viimeksi katsomasi elokuva ja lyhyt arvostelu siitä
Minusta ne ongelmat olisi voinut ratkaista puhumallakin. :D
en mä kyl tajua miten sin cityn väkivalta ois perustellumpaa kuin kill billien :confused:
Molemmat on elokuvia. Semmosia, missä on joku keksinyt omissa päissään juonen. Sit sen on joku tuottanu. Siinä on semmonen kaveri, ku ohjaaja. Se säätää sitä projektii sillee, et kertoo semmosille kavereille, ku näyttelijät, että mitä niiden pitää tehdä. Okste kuullu semmosista?en mä kyl tajua miten sin cityn väkivalta ois perustellumpaa kuin kill billien :confused:
Ni sit ku siihen juoneen saadaan jollain lailla perusteltua se väkivalta, niin ei sen ole tarkoituskaan kuvastaa todellista maailmaa. Semmosia todellisen maailman kuvaavia leffoja kutsutaan dokumenteiksi.
= Mä en tajuu ihme ihmettelyitä jonku leffojen (joissa molemmissa perustellaan se väkivalta riittävästi tarinankerronnan kannalta, toisin ku jossain hongkongpätkissä) väkivallan perusteluista... Ei sen o tarkotuskaan olla todenmukainen.
Lord Of The Rings oli ihan jees, mut mun mielestä ne yhdeksän ratsumiehen käyttämä väkivalta ei ollu perusteltua. Myöskin oli tosi epätodenmukaista, että jollain kristallipallolla pysty kattoo pitkien matkojen päähän.
No on toki semmosia leffoja, jotka pyrkii olemaan suurinpiirtein todellisessa maailmassa, mutta Kill Bill ja Sin City tuskin ovat niitä.
= Mä en tajuu ihme ihmettelyitä jonku leffojen (joissa molemmissa perustellaan se väkivalta riittävästi tarinankerronnan kannalta, toisin ku jossain hongkongpätkissä) väkivallan perusteluista... Ei sen o tarkotuskaan olla todenmukainen.
no emmäkä mut pisti vaa silmää et joku teki tollasen eron noiden kahden välille..
Children Of Men. Vuonna 2006 valmistuneista leffoista tähän mennessä paras tuli näemmä Suomeen 2007 puolella. Alfonso Cuarón täydentää hispaanikko-ohjaajien täysosumavuotta melkoisen karulla tulevaisuusvisiolla. Clive Owen laskee kusiluikkarit jalassa kävellessään cool-naamionsa, Chiwetel Ejiofor esiintyy jälleen kerran erinomaisessa sivuroolissa ja Michael Caine kuuntelee zen-musiikkia. Iski helvetin kovaa.
Ps. Jos leffan nähtyään kiinnostaa, kannattaa lukaista täältä "behind the scenes"-osiosta kuinka eräs todella tehokas kohtaus elokuvan loppupuolella saatiin aikaan, loistavaa jälkeä.
< käminä >
Molemmat on elokuvia. Semmosia, missä on joku keksinyt omissa päissään juonen. Sit sen on joku tuottanu. Siinä on semmonen kaveri, ku ohjaaja. Se säätää sitä projektii sillee, et kertoo semmosille kavereille, ku näyttelijät, että mitä niiden pitää tehdä. Okste kuullu semmosista?en mä kyl tajua miten sin cityn väkivalta ois perustellumpaa kuin kill billien :confused:
Ainakaan minä en väittänyt että kumpikaan kys.om. elokuvista olisi jotenkin vääristänyt "todellisuutta" johon fiktio ei todellakaan nojaa mitenkään, jollei ohjaaja jostain syystä niin halua. Mutta kuinka väkivaltaa käytetään kerronnan välineenä, eroaa noissa kahdessa elokuvassa mielestäni täysin. Sin Cityssä on tarina ja maailma jossa väkivalta on ainoa ratkaisu. Kill Billissä ei ole maailmaa joka vaatisi väkivaltaa, on vain ohjaaja, joka haluaa kuvata väkivaltaa. Josko tiimi Tarantino&Thurman olisi keksinyt kantavamman käsiksen, jossa väkivalta on ainoa ratkaisu, en olisi ottanut asiaa esille. Tarantino(+Roger Avery) kuitenkin on nerokas, esimerkkeinä Pulp Fiction ja Reservoir Dogs. Käsikirjoituksellisesti vahvoja elokuvia, joissa väkivalta ON perusteltua! Ihan niinkuin Sin Cityssäkin :D .
