Mistä syistä jättäisit tyttö/poikaystäväsi?

[q]Epailija:
En ole koskaan kuullut pettämisen johtaneen mihinkään hyvään. [/q]

Niin kieroa kuin se onkin, ihmismielelle tyypillistä on, että asioita oppii parhaiten arvostamaan silloin kun ne on vaarassa menettää. Tuollaisessa tilanteessa saattaa huomata, että asiat joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä eivät välttämättä olekaan sitä, ja että suhteen eteen on tehtävä töitä, tai muuten se kuihtuu. Tilanne on analoginen kuolettavasta sairaudesta parantuneen ihmisen kanssa - katsottuaan kerran kuolemaa silmästä silmään voi oppia arvostamaan ihan eri tavalla elämää. Samalla tavoin voi käydä myös parisuhteessa.

Se, että suhteessa on kerran joutunut menemään tulikasteen läpi ja selvinnyt siitä voittajana, voi antaa eväitä seuraaviin kriisitilanteisiin. Suhteen koossapysymisen kannalta ratkaisevaa ei ole se, että ei koskaan tunne vetoa kehenkään toiseen. Ratkaisevaa sen sijaan on, miten em. tuntemusten herätessä toimii.

On täysin epärealistista ajatella, että voisi viettää elämänsä yhden ihmisen kanssa tuntematta koskaan vetoa kehenkään toiseen, näin voi käydä jopa parhaissa suhteissa. Tämänkaltainen tilanne saattaa yllättää kriisejä kokemattoman ns. housut nilkoissa, jolloin suhde kaatuu helposti.

Eikä tämä yllä mainittu koske valitettavasti kaikkia ihmisiä. Joillekin kriisit voivat opettaa paljon, toiset eivät koskaan opi mitään. Joillekin kerran pettämiseen sortuminen voi jopa alentaa kynnystä seuraavaan pettämiseen. Tämän vuoksi on hirveän vaikea antaa mitään yleispäteviä ohjeita - jokainen suhde on tapauskohtainen.

Eikös suhteen tilasta keskustelu yleensä johda siihen jättämiseen? Sellainen sivistynyt tapa sanoa että painu kuuseen,ei kiinnosta enää pätkääkään?

Huono käytös oli mulle ainakin pikkuisen liikaa yhdessä suhteessa, sillä jostain kumman syystä tyyppi oli vakuuttunut siitä että hyvä tapa viettää ilta oli katsoa videoita sen exästä. Kun ne nussi. Pienoisen psykoottisen kohtauksen paikka sanoisin*kivatsulle*

[q]genna:
Eikös suhteen tilasta keskustelu yleensä johda siihen jättämiseen? Sellainen sivistynyt tapa sanoa että painu kuuseen,ei kiinnosta enää pätkääkään?[/q]Johtaa tota joo... ehkä... yläasteella?

Vaavun ajatuksista ja suhtautumisesta olisi monella täällä opittavaa. Toisaalta, eiköhän se elämä vielä jossain vaiheessa opeta, kantapään kautta sitten viimeistään jos ehdointahdoin halutaan hakata päätään seinään.

[muokattu 11.1.2004 21:06]

[q]genna:
Huono käytös oli mulle ainakin pikkuisen liikaa yhdessä suhteessa, sillä jostain kumman syystä tyyppi oli vakuuttunut siitä että hyvä tapa viettää ilta oli katsoa videoita sen exästä. Kun ne nussi. Pienoisen psykoottisen kohtauksen paikka sanoisin*kivatsulle*
[/q]
onx tollasia ihmisiä olemassa..

Kun keskustullaan suhteen ”tila”sta niin minä ainakin oletan että on jotain keskusteltavaa, elikkäs ongelma. Ja jos olet sattumalta vaikka vilkaissut erotilastoja tai vaan yleisesti kuunnellut ihmisiä niin millois olet huomannut kenenkään haluavan setviä ongelmia? The pointti oli siinä.

Mä todellakin rakastan läksytyksiä, spank me ja silleen

[q]genna:
Kun keskustullaan suhteen ”tila”sta niin minä ainakin oletan että on jotain keskusteltavaa, elikkäs ongelma. Ja jos olet sattumalta vaikka vilkaissut erotilastoja tai vaan yleisesti kuunnellut ihmisiä niin millois olet huomannut kenenkään haluavan setviä ongelmia? The pointti oli siinä.
[/q]

Erm, kyllä mä vaan tunnen roppakaupalla ihmisiä, jotka käyvät kumppaneidensa kanssa keskusteluja ”suhteen tilasta” silloin kuin ongelmia tai jotain puhuttavaa asian tiimoilta ilmenee ja suoriutuvat asiasta ihan ilman eroamisia. Keskustelemisen on nimenomaan tarkoitus edesauttaa keskinäisen ymmärryksen löytymistä ja vaikeista asioista ylitsepääsemistä. Tervehenkisissä suhteissa suhteen kummatkin osapuolet ovat kykeneväisiä puhumaan myös vaikeista ja aroista asioista ilman että niistä tarvitsee lähteä repimään pelihousujaan lopullisesti.

