anteeksi aiheuttaa ristiriitaisten tunteiden muodossa lisää kärsimystä.[/q]Tässä tulee nyt mielestäni aika paha ristiriita. Jos kerran on halua antaa anteeksi, ja toisen menettäminen sattuu niin paljon, niin mikä muu kuin oma ylpeys ja nimenomaan tuo toisen vihaaminen (-> halu satuttaa toista takaisin) estävät sitten tekemästä niin? Enintään ihmisen oma pelko siitä, että niin voi vielä joskus käydä toistekin jos antaa toiselle mahdollisuuden satuttaa vielä uudestaankin, mutta mistä ensinnäkään voi tietää kuinka suuri pelko tästä on jos ei selvitä asioita, ja toiseksi sen mahdollisuuden joutuu silti antamaan jollekin muulle jos ei aio aivan yksin elää.

Jos toinen katuu tekoaan, niin on vaikeampi vihata ja antaa toiselle takaisin samalla mitalla? Eikö tuonkin toimintamallin takana ole pohjimmiltaan nimenomaan se sama pyrkimys loukata toista takaisin? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta oman ylpeytensä saa säilytettyä pistämällä toisen maanrakoon vielä kunnolla kerran. Eikö se ole juuri se asia jolla omaa tuskaa pyritään lievittämään?

[q]Kyse saattaa siis olla ihan pyrkimyksestä minimoida kipu, eikä niinkään halusta aiheuttaa kipua myös toiselle.[/q]Syy ja seuraus. Sen toisen satuttamisen syynä on nimenomaan helpottaa omaa oloaan, mutta se on silti tahallista ja tarkoituksellista. Selitykset seuraavassa kappaleessa olkaa hyvä :)

[q]Järkiratkaisua ei tämäkään tietenkään edusta, vaan on ikään kuin emotionaalinen vastine sille refleksille, mikä saa ihmisen vetämään käden pikaisesti pois kuumaksi osoittautuneelta hellan levyltä.[/q]Tuon refleksin tarkoitus on luultavasti yrittää pitää huolta että onnistuu tappamaan myös sen toisen rakkauden itseensä, jolloin on helpompi lähteä käpälämäkeen tilanteesta koska ?ei tätä enää voi millään korjata?. Pilataan suhde lopullisesti koska ei olla valmiita tekemään sitä urakkaa, jolla suhde pystyttäisiin ehkä vielä korjaamaan.

[muokattu 15.1.2004 04:03]

[q]pHaze:
Tässä tulee nyt mielestäni aika paha ristiriita. Jos kerran on halua antaa anteeksi, ja toisen menettäminen sattuu niin paljon, niin mikä muu kuin oma ylpeys ja nimenomaan tuo toisen vihaaminen (-> halu satuttaa toista takaisin) estävät sitten tekemästä niin? Enintään ihmisen oma pelko siitä, että niin voi vielä joskus käydä toistekin jos antaa toiselle mahdollisuuden satuttaa vielä uudestaankin, mutta mistä ensinnäkään voi tietää kuinka suuri pelko tästä on jos ei selvitä asioita, ja toiseksi sen mahdollisuuden joutuu silti antamaan jollekin muulle jos ei aio aivan yksin elää.
[/q]

Olisi pitänyt erikseen mainita, että mainitsemassani tilanteessa avainkohta on siis se, että jättäminen sattuu kuitenkin vähemmän kuin yhdessäolo, vaikka se voikin siis sattua yllättävän paljon. Jos jättäminen sattuu enemmän, niin silloin tämä kivun välttelyä oleva primitiivireaktio saattaa johtaa ihan toisiin lopputuloksiin. Ja nyt tosiaan puhutaan näistä tunneperäisistä ratkaisuista - järkiperäiset ovat sitten ihan erikseen.

[q]
Jos toinen katuu tekoaan, niin on vaikeampi vihata ja antaa toiselle takaisin samalla mitalla? Eikö tuonkin toimintamallin takana ole pohjimmiltaan nimenomaan se sama pyrkimys loukata toista takaisin? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta oman ylpeytensä saa säilytettyä pistämällä toisen maanrakoon vielä kunnolla kerran. Eikö se ole juuri se asia jolla omaa tuskaa pyritään lievittämään?
[/q]

Jos toinen ei osoittaisi katumusta, niin silloin olisi helpompaa vihata ja jättäminenkin olisi itsessään vähemmän kivuliaampi - siis helpompi - ratkaisu. Kyse ei ole antamisesta takaisin samalla mitalla tässä vaihtoehdossa, mitä minä käsittelen, vaan oman kivun minimoimisesta. Jos toinen katuu tekoaan, niin se tekee koko tilanteesta kivuliaamman juuri noiden ristiriitaisten tunteiden lisääntymisen myötä ja toisaalta juuri tällöin luultavasti haluaa vielä voimakkaammin irroittaa itsensä koko tilanteesta. Jotenkin ylpeyden liittäminen näihin defenssikeinoihin tuntuu hieman oudolta, mutta voi olla, että joku tosiaan kuvittelee voivansa säilyttää kasvonsa juuri eroamalla... Mitä kostamiseen tulee, niin jättäminen ei sellaisena ole edes kauhean tehokas keino. ”Revenge is a plate best served cold”...

[q]
Syy ja seuraus. Sen toisen satuttamisen syynä on nimenomaan helpottaa omaa oloaan, mutta se on silti tahallista ja tarkoituksellista. Selitykset seuraavassa kappaleessa olkaa hyvä :)
[/q]

Jos toisesta välittää, niin tämän satuttaminen edes pettämisen jälkeen ei kyllä minun nähdäkseni oloa helpota.

[q]
Tuon refleksin tarkoitus on luultavasti yrittää pitää huolta että onnistuu tappamaan myös sen toisen rakkauden itseensä, jolloin on helpompi lähteä käpälämäkeen tilanteesta koska ?ei tätä enää voi millään korjata?. Pilataan suhde lopullisesti koska ei olla valmiita tekemään sitä urakkaa, jolla suhde pystyttäisiin ehkä vielä korjaamaan.
[/q]

Onhan tuokin toki mahdollista. Itse kuvittelisin kyseessä olevan enemmän siitä ”olen pahoillani, mutta en vain enää kestä edes katsoa sinua”-skenaariosta. Suhdetta ei siis pilata lopullisesti, siitä vain päästetään irti niin pian kuin mahdollista.

[q]Lene:
Automaattinen reaktio todellakin voi olla toisen jättäminen, mutta se ei tarkoita, etteikö asioita rauhoittumisen jälkeen selvitettäisi.[/q]Ja tuollaisen toimintamallin tarkoitus on mikä? Typeryyden multihuipennuksen tavoittelu? ”Painu vittuun, mä en enää ikinä haluu nähdä sua! Mut soittele sit perjantaina niin voidaan sopia”.

[q]En todellakaan allekirjoita väitettäsi, että pettäminen on aina pelkkää ajattelemattomutta ja harkintakyvyn puutetta. Joidenkin kohdalla se on todellakin itse tavoitteena mennä vieraisiin. [/q]Eh, mitähän tekstiä sinä olet lukenut jos luulet minun noin väittäneen? Tai sitten luetunymmärtämisessäsi on vikaa.

