Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä

[q]Reivaaja, 15.7.2009 09:55:

Eli kyse ei niinkään ole jumalasta, eikä Astasta, vaan sinusta ja käsityksistäsi. Jos sanot mulle herran siunausta, ja mä vastaan haista vittu, niin meneekö silloin aikasi hukkaan? Ja mikä tärkeintä, olenko minä sen aikasi hukannut?

Jospa vika olikin lähestymitaktiikassasi, mutta uskossasi olet niin vankkumaton ettet näe ihmistä edessäsi. Jumala ei käske sinua oleman hyökkäävä, tai loukkaava, mutta jostain syystä taivaaseen menijät ovat sellaisia suurilta määrin.

Se että säälit kuolevaisia, ei tee sinusta parempaa ihmistä ja se loukkaaa vastuullista, aikuista ihmistä. Sinulla ei ole oikeutta sääliin yksipuolisesti. Sääli on tervettä, kun se tapahtuu yhteisymmärryksessä.

Sulla ei ole aikaa? Raamattu sanoo, että sulla pitää olla aikaa, kuten itse sanoitkin. Vetoamalla itseesi toimit vain portinvartijana, eikä Jumala ole sinua siihen tehtävään luonut. Raamatun mukaan tehtäväsi on sisäänheitto. ainakin hyvällä sisäänheittäjällä on aikaa jokaiselle vastaantulijalle. Sä valitset seurasi ehkäpä nyt tiedostamatta taivaaseen, eli olet despootti, kuten kyseiseen uskontoon kuuluu. Sinä teet päätöksiä, jotka kuuluvat herrallesi. Siten myös syöt herrasi auktoriteettiä. Jos sinä et luota Jumalaasi ja universaaliin oikeudenmukaisuuteen, niin miksi minun pitäisi?

Sanon vielä, että haluaisin niin helvetisti uskoa, vaan en kykene. Musta se vika on raamatussa ja sen lukijoissa, ei itse jumalassa. Enhän voi syyttää sellaista henkilöä (anteeksi määrittely) jota ei minulle fyysisellä tasolla ole. Fakta kuitenkin raamatun mukaan on, että häntä ei minulle minun kieltäessäni ole olemassa luterilaisen nykykäsityksen mukaan.
[/q]
Haluan erottaa aikaa enemmän nimenomaan tähän asiaan mistä puhuit. Samalla totean, että olen myös aikaani käyttänyt moneen sellaiseen muuhun, josta voi sanoa, että se on silloin mennyt hukkaan (tässä ei mene). Kyllä krittiikkisi kuitenkin on aiheellista ja sattuvaa!

En kuitenkaan halua ajatella, että rukous toisen puolesta on sääliä toista kohtaan. Itse pyydän useinkin rukousta puolestani, enkä ajattele, että toisten tarvitsee säälistä rukoilla. Toki muotoiluni saattoi olla luokkaava - ja kerran näytti olevan niin pyydän sitä anteeksi. Myöskin lähestymistavassani voi olla vikaa, mutta sillä pitää mennä mitä on annettu, toki parempaan suunnaten.

Aikani ei mene hukkaan, vaikka vastaisit mitä. Arvostan enemmän rehellistä vastausta ja sitä myös, että joku viitsii vastata yleensäkin jotain.

Minäkään en kyennyt uskomaan. Mutta Jumalalta uskon pyytävä saa kaiken, uskonkin " Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". (Joh.6:29)

[q]ollip1, 18.7.2009 14:06:
En kuitenkaan halua ajatella, että rukous toisen puolesta on sääliä toista kohtaan. Itse pyydän useinkin rukousta puolestani, enkä ajattele, että toisten tarvitsee säälistä rukoilla.
[/q]
Jos mulla on joku asia huonosti, ja joku sanoo rukoilevansa mun puolesta, en koe sitä loukkaavana tai säälivänä. Jos joku rukoilee, että löytäisin hänen uskontonsa, on se loukkaavaa ja säälivää. Mun oma elämänkatsomus ei saa kenenkään mielestä olla asia, joka heikentää mun elämänlaatua tai joka pitäis mun oman etuni mukaan muuttua. Se on ihan yhtä alentuvaa, kuin jos mä toivoisin, että kaikki uskovaiset "tulisivat järkiinsä" ja luopuisivat uskostaan. "Tee se muille, mitä tahtoisit itsellesi tehtävän", eikö se niin mene? Ja ei, se ei ole sama asia, kuin jos uskovainen toivoisi, että jos hän olisi ateisti, hänet autettaisiin löytämään jumala. Se on sama asia kuin se, että uskovaista autettaisi tulemaan toiseen uskoon tai ateistiksi. Jossittelu on aika turhaa.

