Digitaalipianot
Aika alkaa olla kypsä...
Soitin nuorempana klassista pianoa 12 vuotta ja jossain vaiheessa
sitten kyllästyin tunneilla käyntiin ja lopetin. Aluksi soittelin isosiskon
pianolla ja myöhemmin kotiin hommattiin puolikas flyygeli, joka
jouduttiin kuitenkin myymään kun muutimme kerrostaloon.
Nykyisellään ainoa kosketinsoitin omassa kodissa on Roland XP-50
työasemasyna. Pikku hiljaa olen kuitenkin innostunut verestelemään
vanhoja muistoja ja soittelemaan myös klassisia kappaleita. 61
kosketinta on kuitenkin tähän luonnollisesti aivan liian vähän.
Kysyisinkin nyt arvoisilta Plattarin käyttäjiltä suosituksia digitaalipianoksi.
Vaatimuksena on täysimittainen painotettu koskettimisto, sekä
_laadukas_ stereosamplattu pianosoundi. Muut höystett ovat sitten
plussaa. Omia kaiuttimia ei ole pakko laitteessa olla. Kompakti koko
menee ylimääräisten höysteiden edelle, kunhan soundi ei hirveästi
kärsi. Midi saisi myös mielellään olla, niin voisi käyttää kiipparia siten
myös musaa vääntäessä.
Tavallinen piano on poissa kuvioista, koska en halua rääkätä naapureita.
Ja onhan tavallinen piano aina myös sisustuksellisesti hankala juttu.
Kokemuksia, suosituksia yms. siis kaipailen.
Laadukkaalla soundilla tarkoitan sitä, että soundi kuulostaa ihan oikeasti
pianolta eri vivahteineen. Mitään high end -laatua en kuitenkaan tarkoita,
koska ihan älyttömyyksiä en haluaisi laitteesta maksaa. Ehkä hinnalle
voisi asettaa katoksi tuollaisen 1500e.
Kiitos etukäteen.
Mulla oli hetken aikaa Kurzweil SP88, josta jouduin luopumaan vähän sydän verta vuotaen. Tatsi ei ollut pianotatsi, vaan puolipainotetulla koskettimistolla ollut, mutta selkeästi paras, jolla olen soitellut (itse en vasaratatsista edes diggaa). Pianosaundi oli myös aivan ehdoton, lisäksi löytyi vähän jo kliseeksi muodostunut stringisaundi ja melkoisen hyvät urkusaundit. Mainittakoon, että kaveri joka koneen osti, oli pitkän linjan kosketinsoittaja, joka myös ihastui nimenomaan koneen koskettimien tatsiin ja autenttisiin pianosaundeihin (joita on koneessa muutama).
Lisäksi koneesta löyty viljavasti midi-ominaisuuksia, kibiksen pystyy splittamaan, velocitylle löytyy vaihdettavat curvet, kosketusherkät modulaatioliu'ut, ym. Ja sisäisistä efekteistä löytyy kaikuja kuivasta tilanehostuksesta leveään hallikaikuun.
Tosta Kurzweilistä löytyy myös vasarakoneistollinen versiokin, jos sellaisesta tykkä. Kone löytyy vaikka mm. Thomannilta:
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_kurzweil_sp88_stagepiano_prodinfo.html
Noita on jonkun verran liikkeellä myös käytettynä, omani möin kohtuulliseen 600e hintaan. Jostain olen kuullut, että KOVASSA keikkakäytössä noissa on koskettimistot pettänyt, mutta tuo oma yksilöni tuntui ainakin tosi heviltä, enkä usko, että sitä saa normaalilla kotikäytöllä kauhean helposti hajalle.
Vaihtoehtoja on kyllä aika viljalti tuonkin lisäksi. Kannattaa mennä soitinkauppaan testailemaan, mutta ostaa paljolla rahalla vähän ominaisuuksia.
Kiitos! Vaikuttaa todella pätevältä laitteelta kaiken kaikkiaan.
Kuuntelin soundidemojakin ja hyvältä kuulosti. Hyvin potentiaalinen
hankinta ja vielä sopivan hintainenkin. Wau...