< /käminä >
Lost in Translation. Pitäny jo monta kertaa kattoa ja nyt sain kolmessa palasessa kurkittua läpi. Iha ok pätkä tämäkin, muttei ehkä kaiken sen hypen arvoinen kuitenkaan. Vastaavaa on tehty imo paremminkin.
Sahara. Sain ton dvd:n Pelit-lehden tilauksen johdosta ja odotukset olivat jo valmiiksi lähellä nollaa. Ne alittuivat silti, uskomatonta skeidaa. Seikkailullista henkeä ei oltu tavoitettu, huumori oli ontuvaa ja käsikirjoitus todella laiskaa - melkein joka kohtauksessa vain mietin että "miten ne nyt tuonne muka pääsi?", "eihän tuo noin voi mennä" yms. Joka siis ei haittaa jos fiilis on kohdillaan mutta kun tämä leffa ei vaan onnistunut millään osa-alueella.
*
Pianistin sivunkääntäjä.
Karmivasta nimestään huolimatta hyvä pätkä, jossa juonta vietiin hitaasti maltilla loppuun asti jännityksen tiivistyessä. Bonukset hyvästä äänimaailmasta, kuvauksesta ja oli se pääosan esittäny tyttökin aika jees. <3
:1star: :1star: :1star: ½
Äsken Neloselta: School of Rock -leffa yllätti positiivisesti. Ei mikään elämää suurempi tapaus, mutta tekele joka saa suupielet ylös ei voi olla ihan surkea. Jack Black oli elämänsä roolissa todella hyvä ja ilmeisen elementissään, samoin rokkaavat pikkuipanat. Alkoi tehdä pitkästä aikaa mieli kuunnella taas rockia :)
Äsken Neloselta: School of Rock -leffa yllätti positiivisesti. Ei mikään elämää suurempi tapaus, mutta tekele joka saa suupielet ylös ei voi olla ihan surkea.
Joo itekin joutu myöntyyn et ei ne kliseet ja hömelöt asiat kauheesti haittaa jos kyseessä on hyvän mielen leffa[tm] Ei kyllä naurattanu kertaakaan vaikka komediaksi toi oli kai tarkoitettu? Silti, just tollasen kevennyksen sitä tarvii raskaan viikonlopun päätteeks.
Lost in Translation. Pitäny jo monta kertaa kattoa ja nyt sain kolmessa palasessa kurkittua läpi. Iha ok pätkä tämäkin, muttei ehkä kaiken sen hypen arvoinen kuitenkaan. Vastaavaa on tehty imo paremminkin.
voitko heittää vinkiksi jotain 'vastaavaa'? huonompaa tai mieluusti toki parempaa..
:)
voitko heittää vinkiksi jotain 'vastaavaa'? huonompaa tai mieluusti toki parempaa..
:)
mä huutelen täältä vieraasta pöydästä :D
elokuva 'station agent' on mielestäni samantyylinen ja ainakin enemmän mun mieleen!
Lost in Translation. Pitäny jo monta kertaa kattoa ja nyt sain kolmessa palasessa kurkittua läpi. Iha ok pätkä tämäkin, muttei ehkä kaiken sen hypen arvoinen kuitenkaan. Vastaavaa on tehty imo paremminkin.
voitko heittää vinkiksi jotain 'vastaavaa'? huonompaa tai mieluusti toki parempaa..
Emmä tiedä onks tää yhtään vastaavaa, mut vaikka Solkongen - http://www.imdb.com/title/tt0403522/
Jostain syystä mulle vaan tuli Solkongeni mieleen tota Lost in Translationia katsoessa.
mäkin voisin vähän väliinhuudella et leffoista ei _ikinä_ saa täyttä tehoa irti jos ne kattoo pätkissä, varsinkin LIT:n kaltaisten elokuvien tunnelma kärsii moisesta huomattavasti.
Yhdyn drS:ään. Tai ainakin hänen mielipiteeseensä.