Mun on hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden usko rakentuu jonkun kirjan oppien varaan. Ollip, lukisin argumenttisi mieluummin omin sanoin ja omin kokemuksin kerrottuna, kuin katkelmina raamatusta. Jos tahdon löytää jumalan sanan parin vuosituhannen takaa, voin lukea raamattua itsekin, mutta mulle se kaikki on suomennettunakin yhtä tylsää, huonosti kirjoitettua, epäloogista hepreaa. Jos jumala voi puhua sunkin kauttasi, niin kai sillä on muutakin sanottavaa kuin jo aiemmin julkaistut tekstit? Usko mihin tahansa kuitenkin lähtee sisältä, ei käsissä olevista todisteista :)

[q]ollip1, 18.7.2009 13:47:
Onkin huomioitava, että Raamatullinen uskon sanoma hyvin harvoin sopii valtakirkon ja valtauskonnon sanomaksi ja ohjeeksi. Se elää ennemminkin niiden sydämissä, jotka haluavat olla Jumalalle kuuliaisia, ei niiden, joita tämän maailman valta ja nautinnot kiinnostavat.
[/q]
miksi sitten tarvitsemme kirkkoa ja uskontoa instituutiona, kun loppujen lopuksi tässä on kysymys sinun henkilökohtaisesta uskostasi ja käsityksestäsi jumalasta? jos sinun mielestäsi raamatullinen sanoma harvoin sopii valtauskonnon ohjeeksi, niin oletko mahdollisesti ajatellut asiaa niin päin, ettet itse oikeasti olekaan "oikeanlainen" kristitty sen sijaan, että mielestäsi raamatun sanaa lukeva valtavirta tulkitsee sanaa väärin?

http://wiki.cotch.net/upload/9/96/Methodology.png

Laitetaan esimerkki Lastikultti

Tätähän on jännä lukee joutessaan :)

En ymmärrä miks tota tieteen tutkimusmenetelmää on niin vaikee ymmärtää. Se toimii joka tieteenhaarassa samalla tapaa kuten tossa Reivaajan kuvassa on selvitetty. Se on kuitenkin tosi yksinkertanen systeemi, ainut oikee keino ja toimiva. Kokeissa on aina se idea et se koe pitää voida pystyä toistaa vaikka miljoona kertaa ja aina saada samat tulokset. Siinä taas on se idea, että jos joku pelle hermanni saa mustan aukon tehtyä (omien sanojensa mukaan) sekottamalla 2 sipulia ja yhden pähkinän, niin jos muut ei saa samalla reseptillä mustaa aukkoa tehtyä, niin hermanni on ollu väärässä.

Tiede koittaa vaan selvittää miten maailma toimii, se on niin yksinkertasta.

Jumalaa ja tiedettä ei taas voi sotkee keskenään, kun Jumalan vaikutusta ei voi todentaa, niin ei voi myöskään olettaa että sellasta on. Jos sellasta on niin sen pitäs tulla sitten esille tuloksissa. Jos on olemassa Jumala niin ennemmin tai myöhemmin tiede todentaa sen läsnäolon.

Raamatun luomiskertomus ja muut vastaavat raamatun tarinat on ihan puhdasta tarinaa. On raamatussa paljon historiallista faktaa tietysti, onhan se sen ajan ihmisten kirjottama ja kuvaa sen ajan ihmisten näkemystä maailmasta. Harva kristitty edes enää väittää, että raamattu olis sanasta sanaan faktaa, kun se olis niin täysin ristiriidassa nykyisen tiedon kanssa.

