Milloin sinusta tuli järkevä?

Back to yleinen keskustelu O

No ku odotellaan, että tuliko viime viikonlopusta mitään sanomista jälkikäteen, niin mä kerron sitten onko musta järkeväksi... En usko.

Quote by drS
Quote by Juha Vilkamo
Tietää ettei ole viisas jos:
-tuntee kateellisuutta
-tuntee vihaa
-luulee että menestymisellä olisi jotain merkitystä
-elättelee turhia toiveita
-muistelee liikaa menneitä
-luulee että jokin asia on pysyvää
-vituttaa


ööh :panic:
osan noista kyllä allekirjoitan, mutta esim. kohtuullinen vihan tunne tietyissä tilanteissa on mielestäni ihan fiksua. aika tunnevammainen täytyy olla jos suhtautuu kaikkiin asioihin vaan hiljaa hymyillen. voi olla että ne asiat vaan patoutuu ja sit joskus purkaantuu paljon pahemmin.. enkä nyt tarkoita että jostain mehulasin kaatumisesta tarvis lähtee kylille mummoja hakkaan.

ainiin, mutta eihän järkeä ja tunteita saanut sekottaa.


Lähinnä kyse onkin mun nähdäkseni
siitä, että viisas ei anna vihan, katkeruuden
tai kateuden ohjata tekojaan. Noiden
tunteiden nousemista ei aina voi estää,
mutta niille ei tarvitse antaa valtaa
teoissa eikä ajatusmaailmassa. :heart:

Ikää 21 ja viinaa tulee vedettyä kerran kaks kuussa kunnon teini tyyliin. Olen kuitenkin vähentänyt dokaamista paljon viimevuodesta. Viellä vuosi sitten olin keskimäärin kolme kertaa kuussa kännissä.

Dokaaminen on mulle viikonloppuna tekemisen puutteen korvike, kun ei aina yksin viitsi tamppaamaan lähteä ja kaikki kaverit on lähdössä dokaan.

Quote by Tres
Lähinnä kyse onkin mun nähdäkseni
siitä, että viisas ei anna vihan, katkeruuden
tai kateuden ohjata tekojaan. Noiden
tunteiden nousemista ei aina voi estää,
mutta niille ei tarvitse antaa valtaa
teoissa eikä ajatusmaailmassa. :heart:


pelottavaa kyllä, olen kerrankin kanssasi samaa mieltä :scared:

Quote by drS
Quote by Tres
Lähinnä kyse onkin mun nähdäkseni
siitä, että viisas ei anna vihan, katkeruuden
tai kateuden ohjata tekojaan. Noiden
tunteiden nousemista ei aina voi estää,
mutta niille ei tarvitse antaa valtaa
teoissa eikä ajatusmaailmassa. :heart:


pelottavaa kyllä, olen kerrankin kanssasi samaa mieltä :scared:


No toihan on vaan hyvä juttu koska
mä olen yleensä oikeassa :mad:

Alettuani pyörimään Platinumissa :D

mä oon välillä järkevä mutta, kun käytän vähän järkeä kun olen järkevä olen pohtinut onko järkeä olla järkevä???

Quote by Timmo
Quote by mqc
T: Mikko, jonka käytännön kokemus kyseisestä mäestä juontaa juurensa jo yli vuosikymmenen takaa.


Sama täällä...ekan kerran tornimäessä joskus kuusvuotiaana. No sovitaan että tuli tasapeli. Väännetään ilman platinumia mieluummin, ettei muiden tarvitse lukea tätä basaa.


Mikä tasapeli? Mähän voitin... :D Eikä sua kyllä hirveesti silloin siellä mäessä näkyny.. Tosin siitä on jo aikaa, joten turha vääntää siitä.

Useimmiten, lähes aina, toimin tunnepohjaisesti.
Järki sanoo ettei käytöksessäni/tunteissani ole mitään järkiperäistä
ja kuvittelen vain asioiden olevan niinkuin ne ovat. Tunteita on
kuitenkin hyvin vaikea hallita, minun siis. Silloinkin kun tajuan että olen
täysin hakoteillä on sitä vaikea myöntää. Ylpeys on pahe!