[q]Luonnollinen refleksi suojautua kivulta? Kyllä se ns. rakkauden kyseenalaistaminen olisi omalla kohdallani huolestumista siitä, että tuhlaako toinen kallisarvoista aikaani valheillaan.[/q]Tuhlaa mihin? Siihen ettei suhde olekaan niin syvä kuin luulit ja toinen rakastakaan sillä tavalla kuin luulit?

[q]Ja kun itse puhun luottamuksen rikkoutumisesta, niin se ei tarkoita, ettäkö jatkuvasti pelkäisi ja epäilisi, että toinen pettää uudestaan vaan se tarkoittaisi luottamuksen menettämistä kaikissa mahdollisissa asioissa - hyvissäkin. [/q]Haluatko selvittää mitä oikein tarkoitat tuolla?

[q]Alat kuulostamaan pikkuisen liian sinisilmäiseltä ja hyväuskoiselta.[/q]Jaa minä vai? :D Aika huvittavaa tekstiä henkilöltä, joka kovasti kuvittelee että maailmasta löytyisi joku, joka on todella sen kaiken luottamuksen arvoinen, ja on valmis heittämään aina edellisen ehdokkaan mäkeen siinä vaiheessa kun tämä kupla puhkeaa.

[q]Koko uskoa ei pidä menettää ihmisiin, mutta realisti pitää olla.[/q]Koko uskoa ei pidä menettää edes ihmiseen, koko rodusta puhumattakaan. Minusta tuo sinun ajatusmallisi siitä, että kerran virheen tehnyt tekee niitä aina, mutta että maailmasta vielä löytyy joku joka ei niitä koskaan tule tekemään, on vähintäänkin metrikaupalla sivussa realistisesta ajattelumallista.

[q]En kyllä enää ymmärrä, minkä tähden se on niin tärkeää saada pysyvä suhde. En näe sillä mitään itseisarvoa.[/q]No se taas on täysin omaa asennevammaasi tai sokeuttasi. Pitkien suhteiden idea on siinä, että todella oppii tuntemaan toisen ja rakastamaan tätä, ei vain kokemaan puolen vuoden alkuhuumaa läpi ja pettymään joka kerta. Siinä on syvyyttä, tajuatko?

[q]Ehkäpä pysyvän suhteen ylläpitäminen hinnalla millä hyvänsä todistaa jotain ihmisen pelkuruudesta jäädä yksin.[/q]Heh, väännelläänpäs asioita vielä vähäsen, jookos? Se, ettei samantien hyppää junasta karkuun kun ensimmäinen töyssy tulee ja kaikki ei olekaan enää ihanan ruusuista, on siis mielestäsi suhteen ylläputämistä hinnalla millä hyvänsä? Sinulla ei taida juuri olla kokemuksia kovin pitkistä suhteista?

[q]S]uhteet tulee ja menee ja ne kestää niin kauan kuin ne kestää, ehkä sen loppuelämänkin.[/q]Väärin. Hyvätkään suhteet eivät kestä jos asennoituu noin eikä ole valmis tekemään tippaakaan töitä suhteen eteen. Paskat suhteet eivät toki kestä edes silloin. Tuolla asenteella voi olla varma etteivät ne kestä ainakaan loppuelämää.

[q]Kuulostaa aika ristiriitaiselta, että ensin sanot, että uskot ihmisiin, sitten pidät varmana, että he satuttavat.[/q]Mitä ristiriitaista siinä on? Tuohan on itsestäänselvää. Ei minun uskoani toisiin himmennä se, että nämä eivät ole täydellisiä, enkä minä sitä heiltä yritä sen enempää ystävyyteni kuin rakkautenikaan ehtona vaatia.

[q]Itse en kyllä anna kenellekään lupaa satuttaa itseäni millään tavalla. En näe sitä ollenkaan normaalina toimintana, vaikkakin asiat voidaan selvittää ja antaa anteeksi.[/q]No hohhoi. Tuskinpa tulet elämäsi aikana törmäämään moneen ihmiseen, joka olisi niin täydellinen ettei olisi edes olemassa sitä riskiä, että tämä voisi luottamuksesi pettää. So what? Välillä sattuu, get over it. Ihan kuin sitä kipua tarvitsisi pelätä ja piileskellä jossain bunkkerissa. Tai voihan niinkin tehdä, monet tekevätkin, mutta aika surullista ja säälittävää toimintaa moinen on.

[q]Mutta jossain vaiheessa se raja tulee todellakin vastaan. Kaikkea ei pidä sietää. Oli vaikka lopputulos se, että olisi loppuelämänsä yksin.[/q]Kukaan ei liene väittänytkään että pitäisi? Mutta jos ei siedä mitään, niin se on kyllä täysin oma häpeä ja heikkous.

[q]Ihmisillä on kyllä kyky toimia toisin halutessaan, mutta nähtävästi ovat siihen vain liian heikkoja.[/q]Jep, aivan kuten sinullakin. Minusta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö luovuttaminen heti toisen tehdessä yhdenkin mokan, olisi nimenomaan heikkoutta.

[q]”Jokainen satuttaa, joskus, tahallaan suutuksissaan tai vahingossa ajattelemattomuuttaan, mutta kuitenkin.” Tätä myönnytystä et kuitenkaan anna pettäjän jättäjälle, että hänkin saa tehdä ”virheitä”[/q]Kuinka niin? Missä vaiheessa minä olen sanonut ettei tuota jättämistä voisi antaa anteeksi? Olen ainoastaan tuonut ilmi puheissani tuon jättämisen todelliset syyt, joiden perusteella tuollainen automaattisesti jättäjä on loppujen lopuksi melko pitkälti aivan yhtä paska ihminen toiminnaltaan kuin se pettäjäkin.

[q]En kyllä suosittele kenellekään tällaista pumpulissa elämistä.[/q]Sanoo edelleen ihminen, joka ei ilmeisesti edes yritä tosissaan omissa suhteissaan.

[q]Virheitä ei pidä tehdä.[/q]No doh! Eikun tottakai pitää ja paljon, sehän on vaan kivaa! Mutta tosissaan, virheitä tulee silti jokaisen tehtyä välillä, nyt on kyse siitä miten järkevästi ja kypsästi ne ja niiden seuraamukset käsitelllään.

[q]Vahingossa tehdyt ovat anteeksi annettavia, tahallisesti tehdyt mielestäni eivät niinkään. [/q]Eli mielestäsi toisen jättäminen suoraan pettämisen perusteella on siis anteeksiantamatonta?

[q]Miksi olisivat? Miksi pitäisi antaa anteeksi?[/q]Kaikkea ei edelleenkään pidäkään antaa anteeksi, ainakana kovin helpolla, mutta annan sinulle syyn siihen jokatapauksessa: Koska asiat eivät ole noin saatanan mustavalkoisia ja niillä on aina kaksi puolta. Marttyyriksi ja syyttömäksi tekeytyminen ei palvele ketään.