Muuten jos joku sanoo mulle, että rukoilee mun puolesta niin otan sen samana kun joku toivoo mun parasta. Mäkin toivon kavereille parasta, eli käytännössä toivon että kavereilla kävis hyvä tuuri.

logical conclusions: http://www.giantitp.com/comics/oots0669.html

[q]anniharha, 18.7.2009 15:04:
Jos mulla on joku asia huonosti, ja joku sanoo rukoilevansa mun puolesta, en koe sitä loukkaavana tai säälivänä. Jos joku rukoilee, että löytäisin hänen uskontonsa, on se loukkaavaa ja säälivää.
[/q]
Kiitos kommentista. Mutta ei tästä rukouksesta nyt sen enempää, muotoiluni ja koko maininta asiasta oli puoleltani varmaankin epäonnistunut.
Eikähän tässä tullut teiltä hyviä vastakommentteja ja olette minun silmissäni joka tapauksessa arvokkaita ( ainutlaatuisia, hienosti rakennettuja, Jumala on maksanut jokaisesta teistä kovan hinnan - toki ei ole pakko uskoa, jne.).

[q]astaroth, 18.7.2009 15:51:
miksi sitten tarvitsemme kirkkoa ja uskontoa instituutiona, kun loppujen lopuksi tässä on kysymys sinun henkilökohtaisesta uskostasi ja käsityksestäsi jumalasta? jos sinun mielestäsi raamatullinen sanoma harvoin sopii valtauskonnon ohjeeksi, niin oletko mahdollisesti ajatellut asiaa niin päin, ettet itse oikeasti olekaan "oikeanlainen" kristitty sen sijaan, että mielestäsi raamatun sanaa lukeva valtavirta tulkitsee sanaa väärin?
[/q]
Minusta kirkkoa tai uskontoa instituutiona ei tarvitse. Sen sijaan uskovat tarvitsevat paikallisseurakunnan, koska rakkaus toimii toisten yhteydessä.

Toki tuo kysymys oikeanlaisesta kristitystä on syytä pitää takaraivossa, joka kerran kun Raamattua lukee ja tutkii. Vaellan helposti johonkin suuntaan, joka ei ole Jumalan tie. Siksi Raamatun sanan tutkiminen onkin itselleni tärkeää. Raamatun sanassa on selkeitä asioita ja vaikeaselkoisia asioita. Ongelmana meillä ei ole yleensä ne vaikeaselkoiset, vaan selkeät. Selkeät asettavat riittävän haasteen minunlaiselleni syntiselle, joka tosin saan olla armahdettu syntinen.

Esim. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." tai "me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus" tai "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" (Jeesus). Esim. yo kohdat ovat sellaisia, jotka eivät pönkitä instituutioiden valtaa ja ovat sen vuoksi hankalia kumppaneita tämän maailman valtiaille. Ensimmäinen haastaa toimiin vähimmäisten ja heikkojen puolesta, toinen tekee saarnaajastaan maailman silmissä heikon ja tyhmän, kolmas ei etsi tämän maailman valtaa vaan luovuttaa sen toisille.

Ihmettelen "kristittyjen" tietmättömyyttä siitä faktasta, että kristinusko on yksi haara ja ajan myötä muokkaantunut uskonlahko egyptiläisten Aurinko-jumalan palvonnasta ~2400Ekr.

Juutalaisuus, kristinusko yms ovat täsmälleen samoja asioita, eri paketissa vain. Ja silti taistellaan siitä, kuka on oikeassa. En jaksa mennä nyt tarkemmin selventämään tätä 'uskontojen' aikajanaa, käyttäkää vaikka googlea. Katsokaa Zeitgeist. http://video.google.com

Uskonto on kokonaisuudessaan väärä tässä maailmankaikkeuden virrassa, kaikkien pitäisi vain palvoa tätä maata jonka päällä kävelemme. Ja katsoa välillä yli pilvien, niin kutsutun "kristittyjen taivaan" yli avaruuteen ja nähdä sen kauneus.

