Voiko Exän kanssa olla kaveri?

Kyl voi olla, mut joutuu sekin sitten koetukselle kun löytää uuden elämänkumppanin. Exä on kuitenki aina exä vaikka voissa paistais.*eiei*

Hyvä kysymys.... en oikeastaan tiedä miten olla pelkkä ystävä. Mitä tähän ystävyyteen kuuluu ettei se mene liian privaatiksi pitää varmaan vaan opetella... kokeilla ja katsoa

tai...

...sit vaan olla vihoissa

Itse asun exäni kanssa kämppiksenä. Leikitään siis edelleen kotia, ei vain väkisin väännetä mitään pussailu-/halailu-/seksimeininkejä vaan olla anvaan oikein hyviä kavereita. Ja saa leikkiä muiden ihmisten kanssa semmosia leikkejä, kun tahtoo.

Vastaukseni on siis uskomattoman paljolti kyllä! Silloin se on ainakin ihan mahdollista, jos suhde on loppunut ennen kuin kuvioon on tullut mukaan pettämistä tai muuta inhottavaa ja välit on vielä hyvät!

kävin eilen just exän kanssa hengailee... meillä oli oikein mukavaa... ainoa, mitä se pelkäsi on että sen uus mies on mustis...

nyrkkisääntö: antaa tarpeeks aikaa kulua ja no sex!

Mikä jottei vois olla aikansa kuitenkin ottaa että saa exän kanssa välit "viileämmiksi" varsinkin jos on ollut pidempään yhdessä. Sitten kun ei enää olla niin tiukasti toisissa kiinni ja loukkaannuta jokaisesta pienemmästäkin kettuilusta niin voi kaverisuhde toimia ihan mukavasti. :)

Itselläni on niin että exäni on yksi parhaimmista ystävistäni. Mikä on sinällään ihan hyvä asia koska olemme aika paljon tekemisissä harrastuksen takia.

Kyllä voi. Tiedän monen monta tapausta. Tosin niiden uusien on joskus vaikea uskoa että ne exät on ihan oikeasti vaan kavereita, mutta ajan myötä ne on kyllä oppinu uskomaan.

Tapauskohtaista.

riippuu mun mielestä aika lailla suhteen laadusta. Kyllä varmaan voi kun aikaa on tarpeeks kulunut, ja kaikki tunteet yms. on varmasti haudattu.

Helppohan se on sanoa että tottakai, mutta ei se niin yksinkertaista mun mielestä ole. Kyllähän sitä voi esittää että on vaan kavereita, mutta en usko että se pidempiaikaisen suhteen jälkeen onnistuu tosta vaan. Ainakaan jos on ollut paljon tunteita pelissä.

Tietysti voi!

Mua suoraan sanottuna vituttaa sellanen on/off -ehdottomuus, et jos ero tulee, ni sit toisen pitäisi suunnilleen lakata olemasta. joko tai.

Tottahan siihen menee oma aikansa, että tilanteeseen tottuu, ja oppii orientoitumaan siihen tuttuun ihmiseen eri tavalla. Ja sille totuttautumiselle pitää antaa se oma aikansa. Mä olen siinä mielessä ollut onnellisessa asemassa edellisen suhteen päättymisen jälkeen, että exä asuu nykyään noin 4700 km:n päässä ollaan oikein hyvissä väleissä ja osittain sen on mahdolllistanut se, ettei tarvinnu suolailla niitä haavoja näkemälllä toista jatkuvasti heti eron jälkeen. Ja nyt kun siitä erosta on kulunut yli kymmenen kuukautta, voin sanoo, ettei se exä oo vaan "hyvän-päivän-kaveri" vaan oikeesti hyvä ystävä. Toivon ettei se tilanne siitä muutu sittenkään kun se muuttaa takas Suomeen..

Milestäni voi .. Olen kaikkien entisten kanssa nykysin ystävä, mutta tietenkin se vie oman aikansa ennen kun siihen pystyy. Yksi entisistäni on parhaimpia kavereitani ja pystyn puhumaan hänelle ihan kaikesta ; tämä voi johtua siitä, että hän tuntee minut niin hyvin .

voi kyllä, mutta ikäväkseni olen itse huomannut ystävyyden muuttuneen paljon etäisemmäksi, lähinnä tuttavuudeksi.*uuh* Enkä oikein edes osaa sanoa syytä siihen.

Kyllä voi...Tietenkin riippuu siitä miten suhde on tän exän kans ajautunu karille. Jos on tapahtunu jotain anteeksi antamatonta, niin ehkä ei sillon. Itselle ainakin on kerran tullut sellanen olo että jos nyt otan tohon idiuuttiin yhteyttä menetän kokonaan omantunnon arvon....
Ei kaikkea ole tarkoitus antaa anteeksi...ainakaan musta.
Mutta aika harvoin suhteet kariutuu niin, normaalimpaa on et ihmiset vaan kasvaa erilleen.

