Mikä sinua kaduttaa..?

Minä en koskaan kadu asioita, joita olen tehnyt tai sanonut, mutta monta kertaa sanomatta ja tekemättä jääneitä asioita

Olen ujo, enkä siksi koskaan uskalla mennä jutteleen porukalle, tehdä aloitetta tmv.. Jos teen alotteen, teen sen kännissä ja tökerösti en sit tiiä että meneekö toi "kaduttaa"-piikkiin, mutta ainaskin se harmtitaa.

välillä se, että viime vuonna tuli sluibailtua oikein urakalla kouluasioissa. tosin mennyt on mennyttä, eikä se katumisella saati murehtimisella miksikään muutu. virheistä oppii :)

Pitäisköhän mun sanoa et omat typerät temput parin vuoden takaa, nykyiset typerät temput, joilla oon aiheuttanut huolta, en pelkästään itelleni, mut eniten äidilleni ja osalle kavereistakin.

Tai pitäiskö sanoa että riidat kavereiden kesken, tai asiat joita toivoo ettei olis koskaan sanonu ?

Pitäiskö myös sanoa että kaduttaa kun lähtikin sinne toiseen paikkaan, vaikka paikassa a, ois ollu todennäköisesti paljon kivempaa, kuin paikassa b?

(näitä keksis vaikka kuinka paljon)

Ja jos miettii, niin katuuhan sitä vähän väliä vaikka mitä asioita, sanomisia, päätöksiä, tekoja yms.

En tiedä kadunko mä mitenkään erityisen paljon mitään.

Omaa tyhmyyttäni välillä joo, kun on pitäny pilata omaa elämäänsä, ihansama ajatukslla. Ja sitten jossain vaiheessa tajuu et oma tulevaisuushan ja oma elämä tässä on kyseessä, eikä muiden.

(Nyt tää aihe jää kummittelemaan mun päähän ja mietin tätä seuraavan yön. *nauru*)

en mitään, enkä varmaankaan tule koskaan katumaankaan.

Asioista pitää oppia eikä katua niitä, jos niistä ei opi niin silloin pitää ehkä katua.

siinä on mun tämänhetkinen elämänasenne.

tulen katumaan teitä.

[q]messis:
tulen katumaan teitä.
[/q]

hau... hau.... *hiljenee ja menee nurkkaan istumaan, kiltti koira*

[q]UnityF:
---
messis:
tulen katumaan teitä.

---


hau... hau.... *hiljenee ja menee nurkkaan istumaan, kiltti koira*
[/q]

*paijaa pientä päätäsi* ;)

[q]messis:
---
UnityF:
---
messis:
tulen katumaan teitä.

---


hau... hau.... *hiljenee ja menee nurkkaan istumaan, kiltti koira*

---


*paijaa pientä päätäsi* ;)
[/q]

polvistu vierelleni.

[q]messis:
polvistu vierelleni.
[/q]

tää kuulostaa again niiiiiiiin 2 mieliseltä mut... *polvistuu*


mä ehkä kadun tätä viellä...

[q]UnityF:
---
messis:
polvistu vierelleni.

---


tää kuulostaa again niiiiiiiin 2 mieliseltä mut... *polvistuu*


mä ehkä kadun tätä viellä...
[/q]

tuskin. sisimmissäsi nautit siitä niin..... paljon. mutta siitä on ehtä julkisesti turha puhua ;)

[q]messis:
tuskin. sisimmissäsi nautit siitä niin..... paljon. mutta siitä on ehtä julkisesti turha puhua ;)
[/q]

[q]Lene:
Joihinkin ihmisiin tutustuminen.
[/q]

häh tyhmintä mitä voi katua. ihmisistä pääsee helposti eroon, jos haluaa.

jokainen ihminen on tutustumisen arvoinen. ainakin siinä mielessä, että tietää minkä tyyppisiä ihmisiä varoo ensi kerralla ja osaa katsoa niitä tietyllä tavalla.

[q]KittysDead:
Olen ujo, enkä siksi koskaan uskalla mennä jutteleen porukalle, tehdä aloitetta tmv.. Jos teen alotteen, teen sen kännissä ja tökerösti en sit tiiä että meneekö toi "kaduttaa"-piikkiin, mutta ainaskin se harmtitaa.
[/q]

Mulla vähän sama juttu. Oon kans pohjimmiltani aika hiton ujo, mutta nykyään paljon "rohkemapi". Kaduttaa kyl ehkä vähäsen ku on antanu itestään just vähän tökerön kuvan jollain känniörveltämisellä. Mut tehty mikä tehty. Onneks kaikki ei oo niin nihkeitä et ne siitä välittäis.

[q]Lene:
---
messis:
häh tyhmintä mitä voi katua. ihmisistä pääsee helposti eroon, jos haluaa.
---


Lähinnä harmittaa niihin ihmisiin satsattu aika ja energia, usko tms.
[/q]

eikö se ollut kivaa silloin kun teit niin ja sen aikaa? ei se silloin hukkaan ainakaan ole mennyt. sait itsellesi siitä jotain, niin kauan kuin se kestikin.

en kadu mitään.. en sitten mitään.

kaduttaa kun söin liian monta muffinssia*nyyh* hehe

Hah.. noh kaikki eksät mitä on tullu koettua matkan varrel.. tai no oikeestaan ei mikään.. elämä tunnetusti opettaa..

Se, etten vaihtanut yläasteen jälkeen jonkun toisen koulun lukioon. Tai olihan se opettavaista/kasvattavaa näinkin, mut ei mulla ole paljoa hyviä muistoja siltä ajalta*hih*

Kaduttaa, että pari viikkoa sitten kilahdin irc-kanavalla ja sanoin ihanasta ihmisestä asioita mitä en edes tarkoittanut. Kaikki lähti siitä että olin vihainen itselleni ja omalle tilanteelleni. Menin sanomaan jotain henkilökohtaista ystävästäni enkä tajunnut sitä kiukuspäissäni. Nyt olen menettänyt tämän ihmisen. En tiedä olenko lopullisesti, mutta ainakin vähäksi aikaa ja ikuisiksi ajoiksi hänen luottamuksen. En tiedä miten saisin tilanteen korjattua koska anteeksi pyynnöt eivät auta. Olen rankaissut itseäni tapahtuneesta jo niin paljon että en jaksa enää. Nyt voin vain odottaa. Tein virheen ja sen olen myöntänyt. Mietin vain, että oliko se edes sitten ystävyyttä jos yhtä virhettäni ei voi unohtaa. Enpä ole vielä ennen täydelliseen ihmiseen törmännyt...