[q]ollip1, 21.7.2009 00:35:
Minusta kirkkoa tai uskontoa instituutiona ei tarvitse. Sen sijaan uskovat tarvitsevat paikallisseurakunnan, koska rakkaus toimii toisten yhteydessä.
[/q]
tätä vastaan minulla ei ole mitään. esim. oman lähiöni paikalliseurakunnat pitävät omia messujaan erilaisissa asuin-, ja toimistotiloissa. varta vasten veromarkoilla rakennetut temppelit alkavatkit olla sitten eri juttu

rakkaus toimii nimenomaan toisten yhteydessä, mutta minusta on tärkeämpää osoittaa rakkautta muita ihmisiä kohtaan, ei niinkään jumalalle, koska luulisi hänen jo tietävän miten bad ass hän on. hyvät asiat eivät kuitenkaan tule tapahtumaan pitämällä käsiä ristissä ja rukoillen, että joku toinen tekee hommat puolestamme

mikä minua vaan edelleen hämää on se, että sinusta ajattelutapasi on ehdottomasti ja varmuudella oikea ajattelutapa, ja se vain on miten asiat ovat. koska sinusta tuntuu siltä ja uskonnollinen kaanonisi sanoo niin, ei se kuitenkaan tee ajattelutavastasi nykyisen tietämyksemme mukaan yhtään oikeampaa. tällä tavalla vain luodaan silmissäni väärällä tavalla ylpeä ihminen

[q]Epailija, 16.7.2009 10:34: Eettisestä? Miksi eettisestä? Luulin, että tässä puhutaan asioiden tolasta subjektiivisten moraalikäsitysten sijaan.[/q]
=? Itse esitit eettisen arvostelman: A on parempi kuin B.

JOS kyse on "asioiden tolasta", eli tilannetta voidaan tarkastella jonkin järjestelmän puitteissa, esim matematiikka, niin silloin ei voi sanoa, että väärässä oleminen olisi parempi kuin oikeassa oleminen, vaan väärässäoleminen johtuu virheestä päättelyssä. Toisekseen, suljettu järjestelmä sisältää vain "oikeita perusteita", muuten se olisi sisäisesti ristiriitainen.

Esität myös ilmauksen "oikeat/väärät perusteet", joka on myöskin eettinen arvostelma.

[q]Enkös minä edellisessä viestissä ikään kuin todennut, että yksittäisten tapausten ollessa kyseessä tilanne saattaa olla eri?[/q]
Totesit, mutta se oli irrationaalinen toteamus. JOS on jokin pätevä yleinen sääntö, niin se kyllä pätee myös järjestelmän sisäisissä yksittäistapauksissa. Vesi kiehuu 100 asteessa on yleinen sääntö, joka toteutuu joka kerta, kun vettä lämmitetään sataan asteeseen.

[q]Otetaan tällainen mustavalkoinen esimerkki, jossa joudutaan valitsemaan kahden eri mallinnustavan välillä[/q]
Ota pliis konkreettinen esimerkki? Instrumentalismi on vai yksi ismi, se ei ole sen "parempi" kuin jokin muu.

[q]Siinä tapauksessa puhut eri asiasta kuin minä, kuten ylläolevasta esimerkistä varmasti huomaat.[/q]
En huomannut. Olit liian abstrakti.

[q]Kyse oli siis ontologisista arvioista. Sanalla "parempi" viittasin instrumentaaliseen arvoon, joka minun tapauksessani oli maailman ymmärtäminen - se tapa on siis parempi, joka toimii paremmin maailman ymmärtämisessä.[/q]
NO kaiketi ymmärrät, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ole instrumentalisteja, eivät koe tuota asiaa tuolla tavaoin, he eivät komparoi samalla tavalla?

[q]Jos sanon, että telepatiaa ei ole olemassa, saatan olla väärässä, mutta oikeista syistä - nykytiedon perusteella tämä on perusteltu johtopäätös, mutta nykytieto ei välttämättä ole näiltä osin täydellistä. Jos taas sanon telepatian olevan todellista, koska olen näin kokenut, saatan olla oikeassa, mutta väärin perustein - subjektiivinen kokemus ei riitä ilmiön todistamiseen, mutta telepatia saattaa tästä huolimatta olla todellinen ilmiö.[/q]
No tulihan sieltä esimerkki.

Tähän asti menee ihan selkeesti. MUT se, et sä sanot, et on parempi olla väärässä kuin oikeassa, siis tuossa tapauksessa on sun oma eettinen arvostelma, ei yleispätevä sääntö. Koska mä voin yhtälailla keksiä tilanteita, joissa se väärin perustein oikeassa oleminen on "parempi" kuin oikein perustein väärässä oleminen.