Noh, ehkä sitä joskus viisastuu..sitä päivää odotellessa. On kuitenkin
positiivista että sen jo itse tajuaa.

Quote by drS
Quote by Juha Vilkamo
Tietää ettei ole viisas jos:
-tuntee kateellisuutta
-tuntee vihaa
-luulee että menestymisellä olisi jotain merkitystä
-elättelee turhia toiveita
-muistelee liikaa menneitä
-luulee että jokin asia on pysyvää
-vituttaa


ööh :panic:
osan noista kyllä allekirjoitan, mutta esim. kohtuullinen vihan tunne tietyissä tilanteissa on mielestäni ihan fiksua. aika tunnevammainen täytyy olla jos suhtautuu kaikkiin asioihin vaan hiljaa hymyillen. voi olla että ne asiat vaan patoutuu ja sit joskus purkaantuu paljon pahemmin.. enkä nyt tarkoita että jostain mehulasin kaatumisesta tarvis lähtee kylille mummoja hakkaan.

ainiin, mutta eihän järkeä ja tunteita saanut sekottaa.


tres kyl ilmaisi asian ehkäpä paremmin. ;)

Vihan tunne ei _koskaan_ ole fiksua. Viha on ehkä pahimpia mahdollisia yksittäisiä tekijöitä pienentämässä mahdollisuuksia ratkaista jokin asia rationaalisesti ja parhaimmalla mahdollisella tavalla myös muiden kannalta.

Oman näkökulmani mukaan viha yms. vahingoittavat tunteet ovat juurikin niitä asioita mitkä tekevät meistä eläimiä. Niistä luopuminen (ei, en ole itse pystynyt siihen) taas tekee meistä ihmisiä, täyttäen sen potentiaalin minkä evoluutio/jeesus/ufot ovat meille antaneet.

Negatiivisien tunteiden hylkääminen ei todellakaan tarkoittaisi tunnevammaisuutta saati epäinhimillisyyttä, vaan päinvastoin antaisi ensimmäisen mahdollisuuden ikinä todella päättää jostakin asiasta sen sijaan että toimisi jonkun epämääräisen tunteen johdattelemana, kuten me kaikki suurimman osan ajasta teemme.

Patoutumien kasaaminen taas on asia mikä ei liity tähän ollenkaan, vaan on lähinnä voimakkaan vihan yms tuntemista mutta sen salaamista itseltään, mikä on sekin aikalailla ristiriidassa vihattomuuden ihanteen kanssa. Kaiken lisäksi mielestäni jopa haitallisempaa kuin varsinainen aktiivinen raivo.

Ja miksi ihmeessä kaikille asioille hymyileminen olisi seurausta takertumattomuudesta negatiivisiin tunteisiin? Ei kyse kumminkaan ole lobotomiasta. (Miksi edes vaivaudun kiinnittämään huomiota tuollaiseen pointtiin?)

Quote by Juha Vilkamo


tres kyl ilmaisi asian ehkäpä paremmin. ;)

Vihan tunne ei _koskaan_ ole fiksua. Viha on ehkä pahimpia mahdollisia yksittäisiä tekijöitä pienentämässä mahdollisuuksia ratkaista jokin asia rationaalisesti ja parhaimmalla mahdollisella tavalla myös muiden kannalta.

Oman näkökulmani mukaan viha yms. vahingoittavat tunteet ovat juurikin niitä asioita mitkä tekevät meistä eläimiä. Niistä luopuminen (ei, en ole itse pystynyt siihen) taas tekee meistä ihmisiä, täyttäen sen potentiaalin minkä evoluutio/jeesus/ufot ovat meille antaneet.

Negatiivisien tunteiden hylkääminen ei todellakaan tarkoittaisi tunnevammaisuutta saati epäinhimillisyyttä, vaan päinvastoin antaisi ensimmäisen mahdollisuuden ikinä todella päättää jostakin asiasta sen sijaan että toimisi jonkun epämääräisen tunteen johdattelemana, kuten me kaikki suurimman osan ajasta teemme.