[q]Pakkohan teoilla on jonkinlaiset rangaistukset oltava, että ihmiset pysyvät kurissa. Onhan ne rajat lapsillakin.[/q]Tietysti niillä on seuraamukset, mutta sinun mallisi on vähän sama kuin että laki tuntisi vain ja ainoastaan kuolemanrangaistuksen.

[q]Kun ihminen satuttaa toista tahallisesti, niin hän myös haluaa satuttaa toista, jos hän pitää tätä vähintään todennäköisenä.[/q]Mihin helvettiin tämä perustuu? :D Jos mä ryöstän sut kujalla ja vien sulta rahat lompakosta, niin mun motivaatio oli siis aiheuttaa sulle psyykkisiä traumoja eikä vain viedä niitä rahoja?

[q]Jos itse satutan jota kuta tahallisesti, niin totta vie haluan silloin myös satuttaa enkä todellakaan halua saada edes anteeksi.[/q]Mitä sä nyt horiset? Puhut ikäänkuin pettämisen motiivi olisi satuttaa toista? Eiköhän se ole pikemminkin seuraus eikä syy.

[q]Matti Nykänen ja Mervi voisivat olla aika iloisia, jos tietäisivät, että on olemassa ainakin yksi ihminen, joka ymmärtää heidän suhdettaan. Toisen virheet pitää antaa anteeksi. *ironiaa*[/q]Aika hukkaanheitettyä ironiasi on kun se ei osunut lähellekään maaliaan. Vai missä vaiheessa Matti on parantanut tapansa siitä hakkaamisesta sun muusta niinkuin minä edellytän omassa mallissani?

[q]”ennenkuin tekonsa seuraamukset näkee, on yleensä täysin mahdoton kyetä ymmärtämään ja käsittämään kuinka paljon se toista satuttaa”. Pakko olla todella typerä ihminen kyseessä.[/q]Hah. Löisin vaikka vetoa että olet itse aivan yhtä typerä. Luultavasti kaikki täällä ovat ennenkuin itse asian kokevat. Mutta siltä varalta että sinulta meni taas läpi pään koko idea, niin väännetään nyt rautalangasta että tietysti kaikki ymmärtävät sen satuttavan, mutta kukaan tuskin ymmärtää kuinka paljon se satuttaa jos ei ole itse sitä joutunut näkemään tai kokemaan.

[q]Taisit ymmärtää tuon täysin väärin tuon, että se jota petetään, asettaa ne rajat pettämiselle, koska siitä tosiaan voi saada myös tuon kuvan minkä itse sait. En tarkoittanut sellaisia rajoja, jotka tietoisesti toiselle kerrotaan tai asetetaan. Esim. nähtävästi itse näet pettämisen ainoastaan sänkyyn hyppäämisenä, itse pistän rajan jo tuohon, että toinen tunkee kieltään toisen kurkkuun. Siinä olisi kriisin paikka. Mistä muuten toinen tietää, että kyse on vain hauskanpidosta? Todellakin tarkoitin rajoilla vain sisäisiä rajoja.[/q]En näe itse pettämistä vain sänkyyn hyppäämisenä. Näen pettämisen kaikkena toimintana, joka jotenkin uhkaa oman kumppanin asemaa. Kahvilla käyminen voi olla pettämistä siinä missä paneminenkin, jos siinä on jotain taka-ajatuksia ja leikitellään ajatuksella suhteen kehittämisestä sen toisen kanssa. Ja mitä tulee kysymykseesi, niin vastaus on yksinkertainen: Tuntemalla toisen ja luottamalla tähän. Parantaa ja vahvistaa parisuhdetta kummasti, suosittelen sinullekin.

PS. ei ole kovin järkevää quotata koko sivullista tekstiä jos et kuitenkaan edes kommentoi muuta kuin tekstin loppuun. Eiköhän se ole luettavissa sieltä aiemmistakin viesteistä se sama tarina.

[q]Epailija:
[q]Onhan tuokin toki mahdollista. Itse kuvittelisin kyseessä olevan enemmän siitä ”olen pahoillani, mutta en vain enää kestä edes katsoa sinua”-skenaariosta. Suhdetta ei siis pilata lopullisesti, siitä vain päästetään irti niin pian kuin mahdollista.
[/q]Minun korvaani tämä kyllä kuulostaa enemmän siltä että asiasta jopa keskusteltaisiin jollain tapaa ennen jättämistä. En ole missään vaiheessa sanonut ettei jättäminen ole yksi mahdollinen ja järkeväkin toimintamalli, tarkoitukseni on lähinnä kritisoida tätä ”Painu vittuun! Mä en enää ikinä halua nähdä sua!”-mallia, jossa toiselle ei edes anneta mahdollisuutta selittää tai pyytää anteeksi. Uskoisin tuon ”En vain enää kestä edes katsoa sinua”-skenaarion kuitenkin olevan tulos, johon päädytään sen jälkeen kun on edes yritetty muuta, ainakin päänsä sisällä. Siinä pettäminen ei uskoakseni automaattisesti johda jättämiseen pelkästä periaatepäätöksestä, vaan siihen päädytään koska ei ole muuta vaihtoehtoa tai tämä vaihtoehto mielletään harkinnan jälkeen paremmaksi siinä nimenomaisessa tapauksessa.

[muokattu 15.1.2004 14:06]

[q]pHaze:
Se, jota petetään, asettaa ne rajat pettämiselle.
---
This is just plain stupid. Tuollaista sääntöä ei tarvitse käyttää kuin niiden jotka eivät alunperinkään luota kumppaniinsa. Jos luottaa, voi antaa toisen asettaa omat rajansa tietäen ettei tämä kuitenkaan ylitä sitä rajaa, jonka itse kokee pettämiseksi. Kysehän on täysin siitä, mikä todella tehdään tosissaan ja mikä ei. Henkkoht voisin ihan hyvin mennä tunkemaan vaikka kieleni jonkun toisen naisen kurkkuun ilman että hetkeäkään edes harkitsisin tämän kanssa sänkyyn hyppäämistä, tai mikä vielä tärkeämpää, kumppanini vaihtamista tähän toiseen. Yleensä koko homma on lähinnä pelkkää vitsailua ja harmitonta hauskanpitoa. Kun molemmat tietävät tämän ja luottamus on olemassa, ei ole niin merkityksellistä ja tarpeellista asettaa tarkkoja rajoja tai vahtia toista, ja voi antaa toiselle myös vapaammat kädet eikä pistää liikaa hiluja nilkkoihin.
[/q]

Nyt menee kyllä minulta hieman yli. Parisuhteessa nuo pettämisen rajat kuuluu nähdäkseni asettaa yhdessä vaikka kertomalla, että minkä kokee itse pettämiseksi. Eikä siinä, että sovitaan, mikä on sallittua, ole mielestäni luottamuspulasta kyse, vaan ihan sen tiedostamisesta, että eri ihmisillä nuo rajat kulkevat eri asioissa. Jos parisuhteella on jotain toivoa, niin silloin kumpikin noudattaa myös noita toisen rajoja, eikä ajattele vain omaa napaansa - ei varmaan hirveästi lohduta sitä kärsivää osapuolta, vaikka toisen mielestä ryhmäseksi ei olekaan pettämistä. Luottamus kohdistuu siis siihen, että kumppani kunnioittaa myös toisen toiveita, eikä tee mitään, minkä tämä kokee loukkaavaksi. Ei vaikka se olisikin tälle toiselle ihan yhdentekevää.