Mut tää kumpuaa koulusta, vastaushan oli vain yksi piste kuudesta. Tosielämässä se ei aina mene niin. Esim jos päätän lopettaa juopottelun, koska uskontoni käskee niin, on parempi, kuin että en lopeta sitä, vaikka peruste olisikin "väärä". JOS taas perustan juopottelun jatkamisen hedonismiin, niin olen väärässä oikein perustein, siis jos olisin hedonisti, enkä tietenkään kokisi olevani silloin väärssä. Samoin uskossa olevana en kokisi uskonnon perusteita lopettaa juopottelu "vääriksi".

[q]Eikös tämä päde vain silloin, jos oletetaan arvostelmien pohjautuvan täydelliseen tietoon mahdollisesti, mutta ei välttämättä puutteellisen tiedon sijaan?[/q]
"Täydelliseen tietoon"??? No onko "2+2=4" "täydellinen tieto"?

[q]Tieteessähän on kyse nimenomaan jälkimmäisestä eli vaikka kyse on parhaasta mahdollisesta tiedosta (tai ainakin sen tavoittelusta), tiedostetaan sen mahdollinen puutteellisuus. Tällaisen tiedon (jonka todellisesta totuusarvosta ei ole täyttä varmuutta) pohjalta tehdyt johtopäätökset voivat olla rationaalisia, mutta silti virheellisiä - ja senpä takia niiden paikkansapitävyyttä testataan yhä uudelleen ja uudelleen.[/q]
Mutta se järjestelmä, jolla sitä testataan, ei voi itse olla sen saman testauksen kohteena, eli jotkin lauseet oletetaan tosiksi. TJEU Gödelin epätäydellisyysteoreema.

Mieluummin uskon itseeni kuin joukkosuggestion aiheuttamaan harhaan.

[q]d_b, 21.7.2009 11:43:
Mieluummin uskon itseeni kuin joukkosuggestion aiheuttamaan harhaan.
[/q]

Mut mitä jos sä olet se harha, jota sun kanssa ihmiset sulle koko ajan peilaavat? Eiku antaa muiden kokea onnea uskonnon kautta, jos me kaks ei siihen pystytä. Eiks jeh?

Mistä me tiedämme mitä me tiedämme, jospa me ei tiedetä vielä yhtään mitään mistään - kuhan vasta värikynillä hahmotellaan 3-vuotiaan tasolla, sitä mitä kosmos oikeastaan on.. .

Tiede kertoo miten, mutta ei todellakaan miksi tai varsinkaan että "mitäs sen jälkeen?".

[q]Damien, 21.7.2009 16:46:
---
d_b, 21.7.2009 11:43:
Mieluummin uskon itseeni kuin joukkosuggestion aiheuttamaan harhaan.

---


Mut mitä jos sä olet se harha, jota sun kanssa ihmiset sulle koko ajan peilaavat? Eiku antaa muiden kokea onnea uskonnon kautta, jos me kaks ei siihen pystytä. Eiks jeh?

Mistä me tiedämme mitä me tiedämme, jospa me ei tiedetä vielä yhtään mitään mistään - kuhan vasta värikynillä hahmotellaan 3-vuotiaan tasolla, sitä mitä kosmos oikeastaan on.. .

Tiede kertoo miten, mutta ei todellakaan miksi tai varsinkaan että "mitäs sen jälkeen?".
[/q]
Mulle on yks hailee mihin jotkut muut uskovat. Sanoisi vaikka sitten joku että olen "harha" tai kerettiläinen. Ai niin vapaa-ajattelijathan oli tapana polttaa kirkon toimesta sillon keskiajalla. heh

Toisaalta en välitä pätkääkään mitä muut minusta ajattelevat, vaikka en kuulu kirkkoon tai usko jumalaan.

