"intti hyvä/paha"-keskustelua
Myös minä olen nähnyt joskus noita yritysjohtajavertailuja. Tietääkö joku miten Ruotsi pärjää niissä yleensä? Ruotsilla kun on oikeastaan ole Ericssonin ja ABB:n lisäksi juuri muita teollisuusjättejä hallinnassaan.
Minäkään en nyt muista tarkasti yksityiskohtia noista yritys/pomovertailuista, mutta muistaakseni niillä listoilla on myös jonkinmoinen määrä palveluyritysten keulakuvia. Ruotsalaisillahan on isoja toimijoita esim. Ikea ja H&M.
Armeijassa voi oppia kantamaan vastuuta ja johtamaan noin 5-30 miestä, eikö tämä sovellu suoraan yrityselämään uniko1? Väitteesi, että sivarin vuoden työkokemus antaa etulyöntiaseman johtajuuteen osoittaa, että et tiedä mistä puhut, kun puhut johtajuudesta.
haha jopas nyt, mikäs sulla on kun noin kiehuttaa? palaan tähän johtajuuteen tossa alemmassa postauksessa kohta, näin ennakkomakuna ja riipiäksesi hermoasi vielä enemmän annan jo esimakua: "ei, mielestäni se ei sovellu _suoraan_ yrityselämään."
Uniko1 voisi kertoa mitä sivarissa oppii yritysmaailman laeista ja organisaatioista! Oma veikkaukseni - not much.
not much really, mutta enemmän kuin intissä jos nyt tähän halutaan mennä. esim itse olen tälläkin hetkellä sivarissa yli 400 hengen organisaatiossa ja jos mesta olisi ollut ensimmäinen työpaikkani (ei oo) niin olisin kyllä oppinut hyvin paljon tuon kokoisista organisaatioista. työympäristöt, oli ne sitten valtion laitoksia tai yksityisiä yrityksiä, ovat täytetty ihmisillä joilla on tulosvastuu, josta maksetaan palkkaa. vertaa tätä inttiin, jossa ihmiset ovat siksi että siellä ollaan. jos et vielä tajunnut, niin sen työympäristön näkeminen hyvin läheltä vuoden ajan on ihan arvokas kokemus tämän keskustelun kannalta. jos en olisi aiemmin tiennyt, niin ainakin itse olisin tajunnut tässä vaiheessa miksi ihmiset ovat välillä (tai aina :)) tyytymättömiä duuniinsa, miksi motivaatio pettää, miten duunissa pitää käyttäytyä, keskustella, miksi on hyvä tulla palaveriin ajoissa ilman että kukaan on vakiona käskemässä ja valvomassa ajoissa olemista jne.
jos siis lähdetään siitä olettamuksesta, että sivariin ja inttiin mennään yleensä ennen työelämää. jos oikeasta työelämästä on muutenkin kokemusta, niin sivarilla tai armeijalla ei enää tämän "yritysjohtaja"-keskustelun kannalta ole mitään merkitystä.
yritä oikein kovasti, niin varmaan pystyt tajuamaan "mitä sivarissa oppii yritysmaailman laeista ja organisaatioista".
(Armeija...) kuitenkin antaa kokemusta yhdenlaisen organisaation johtamisesta jota varmasti voinee soveltaa esim. henkilöstön johtamisessa.