Roland FP-5 on todella loistava sähköpiano. Se on täysmittainen sekä vasaramekanismilla. Pianon lisäksi löytyvät aivan mahtavat hammondsaundit (myös drawbarist) sekä lukuisia eri variaatioita itse pianosta uruista, jousista ymym.... Ehdottomasti PARAS tatsi sekä saundi sekä paras piano mitä oon testannu ;) Huoh... tulipahan hehkutettua, muttei syyttä....
http://www.roland.fi/New%20Pages/news/NAMM2003/FP-5.htm
Innostuin tuossa opettelemaan pianonsoittoa. Tavoitteena on säästää naapureita, tilaa ja rahaa, eli jonkinlaista budjettipäädyn digitaalivehjettä yritän väijyä.
Onko jollakulla kokemuksia esimerkiksi näistä thomannin myydyimmistä keikkapianoista:
http://www.thomann.de/fi/maudio_prokeys_88.htm (näyttäs olevan thomannin 180. myydyin tuote)
http://www.thomann.de/fi/yamaha_p70.htm
http://www.thomann.de/fi/korg_sp250.htm
.. näin niinkuin esimerkiksi. Hintaluokkatähtäin on 600-800e. Saakohan tällä hinnalla semmoista peliä joka ei olisi paska? Optimi olis jos laite tuntuisi ja jokseenkin kuulostaisi oikealta pianolta, eikä lonksu tai ole muovinen. Muut soundit kuin piano ei ole merkityksellisiä.
Ihan mitään sekundakamaa en kuitenkaan viitsi ostaa, että pitäisi melkein heti vaihtaa parempaan. Mitäs pianistit sanoo, elänkö utopiassa ton hintahaarukan kanssa?
my vote: yamaha p70 EHDOTTOMASTI. kaikissa yamahan p-sarjan pianoissa on käytännössä sama koskettimisto (eri featuret ja saundit muuten) joka on sanalla sanottuna... vitun hyvä. pianosaundinkaan ei pitäis olla mikään nolo missään noista myytävistä malleista.
vastaavasti korg sp250 on ilmeisesti ihan hyvä (sitä en oo testannut) ja m-audioon ei kandee koskea pitkällä tikullakaan jos haluu kestävyyttä ja pianomaista tatsia. s'on karmee.
Tänks arviosta.. ehdin jo toivoa että kehuja satelisi tohon m-audioon, kun siinä tuntus featuret olevan muuten kohdallaan. ;) Siitä on kyllä kummallisen vastakkaisia lausuntoja, usein on että hyvä tatsi, hyvä soundi. Mut sitten välillä "paskin lonksu ikinä".
Kiinnostuin melkein tosta p70:stä mutta siitä näyttäs saavan ääntä ulos vaan kuulokeoutputista ja sisäänrakennetuista skobeista, mikä on vähän hölmöä. Kiusaakohan ne tahallaan niitä jotka ei viitsi pistää yli tonnia peliin? :P Ehkä pitäs yrittää metskaa käytettyjä.
Anteeksi kun kiroilen, mutta nuo Casion Privia -sarjan pianotkin on ihan ok hinta-laatusuhteeltaan. 310:ssä taisi olla ihan linjaulostulokin, ja hinta alta dossen.
hmmjoo, kyl siit kuulokeoutputista tulee varmasti ihan sopivasti saundia ulos skobeihinkin kun ronklaa äänenvoimakkuutta sopivalle tasolle (vähän pienemmälle ku täbölle). linjataso ja luuritaso ei kuitenkaan NIIN dramaattisesti erilaisia oo. stereo -> 2x mono -piuha vaan kehiin.
voi olla että toi m-audio saa enemmän kehui sellasilta jotka ei oo oikeaa pianoa soitelleet (en mäkään tosin oo mikn pianisti), ja totta kai siinä on enemmän pianomainen tatsi kuin satasen muovikiippareis mut emmää silti semmost ostas itte, ei miellyttänyt itteä yhtään pikasella testailulla, ja laatu (kestävyys ym) on ainakin internetsistä luetun perusteella vähän mitä on. mut kandee toki käydä vaikka jossain f-musicissa kaisaniemessä soittelemassa erilaisii koskettimia ja kokeilemassa mikä ois hyvä ennen ku pistää noin paljon rahaa haisee - siellä on ainakin priviaa ja yamahan p-sarjaa, ehkä toi m-audiokin tsägällä.
