Mitä opiskelet?

joku kyselee tämmösiä..
automaatiota ammattikoulussa, ns paperitehdasjuttuja :P
tietoliikennetekniikkaa Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa, jonka jätin kesken kun piti opettaa opettajia joissain aineissa... miten ne PIC-piirit oikein ohjelmoidaan etc pashaa... ei napanna.

nyttemmin kävin kurssin, tietokoneihin liittyvää; nyt töissä (eikä liity mitenkään tietokoneisiin tämä työ...)

enkä opiskele enää (ellei pääse yliopistoon

Mä oon myöskin todella samaa mieltä siitä että tulevaisuuttaan ei pitäisi lukita liian aikaisin. Mä oon elämäni aikana ehtinyt vaihtaa urasuunnitelmia monta monta kertaa. Kauhistuttaa ajatus siitä että olisi nuorempana joutunut johonkin erityislahjakkaiden matemaattiseen tai kirjalliseen kouluun, ja siinä se olisikin sitten napsahtanut koko loppuelämä. Nykyään on jotenkin sellainen tendenssi että lapset pitää sortteerata ja erikoistaa heti kapaloiästä lähtien.

Ala-asteella kun olin ihan varma että musta tulee kirjailija, luin ja kirjoitin paljon tarinoita. Yläasteella taas kiinnostus oli enemmänkin kieliin ja kauppatieteisiin. Lukion alussa haudoin vähän aikaa oikeustiedettä ja valtiotiedettä, mutta sitten sain lähes uskonnollisen herätyksen: matematiikka ja fysiikka on se juttu. Siksi menin sitten TKK:lle lukemaan teknillistä fysiikkaa. Mutta todellisuus olikin sitten jotain muuta: hikipinkoja ihmisiä ja insinöörimäistä empiiristä tieteenharjoitusta. Sitten sainkin elämäni seuraavan jumalallisen kokemuksen: ohjelmointi! Vaihdoin tietotekniikkaan, ja luen nyt pääaineena vuorovaikutteista digitaalista mediaa, ja sivuaineena ohjelmistotuotantoa.

Mutta, olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt salaa sitäkin vaihtoehtoa, että valmistumisen jälkeen lukisin vähän valtiotiedettäkin... ihan vähän vaan.

On se niin vaikeaa kun on monia kiinnostuksen kohteita. Kympin oppilaalla on oikeasti paha valita, kun mikään aine ei nouse erityisesti toisen yli.

Originally posted by Chipie:

En ole ihan varma, mutta eiköhän AMK:ssakin se matikka+fyssa ole yhtä vaikeeta, ei ehkä vaan niin laajana. ¤C

kyllä tkk:n helpoinkin matikka on aivan toista kun amk 1+1=2. Pikkuveli viihtyi polilla (helsingin teknillinen amk) vuoden verran, hyvin pärjäsi vaikka alla oli lyhyt matikka hyvillä arvosanoilla. Vähän tuli sitä välillä matikassa neuvottua ja samalla todettua että erot amk ja tkk:n välillä ovat huimat.

tkk:n sisäiset tasoerot ovat myös erittäin suuret. Itse en mikään kovin hyvä matikassa ole, mutta keskitason matikka tkk:lla meni läpi ihan kohtalaisesti, sen sijaan laajasta matikasta en tajunnut mitään, kun vaavun laskuja katselin :/

ja bittisiirtoa luen, eli tietoliikennetekniikkaa. Kohta neljä vuotta takana, mutta en vielä tiedä mihin haluaisin erikoistua. Opintoja edessä vielä reilut 3 vuotta, sen jälkeen voidaan vaavun kanssa muuttaa tapiolaan ja ottaa se 160 kiloeuron asuntolaina ja farmarivolvo =) (ja aina välillä vedetään kiksuvermeet päälle ja menään fiilistelemään L2010:iin nuorison keskelle, tervetuloa mukaan :)

Originally posted by Varvana:
Nykyään on jotenkin sellainen tendenssi että lapset pitää sortteerata ja erikoistaa heti kapaloiästä lähtien.