Tosi on että ihmiskunta on vielä melko kehittymätön. Siinä mielelläs me piirretään vieläkin värikynillä, kun ajatellaan koko ihmiskuntaa sosiopsykologisesta näkökulmasta.
Tällä hetkellä tähtitieteessä puhutaan, että olisi jo mahdollista matkustaa marsiin.
Kosmoksesta on tieteellistä ja tutkittua tietoa jos vaan viitsii siihen perehtyä.
Tällä hetkellä Nasa:lla on menossa kuulennon 40 v. juhlavuosi ;)

On kaikenlaista huuhaa tietoa, joka on uskontoa naamioituna tieteellä. Esim. Älykäs suunnittelu
sekoittaa kristillisen ajattelun ja luonnontieteen palasia "uskonnollistieteelliseksi troijan hevoseksi".
Tällä "uskonnollistieeteellisellä troijan hevosella" on sitten tarkoitus päästä vaivihkaa livahtamaan
paikallisiin oppilaitoksiin USA:ssa.

Suomessa (ainakin joltain osin) valtio ja kirkko ovat vielä yhtä. Toisaalta se on hyvä demokratian kannalta, koska siten voidaan määritellä, että mitä ja miten uskontoja kouluissa saadaan opettaa. Se antaa myös vapauden olla valitsematta uskonnon opiskelua. Yhteiskunnallisella tasolla tarkasteltuna valtion kontrolli estää uskonnollisten kulttien liiallisen syntymisen. Kuitenkin äärimmäinen kontrolli (totalitarismi) olisi liiaksi kommunistista kuten Kiinassa.

Jos vertaa uskonnonvapautta USA:ssa Suomen tilanteeseen niin voi huomata että siellä
valtion ja kirkon erillisyys on ehkä antanut liikaa valtaa uskonnoille ja tilaa varsinkin vaarallisille
kulteille. Esimerkiksi Scientologia ja muut.

Isot valtiot ovat aina onnistuneet keskittymään sotimiseen ja käyttämään uskontoa massojen manipulointiin.
Uskon että historia vielä toistaa itseään, samat värikynät ovat käytössä vielä uudestaan ja uudestaan. Uskonnollisuus ei tule loppumaan ehkä koskaan maapallolta. Se vain muuttaa muotoaan.

Muista että ihminen keksi uskonnon kuten tieteenkin.

[q]d_b,
Tosi on että ihmiskunta on vielä melko kehittymätön. Siinä mielelläs me piirretään vieläkin värikynillä, kun ajatellaan koko ihmiskuntaa sosiopsykologisesta näkökulmasta.
Tällä hetkellä tähtitieteessä puhutaan, että olisi jo mahdollista matkustaa marsiin.
Kosmoksesta on tieteellistä ja tutkittua tietoa jos vaan viitsii siihen perehtyä.
Tällä hetkellä Nasa:lla on menossa kuulennon 40 v. juhlavuosi ;)
[/q]

Tätä mä just meinasin, et jäbäkin kuitenkin kallistuu luonnontieteiden suuntaan vääjäämättömänä tietolähteenä, vaikkakin varsinainen tieteellinen läpimurto esim. matematiikassa saavutettiin vasta 1970-luvulla fraktaaligeometrian keksimisen myötä. Tätä ennen luontoa ei edes voitu mallintaa matemaattisesti, kuin kolmioilla, pyörylöillä, neliöllä ja viivoilla.

Meinaan että se todellinen intergalaktinen-fraktaalihengellisyys vasta nostaa päätään, niin länsimaisessa kuin itämaisessa-kulttuurissa nyt kun me pikku hiljaa olemme kulkeneet tämän Jumala-palvonnan polun alusta loppuun. Itämäinen filosofia toimii kontrastina länsimaiselle tieteelle ja mun todellisuus löytyy näitten kahden erilaisen polun solmukohdista.