[q]pHaze:
Minun korvaani tämä kyllä kuulostaa enemmän siltä että asiasta jopa keskusteltaisiin jollain tapaa ennen jättämistä. En ole missään vaiheessa sanonut ettei jättäminen ole yksi mahdollinen ja järkeväkin toimintamalli, tarkoitukseni on lähinnä kritisoida tätä ”Painu vittuun! Mä en enää ikinä halua nähdä sua!”-mallia, jossa toiselle ei edes anneta mahdollisuutta selittää tai pyytää anteeksi. Uskoisin tuon ”En vain enää kestä edes katsoa sinua”-skenaarion kuitenkin olevan tulos, johon päädytään sen jälkeen kun on edes yritetty muuta, ainakin päänsä sisällä. Siinä pettäminen ei uskoakseni automaattisesti johda jättämiseen pelkästä periaatepäätöksestä, vaan siihen päädytään koska ei ole muuta vaihtoehtoa tai tämä vaihtoehto mielletään harkinnan jälkeen paremmaksi siinä nimenomaisessa tapauksessa.
[/q]

Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin juu, kyllä se hieman siltä kuulostaa. Itse asiassa visualisoin tuohon semmoisen film noir-tunnelmaisen hetken, jossa mies tunnustaa synkkänä sateisena iltana bussipysäkillä pettäneensä. Nainen seisoo hetken hiljaa ja sitten kyyneleet alkavat valua (vai onko se sadetta?), tokaisee nuo sanat ja juoksee pois - eikä mies näe häntä enää koskaan. Ja muistan kyllä kantasi tuohon jättämiseen. Ei siitä niin kauan ole kuin asiaa puitiin. Nyt vain käsittelin näitä ihan tunnepohjaisten ratkaisujen motiiveja, joihin ei siis omasta mielestäni pakosta kuulu kosto ja toisen vahingoittaminen.

[q]Epailija:
Nyt menee kyllä minulta hieman yli. Parisuhteessa nuo pettämisen rajat kuuluu nähdäkseni asettaa yhdessä vaikka kertomalla, että minkä kokee itse pettämiseksi. Eikä siinä, että sovitaan, mikä on sallittua, ole mielestäni luottamuspulasta kyse, vaan ihan sen tiedostamisesta, että eri ihmisillä nuo rajat kulkevat eri asioissa. Jos parisuhteella on jotain toivoa, niin silloin kumpikin noudattaa myös noita toisen rajoja, eikä ajattele vain omaa napaansa - ei varmaan hirveästi lohduta sitä kärsivää osapuolta, vaikka toisen mielestä ryhmäseksi ei olekaan pettämistä. Luottamus kohdistuu siis siihen, että kumppani kunnioittaa myös toisen toiveita, eikä tee mitään, minkä tämä kokee loukkaavaksi. Ei vaikka se olisikin tälle toiselle ihan yhdentekevää.
[/q]Ilmaisin ehkä itseäni tietyissä asioissa hieman huonosti. Luottamus siis tietysti kohdistuu myös sihen, ettei toinen tee mitään minkä tietää loukkaavan toista, mutta koko pettämisen ja sen tuomittavuuden perustahan on se, että se on uhka nykyiselle suhteelle ja sen jatkumiselle. Jos luottaa kumppaniinsa tarpeeksi ja tietää tämän pysyvän suhteessa, eivät muiden nuolemiset ja vastaavat tunnu läheskään samanlaisilta uhilta, eivätkä myöskään tätä kautta satuta samalla tavalla. Jos säännöt on sovittu, niin niiden rikkominen toki tuhoaa myös luottamusta, mutta itse en koe tarvetta mihinkään tarkkaan määrittelyyn sallituista ja kielletyistä asioista jos luottamus on tarpeeksi suuri. Jos toinen menisi panemaan jotain muuta, niin se kyllä sattuisi ja olisin siitä loukkaantunut koska toinen varmasti myös tietää satuttavansa sen tehdessään, mutta samalla tiedän myöskin ettei se toinen ole yhden panon takia katoamassa mihinkään ja luotan tähän myls niin paljon, että tällä varmasti oli myös jotkin syyt (lue: lieventävät asianhaarat tai pakottava tarve) tämän ratkaisun tehdessään. Kai tuota voisi melkein jo kutsua sanattomaksi sopimukseksi avoimesta suhteesta siinä mielessä, että halutaan antaa toiselle vapaus myös tässä suhteessa jos se todella on toiselle niin tärkeää, mutta kuitenkin kunnioitetaan ja arvostetaan toista niin paljon, ettei todellakaan kovin kevyin syin moiseen lähdetä. Ainakin tietää että se toinen aivan vapaaehtoisesti pysyy uskollisena eikä pane muiden kanssa, eikä vain siksi että on pakko ja koska niin ei missään tapauksessa saa tehdä.

Kuten Vaavu aiemmin totesi, pettäminen ja sen käsittely voi jopa parantaa parisuhdetta jos se ja sen osapuolet ovat tarpeeksi vahvoja asian kestämään ja käsittelemään.

[muokattu 15.1.2004 14:59]

No ainakin oma henk. koht mielipiteeni on se, et jos poikaystävä pettäis mua jonkun toisen kanssa nii harkitsisin suhteen lopettamista. Siis yks suukko ei vielä koko maailmaa kaada mut nuoleskelu ja sänkyyn asti meno. Tai sit et on samaan aikaan jonkun toisen kanssa. Ja sitte tietty voi olla jotai henkilökohtasia syitä tai jos vaiks poikaystävä pahoinpitelis mua tai pakottais tekemää jotai vasten tahtoani. käyttäis hyväks tai jotain. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Mutta jokainen ite tekee päätöksensä ja toisen on kunnioitettava päätöstä. Mutta myös toiselle osapuolelle on annetta mahdollisuus selittää asioita tai edes pyytää anteeksi. Ja jos on mahdollisuuksia/halukkuutta jatkaa suhdetta niin mikäs siinä. Mua henkilökohtaisesti ärsyttää nykyään se et harrastetaan irtosuhteita tai et ollaan päivästä - muutamaan viikkoon yhdessä ja sitte jätetään jonkun pikku jutun takia. tai vaan kyllästytään ja heti ens viikolla on jo joku uus käsipuolessa. Jotkut saattavat hyväksyä tämän ja tekevät noin. en tarkoita haukkua heitä mut se on vaan mun mielipide tähän asiaan. nojoo. miten vaan. tuli vähän avauduttua ehkä vähän liikaakiin. mut never mind

Tilanteessa jossa tapahtunut pettäminen on paljastunut tavalla tai toisella, voi tilanteen selvittämisen kannalta olla hyvä tehdä jonkinasteinen pesäero toiseen osapuoleen, että kummatkin voivat tahoillaan miettiä tapahtunutta ja saada ehkä tilanteeseen enemmän objektiivisen näkökannan.