niin, priviat on kans mun makuun ihan hyviä, niis on aika paljon kevyempi tatsi ja pneumatiikalla toteutettu (yamahan p-sarjassa taitaa olla vasarakoneisto ja m-audiosta ei mitään hajua) mutta ihan mieluusti niitä soitteli. makuasioitahan noikin on aika pitkälti, mutta mun makuun tosiaan noi p-sarjalaiset oli jämäkimpiä ja eniten oikeita pianoja muistuttavia jos just sen kaltasta tatsia haluaa.
Kiitos vinkeistä. Kävin tänään kokeilemassa noita musafazerilla, ja toi p70 tuntuu tällä hetkellä aika hyvältä valinnalta jos haluaa pysyä edullisessa kategoriassa. Se kuulosti ihan mukavalta mun korvaan ja se auralisointikin pelitti mainiosti. Kun tossa on 2 kuulokeoutputtia, niin kaipa sitä selviäis ilman linjaulostuloa.
En varmaan ole edes koskenut oikeaan pianoon aikoihin, että verrokkipohja on vähän heikko. Mutta vaikka mukava tatsi tossa oli, niin ehkä hitusen kummalliselta tossa tuntu se koskettimien "osuminen pohjaan" tai mikskä sitä nyt sanoiskaan. Jotenkin semmonen vähän kimpoava tunne, kenties.
Tossa vissiin on 32 äänen polyfonia.. iskeekö se ikinä vastaan käytännössä?
Tossa vissiin on 32 äänen polyfonia.. iskeekö se ikinä vastaan käytännössä?
Onko sulla 32 sormea? ;)
Onko sulla 32 sormea? ;)
Ei mut kaks jalkaa, joista ainakin toista voisin käyttää.
Jotenkin tuntuisi, että 32 nuottia tulisi aika nopsaankin täyteen, riippuen toki hiukan biisistä. Ainakin jos pidemmän juoksutuksen tempaisee sustain-pedaali pohjassa. Ja jos soundi on vielä sellainen, että se syö kaksi nuottia per yksi kosketin niin siinähän se sitten olikin.
Niinno tietty jos on joku tuplasoundi, joka puolittaa polyfonian niin ehkä joo... Mutta jos joku pitää sitä sustainia niin paljon pohjassa, että ei 32 äänen polyfonia muka riitä niin kaipaa kyllä lisää niitä pianotunteja :)
Oikeat pianistit ei kyllä kauheasti säästele sitä polyfoniaa ja sitä myös kuluu helposti enemmän kuin 32 ääntä, jos soittaa tosissaan. Synamiesten asiaa on hieman vaikeampi ymmärtää kun se soittotapa on niin erilainen. Se, rupeaako nuotteja putoilee riippuu myös siitä miten se pianopätsi on tehty synaan/sampleriin.
Oikeat pianistit ei kyllä kauheasti säästele sitä polyfoniaa ja sitä myös kuluu helposti enemmän kuin 32 ääntä, jos soittaa tosissaan. Synamiesten asiaa on hieman vaikeampi ymmärtää kun se soittotapa on niin erilainen. Se, rupeaako nuotteja putoilee riippuu myös siitä miten se pianopätsi on tehty synaan/sampleriin.
Vai niin...
Ajatellaanpa nyt ihan tylsän matemaattisesti. Kuinka monta eri nuottia sopii yhteen hetkellä x ilman että syntyy dissonanssia? Ehkä parhaimmillaan puolet kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Silloin pianon 88 koskettimesta olisi käytössä maksimissaan 44. Otetaanpa sitten vielä huomioon, että bassopuolen koskettimia ei kannata kovin montaa laittaa soimaan yhtä aikaa, jos ei halua lopputuloksen kuulostavan suoraan sanottuna paskalta. Otetaan nyt ainakin kymmenen pois vielä. Jäljelle jää 34 ääntä. Seuraavaksi jokainen voikin kysyä hiljaa itseltään, että miksi ihmeessä joku haluaisi kaikkien äänten, joiden on edes mahdollista kuulostaa hyvältä keskenään, soivan juuri samalla hetkellä.