Patoutumien kasaaminen taas on asia mikä ei liity tähän ollenkaan, vaan on lähinnä voimakkaan vihan yms tuntemista mutta sen salaamista itseltään, mikä on sekin aikalailla ristiriidassa vihattomuuden ihanteen kanssa. Kaiken lisäksi mielestäni jopa haitallisempaa kuin varsinainen aktiivinen raivo.

Ja miksi ihmeessä kaikille asioille hymyileminen olisi seurausta takertumattomuudesta negatiivisiin tunteisiin? Ei kyse kumminkaan ole lobotomiasta. (Miksi edes vaivaudun kiinnittämään huomiota tuollaiseen pointtiin?)


Mun mielestä vihan tunne on sellainen asia, mikä on tervettä tuntea.
Ylipäänsä tunteiden patoaminen tai toisten tunteiden vahingollisempana
pitäminen muita tunteita vasten on omituista, eikä ole muutenkaan
psyyken terveyden kannalta suositeltavaa.

Viha on usein vahva tunne, jonka käsitteleminen puhdistaa ilmaa ja hel-
pottaa oloa ja suhtautumista vihaa aiheuttavaa asiaa kohtaan; eron ihmis-
ten välillä tekee työkalut, joilla vihan tunteita käsitellään. Toiset purkavat
vihan ahdistukseen tai väkivaltaan, toiset musiikkiin, jotkut taas kylvä-
vät yleistä pahansuopuutta ihmisten välille. Jokaisella on omat työkalunsa
tai defenssinsä vihan tunteiden käsittelemiseksi, itse yritän peitota vihan
huumorilla tai mitätöimällä sen kohteen (Arvonmitätöintiä).

Vihan patoaminen ja käsittelemättä jättäminen tai sen tuntemisesta koko-
naan luopunut ihminen kieltää itseltään perusinhimillisen asian, ja tämä
ei pitkällä tähtäimellä johda mihinkään.

Näin siis mielestäni..

Quote by Ana / Shiner
Mun mielestä vihan tunne on sellainen asia, mikä on tervettä tuntea.
Ylipäänsä tunteiden patoaminen tai toisten tunteiden vahingollisempana
pitäminen muita tunteita vasten on omituista, eikä ole muutenkaan
psyyken terveyden kannalta suositeltavaa.

Viha on usein vahva tunne, jonka käsitteleminen puhdistaa ilmaa ja hel-
pottaa oloa ja suhtautumista vihaa aiheuttavaa asiaa kohtaan; eron ihmis-
ten välillä tekee työkalut, joilla vihan tunteita käsitellään. Toiset purkavat
vihan ahdistukseen tai väkivaltaan, toiset musiikkiin, jotkut taas kylvä-
vät yleistä pahansuopuutta ihmisten välille. Jokaisella on omat työkalunsa
tai defenssinsä vihan tunteiden käsittelemiseksi, itse yritän peitota vihan
huumorilla tai mitätöimällä sen kohteen (Arvonmitätöintiä).

Vihan patoaminen ja käsittelemättä jättäminen tai sen tuntemisesta koko-
naan luopunut ihminen kieltää itseltään perusinhimillisen asian, ja tämä
ei pitkällä tähtäimellä johda mihinkään.

Näin siis mielestäni..


näinpä. tosin taidan kyllä kuulua niihin jotka hurahtivat vähän liikaa tunnepsykologiaan lukiossa :)

Quote by drS


näinpä. tosin taidan kyllä kuulua niihin jotka hurahtivat vähän liikaa tunnepsykologiaan lukiossa :)


Kuin myös :) aattelin mennä lukemaan mokomaa yliopistoon, jos pääsen.

Quote by Ana / Shiner
Mun mielestä vihan tunne on sellainen asia, mikä on tervettä tuntea.
Ylipäänsä tunteiden patoaminen tai toisten tunteiden vahingollisempana
pitäminen muita tunteita vasten on omituista, eikä ole muutenkaan
psyyken terveyden kannalta suositeltavaa.