Pakko vielä avautua tästä... koska henk.koht. mä en ole kauhean vakuuttunut siitä että tällaiset erityiskoulut jollakin alalla lahjakkaille ovat aina hyvästä. Monilla todella lahjakkailla on yksi luonteenpiirre joka tekee heistä usein sietämättömiä ihmisinä: nöyryyden puute. Tämä ilmenee usein heikompilahjaisten halveksuntana ja pätemisenä omilla taidoillaan. Tuollaisessa huippulahjakkaiden joukossa todellisuus helposti vääristyy, kun ympärillään ei kohtaa niitä joille asiat eivät ole niin triviaaleja ja helppoja. Mitä hyötyä on ihmisestä joka on huippuunsa hiottu jollain saralla, mutta niin täynnä osaamistaan että on ihmisenä vaikea kohdattava?

Lisäksi on tietysti tuo erikoistumisongelma: jos lapset ja nuoret jo pienestä pitäen ohjataan jollekin saralle, heille voi olla myöhemmin paljon vaikeampi prosessi vaihtaa alaa. (Itselläni ainakin oli pienen identiteettikriisin paikka, kun tajusin ettei musta tule matemaatikkoa.)

Jokainen näistä huippulahjakkaista pitäisi panna opettamaan vähemmän lahjakkaita kavereitaan. Opettaminen on nimittäin prosessina sen verran antoisaa, kun joutuu siirtymään omista ajatusmalleistaan opetettavan malleihin, joutuu hahmottamaan miten toinen ajattelee ja eläytymään niihin kuvioihin mukaan.

Originally posted by Varvana:
Monilla todella lahjakkailla on yksi luonteenpiirre joka tekee heistä usein sietämättömiä ihmisinä: nöyryyden puute. Tämä ilmenee usein heikompilahjaisten halveksuntana ja pätemisenä omilla taidoillaan. Tuollaisessa huippulahjakkaiden joukossa todellisuus helposti vääristyy, kun ympärillään ei kohtaa niitä joille asiat eivät ole niin triviaaleja ja helppoja. Mitä hyötyä on ihmisestä joka on huippuunsa hiottu jollain saralla, mutta niin täynnä osaamistaan että on ihmisenä vaikea kohdattava?

Melkoista yleistämistä. Itse olen tavannut joitakin huippulahjakkuuksia (muun muassa serkkuni) joilla ne sosiaaliset taidot vain ovat täysin olemattomat, eikä kyse suinkaan ole hybriksestä. Omahyväisiä ihmisiä löytyy joka ÄO-pisteestä; toisaalta huippuälykkäiden omituinen käytös saattaa hyvinkin johtua lievästä autismista tai muusta persoonallisuusvinoutumasta. ÄOltaan 150 pisteen ihminen poikkeaa normaalista yhtä paljon kuin 50 pisteen ihminen - silti 150 ÄOn ihmiseltä odotetaan täydellisyyttä.

Nojoo, jätetään älykkyyskeskustelu mieluiten tähän. ÄOkaan ei kerro kuin yhden tavan mitata aivojen toimintaa...

Originally posted by Varvana:

On se niin vaikeaa kun on monia kiinnostuksen kohteita. Kympin oppilaalla on oikeasti paha valita, kun mikään aine ei nouse erityisesti toisen yli.

Voi raukkaa. Kyllä elämä on julmaa

Originally posted by Felis:
Melkoista yleistämistä. Itse olen tavannut joitakin huippulahjakkuuksia (muun muassa serkkuni) joilla ne sosiaaliset taidot vain ovat täysin olemattomat, eikä kyse suinkaan ole hybriksestä. Omahyväisiä ihmisiä löytyy joka ÄO-pisteestä; toisaalta huippuälykkäiden omituinen käytös saattaa hyvinkin johtua lievästä autismista tai muusta persoonallisuusvinoutumasta. ÄOltaan 150 pisteen ihminen poikkeaa normaalista yhtä paljon kuin 50 pisteen ihminen - silti 150 ÄOn ihmiseltä odotetaan täydellisyyttä.

