Pitkä ero läheisestä ihmisestä
Lähdön syynä voi myös olla halu erota. Usein ei uskalleta sanoa päin naamaa, joten opiskelu toisessa maassa/kaupungissa tai rauhanturvajoukoihin meno hoitaa asian itsestään.
Ollaanko sitä 13-vuotiaita? Ei ei, ei kukaan _Voi_ olla noin tyhmä =D
->Yana
Niin, että ei enää ikinä sitä fiilistä, mikä oli sillon..:/
Mun kaverin typy oli saksassa vaihdossa ja töissä about puoli vuotta. Typy palas viime viikolla ja ne on kiinni enemmän toisissaan kuin koskaan.
Kunpa voisikin sanoa noin... Totuus on se, että ihmiset on pelkureita ja raukkamaisia. On siellä seassa järkeviäkin, mut meitä kuitenkin on moneen junaan ja vielä osa joutuu odottamaan asemallakin.
Ollaanko sitä 13-vuotiaita? Ei ei, ei kukaan _Voi_ olla noin tyhmä =D
Esmes meillä oli lappu himassa eilen, jossa meidän naapuri oli kirjoittanut että hänen mielestään meidän ruoho on liian pitkä. No kun naapurin kanssa jutellaan melkee päivittäin ni ihmeteltii sitä, et miksi lappu? Ja asiasta kysyttäessä naapuri kertoi, että hän ei ole kirjoittanut tuota lappua, vaan alueella on joku, joka kirjoittaa hänen nimissään niitä lappuja. Siis joku joka ei halua anonyymisti kirjoittaa, sillä sillä ei olisi tehoa, eikä uskalla omalla nimellään...
Meidän naapuri on kyl sellanen, et se kertois jos joku sitä vaivaa. Kyl me ollaan koitettu kovasti kysellä jos musa häiritsee yms, mut ei se kuulu kuulemma sisälle saakka.
:confused: :confused: Siis mitä? Eihän tuo mistään tyhmyydestä ole kiinni. Vaan siitä, että puolisolle voi olla vaikea kertoa erosta, koska se satuttaa sitä. Tuon syyn vuoksi tehdään suhteissa paljon muutakin.
Ollaanko sitä 13-vuotiaita? Ei ei, ei kukaan _Voi_ olla noin tyhmä =D
->Yana
Niin, että ei enää ikinä sitä fiilistä, mikä oli sillon..:/
Ymmärrät asian kyllä kunhan kasvat hieman .. ;) :D
->qqq
Toi on sairasta, ei lähdön motiivina sais _ikinä_ olla tollanen. Toki maailmassa on sairaita ihmisiä, mutta pidän heitä poikkeuksena. Kasvetaan yhdessä!
Ääh, mokasin tän topiciks, p33l00 =D N00b! ;)
Tänään on itsellä se päivä kun tyttöystävä lähtee 10 kk seurustelun jälkeen yhtä pitkäksi aikaa vaihtariksi :(
Eipä oo mitkään parhaat fiilikset.. Ja sovittiin että erotaan nyt ja katsotaan sitten uudestaan kun hän palaa.. Ihminen kuitenkin muuttuu vuodessa niin paljon.
Nyt suremaan :rolleyes:
Lisää varoittavia esimerkkejä.
Mulla on 3 viimistä parisuhdetta tuhoutunut enemmän ja vähemmän sen takia että on joutunut eroon toisesta. Jopa sellainen parisataa kilometriä on riittänyt siihen että asiat vaikeutuvat lähes mahdottomiksi. Ehkä vika on minussa, ehkä ei. Sitähän en ikinä saa tietää :)
Tosin on mun ympärillä esimerkkejä toimivistakin kaukosuhteista, ettei se oo mikään kuolinisku välttämättä, joillekin jopa oikeeseen kohtaan sijoitettuna jopa fiksu veto.
Sitä voisin itsekin tässä painottaa että mustasukkaisuudella saa todella pilattua kauniisti kyllä parisuhteen, että sille tielle ei kannata lähteä.
Kai se kaukosuhde voi toimiakin, en tosin tiedä millä eväillä :)
rakkaus o vaa kummallista. ei sitä pidäkään yrittää tajuta :)
se on vaa
kaikkial
koko ajan
ja saa ihmiset hymyilemään
edes vähän
Olen tällä hetkella maapallon toisella puolella, tulin puoltoista viikkoa sitten ja tarkoitus on suunnata kotiin tammikuussa.