Viha on usein vahva tunne, jonka käsitteleminen puhdistaa ilmaa ja hel-
pottaa oloa ja suhtautumista vihaa aiheuttavaa asiaa kohtaan; eron ihmis-
ten välillä tekee työkalut, joilla vihan tunteita käsitellään. Toiset purkavat
vihan ahdistukseen tai väkivaltaan, toiset musiikkiin, jotkut taas kylvä-
vät yleistä pahansuopuutta ihmisten välille. Jokaisella on omat työkalunsa
tai defenssinsä vihan tunteiden käsittelemiseksi, itse yritän peitota vihan
huumorilla tai mitätöimällä sen kohteen (Arvonmitätöintiä).

Vihan patoaminen ja käsittelemättä jättäminen tai sen tuntemisesta koko-
naan luopunut ihminen kieltää itseltään perusinhimillisen asian, ja tämä
ei pitkällä tähtäimellä johda mihinkään.

Näin siis mielestäni..


Ehkäpä edellinen kirjoittamani pätkä oli liian ajatuksenjuoksumainen, sillä se asian varsinainen ydin ei näytä välittyneen sulle kovinkaan hyvin. :) Monet tunteisiin ja varsinkin niiden kehittymiseen liittyvät asiat on myös hivenen sanoinkuvailun ulkopuolella.

Periaate tosiaan patoamisen ja kristillistyylisen tunteiden kieltämisen sijaan on niiden tarkka tiedostaminen. Tunteen nousemista voisi pitää eräänlaisena tunteellisena värähdyksenä. Jokainen tietää miltä tuntuu kun suuttumus nousee. Ideana nyt ei todellakaan ole hokea mielessään "minä en vihaa, minä en vihaa.." vaan ottaa tämä tunne avosylin vastaan ja miettiä mistä se tunne juontuu ja mihin se johtaa. Ja varsinkin kysyä itseltään, että mihin tätä kyseistä tunnetta tarvitsee. Kun tätä outoa epämiellyttävyydenpuuskaa ryhtyy oikein tunnustelemaan joka kantilta, huomaakin sen olevan täysin vailla merkitystä ja silti tuntee luissaan asti kuinka se olisi vaikuttanut kaikkiin tapahtumiin ja tunteisiin mitä tästä hetkestä seuraa. Ihmismieli ei kumminkaan ole varsinainen pysyvä entitetti vaan enemmänkin virta jonka suuntaa voi joinakin harvoina hetkinä vahvalla tahdolla muuttaa. Kun huomaa tämän epätasapainottavan tunteen olemassaolon järjettömyyden ja varsinkin sen epämääräisen vahingollisen vaikutuksen toimintaan ja varsinaiseen mielentilaan, sen vaikutus alkaa heti hellittää. Eli tunteen värähdys ei enää aiheuttaisi ketjureaktiota, vaan pysyy yhtenä värähdyksenä jonka olemassaolon tuntee ja pästää heti laantumaan. Mitään ei patoudu.

Mutta tosiaan erohan on lähtökohdissa, eli sun mielestä viha tekee meistä inhimillisiä, ja mun mielestä päinvastoin. Mut todellakin pontti ei ole minkään kieltämisessä.

Ja mun näkemyksen mukaan viha luo vihaa sekä itsessä että muissa.


edit: kieli_oppi

hmm ehkä vihan voi antaa vaan olla olemassa. jos sille kummempia merkityksiä elämässään antaa, rupee se sit osaltaan kontrolloimaan omia toimintoja ja valitsemaan sun puolesta. oli sit patoutuneempi tai väkivaltaisempi tapaus.

just siks mun mielestä joku anger mgmt. tai vastaava nykyinen jenkkitrendi on ihan äärettömän huono tapa suhtautua siihen et jollain ihmisellä on vaikeuksia käsitellä pettymyksen ja jopa vihan tunteitaan. sulle alleviivataan koko ajan sitä et sulla on ongelma ja sä oot jopa ehkä sairas kun sä vihaat niin paljon. sit sitä rupeaa jumittamaan et helvetti, ehkä mä jopa oon sairas... ja sit se on menoa.