Lostis (oli pakko keksii joku kiva "slangisana" sille) oli jees, mut kyl Virgin Suicides hakkaa sen kybäl. Siin lopus ku kaikki puut oli listitty, käsikarvat ja niskakarvat sojotti ku rautakanget.
Kävin tsekkaamassa uusimman Bondin.
Olihan se imo melkein kaiken hehkutuksen arvoinen ja ainakin uusista Bondeista ylivoimainen ykkönen. Epäilyksistä huolimatta Daniel Craig suorituu Bondin hommista tyydyttävästi, vaikka onkin hieman tosikko, häviää charmissa mennen tullen Sean Connerylle ja muistuttaa habitukseltaan enemmän triathlonistia kuin salaista agenttia.
Parasta leffassa on erittäin toimiva juoni ja sen kulku ympäri maailman ilman pienintäkään sekavuuden tunnetta. Hienoja maisemia, taloja ja autoja (Bentley Continental, Aston Martin DB4 ja DBS, Jaguar XJR yms yms) piisaa, sekä Bond-tytöissä on dramatiikkaa usean elokuvan tarpeisiin.
Heikkouksia ovat klassisten bondimaisuuksien puute; huumoria ja teknisiä vempaimia tulisi olla huomattavasti enemmän ja lisäksi leffan esinäytös on suorastaan heikko, vaikka se tukeekin elokuvan myöhempiä tapahtumia.
Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa.
:1star: :1star: :1star: :1star:
Ja niin. Toivon tunnaribiisin tekijöille ja esittäjälle hidasta ja tuskallista kuolemaa. :mad:
leffan esinäytös on suorastaan heikko, vaikka se tukeekin elokuvan myöhempiä tapahtumia.
Jos tarkoitat sitä rakennustyömaapomppimista, niin mielestäni se oli leffan parasta antia. Kortinpeluukohdasta eteenpäin leffa sen sijaan meni vain alamäkeä. Tunnusmusiikkia en muista, eli eipä ollut kovin kummoinen ilmeisesti, mutta visuaalisesti alkutekstijakso oli hienoimpia Bondeissa nähtyjä. Sen sijaan uusi, riisutumpi teemamusiikki miellytti iänikuista töttöröötä enemmän, sitä pihdattiinkin sitten viimeiseen kohtaukseen asti :)
edit: ilmeisesti tarkoititkin sitä ihan esinäytöstä, niinkuin kirjoititkin:) Sehän oli juuri hyvä, näytti heti missä mennään, ei mitään veijarimenoa tiedossa.
mäkin voisin vähän väliinhuudella et leffoista ei _ikinä_ saa täyttä tehoa irti jos ne kattoo pätkissä, varsinkin LIT:n kaltaisten elokuvien tunnelma kärsii moisesta huomattavasti.
Kommenttisi on ihan oikea, mut kattelen silti melkein kaikki leffat pätkissä. Hyvät leffat toimii kyllä sillä tavoinkin.
ajattelin, että sellaista threadia olisi kiva seurata, jossa ihmiset
kertoisivat viimeksi katsomanasa elokuvan ja raportoisivat siitä
hieman... en jaksa aina noita yksittäisten elokuvien threadeja
lukea ja noissa 'paras/huonoin'-threadeissa pyörii yleensä aina
samat leffat.
voisinpa tässä esimerkillisesti keskustelun aloittaa eilen katsomallani
elokuvalla... edellinen katsomani leffa vaan sattui olemaan ihan loistava,
mut toki ne huonotkin saa ja kannattaa raportoida :P
tulikärpästen hauta on isao takahatan vuonna 1988 ohjaama traaginen
animaatio kahdesta orvosta toisen maailmansodan japanissa.
elokuva meni mulla heti tän hetken top kymppiin... sen verran
taidokkaasti ja koskettavasti oli se toteutettu. mitään sen kummempia
spoilauksia en ala tässä heittämään, mut kannattaa varata nenäliinoja
jos surulliset elokuvat laittavat sut itkemään.
suosittelen tätä lämpimästi kaikille elokuvien ystäville, enkä pelkästään
animeharrastajille! löytyy ihan makuuneista ja filmtowneista.