Kirjoittelen poikaystäväni kanssa emaileja sekä puhutaan messengerissä ja irssissä. Aikaeron takia (tää on seitsemän tuntia teitä jäljessä) ei ihan joka päivä mesenzessä mutta mahdollisimman usein kuitenkin. Mulla on onneks omassa huonessa läppäri verkossa kiinni, joten koneelle pääsee nopeasti.
Tottakai paranoia tuppaa syntymään. Mutta siksi on tärkeää puhua, mailata usein (vähintään kerran päivässä!), kertoa mitä on tehnyt ja kenen kanssa, mitä on ajatellut, mitä tuntee jne. Ja luottaa toiseen. Kyllä se on siellä nätisti. Ja on erittäin tärkeää että kirjoittaa asiat selkeästi, ja kysyy nätisti jos joku toisen toiminnassa ihmetyttää. Turha suhdetta on kommunikaatiohäiriöön kaataa!
Mutta hyvä puoli on se että saa paljon ihania maileja, mä diggaan tosi paljon kirjoitetusta tekstistä ja kaikenlaiset hellyydentunnustukset on ihan yhtä voimakkaita läppärin näytöllä, mitä sanottuna.
Pitää myös tajuta että on kaukana, eikä kannata viettää kaikkea aikaa murehtimalla ja kaipaamalla. Ikävä on tietysti hirmuinen, mutta sille vain ei voi mitään. Asiaa helpottaa se, että tietää että toinen on tulossa tänne vuoden lopussa ja sitten pääsee matkustelemaan:p
Tää on sinänsä helppo juttu että ollaan kuitenkin ehdottoman varmoja siitä että halutaan olla (lue: jatkaa asumista yhdessä) toistemme kanssa sitten kun olen takaisin Suomessa. :004:
Nyt on tyttö ollut Unkarissa 9/10 kuukaudesta... Hyvin menee vieläkin, paitsi joinain iltoina tyttö lähettelee vähän levottomia tekstiviestejä siitä kuinka paha olo ym, mutta aamulla kaikki on taas aina hyvin ja 'sorisorisori'-viestejä tulee :D .
Siis hyvin menee, maaliskuussa Budapest kutsuu minuakin :cool:
Kyllä tää tästä , kuitenkin molemmat :hearts:
It's all that matters.
Olin se joka lähti ulkomaille, alkuvuodesta 1998 puoleksi vuodeksi Saksaan. Oltiin sitä ennen oltu yhdessä puolisen vuotta. Lähtöfiilis oli tosi skitsofreeninen; toisaalta olin innoissani päästessäni viimeinkin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani, toisaalta poikaystävän luota pois lähteminen teki niin pahaa etten viekäkään halua muistella sitä hetkeä :sad:
Ekat pari kuukautta Saksassa meni jonkinlaisessa uutuuden viehätyksessä ja tekemistä riitti (ehkä tarkoituksellisestikin), mutta sitten iski ihan tolkuton ikävä. Taisi mennä monta pakettia nenäliinoja... Yhteyttä pidettiin lähinnä soittelemalla (kallista) ja tekstiviestein (noilta ajoilta on peräisin kykyni näppäillä viesti kuin viesti nanosekunnissa :D ) Se kyllä helpotti mielettömästi kun poikaystävä tuli vähän yli puolivälin jälkeen viikoksi lomalle luokseni, oli ihan unohtumatonta. Se visiitti tod.näk. antoi niin paljon voimia että loppuaika sujui varsin mukavasti ja kivaa oli.
En tiedä miten olisi käynyt jos olisin ollut vaikkapa vuoden muilla mailla vierahilla, puolen vuoden seurustelu kun ei niin kovin pitkä aika ole kiintyä toiseen. Tässä tarinassa on kuitenkin onnellinen loppu, sillä ollaan oltu nyt yli kuusi vuotta yhdessä ja asutaan saman katon alla kenties onnellisempina kuin koskaan (kuulostaako jo liian siirappiselta? ;) ).
Tässä tarinassa on kuitenkin onnellinen loppu, sillä ollaan oltu nyt yli kuusi vuotta yhdessä ja asutaan saman katon alla kenties onnellisempina kuin koskaan (kuulostaako jo liian siirappiselta? ;) ).