Mielestäni johtajan tulee tietää johtamastaan alasta vähintään saman verran kuin alaisensakin ja siksipä johtajalta vaaditaan johtamistaitonsa lisäksi myös muita taitoja, joita ei taatusti sotaväessä opita.
näin juuri. ja vielä lisäyksenä, että kun armeijassa saa kokemusta intti-organisaation johtamisesta, niin taitoa voidaan hyödyntää sitten .. juuri niin, intti-organisaation johtamiseen. ja suoraan verrannollisten johtamiseen.
lähinnä tolle r.petelle, kun sieltä suunnalta alkoi nyt kuulua hirveää itkua :) eli jos olet sitä mieltä, että intissä voi oppia vastuuta ja 5-30 miehen johtamista, niin sitä voi suoraan hyödyntää vain täysin vastaavassa tilanteessa. ja täysin vastaavaa tilannetta voitaisiin yritysmaailmasta karkeasti hakea vaikka rakennustyömaalta, jossa ehkä jengin työmotivaatio, koulutustaso ja yleinen työilmapiiri ovat samaa luokkaa kuin armeijassa. raksalla pomona toimimista harvemmin kuitenkaan kuvataan termillä "yritysjohtajuus", jota alkuperäinen keskustelu käsitteli.
termi "yritysjohtaja" kun liitetään nykypäivänä enemmän asiantuntija/palveluorganisaation johtajaan, jolloin armeijan opeilla ei ole mitään merkitystä. jos armeijan oppeja suoraan käytettäisiin tälläisessä työympäristössä, tulos olisi luultavasti puolen vuoden sisään huomattavasti kasvanut henkilöstön vaihtuvuus. okei, näitäkin esimerkkejä itseasiassa on ja olen itsekin nähnyt, mutta tälläisten alaiset ovat kyllä valmiina puukottamaan johtajaansa työelämässä selkään ihan samalla asenteella, kun he armeijassa olivat valmiina ampumaan alikessun ekana kun saavat kovat piippuun.
Sanomattakin lienee selvää, että alaisten saattaminen tyytyväisiksi tälläisessä ympäristössä on esimiehelle todellinen haaste ja jos siihen pystyy hyvin tuloksin, niin voi mielestäni olla todella tyytyväinen itseensä ja johtamiskäyttäytymiseensä.
Armeijassa saat siis ilmaista kokemusta johtajana olemisesta, kuinka moni sivaripaikka voi tarjota samaa?
armeija on kyllä ainutlaatuinen ympäristö, jossa "organisaatio" on paikalla siksi että siellä on asevelvollisuuslain mukaan pakko olla paikalla. tällöin hyvän johtajan ominaisuuksiin todella kuuluu pitää ihmiset edes vähän motivoituneina ja kiteytettynä kai "selviytymään kokemuksen läpi". harva kuitenkin jää inttiin palveluksen loputtua.
työympäristössä, yrityksessä, sensijaan ihmiset ovat paikalla siksi että he ansaitsevat elantonsa ja toivottavasti myös nauttivat työstään, eivätkä koe oloaan pakoksi. henkilöstöstä on myös hyötyä yritykselle, muuten henkilöstö ei olisi paikalla kuten armeijassa. kun henkilöstöstä tarvitsee ottaa irti maksimaalinen teho siten, että henkilöstö kokee olonsa vielä mukavaksi, sanoisin että hyvä johtaminen on aivan erilaista kuin armeijassa.
varsinkin palvelu/asiantuntijaorganisaatioissa ja tietty teollisuudessa, joihin tämä yleinen termi "yritysjohtaja" yleensä viittaa, päivittäinen esimiestyö, ihmisten motivoiminen ja ohjaaminen parempiin tuloksiin, tulosvastuun saavuttaminen ja siinä auttaminen, työssä kehittyminen ja "uraputken rakentaminen" ovat mielestäni täysin erilaista toimintaa työympäristössä kuin armeijassa.
pienenä esimerkkinä, hyvässä työympäristössä pomon päätösten kyseenalaistaminen perustellusti ja ehkä paremman ratkaisun esittäminen on sallittua ja jopa toivottavaa. miten intissä suhtauduttaisiin tähän?
kaikenkaikkiaan yritysjohtajan tai edes päällikkö-tason henkilön joka hoitaa työympäristössä 5-30 hengen esimiestehtäviä ei opi armeijassa, tai edes korkeakoulussa, ne opitaan työelämässä.
summa summarum: sillä ei ole yhtään mitään vitun väliä, käytkö armeijan vai sivarin ja tuleeko susta isona yritysjohtaja. jos tähtäät raksajätkien komentajaksi, niin suosittelen intin käymistä :)
Itse en kuitenkaan näkisi noita johtajuusvertailuja kovinkaan mielekkäinä.
samoin :)
riipiäksesi hermoasi vielä enemmän annan jo esimakua: "ei, mielestäni se ei sovellu _suoraan_ yrityselämään."