Semmoinen tuli kanssa mieleen että se kuinka hyvä ystävä exän kanssa oli ennen suhteen alkamista on myös varmaan tekijä tuossa koko hässäkässä - sitä tarvii jonkinlaisen vertailukohdan aiempaan elämään että osaa tunnustella mitkä kaikki asiat on erilailla.

[q]sapeli, 23.11.2005 13:00:
Semmoinen tuli kanssa mieleen että se kuinka hyvä ystävä exän kanssa oli ennen suhteen alkamista on myös varmaan tekijä tuossa koko hässäkässä - sitä tarvii jonkinlaisen vertailukohdan aiempaan elämään että osaa tunnustella mitkä kaikki asiat on erilailla.
[/q]
Juu ystävyys ennen suhdetta, mutta myös suhteen aikana vaikuttanee paljonkin. Tällä tarkoitan siis sitä, että pariskunnat on tosi erilaisia; jotkut on kumppaneita, jotkut on vain ja ainoastaan rakastajia.. ja useimmiten se suhde muuttuu ajan myötä erilaiseksi kuin alussa.

Jos siis olette seurustellessanne olleet myös niinsanotusti hyviä kavereita/ ystäviä, luulisi sen onnistuvan helpommin myös sitten, kun suhteesta on se "toinen puoli" eli romantiikka kadonnut.

Tämä siis äärimmäisen onnekkaassa ja molemmin puolin hyvin handlatussa tilanteessa..

Suurimman osan kanssa ehdottomasti. Mutta sitten löytyy aina niitä, jotka eivät kykene ottamaan pakkeja vastaan ja ilmoittelevat olemassaololstaan vain ja ainoastaan kertoakseen nokka pystyssä kuin kiva tyttis niillä nyt on ja kuin hyvin niillä menee. Ei pahalla, mutta kun ei teidän yksityiselämä EI VAAN KIINNOSTA. *toktok*
Katkerat ihmiset on jotenkin surkuhupaisia..

Edit: typo

[q]mariq, 28.11.2005 14:44:
Jos siis olette seurustellessanne olleet myös niinsanotusti hyviä kavereita/ ystäviä, luulisi sen onnistuvan helpommin myös sitten, kun suhteesta on se "toinen puoli" eli romantiikka kadonnut.
[/q]

Uskon kyllä siihenkin että se romantiikka ja ruusunpunaiset lasit jotenkin tehostaa sitä kumppanuutta ja ystävyyttä - sitä vaan välittää toisesta enemmän kuin "pelkästä kaverista", ja siihen kumppanuuteenkin jaksaa panostaa paljon enemmän sekä aikaa että energiaa. Kun tuo ylimääräinen voimanlähde sitten siitä haipuu niin voi tuntua kovin hailakalta se kaveruuskin, vaikka verrattuna muihin kaverisuhteisiin se olisikin aivan yhtä voimakas... *huokaus*

[q]Elvirith, 28.11.2005 15:51:
Ei pahalla, mutta kun ei teidän yksityiselämä EI VAAN KIINNOSTA. *toktok*
[/q]
Mä en haluis tuomita, mut ei tommosissa tapauksissa toi ystävyys vaikuta sunkaan puolelta toimivan.. kyllä yleensä kavereiden yksityiselämät kiinnostaa, ja jos exän yksityiselämä ei kiinnosta, sitä voi pitää paremminkin hyvän-päivän"moikataan-kun-tavataan" -tuttuna, kuin kaverina.

[q]Katkerat ihmiset on jotenkin surkuhupaisia..
[/q]
Tästä oon kyl samaa mieltä.

[q]sapeli, 28.11.2005 15:53:
---
mariq, 28.11.2005 14:44:
Jos siis olette seurustellessanne olleet myös niinsanotusti hyviä kavereita/ ystäviä, luulisi sen onnistuvan helpommin myös sitten, kun suhteesta on se "toinen puoli" eli romantiikka kadonnut.

---

Uskon kyllä siihenkin että se romantiikka ja ruusunpunaiset lasit jotenkin tehostaa sitä kumppanuutta ja ystävyyttä - sitä vaan välittää toisesta enemmän kuin "pelkästä kaverista", ja siihen kumppanuuteenkin jaksaa panostaa paljon enemmän sekä aikaa että energiaa. Kun tuo ylimääräinen voimanlähde sitten siitä haipuu niin voi tuntua kovin hailakalta se kaveruuskin, vaikka verrattuna muihin kaverisuhteisiin se olisikin aivan yhtä voimakas... *huokaus*
[/q]
niinpä.. tässä voi vaan todeta, että jokainen tilanne on omanlaisensa.

[q]mariq, 28.11.2005 16:17:
niinpä.. tässä voi vaan todeta, että jokainen tilanne on omanlaisensa.
[/q]

Aamen sille