Missä se pointti siis olikaan?

Just siinä*iloinen*

Sä voit hyvinkin tuntea sellaisia ihmisiä, hyvä niille. Mä en.

[q]genna:
Just siinä*iloinen*

Sä voit hyvinkin tuntea sellaisia ihmisiä, hyvä niille. Mä en.
[/q]No niiden sun tuttujes kannattaa ehkä sitten harkita aikuistumista ja kypsymistä. Sun tekstistäs paistaa läpi asenne, että suhde lopetetaan siihen ensimmäiseen töyssyyn ja ongelmaan. Mitä helvetin järkeä edes ryhtyä mihinkään suhteeseen jos ei ole valmis tekemään tippaakaan töitä sen eteen? Yhtä syvää läheisyyttä ja merkityksellisiä suhteita voi kyllä hakea baaristakin illaksi kerrallaan.

Ja mitä tulee noihin erotilastoihin ja ihmisten käyttäytymiseen ongelmatilanteissa, niin siinähän se vika juuri onkin. Yritätkö nyt tosissasi väittää, että ainoa vaihtoehto on toimia tietoisesti typerästi ja järjettömästi koska jotkut muutkin ihmiset sortuvat moiseen?

[q]Jone:
Toistaisin jälleen; jos kumppaniaan oikeasti rakastaa, niin ainakin voisi luulla että suhteen eteen olisi valmis tekemään töitä niinä vaikeinakin hetkinä. Pettäminen ei ole suhteen kannalta edes sieltä tuhoisimmasta tai vaikeimmasta päästä olevista asioista.
[/q]

wörd! Eikö toisen rakastaminen ole just itsensä rakastamisen vastakohta? Joten on valmis myös ymmärtämään toista ja antamaan anteeksi, eikä vain ajattele itseään koko ajan. Mieluummin alkaisin etsimään syitä tähän petokseen ja yrittäisin korjata sitä. Kyllä pientä kurinpalautusta aina voi antaa, mutta itse en todellakaan _jättäisi_ rakastani pelkän pettämisen takia.

[muokattu 11.1.2004 22:52]

En, totesin vaan että niin todellakin on asia, että useimmat ihmiset tekevät juuri niin suhteessa. Totesin. En kannata asiaa, totesin.

no sehän just kertoo, et kuinka _epäkypsää_ seurustelua se on, jos aluksi ollaan niin in lööv ja sit jätetään heti kriisin tullen... PokS!

[muokattu 11.1.2004 23:04]

[q]genna:Huono käytös oli mulle ainakin pikkuisen liikaa yhdessä suhteessa, sillä jostain kumman syystä tyyppi oli vakuuttunut siitä että hyvä tapa viettää ilta oli katsoa videoita sen exästä. Kun ne nussi. Pienoisen psykoottisen kohtauksen paikka sanoisin*kivatsulle*
[/q]Parhaimmassa tapauksessa tuo tapa viettää iltaa voi osoittautua hyväksikin, jos oma itsetunto sen suinkin kestää. Oppii käsittelemään omia loukkaantumiseen ja mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita melko turvallisella ja kivuttomalla tavalla. Eksä kuitenkin yleensä kuuluu toisen menneisyyteen, eikä ole enää uhkana nykyiselle suhteelle. Tietenkin kaikki on tapauskohtaista, eikä toisella ole oikeutta pakottaa seurustelukumppaniaan asioihin, jotka satuttavat liikaa. Kipeiden asioiden läpikäyminen yleensä kuitenkin kasvattaa ihmistä ja esteistä selviäminen lujittaa suhdetta.

[q]alien:
wörd! Eikö toisen rakastaminen ole just itsensä rakastamisen vastakohta? Joten on valmis myös ymmärtämään toista ja antamaan anteeksi, eikä vain ajattele itseään koko ajan. Mieluummin alkaisin etsimään syitä tähän petokseen ja yrittäisin korjata sitä. Kyllä pientä kurinpalautusta aina voi antaa, mutta itse en todellakaan _jättäisi_ rakastani pelkän pettämisen takia.[muokattu 11.1.2004 22:52]
[/q]Heh, kerrankin olen samaa mieltä Alienin kanssa.