Ei riivi hermoja, kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä minun tai sinun kanssa. Oletuksestasi ettei jengi käy töissä ennen inttiä. Tein lyhyen tiedustelun (otos noin 10) tässä toimistolla ja kaikki olivat olleet töissä ennen armeijaan menoa. Ehkä sinun tuttavapiirissä kesätyöt eivät ole olleet muodissa - tai minun tuttavapiirissä ovat.
yritä oikein kovasti, niin varmaan pystyt tajuamaan "mitä sivarissa oppii yritysmaailman laeista ja organisaatioista".
Mietin asiaa viikon ja kysyin sitten äidiltä. Ok, sivarissa oppii työssä oloa ja organisaatiota.
lähinnä tolle r.petelle, kun sieltä suunnalta alkoi nyt kuulua hirveää itkua :) eli jos olet sitä mieltä, että intissä voi oppia vastuuta ja 5-30 miehen johtamista, niin sitä voi suoraan hyödyntää vain täysin vastaavassa tilanteessa.
Eli opittua vastuuta ja johtamistaitoa ei voi hyödyntää kuin täysin samanlaisessa tilanteessa? Käsi ylös, jotka ovat samaa mieltä *katselee ympärilleen* ei näy käsiä ylhäällä. Yhtä läppänä voisin sanoa, että sivarissa opitut taitosi organisaatiosta ja työelämästä ei käy kuin täysin vastaavassa toisessa organisaatiossa - mutta tiedän että se ei ole totta.
ja vielä lisäyksenä, että kun armeijassa saa kokemusta intti-organisaation johtamisesta, niin taitoa voidaan hyödyntää sitten .. juuri niin, intti-organisaation johtamiseen. ja suoraan verrannollisten johtamiseen.
Sinunko mielestäsi näitä intissä saatuja oppeja/kokemuksia ei siis voida edes soveltaa siviilielämässä? Jos näin on, niin I rest my case.
pienenä esimerkkinä, hyvässä työympäristössä pomon päätösten kyseenalaistaminen perustellusti ja ehkä paremman ratkaisun esittäminen on sallittua ja jopa toivottavaa. miten intissä suhtauduttaisiin tähän?
Yleinen käsitys ja samalla stereotypia ovat tietenkin intissä kyseenalaistamista vastaan. Mutta ainakin oman johtajuuteni aikana tein päätökset luonnollisesti itse, mutta usein myös muiden palautteen ja mielipiteen huomioiden. Olin ilmeisesti melkoinen poikkeus?
Kehtaisin väittää että intissä saa muitakin johtajuuteen vaadittavia taitoja, kuin pelkästään alaisten johtamista. Näistä esimerkkeinä toimiminen äärimmäisen paineen alla, monen yhtäaikaisen asian hallitseminen, esiintymistaito & itseluottamus ja vitutuksen sietäminen.
vielä lisäyksenä, että kun armeijassa saa kokemusta intti-organisaation johtamisesta, niin taitoa voidaan hyödyntää sitten .. juuri niin, intti-organisaation johtamiseen. ja suoraan verrannollisten johtamiseen.
