Parhaat elokuvat
kävin kattoo Dogvillen.
suosittelen.
Word!
Tuo oli varsin mainio pätkä. Ehkä jossain vaiheessa pitkästyttävä, mutta kokonaisuudessaan loistava elämys.
Kill Bill vol.1 on ehdottomasti vuoden tapaus. Harvoin tulee nykyään innostuttua leffasta niin paljon kuin tästä, ja kyseessä on vasta puolikas.
Erityisesti Tarantinon tapa yhdistää 70-luvun kung fu- ja eksploitaatio-rainojen sekä Sergio Leonen spagettiwestern-mailmat yhteen, ja lopputulos on taianomaista katsottavaa. Erityismaininnan ansaitsee värikäs hahmogalleria (etenkin Uma Thurman on upea kaikin puolin pääosassa) sekä soundtrack !
Luin juuri Tarantinon haastattelusta, että vol.2 tulee olemaan vähemmän hektinen, ja siinä mennään syvemmälle menneisyyteen ja annetaan hahmoista enemmän taustatietoa ( Samuel L. Jacksonkin pääsee esille) .
:roll:
Kill Bill vol.1 on ehdottomasti vuoden tapaus. Harvoin tulee nykyään innostuttua leffasta niin paljon kuin tästä, ja kyseessä on vasta puolikas.
Erityisesti Tarantinon tapa yhdistää 70-luvun kung fu- ja eksploitaatio-rainojen sekä Sergio Leonen spagettiwestern-mailmat yhteen, ja lopputulos on taianomaista katsottavaa. Erityismaininnan ansaitsee värikäs hahmogalleria (etenkin Uma Thurman on upea kaikin puolin pääosassa) sekä soundtrack !
Luin juuri Tarantinon haastattelusta, että vol.2 tulee olemaan vähemmän hektinen, ja siinä mennään syvemmälle menneisyyteen ja annetaan hahmoista enemmän taustatietoa ( Samuel L. Jacksonkin pääsee esille) .
:roll:
Olin kanssa positiivisesti yllättyny Kill Bill vol.1:stä. Tarantino ei taaskaan pettänyt.. Näyttäviä taistelukohtauksia, hyvät musiikit ja kaikilta osin loistava leffa (ei nyt ihan Pulp Fictionin tasonen, mut kuitenkin).. :excellent:
Odotukset vol.2:sta kohtaan on aika kovat.
Olipas tyhjä leffa tuo kill bill, vaikkakin ihan viihdyttävä. Väkivalta oli vedetty oudolla ja tavallaan uudehkolla tavalla överiksi. Rankka kuolomässäily ei ollut hauskaa niinkuin mustissa komedioissa, eikä se ollut iljettävää/inhorealistista niinkuin joissakin pysäyttävissä laatuleffoissa. Se oli vain täysin turhaa mässäilyä mässäilyn vuoksi, mikä teki siitä tavallaan jotain harvemmin nähtyä. Sisältöä odotellessa.
Mutta tosiaan hyvääkin oli. Musat, visuaalisuus ja koviksien pirteä kusemakilpa teki leffasta katsomisen arvoisen.
---
Ja tuo dogville oli kyl yks tän vuoden kohokohdista.
Jos jotakin tuosta Tarantinon uusimmasta täytyy sanoa, niin ainakin se että se oli todella erilainen kuin leffat mitä vähään aikaan on nähnyt. Oikeastaan se ei edes ollut mikään elokuva perinteisessä mielessä, enemmänkin se muistutti sarjakuvaa jossa oli liikkuvat kuvat. Tarinankerronta oli kyllä jotain aika mielenkiintoista, siis se tapa jolla elokuva eteni... Oikeastaan sitä voisi verrata enemmän televisiosarjoihin, tai sarjakuviin, tai musiikkivideoihin... Vaikea oikeastaan sanoa mikä sitä eniten muistutti.
