Minkä leffan katsoit viimeksi ?

Dokumenttiprojekti :
FRAZIER vastaan ALI
*tähti**tähti**tähti**tähti**tähti*

HOME ALONE - Yksin Kotona
*tähti**tähti**tähti**tähti*

Aina yhtä loistava! Pukin pikku apurit ottaa turpiin 8-vuotiaalta. xD

The Last Starfighter

---
cut
---
tais olla aika paksu sessio, aiheuttiko pahoinvointia, päänsärkyä, huimausta, ripulia, palaneita hermoja?

BLASTFIGHTER
a.k.a. Force of Vengeance
(1984)
*tähti**tähti**tähti*

Mario 'Macabre' Bavan poika Lamberton luontoarvoja korostava brutaali kostokekkeri lukeutuu ohjaajansa parhaimpiin. Klassisen man vs. nature -asetelman muodostava "saapasmaan vastine Rambolle" on kuvattu samoilla apajilla kuin John Boormanin kuolematon jännitysnäytelmä Deliverance - Syvä joki (1972) sekä mm. William Fuertin tylytys vuodelta '82 (Trapped - Ansassa), jonka pääosaan pestautui valkokangaspsykopaateista happamin, itse Henry Silva, miehen tehdessä kenties loistavimman pienroolinsa sitten Stuart Rosenbergin kolkon Bronsson brassailun Love and Bullets - Hänet täytyy tappaa, jossa Vittorio Farronin rooli oli ottaa näyttelijälegendasta kuristusotteen myös kameroiden sammuttua. Blastfighter on olemattomasta budjetistaan huolimatta onnistunut saavuttamaan ohjaajansa sanoman sekä kohdeyleisönsä suosion, lievästä leväperäisyydestään huolimatta. Tarina taantuu kuitenkin toissijaiseksi jo ensimmäisen näytöksen viime hetkillä, kun ennalta-arvattava alkuasetelma sivistyksestä villi-ihmisten pariin saapuneen seesteisen keskushenkilön ja lakia kunnioittamattomien kylähullujen yhteentörmäyksestä käy väistämättömäksi, tutuin tuloksin. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja pian koko leffa onkin yhtä ihmismetsästystä. Veri lentää, mutta sentään komeissa maisemissa. Yksinomaan moraalittomaksi elokuvaa ei parane siltä seisomalta leimata sillä sen verran sanomaa on säästynyt myös elämää kunnioittavaan suuntaan siinä missä niin monessa vastaavassa ripustetaan aivot narikkaan jo alkutekstien häivettyä. Pirun viihdyttävä halpis saataa kumppanukset Michael Sopkiw ja George Eastman jälleen yhteen ja vastatusten. Leffa lukeutuu myös Tarantinon mielitiettyihin.
Loppuvuonna 2010 julkaistu kotimainen dvd on ensimmäistä kertaa täysin leikkaamaton sekä tarkan anamorfisen (1.85:1) kuvansiirron sisältävä painos.

Headhunters
http://www.imdb.com/title/tt1614989/

Miellyttävän sopivasti erilainen mättöleffa. Mä tykkään tuosta Aksel Henniestä. Ja yleensäkin norjalaisista/tanskalaisista/mistä muista tahansa kuin suomalaisista leffoista, joten tää oli sarjaa "Hyvää viihdettä" myös. Vähän oli kyllä raaka :/, mutta menköön.

SHOGUN ASSASSIN
(1980)
*tähti**tähti**tähti**tähti*

Old-school klassikko ajalta jolloin ks. lajityypin pioneerikausi oli voimakkaassa siirtymäriitissä kohden wire-fu aaltoa. Esivideollisen periodin halutuin harvinaisuus koukutti katsojat tavanomaisesta bruceploitaatiosta poiketen runollisella väkivallalla ja kuvankauniilla japaniorientaatiollaan sekä harvinaisen onnistuneella promokamppanialla (hämäävästi) elokuvan alkuperää vieroksuen. Jopa Huangmei Diao -tyyppille ominaista, teatraalista yliampuvuutta säteilevä, paremmin italo-westerneille iskostunutta kaksintaistelumantraa mielistelevä heroic swordsman, nosti bushido-perinteen elokuvanteossa uudelle tasolle, tavalla, joka jätti jälkeensä jäljittelijöitä aina masala -tuotannoissa asti. On miltei taianomaista kokea leffa - digitalisoitumisen myötä - sen alkuperäisellä anamorfisella kuvasuhteella ilman vhs-ajan kropattua off-screen-helvettiä, joka sai tehdä hallaa kotivastaanottimissa aivan liian pitkään.

Noviiseille:

"Shogun Assassin" is actually a combination of two films. New World Pictures acquired the rights to the first two Lone Wolf films, "SWORD OF VENGEANCE" and "BABYCART AT THE RIVER STYX" from Toho. Robert Houston rewrote the dialog in English, re-edited the films together, and added a new electronic score (by Mark Lindsay). The first ten minutes is the Lone Wolf and Cub origin sequences from "Sword Of Vengeance". Then the part with the female Ninja team and the Masters of Death are lifted from "Babycart At The River Styx"."

---
SHOGUN ASSASSIN
(1980)
*tähti**tähti**tähti**tähti*
---
Ainoastaan japsit pystyy tähän.

Kävin leffas kattoo Vicky Christina Barcelonan. Oli todella viihdyttävä! Allen on kunnostautunut taas oikein huolella. Perus jenkkischeisse alkaa nykyään tulee ulos korvista.. Tässä viihdytti Allennin tyylin lisäks taitavat latinot Javier Bardem ja Penelope Cruz kun toi lattarimeininki nykyään kiinnostaa muutenkin. Four points!

Tää oli kyllä tosi hyvä, en tosin kuvaisi tätä "mättöleffaksi".
Enemmänkin tää oli trilleri, josta löytyi myös toimintaa ja komediaa sopivassa suhteessa.

+ Game of Thronesin Jaime Lannister! :)

SHOGUN ASSASSIN
(1980)
*tähti**tähti**tähti**tähti*

Täh, Hellboyssa oli PARAS_pahis_ikinä: kellopelinatsi!

A Beautiful Mind

Näin tän tokaa kertaa, ja oli ihan hauska et olin unohtanut jo suurimman osan. Kiehtova, osin vähän ahdistava, mutta loppujen lopuksi sydäntä lämmittävä henkilökuva.

4*tähti* / 5

Bonuksena Moulin Rouge

Katsoin kun tuli telkasta, näin tokaa kertaa. Tälläkään kerralla en oikein välittänyt - viimeksi odotukset oli korkealla ja ehkä sen vuoksi petyin enemmänkin. Pitkäveteistä jaarittelevaa tarinankerrontaa laulun kautta ja ärsyttävää sirkusmaista sekoilua. Sinänsä kyllä ihan hauskasti (tosin joissain kohdissa hyvin väkinäisesti) saatu tuohon kyseisen ajan poppibiisejä sovitettua, ja kyllä Nicole Kidman oli kauniina.

2.5*tähti* / 5

ENEMY MINE - Vihollisen armoilla
(1985)
*tähti**tähti**tähti*

Konfliktien mestarin Wolfgang Petersenin toimintadraama on lähestulkoon unohdettu sci-fi-klassikko kahden toisiaan vastaan sotivan rodun (ihmisten ja ihmismäisten liskojen 'dracien') vuosikymmeniä jatkuneesta vihanpidosta ja sen seurauksista. Kummankin lajin edustajat joutuvat todelliseen tulikokeeseen, kun jälleen yhden taistelun kaoottisuudessa vastapuolten pilotit tekevät pakkolaskun samaiselle, vielä tuntemattomalle planeetalle, ja päätyvät ensikertaa silmätysten keskenään. Ensialkuun haaksirikkoutuneet keskittyvät toistensa tuhoamiseen havaitsematta esiripun takaa avautuvaa todellisuutta, joka muuttaa varsin pian ja vääjäämättömästi molempiin juurtuneet käsitykset omasta itsestä sekä lajinsa ylivertaisuudesta. Tuliperäinen ja asuttamaton planeetta asettaa selviytymiselle haasteet joiden edessä voi joko toivoa säilyvänsä elossa yhdessä tai kuolla yksin. Vaihtoehdoista ensimmäiseen päätyvien riitapukareiden yhteiselo näyttää jo ensimetreiltä "parisuhteen" todellisen luonteen, kun kaikki kohdattu ja käsitelty vaikuttaa vain vaikeuttavan valittua taivalta ja sen päämäärää paremman huomisen puolesta. Keskivaiheiltaan lähes Robinson Crusoen kaltaisen eeppiset mitat täyttävään selviytymisseikkailuun on saatu puhallettua kuitenkin sellainen henki, ettei esitettyä kykene ilman ihailua tarkastelemaan. Molemmat pääosanesittäjät niin Dennis Quaid kuin Louis Gossett, Jr.:kin tekevät tahoillaan todentuntuista draamaa tuhotun mielen tulkkeina. Kohta kolme vuosikymmentä täyttävä tehostetodellisuus aiheutti heti ilmestyttyään laajaa keskustelua ja sai polemiikillaan henkiin herätettyä jo useampaankin kertaan haudatun dialogin kylmän sodan aikaisesta vastakkainasettelusta sekä sen synnyttämästä pelkokuvista tuleville sukupolville.

Mein liebster Feind - Klaus Kinski
(1999)
*tähti**tähti**tähti**tähti*

Jo kolmannen kerran katsoneena totean: MAHTAVA!!! Kaikkien tulisi tämä nähdä.
Toimitaampa tällä kertaa totutusta poiketen ja lisätään linkki

tää uusin The Thing.

Muuten "ihan ok", mut allekirjoittaneelle ei toi tietokoneilla suhaistu visuaalinen työ tehnyt oikein millään tasolla vaikutusta. Lähinnä pilasi fiilistä, koska kunnon mupeteilla olis ollut tiukemman näköistä shittii. Siis mitä tulee siihen ugalabugalaan. Vähän myös turhan hätäisesti eteni, eikä oikein päässyt sisälle tilanteen vakavuuteen millään.
2/5

Ekalle antaisin vieläkin 6/5 (over the scale), jos muistelee sen silloista vaikutusta herkkään mieleen.


tum-tum..


tum-tum..


tum-tum...


tjsp :D

Fight Club

Olin jättänyt tämän leffan katsomatta koska trailereiden perusteella tässä näytti olevan vain porukka jätkiä hakkaamassa toisiaan, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Jossain kuitenkin olin nähnyt tämän leffan nimen mainittuna kun oli puhetta eksistentiaalisista leffoista ja ajattelin antaa tälle mahdollisuuden, ja hyvä että annoin! Todella haastava, otteessaan kiinni pitävä leffa minkä voisi katsoa melkein saman tien uudelleen!

Tietty vähän samalla tavalla överiväkivaltainen kuin esim. Kellopeliappelsiini, mutta väkivaltaisuudelle on onneksi vertauskuvallinen konteksti.

Voin suositella tätä kyllä ihan kaikille, ei jätä kylmäksi.

*tähti**tähti**tähti**tähti* / 5

THE GUARDIAN - Meripelastaja
(2006)
*tähti**tähti**tähti**tähti*

Jo 70-luvulla ohjaajauransa tv-tuotantojen parissa aloittaneen, ja paremmin toimintaelokuvissa (mm. Under Siege - Kaappaus merellä, Fugitive - Takaa-ajettu, Above the Law - Nico) kannuksensa ansainneen Andrew Davisin toistaiseksi viimeisin työ, on 66-vuotiaan veteraaniohjaaja/tuottaja/kuvaaja/käsikirjoittajan eittämättä parhaimpiin lukeutuva filmaus ja samalla kantaaottava kunnianosoitus rannikkovartioston miehille ja naisille, jotka uhraavat henkensä, jotta muut saisivat elää. Tunnetasolla suorastaan hämmästyttävän hyvin katsojansa saavuttava - tai sanottaisiinko pikemminkin ottava - teos onnistuu ohjaajansa realisminnälän riuduttamana yltämään loppua kohden varsin eeppisiin mittoihin, jossa perinteisestä sankarisiluetista riisutaan kenties se oleellisin tavalla mikä synnyttänee myös kritiikkiä tuttua ja turvallista halajavien riveissä. Molemmat pääosanesittäjät niin Ashton Kutcher nuorena märkäkorva Jake Fisherinä kuin tätä tinkimättömällä ammattitaidolla piinaava kouluttaja/meripelastajalegenda Benn Randallia hyisesti, joskin hienostuneen jämerästi tulkitseva Kevin Costner suoriutuvat kumpainenkin kunniakkaasti tahoillaan, vaikka viimeksi mainitun vahva henkilödraama sekä sivussa mureneva rakkaustarina sävyttääkin roolihahmoon samaistumista huomattavasti syvemmällä tasolla kuin paikoin kaikessa kokemattomuudessa yli-itsevarmaa innokkuutta uhkuvan nuoren miehen maailmankatsomus, joka kuitenkin on samalla kuin peilikuva Randallista miesten keskinäisen vastakkainasettelun vakiossa. Kerronnallisesti selkeä kokonaisuus ei ensiasetelmista huolimatta luisu toimintaelokuville tavanomaiseen sudenkuoppiin kuten keskinkertaiseen mantraan "maailmasta ilman meitä sankareita" tahi tylsän teennäiseen toistoon tapahtumien todenperäisyydestä, vaan pyrkii laajempaan ymmärrykseen syistä ja seurauksista niiden aallonharjalla kuitenkaan ratsastamatta, mikä helposti kulminoituu tämän tyyppisten tuotantojen akilleen kantapääksi, erityisesti amerikkalaisen (c)ineman kohdalla. Juonen johdonmukainen asettelu onkin Davisille tällä kertaa tärkeämpää kuin vartin välein vähäjrkisempänä välittyvä adrenaliinidroppi, ja jännitteitä rakennetaankin onnistuneesti koko kuvauksen mitalla, jolloin uhkakuvat syntyvät enemmän niiden kokonaisvaltaisesta tajusta kulisseissa kummittelevaa kuolemaa kohtaan, kuvan ja äänen yhtäaikaisesta hyökkäävyydestä, graafisen esityksen sekä katsojan mielikuvituksen liitosta kuin kehystarinaltaan vajaavaisen videonikkaroinnin viiveestä.
Palkitseva kokonaisuus kautta linjan, jota kannattelee kaiken kukkuraksi Alaskan kuvankauniit postikorttimaisemat.

WATCHMEN
(2009)
*tähti**tähti**tähti**tähti*

"I heard a joke once: Man goes to doctor. Says he's depressed. Says life is harsh and cruel. Says he feels all alone in a threatening world. Doctor says, "Treatment is simple. The great clown Pagliacci is in town tonight. Go see him. That should pick you up." Man bursts into tears. Says, "But doctor... I am Pagliacci." Good joke. Everybody laugh. Roll on snare drum. Curtains."

Jack Snyderin eittämättä paras ohjaustyö ei jätä sijaa epäilyille miehen kyvyistä koota rakenteellisesti mestarillinen elokuva aiheesta, joka koituisi lähes varmuudella flopiksi useimpien arvostettujenkin filmaajien käsissä. Taitavasti toteutettu tuotanto lukeutuu genrensä parhaimpiin. Visuaalisesti viimeistellyn vetovoiman kruunaa aiemmin vähemmälle huomiolle jääneiden nuorten näyttelijöiden muassaan tuoma todentuntu tapahtumien välittömyydestä. Vähäeleiset roolityöt vakuuttavat, vetäen katsojansa vääjäämättömästi tapahtumien keskelle, tavalla, mikä voi tulla yllätyksenä leffasta perinteistä pukusankaripäsmäröintiä halajaville. Kuvatun komeudesta ja pelkän dialogin tyylikkyydestä voisi niin halutessaan filosofoida, vaikka koko kirjan edestä... "helposti." Lähestymistavaltaan sekä tyyliltään alkuperälleen uskollinen kerronta on kaikkea muuta kuin totuttua toiminnallista kaaosta tahi tyhjänpuhuvaa yliampuvuutta. Tämän katsoo tuskatta toiseen jos kolmanteenkin kertaan. Henk.koht. tämä oli se toinen kerta enkä ainakaan toistaiseksi tunnusta tympääntyneeni, päinvastoin: nälkä kasvaa syödessä. Säälin sitä, joka tälle tulevaisuudessa jatkoa ohjaajanpallilta kaavailee.


Edit. Pakko todeta vielä sekin, että elokuvan soundtrack on menneen vuosikymmen jenkkielokuvien aatelia, jota voi suositella lämpimästi eritoten '60- '70 ja '80-lukujen saundimaailmasta pitäville, nami-nami.

Alice in Wonderland (2010)

Odotukset oli melko korkealla, mut eipä kyl säväyttänyt kummemmin tää leffa. Jännittänyt ei missään kohtaa ja juoni olikin aikas perus. 3D-efektit oli hienoja monessakin kohtaa ja satumainen ympäristö kiva katsella.


Frequently Asked Questions about Time Travel (2009)

Ihan ok budjettiluokan brittikomediaks. Joitain hyviä läppiä oli, joskaan ei mitään nauruhermoja hivelevää.