Ei siis mitään ”Painu vittuun, äläkä tuu koskaan takas” vaan jotain ”Ei nyt tapailla hetkeen, että voidaan pohtia tätä kummatkin omilla tahoillamme ja katsotaan sitten uudestaan”

[muokattu 15.1.2004 16:13]

pHaze:
[q]Hassua, niin jotenkin kummasti mullakin, tai ainakaan en ole ikinä yrittänyt hankkiutua tilanteeseen jossa olisin voinut ketään pettää. Mutta veikkaisin silti että jos sinun ei ikinä millään tavalla tee mieli pettää tai olla kenenkään muun kuin oman kumppanisi kanssa, niin kyseessä on enemmän ”denial” ja oman pääsi sisällä olevat itsellesi asettamat raja-aidat ja tunteiden tukahduttaminen kuin se että suhteesi on niin ylimaallisen hyvä. Miksi muuten joutuisit edes puhumaan niistä monikossa? [/q]

No se nyt oli lähinnä sellanen heitto, ettäkö mun suhteeni olisivat olleet niin erinomaisia. Mutta ihan totta, se raja, mitä pidän anteeksiantamattomana ja mitä en, on aika liukuva.

Hirveesti jengi miettii tätä aihetta... Pitäisköhän miettiä enemmän sitä et miten sen tyttö/poikaystävän sais pidettyä rakkaanaan....just wondering*täh**täh*

Pitkä teksti, puutun vain tähän:

[q]Lene:
Oikeastaan pitäisi korvata sana virhe sanalla väärä, joka nimenomaan tarkoittaisi väärin toimimista muita kohtaan. Sellaista oikeuttahan ihmisellä periaatteessa ei ole. Ainakaan teorian tasolla.
[/q]

Itse asiassa teorian tasolla ihmisellä on tasa tarkkaan ne oikeudet, mitä hän itselleen ottaa. Oikeudet eivät ole mitään ylhäältä annettuja malleja, vaan ihmisten omaa keksintöä. On toki yleisiä käsityksiä ”oikean” toiminnan luonteesta, mutta niitä ei voi yleistää universaaleiksi laeiksi tai mitenkään muuten nostaa jalustalle - ei edes yhden tietyn kulttuurin sisällä. Pohjimmiltaan kyse on ihmisten välisistä sopimuksista, eikä niitä ole mikään pakko noudattaa. Jos joku siis ottaa itselleen oikeuden satuttaa toisia ihmisiä, niin hänellä on se oikeus, eikä kenelläkään ole pohjaa moralisoida tätä henkilöä ”millä oikeudella sinä...?”-tyyliin. Seuraamuksia valtavirrasta poikkavien - tai yleisten sopimuksien vastaisten - oikeuksien ottamisella toki on, mutta se on asia erikseen.

[q]Rimpsessa:
Hirveesti jengi miettii tätä aihetta... Pitäisköhän miettiä enemmän sitä et miten sen tyttö/poikaystävän sais pidettyä rakkaanaan....just wondering*täh**täh*
[/q]

Erm, riittääkö aivokapasiteettisi ainoastaan yhden asian miettimiseen? Kuullostaa kuttumaiselta, mutta ethän kuitenkaan viitsisi olettaa että muilla on asiat yhtä huonosti, kiitos.

[q]Rimpsessa:
Hirveesti jengi miettii tätä aihetta... Pitäisköhän miettiä enemmän sitä et miten sen tyttö/poikaystävän sais pidettyä rakkaanaan....just wondering*täh**täh*
[/q]

Hmmm.... Saatais olla ihan hyvä idea. Se on yks juttu mikä aina tuntuu ihmisiltä välillä kans unohtuvan (itsellekin joskus käynyt niin). Että ei se toinen pysy siinä vierellä jos ei sen eteen tee mitään. Mutta se kai vaatisi sitten jo oman topicin?
Tämäkin on kyllä ollut todella mielenkiintoista luettavaa. Jännä huomata miten erilaisia mielipiteitä asiasta ihmisillä on.....

[q]Jone:
---
Rimpsessa:
Hirveesti jengi miettii tätä aihetta... Pitäisköhän miettiä enemmän sitä et miten sen tyttö/poikaystävän sais pidettyä rakkaanaan....just wondering*täh**täh*

---


Erm, riittääkö aivokapasiteettisi ainoastaan yhden asian miettimiseen? Kuullostaa kuttumaiselta, mutta ethän kuitenkaan viitsisi olettaa että muilla on asiat yhtä huonosti, kiitos.
[/q]

I was just wondering.....Positiivisia asioita on kuitenkin paljon mukavampi miettiä...Ehkä olen vähän liian mukavuudenhaluinen..*joo*

[q]Lene:
Ei välttämättä minkäänlaista tarkoitusta, todellakin pelkkä reaktio tunnekaappauksen vallitessa [/q]No tuollainen mielestäni kuuluu melko pitkälti samaan kategoriaan kuin se pettäminenkin. Ei pitäisi mennä tunnekuohuissaan tekemään asioita jotka satuttavat toista.

[q]Nimenomaan, mutta vastaisuutta ajatellen. Voisiko suhteen syvyyteen ja rakkauteen todella uskoa pettämisen jälkeen? Pettämiset aiheuttamat haavat jättävät arpia.[/q]Tietysti jättävät, mutta ei se vielä tarkoita että tärkeässä suhteessa kaikki pitää samantien heittää menemään jos sattuu, vaikka sattuisi pahastikin. Pettäminen varmasti hankaloittaa suhdetta ainakin joksikin aiaa osaltaan, mutta jos molemmat ovat valmiita siihen, voi nämäkin tuhot korjata.

[q]Vaikea noin ”yksinkertaista” asia on selvittää. Kun luottamus menee niin ei välttämättä enää usko toisen hyviin tekoihin tai hyviin sanoihinkaan vaam kyseenalaistaa aina henkilön toiminnan. [/q]Kummasta tuo sitten on enemmän kiinni? Siitä, joka teki virheen, vai siitä, joka ei enää usko? Minä en kyllä alistuisi ajattelemaan, että koska toinen ei ole täydellisen hyvä, niin tämä on siinä tapauksessa läpeensä paha.

[q]En kuvittele vaan toivon, että olisi edes joku joka liippaisi edes läheltä. Loppua en ymmärtänyt. Niin mikä edellinen ehdokas?[/q]Edellisellä ehdokkaalla viittaan siihen kuvitteellisen henkilöön, jonka olet jättänyt siinä vaiheessa kun tämä on jotenkin luottamuksesi pettänyt. Eli sen oli tarkoitus lähinnä viitata siihen mihin toimintamallisi mielestäni käytännössä johtaa. Ja siinä toki olet oikeassa, ettei mitä tahansa mulkkuja pidä katsella, vaan pitää etsiä joku joka olisi edes suurinpiirtein luottamuksen arvoinen, mutta henkilökohtaisesti en kyllä usko että 100% luotettavaa ihmistä maailmassa on olemassa.

[q]En ole väittänyt, että kerran virheitä tehnyt tekee niitä aina. Tämä taitaa olla omaa ajatteluasi. Toki en kiellä, että näin joidenkin kohdalla olisi. Riippuu henkilön asenteesta.[/q]Silti olet valmis pistämään sen enempää henkilön asennetta tutkimatta automaattisesti poikki suhteen, jos tämä tekee kerran sen virheen että menee pettämään? Tästä minä tuon päättelin. Muuten kuin tuon asenteen kautta kun en näe järkeä tuossa toiminnassa, eikä tuossa asenteessakaan noin ehdottomana kyllä järkeä ole.