Alaisten osallistuminen päätöksentekoon ja omien ideoiden esittäminen on erittäin suotavaa ja toivottavaa. Näin alaiset kokevat tavoitteet yhteisiksi ja sitoutuvat niihin paremmin. MUTTA: lopullisen päätöksen tekee aina johtaja (koska johtajalla on kuitenkin vastuu toiminnasta.)
pienenä esimerkkinä, hyvässä työympäristössä pomon päätösten kyseenalaistaminen perustellusti ja ehkä paremman ratkaisun esittäminen on sallittua ja jopa toivottavaa. miten intissä suhtauduttaisiin tähän?
Toiseksi, peruskoulutuskaudella alokkailta ei oteta paljoa ehdotuksia, koska heillä on huomattavasti vähemmän kokemusta toiminnasta ja tavoitteet ja aikataulu ovat erittäin tiukkoja. (ja syntyy legenda vittumaisista alikessuista, jotka päättävät kaiken päin vittua)
edit:lisää perusteluja
Tapi T, millä sotilasarvolla / mistä paikasta lähdit kotiin?;)
Tapi T, millä sotilasarvolla / mistä paikasta lähdit kotiin?
alik / KaartJR. Kuin niin?
Äh, nyt joutuu puuttumaan. Ei se nyt ihan noin ole.
kun armeijassa saa kokemusta intti-organisaation johtamisesta, niin taitoa voidaan hyödyntää sitten .. juuri niin, intti-organisaation johtamiseen. ja suoraan verrannollisten johtamiseen.
Intistä joku voi oppia jotain mitä ei opi muualta niin helposti. Sen kyllä voi oppia muutenkin tai se voi olla luonnostaan. Se mitä olen käsittänyt alijohtajakoulutuksen tärkeimmäksi osaksi on päätöksen teko. Itse jouduin taistelemaan, etten olisi joutunut AUKhon. Piti käydä aukin kapteenin ja oman kompanian päälikön kanssa kovaa kädenvääntöä siitä. Vaikka olin hankala ja aina äänessä, minä hoidin hommat, mistä olisi tullut hoitamattomana kakkia niskaan, ja ripeästi toiminkin. Jos joku oli epävarma jostain, minulta tuli nopsasti kommentti asian korjaamiseksi. (No sen on varmaan tälläkin foorumilla moni huomannut...) Jos jollain oli ongelmia, minä olin siellä auttamassa jotta päästään siitä tilanteesta pois. Ei kiinnostanu petailla sänkyjä koko yötä yms. turhaa. (Ja prkleen tupakaverit luuli, että mä oon joku johtajaluonne ja äänesti mua AUKkiin, kun kysyttiin. Paskiaiset.) Ja intissä on aivan sama oletko oikeassa vai väärässä niissä päätöksissäsi, kunhan se tulee nopsaan ja olet varma vastauksestani. En tiennyt tätä etukäteen, muutoin olisin ollut epävarma ja vetkutellut niitä päätöksiä. (Olisi ollut paremmat mahkut 6kk palvelukseen. - Toisaalta kerran pekkaa alokaskaudella olis tänkin pelastanut, en sitäkään tiennyt.)
Sitä painotetaan ja siitä tulee kovasti plussaa, että tekee nopeita päätöksiä ja on varma itsestään. Ja kyllä intissä oli huonoimpia alijohtajia juuri ne, jotka miettivät demokraattisemmin ja halusivat että kaikilla on kivaa. Niiden alikkien kanssa meni sit hommat aina läpi yön. Ja mä vaan halusin pois palveluksesta niin pian kun mahdollista ja niin kivuttomasti kuin mahdollista ja sen vuoksi ne halus mut aukkiin. Ja moni joka AUKkiin halusi, ei sinne päässyt. Ironista.
Ja kyllä hyvä yritysjohtaja on aina varma itsestään ja tekee nopeita ratkaisuja. Erinomainen yritysjohtaja tekee vielä oikeita ratkaisuja nopeasti.
Toisaalta nopeat ratkaisut oppii kyllä ihan vaikka tietokonepeleistä esmes (no vaikka Tetris suppeana vaihtoehtona), että ei se intti ole ainoa josta sellaista oppii.