Elokuvassa oli muitakin mielenkiintoisia kokeiluita, kuten animaatiota, mustavalkokuvaa, teatterimaisia valaistuksia, 60-lukulaisia äänitehosteita. En ole katsonut tarpeeksi japanilaista animaatiota, jotta osaisin sanoa varmasti, mutta enemmän tuosta leffasta tuli mieleen mangahenkinen animaatioleffa kuin perinteinen filmielokuva.
Yksi miinus kyllä elokuvassa oli: se oli vähän liian pitkä. Joitakin kohtauksia olisi voinut leikata vähän napakammiksi, niin rytmi olisi pysynyt paremmin kasassa.
Tähtiä tuolle on vaikea antaa. Joko se saa yhden tähden tai neljä ja puoli. Jos jotain niin tuo leffa ei ainakaan ole neutraali: sitä joko inhoaa tai siitä pitää. Joka tapauksessa se on erittäin virkistävää katsottavaa normihollywood-leffojen välissä.
[size=167][color=blue]BLUES BROTHERS[/color][/size]
Jos luulette Kill Billiä väkivaltaiseksi, katsokaa vastaavia japanilaisia leffoja, kuten Ichi the Killer ;)
Itse leffa oli varsin mainio, joskaan ei mikään elämää suurempi. Kohtaukset olivat näyttäviä, mutta välillä huomasi että Tarantino on kuin lapsi lelukaupassa ja sirottelee sinne-tänne viittauksia kaikkiin mahdollisiin aasialeffoihin. Anime-kohtaus oli sinänsä hieno, mutta rikkoi mielestäni Kill Billin eheyttä ja pulp-uskottavuutta (kauhistus mikä sana, paljastaa kyllä kaikki ennakkoluulot :D )
Ehdottomasti kurkoin juttu Kill Billissä oli musiikki. :hearts:
välillä huomasi että Tarantino on kuin lapsi lelukaupassa ja sirottelee sinne-tänne viittauksia kaikkiin mahdollisiin aasialeffoihin.
Joo totta, välillä tosiaan tuntui että tohon leffaan oli yritetty tunkea liikaa erilaisia vaikutteita ja ideoita, jolloin se ei ollut loppuun asti ihan linjakas kokonaisuus.
Kävinpäs mäkin kattoo Kill Bill vol1:sen.
Tässä arvostelu:
Kill Bill on elokuva, jossa on paljon väkivaltaa. Väkivalta on tehokas ja voimakas ilmaisukeino, mutta kun koko elokuva perustuu pelkästään siihen, niin se menettää tehoaan. Tarantino jatkaa kuitenkin omalla persoonallisella leikkaustyylillä ja lisää soppaan niin muodissa olevat itämaiset taisteluelokuvat. Tehosteiden älytön toisto kuvaa vain ohjaajan yksipuolista suhtautumista elokuvantekoon ja hänen ihannoimansa väkivaltaan. Itse tarina on yhtä häkellyttävä kuin Commando. Päähenkilö räiskii satoja vastustajia samalla kun lavasteet on hoidettu ala-arvoisesti. Tämä näkyy vihollisten liikeratojen ala-arvoisessa toteutuksessa. Kun tähän lisätään juonen arvattavuus, kovin mairittelevaa arvosanaa elokuvalle ei voi antaa. Animaatiot tosin piristävät ja niiden laaja käyttö on jopa suht' omaperäistä. Lisäksi Uma Thurmanin esittämän päähenkilön tarina on kerrottu todenperäisesti. Käsikirjoituksessaakin on toki vikaa ja väkivaltaisen elokuvan sanomaa ei voi olla vertaamatta Oliver Stonen jo aikaisemmin tuottamiin pätkiin. Moraalittomat tappajat hakevat vertaisiaan. Myöskin animaatiokohtien leikkaukset ovat plagioituja. Musiikki tosin on huolella valittu kuten aikaisemmissakin Tarantinon leffoissa. Silti tämä on hänen elokuvistaan huonoin. Kaksi tähteä!