[q]Enkä myöskään ole väittänyt, että maailmassa olisi ihmisiä, jotka eivät tee virheitä. Toivoisin kyllä, että virheiden minimointia alettaisiin pitää tavoitteena. Ja ainahan voin toteuttaa tätä ihannetta omassa elämässäni.[/q]Eikö tuokin kuulu niihin itsestäänselvyyksiin? Sen verran haluan sinisilmäisyyttäni säilyttää, etten ihan vielä alistu uskomaan siihen että ihmisten syy ja motivaatio pettämisen kaltaiseen toimintaan olisi puhtaasti toisen satuttaminen, ellei näille sitten ole annettu jotain syytä kostaa tekemällä näin (esim. toinen pettänyt ensin).

[q]Jossain vaiheessa olisi ollut/olisi aiheellista analysoida virheen olemusta. Mikä oikeastaan on virhe? Kun itse ajattelen, että kaikella on merkityksensä, mitään ei periaatteessa voi sanoa virheeksi. Oikeastaan pitäisi korvata sana virhe sanalla väärä, joka nimenomaan tarkoittaisi väärin toimimista muita kohtaan. Sellaista oikeuttahan ihmisellä periaatteessa ei ole. Ainakaan teorian tasolla. [/q]Ei ole, ei. Eipä myöskään ole velvollisuutta antaa anteeksi, osoittaa myötätuntoa tai auttaa toisia. Kuitenkin itse näkisin nämä asiat melkoisen pakollisina ja tarpeellisina toimintamalleina jos käännetään pöytä ympäri. Jjokainen ihminen toimii elämänsä aikana väärin muita kohtaan eikä sitä voi välttää. Joko suoraan henkilökohtaisella tai sitten suuremmalla mittakaavalla. Ostamalla Niken lenkkarit tuet lapsityövoiman käyttöä. Sekään tuskin on aivan ”oikein, mutta kaikkea väärintekemistä maailmassa on mahdoton välttää.

[q]En ymmärrä, minkä tähden totuttujen ajattelutapojen kyseenalaistaminen olisi asennevamma tai sokeus?[/q]Ei se itsessään teorian tasolla tuolla tavalla olekaan. Mutta ei ole myöskään järkevää olla oppimatta kaikesta siitä mitä miljardit ihmiset meitä ennen ovat toimiviksi malleiksi kokeneet.

[q]Miksi pitäisi oppia tuntemaan toinen? Miksi rakastamaan?[/q]Tähän tekisi mieleni vastata, että tiedät kyllä sitten kun tiedät. Yksinkertaistettuna jokaisella ihmisillä on tietyt tarpeet olemassa, enemmän tai vähemmän vahvoina yksilöstä riippuen, ja mm. nuo kaksi asiaa auttavat niiden tarpeiden tyydyttämisessä, joka taas johtaa omalta osaltaan ihmisen lisääntyneeseen onnellisuuteen. Yksikään ihminen ei selviä kovin hyvin yksin, vaikka sitä kuinka itselleen uskottelisi, vaan ihmisellä rotuna on selkeästi olemassa tarve sosiaalisuuteen. Toisen tunteminen johtaa siihen, että toiseen voi todella luottaa myös tietäen mihin luottaa, eikä koko luottamus perustu vain siihen että toivoo toisen nyt olevan sen arvoinen ja olevan mokailematta hirveästi. Rakastaminen taas vahvistaa niitä tärkeitä siteitä, joita ihmiset tarvitsevat henkisellä tasolla auttamaan esimerkiksi omien ongelmien selvittelyssä.

[q]Tiedän, että tällaiset kysymykset saavat ihmiset närkästymään. En ole muuten koskaan kokenut alkuhuumaa, joten olen aika lailla jäävi sanomaan henk.koht. mitään. Omissa ihmissuhteissani on aina ainakin yksipuolista syvyyttä. Siitä ne ongelmat syntyy, kun toinen eri aaltopituudella.[/q]”The only constant in all your failed relationships is you”. Jos haluaa asioiden muuttuvan, niin kannattaa myös tarkkaan analysoida omaa käytöstään ja miettiä että mikä on saanut toisen käyttäytymään miten käyttäytyi. Jokusen kerran voi toki valita aivan väärän ihmisen tai suhde ei vain yksinkertaisesti toimi, mutta jos tämä on sääntö eikä poikkeus, niin kannattaa ehkä tutkia myös omaa käytöstään tai vähintäänkin niitä perusteita joilla on kumppaninsa valinnut.

”Se, ettei samantien hyppää junasta karkuun kun ensimmäinen töyssy tulee ja kaikki ei olekaan enää ihanan ruusuista, on siis mielestäsi suhteen ylläputämistä hinnalla millä hyvänsä? Sinulla ei taida juuri olla kokemuksia kovin pitkistä suhteista?”

[q]Ensinnäkään se ei välttämättä olisi ensimmäinen töyssy[/q]Ei, mutta jos pettäminen on ehdoton suhteen katkaisija, niin periaatetasolla se voi yhtä hyvin olla, eikä sillä ole mitään merkitystä kuinka monta töyssyä sitä ennen on tullut.

[q]Toisekseen olen jo aiemmin myöntänyt, että suhde voi jatkua pettämisen jälkeen. [/q]Hmm, tälläinen minulta on mennyt ohi lukuunottamatta tuota tässä tullutta ”voihan siihen suhteeseen palata jättämisen jälkeen”-kommenttia. Pahoitteluni jos olen nyt missannut jotain tärkeää kirjoittamaasi.

[q]Kolmannekseen se ei ole koskaan vain itsestä kiinni jatkuuko suhde vai ei. Vaikka itse olisikin valmis tekemään töitä suhteen eteen, toinen ei välttämättä ole.[/q]Tässä tapauksessa onkin järkevää erota. En ole missään vaiheessa väittänyt ettei ero ikinä olisi mikään mahdollisuus.

[q]Ja mitä henkilökohtaiseen elämään tulee niin en ole vielä kokenut pitkäaikaista suhdetta, mikä ei suinkaan tarkoita, etteikö lyhyemmissä olisi ollut aivan tarpeeksi ongelmia ja töitä [/q]Ei varmasti, mutta se ettet edes ymmärrä mitä järkeä rakastamisessa ylipäätään on, kertoo minulle että sinulta puuttuu silti luultavasti juuri kokemuksen puutteen takia yksi tärkeä näkökulma ajattelustasi.

[q]Toistaiseksi se toinen osapuoli on ollut se, joka ei ole ollut valmis tekemään töitä ja joka haluaisi elää sitä ruusunpunaista unelmaa. Minustahan sellaiseen ei ole ja se taitaa koitua kohtalokseni.[/q]Ei nyt täysin kyyninen ja katkeroitunutkaan saa olla. Uskoa pitää aina löytyä. Se on sitä hienoa tasapainottelua pilvilinnojen ja toivottamuuden välillä. Osa niistä ruusunpunaisista unelmistakin voi toteutua vaikkei elämä pelkkää juhlaa olisikaan. Jos ei uskalla ottaa sitä riskiä että joskus sattuu, ei voi ikinä saadakaan mitään. Itse koen järkevämpänä yrittää aina lopulta nousta pystyyn vaikka iskuja tulisikin sen sijaan että jäisin maahan mäyrimään peloissani.

