lapsuuden hämärät muistikuvat

Meill' oli ekalla luokalla tosi jännää: leikittiin sotaa - tytöt vastaan pojat *nauraa*... Oli kaikkii ihmeen salasanoja (jotain verinen ruusu, musta luuranko *heiii*) oltiin tosi koviksii, otettiin panttivankeja *pihkassa*, "kidutettiin"*pahis* , jotta saatais tietää toistemme salasanat *sydän**sydän**sydän*
SIKASIISTII !!!

Pan:[q]Marski:no esim. omenavarkaat! se oli sitten niin hauskaa!
[muokattu 31.10.2002 14:20]


[/q]

Joo, omenavarkaissa tuli itsekin käytyy villinä pojankloppina Kitee-cityssä asuessani . Kerran taidettiin jopa joutua poliisien puhutteluun, kun hullu maatalon isäntä lähti haulikolla uhaten peräämme ja nappasi meidät kiinni & soitti paikalle polliisit *dissaa*.. Nooh, onneks ei tullut sit muuta kuin jouduimme sit seuraavana aamuna tulemaan korjaamaan tallaamamme kyseisen talon emännän kukkaistutukset

Kyllä maaseudulla sattuu ja tapahtuu


*ökkö* *ökkö* *ökkö*

Yks juttu mulla on jäänyt tosi elävästi lapsuudesta mieleen. En tiedä minkä ikänen olin, en vielä koulussa kuitenkaan ja mulla oli mielikuvitusystävä [okei, oli niitä useempiakin... *nauru*] nimeltä Hippi-Hiiri [juu, olin Pupu Tupunan innokas fani]. Sitten yhtenä jouluna sain lahjaksi paketillisen Carneval-keksejä, niitä missä toinen puoli on värikäs ja toisella puolella jokin kuva. Äitini ei tietenkään halunnut, että olisin syönyt ne kaikki [ovathan keksit erittäin epäterveellisiä pienelle lapselle...], joten hän yön aikana piilotti ne multa ja väitti Hippi-Hiiren syöneen ne. Ja minä pikkunen uskoin...voi miten julmia äidit voivatkaan olla...

[muokattu 14.11.2002 20:23]

Panfobia:[q]...mulla oli mielikuvitusystävä [okei, oli niitä useempiakin... *nauru*] nimeltä Hippi-Hiiri[/q]


*nauraa**nauraa**nauraa*

Jes. Täälä on muitaki, joilla on ollu pienenä mielikuvituskavereita.

Mulla oli ehkä ennen 6. ikävuotta mielikuvitushemmo nimeltä Tuutikki. Olin pienenä ihan selvästi ollu Muumipeikkojen kans tekemisissä vaikka enää sitä muistakkaan. Tuutikki ei kuitenkaan näyttäny Muumien Tuutikilta, vaan Nuuskamuikkuselta.

Kerran esim. autossa ei äiti saanu tulla istumaan minun viereen takapenkille kun "Tuutikki istuu siinä".

Sitten mulla oli semmosia otuksia kuin pelastuskoirat. Ne näytti cockerspanielin ja collien risteytykseltä ja niillä oli rupelli sellässä, jolla ne lensi. Ne asui Kiinassa mahtavassa palatsissa ja niillä oli paljon rahaa ja jalokiviä, joita ne sitten antoi mulle ja minun parhaimmalle kaverille.

Pitäisköhän taas hankkia joku mielikuvituskaveri kun nykyään puhelen vain itsekseni?

[muokattu 14.11.2002 21:43]

Netthe:[q]Kerran esim. autossa ei äiti saanu tulla istumaan minun viereen takapenkille kun "Tuutikki istuu siinä". *nauraa*[/q]
Meillä äiti meinas kerran jättää Metsälammen Anniinan [tää mun toinen mielikuvituskaveri] oven väliin!!! Kyllä olis Anniinaa sattunu, jos mä en olis kerenny hätiin...

muistan ku olin tarhassa talvella ja äiti oli tulos hakee mua, mä keikuin aidalla odottamassa sitä ja kuinka ollakkaan laitoin kieleni rautatolppaan kiinni. olin siinä jonkun aikaa ihan hiljaa kunnes tarhan tädit huomas sen ja irrotti mun kielen lämpösen veden avulla!!

