Kierrätys haitallista?

Penn & Teller eivät oikein ole tunnettuja heidän tieteellisestä osaamisesta. Luepa seuraavat artikkelit.
Jopa The Economist, joka on kaikkea muuta kuin ympäristönsuojelijoiden äänentorvi, puolustaa kierrättämistä seuraavassa, pitkässä artikkelissa joka pitkälti kumoaa nuo Penn & Tellerin "tieteelliset" faktat.

Penn & Teller ovat show-miehiä, ei tiedemiehiä. He jättävät selektiivisesti tuossa kyseisessä jaksossa pois faktoja, jotka eivät tue heidän näkemystään.

http://economist.co.uk/displaystory.cfm?story_id=9249262

Tässä muuten kommentti tuosta ohjelmasta. Googlettamalla löydät vaikka kuinka paljon artikkeleita jotka pitkälti sanovat samaa.

[q]
Recycling is Good for the Environment After All.

Science Economics Environment

June 10th, 2007 by Jason

Does sorting bottles and cans really save the earth? You may have heard the rumor that the whole thing is a big sham - either a misguided to make ourselves feel better about our wasteful lifestyles, or worse a conspiracy of crystal-wearing, tree-hugging hippies.

You may have noticed a number of geeky environment-related posts on Unsought Input. Some of our writers like to think of themselves as environmentalists. Now, before you click your back button, I should explain: no one here will ever tell you to stop driving and live in a cave! We are positive, progressive environmentalists who come to our green views through a love of innovation, efficiency, scientific progress, and yes, even market economics.

So, is recycling a bunch of bullshit designed to make us all feel better about ourselves? Does putting glass and plastic in a green bin actually damage the environment more than help?

Penn and Teller seemed to think so in an episode of their show, Bullshit. Bullshit is a great show, it’s very entertaining, and they call out psychics and feng shui practitioners on their unsupportable claims. It’s also filled with things that are less objective debunkery and more Penn and Teller opinion.

The duo have a number of reasons for disliking recycling. For example, there is no shortage of landfills and believe recycling uses more energy than it saves. They liken it to a dogmatic religious practice. Are they right? should we give up and put throw our used printer paper in with the coffee grounds and litter box tailings?

Well, according to The Economist, recycling is worth it in almost every case. For those of you unfamiliar, The Economist is hardly a bastion of feel-good hippyism. In American terms the magazine is notoriously fiscally conservative (which is sometimes called economic liberalism in Europe).

In a recent article they report the results of a study by the Technical University of Denmark and the Danish Topic Centre on Waste:

The researchers then looked at more than 200 scenarios, comparing the impact of recycling with that of burying or burning particular types of waste material. They found that in 83% of all scenarios that included recycling, it was indeed better for the environment.

If you live in a community that does single-stream garbage collection, you might wonder if they really do sort out the recyclables. Chances are they do, and single-stream systems can actually be some of the most efficient:

San Francisco, which changed from multi to single-stream collection a few years ago, now boasts a recycling rate of 69%—one of the highest in America. With the exception of garden and food waste, all the city’s kerbside recyclables are sorted in a 200,000-square-foot facility that combines machines with the manpower of 155 employees.

The big question about recycling is really a series of separate, somewhat related questions. First, are we really running out of landfills? Of course not, we have several deserts and oceans just waiting to be filled. Now, to ask the actually meaningful question: are we running out of landfills near large population centers that generate the trash? That answer is a lot closer to yes. It turns out most people don’t want to live next to a dump, so dumps are getting harder and harder to build. Suburban sprawl only makes it worse.

Second, is recycling economically worth it? Recycling is indeed subsidized in most cities. But the answer to this question depends on things like commodity prices, new technologies and innovations, and whether or not you try to count the market externalities.

Finally, does recycling have a net environmental benefit? This is actually a huge question, and life cycle analysis is not easy to do. How far back to you go? If you go all the way back to the energy expended on mining raw materials, transportation, etc., then the answer tends to be yes.

Now, does this one study prove for all time that recycling is worth doing? Of course not - that would be rather dogmatic. But it is further evidence, with a thorough methodology. This is how science works. For example, here’s another paper that examines the significance of assumptions in life cycle assessments like this one. When was the last time a religion or superstition publish a report examining possible issues in their underlying assumptions?

Earlier I called Bullshit a great show, and it is. So how did they get it wrong on this issue? Penn and Teller are absolutely brilliant when it comes to debunking flim-flam artists, because they have years of training and experience as flim-flam artists themselves. Magicians and psychics (and the like) use the exact same techniques in their work –the difference is that magicians tell you it’s a trick, and not supernatural god power. When the show ventures into other topics, though, the quality varies depending on the experts they rely on.

So, to recap:

1. Recycling? Good.
2. Dogmatic crystal-wearing, tree-hugging hippies? Bad.
3. Penn and Teller on flim-flam artists? Good.
4. Penn and Teller on scientific topics? Not so much.
[/q]

http://www.unsoughtinput.com/index.php/2007/06/10/recycling-is-good-for-the-environment-after-all/

[q]Steven Hoaks, 21.6.2007 08:48:


Sitten on tietty "säästetään puita" sanonta. Puuthan ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Nykyään jos metsäteollisuus jotain hakkaa niin ne myös istuttaa tilalle vielä enemmän puita. Sanottiin että jenkeissä on nyt jopa 3kertaa enemmän puita kun vuonna 1920 Eipä ne ole sinne minnekkään hävinny.

[/q]

En osaa sanoa suoraltakädeltä muihin kohtiin,
toi kierrätyksen energiankulutus varsinkin on
sellanen joka saattaa pitää paikkansa.

Mut mitä metsiin tulee, niin puiden kohdalla
ei pelkkä puiden määrä ei ratkaise. Luonnontilassa
olevassa metsässä kasvaa paljon enemmän erilaisia
eläin- ja kasvilajeja kuin istutetuissa metsissä. Pelkkä
biomassan lisääntyminen ei paljon lohduta jos metsässä
on tasan yhtä puulajia palttiarallaa suorissa riveissä
eikä juurikaan eläimiä.

edit: edellä tulikin jo hyvää asiaa aiheesta.