**
Mixa
Jos luulette Kill Billiä väkivaltaiseksi, katsokaa vastaavia japanilaisia leffoja, kuten Ichi the Killer ;)
Toinen "suositeltava" katsomiskokemus on Lone wolf and a cub/Baby Cart -sarja tai siitä lyhennelty Shogun Assassin -elokuva, josta idea noihin tolkuttomiin valtimoverisuihkuihin oli pöllitty.
Yksi miinus kyllä elokuvassa oli: se oli vähän liian pitkä. Joitakin kohtauksia olisi voinut leikata vähän napakammiksi, niin rytmi olisi pysynyt paremmin kasassa.
Tähtiä tuolle on vaikea antaa. Joko se saa yhden tähden tai neljä ja puoli. Jos jotain niin tuo leffa ei ainakaan ole neutraali: sitä joko inhoaa tai siitä pitää. Joka tapauksessa se on erittäin virkistävää katsottavaa normihollywood-leffojen välissä.
Katsoitko edes elokuvaa? :laugh:
Katsoitko edes elokuvaa? :laugh:
No jos sitä kankaalla soljuvien tapahtumien katsomista voi siksi sanoa, niin kyllä. ;) Miten niin?
kill bill vol.1 oli aivan uskomattoman hyvä, muutamaa kohtausta lukuunottamatta.
toinen mitä mainioin elokuva joka tuli mieleen on takashi miiken audition. aivan loistavaa kauhua. <3
No jos sitä kankaalla soljuvien tapahtumien katsomista voi siksi sanoa, niin kyllä. ;) Miten niin?
Mun mielest Tarantinoa tos leffas parhaiten kuvas ne naseva kuvaus siit arskafriikki- kytästä. Tosin senkin ilmapiiri ja tilannekuvaus oli tismalleen sama kuin Syntyneet Tappajaksi- leffassa. Ominta Tarantinoa oli myös klaanien niputtaminen järjestöiksi tyyliin Reservoir Dogs. Jälkimmäinen vain oli turhaa hurskastelua. Ainoo mikä puuttus ni oli se, et miksei hän itse heiluttanyt sitä Hattorin teettämää miekkaa. :sad:
Kun ottaa huomioon ne animaatiomäsäytyskohdat, ni Stone toi ne kaikki jo vuosia sitten. Mainitsemasi kuvauksen monipuolisuus toi mielestäni juuri sen kahden tähden idean. Tosin tähänkin päästiin vain yhdistelemällä. Ripaus mangaa, ripaus piitä ja ripaus charlien enkeleitä. Ei järin innovatiivista. Koko käsikirjoitus oli harvinaisen yksipuolinen ja siitä oli jätetty kylmästi huomioimatta olennaisia seikkoja. Missä oli virkavalta näin esimerkiksi? Tönköt lavasteet ja naiivistiset tehosteet (tyyliin verta pulppuu kunnon kaaressa älytömällä ylitehostuksella yms. ) ei ainakaan luonut makua kyseiseen teokseen.
Näyttelijät hoiti mun mielest homman rutiinilla, tosin ei mitään ihmeellistä sieltäkään suunnalta. Kun tähän lisätään tämän hetken trendit, joita elokuva suorastaan pursui, johtopäätös että tämä ei olisi normaalia bollywoodpaskaa, on kyseenalaistettava.
Eli koitas ny kriitikko päättää annatko yhden tähden vai neljä ja puol.
everything by christopher guest:
a mighty wind
best in show
waiting for guffman
this is spinal tap
supremely funny mockumentaries
furthermore:
cypher
makes matrix look like the crap that it is
repoman
probably the only movie with emilio estevez I like
tampopo
classic japanese theatre
bird people of china
one of takashi miikes "easier" movies.
Eli koitas ny kriitikko päättää annatko yhden tähden vai neljä ja puol.
