lapsuuden hämärät muistikuvat

Leikittiin kaverin kanssa pienenä jänöjusseja ja hyppäsin oman pikkurillini päälle... Seurauksena iso itku ja tuppo sormessa (ei sentään murtunut)... *toktok*

Mulla on hämärä muistikuva, että olisin pienenä ollut auton kyydissä ja kuski ajoi metsään, mutta kukaan ei ole tähän päivään mennessä tunnustanut tapahtunutta. On siis täysin mahdollista, että kyse on vain villin mielikuvitukseni tuotteesta, kuten ensimmäisen neljän ikävuoteni parhaat ystävät "Jonna" ja "Henri", jotka asuivat "Jonnajärvellä".

kummallista kyllä mutta mä en oikeestaan muista mun varhaislapsuudesta kuin ihan muutamia yksittäisiä tapahtumia ja nekin hyvin hatarasti. muutenkin mulla on todella huono muisti ollut aina. ensimmäinen muistikuva mun lapsuudesta on omilta 5-vuotis synttäreiltä, luultavasti... no muistan kyl hämärästi käyneeni 4-vuotiaana seurakunnan kerhossa mutta mitään selviä muistoja ei asiasta ole.

Niitä on niin paljon, etten jaksa luetella. Ekat hämärät muistot on ajalta, jolloin olin kai 1-vuotias ja toinen ajalta, kun olin vähän alle 2-vuotias..ne on kyllä suht hämäriä muistoja muihin verrattuna ja monesti väitetäänkin, ettei ihminen voi muistaa niiltä ajoilta mitään mutta kyllä mä muistan.

Nelivuotiaasta ylöspäin muistan erittäin selkeästi monia tilanteita ja juttuja mitä ajattelin.

Muistan ainakin kirkonkerhon ärsyttävän tädin joka ei antanut mun rehaa ja pelotella toisia lapsia Muistan kun kerran menin sitä karkuun pöydän alle.

Muistan kun menin siskon kanssa ostamaan lähikiskalta batman-mehujäätä. Taisin olla alle eskari-iän.

Miksiköhän sitä muistaa ihan "tavallisia" juttuja

Iskä kasvatti aina talvella parran ja sit jossain vaiheessa kevättä ajoi sen pois ja sit mä pelkäsin (lue: vierastin) sitä aina päivän sen jälkeen.

[q]Lilly, 17.9.2007 19:36:
---
La Petite, 17.9.2007 12:49:
Tulipa taas etelän reissulla uima-altaassa polskiessa mieleen tämä:
3½-4 vuotiaana (about ) ihmettelin Miamin reissulla, kun kaikki muut ui ihan hienosti ja mulla piti olla käsissä "uimamansikat". Viskasin ne hiostavat perkuleet pois ja loikkasin altaaseen. Ja tietty painuin pohjaan kuin kivi. Kävelin sitten altaan pohjaa pitkin portaille ja kiipesin ne ylös. Vanhemmille motkotin: "On siinäkin mulla vanhemmat, kun antaa lapsensa hukkua!"

toisinaan näen vieläkin öisin unta siitä sinisestä vedenpohjasta, siellä oli niin kaunista ja rauhallista.

---


Tosta tuli mieleen yks kerta Puuhamaassa kun olin jotain 4-5v.. Isä vei mut johonki altaaseen ja muistan kun se piti mua kädestä ja rupatteli siinä jonku tutun kanssa, mulla tuli sit tylsää ja rupesin jotain siinä hillumaan ja pian olinki yllättäen pinnan alla. Isä ei huomannu mitään, piteli mua vaan ilosesti kädestä samalla ku meinasin hukkua*grr* Kyl se sit havahtu ku tajusin kiskoa sitä kädestä*hmph*
[/q]

Huh, mä taas muistan kun tosta vähän nuorempana oltiin siellä ja sit joku virta sieltä sellasesta pohjaventtiilistä veti mut pohjaan ja en jaksanu räpiköidä ylös sieltä ni faija hyppäs supernopeesti vaatteet päällä nostaan mut sieltä. Turvallista

7-vuotiaana meinasin hukkua ojaan. Pääsin pinnalle pohjassa kiinni olleen heinäseipään avulla.
Naapurin häiriintynyt tyttö sulki minut vaatekomeroon ollessani 4-5 vuotias, eikä meinannu päästää minua pois.