- Tanssin äiskän järkkäämissä illanistujaisissa palkissä punaisissa sormikkaissa--->ikää 4 v.
- Ukki tuli aina halaamaan ennenkuin lähti töihin aamusella (olin vielä ihan pallero)
- Nyhjäsin äiskän takkia komerossa, kun äiti oli töissä....Se tuoksui äipälle...*blush*
jne...

vaeltajatar:[q]n vielä ihan pallero)
- Nyhjäsin äiskän takkia komerossa, kun äiti oli töissä....Se tuoksui äipälle...*blush*[/q]
Pienenä [alle kouluikäsenä] minne tahansa yökylään meninkään, mulla oli aina mukana unirätti, joka oli äitin tyynyliina...rauhotti mukavasti pientä vieraassa sängyssä, kun voi nuuhkia tuttua tuoksua...

mulla ei oo ollu lapsuutta mä oon aina ollut tämmöne
tai itseasiassa on ollut olen ollut kytkettynä koneeseen

ohhoh, olipas hauskaa lukee näit ja repsahdella tääl ihan itekseen.. tulipa jokunen juttu mieleen...

asuin ihan pienenä tyttönä maalla ja meillä oli lehmiä. aluks ku porukat kävi aamuisin ja iltaisin siellä duunaamas niit kaikkia jutskia niin mä nukuin yleensä vaunuissa siellä navetassa, mut sitte kun opin kävelemään niin sain talsia siellä muiden mukana..ja enkös mä sitte kaatunut suoraan sellaseen isoon lehmänpaskaläjään ja ihan naamalleni.. äiti sanoi että se viikon pesi mua ennenku sai hajun edes pikkasen siedettävämmäks.. eipä tosta tuoksusta taida olla enää mitään jäljellä.. ;p

ja kerran sitte isin ollessa navetassa oltiin äipän kans kaksistaan sisällä, minä jotain riehuin ja äiti vissiin tuumasi että jos et kohta lopeta niin sua sattuu.. -> löin polveni jotenkin sohvapöydän nurkkaan ja tietysti sattui.. muistan samantien vetäneeni saappaat jalkaan ja juosseeni isin luo.. en tietenkään voinu myöntää omaa tyhmyyttäni joten vieritin syyn muiden niskoille, eli äidin, ja itkien sitte sanoin isälle että äiti löi.... voitte vaan kuvitella miten isä juoksee kiukkuisena sisälle ja kysyy äidiltä että mitäs helvettiä täällä tapahtuu.. ja niinpä mä jäin kiinni pienestä(?) valkoisesta valheesta...

hoidossa oli yks sellanen iida joka aina kiusas mua, ja kerran oltiin pihalla leikkimässä (oltiin ehkä viis?) ja se istui keinussa siin parin metrin päässä ja kysyi että mennäänkö kivisotaa.. minä idiootti siihen vastasin että mennään vaan.. (mitähän mun päässä silloin liikku??) eikä menny ku kaks sekunttia niin sain sellasen tämänhetkisen-nyrkkini-kokoluokkaa-olevan kiven suoraan otsaani.. silmissä pimeni mut taju ei sentään lähteny.. ihme?
*sarjassamme selityksiä miksi olen vielä nykyäänkin hieman outo.. toisinaan?*

ja mitä sitten tohon murrosiän alkuun tulee, siinä vaiheessa ku tissit alkoi kasvaa ni oli tosi ylpee niistä omistaan..siis et ne oli jo lähteny kasvamaan. ja aina kun mummun kanssa tuli puhetta vaatteista, mulla oli vaikka uus paita, ni mummu sanoi että ihan kivahan toi on, mutta kun ei sulla noita tissejä vielä ollenkaan ole.. ja arvatkaapas vaan kirpasko se, kyllähän mulla jo oli.. ainaki pienet alut ;) mutta eihän se mummu sitä.. se ku on vähäse höpsähtäny

juttuja olis lisää viel vaikka millä mitalla, mut eiköhän tää riittäis tältä erää.. :)