Mulla taas on omista opiskelukavereista poimittavissa muutamia tapauksia, joilla sosiaalinen puolikin oli ihan kunnossa. Nämä tyypit siis olivat niitä, jotka yo-skaboissa vetivät 7 ällää, lukioaikoinaan kävivät kesyttämässä sekä matematiikka- että fysiikkaolympialaiset ja jotka yliopistossa parin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kiskoivat 200 opintoviikkoa (kiitettävin arvosanoin, tottakai). Paras tapaus näistä valmistui kahdessa vuodessa maisteriksi ja oli siitä vielä ensimmäiset 7kk armeijassa.

Mutta: nämä tyypit olivatkin sitten aivan mukavia sällejä. Vähän älyköitä ehkä mutta kuitenkin näillä oli kaikenlaista vireää sosiaalista harrastustoimintaa ja sellaista. Tyypit vain tuntuivat olevan niin hyviä, että ei se vapaa-aika mitenkään hirveästi opiskeluista kärsinyt ja aikaa riitti hullun opiskelutahdin lisäksi vielä ns. normaaleihinkin aktiviteetteihin.

Originally posted by dixoff:
Paras tapaus näistä valmistui kahdessa vuodessa maisteriksi ja oli siitä vielä ensimmäiset 7kk armeijassa.

Oliks toi se matemaatikkoheppu, joka seitten painui britteihin? Aimo jotain?

Originally posted by dixoff:
Mulla taas on omista opiskelukavereista poimittavissa muutamia tapauksia, joilla sosiaalinen puolikin oli ihan kunnossa.

Niinno, tätäkin mä olin sanomassa, mutta se tai jäädä tosta pois. Tarkoitin sanoa, että älykkyys tai koulutus ei vielä tee kenestäkään sen omahyväisempää kuin muistakaan.

Originally posted by Varvana:
Pakko vielä avautua tästä... koska henk.koht. mä en ole kauhean vakuuttunut siitä että tällaiset erityiskoulut jollakin alalla lahjakkaille ovat aina hyvästä.

Itse vastustaisin lähinnä Päivölän kaltaisia sisäoppilaitoksia. Stereotyyppi matikkanörtistä ei ole kovinkaan sosiaalinen - ja tilanne tuskin paranee sisäoppilaitoksessa. (Tunnen erään Päivöläläisen, joten mielipiteeni on _hieman_ biasoitunut.)

Tietenkin voisi myös väittää, että erityiskouluissa menetetään nuoruus opiskelemalla aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Mutta jos siitä tykkää, niin mikä ettei?

Tuollaisessa huippulahjakkaiden joukossa todellisuus helposti vääristyy, kun ympärillään ei kohtaa niitä joille asiat eivät ole niin triviaaleja ja helppoja.

Lisäksi jos kaikki asiat ovat triviaaleja ja helppoja, ei koskaan opi tekemään töitä. Rekrytoijat karsastavat monasti huippulahjakkaita juuri tämän takia.

Tämä ilmenee usein heikompilahjaisten halveksuntana ja pätemisenä omilla taidoillaan.

Pahimman "heikompilahjaisien halveksunnan" lienee lausunut eräs edesmennyt (ja älykkäänäkin tunnettu) HY:n proffa - nimeä en tähän hätään muista. Hän ei nimittäin halunnut lapsia, koska mikäpä olisikaan kauheampaa kuin huomata lapsensa olevan tyhmempi kuin itse?
Puhu siinä sitten ihmisyydestä.

Joo, aika off-topic..

Originally posted by Dani Cior:
Oliks toi se matemaatikkoheppu, joka seitten painui britteihin? Aimo jotain?

Eikun tuo kuvailemani heppu oli eräs Peter.

Matematiikkaa tuokin tapaus luki. Matematiikan laitoksen opiskelutyyli kun mahdollistaa aika letkeästi nopean opiskelun. Kaiken voi tenttiä, eikä harkkatöitä taida olla pakollisena kuin pari. Yleistenttejä on 8 kertaa vuodessa, ja ne kestävät 4 tuntia. Tällä tapauksella, josta puhuin, oli tapana ottaa aina 3 eri kurssia tentittäväksi saman tenttitilaisuuden aikana...

edit: muistin sittenkin nimen väärin ekalla yrityksellä
+ pari täydennystä vielä..