miksei tällasesta ongelmasta kärsivälle ihmiselle voi mieluummin tarjota jotain sellasta mahdollisuutta jolla se pääsis pois siitä pettymysten kierteestä.. ensin pieniä onnistumisia, sit kehitystä. eihän elämä oo mitään muuta kun onnistumisten ja pettymysten sarjaa jos sen niin ajattelee. me kokeillaan kaikkea ja sit joko natsaa tai ei.. viha tulee usein siitä et joku asia ei mee niinku on sen ite kelannu menevän. ne on niitä pieniä tilanteita missä sitä voi hallita - miten niitä tilanteita ottaa vastaan.

siinä mielessä vihan merkityksestä on ehkä hieman turha keskustella, sehän on vaan voimakas pettymyksen tunne, eikä oo onnistumista jos ei oo pettymystä.

Quote by Tres

Lähinnä kyse onkin mun nähdäkseni
siitä, että viisas ei anna vihan, katkeruuden
tai kateuden ohjata tekojaan. Noiden
tunteiden nousemista ei aina voi estää,
mutta niille ei tarvitse antaa valtaa
teoissa eikä ajatusmaailmassa. :heart:


oho tressi oliki sanonu saman mitä mun piti sanoa mut paljon vähemmillä näppäimenpainalluksilla ja tolleen siistin tyylikkäästi. no siis joo tota piti sanomani jos toi edellinen posti oli vähän epäselvä.

Ei. MOT.

järkevä != viisas != älykäs

Ja millä järkevyyttä oikein mitataan? Päihteidenkäytöllä?

Voin kyllä myöntää että olen varmaan useimpien mielestä aika järkevä, olen ollut oikeastaan aina. Toisaalta, teen asioita jotka ovat normaaliväestön mielestä ei-järkeviä, erityisesti silloin kun kukaan ei ole katsomassa. :)

Quote by Varvana
järkevä != viisas != älykäs

Ja millä järkevyyttä oikein mitataan? Päihteidenkäytöllä?



hehe, ehkäpä osittain tollakin.. Eihän järkevä ihminen ole esimerkiksi
ympäri vuorokauden kuukaudet läpeensä kännissä, eikä kännissä oleva
ihminen ole yleensä järkevä.

Järkevyyden ymmärtäisin ennemminkin todettujen tosiasioiden pohjalta
tehtyinä, punnittuina ratkaisuina. Järkevyyden vastakohtana näkisin
siinä tapauksessa liiallisen tunneperäisyyden, jolloin kaikki tehdään
lyhytnäköisen hedonistisesti, ajattelematta ollenkaan miten tasan sillä
hetkellä tehty ratkaisu vaikuttaa esim. viikon- tai kuukauden päästä.

eli järki ja tunteet tasapainossa, sillä tavoin tehdään "Järkeviä
Ratkaisuja" :)

Tai jotain.

Kun joskus kaveri otti keppiä osittain minun hölmöilyjeni takia (tai oikeastaan kaikki olisi ehkä mennyt joka tapauksessa samalla tavalla, olisin sitten itse tehnyt mitään tai ei, mutta niin aikanaan sen tulkitsin), silloin päätin että ei koskaan (heh heh) enää typeryyksiä joista voi tulla seurauksia muille... sen jälkeen olen vaarantanut vain itseäni, ja sekin on ehkä loppunut noin 22-vuotiaasta lähtien, nimimerkillä lasketaan jääkaapin ovella talvella mäkeä ja törmätään melkein mainoskyltteihin. Ehkäpä sitä olis jo pahimmat häröilyt menneet ohi. Ainiin, alkoholilla ei ole ollut elämäni vaaroissa osuutta, jos otan yhtään olen päinvastoin paljon varovaisempi kun pelkään arvostelukykyni huononevan... tosin enpä ole koskaan ollutkaan pahasti humalassa.

O