[q]astaroth, 21.7.2009 01:17:
mikä minua vaan edelleen hämää on se, että sinusta ajattelutapasi on ehdottomasti ja varmuudella oikea ajattelutapa, ja se vain on miten asiat ovat. koska sinusta tuntuu siltä ja uskonnollinen kaanonisi sanoo niin, ei se kuitenkaan tee ajattelutavastasi nykyisen tietämyksemme mukaan yhtään oikeampaa. tällä tavalla vain luodaan silmissäni väärällä tavalla ylpeä ihminen
[/q]
Jos "uskonnollisen kaanonini" takaa ei löydy elävää Jumalaa, joka on kiinnostunut minusta/sinusta/ihmisistä, sen kaanonin voi puolestani heittää metikköön. Tämä "kaanonini" on pieni yritys kertoa siitä, että oikea Jumala on kiinnostunut ihmisen parhaasta, kahden persoonan välisestä "yhteydestä": Jumala ja yksi ihminen. Ainoa mahdollisuus, että "ajattelutapani" on oikea, on se, että Raamattu on elävän Jumalan ilmoitus ihmiselle. Tämän minä uskon sen perusteella mitä olen tutkinut, elänyt ja nähnyt muiden elämässä. Tätä ei toki ole pakko uskoa. Sitten tietoa on toki kaikenlaista, mutta itse haluan suunnata elävään Jumalasuhteeseen ja siihen kuinka vain Jeesus Kristus antaa todellisen armon ja valon elämään.

Ylpeydestä, voi minua jos olen ylpeä: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon 1.Piet.5:5"

Yksi elävää uskoa kuvaava laulu on alla, Jenni Vartiainen - Herra kädelläsi
http://www.youtube.com/watch?v=fvVfPyserJM

ollip1 se saarnaa jumalan sanaa tuollakin, jos toi nyt sitten on sama tyyppi kuka tuolla kirjottaa?

Ollip, sä kun näköjään olet tuota Raamattua lueskellut hieman enemmänkin, niin voisit ehkä osata auttaa. Tää nykyinen kirkko kun on niin järkyttävän kaukana siitä, mitä Jeesus käsittääkseni halusi sen olevan, tai ainakin se on hyvin erillainen kuin Raamattu antaa ymmärtää. Isoimpana epäkohtana, Raamatussa sanotaan ainakin kahdesti, että pappien tjms tulisi toimia pyyteettä. Käsittääkseni jokaiselle papille maksetaan ainakin Suomessa palkkaa ja se ei mun mielestä mitenkään mahdu tuon pyyteettömästi käsitteen sisään.
Toinen mikä on vaivannut myös pidempään, on tuo lepopäivän käsite. Nykyään sitä kun ei lähes lainkaan pyhitetä alkaa tämä nykyinen kristinusko olemaan hyvinkin kaukana siitä mitä Jeesus halusi, joten sitä voitaisiin mielestäni jo alkaa pitää lahkolaisuutena, joka taisi myös olla kovin kiellettyä.

Mä olisin todella kiitollinen jos voisit valoittaa tätä asiaa hieman, olenko ymmärtänyt jotain väärin vai onko nuo muutokset Jumalan mielestä ihan ok. Meinaan ei huvittais käyttää koko elämään tiukkaan uskomiseen, ja taivaanporteilla huomata, että on uskonut hieman väärin eikä pääsekkään sisään.

[q]ollip1, 23.7.2009 00:10:
Ainoa mahdollisuus, että "ajattelutapani" on oikea, on se, että Raamattu on elävän Jumalan ilmoitus ihmiselle. Tämän minä uskon sen perusteella mitä olen tutkinut, elänyt ja nähnyt muiden elämässä. Tätä ei toki ole pakko uskoa. Sitten tietoa on toki kaikenlaista, mutta itse haluan suunnata elävään Jumalasuhteeseen ja siihen kuinka vain Jeesus Kristus antaa todellisen armon ja valon elämään.
[/q]
niin, mutta koska muut ihmiset ovat kokeneet samanlaista hengellistä valaistumista toisilla samankaltaisilla elämänkatsomuksilla, jotka perustuvat tarinoihin, jotka voidaan kyseenalaistaa tai kumota tieteellisin perustein, sen sanoman levittäminen ei tee sinun uskostasi sen perustellumpaa tai vanhurskaampaa. kyllä minulle esimerkiksi joillain uskonnollisilla teksteillä voi olla filosofista tai elämänkatsomuksellista arvoa, mutta haluan kuitenkin pystyä pitämään erillään sadun ja sen mikä on todellisuutta

kristinusko kuitenkin perustuu siihen, että ihmisiä kontrolloidaan helvetin pelolla, ja siitäkin huolimatta n. 99% prosenttia kaikista kristityistä voidaan tuomita helvettiin - paitsi jos katumalla tietenkin pääsee taivaaseen, mutta se taas vähän niin kuin veisi pohjan koko jumalasuhteelta