[q]Steven Hoaks, 21.6.2007 08:48:
No sitten on tämä seikka että meidän kaatopaikat täyttyvät eikä kohta ole enää tilaa. Tutkimuksien mukaan jenkit tuottaa 220 miljoonaa tonnia paskaa vuodessa. Eräs eukko sitten näytti ohjelmassa kartalta millainen pläntti olisi jenkkien kartalta mihin mahtuisi tuhannen vuoden roskat tommoisella kulutuksella. Näytti kieltämättä minun mielestä olemattoman pieneltä. Lisäksi tutkimuksen mukaan 40% kierrätykseen viedyistä roskista päätyy kuitenkin loppuen lopuks samalle kaatopaikalle, mutta rasittaa luontoa vaan perkeleen paljon enemmän siinä pidemmällä matkalla.
[/q]

Kuten tossa Aven postaamassa artikkelissakin todetaan, kyllähän sitä tilaa löytyy, mutta ei asutuskeskusten läheltä. Ja mitä kauempana kaatopaikka on, sitä enemmän roskien vienti sinne saastuttaa.


(Halusin vaan korostaa tätä pointtia.)

Kaikki kierrätyshän ei ole pahasta vaan joidenkin materiaalien kohdalla kierrätys kuluttaa vähemmän energiaa kuin puhtaasti uuden materiaalin hankkiminen ja näinhän olin tuossa ohjelmassa myös esim. alumiinin kohdalla. Sitten tietenkin on varmasti suuri määrä materiaaleja joiden kuljetus, lajittelut ja prosessointi kuluttaa enemmän energiaa kuin puhtaasti alusta alkaen tekeminen. Sitten pitää myös muistaa laatu. Jos esim. kierrätetty muovi kuluttaisi vähemmän energiaa kuin uuden tekeminen mutta laatu olisi heikompaa niin siinäkään ei ole järkeä jos tämä vaikuttaa tuotteen käyttöikään. Kierrätyksessä ja muussakin ympäristöön liittyvässä asiassa pitää mun mielestä mennä järjellä eikä tunteella ja eikä nähdä joitain asioita absoluuttisesti hyvinä tai pahoina, kuten kierrätys.

edit: Itse näkisin monissa tapauksissa jätteenpolton energianlähteenä hyvänä vaihtoehtona esim tuottaa sähköä ja kaukolämpöä mutta tätähän moni ympäristöjärjestö vastustaa ja jätteet päätyvät sitten usein kaatopaikalle.

Itseäkin jäi häiritsemään tuon ohjelman provokatiivinen asenne, ohjelmassa ei ollut minkään näköistä vertailua uuden tuotteen tekemiseen käytettävästä rahasummasta vaan hehkutettiin kuinka paljon kierrätykseen menee rahaa ja mistä se menee.

Uusikin tuote kummiskin tarvitsee raaka-aineensa jostakin, eli luonnosta josta ei ohjelmassa puhuttu mitään. Eli täydellinen vertailu hintojen/ympäristön rasituksen/ tuotannollisten vaatimusten perusteella olisi ollut hyvä, josta olisi ehkä saanut huomattavasti todellisemman kuvan kuin yhden paskanjauhajan suusta (toki tulee noilta ihan hyvääkin läppää välillä*vink*).

Kyllä kierrätys joissakin kohdin on hyvä asia mutta monessa ei. Tietenkin ruokajäte olisi järkevä kompostoida ja näin saada multaa sen sijaan että sillä ruokkii lokkeja kaatopaikalla. Tottakai alumiini ja arvometallit pitää kierrättää. Autoromukin on kannattavaa koska teräksen hinta on huipussaan.

Lehtipaperin kierrätys sen sijaan ei oikein oikeasti ole järkevää koska esimerkiksi saksaan viedään suomesta kerättyä sanomalehtipaperia eli ajetaan esimerkiksi mikkelistä rekalla turkuun ja sieltä laivalla saksan satamaan ja sieltä rekalla tehtaaseen. Aika kauas menee paperi. Polttamalla saataisiin helposti energiaa halvalla. Samoin osa muovista voitaisiin aivan hyvin polttaa sen sijaan että aletaan kyhäämään jotain pellettejä joilla voidaan tehdä sitten jotain pikkukivaa.

Ympäristojärjestöillä harvemmin on järkeä jutuissa. Esimerkiksi turvetta ei saisi polttaa. Turve kuitenkin on erittäin tehokas energiantuottaja ja siitä saisi myös biodieseliä varsin hyvin mutta sitähän ei saa tehdä koska mutakurppaankerias kärsii.

[q]Android, 21.6.2007 09:36:

Penn & Teller ovat show-miehiä, ei tiedemiehiä. He jättävät selektiivisesti tuossa kyseisessä jaksossa pois faktoja, jotka eivät tue heidän näkemystään.

[/q]

Joo, ja jossain määrin mediassa suolletaan aina jotain ristiriitaisia näkemyksiä, mitkä puoltavat jonkun tietyn tahon etuja. Mutta onhan se tietysti näkemys tuokin.

Mutta tuosta homman kalleudesta: En yhtään epäile ettei busineksesta kuin busineksesta löytyisi riistäviä tahoja, jotka ovat löytäneet ne porsaanreiät mitä käyttää hyväksi. Jos lainsäädäntö pakottaa tiettyihin toimiin, niin aivan varmasti joku ottaa isompaa rahaa aiheesta, koska se on pakko toteuttaa anyway. Mutta varsin uutena alana toi jätteenkäsittely vaatis kyl sinänsä kehittymistä, ja toimintojen tehostamista. Nyt se varmasti on vielä lapsen kengissä osittain.

Mitä puihin tulee, niin veikkaan että eteläisemmässä amerikassa vedetään vieläkin aika paljon puita lakoon avohakkuu mentaliteetilla..

[q]Karski, 21.6.2007 09:37:

Mut mitä metsiin tulee, niin puiden kohdalla
ei pelkkä puiden määrä ei ratkaise. Luonnontilassa
olevassa metsässä kasvaa paljon enemmän erilaisia
eläin- ja kasvilajeja kuin istutetuissa metsissä. Pelkkä
biomassan lisääntyminen ei paljon lohduta jos metsässä
on tasan yhtä puulajia palttiarallaa suorissa riveissä
eikä juurikaan eläimiä.

[/q]

Ja tää pitää pitää kans kutinsa. Ei ne pelkät puut vaan myös se muu siellä metsässä.

Niin että STFU Stefu, nyt lähetään halailee puita!

[q]opmdevil, 21.6.2007 09:50:
Lehtipaperin kierrätys sen sijaan ei oikein oikeasti ole järkevää koska esimerkiksi saksaan viedään suomesta kerättyä sanomalehtipaperia eli ajetaan esimerkiksi mikkelistä rekalla turkuun ja sieltä laivalla saksan satamaan ja sieltä rekalla tehtaaseen. Aika kauas menee paperi. Polttamalla saataisiin helposti energiaa halvalla. Samoin osa muovista voitaisiin aivan hyvin polttaa sen sijaan että aletaan kyhäämään jotain pellettejä joilla voidaan tehdä sitten jotain pikkukivaa.
[/q]

Ei se ihan noinkaan yksinkertaista ole, koska jostainhan sen tehtaan materiaali tulee joka tapauksessa enkä usko, että on kovin kaukaa haettua väittää, että suomalainen kierrätysmateriaali tulee lähempää kuin esim. raaka puu, joka saattaa hyvinkin tulla toiselta mantereelta.

[q]opmdevil, 21.6.2007 09:50:

Ympäristojärjestöillä harvemmin on järkeä jutuissa. Esimerkiksi turvetta ei saisi polttaa. Turve kuitenkin on erittäin tehokas energiantuottaja ja siitä saisi myös biodieseliä varsin hyvin mutta sitähän ei saa tehdä koska mutakurppaankerias kärsii.
[/q]

Eli sä et näe mitään merkitystä sillä,
että biodiversiteetti kärsii turvesoiden
kuivattamisesta?

Toi näkemys ympäristöjärjestöistä on aika
mielenkiintoinen, ottaen huomioon miten
paljone erilaisia organisaatiota termin alle
mahtuu, WWF:stä Greenpeaceen.

[q]Annakins, 21.6.2007 09:54:
Ei se ihan noinkaan yksinkertaista ole, koska jostainhan sen tehtaan materiaali tulee joka tapauksessa enkä usko, että on kovin kaukaa haettua väittää, että suomalainen kierrätysmateriaali tulee lähempää kuin esim. raaka puu, joka saattaa hyvinkin tulla toiselta mantereelta.
[/q]
Venäjältä tulee puuta Suomeen mutta kuinka kaukaata sieltä on vähän toinen juttu. Suomen metsät kasvavat vuosittain sata miljoonaa kuutiota ja tästä hyödynnetään 66, joten omia metsiä voitaisin käyttää tehokkaammin ilman, että ne pienenisivät.

[q]opmdevil, 21.6.2007 09:50:
Ympäristojärjestöillä harvemmin on järkeä jutuissa. Esimerkiksi turvetta ei saisi polttaa. Turve kuitenkin on erittäin tehokas energiantuottaja ja siitä saisi myös biodieseliä varsin hyvin mutta sitähän ei saa tehdä koska mutakurppaankerias kärsii.
[/q]

Harvemmin järkeä jutuissa?

Ympäristöjärjestöjen pointti on tainnu mennä sulta täysin ohi: pitäisi pyrkiä tuottamaan energiaa uusiutuvilla, luontoa säästävillä, kestävillä ja saastuttamattomilla tavoilla. Turpeen polttaminen ei ole kestävää eikä luontoa säästävää, koska aiheuttaa päästöjä. (plus mitä Karski sano tos aiemmin, toki)

[q]Annakins, 21.6.2007 09:57:
Harvemmin järkeä jutuissa?
[/q]
No ei niillä aina. En muista mikä järjestö nyt vastusti kovasti esim. Hesburgerin hanketta polttaa omat jätteensä omassa laitoksessaan ja olisi samalla tuottanut lämpöä ja sähköä mutta nyt ne kärrätään sitten kaatikselle (näin siis jos ei tilanne ole muuttunut tässä kun tehtiin hesestä rapsaa). Ei se muovi ja muu jäte siellä kaatopaikalla hirveästi auta. Syy oli muistaakseni se, että jos he saisivat polttaa jätteensä niin olisi vaarana, että he lisäisivät kertakäyttöisten pakkausten käyttöä ja ruokailuvälineitä.

Näin pitkää artikkelia ei pitäisi pistää tänne, tiedän, koska harva jaksa lukeaa sitä läpi. Mutta koska artikkeli on mielenkiintoinen ja taatusti sellaisen tahon kirjoittama, jota ei voida syyttää miksikään ympäristöjärjestöjen marionetiksi, niin pistän sen tänne.

[size=14]The truth about recycling[/size]

Jun 7th 2007
From The Economist print edition


As the importance of recycling becomes more apparent, questions about it linger. Is it worth the effort? How does it work? Is recycling waste just going into a landfill in China? Here are some answers


Reuters

http://img393.imageshack.us/img393/8790/45318179gg6.jpg


IT IS an awful lot of rubbish. Since 1960 the amount of municipal waste being collected in America has nearly tripled, reaching 245m tonnes in 2005. According to European Union statistics, the amount of municipal waste produced in western Europe increased by 23% between 1995 and 2003, to reach 577kg per person. (So much for the plan to reduce waste per person to 300kg by 2000.) As the volume of waste has increased, so have recycling efforts. In 1980 America recycled only 9.6% of its municipal rubbish; today the rate stands at 32%. A similar trend can be seen in Europe, where some countries, such as Austria and the Netherlands, now recycle 60% or more of their municipal waste. Britain's recycling rate, at 27%, is low, but it is improving fast, having nearly doubled in the past three years.

Even so, when a city introduces a kerbside recycling programme, the sight of all those recycling lorries trundling around can raise doubts about whether the collection and transportation of waste materials requires more energy than it saves. “We are constantly being asked: Is recycling worth doing on environmental grounds?” says Julian Parfitt, principal analyst at Waste & Resources Action Programme (WRAP), a non-profit British company that encourages recycling and develops markets for recycled materials.

Studies that look at the entire life cycle of a particular material can shed light on this question in a particular case, but WRAP decided to take a broader look. It asked the Technical University of Denmark and the Danish Topic Centre on Waste to conduct a review of 55 life-cycle analyses, all of which were selected because of their rigorous methodology. The researchers then looked at more than 200 scenarios, comparing the impact of recycling with that of burying or burning particular types of waste material. They found that in 83% of all scenarios that included recycling, it was indeed better for the environment.

Based on this study, WRAP calculated that Britain's recycling efforts reduce its carbon-dioxide emissions by 10m-15m tonnes per year. That is equivalent to a 10% reduction in Britain's annual carbon-dioxide emissions from transport, or roughly equivalent to taking 3.5m cars off the roads. Similarly, America's Environmental Protection Agency estimates that recycling reduced the country's carbon emissions by 49m tonnes in 2005.

Recycling has many other benefits, too. It conserves natural resources. It also reduces the amount of waste that is buried or burnt, hardly ideal ways to get rid of the stuff. (Landfills take up valuable space and emit methane, a potent greenhouse gas; and although incinerators are not as polluting as they once were, they still produce noxious emissions, so people dislike having them around.) But perhaps the most valuable benefit of recycling is the saving in energy and the reduction in greenhouse gases and pollution that result when scrap materials are substituted for virgin feedstock. “If you can use recycled materials, you don't have to mine ores, cut trees and drill for oil as much,” says Jeffrey Morris of Sound Resource Management, a consulting firm based in Olympia, Washington.

Extracting metals from ore, in particular, is extremely energy-intensive. Recycling aluminium, for example, can reduce energy consumption by as much as 95%. Savings for other materials are lower but still substantial: about 70% for plastics, 60% for steel, 40% for paper and 30% for glass. Recycling also reduces emissions of pollutants that can cause smog, acid rain and the contamination of waterways.
A brief history of recycling

The virtue of recycling has been appreciated for centuries. For thousands of years metal items have been recycled by melting and reforming them into new weapons or tools. It is said that the broken pieces of the Colossus of Rhodes, a statue deemed one of the seven wonders of the ancient world, were recycled for scrap. During the industrial revolution, recyclers began to form businesses and later trade associations, dealing in the collection, trade and processing of metals and paper. America's Institute of Scrap Recycling Industries (ISRI), a trade association with more than 1,400 member companies, traces its roots back to one such organisation founded in 1913. In the 1930s many people survived the Great Depression by peddling scraps of metal, rags and other items. In those days reuse and recycling were often economic necessities. Recycling also played an important role during the second world war, when scrap metal was turned into weapons.

As industrial societies began to produce ever-growing quantities of garbage, recycling took on a new meaning. Rather than recycling materials for purely economic reasons, communities began to think about how to reduce the waste flow to landfills and incinerators. Around 1970 the environmental movement sparked the creation of America's first kerbside collection schemes, though it was another 20 years before such programmes really took off.

In 1991 Germany made history when it passed an ordinance shifting responsibility for the entire life cycle of packaging to producers. In response, the industry created Duales System Deutschland (DSD), a company that organises a separate waste-management system that exists alongside public rubbish-collection. By charging a licensing fee for its “green dot” trademark, DSD pays for the collection, sorting and recycling of packaging materials. Although the system turned out to be expensive, it has been highly influential. Many European countries later adopted their own recycling initiatives incorporating some degree of producer responsibility.

In 1987 a rubbish-laden barge cruised up and down America's East Coast looking for a place to unload, sparking a public discussion about waste management and serving as a catalyst for the country's growing recycling movement. By the early 1990s so many American cities had established recycling programmes that the resulting glut of materials caused the market price for kerbside recyclables to fall from around $50 per ton to about $30, says Dr Morris, who has been tracking prices for recyclables in the Pacific Northwest since the mid-1980s. As with all commodities, costs for recyclables fluctuate. But the average price for kerbside materials has since slowly increased to about $90 per ton.

Even so, most kerbside recycling programmes are not financially self-sustaining. The cost of collecting, transporting and sorting materials generally exceeds the revenues generated by selling the recyclables, and is also greater than the disposal costs. Exceptions do exist, says Dr Morris, largely near ports in dense urban areas that charge high fees for landfill disposal and enjoy good market conditions for the sale of recyclables.
Sorting things out

Originally kerbside programmes asked people to put paper, glass and cans into separate bins. But now the trend is toward co-mingled or “single stream” collection. About 700 of America's 10,000 kerbside programmes now use this approach, says Kate Krebs, executive director of America's National Recycling Coalition. But the switch can make people suspicious: if there is no longer any need to separate different materials, people may conclude that the waste is simply being buried or burned. In fact, the switch towards single-stream collection is being driven by new technologies that can identify and sort the various materials with little or no human intervention. Single-stream collection makes it more convenient for householders to recycle, and means that more materials are diverted from the waste stream.

San Francisco, which changed from multi to single-stream collection a few years ago, now boasts a recycling rate of 69%—one of the highest in America. With the exception of garden and food waste, all the city's kerbside recyclables are sorted in a 200,000-square-foot facility that combines machines with the manpower of 155 employees. The $38m plant, next to the San Francisco Bay, opened in 2003. Operated by Norcal Waste Systems, it processes an average of 750 tons of paper, plastic, glass and metals a day.

The process begins when a truck arrives and dumps its load of recyclables at one end of the building. The materials are then piled on to large conveyer belts that transport them to a manual sorting station. There, workers sift through everything, taking out plastic bags, large pieces of cardboard and other items that could damage or obstruct the sorting machines. Plastic bags are especially troublesome as they tend to get caught in the spinning-disk screens that send weightier materials, such as bottles and cans, down in one direction and the paper up in another.

Corrugated cardboard is separated from mixed paper, both of which are then baled and sold. Plastic bottles and cartons are plucked out by hand. The most common types, PET (type 1) and HDPE (type 2), are collected separately; the rest go into a mixed-plastics bin.

Next, a magnet pulls out any ferrous metals, typically tin-plated or steel cans, while the non-ferrous metals, mostly aluminium cans, are ejected by eddy current. Eddy-current separators, in use since the early 1990s, consist of a rapidly revolving magnetic rotor inside a long, cylindrical drum that rotates at a slower speed. As the aluminium cans are carried over this drum by a conveyer belt, the magnetic field from the rotor induces circulating electric currents, called eddy currents, within them. This creates a secondary magnetic field around the cans that is repelled by the magnetic field of the rotor, literally ejecting the aluminium cans from the other waste materials.

Finally, the glass is separated by hand into clear, brown, amber and green glass. For each load, the entire sorting process from start to finish takes about an hour, says Bob Besso, Norcal's recycling-programme manager for San Francisco.

Although all recycling facilities still employ people, investment is increasing in optical sorting technologies that can separate different types of paper and plastic. Development of the first near-infra-red-based waste-sorting systems began in the early 1990s. At the time Elopak, a Norwegian producer of drink cartons made of plastic-laminated cardboard, worried that it would have to pay a considerable fee to meet its producer responsibilities in Germany and other European countries. To reduce the overall life-cycle costs associated with its products, Elopak set out to find a way to automate the sorting of its cartons. The company teamed up with SINTEF, a Norwegian research centre, and in 1996 sold its first unit in Germany. The technology was later spun off into a company now called TiTech.

TiTech's systems—more than 1,000 of which are now installed worldwide—rely on spectroscopy to identify different materials. Paper and plastic items are spread out on a conveyor belt in a single layer. When illuminated by a halogen lamp, each type of material reflects a unique combination of wavelengths in the infra-red spectrum that can be identified, much like a fingerprint. By analysing data from a sensor that detects light in both the visible and the near-infra-red spectrum, a computer is able to determine the colour, type, shape and position of each item. Air jets are then activated to push particular items from one conveyor belt to another, or into a bin. Numerous types of paper, plastic or combinations thereof can thus be sorted with up to 98% accuracy.

http://img507.imageshack.us/img507/5295/61687386ro9.gif

For many materials the process of turning them back into useful raw materials is straightforward: metals are shredded into pieces, paper is reduced to pulp and glass is crushed into cullet. Metals and glass can be remelted almost indefinitely without any loss in quality, while paper can be recycled up to six times. (As it goes through the process, its fibres get shorter and the quality deteriorates.)

Plastics, which are made from fossil fuels, are somewhat different. Although they have many useful properties—they are flexible, lightweight and can be shaped into any form—there are many different types, most of which need to be processed separately. In 2005 less than 6% of the plastic from America's municipal waste stream was recovered. And of that small fraction, the only two types recycled in significant quantities were PET and HDPE. For PET, food-grade bottle-to-bottle recycling exists. But plastic is often “down-cycled” into other products such as plastic lumber (used in place of wood), drain pipes and carpet fibres, which tend to end up in landfills or incinerators at the end of their useful lives.

Even so, plastics are being used more and more, not just for packaging, but also in consumer goods such as cars, televisions and personal computers. Because such products are made of a variety of materials and can contain multiple types of plastic, metals (some of them toxic), and glass, they are especially difficult and expensive to dismantle and recycle.

Europe and Japan have initiated “take back” laws that require electronics manufacturers to recycle their products. But in America only a handful of states have passed such legislation. That has caused problems for companies that specialise in recycling plastics from complex waste streams and depend on take-back laws for getting the necessary feedstock. Michael Biddle, the boss of MBA Polymers, says the lack of such laws is one of the reasons why his company operates only a pilot plant in America and has its main facilities in China and Austria.

Much recyclable material can be processed locally, but ever more is being shipped to developing nations, especially China. The country has a large appetite for raw materials and that includes scrap metals, waste paper and plastics, all of which can be cheaper than virgin materials. In most cases, these waste materials are recycled into consumer goods or packaging and returned to Europe and America via container ships. With its hunger for resources and the availability of cheap labour, China has become the largest importer of recyclable materials in the world.
The China question

But the practice of shipping recyclables to China is controversial. Especially in Britain, politicians have voiced the concern that some of those exports may end up in landfills. Many experts disagree. According to Pieter van Beukering, an economist who has studied the trade of waste paper to India and waste plastics to China: “as soon as somebody is paying for the material, you bet it will be recycled.”

In fact, Dr van Beukering argues that by importing waste materials, recycling firms in developing countries are able to build larger factories and achieve economies of scale, recycling materials more efficiently and at lower environmental cost. He has witnessed as much in India, he says, where dozens of inefficient, polluting paper mills near Mumbai were transformed into a smaller number of far more productive and environmentally friendly factories within a few years.

Still, compared with Western countries, factories in developing nations may be less tightly regulated, and the recycling industry is no exception. China especially has been plagued by countless illegal-waste imports, many of which are processed by poor migrants in China's coastal regions. They dismantle and recycle anything from plastic to electronic waste without any protection for themselves or the environment.

The Chinese government has banned such practices, but migrant workers have spawned a mobile cottage industry that is difficult to wipe out, says Aya Yoshida, a researcher at Japan's National Institute for Environmental Studies who has studied Chinese waste imports and recycling practices. Because this type of industry operates largely under the radar, it is difficult to assess its overall impact. But it is clear that processing plastic and electronic waste in a crude manner releases toxic chemicals, harming people and the environment—the opposite of what recycling is supposed to achieve.

Under pressure from environmental groups, such as the Silicon Valley Toxics Coalition, some computer-makers have established rules to ensure that their products are recycled in a responsible way. Hewlett-Packard has been a leader in this and even operates its own recycling factories in California and Tennessee. Dell, which was once criticised for using prison labour to recycle its machines, now takes back its old computers for no charge. And last month Steve Jobs detailed Apple's plans to eliminate the use of toxic substances in its products.

Far less controversial is the recycling of glass—except, that is, in places where there is no market for it. Britain, for example, is struggling with a mountain of green glass. It is the largest importer of wine in the world, bringing in more than 1 billion litres every year, much of it in green glass bottles. But with only a tiny wine industry of its own, there is little demand for the resulting glass. Instead what is needed is clear glass, which is turned into bottles for spirits, and often exported to other countries. As a result, says Andy Dawe, WRAP's glass-technology manager, Britain is in the “peculiar situation” of having more green glass than it has production capacity for.