No mut tiivistettynä: Intissä oppii olemaan varma ja tekemään nopeita ratkaisuja, oli sitten oikeassa eli ei.
alik / KaartJR. Kuin niin?
Ei, kunhan kysyin:cool:
Mielestäni se että suomen armeijassa käy 80% ikäpolvesta melkoisen turhaan on osoitus nuorten miesten typeryydestä. Mikä oikeastaan uhkaa Suomea enää nykymaailmassa? Venäjä? Pahat kommunistit? Natsit? Tuskinpa, jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin roikkua intissä niin siitä vaan. Nykyvolyymi on vain aivan liian iso. Itsepuolutustuksessa kannattaa sijoittaa teknologiaan sen sijaan että koulutetaan neljä viidestä miehestä huonosti tositilanteita varten, joita ei edes tule.
Selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vuodelta 2001, epäilemättä voimassa edelleen.
Kannattaa lueskella edes puolittain läpi, sieltä saa myös armeijan vastustajat hyvää polttopuuta ;)
Pääpiirteittäin homma menee niin ettei Suomea tällä hetkellä uhkaa mikään, mutta "Tästä riippumatta Suomen on kaikissa tilanteissa kyettävä huolehtimaan oman alueensa koskemattomuudesta."
Ja joku osa (tyhmää?) kansaa ja (edellinen, tyhmä) eduskunta näkevät asian myös samoin.
...ja puolustusvoimien tehtävät painottuvat enemmän kriisienhallinnan puolelle, ja blaablaa.
Eikös armeija ole vähän kuin vakuutus tai palovarotin. Suurimmalle osalle täysin turha, mutta sitten kun sitä tarvii niin v****taa, jos sitä ei ole.
Mielestäni se että suomen armeijassa käy 80% ikäpolvesta melkoisen turhaan on osoitus nuorten miesten typeryydestä. Mikä oikeastaan uhkaa Suomea enää nykymaailmassa? Venäjä? Pahat kommunistit? Natsit? Tuskinpa, jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin roikkua intissä niin siitä vaan. Nykyvolyymi on vain aivan liian iso. Itsepuolutustuksessa kannattaa sijoittaa teknologiaan sen sijaan että koulutetaan neljä viidestä miehestä huonosti tositilanteita varten, joita ei edes tule.
Historia opettaa juuri sen, ettei historia opeta mitään - sanoi joku viisas mies.
Ihmisen luonteen tietäen, en löisi vetoa sen puolesta ettei tulisi enää mitään maailmansotia. Ja silloin jos sellainen tulee, niin kuka haluaa olla ilman sotavoimia.
Noh, eihän Suomikaan nyt esim. Venäjää voisi loppujenlopuksi estää, mutta kyllä Suomen armeija nykyiselläänkin luo sellaisen esteen, että sen murtaminen tulisi maksamaan hyvin paljon.
"Nyt en oikein pysty päättämään menenkö myöhemmin uudelleen armeijaan vai käynkö kunnialla sivarin. Molemmissa hyvät ja huonot puolensa... Sotatilanteessa todennäköisesti haluaisin kuitenkin rintamalle"
Sattui silmään tuossa aiemmin, enkä tiedä kommentoiko jo joku tätä, mutta eikö sivarin käyneetkin joudu rintamalle, jopa aivan etulinjaan (tietenkin pienen koulutuksen jälkeen)?
Sattui silmään tuossa aiemmin, enkä tiedä kommentoiko jo joku tätä, mutta eikö sivarin käyneetkin joudu rintamalle, jopa aivan etulinjaan (tietenkin pienen koulutuksen jälkeen)?
ei tiiä. missään päin suomen lakia kun ei määritellä, mikä olisi sivarin tehtävä sota-aikana. luultavasti kuitenkin sivarit (joka esim allekirjoittanut on) pääsisivät miinanraivaustehtäviin.