Mun ei onneksi tarvitse päättää, se kuuluu virallisten kriitikoiden toimenkuvaan. (Aika hyvin nämä virallisetkin arvostelijat on menneet niissä tähdissään ristiin, TJEU esimerkiksi NYT-liitteen tähtitaulukko.) Jos sanotaan näin diplomaattisesti: jos tämä elokuva on tehty täysin tosissaan, niin yksi tähti. Jos elokuva on tehty tarkoituksellisesti ei-niin-hyvällä maulla, niin neljä ja puoli. ;)
Koko käsikirjoitus oli harvinaisen yksipuolinen ja siitä oli jätetty kylmästi huomioimatta olennaisia seikkoja. Missä oli virkavalta näin esimerkiksi? Tönköt lavasteet ja naiivistiset tehosteet (tyyliin verta pulppuu kunnon kaaressa älytömällä ylitehostuksella yms. )
Leffahan oli ihan tahallaan sijoitettu omaan simppeliin universumiinsa, jossa asiat eivät mene reaalimaailman lakien mukaan. Monestiko oot nähny jengin kantavan katanoita lentokoneisiin tai ajelevan motskareilla miekat satulankupeessa? Tai lentokoneen roikkuvan langoista pienoismalli-Tokion yllä.. Koko leffan maailmankuva oli täyttä fantasiaa, eikä mun mielestä oo järkeä lähtee vertaamaan tällasia leffoja joihinkin vakavalla mielellä tehtyihin draamoihin.
Leffahan oli ihan tahallaan sijoitettu omaan simppeliin universumiinsa, jossa asiat eivät mene reaalimaailman lakien mukaan. Monestiko oot nähny jengin kantavan katanoita lentokoneisiin tai ajelevan motskareilla miekat satulankupeessa? Tai lentokoneen roikkuvan langoista pienoismalli-Tokion yllä.. Koko leffan maailmankuva oli täyttä fantasiaa, eikä mun mielestä oo järkeä lähtee vertaamaan tällasia leffoja joihinkin vakavalla mielellä tehtyihin draamoihin.
Monet asiat kylläkin elokuvassa menivät reaalimaailman mukaisesti. Päänäyttelijän kostonhimo oli määritelty todella todentuntuisella tavalla. Varvasjuttu autossa oli mielestäni hyvä, koska tarinan aikana löydettiin selkeä syy-yhteys tapahtumiin.
Esimerkkisi eivät niinkään eroa muista vastaavista. En väite, etteikö Tarantinon ilmaisu olisi voimakkaampaa, mutta en pidä kuitenkaan Tom Cruisenkaan roikkumista kallionkielekkeellä yhdellä kädellä kovin uskottavana. (Mission Impossible2)
Enkä tehnyt vertauksia mielestäni draamaan kovinkaan paljon, vaikka niistä pidänkin. Mikäli leikkausten osittainen plagiointi, yliampuvat ja kuluneet tehosteet, keskinkertainen näyttelijäkaarti ja surkeat lavasteet (loppuhuipennusta lukuunottamatta) ovat kaikki tarkoituksenmukaisia, niin Tarantinon maku heikkenee entisestään. Hämärästä aamunkoittoon kuvasi jo yliampuvaa tuotantoa, jossa mikään ei todellakaan ole sitä, miltä se näyttää. En kuitenkaan toistot huomioon ottaen voi arvostaa kyseistä elokuvaa enemmän. Kun vielä lisätään draamapointti eli se, että tuollainen tarpeeton väkivalta on uskaliasta sekä vastuutonta, niin en nyt noin esitetyllä tavalla nielä sitä.
jos tämä elokuva on tehty täysin tosissaan, niin yksi tähti. Jos elokuva on tehty tarkoituksellisesti ei-niin-hyvällä maulla, niin neljä ja puoli. ;)
Ehkä siitä elokuvasta löytyy kuitenkin hieman enemmänkin ulottuvuuksia kuin mainitsemasi kaksi.
Ehkä siitä elokuvasta löytyy kuitenkin hieman enemmänkin ulottuvuuksia kuin mainitsemasi kaksi.
On se totta juu, tuo olikin vain kärjistys. Mutta mitäs pakotit tekemään valintoja! :hah: