Voiko Exän kanssa olla kaveri?
musta se riippuu ihan minkälainen suhde on ollut..
esim jos suhde ollut tosi väkivaltainen niin en itse henk.koht. halua olla missään tekemisissä exän kanssa, mut jos sovussa on erottu niin miksei pystyisi olla kavereitakin.. yhen exän kanssa olen tänä päivänäkin hyvissä väleissä ja aika usein hän tulee mulle avautumaan omista ongelmistaan.. ja päinvastoin :D
alkuun se oli hankalaa, varsinkin kun se heti hyppäs uuteen suhteeseen eikä tää sen uus hyväksyny meikäläistä mitenkään, mut nyt kun erosta on useempi vuos niin hyvin pystyy olemaan kaikki kolme sovussa saman katon alla :)))
Ei. En oikein näe mitään tarvetta moiselle ja mielestäni on muutenkin helpompi ja parempi vain pysyä mahdollisimman kaukana toisesta. Eikä tämä nyt tarkoita, että suhteen olisi täytynyt päättyä mitenkään huonosti tms.
Harvemmin. Mä en oo vielä onnistunu kenenkään kaa tässä. Joko sitä toista vihaa tai sit rakastaa yhä. Tai molempia. Mikään noista tunnetiloista ei oo hyvä pohja kaveruudelle. Muutenki jos suhde on edenny seksitasolle, niin vois olla vaikeeta olla taas vaan kavereita. Sit kerran pienes sieväs ku panettaa ja kaikki vanhat tunteet taas roihahtaa yhden hairahduksen jälkeen liekkeihin, niin siinä sitä sit pyristellään.
Toihan siitä just monesti tekee ongelmallista. Tietysti asiaa ehkä auttaa jos tilanne on sellainen molempien osapulien kannalta, että molemmat on ns " kylmenneet, ettei se toinen enää haluta" sellasia tilanteita kyl lienee aika harvoin. Yleensä vain toinen on ns haluton ja sekin harvoin täysin haluton.
Mutta onkos sellanen tavatonta, että haluaa olla useamman kanssa yhtä aikaa. Eli ollaanko me osaksi kulttuurin tuotteita siinä ajatuksessa, että vain yhteen pitää sitoutua yhdellä kertaa. Mietin tätä enempi filosofiselta kannalta ja nimen omaan ajatustasolla.
Henk koht moinen ei nyt ehken ois kuitenkaan se juttu. Sitä on vaan viimeaikoina törmännyt erilaisiin tapoihin suhtautua miehen ja naisen välisiin suhteisiin. Sitten nämä moniavioisuudesta kertovat dokumentit, ovat näyttäneet erilaista tapaa elää.
Ite ainakin oon väleissä melkein kaikkien exieni kanssa.
Tosin joidenkin kanssa saa varoa mitä sanoo ja ettei kysele kuulumisia liian usein, kiitos neuroottisten ja hysteeristen uusien kumppaneiden <3 .
Kavereiden vaimokkeet ei myöskään tunnu tykkäävän musta, ei ole ikinä tykänny..
Kyllä se voi onnistua, etenkin oma tilanne on se, että pakko olla edes jonkinlaisissa väleissä lasten takia. Välit ovat välillä hyvät ja välillä huonot. Toisen exäni kanssa joskus vaihdetaan tekstiviestejä ja siinä se.
Kavereiden vaimokkeet ei myöskään tunnu tykkäävän musta, ei ole ikinä tykänny..
Tää kuulostaa jotenkin tutulta...
Eipä oo tuntunu onnistuvan. Exä oli jauhanut paskaa selän takana (vieläpä yhdelle mun hyvälle kaverille!), vaikka ihan sovussa oltiin ja suumme puhuneet tyhjiksi aikoja sitten. No onneksi tuo ei kai haitannee, ikävää vaan yhteisten kavereiden puolesta... Itsehän en herrassa ikävöi muuta kuin autoa, joka oli mun valitsema! :D
Ei eilisen perusteella... >.<
Sitä on pakko olla jos exä väkisin haluaa.. sille kun ei mahda mitään.
Sitä on pakko olla jos exä väkisin haluaa.. sille kun ei mahda mitään.
Kenenkään kanssa ei ole pakko olla kaveri. Ystävänsä voi aina valita. Eri asia jos ei sitten oo miestä sanoa suoraan, että tästä ei tuu mitään, eikä tää oo hyväksi kummallekaan.
---
Sitä on pakko olla jos exä väkisin haluaa.. sille kun ei mahda mitään.
---
Kenenkään kanssa ei ole pakko olla kaveri. Ystävänsä voi aina valita. Eri asia jos ei sitten oo miestä sanoa suoraan, että tästä ei tuu mitään, eikä tää oo hyväksi kummallekaan.
Kannattaako siltoja polttaa sanomalla suoraan asiat, että painu vittuun kun sä veit mut mun exältä ja sitten jätit kuin paskan ja aloit seukkaan toisen kanssa ja vielä mun kuullen leveilit asialla. Jos esim. hienovaraiset vihjailut ei auta niin antaa olla ja ollaan jes box holirei.
Samoin työkavereita ei kannatta yrittää iskeä, koska bisnekseen ei kuulu tunteet, ettei työkaverit irtisanoudu. Mä kun omistan firmasta 100 % niin naistyöntekijöillä ei ole muuta mahista kuin irtisanoutua. Tästä syysä pakkaan vaan sen näköisiä naisia joista en ole vähempääkään kiinnostunut. Eli Intialaisia maahan muuttajia. Mut jo ne naiset katsoo mua sellaisella sairaalla katseella työelämässä kun mä olen tehtaan isoimman pomon assitentti ja teen aina ison pomon kanssa hommia.
Edelleen vastaan kyllä, vaikka nyt on kokemusta myös tälläisestä erosta, jossa mut jätettiin siinä vaiheessa, kun omat tunteet roihus kaikkein voimakkaimmin.
Kumpikaan ei tehnyt siänänsä mitään väärää toiselle.
Molemmat teki paljon mokia kuitenkin sen aikana.
Okei myönnettäköön, että en tiiä kauan tässä saa odotella, ennenkun ne tunteet muuttuu täysin ystävyystunteiks. Kuitenkin pystyn jo nyt olla sen ystävä.
En kuitenkaan pystyis ehkä olla vaan kaveri. Jos on jaettu jotain en pysty lopettaa sitä jakamisen yhteyttä ja mennä sellaiseen baarimoikkailuihin tai sellaseen hyvin pinnallisen tason juttuun.