Oikea pianisti kyllä tietää, että siitä pedaalista kuuluu päästää välillä myös irti.
Noh, ottamatta kantaa tohon "oikea pianisti" -keskusteluun, niin kyllä se ns "oikea piano" kuitenkin on sellainen että kun pamauttaa sustain pohjassa yhden koskettimen pohjaan niin periaatteessa kaikki kielet vissiin rupeaa jollain lailla värisemään, ja periaatteessa jotain sen tapaista ne yrittäis sitten tulevaisuuden malleissa mallintaa myös. Semmonen pieni epäpuhtaus on yleensä jopa toivottua näemmä.
Eikä välttämättä niin että joku haluais että 34 kieltä sois samaan aikaan yhtä kovaa. :-)
Niin no tuo on taas lähinnä siihen yleissoundiin liittyvä seikka, että kaikki kielet värähtelevät hieman oikeassa pianossa. En kuitenkaan jaksa uskoa, että 32 äänen polyfonia rajoittaisi itse soittamista millään tasolla.
Hmmm. Suoraan sanoen mun korvaan ainakin toi 32 kuulostaa itse asiassa aika vähältä, tosin tottakai riippuen käyttötarkoituksesta.
Mutta, jos tarkoitus on soittee ihan oikeasti pianolle sävellettyjä vähänkin hankalampia teoksia niin 32 vois tulla jonkinlaiseksi kynnyskysymykseksi ja tulee varmasti jos käytössä on soundi joka puolittaa polyfonian.
Ongelmahan ei ole se, että joku oikeasti pystyisi painamaan 32 kosketinta yhtäaikaa pohjaan.
Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun käytetään paljon sustain-pedaalia ja soitetaan esim. nopeita juoksutuksia. Jokaisella koskettimella on ilmankin sustain-pedaalia kuitenkin jonkinlainen jälkisointi. Jossain vaiheessa tapahtuu sitten sellaista kivaa että ne jälkisoinnit alkaa katkeilemaan sen takia, että polyfonia tulee täyteen.
Omalla syntikalla vanhoja pianobiisejä soitellessa tätä ikävää ilmiötä tapahtuu, eli kokemusta on. Omassa synassa on 64 polyfonia, mutta yleensä käytän pianosoundeja, joissa on vähintään kaksi aaltomuotoa, koska yhdellä aaltomuodolla kuulostaa tosi käpyseltä.
Voihan toki olla että digipianoissa jälkisointi on tehty jotenkin fiksummin esim. efektin avulla tms. mutta en usko että tossa hintaluokassa näin olisi.
Itse en hankkisi siis 32 äänen polyfonialla digipianoa, mikäli sitä on tarkoitus käyttää oikean pianon korvikkeena.
Kaikkihan on tietty suhteellista eli jos se omaan korvaan ei häiritse niin sittenhän kaikki on ok.
Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun käytetään paljon sustain-pedaalia ja soitetaan esim. nopeita juoksutuksia. Jokaisella koskettimella on ilmankin sustain-pedaalia kuitenkin jonkinlainen jälkisointi. Jossain vaiheessa tapahtuu sitten sellaista kivaa että ne jälkisoinnit alkaa katkeilemaan sen takia, että polyfonia tulee täyteen.
Luitko ollenkaan, mitä kirjoitin tuossa aikaisemmin? Dissonanssi ehtii repiä korvat palasiksi ennen kuin 32 ääntä täyttyy, sillä jos tuota enemmän eri ääniä soi yhtäaikaa (silleen, että ne on kaikki sieltä vielä erotettavissa) se suorastaan kuulostaa paskalta. Jos taas kaipaa niitä pieniä häiriövärähtelyjä, jotka luovat oikean pianon tunnelmaa, kannattaa ehkä suosiolla hankkia se oikea piano. Ei sitä korvaa mikään kunnolla, mutta oikeasti soittamisen kannalta toi 32 äänen polyfonia ei voi mitenkään rajoittaa itse soittamista. En ainakaan ikimaailmassa usko ennen kuin kuulen selkeän ääninäytteen moisesta tilanteesta.