Sattui silmään tuossa aiemmin, enkä tiedä kommentoiko jo joku tätä, mutta eikö sivarin käyneetkin joudu rintamalle, jopa aivan etulinjaan (tietenkin pienen koulutuksen jälkeen)?
"Asevelvollinen, joka vakuuttaa uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvien vakavien omantunnonsyiden estävän häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa (452/50) säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta rauhan aikana ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään." (Siviilipalveluslaki 30.12.1991/1723)
eli eiköhän poikkeustilan aikana sivaritkin pääse jonkinsortin säpinöihin.
Sota-aikana, jolloin ei paljon valtiota kiinnosta yksilön tarpeet, niin luuletteko, että sivaripaprut kirjoittamalla pääsee siitäkin vaivasta?
Sattui silmään tuossa aiemmin, enkä tiedä kommentoiko jo joku tätä, mutta eikö sivarin käyneetkin joudu rintamalle, jopa aivan etulinjaan (tietenkin pienen koulutuksen jälkeen)?
Satavarma en ole, mutta en usko, että sivarit mihinkään miinanraivaushommiin joutuu, vaikka sellasta intissä mainostetaan. Ellei sitten joudu pioneerijoukkoihin kun sivarille luetellaan se osa-alue johon tulee kuulumaan.
Ihan samalla lailla sivari ja intin käyny käy sen sota-ajan koulutuksen läpi ja juoksee rintamalla rinta rinnan. Tosin uskon, että sivarin paprut voi olla pienoinen este nopealle ylenemiselle johtajaksi saakka.
Mutuna tuo.
Mikä oikeastaan uhkaa Suomea enää nykymaailmassa? Venäjä? Pahat kommunistit? Natsit? Tuskinpa, jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin roikkua intissä niin siitä vaan. Nykyvolyymi on vain aivan liian iso.
Vahvuutta ollaan laskemassa, mutta on silti varsin naiivia sen
kummemmin argumentoimatta väittää että vahvuutemme on
aivan yliammuttu. Onneksi ympäristön uhkakuvan arvioinnin
suorittavat asiantuntijat joilla on tarvittava asiantuntemus eikä
maallikkot "mutu"-fiiliksineen.
Itsepuolutustuksessa kannattaa sijoittaa teknologiaan sen sijaan että koulutetaan neljä viidestä miehestä huonosti tositilanteita varten, joita ei edes tule.
Viittaat ilmeisesti malliin joka on lähempänä ammattiarmeijaa.
Kaunis ajatus, jätetään skapparit armeijaan ja annetaan niille
paremmat pyssyt. Edelleen kaunis ajatus, edellyttäen että
vahvuudella ei olisi merkitystä. Muistaakseni
ammattiarmeijan kustannukset arvioitiin 8-kertaisiksi verrattuna
nykymalliin, jos vaadittu vahvuus on sama. Kustannukset
muodostuvat lähinnä huomattavasti suuremmasta määrästä
tarvittavia skappareita, ja huomattavista investoinneista
tekniikkaan.
Suureen tarvittavaan vahvuuteen vaikuttaa mm. se, että Suomi
on puolustettavana plänttinä todella hankala; jumalattomasti
rajaa suhteessa väkilukuun. Tältä pohjalta on helppo ymmärtää
että miesvahvuutta korvaavan tekniikan hinta nousee todella
korkeaksi.
edit: selkeytys
Tossa puolustuspoliittisessa selonteossa (linkki) taidettiin mainita että yleinen asevelvollisuus on halvin tapa taata Suomen puolustus.
Suureen tarvittavaan vahvuuteen vaikuttaa mm. se, että Suomi
on puolustettavana plänttinä todella hankala; jumalattomasti
rajaa suhteessa väkilukuun. Tältä pohjalta luulisi että
miesvahvuutta korvaavan tekniikan hinta nousee todella
korkeaksi.