[q]Kuten jo aiemmin tullut sanottua, suhteen kestäminen ei riipu ainoastaan itsestä. Siihen tarvitaan myös sen toisen panos. Sen tähden sellainen asenne, että suhteet kestää niin kauan kuin ne kestää. Toisen halukkuuteen jatkaa suhdetta ei voi luottaa, vaikka olisikin antanut ymmärtää muuta. Mieli muuttuu mieli muuttuu - ja ihmiset.[/q]Käsitin lähinnä tuon kestää jos kestää heittosi lähinnä tyyliin ”paskaks vaan ja antaa mennä, saahan näitä uusia”. En minäkään lähde rakentamaan samantien suunnitelmia avioliitosta ja asuntolainasta kun suhteeseen ryhdyn, aika näyttää mitä käy eikä kaikkea voi hallita, mutta toisaalta aika turhaa olla parisuhteessa jossa ei ole mitään päämäärää. Minkä takia tuollaista suhdetta pitäisi? Että olisi edes joku?

[q]Täydellisyyttä ei voi vaatia, koska epätäydellisyys on osa sitä. Täydellisyyttä suhteessa omiin arvostuksiin kylläkin voi vaatia eikä se todellakaan tarkoita, että se olisi kohtuutonta.[/q]Arvomaailma (jos siihen viittasit) on toki tärkeä osa, että toista ihmistä voi kunnioittaa. Siinä tuskin voi kovin paljoa antaa periksi ja toivoa että suhde silti kestää. Mitta täydellisyyttä... Noh, ihmiset muuttuvat ja oppivat, kuten itsekin totesit, sallittakoon kaikille pienet heittonsa silloin tällöin. Mistä sitä loppujen lopuksi tietää kenen ajatusmalli on se järkevin? Omakin malli kun kuitenkin perustuu aina vaillinaiseen ja rajalliseen tieto- ja kokemuspohjaan ja on sitä myötä aina epätäydellinen.

”Tuskinpa tulet elämäsi aikana törmäämään moneen ihmiseen, joka olisi niin täydellinen ettei olisi edes olemassa sitä riskiä, että tämä voisi luottamuksesi pettää. So what? Välillä sattuu, get over it. Ihan kuin sitä kipua tarvitsisi pelätä ja piileskellä jossain bunkkerissa. Tai voihan niinkin tehdä, monet tekevätkin, mutta aika surullista ja säälittävää toimintaa moinen on.”

[q]Joissakin asioissa luottamukseni voi pettää ilman, että se aiheuttaisi minkäänlaista tuskaa. [/q]Pystytkö antamaan esimerkkiä? Jotenkin tuo kuulostaa korvaani siltä, että olet jo lähinnä alistunut siihen että näin kuitenkin käy, mutta voin hyvin olla väärässä jos näin äkkinäisiä johtopäätöksiä teen.

[q]Mutta kyllä senkin liittäisin mielikuvaani kyseisestä henkilöstä ja odottaisin jatkoa ja joskus sitten tarkastelisin kyseisestä henkilöstä muodostunutta kokonaisuutta ja se voisi vaikuttaa suhtautumiseen.[/q]Eli arvioit kuitenkin ihmistä kokonaisuutena, mutta olet silti valmis yhden ainoan asian tai piirteen takia tekemään ehdottomia ratkaisuja? Outoa.

[q] ”Life is pain, get used to it”. Niin minä ajattelen. Ja se on varmaankin surullista.[/q]”Life is what you make of it”. Tarkoitukseni ei nyt ole olla ilkeä (ja tuskinpa hirveästi edes pystyn muurejasi tässä romuttamaan), mutta totean kyllä tähän väliin hieman kusipäisen itsetietoisesti että omalta näkökannalta pystyn kyllä jo tämän keskustelun perusteella havaitsemaan ajatus- ja toimintamalleissasi asioita, jotka tuohon kipuun johtavat. Avainasiana näkisin nimenomaan sen luottamuksen, tai oikeastaan sen puutteen.

[q]Niih, kukaanhan ei väittänyt, että ei mitään suostuisi sietämään. Jossain vaiheessa omanarvontunteen on sanottava stop. Enkä todellakaan tarkoita pikkuasioita. [/q]Edelleen, miksi silti tehdä yhdestä asiasta kynnyskysymystä?

[q]Miksi vedät tämän henkilökohtaiseksi? Itse en ole hevillä luovuttanut ja sitä kyllä saa katua karvaasti. Nooh, elämän oppitunteja.[/q]Emmekö me juuri puhu omista ajatus- ja toimintamalleistamme? Miksi tämä ei olisi henkilökohtaista? Ja kannattaa muistaa se, että kerran koettu asia ei välttämättä toistu samanlaisena aina. Jos toistuu, syynä olet luultavasti sinä itse. Eli elämän oppitunneilta ei kyllä absoluuttisia totuuksia pysty löytämään vaikka niitä kannattaakin kuunnella.

[q]Riippuu tilanteesta. Joskus merkit pitävät selvästi paikkansa, että kyseessä on kusettaja. [/q]Heh, hokeakseni jälleen kerran sitä asiaa mistä olen kokoajan tässä selittänyt, niin kysehän nimenomaan ei ole tilanteesta jos pettäjä jätetään automaattisesti. Silloin toimitaan nimenomaan tilanteesta riippumatta.

[q]Esim. saadakseen säännöllistä seksiä, mutta tietenkin pitävät tämän motiivin piilossa.[/q]Tuollainen nyt onkin jo varsin surullista

[q]Ihmisen pistäminen vankilaankin taitaa olla anteeksiantamatonta?[/q]Kyllä siinä vaiheessa jos tämä tapahtuu ilman reilua oikeudenkäyntiä ja täysin mielivaltaisesti. Siis jos nyt ylipäätään itse uskoisin että mikään on anteeksiantamatonta. Pikemminkin puhuisin taas väärästä ja oikeasta, niin ailahtelevia termejä kuin ovatkin..

[q]Asioilla on enemmän puolia kuin vain kaksi. Siksi niitä pitää joskus mustavalkoistaa, jotta saa perusteet esiin.[/q]”Totuus” ja asioiden todellinen laita kuitenkin yleensä löytyvät siitä keskeltä. Pettämiseenkin voi olla syynsä vaikka se onkin väärin. Maailma on täynnä asioita, jotka ovat väärin, mutta niihin löytyy myös järkeviä perusteita. Otetaan nyt tämä ikuinen filosofian dilemma: Jos pääsisit vuoteen 1935 Hitlerin kanssa samaan huoneeseen aseen kanssa, tappaisitko tämän siitä huolimatta että toisen tappaminen on väärin ja tämä ei olisi edes vielä perustanut kuolmenleirejään? Kovaa vauhtia karkaava pointtini siis tässä oli, että on hyvin mahdollista että myös pettäjä on tavalla tai toisella osittain ajettu pettämään kumppaninsa taholta. Tiedän etten kerää kovin montaa pistettä suurimmalta osalta ihmisiä noin sanoessani, mutta näitäkin tilanteita on. Se ei tee teosta hyväksyttävää tai oikeaa, mutta se osoittaa ettei syytä voida sokeasti täysin sysätä yksin toisen niskoille.