Ei, olisit jatkanut :cool:
Eivaan, nyt tärkeintä on se, että pysytään tämä aika Unkaritytön kanssa yhdessä, ja se kun hän palaa, on taas seuraava etappi, että mitä sen jälkeen... May our almighty god bless us with his wisdom and love during this journey...
Tsemppiä Peter! :)
Mun mies on nyt 4 viikon työmatkalla muilla mailla vierahilla. Eka viikko takana ja olen jo ihan rikki.
Tsemppiä Peter! :)
Mun mies on nyt 4 viikon työmatkalla muilla mailla vierahilla. Eka viikko takana ja olen jo ihan rikki.
Kiitos :)
Eh, vaihdetaanko erossaoloaikoja, saat sä tän 10 kuukautta :D ?
Eivaan, kyllä se viikko, kaksi tai kuukausi, tai mikä tahansa aika tuntuu aina ikävältä, ei siinä mitään...
Tsemiä Blondielle ja Peter Skogbergille!
Eli otat vaihdossa Blondien äijän ittelles mieluummin? ;pEh, vaihdetaanko erossaoloaikoja, saat sä tän 10 kuukautta
Eli otat vaihdossa Blondien äijän ittelles mieluummin? ;pEh, vaihdetaanko erossaoloaikoja, saat sä tän 10 kuukautta
Ei onnistu! :laugh: Mä pidän hänet kyllä ihan itselläni.
Tsemiä Blondielle ja Peter Skogbergille!Eli otat vaihdossa Blondien äijän ittelles mieluummin? ;pEh, vaihdetaanko erossaoloaikoja, saat sä tän 10 kuukautta
No mikä ettei :cool:
Eivaan ihan selvennykseksi kaikille tarkoitin ihan niitä aikoja siis :) , ettei enää tarvitse keskustella tuosta :roll:
Kyllä ton jälkeen on varmaan aika tosivahva suhde, mutta voi se kotiin paluukin olla aika rankka, jo pelkästään sen takia, että tyttö voi kuvitella Suomeen paluun muuttaneen kaiken yms. ja takaisin tullessa pettyy siihen.
No joo, tuskin se teijän juttua rikkoo. Onnea, pidä siitä naisesta kiinni :)
Niin juu, elkääkä antako vainoharhasuuden päästä pinnalle.
Tsemppiä Peter!! Todellakin.... :)
Kyllä ton jälkeen on varmaan aika tosivahva suhde, mutta voi se kotiin paluukin olla aika rankka, jo pelkästään sen takia, että tyttö voi kuvitella Suomeen paluun muuttaneen kaiken yms. ja takaisin tullessa pettyy siihen.
Been there, done that.
Kotiin palatessa ekat pari viikkoo oli tosi hunajaista jälleennäkemisen riemua. Sitten poikaystävä lähti inttiin (ihan kun siinä aiemmassa erossa ei olisi jo ollut tarpeeksi). Itse aloin sitten aina odotella seuraavaa viikonloppua jo sunnuntai-iltana, ja kun ukko sitten kotiutui se olikin monesti (ymmärrettävistä syistä) tosi väsynyt ja toisinaan aika lyhytpinnainen. Välillä tuli jopa mieleen, että tämänkö takia sitä kestettiin puoli vuotta erossa, jotta päästään nyt riitelemään. Ja kai sitä (aluksi) jotenkin vähän vierastikin toista.
Sitten kuitenkin päätin, että minähän en luovuta, perkele, vaan koetan nyt jaksaa tämän inttiajan kun se ulkomaan reissukin jaksettiin. Jälkikäteen ajatellen yksi parhaita tekemiäni päätöksiä :heart:
Onko sinun kukaan rakas(ystävä) ikinä lähtenyt esim. työsopimuksen tai opiskelun tai muun syyn takia ulkomaille palaamatta välillä kotimaahansa pidemmäksi aikaa? Miltä ero tuntui, auttoiko/pahensiko se suhdettanne ja mikä tärkeintä, mitenkä kestitte tämän ajan erossa?
Kyselen vaan, kun oma girlie lähtee vuodeksi Unkariin (älkää kysykö miksi sinne, itse ehdotin koko viime vuoden Ranskaa :002:) , ja eron hetket ovat kolmen viikon päästä käsillä :( :(...