"Yleinen asevelvollisuus on Suomelle taloudellisin ja toimivin malli uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi."
sanovat.
Originally posted by TapiT
Kuinka olisit itse hankkiutunut varusmiesjohtajana eroon yksilöistä jotka eivät istu/halua istua järjestelmään?
Teille kaikille körreille, jotka nyt PV:n palvelukseen menette(tarkemmin, jotka siellä tällä hetkellä olette) voi antaa vain yhden neuvon: tehkää hommat täysillä ja kunnolla. Teille itsellenne tulee tota kautta paras fiilis ja saavutuksestaan voi hyvin olla ylpeä. Ainakin itse olen!
Omien kokemuksieni perusteella voin väittää, että johtajakoulutuksen intissä saanut suhtautuu mestaan paljon terveemmin ja näkee asioissa myös hyvät puolet. Yleisesti on myös huomattavissa, että mitä pidempään on tuossa laitoksessa miehistö-tehtävissä, sitä enemmän katkeroituu koko systeemille.
Pakko kommentoida näitä topicin alkupuolella olleita kirjoituksia.
En nää varusmiesjohtajalla mitään oikeutta hankkiutua eroon yksilöistä jotka eivät istu/halua istua järjestelmään. Syitä tällaiseen varmasti löytyy. Mutta kyllä puollustusvoimissa tällaiset päätökset kuuluvat ihan toisille tahoille. Vaikkakin totuus on se, että he ovat usein kykenemättömiä huomaamaan tilanteen. Kuitenkin ohjesäännön mukaan esim. vääpelin tulisi tuntea kaikki varusmiehet nimeltä ja tietää heidän vahvuuksistaan tjsp. Vaikka järjestelmä mättää eivät varusmiesjohtajat saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Omassa tuvassani eräs alokas/jääkäri sai päähänsä että aseetonta palvelusta suorittava lihavahko ja hieman hiljainen kaveri on homo. Hän kiusasi tätä pahasti niin pitkään, että tämän oli pakko lähteä sivariin. Ja sanoi: "päätin karsia tuon pois kun se ei ollut sopiva tänne". Mainitaan vielä se seikka, että minä ja tämä kiusaaja olimme molemmat lukion suorittaneita (jee) b-miehiä.
Kaikille inttiin meneville / siellä olevillle vanha hyvä neuvo: "Tee aina vain se mitä käsketään. Älä ole koskaan ensimmäinen äläkä viimeinen." Näin tehtyäni olen ylpeä suoritettuani palveluksen.
Terveellä tavalla sinun näkökulmastasi. En väitä, että intissä johtajat aivopestäisiin, mutta aika huolestuttava trendi tuo. Eikö järjestelmä ole sinustakin aika huono kun miehistötehtäviin kerta pitemmän kaavan mukaan hajoaa. Ratkaisu ei mielestäni voi olla: "miksi et tullut johtajaksi?"
Originally posted by ville
Ei tarvinnut mitään muuta, kuin määrätä heikosti motivotunut jääkäri vara-ampujaksi (eli singon vetäjäksi), niin jääkäri lähti kohti tilkkaa. Onko tuo sitten siputusta vai ei? Tällä tavalla en määrännyt henkilölle mitään ylimääräistä, annoin hänelle ainoastaan raskaimman homman koko joukkueessa.
No joo. Olisit antanut tuon tehtävän jollekkin joka haluaa AUK:n ja siksi näyttää hyviä suorituksia raskaissakin tehtävissä. Heikosti motivoitunut olisi voinut saada helpohkon tehtävän ja sitä kautta ei ehkä olisi hajonnut. Kai niitä asioita voi tehdä hyvällä myös intissäkin.
Toivottavasti nyt ei mennyt liian sekavaksi kun quoteja oli ehkä liian monta hallittavakseni. Sanottakoon vielä, että oma suhtautumiseni inttiin on sisäisesti verrattaen ristiriitainen.