[ 06 February 2002: Message edited by: dixoff ]

...

Opiskelen elämää

Originally posted by Felis:
ÄOkaan ei kerro kuin yhden tavan mitata aivojen toimintaa...

Nimenomaan. Älykkyys - tai varsinkaan ÄO - ei missään nimessä ole synonyymi lahjakkuudelle. Läheisenä esimerkkinä voisin ottaa itseni =). Mitattu älykkyysosamäärä on huippuluokkaa mutta minkäänlaisesta erityislahjakkuudesta ei ole tietoakaan. =( Osaan toki monia asioita ihan hyvin, mutta missään asiassa en ole *todella* hyvä.

Mielestäni lahjakkuus on yhdistelmä älykkyyttä, motivaatiota, kärsivällisyyttä, oppimiskykyä ja usein myös fysiologisia ominaisuuksia: esimerkiksi urheilullinen lahjakkuus luonnollisesti korreloi ruumiinrakenteen kanssa, mutta samaan tapaan esimerkiksi kuvataiteellinen lahjakkuus (ainakin perinteisemmän kuvataiteen osalta) vaatii tarkkaa näköä sekä vakaata kättä ja nopeita refleksejä (osaa pysäyttää tai muuttaa käden liikesuuntaa visuaalisen havainnon perusteella tarkasti, jne.).

Edit: Joo pidetään se insert vaan päällä kun lisätään tekstiä väliin..

[ 06 February 2002: Message edited by: mekaanikko ]

Aikas varikasta sakkia taal plattarissa viihtyy, mutta se kai on vain positiivista ettei kaikki olla samasta "tekno" muotista painettuja.

Toi elaman opiskelu kai se paras vaihtoehto on, itse olen 25vuotta ja talla hetkella vaikutan talla meren takana Telecommunikaatio teknologian pyorteissa. Milla tanne paasin?? tama minua aina askarrutta kun katselen ammattikoulun paastotodistuksen 2 ja 3. Vastaukseksi saan vain Elaman koulun...

Rakkaudella Liitis

Pelkistetysti:

Mikkelin Ammattikorkeakoulu.
Tietotekniikan koulutusohjelma.
Suuntaudun tietojohtamiseen (mitä sekin sitten tarkottaa...)

Tällä hetkellä opiskelen yleissivistystä lukiossa kolmas luokka menossa, mutta aion vielä viipyä neljännen. Hajautan mahdollisimman paljon kirjoitukset, niin, että viimeiseksi jää joku piisofkeik, jotta voin lukea pääsykokeisiin sitten vikakeväänä huolella... Nimittäin lääkikseen tahtoo. Ja sinne aikoo kanssa päästä. Pois alta risut ja männynkävyt!

Originally posted by BlueWind:
Nimittäin lääkikseen tahtoo. Ja sinne aikoo kanssa päästä. Pois alta risut ja männynkävyt!

Tervetuloa vaan! Galenos käteen ja lukemaan...

Originally posted by Vesa:
Oon itekin huomannu yliopistolla "huippuälykkäiden" "kaverien" keskuudessa tollasen naurettavan ylimielisyyden.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että toi ylimielisyys ei ole pelkästään älykköjen pahe. Luultavasti ylimielistä possee löytyy yhtäpaljon jokaisesta kansanosasta.

Ainakaan en itse voi sanoa yhtään pahaa sanaa entisistä työkavereistani. Lähinnä yllätyin, kun kuulin yhdestä varsin hiljaisesta hepusta tulleen suomen nuorin tekniikan ja talouden tuplatohtori.

Teologiaa Helsingin yliopistossa, pääaineena kirkkososiologia. Takana myös viestinnän opintoja. Papiksi en näillä näkymin aio muuta kuin sen verran, että vihin kaikki kaverit ja biletutut..