[q]Hyzenthlay:
(Ja nyt sinä sitten sanot, että uskollista kumppania ei ole olemassakaann, ja minä sanon, että juupas.)
[/q]


...kunnes löydät itsesi pettäjänä.*yingyang*

[q]Hyzenthlay:
(Ja nyt sinä sitten sanot, että uskollista kumppania ei ole olemassakaann, ja minä sanon, että juupas.)[/q]Niinjoo, tähän on vielä sanottava että fyysisesti uskollisia kumppaneita voi olla, mutta henkisesti täydellisen uskollisia tuskin yhtään. Jokainen ihminen tällä pallolla joskus haaveilee ja leikkii ajatuksella jostain toisesta.

Aika sinisilmäistä ja turhan siirappista asennoitumista edustaa myös tuo ajattelu että jos todella rakastaa toista, niin ei ikinä pettäisi tai loukkaisi millään tapaa. What a load of crap. Jokainen tekee virheitä, eikä meistä kukaan todellisuudessa toimi aina täysin epäitsekkäästi ajatellen vain toista vaikka kuinka rakastaisi. Tuollainenhan tukehduttaisi koko rakkaudenkin jo omaan mahdottomuuteensa.

[muokattu 11.1.2004 23:25]

Voiks suhde olla vakava molempien osalta, jos toinen pettää?
Entä jos pettäminen toistuu?

Oon sitä tyyppiä, joka ei kato ”pettureita” sekuntiakaan vaikka rakastaisin heitä kuollakseni.
Rakkaus on tuhoisaa ilman luottamusta. Mikäs luottamuksen paremmin tappaa kun valheet ja petturuus. Enkä usko toisen rakastavan, jos tämä pettää. Ja ”suhde” ilman rakkautta on pelkkä vakuutus yksin jäämisen pelossa. No point!
Mut tää on vaan minä...jos en tuntisi näin, se en olisi minä.

[q]salama jack:
Voiks suhde olla vakava molempien osalta, jos toinen pettää?[/q]Voi.
[q]Entä jos pettäminen toistuu?[/q]Riippuu paljon sen syistä.

[q]Oon sitä tyyppiä, joka ei kato ”pettureita” sekuntiakaan vaikka rakastaisin heitä kuollakseni.
Rakkaus on tuhoisaa ilman luottamusta.[/q]Jos kaikki luottamuksesi katoaa yhteen virheeseenikiajoiksi, niin ei se kovin vahva missään vaiheessa ole ollutkaan, enintään turhan sokeaa.

[q]Mikäs luottamuksen paremmin tappaa kun valheet ja petturuus[/q]Ei ehkä mikään, mutta oman ensireaktionsa ohi pitäisi silti pystyä näkemään. Ei pettäminenkään välttämättä ole täysin pelksätään toisen vika, no täysin mahdollista että toinenkin osapuoli voi tehdä tai käyttäytyä jotenkin niin, että tämä saattaa suorastaan ajaa toista tähän suuntaan omalla toiminnallaan. Pettämiseen on aina syynsä, ja ne eivät aina täysin yksipuoliset, vaikka itse teko olisikin.

[q]Enkä usko toisen rakastavan, jos tämä pettää. [/q]Vaikea sitä onkin uskoa, mutta todellisuus voi silti olla jotain muuta.

Mä en ehkä jättäis pettämisen takia...
Joskus oisin jättäny...mut ei enää.
Jos se ois vaa seksiä, ni ok. Mut jos pelaillaan peliä ja suhdetta mun selän takana niin että kaikki muut tietäis paitsi mä... Sitä en sulata*piru*!!!!

Ja jos nainen harrastaa seksiä jonkun toisen kans.... Sen jälkeen naisen tulee silti olla mun ja NÄYTTÄÄ SE. Ku me molemmat miehet ollaan samassa paikassa, ni naisen tulee näyttää että MÄ oon sen poikaystävä ja rakastettu - se toinen ei tartte huomiota, hän on vain seksiä. Tää ratkaisee.

Oonx mä outo?

[q]Jammailija:
Oonx mä outo?
[/q]

et :)

Toivottavasti tällaista topiccia ei oo ollu vielä, en tiedä kun en oo niin kauaa täällä hengannut
Mutta siis niin, voisiko kenties syynä partnerisi jättämiseen olla pettäminen, käytöstapojen puuttuminen, liian monien ruskeiden sukkien omistaminen vai mikä mahtaisi syy olla? *täh* on aina mielenkiintoista tietää miksi ihmisiä jätetään, syyt on joskus tosi pieniä, mutta toisaalta, kolikon toisella puolella jotkut ihmiset eivät pysty irrottautumaan väkivaltaisestakaan suhteesta. Kertokaa ihmeessä ja spekuloikaa