Britain's bottle-makers already use as much recycled green glass as they can in their furnaces to produce new bottles. So some of the surplus glass is down-cycled into construction aggregates or sand for filtration systems. But WRAP's own analysis reveals that the energy savings for both appear to be “marginal or even disadvantageous”. Working with industry, WRAP has started a new programme called GlassRite Wine, in an effort to right the imbalance. Instead of being bottled at source, some wine is now imported in 24,000-litre containers and then bottled in Britain. This may dismay some wine connoisseurs, but it solves two problems, says Mr Dawe: it reduces the amount of green glass that is imported and puts what is imported to good use. It can also cut shipping costs by up to 40%.
The future of recycling

This is an unusual case, however. More generally, one of the biggest barriers to more efficient recycling is that most products were not designed with recycling in mind. Remedying this problem may require a complete rethinking of industrial processes, says William McDonough, an architect and the co-author of a book published in 2002 called “Cradle to Cradle: Remaking the Way We Make Things”. Along with Michael Braungart, his fellow author and a chemist, he lays out a vision for establishing “closed-loop” cycles where there is no waste. Recycling should be taken into account at the design stage, they argue, and all materials should either be able to return to the soil safely or be recycled indefinitely. This may sound like wishful thinking, but Mr McDonough has a good pedigree. Over the years he has worked with companies including Ford and Google.

An outgrowth of “Cradle to Cradle” is the Sustainable Packaging Coalition, a non-profit working group that has developed guidelines that look beyond the traditional benchmarks of packaging design to emphasise the use of renewable, recycled and non-toxic source materials, among other things. Founded in 2003 with just nine members, the group now boasts nearly 100 members, including Target, Starbucks and Estée Lauder, some of which have already begun to change the design of their packaging.

Sustainable packaging not only benefits the environment but can also cut costs. Last year Wal-Mart, the world's biggest retailer, announced that it wanted to reduce the amount of packaging it uses by 5% by 2013, which could save the company as much as $3.4 billion and reduce carbon-dioxide emissions by 667,000 tonnes. As well as trying to reduce the amount of packaging, Wal-Mart also wants to recycle more of it. Two years ago the company began to use an unusual process, called the “sandwich bale”, to collect waste material at its stores and distribution centres for recycling. It involves putting a layer of cardboard at the bottom of a rubbish compactor before filling it with waste material, and then putting another layer of cardboard on top. The compactor then produces a “sandwich” which is easier to handle and transport, says Jeff Ashby of Rocky Mountain Recycling, who invented the process for Wal-Mart. As well as avoiding disposal costs for materials it previously sent to landfill, the company now makes money by selling waste at market prices.
EPA It does get recycled, honest

Evidently there is plenty of scope for further innovation in recycling. New ideas and approaches will be needed, since many communities and organisations have set high targets for recycling. Europe's packaging directive requires member states to recycle 60% of their glass and paper, 50% of metals and 22.5% of plastic packaging by the end of 2008. Earlier this year the European Parliament voted to increase recycling rates by 2020 to 50% of municipal waste and 70% of industrial waste. Recycling rates can be boosted by charging households and businesses more if they produce more rubbish, and by reducing the frequency of rubbish collections while increasing that of recycling collections.

Meanwhile a number of cities and firms (including Wal-Mart, Toyota and Nike) have adopted zero-waste targets. This may be unrealistic but Matt Hale, director of the office of solid waste at America's Environmental Protection Agency, says it is a worthy goal and can help companies think about better ways to manage materials. It forces people to look at the entire life-cycle of a product, says Dr Hale, and ask questions: Can you reduce the amount of material to begin with? Can you design the product to make recycling easier?

If done right, there is no doubt that recycling saves energy and raw materials, and reduces pollution. But as well as trying to recycle more, it is also important to try to recycle better. As technologies and materials evolve, there is room for improvement and cause for optimism. In the end, says Ms Krebs, “waste is really a design flaw.”

http://img504.imageshack.us/img504/8586/85909314up0.gif

Ympäristöorganisaatioissa on hirmuisen paljon hihhuleita jotka ovat mukana sen vuoksi, että saa joko kavereita ja ehkä römpsää. Itse aate ei välttämättä ole hirmuisen tärkeä. Sama pätee globalisaation vastustajiin. Hirmuisesti vastustetaan periaatteessa kaikkea mitä tehdään, mutta sitten kun kysytään, että kuinka asiat pitäisi tehdä, niin sitten ollaan aika huuli pyöreänä ja todetaan, ettei oikeastaan tiedetä, mutta nykyinen meno on perseestä. Sitten mennään ja tuhotaan jonkun SINUN HENKILÖKOHTAISIIN HENKSIIIN ONGELMIISI SYYTTÖMÄN ihmisen elämä. Esimerkiksi mennään vaihtamaan kettujen kortteja häkeissä tai päästetään se 1000 minkkiä luontoon. Kaverin koko elämäntyö menee hukkaan ja sitten ollaan sankareita jossain kerhotalolla ja juodaan halpaa kiljua ja ollaan niin sankareita, kun päästettiin ne minkit luontoon vipeltämään. Sitten ei paikallisella järvellä ole enää yhtään vesilintuja tai pikkunisäkkäitä ja suomalaiset pikkupedot häviävät, koska minkki ei ihan oikeasti kuulu sinne suomen luontoon. Toinen hyvä idea pippupimperoille on hakata 10 tuuman rautanauloja talousmetsään. Siinä sitten paikallinen isäntä vetäsee moottorisahalla itsensä sokeaksi.

Joku biodiversiteetti on melko mielenkiintoinen. Vanahssa metsässä asuu noin X lajia ja sitten esimerkiksi avohakkuualueella asuu se X lajia. Eli periaatteessa lajit vaihtuvat mutta avohakkuualueella on paljon elämää mutta ei niitä mediaseksikkäitä norppia ja hillereitä ja ties mitä jotka on niin söpöjä siellä kuvissa. Ja jostakin se energia pitää ottaa, ei se ilmaiseksi tule, mutta sitä jotkut piipertäjät ei oikein tajua. No, kaikkeahan he dissaavat, oli kyse jokien patoamisesta, ydinenergiasta tai sitten turpeesta tai jätteen poltosta. Mikään ei käy, mutta sitten pitää sillä ratikalla hesassa päästä paikasta a paikkaan b, mutta kun se vekotin tarttes sen sähkön, niin mistä se pitäisi vetää. Tuulienergia ja aurinkoenergia on ihan ok, mutta sitten kun ajattelee, että jos suomessa on -35 astetta ja sitten ei tuule ja aurinko on pilvessä, niin ihan oikaesti suomessa kuolee ihmisiä niihin pakkasiin.

Itse kannatan tiukkoja päästörajoituksia ja kannatan paikallista taloutta. Ajan pyörällä töihin ja kaikki huonekaluni ovat vanhoja ja mieluummin ostan esimerkiksi levyni vanhoina kun ostan uusia. Ja niin edelleen. Kierrätän sen mikä on pakko mutta aika vähän koska lehtiä en tilaa enka esimerkiksi maito juo. Totuus esimerkiksi kestävästä kehityksestä on se, että maapallolla on liikaa porukkaa. No, yksinkertianen ratkaisu on eliminoida suurin osa populaatiosta. Näin päästään saasteista eroon ja maailma pelastuu. Se, että joku mulkero ajelee ekoautolla tai kierrättää pahvinsa, ei hirmuisesti vaikuta oikeasti asioihin.

[q]opmdevil, 21.6.2007 11:01:
Ympäristöorganisaatioissa on hirmuisen paljon hihhuleita jotka ovat mukana sen vuoksi, että saa joko kavereita ja ehkä römpsää. Itse aate ei välttämättä ole hirmuisen tärkeä. Sama pätee globalisaation vastustajiin. Hirmuisesti vastustetaan periaatteessa kaikkea mitä tehdään, mutta sitten kun kysytään, että kuinka asiat pitäisi tehdä, niin sitten ollaan aika huuli pyöreänä ja todetaan, ettei oikeastaan tiedetä, mutta nykyinen meno on perseestä. Sitten mennään ja tuhotaan jonkun SINUN HENKILÖKOHTAISIIN HENKSIIIN ONGELMIISI SYYTTÖMÄN ihmisen elämä. Esimerkiksi mennään vaihtamaan kettujen kortteja häkeissä tai päästetään se 1000 minkkiä luontoon. Kaverin koko elämäntyö menee hukkaan ja sitten ollaan sankareita jossain kerhotalolla ja juodaan halpaa kiljua ja ollaan niin sankareita, kun päästettiin ne minkit luontoon vipeltämään. Sitten ei paikallisella järvellä ole enää yhtään vesilintuja tai pikkunisäkkäitä ja suomalaiset pikkupedot häviävät, koska minkki ei ihan oikeasti kuulu sinne suomen luontoon. Toinen hyvä idea pippupimperoille on hakata 10 tuuman rautanauloja talousmetsään. Siinä sitten paikallinen isäntä vetäsee moottorisahalla itsensä sokeaksi.
[/q]

Perustuuko tämä mihinkään muuhun kuin sinun henkilökohtaisiin ennakkoluuloihin?

T. Muutaman ympäristöjärjestön jäsen.

Minusta turkistarhaaja ei sitäpaitsi ole syytön. Se on ihminen joka järjestelmällisesti ja systemaattisesti tappaa syyttömiä eläimiä. Mutta se menee jo offtopicin puolelle.

[q], että joku mulkero ajelee ekoautolla tai kierrättää pahvinsa, ei hirmuisesti vaikuta oikeasti asioihin.
[/q]

Entä jos moni tekisi niin? Vaikuttaisiko sitten? Olisiko syytä yrittää vaikuttaa siihen suntaan, että riittävän moni tekisi näin, jotta sillä olisikin jotain vaikutusta?

[q]Android, 21.6.2007 11:06:
Minusta turkistarhaaja ei sitäpaitsi ole syytön. Se on ihminen joka järjestelmällisesti ja systemaattisesti tappaa syyttömiä eläimiä. Mutta se menee jo offtopicin puolelle.
[/q]
Eikö eläin ole aina syytön riippumatta siitä päätyykö se kaulukseksi vai pihviksi? Ihminen käyttää eläimiä siinä missä muutkin eläimet, me teemme sen vain tehokkaammin.

[q]opmdevil, 21.6.2007 11:01:
Ympäristöorganisaatioissa on hirmuisen paljon hihhuleita jotka ovat mukana sen vuoksi, että saa joko kavereita ja ehkä römpsää.
[/q]
Eiköhän kaikissa organisaatioissa.

Tekstisi oli kyllä niin ihmeellisesti ja asenteellisesti värittynyt etteipä sitä paljon jaksa kommentoida.

Tuo luonnonsuojelijoitten rinnastaminen kettutyttöihin (eli ekoterroristeihin) on yhtä tyhmää kuin yhdistäisi kaikkia moottoripyöräilijöitä jengiläisiksi, kaikki hoppareita töhrijöiksi, kaikkia konemusiikkiharrastajia narkkareiksi jne.

Siitä mitä lopussa sanoit että kaikki on myöhäistä, saatan olla samaa mieltä, mutta näen ympäristönsuojelun tärkeänä jo pelkästään senkin takia että se opettaa ihmiselle yhtä tärkeintä
perusarvoa: toisten (myös luonnon) huomioon ottamista.

Jos kaikki ajaisivat ekoautolla ja kierrättäisivät, niin asiat olisivat paremmin kuin nyt. Jos kuitenkin aletaan ajattelemaan jotain kestävän kehityksen oppeja, huomataan, että todennäköisesti tämä ei riittäisi. Eikä se edes ole mahdollista. Ekoautot ovat vielä pitkään normiihmisen ulottumattomissa suomessa, puhumattakaan kiinasta ja intiasta. Tavoitehan on se, että ollaan samalla tasolla kuin vuonna x, no, sitten väkiluku maailmassa kasvaa ja keskimäärin ihmiset kuluttavat enemmän ja enemmän koko ajan. Joten siinä ei sivistysmaiden ekohihhuilu auta, siis suuressa mittakaavassa.

Tiedän monta turkistarhaajaa jonka tarhalle on isketty ja se on kova paikka. Pari on joutunut lopettamaan. Tietenkin joku voi itselleen uskotella, että on oikein tehdä laitonta asiaa ja terrorismia koska uskoo tekevänsä oikein, mutta jos turkistarhaajat puolustavat omaisuuttaan lain puitteissa tai ulkopuolella (eli tekevät itse sitä mikä heistä on oikein), niin nämä idunsyöjät sitten nostavet vitunmoisen älämölön ja sitten se poliisi onkin sika ja ties mit ihmisoikeuksiani loukataan auttakaa lehdistö paikalle.

Ympäristöaktivistithan vastaustavat kaikkea. Samoin globalisaation vastustajat. Jos nämä kaksi ryhmää saisivat tahtonsa läpi, olisi yhteiskunta sellaisessa jamassa, että se ei enää toimisi ja ihmisiä alkaisi ennemmin tai myöhemmin kuolemaan nälkään ja tauteihin.

Oikeastaan ainoa tapa hillitä kulutusta on verot koska yleensä järki ei ihmisillä riitä. Bensaan lisää veroa 90% ja kulutushyödykkeisiin samoin, niin johan toimii. Samoin pitäisi tehdä laki, joka vaatii, että esim TV kestää vähintään 10 vuotta kulutusta, samoin kännykän, tietokoneet ja muut. Näin päästään parissa vuodessa tavoitteisiin ja alle. Yksityisautoili kielletään alle 10 km matkalle, verohelpotukset julkisille ja pyöräilijöille, vitun moiset tullit ulkomaan tuonnille ja tuetaan paikallista tuotantoa niin ruassa kuin muussakin. Hyvin yksinkertaista mutta koska ihmiset eivät oikeasti halua olla yhtään vihreitä tai paikallisia (pikku leikkiminen riittää jotta tulee hyvä olo jotta voi taas kuluttaa lisää) niin eihän se toimi.

[q]hallucinogen, 21.6.2007 11:19:
Eikö eläin ole aina syytön riippumatta siitä päätyykö se kaulukseksi vai pihviksi? Ihminen käyttää eläimiä siinä missä muutkin eläimet, me teemme sen vain tehokkaammin.
[/q]

Ovat toki syyttömiä.

Ihminen eroaa siinä eläimistä, että täällä länsimaissa pärjäisimme aivan hyvin ilman eläinten hyväksikäyttöä. Eri asia on tietenkin jotkut inuiitit tai intiaanit joilla ei pahemmin vaihtoehtoja ole. Enkä näe että ihmiset käyttävät eläimiä samalla tavalla kuin eläimet. Jos nyt otetaan esimerkiksi leijona, niin sillä ei pahemmin vaihtoehtoja ole. Joko se tappaa ja syö sen seepran tai kuolee nälkään. Meillä ihmisillä se ei (yleensä) toimi niin. Pärjäämme aivan mainiosti ilman turkiksia, kauluksia, eläintarhoja ja jopa lihaakin. Tällä tarkoitan sitä, että mikään näistä ei ole ehdotonta meidän selviämisen kannalta (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta). Se ei siis ole sellainen "tapa tai kuole"-tilanne meidän kannalta.

Katsoinpa eilen "Penn & Teller"
( http://www.sho.com/site/ptbs/prevepisodes.do?episodeid=s2/r ) ohjelmaa ja ne käsitteli kierrätystä. Itsekkin ajattelin aina, että kierrätys säästää luontoa, puita, resursseja, blaa, blaa, blaa. No heidän mukaan ei kuulemma tämä pidä yhtään paikkaansa. Jenkeissä tavallisen roskan kuljettaminen maksaa tutkimuksien mukaan 50-60$/tonni, mutta kierrätyskaman kuljetus maksaakin 150$/tonni Mistä tämä rahat menee? Veroista.

Noh miten on sitten "säästetään luontoa ja resursseja" kohta. Se että kaikki kierrätys paikat kierretään, kuskataan ne oikeisiin paikkoihin, tavarat, lajitellaan, prosessoidaan uudestaan ja tehdään niistä jotain uutta. Tähän prosessiin menee paljon enemmän resursseja itseasiassa hukkaan kuin että tehtäisiin vain uusi.

No sitten on tämä seikka että meidän kaatopaikat täyttyvät eikä kohta ole enää tilaa. Tutkimuksien mukaan jenkit tuottaa 220 miljoonaa tonnia paskaa vuodessa. Eräs eukko sitten näytti ohjelmassa kartalta millainen pläntti olisi jenkkien kartalta mihin mahtuisi tuhannen vuoden roskat tommoisella kulutuksella. Näytti kieltämättä minun mielestä olemattoman pieneltä. Lisäksi tutkimuksen mukaan 40% kierrätykseen viedyistä roskista päätyy kuitenkin loppuen lopuks samalle kaatopaikalle, mutta rasittaa luontoa vaan perkeleen paljon enemmän siinä pidemmällä matkalla.

Sitten on tietty "säästetään puita" sanonta. Puuthan ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Nykyään jos metsäteollisuus jotain hakkaa niin ne myös istuttaa tilalle vielä enemmän puita. Sanottiin että jenkeissä on nyt jopa 3kertaa enemmän puita kun vuonna 1920 Eipä ne ole sinne minnekkään hävinny.

Ainoa kannattava kierrätys tutkimuksen mukaan oli alumiini, eli tölkit. Sekin vaan siksi että alumiini on suht kallista.

Tähän mennessä siis ollaan suljettu pois
-[o]Säästää luontoa[/o]
-[o]Säästää rahaa[/o]
-[o]Säästää tilaa[/o]
-[o]Säästää puita[/o]


Mitäs hemmetin hyötyä tästä nyt sitten oikein on...

HUOM: Tää ei ole siis mun mielipide, vaan kaikki "faktat" on tästä näkemästä ohjelmasta. Kaipaankin nyt mielipiteitä, voiko tämä todella pitää paikkaansa? Onko kierrätys vaan silkkaa hööpötystä?

Suoraan Penn&Teller sivuilta tämän jäkson kohdalta lukee näin.

"Season 2: Recycling
Here's the truth: recycling is garbage. The recycling industry creates pollution, has to be subsidized by the government because it's cost ineffective, and is completely unnecessary. Contrary to popular belief, our landfills are not running out of space - we have enough room to last for thousands of years! So how did the bullshit of recycling get started?"