[q]Ei, kyllä se on tyypillinen rangaistus nisäkkäille. Toisen syrjiminen, eristäminen jne.[/q]En puhunatkaan rangaistuksen mallista tai tyypistä, vaan siitä että pettäjän suoralta kädeltä jättämisen mallissa rikoksesta on olemassa yksi ainoa mahdollinen rangaistus riippumatta mitenkään sen vakavuudesta, olosuhteista tai muistakaan tekijöistä.

[q]Tekijä ottaa seurauksen syntymisen lukuun ja suhtautuu tähän mahdollisuuteen hyväksyvästi tai välinpitämättömästi. [/q]Se ei silti taida tarkoittaa, että tekijä pitää tätä seuraamusta toivottavana, vaikka ottaakin sen mahdollisuuden huomioon? Palatakseni tuohon Hitler-dilemmaan, niin jos tappaisin Hitlerin, niin en ajaisi takaa sitä että Eva Braunille tulee paha mieli ja suru puseroon. Se on todennäköinen seuraamus asiasta, mutta sen merkitys miljoonien ihmisten hengen pelastamisen rinnalla on niin mitättömän pieni, ettei se voi heiluttaa vaakakuppia ”suuremman hyvän” edessä. Tosin itse uskonkin enemmän moraaliin ja omaantuntoon kuin lakiin toiminnan oikeuden mittaajana. En nyt pyri vertaamaan pettämistä ihmisten hengen pelastamiseen, vaan lähinnä käsittelen tuon yhden väitteesi moraalisia perusteita.

[q]Joillakin se on myös itse tavoite. Viittaisin edelleen noihin tahallisuusteorioihin. [/q]Kaikki on mahdollista. Uskoisin silti että tämmöinen toiminta varsinkaan ilman hyvin painavia ”lieventäviä asianhaaroja” on vähintäänkin harvinaista. Hankala uskoa että oman kumppaninsa satuttaminen on kuitenkaan mikään mukava harrastus kovin monelle, ainakaan ilman että tämä on molemminpuolista.

[q]No oli ihan pakko. Mutta jotenkin heidän tapauksestaan näkee, että ensimmäinen kerta olisi ollut jo tarpeeksi.[/q]Mutta tätäkään emme olisi tienneet ellei farssi olisi saanut jatkua ;)

[q]Yhdentekevää kuinka paljon se satuttaa. Minulle riittää tieto, että jokin asia voi satuttaa. Ja kuten jo sanottua, en ainakaan yleensä satuta ketään, ellei se ole ollut tarkoituksena jostain syystä.[/q]Yleensä ja yleensä. Olen varma että itse olen näilläkin forumeilla kyllä aiheuttanut raivokohtauksia ja kiukkua yhdelle sun toiselle, mutta se ei silti tarkoita että se olisi toimintani tarkoitus. Se on pikemminkin joskus mielestäni pakollinen paha, jotta itse tarkoituksen saa toteutettua. Päähäni on jäänyt pysyvästi yksi virke Joy Cardwellin Soul To Baresta, jota olen lainannut ennemminkin: ”Sometimes the right thing will make another cry”. Minusta toisten satuttaminen ei ole ehdoton tabu, vaan se voi olla jopa tällä ihmiselle hyödyllistä ja tarpeen joissain tilanteissa.

[q]Tässä on vaan sekin puoli, että mitä enemmän on kokenut niin se kipukynnys nousee, joten siltä pohjalta ymmärrys voi hävitä.[/q]Mutta tärkeää onkin, että johtuuko tuo kipukynnyksen nousu muurien ja suojien kasvamisesta vai siitä että on oikeasti käsitellyt asiat ja kasvanut ihmisenä vahvemmaksi. Itse osaan jälkikäteen olla lähinnä kiitollinen siitä kivusta, koska olen taas sen verran vahvempi ja sitämyötä myös onnellisempi koko loppuelämäni ajan.

[q]Mutta mistä tiedät milloin kyseessä on sellainen toiminta, että se uhkaa asemaasi?[/q]Samasta kuin kaiken muunkin tästä elämästä; et mistään. Siksi kyse on nimenomaan luottamisesta, ei tietämisestä. Jos sinun täytyy tietää aina mitä toisen päässä liikkuu ja onko asemasi uhattu, niin silloinhan nimenomaan et luota, ethän?

[q]Tietyt teot voivat yksinkertaisesti olla loukkaaviakin, vaikkei toinen niillä pyrkisi mihinkään[/q]Ihmiset ovat joskus ajattelemattomia. Mutta ei loukkaantumiseen maailma kaadu vaikka se illan pilaisikin.

[q] En usko, että toista voi koskaan tuntea. Ihmiset voivat muuttua radikaalistikin.[/q]No jos puhut että tuntea täysin läpikotaisin, niin tuskinpa, eihän kukaan tunne edes itseään niin hyvin, tosin ei ole mikään mahdottomuus etä oppii tuntemaan toisen joissain asioissa paremmin kuin tämä tuntee itsensä. Ei ole myöskään minkään toivottoman urakan takana oppia tuntemaan toinen niin hyvin, että ymmärtää tämän tarpeet ja motiivit, ja osaa tämän perusteella sekä ymmärtää että ennustaa toisen reaktiot ja käytöksen. Helpottaa kummasti toimeentulemista jos ymmärtää mikä saa toisen tikittämään.

[q]Ja mitä itseeni tulee niin mun luottamukseni pitää ansaita ja huonojen kokemusten vuoksi siinä voi nykyään vähän kestää.[/q]Tätä sävyä olen ollut havaitsevinani. Mutta nuokin kokemukset voivat joko kasvattaa tai heikentää ihmistä. Kyse on vain siitä ettei ala pelkäämään kipua, vaan kasvaa kestämään sitä.

[q]Sorry, ei osaa käyttää. *iloinen*[/q] Hakasulkujen sisällä ”q” quotattavan tekstin alkuun ja ”/q” loppuun, niin tulee tollaset hienot laatikot tekstin ympärille

[muokattu 15.1.2004 22:12]

Toivottavasti tällaista topiccia ei oo ollu vielä, en tiedä kun en oo niin kauaa täällä hengannut
Mutta siis niin, voisiko kenties syynä partnerisi jättämiseen olla pettäminen, käytöstapojen puuttuminen, liian monien ruskeiden sukkien omistaminen vai mikä mahtaisi syy olla? *täh* on aina mielenkiintoista tietää miksi ihmisiä jätetään, syyt on joskus tosi pieniä, mutta toisaalta, kolikon toisella puolella jotkut ihmiset eivät pysty irrottautumaan väkivaltaisestakaan suhteesta. Kertokaa ihmeessä ja spekuloikaa