Muistikuvat on tosiaan hämäriä, mutta mahdollisesti aika kultaa muistot, nimittäin on se haikeaa, ettei enää voi olla se pikku taapero, jonka ainoa huoli on se ,että missä lemppari pehmo "Smudge" hauveli on. Joskus olis kiva päästä hetkeksi relaamaan lasten vastuuttomaan maailmaan. Vähän kuin kävis viihteellä. Vaikka toisaalta, saan ainakin olla se lapsi mieleltäni anytime I want

Paljon hyviä ja joitain huonoja muistoja löytyy niitä sen kummemmin erittelemättä. Vauvakirja on kiva muisto*hymy*

HEH tuli mieleen ku leikksin frendin etuhiukset leikin varmaan kampaajaa niist tuli aika ja sit tuli mieleen ku en päässy mukaan kauppaan heitin puukengän eteisen ikkunaan ja ikkuna meni rikki

Joo no tää ei nyt niin hämärä muistikuva oo; muistan
kuin eilisen päivän miten karkailin tarhasta joskus 5-
vuotiaana. Ja minkäkö takia? No sen takia että siellä
harrastettiin fasismia Ensin minä sain puhuttelun
ja sitten äidin tenttiin joutui isukki, että mistäs te oikeen
ootte keskustellu Ylipäätään dissailin
tarhameininkiä, ku olin ite opetellu jo lukeen sillon ja
muut kersat yhtä toista lukutaitosta ja oma-alotteista
kaveria lukuunottamatta ei tuntunu kiinnostavalta seuralta.

Että tolleen, Nietzsche olis ollu musta ylpee.

Taisin olla 4-5v. Porukat just avioeron partaalla. Mutsi huutaa faijalle keittiössä ja heittelee astioita sitä päin. pikkusysteri parkuu vieressä. Oi niitä aikoja.

Muistiin on ainakin jäänyt seuraava asia. Taisin olaa 5 tai 6 vuotias ja olimme koko perheen voimin laskettelemassa. Faija oli jotenkin stressaantunut koko päivän ja siinä hermoilessa laittoi skimba monot mulle vääriin jalkoihin. Ai että sitä kipua rinteessä (kannattaa kokeilla). Ei iskä uskonut mua missään vaiheessa vaikka kuinka valitin. Kun veimme skimbat takaisin vuokraamoon niin vuokraaja sanoi " Tolla pojallas on monot väärissä jaloissa". Sitten iskä usko ja monet kerrat on pyytänyt sen jälkeen anteeksi.

Heitetiin vesi ilmapalloja kuudennesta kerroksesta ihmisten päälle*pahis* TV:stä ei tullu mitään hauskaa sit järjestettiin oma komedia SORI KETKÄ KÄVELI SIELLÄ ALHAALLA*piis**nauraa**piis**nauraa**piis**nauraa**piis**nauraa*

mä olin joku 4v ja serkku 3v niin mä selitin sille jotain et mä näin tän tv:ssä ja vetäsin nyrkillä sitä naamaan niin kovin kun pystyin, no serkku alko parkuun siinä ja mä ihmettelin kun telkkarissa ei sille kaverille ollu käyny mitään
Ja kuka vielä väittää et lapset saa vaikutteita telkkarista*täh**ding*

oltiinkohan 5 vai 6 luokal ja eip olt mitn tekemist. Noh päätettii lähtee viskoo lumppareit lastentarhan ikkunoihin. PJärkele sielhä ol viel joku töis ja sit tuli kiirus ku se äijä lähti jahtaa meit. Naurettiin so satan ja juostiin hanee minkä töppösist pääs.... heh heh*nauru*

oltiin serkun kanssa n.2-4 vuotiaita ja molemmat yhtä aikaa mamman luona yökylässä (siitä ei seurannut koskaan mitään hyvää... *blush*...mamma raukka). Päätettiin fiksuina tyttönä ja poikana laskea mäkeä alas kolmipyörällä, kaksi päällä... huonostihan siinä kävi, kun alamäen alla oli syvä oja, joka oli täynnä nokkosia... onneksi olin kyydissä, niin mätkähdin serkun päälle, ei sattunut ihan niin kovin sentään... *nauraa*...ei silloin kyl kauheest naurattanut... *joo*...*nauraa*

muistikuvat lapsuudesta, hmm..lähin 4-v. "hatkaan" tarhasta 2 kertaa *ding**justjoo**nauru**plur**iloinen*